Arkeologia vahvistaa Raamatun todeksi

YLPEILLE ihmisille, jotka itsepintaisesti kieltäytyivät tunnustamasta Jeesuksen messiaanisuutta ja halveksivat hänen opetuslapsiaan, Jeesus sanoi: ”Jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luuk. 19:40) Onneksi Jeesuksella oli ja on edelleen opetuslapsia, jotka kieltäytyvät pysymästä vaiti. Mutta tavallaan kivet, jotka olivat raamatullisten tapahtumien äänettömiä todistajia, on pantu huutamaan, todistamaan että Raamattu on luotettava. Sitä tieteenhaaraa, joka on antanut sellaisten kivien puhua Raamatun puolesta, kutsutaan arkeologiaksi, joka määritellään ”menneitten aikojen aineellisten jäännösten tieteelliseksi tutkimukseksi”.

Tieteellisessä teoksessaan Light from the Ancient Past Jack Finegan mainitsee, että ”nykyaikaisen arkeologian voidaan sanoa saaneen alkunsa vuonna 1798, jolloin lähes sata ranskalaista oppinutta ja taiteilijaa seurasi Napoleonin mukana, kun hän tunkeutui Egyptiin”. Vuonna 1822 ranskalainen egyptologi Champollion onnistui tulkitsemaan Rosetten kivessä esiintyvät hieroglyfit. 1800-luvun loppupuolella arkeologisia kaivauksia suoritettiin järjestelmällisesti Egyptissä, Assyriassa, Babyloniassa ja Palestiinassa, ja ne ovat jatkunut nykyaikaan saakka. Onko arkeologin lapio vahvistanut Raamatun kertomuksen?

MAAILMAN JA IHMISEN ALKUPERÄ

Eräs egyptiläisistä haudoista tehty löytö tekee meille mahdolliseksi vertailla ihmisen alkuperää koskevaa Raamatun selitystä luomiskertomukseen, joka sisältyy vanhaan egyptiläiseen Kuolleitten kirjaan, joista yksi on nähtävissä pitkässä lasikossa Louvren museossa Pariisissa. Kirjoittaessaan arvovaltaisessa teoksessa Supplément au Dictionnaire de la Bible Louis Speleers, Brysselissä sijaitsevan Cinquantenaire-museon intendentti, selittää: ”Kuolleitten kirja kertoo, että eräänä päivänä [auringonjumala] Ra jätti jumalallisen silmänsä loistamaan taivaaseen. Šu ja Tefnut toivat hänelle takaisin hänen silmänsä, joka alkoi itkeä, ja Ran kyyneleistä tuli ihmisiä.”

Toinen arkeologinen löytö, joka tekee mahdolliseksi kiinnostavan vertailun Raamatun kertomukseen, on seitsemän savitaulua käsittävä Enuma eliš eli sumerilais-babylonialainen ”Luomiseepos”. Tämän muinaisen kertomuksen mukaan Babylonin kaupunkijumala Marduk sai voiton alkumerijumalattaresta Tiamatista ja halkaisi hänet kahtia. ”Toisesta puoliskosta hän muodosti taivaankannen, toisesta maankamaran. Kun se oli tehty, hän järjesti maailman. . . . Sitten ’jotta jumalat voisivat elää maailmassa iloitakseen sydämessään’, Marduk loi ihmiskunnan.” – Larousse Encyclopedia of Mythology.

Uskotko, että ihminen tuli Ran kyyneleistä? Monet hyvin sivistyneet ja koulutetut egyptiläiset uskoivat. Tai voitko hyväksyä sen väitteen, että taivas ja maa saivat alkunsa erään jumalattaren halkaistusta ruumiista? Tässä on vain kaksi esimerkkiä luomistaruista, joihin perättäiset ihmissukupolvet uskoivat menneinä aikoina.

