Odota tulevaisuutta luottaen Jumalan vanhurskauteen ja oikeudenmukaisuuteen
1, 2. Miksi tuttavasi eivät ehkä houkuttelisi sinua osallistumaan joihinkin sopimattomiin menettelyihin?
OLETTAKAAMME, että työpaikassasi, koulussasi tai naapuristossasi oleva ihmisryhmä päättäisi mennä katsomaan moraalitonta elokuvaa. Joku mainitsee silloin sinut haluten tietää, tahtoisitko sinä lähteä mukaan. Miten luulet niiden, jotka tuntevat sinut, suhtautuvan asiaan? Vastaisivatko he: ’Häntä ei kannata pyytää. Hän ei ole kiinnostunut sellaisista asioista; se ei kuulu hänen tapoihinsa.’ Näinhän kristityn kiinnostusta ja harrastuksia pitäisikin arvioida. – 2. Tim. 2:19.
2 Mutta mikä sai nämä tuttavat sanomaan tällä tavalla? Koska he olivat tietoisia sinun periaatteistasi ja koska he olivat huomioineet, miten sinä olet menetellyt aiemmin, niin he voivat olla varmoja siitä, miten sinä suhtautuisit tähänkin tilanteeseen.
3. Millä perusteella voimme olla varmoja, että Jumalan menettelytapa on aina vanhurskas ja oikeudenmukainen?
3 Jos tarkkaavaiset ihmiset saattavat tietää, miten joku kristitty menettelisi, niin kuinka paljon varmempia me voimmekaan olla siitä, miten Jehova Jumala menettelee tietyissä tilanteissa. Eedenissä herätettiin moraalinen kysymys, joka koski Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta ja sen tavan vanhurskautta, jolla hän toimii ihmiskunnan kanssa. Tämä kysymys täytyy ratkaista. Raamatun historian sivut kertovat Jehovan menettelyjen edistyvistä askeleista hänen edetessään kohti tämän kysymyksen lopullista ratkaisua. Ja juuri tämä kertomus tarjoaa meille yllin kyllin syytä luottaa siihen, että Hän tekee aina niin kuin on vanhurskasta ja oikeudenmukaista. Tämä kertomus takaa myös sen, että Jehovan noudattama menettely koituu aina ihmisten pysyväksi hyväksi ja on vanhurskas ja oikeudenmukainen.
4. Ilmeneekö siinä vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden puutetta, kun Jehova sallii ihmiskunnan kokea kärsimystä?
4 Apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä luomakunta [Aadamista ja Eevasta polveutuva ihmiskunta] alistettiin turhuuteen [koska se syntyi synnissä ja oli kuoleman uhan alaisuudessa], ei omasta tahdostaan [me ihmiset emme voi mitenkään vaikuttaa siihen, että Aadamin synti aiheutti synnin ja epätäydellisyyden meille], vaan alistajan [Jumalan] toimesta [kun hän salli Aadamin tuottaa jälkeläisiä], sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” (Room. 8:20, 21) Niin, se että Jumala salli ihmisiä syntyä, vaikka he saavatkin kokea tuskaa ja pulmia elämässä, ei ollut suinkaan epävanhurskasta eikä epäoikeudenmukaista. Jumalahan oli aikanaan asettava heidän eteensä myös tilaisuuden saada täydellinen elämä paratiisissa iäksi.
5. Miten me olemme erityisesti nykyään suositussa asemassa, kun otamme huomioon sen, että ihmiskunta on ”turmeltuvuuden orjuudessa”?
5 Me olemme nykyään erityisen suositussa asemassa, sillä me seisomme sen Jumalan uuden järjestyksen kynnyksellä, jossa tottelevainen ihmiskunta ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta”. Raamatun ennustusten täyttyminen todistaa, että me olemme olleet vuodesta 1914 lähtien siinä ”sukupolvessa”, joka saa nähdä Jumalan pyyhkäisevän pois pahuuden maan päältä ja perustavan maailmanlaajuisen paratiisin. Siksihän Jehovan todistajat julistavat ahkerasti ”valtakunnan hyvää uutista”, valtakunnan, joka tuo ihmisille, jotka ovat uskollisia Jehovalle, ’Jumalan lasten loistoisan vapauden’. – Matt. 24:3–14, 21, 34.
