tapana, mutta Herodekset jopa ylittivät roomalaiset näiden juhlien vietossa, niin että ’Herodeksen syntymäpäivästä’ (Herodis dies) tuli sananparsi, joka tarkoitti erittäin ylellistä juhlimista.”

Miten meidän tulee suhtautua näihin kahteen syntymäpäivän viettoon? Onko vain sattuma, että ne mainitaan ja että molemmat olivat sellaisten syntymäpäiviä, joilla ei ollut Jumalan hyväksymystä? Vai voisiko olla niin, että Jehova tarkoituksellisesti antoi merkitä nämä yksityiskohtaiset tiedot Sanaansa, jonka hän sanoo olevan ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen”? (2. Tim. 3:16) Ainakin se voidaan sanoa, että nämä kaksi kertomusta saattavat raamatullisesti syntymäpäivien vieton huonoon valoon Jumalasta vieraantuneiden noudattamana tapana.

On myös huomionarvoista, ettei Jumala merkityttänyt muistiin Jeesuksen syntymän täsmällistä päivää, joka varmasti olisi kaikkein tärkein syntymäpäivä, jos Jumalan palvelijoitten olisi määrä viettää syntymäpäiviä. Sen sijaan Raamattu ilmaisee Jeesuksen kuoleman päivämäärän ja käskee kristittyjä viettämään sen vuosipäivää joka vuosi. (Luuk. 22:19; 1. Kor. 11:23–26) Tämä on sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että Raamattu sanoo ihmisen kuolinpäivän olevan merkityksellisempi kuin hänen syntymäpäivänsä, jos hän on tehnyt itselleen hyvän nimen Jumalan edessä elinaikanaan. – Saarn. 7:2, 9.

Näiden Raamatun esittämien viitteiden mukaisesti varhaiskristityt eivät viettäneet syntymäpäiviä.

”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” – August Neander, Allgemeine Geschichte der christlichen Religion und Kirche.

Kun aika kului ja tapahtui luopumus puhtaasta kristillisyydestä, alettiin viettää kuoleman, ei syntymän, muistoa.

”Marttyyrien kunnioittaminen johti asiattoman huomion kiinnittämiseen heidän kuolinpaikkaansa ja -päiväänsä. Onnellisin ajatuksin marttyyrin kuolinpäivää sanottiin hänen syntymäpäiväkseen. Marttyyrien kuolinpaikkoja kohtaan tunnettiin pyhää kunnioitusta. . . . Vuosipäivinä jumalanpalvelukset [kirkoissa] omistettiin enimmäkseen hänen suorittamiensa palvelusten ja hänen luonteensa muistelemiseen. . . . On kuitenkin muistettava, etteivät nämä [vuosittaiset] muistotilaisuudet kuuluneet kirkon yleiseen jumalanpalvelusjärjestykseen.” – Tri John F. Hurst, History of the Christian Church, 1. osa, s. 350, 351.

Vaikkei siis Raamattu sisälläkään syntymäpäivien viettoa koskevaa nimenomaista kieltoa, niin Jehovan todistajat ovat kauan kiinnittäneet huomiota Raamatun esittämiin viitteisiin eivätkä ole viettäneet syntymäpäiviä. Tässä suhteessa he menettelevät ensimmäisten kristittyjen antaman mallin mukaan.

Ja vaikkei Raamattu annakaan mitään aihetta viettää vuosittain kristityn kuolinpäivää, voimme olla yhtä mieltä siitä, että kuolinpäivä on parempi kuin hänen syntymäpäivänsä. Niinpä meidän ei pitäisikään keskittää päähuomiotamme syntymäpäivään vaan jokaiseen päivään siten, että jäljittelemme Kristusta ja heijastamme Jumalan kuvaa. Jos me kuolisimme, niin silloin olemme kirkastaneet Jumalaa elämäntavallamme ja hän tulee varmasti muistamaan meitä. – Hepr. 5:9; 11:6; Fil. 3:8–11.

Kadotettu paratiisi

Monet ovat kuluttaneet loppuun kirjansa Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin tai antaneet sen pois jollekulle ystävälleen. Tätä kirjaa on painettu yli 15 miljoonaa kappaletta vuodesta 1958 lähtien.

Koska tätä Paratiisi-kirjaa ei ehkä ole saatavissa sen jälkeen, kun nykyinen painos loppuu, kehotamme sinua nyt hankkimaan uuden kappaleen, jos haluat.

Toisilla taas ei ole koskaan ollut tilaisuutta lukea tätä kuvitettua, isotekstistä ja helposti ymmärrettävää raamatullista kertomusta. Se alkaa siitä, kun Aadam ja Eeva menettivät paratiisin, ja päättyy paratiisin ennallistamiseen Harmagedonin jälkeen.

Voit siis nyt hankkia tämän 256-sivuisen kirjan postimaksutta lähettämällä tilauksesi osoitteella Jehovan todistajat, Postilokero 68, 01301 Vantaa 30 ja panemalla korvaukseksi 8 mk postisiirtotilillemme 59 70-5.