Nykyään monet korkeasti oppineet miehet pyytävät meitä uskomaan, että maailmankaikkeus ja kaikki elämänmuodot tulivat olemassaoloon itsestään, ilman minkään korkeamman elävän Olennon puuttumista asiaan, vaikka ranskalainen tiedemies Louis Pasteur osoitti pitävästi, että elämää tulee vain elämästä. Eikö ole johdonmukaisempaa hyväksyä Raamatun kertomus, joka sanoo varsin yksinkertaisesti, että aineellinen kaikkeus on Jumalan ”voiman” eli ”dynaamisen energian” (UM) ilmenemismuoto (sillä Einstein ja muut ovat osoittaneet, että aine on yksi energian muoto)? Ja eikö ole järkevämpää uskoa Pyhään Raamattuun, joka osoittaa, että kaikki elämänmuodot ovat olemassaolostaan kiitollisuudenvelassa Jumalalle, suurelle Elämänlähteelle, ja että ihminen luotiin ”Jumalan kuvaksi”? – 1. Moos. 1:27; Ps. 36:10; Jes. 40:26–28; Jer. 10:10–13.

ARKEOLOGIA JA AABRAHAM

Yksi avainasemassa oleva Raamatun henkilö on Aabraham. Hän ei ole ainoastaan kaikkien raamatunkirjoittajien, juutalaisten ja monien arabien esi-isä, vaan häntä sanotaan myös ”kaikkien niiden isäksi, jotka . . . uskovat”. (Room. 4:11) Sitä paitsi kaikkien kansojen ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita tietämään, onko Raamatun kertomus Aabrahamista luotettava. Miksi? Koska juuri hänelle Jumala lupasi: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 22:16–18) Jos haluamme kuulua niiden joukkoon, ’jotka uskovat’ ja jotka siunataan Aabrahamin siemenen välityksellä, niin meidän pitäisi olla erittäin kiinnostuneita siitä todistusaineistosta, joka osoittaa Aabrahamin elämää ja hänen aikaansa koskevien Raamatussa esitettyjen yksityiskohtaisten tietojen paikkansapitävyyden.

Raamattu mainitsee, että Aabraham (jota silloin kutsuttiin Abramiksi) kasvoi ”Kaldean Uurissa”. (1. Moos. 11:27, 28) Onko tämä tarunomainen paikka? Mitä arkeologien kuokat ja lapiot ovat paljastaneet? Jo vuonna 1854. J. E. Taylor yhdisti, joskin varauksin, Uurin Tell el-Muqajjariin (”Asfalttikumpuun”), joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Eufratista länteen. Vuonna 1869 ranskalainen orientalisti eli itämaisten kielten ja kulttuurien tutkija Jules Oppert esitti pariisilaiselle korkeakoululle Collège de Francelle selostuksen, jonka mukaan Uurin paikka oli ehdottoman varma Taylorin sieltä löytämien nuolenpääkirjoitusta sisältävien savisylinterien perusteella. Sitten paljon myöhemmin vuosina 1922–1934 englantilainen arkeologi sir Leonard Woolley paitsi vahvisti paikan oikean tunnistuksen sai myös selville, että Aabrahamin taakseen jättämä Uur oli kukoistava kaupunki, jossa vallitsi korkea kulttuuri, jossa oli miellyttäviä taloja ja suuri temppelitorni eli zikkurrat, joka oli omistettu kuunjumala Nannan eli Sinin palvontaan. Historioitsijat olivat pitkään ilmaisseet epäilynsä Raamatussa Aabrahamin yhteydessä mainitun Uurin kaupungin suhteen. Mutta arkeologin lapio vahvisti Raamatun todeksi.

Arkeologit ovat myös vahvistaneet paikkansapitäviksi monet sellaiset tavat, joita mainitaan Raamatun kertomuksessa Aabrahamista. Esimerkiksi Nuzusta eli Nuzista, Niniven kaakkoispuolella sijainneesta muinaisesta hurrilaiskaupungista, on löydetty savitauluja, jotka vahvistavat oikeiksi seuraavat tavat: orjista tuli lapsettomien vanhempien perillisiä (vertaa siihen, mitä Aabraham sanoi 1. Mooseksen kirjan 15:1–4:ssä orjastaan Elieseristä); hedelmätön vaimo oli velvollinen hankkimaan miehelleen jalkavaimon (Saara eli Saarai antoi Aabrahamille Haagarin – 1. Mooseksen kirja 16:1, 2); ja liiketoimet suoritettiin kaupungin portissa (vertaa Aabrahamin suorittamaan pellon ja Makpelan luolan ostoon lähellä Hebronia – 1. Mooseksen kirja 23:1–20). Esimerkit siitä, miten Nuzin kaivaukset tukevat Raamattua, täyttävät yli kahdeksan pienellä kirjasinlajilla painettua palstaa ranskankielisessä tieteellisessä teoksessa Supplément au Dictionnaire de la Bible. (VI osa, palstat 663–672) Tietosanakirja sanoo: ”Tämä Nuzista löydetty aineisto on selvittänyt monta vaikeasti ymmärrettävää kohtaa samanaikaisista patriarkkoja koskevista 1. Mooseksen kirjan kertomuksista.” – The Encyclopædia Britannica.