KAIKILLE KANSOILLE SAARNAAMINEN – MITEN?
6. Mitkä kysymykset saattaisivat herätä Markuksen 13:10:ssä olevien Jeesuksen sanojen johdosta?
6 Jeesus sanoi: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Mark. 13:10) Jehovan todistajien ankarista ponnisteluista huolimatta näyttää vielä olevan satoja miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet henkilökohtaista todistusta. Sellaisissakin maissa, joissa todistajat ovat toimeliaita, on joitakin ihmisiä, joita ei ole tavoitettu. Ja miljoonat muut asuvat alueilla, joilla on vain vähän todistajia jos lainkaan. Voiko tämä elintärkeä Valtakunnan sanoma tavoittaa kaikki nämä ihmiset ajoissa? Jos voi, niin miten? Pitäisikö meidän ’vain jättää se Jumalan huoleksi’, vai sisällymmekö me jollain tavalla asiaan? Millainen on Jumalan ratkaisu oleva?
7. Miksi voimme luottaa siihen, että Markuksen 13:10 tulee täyttymään?
7 Jos saarnaamistyö olisi ihmisistä, niin saattaisi olla syytä huoleen. Tehtävä voisi näyttää olevan aivan liian suuri, kun otamme huomioon poliittiset esteet, jotka nyt hidastavat saarnaamistyötä eräissä maissa, samoin kuin senkin seikan, että räjähdysmäinen väestönkasvu tuo joka vuosi miljoonia uusia ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet sanomaa. Mutta onneksi Hän, joka ratkaisee, missä määrin todistusta on annettava kansoille, ei ole kukaan ihminen eikä mikään ihmisryhmä; hän on Jehova Jumala! Se, mitä hän tekee, on täysin sopusoinnussa sen kanssa, millainen hän on – viisas, oikeudenmukainen, rakastava ja sääliväinen Jumala. Miksi voimme olla siitä varmoja?
8. Millainen on Jehovan näkemys ihmisten ikuisen elämän saamisesta?
8 Jehova lähetti Poikansa maan päälle ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. (1. Tim. 2:6; Joh. 3:16) Jumala vakuuttaa meille, ettei hän halua kenenkään menettävän elämäänsä tottelemattomuuden takia. 2. Pietarin kirjeen 3:9 sanoo: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, . . . vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” Koska Luoja ”haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan ja saavan totuuden tuntemuksen”, niin hän on antanut yksilöille aikaa kuulla pelastuksesta ja katua. (1. Tim. 2:4, Moffatt) Se, että Jehova on julistuttanut todistajillaan ”hyvää uutista” yli 200 maassa ja meren saaressa, on todistus siitä, että hän huolehtii; Jehova haluaa ihmisten tulevan tottelevaisiksi ja saavuttavan ikuisen elämän siunaukset. – Room. 6:23; Hepr. 5:9; vrt. Jes. 55:6, 7; Mal. 3:7.
9. a) Miten on mahdollista, että saarnaamistyötä voitaisiin suorittaa vielä laajemmassa mitassa? b) Mitkä esimerkit tukevat tätä?