ERISNIMIÄ VAHVISTETTU OIKEIKSI

Ranskalainen arkeologi André Parrot suoritti laajoja kaivauksia Eufratin keskijuoksulla sijainneen muinaisen kuninkaallisen Marin kaupungin paikalla. Marin kaupunkivaltio oli Ylä-Mesopotamian huomattavimpia mahteja toisen vuosituhannen alkupuoliskolla ennen ajanlaskumme alkua, kunnes Babylonian kuningas Hammurapi valloitti ja tuhosi sen. Sieltä esiin kaivetun suuren palatsin raunioista ranskalainen arkeologiryhmä löysi yli 20 000 savitaulua. Joissakin näistä nuolenpäätauluista mainittiin kaupunkeja, joiden niminä olivat Peleg, Serug, Naahor, Terah ja Harran. On kiinnostavaa, että kaikki nämä nimet esiintyvät 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa Aabrahamin sukulaisten niminä. – 1. Moos. 11:17–26.

John Bright sanoo teoksessaan tästä vanhimpien erisnimien yhtäläisyydestä: ”Missään näistä tapauksista . . . ei ole mainintaa Raamatun patriarkoista itsestään. Mutta sellaisen todistusaineiston runsas esiintyminen samalta ajalta peräisin olevissa dokumenteissa osoittaa selvästi, että heidän nimensä sopivat täydellisesti toisen vuosituhannen alkupuolelta olevan amorilaisen väestön nimistöön eikä jonkin myöhemmän ajan nimistöön. Patriarkkoja koskevat kertomukset ovat siten tässä suhteessa varsin luotettavia.” – History of Israel.

Vuonna 1976 italialaiset ja syyrialaiset arkeologit tunnistivat Pohjois-Syyriasta muinaisen Eblan kaupunkivaltion. Eblaa kuten Mariakaan ei mainita Raamatussa, mutta molemmat nimet esiintyvät vanhoissa patriarkkojen aikakaudelta peräisin olevissa teksteissä. Mitä kaivajien lapio sitten löysi tältä uudelta paikalta? Kuninkaallisen palatsin kirjastosta löytyi tuhansia savitauluja, jotka olivat peräisin kolmannen vuosituhannen loppupuolelta tai toisen vuosituhannen alkupuolelta ennen ajanlaskumme alkua. Ranskalainen viikkolehti Le Point kertoi tästä löydöstä maaliskuun 19. päivän numerossaan 1979: ”Erisnimet ovat hämmästyttävän samanlaisia [kuin Raamatussa esiintyvät]. Raamatussa on ’Aabraham’, Eblan tauluissa ’Ab-ra-um’; Eesau – E-sa-um; Miikael – Mi-ki-ilu; Daavid – Da-u-dum; Ismael – Iš-ma-ilum; Israel – Iš-ra-ilu. Eblan arkistoihin sisältyvät myös Sodoman ja Gomorran nimet, jotka kaupungit mainitaan Raamatussa mutta joiden historiallisuutta oppineet ovat kauan pitäneet kyseenalaisena. . . . Kaiken lisäksi tauluissa luetellaan kaupungit aivan samassa järjestyksessä kuin ne mainitaan Vanhassa testamentissa: Sodoma, Gomorra, Adma, Seboim ja Bela [1. Moos. 14:2].” New York Times -lehteen kirjoittavan Bayce Rensbergerin mukaan ”jotkut raamatunoppineet uskovat, että [Eblan tauluista] tulee Kuolleenmeren kääröjen kilpailija, kun on kysymys raamatullisten . . . aikojen elämää koskevan tiedon oikeaksi todistamisesta ja sen lisäämisestä”.