9 Miten paljon suuremmassa mitassa todistamistyötä on vielä tehtävä, sitä me emme yksinkertaisesti tiedä. Meidän ei pitäisi sivuuttaa sitä seikkaa, että Jehova on vastuussa työstään ja käyttää enkeleitään taivaassa valvomaan sitä. (Ilm. 14:6, 7) Katsohan, mitä tapahtui yhtenä ainoana päivänä vuonna 33! (Apt. 2:37–42) Tai ajattelehan, mitä on nykyisinä aikoina tapahtunut Neuvostoliitossa. Vielä muutamia vuosia sitten olisi voinut näyttää mahdottomalta kuvitella, että ”hyvää uutista” saarnattaisiin kautta tuon kommunistisen maan. Mutta nyt sitä saarnataan jopa kaukaisessa Siperiassakin. Maurice Hindus kirjoittaa julkaisussa The Kremlin’s Human Dilemma (Kremlin vaikea inhimillinen pulma) Jehovan todistajista:
”Heitä ei voi pysäyttää. Kun heidät painetaan alas yhdessä paikassa, he ponnahtavat esiin toisessa, milloin Euroopan Venäjällä, milloin Siperiassa. . . . Heitä näyttää olevan yhtä mahdotonta tuhota kuin neuvostopoliisia, joka on päättänyt pyyhkäistä heidät pois Neuvostoliiton näyttämöltä.” – S. 304.
Ja monissa maissa täyttyvät valtakunnansalit sellaisessa määrin, että se hämmästyttää niitä, jotka osallistuivat saarnaamistyöhön ennen 1960-luvun puoliväliä. Tosiaan, Jehova saarnauttaa sanomaansa!
10. Mihin meidän tulee keskittyä tämän saarnaamisen suhteen?
10 Koska olemme varmat siitä, että kaikkivoipa ja vanhurskas Jumalamme päättää, milloin saarnaaminen on suoritettu siinä laajuudessa kuin hän tarkoittaa, niin voimme määrätietoisesti keskittyä siihen, mitä meidän on tehtävä. Hän ei ole käskenyt meitä päättämään, milloin saarnaamista on suoritettu riittävästi, vaan on käskenyt meitä julistamaan jatkuvasti hyvää uutista. Elämä on kysymyksessä. Tämän toteamisen ja tietoisuuden siitä, että Jumala on valtuuttanut meidät saarnaamaan, pitäisi saada meidät toimimaan!
11. a) Mitä voimme oppia Hesekielin 33:7–9:ssä olevista Jehovan sanoista? b) Millainen huoli meillä tulee olla Paavalin tavoin saarnaamisesta?
11 Me voimme ottaa opiksemme sen, mitä Jehova Jumala sanoi Hesekielille hänen vastuustaan uhkaavan tuhon suhteen:
”Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.” – Hes. 33:7–9.
Jehova puhui nämä sanat ennen vuonna 607 eaa. tapahtunutta Jerusalemin hävitystä. Mutta niillä on merkitystä myös nykyään kristityille, joilla on sanoma, joka on sekä varoitus että kehotus ihmisille, että he ’kääntyisivät pois synneistänsä ja tekisivät oikeuden ja vanhurskauden’. (Hes. 33:14) Meillä pitäisi olla samanlainen huoli kuin apostoli Paavalilla:
”Paavali rupesi ahertamaan sanan parissa todistaen juutalaisille osoittaakseen, että Jeesus on Kristus. Mutta kun he jatkuvasti vastustivat ja pilkkasivat, hän pudisti vaatteensa ja sanoi heille: ’Olkoon verenne oman päänne päällä. Minä olen puhdas.’” – Apt. 18:5, 6.
Kun meillä on niin paljon todisteita siitä, että tämän pahan asiainjärjestelmän päättyminen on lähellä, niin meidänkin pitäisi ’ahertaa sanan parissa todistaen’. Kun teemme siten, niin voimme olla ’viattomia kaikkien ihmisten vereen’, ja me voimme odottaa Jumalan päätöstä sen suhteen, milloin saarnaamistyö on suoritettu hänen tyydytyksekseen. – Apt. 20:26.
MILLAINEN HÄNEN TUOMIONSA TULEE OLEMAAN?
12, 13. a) Onko syytä olla levoton sen suhteen, millainen Jehovan tuomio tulee olemaan asiainjärjestelmän päättymisessä? b) Miten tätä tukee se, mitä luemme Hesekielin 33:17:stä?
12 Kysymykseen, missä määrin Valtakunnan hyvää uutista vielä saarnataan, liittyy eräiden henkilöitten jonkinlainen levottomuus sen suhteen, millainen Jehovan tuomio tulee olemaan asiainjärjestelmän päättymisessä. He ovat jossain määrin huolissaan, tuleeko Jehovan tuomio olemaan oikeudenmukainen ja vanhurskas.
13 Mutta onko todellisuudessa mitään syytä olla huolissaan, kun otamme huomioon sen tosiasian, että Jehova on vastuussa lopputuloksesta? Profeetta Jesaja kirjoitti kauan sitten Jehova Jumalasta: ”Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?” (Jes. 40:14) Eikö ole totta, että kenenkään ihmisen ei ole koskaan tarvinnut opettaa Jumalalle oikeutta ja vanhurskautta? Kun jotkut israelilaiset sanoivat: ”Herran tie ei ole oikea”, niin kenessä oli vika? Ei Jehovassa, vaan niissä epätäydellisissä ihmisissä, joilla oli epätäydellinen näkemys siitä, mikä on oikein. Hesekiel kertoikin: ”Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat.” (Hes. 33:17) Voimme luottaa ehdottomasti siihen, että Jehovan tuomio asiainjärjestelmän päättymisessä on oleva vanhurskas, oikeudenmukainen, rakkaudellinen ja armollinen.
14. Mihin aikaan kuvaus lampaista ja vuohista soveltuu?
14 Eräs Jeesuksen esittämä kuvaus antaa jonkin verran tietoa siitä tuomiosta. Apostolit olivat kysyneet Kristukselta, mikä olisi ’hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki’. (Matt. 24:3) Hänen vastauksensa loppuosa oli vertaus lampaista ja vuohista. (Matt. 25:31–46) Tämä kuvaus soveltuu nykyaikaan, sillä hänen ’läsnäolonsa’ kuninkaanvallassa taivaissa alkoi vuonna 1914; silloin ’Ihmisen Poika saapui kirkkaudessaan ja istui loistoisalle valtaistuimelleen’. (Matt. 25:31; Dan. 7:13, 14) Sen soveltamista tähän hänen ’läsnäolonsa’ alun ja asiainjärjestelmän hävityksen väliseen aikakauteen vahvistaa myös se, että Jeesus puhui hengellisten veljiensä, 144 000:sta jäljellä olevien, pahoinpitelystä ja vangitsemisesta; tällaistahan tapahtuu heille nyt eikä sellaista tule tapahtumaan uudessa järjestyksessä. – Ilm. 12:17.
15. Miksi voimme päätellä tuomioajan olevan nyt?
15 Jeesus sanoi kuvauksessa, että tämän ajanjakson kuluessa ”kaikki kansat kootaan hänen [valtaistuimelle nousseen Kuninkaan] eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista”. (Matt. 25:32) Tämä ei ole pelkästään asioitten tilapäistä hoitamista, vaan siihen sisältyy hänen lausumansa ratkaisevat tuomiot, jonka Jehova on asettanut tuomitsemaan ”elävät ja kuolleet”. (2. Tim. 4:1; Joh. 5:26, 27) Voimmeko me nyt sitten päätellä, että tänä ajanjaksona joidenkin yksilöiden asenne ja menettelyt koituvat heidän ikuiseksi tuhokseen? Vaikka jotkut saattaisivat empiä tekemästä tällaista varmaa päätöstä, niin huomaa, mitä Jeesus sanoi niistä, jotka nyt osoittautuvat ”vuohiksi”: ”Menkää tiehenne minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Panettelijalle ja hänen enkeleilleen.” (Matt. 25:41, 46; 2. Tess. 1:6–9) Nyt on siis aika, jolloin tällaisten ihmisten ikuinen elämä on vaa’assa; on tuomion aika.
16, 17. a) Miksi ihmiset eivät kykene langettamaan tuomioita ”vuohista”? b) Mitä meidän pitäisi tehdä tällaisissa asioissa?
16 Huomaa kuitenkin, ettei Jeesus jättänyt ihmisten ratkaistavaksi, ketkä ovat ”lampaita” ja ketkä ”vuohia”. Kuinka erinomaista! Jos nimittäin me ihmiset olisimme vastuussa tuomitsemisesta, niin miten me voisimme oikein arvioida esimerkiksi seuraavanlaisia tekijöitä: Miten paljon jollakulla oli tilaisuutta kuulla hyvää uutista ja hyväksyä se? Vaikuttiko hänen perinnöllinen tai uskonnollinen taustansa tai hänen perheensä hänen asennoitumiseensa? Millainen hänen sydämentilansa on – rakastaako hän vanhurskautta? Jos hän on lapsi tai synnynnäisesti henkiseltä kehitykseltään jälkeenjäänyt, niin kuinka paljon pitäisi perhe- tai yhteiskuntavastuun vaikuttaa asiaan? – 1. Kor. 7:14; 5. Moos. 30:19.
17 Epäilemättä kukaan meistä ei ole pätevä punnitsemaan näitä eikä kenties monia muitakaan tärkeitä tekijöitä ja periaatteita. Me emme pystyisi tekemään ratkaisuja, jotka olisivat ’täydellisiä, vanhurskaita ja oikeamielisiä’. (5. Moos. 32:4, UM) Miksi siis kenenkään meistä pitäisi tarpeettomasti yrittää ratkaista, ketkä tulevat säilymään hengissä ja ketkä eivät? Jos me sanomme: ’Minusta nämä ihmiset ovat tässä nimenomaisessa tilanteessa ”vuohia” ja tuhoutuvat iäksi, mutta nuo tuossa toisessa luokassa olevat saavat elää’, niin emmekö tee itsestämme tuomareita? (Jaak. 4:12) Me voimme tyytyä jättämään asian ”kaiken maan tuomarin” käsiin, sen sijaan että yrittäisimme päättää, sopiiko joku tietty henkilö, perhe tai ihmisryhmä ”vuohi”-kuvaukseen vai ei. – 1. Moos. 18:25.
18. a) Noudattaako Jumala pelkästään jyrkkää oikeutta? b) Miksi voimme olla varmat siitä, että hänen tuomionsa ovat vanhurskaat ja oikeudenmukaiset?
18 Jumalan tuomiot eivät ole ainoastaan jyrkän, tunteettoman oikeuden soveltamista. Asiaan liittyy hänen armonsa, sääliväisyytensä ja rakkautensa. Psalmista Daavid esitti asian näin: ”Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.” (Ps. 103:10) Todellisuudessahan ainoa palkka, jonka epätäydelliset, syntiset ihmiset ansaitsevat, on kuolema. (Room. 6:23) Jehova on kuitenkin armossaan ja sääliväisyydessään tarkoittanut, että pelastussanomaa levitetään laajalti, jotta ihmiset voisivat saavuttaa elämän. Hän haluaa heidän saavuttavan sen. (Hes. 33:11; Jes. 55:6, 7) Jos Jumalan armoa, rakkautta ja sääliväisyyttä on osoitettu niin johdonmukaisesti tähän aikaan saakka ja jos me olemme hyötyneet niistä, niin emmekö voi olla ehdottoman varmat siitä, että niillä tulee olemaan osuutensa myös tuomiossa asiainjärjestelmän päättymisessä? Eloon jääneet tulevat olemaan ehdottomasti oikeassa, kun he julistavat: ”Jehova Jumala, Kaikkivaltias, todet ja vanhurskaat ovat sinun tuomiopäätöksesi.” – Ilm. 16:5–7; 19:1, 2.
KETKÄ SAAVAT YLÖSNOUSEMUKSEN?
19, 20. Mitä Raamattu opettaa tulevasta ylösnousemuksesta?
19 Olemme nähneet, että meillä on hyvä syy luottaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen ja vanhurskauteen kysymyksen ollessa ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisesta ja hänen tuomiostaan asiainjärjestelmän päättymisessä. Meillä on yhtä hyvä syy olla luottavaisia senkin suhteen, mitä Jehova tulee tekemään herättäessään yksilöitä.
20 Hän vakuuttaa Sanassaan, että ”on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden”. (Apt. 24:15) Raamattu todistaa, että kaikki, jotka ovat kuolleet ja menneet Šeoliin eli Haadekseen, kuolleen ihmiskunnan yhteiseen hautaan, herätetään sieltä. (Ilm. 20:13) Näin ollen miljoonilla ihmisillä, jotka ovat kuolleet menneisyydessä, on uudessa järjestyksessä tilaisuus noudattaa Jehovan vanhurskaita teitä ja saada ikuinen elämä. Mutta Raamattu osoittaa myös, ettei kaikkia herätetä kuolleista. Kuten olemme nähneet, tämä johtuu siitä, että jotkut ovat tehneet syntiä pyhää henkeä vastaan ja Jehova on tuominnut heidät ansaitsemaan ikuisen tuhon, määrännyt heidät Gehennaan. – Mark. 3:28, 29; Hepr. 6:4–6; Matt. 23:33.
21. Voimmeko me tietää, ketkä herätetään kuolleista? Miksi?
21 Jotkut ovat ajatelleet: ’Mahdetaankohan tätä sukulaistani herättää? Tai tätä tuttavaani tai tätä nimenomaista hallitusmiestä, joka vainosi tosi kristittyjä?’ Tällaisia kysymyksiä saattaa herätä. Mutta voiko kukaan meistä päästä ehdottomiin lopputuloksiin? Jollei Raamattu sano nimenomaan, että joku tietty henkilö meni Haadekseen kuollessaan tai että hänet määrättiin ikuiseen tuhoon, niin me emme kerta kaikkiaan voi olla varmoja siitä, mitä tapahtuu. Me emme tunne kaikkia tosiseikkoja kyseisen henkilön elämästä. Voimmeko sitä paitsi lukea hänen sydäntään? Ei, me emme voi. Mutta Jehovalla on kaikki tosiasiat, ja hän voi lukea sydämet. Me luemme: ”Minä, Herra, tutkin sydämen, . . . ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” (Jer. 17:9, 10; 1. Sam. 16:7) Siis sen sijaan että yrittäisimme itse päättää, ketkä herätetään ja ketkä ei, me voimme hyvällä syyllä luottaa siihen, että Jehova ja Jeesus tekevät niin kuin on vanhurskasta ja oikeudenmukaista. – Joh. 5:30; Room. 9:14.
LUOTTAMUS SIIHEN MITÄ HÄN VARAA
22. Esittääkö Raamattu täysin yksityiskohtaisesti, mitä Jumala tulee varaamaan ylösnousseille?
22 Raamattu ei tarjoa täysin yksityiskohtaisia tietoja ylösnousemuksesta. Se ei sano esimerkiksi, keiden kanssa ylösnousseet tulevat elämään tai missä. Me teemme näin ollen viisaasti, kun emme pohdiskele sellaisia asioita ja siten kenties saata levottomaksi itseämme ja toisia. Me voimme sen sijaan Jumalaan luottaen vain odottaa ja katsoa.
23. a) Minkä kysymyksen juutalaiset uskonnolliset johtajat tekivät Jeesukselle ylösnousemuksesta? b) Keihin Jeesuksen vastaus soveltuu?
23 Mutta Raamattu selittää silti jotakin avioliittokysymyksestä. Kerran eräät juutalaiset uskonnolliset johtajat, jotka eivät tienneet mitään taivaalliseen elämään herättämisestä, esittivät kysymyksen Mooseksen lain alaisen juutalaisnaisen suhteen, jolla oli ollut seitsemän miestä. He kysyivät, kenen vaimo hän olisi ylösnousemuksessa. Jeesus vastasi:
”Tämän asiainjärjestelmän lapset menevät naimisiin, ja heitä naitetaan, mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään siihen asiainjärjestelmään ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät mene naimisiin, eikä heitä naiteta. He eivät myöskään voi enää kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia, ja he ovat Jumalan lapsia olemalla ylösnousemuksen lapsia. Mutta sen, että kuolleet herätetään, Mooseskin toi ilmi kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän kutsuu Jehovaa ’Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi’. Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä he kaikki ovat eläviä hänelle.” – Luuk. 20:34–38; Matt. 22:29–32.
Puhuiko Jeesus taivaallisesta ylösnousemuksesta? Ei, Jeesus ei jättänyt vastaamatta heidän kysymykseensä maallisesta ylösnousemuksesta; hän vastasi siihen. Hän puhui ylösnousemuksesta elämään maan päällä, jollaisen ylösnousemuksen Aabraham, Iisak ja Jaakob saavat. Nämä uskolliset eivät saa kuolemattomuutta vaan ovat enkelien kaltaisia. Millä tavalla? Siten että enkelit ovat kuolevaisia, mutta kun he pysyvät uskollisina Jehovalle, he eivät kuole koskaan. Kun heidät palkitaan oikeudella ikuiseen elämään, niin kukaan muu ei voi ottaa heiltä heidän elämäänsä ilman Jumalan valtuutusta. Loputon elämä maan päällä on siunaus, jonka vain Jehova voi varata, ja hän varaa sen ja säilyttää sen!
24. Miksi tieto kuoleman vaikutuksesta avioliittositeeseen on pantu Raamattuun?
24 Antaessaan tämän vastauksen Jeesus ilmaisi, että kuolema purkaa aviositeen, minkä seikan Paavali myöhemmin vahvisti. (Room. 7:3; 1. Kor. 7:39) Jos siis jonkun vaimon mies kuolisi, niin pitäisikö hänen tuntea olevansa velvollinen pysymään ilman aviomiestä tai isää lapsilleen? Ei. Ja mistä me tiedämme sen? Siitä, että Jehova huomaavaisesti pani tämän tiedon Raamattuun. Vaikka hän ei yrittänytkään antaa meille täysin yksityiskohtaisia tietoja perhejärjestelyistä uudessa järjestyksessä, niin hän auttoi täten mahdollisen pulman poistamista kristityiltä vielä tämän asiainjärjestelmän aikana. Eikö se, että hän halusi osoittaa tällaista ymmärtämystä ja sääliä, lisää luottamustamme siihen, että mitä järjestelyjä Hän tekeekin meitä varten uudessa järjestyksessä, se myös heijastaa hänen rakkauttaan, sääliväisyyttään ja viisauttaan?
25. Miksi me haluamme mielellämme palvella Jehovaa?
25 Saatana väitti, että ihmiset palvelevat Jehovaa ainoastaan sen vuoksi, mitä he itsekkäästi voivat saada siitä. Mutta tosi kristityt eivät palvele Jumalaa etupäässä niiden siunausten vuoksi, joita he saavat nyt, tai sen tähden, mitä he odottavat heille annettavan uudessa järjestyksessä. He palvelevat häntä aidosta rakkaudesta ja koska heillä on etu pyhittää hänen nimensä, ja he palvelevat mielellään Jehovaa sekä nyt että ikuisesti sen tähden, mikä hän on. Hän on meidän Luojamme, jolle me olemme kiitollisia elämästä. (Ps. 100:3–5) Hän on myös Jumala, joka ansaitsee palvontamme pelkkien ominaisuuksiensa ja menettelytapojensa takia: ”Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta; vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” – 5. Moos. 32:4, UM.
26. Millaisen näkemyksen tulevaisuudesta antaa se, että me tunnemme Jehovan ja Jeesuksen?
26 Jehova ei petä meitä koskaan. Hänen vanhurskaat tekonsa saavat meidät olemaan ikuisesti kiitollisia siitä, että Hän on meidän Jumalamme. Ja hänen Pojallaan, joka on ”Jumalan kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”, on tuhatvuotisen hallituksensa tunnuksena sama vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus. (Hepr. 1:3) Raamattu kuvailee hänen hallitustaan seuraavalla tavalla: ”Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla [oikeudenmukaisuudella, UM] ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jes. 9:6; 11:2–5) Me voimme katsoa eteenpäin täysin luottavaisina odottaen noita siunauksia Jehova Jumalalta ja hänen Pojaltaan.