TAVAT JA LAIT

Arkeologian avulla on voitu selittää tapoja, joihin viitataan Raamatussa, ja siten Raamatun kertomuksen paikkansapitävyys on käynyt ilmeiseksi. Yksi esimerkki tästä on 1. Mooseksen kirjan 31. luvun kertomus, jossa mainitaan, että Jaakobin vaimo Raakel ”varasti isänsä [Laabanin] kotijumalat” (jae 19). Syyksi siihen, miksi Laaban vaivautui ajamaan takaa tytärtään ja hänen miestään seitsemän päivää, mainitaan se, että hän halusi saada takaisin ’jumalansa’ (jakeet 23, 30). On kiinnostavaa, että muinaisessa pohjoismesopotamialaisessa Nuzin kaupungissa tehty arkeologinen löytö on paljastanut sellaisen patriarkaalisen lain olemassaolon, jonka mukaan kotijumalien hallussapito antoi miehelle oikeuden appivainajansa jäämistöön. Kun muistaa, että Laaban oli kotoisin Luoteis-Mesopotamiasta ja kuinka petollisesti hän oli kohdellut Jaakobia, niin tämän lain tuntemus auttaa ymmärtämään Raakelin outoa varkautta ja Laabanin kiihkeitä ponnisteluja ’jumaliensa’ takaisin saamiseksi. Louvren museossa Pariisissa on näytteillä useita sellaisia ”kotijumalia”, joita on löydetty Mesopotamian eri kaupungeista. Niiden pieni koko (10–15 cm) auttaa myös ymmärtämään, miten Raakel kykeni kätkemään kotijumalat satulaan, jonka päällä hän istui ja jonka päältä hän kieltäytyi nousemasta, kun Laaban suoritti etsintöjään. – Jakeet 34, 35.

Louvren museon arvostetuimpiin aarteisiin kuuluu 2,25 metriä korkea pystyssä oleva musta kivipatsas, joka yleisesti tunnetaan ”Hammurapin lakikokoelmana”. Patsaan yläosassa on kohokuva, joka esittää Babylonian kuningasta Hammurapia saamassa hallitusvaltaa auringonjumala Šamašilta, ja sen alle on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella palstoihin 282 lakia. Koska Hammurapin sanotaan hallinneen vuosina 1728–1686 eaa., jotkut raamatunkriitikot ovat väittäneet, että Mooses, joka merkitsi muistiin Israelin lait yli 150 vuotta myöhemmin, vain plagioi tämän Babylonian kuninkaan lakikokoelman. Osoittaen tämän syytöksen vääräksi W. J. Martin kirjoittaa kirjassa Documents From Old Testament Times:

”Monista samankaltaisuuksista huolimatta ei ole mitään aihetta olettaa, että heprealaiset olisivat lainanneet suoraan babylonialaisilta. Sellaisissakin kohdissa, joissa nämä kaksi lakikokoelmaa eroavat vähän kirjaimeltaan, ne eroavat paljon hengeltä. Esimerkiksi Hammurapin lakikokoelman mukaan varkaudesta ja varastettujen tavaroitten vastaanottamisesta rangaistiin kuolemalla (lakipykälät 6 ja 22), mutta Israelin laeissa rangaistuksena oli korvausmenettely. (2. Moos. 22:1; 3. Moos. 6:1–5) Kun Mooseksen laki kielsi luovuttamasta karannutta orjaa isännälleen (5. Moos. 23:15, 16), niin Babylonian lait rankaisivat kuolemalla jokaista, joka otti luokseen paenneen orjan. – Lakipykälät 15, 16, 19.”

Teoksessa Supplément au Dictionnaire de la Bible ranskalainen orientalisti Joseph Plessis kirjoitti: ”Ei vaikuta siltä, että heprealainen lainsäätäjä olisi käyttänyt millään tavoin Babylonian ja Assyrian eri lakikokoelmia. Minkään hänen teoksessaan ei voida todistaa olevan lainattua. Vaikka kiinnostavia samankaltaisuuksia esiintyykin, ne eivät ole sellaisia, ettei niitä voitaisi helposti selittää yhteistä alkuperää olevien ihmisten samanlaisten tapojen kodifioimisella” (kokoamisella ja järjestämisellä).

Hammurapin lakikokoelma heijastaa kostonhenkeä, kun taas Mooseksen laki sanoo: ”Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, . . . Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (3. Moos. 19:17, 18) Ei ole siis vain todistettu, ettei Mooses lainannut Hammurapilta, vaan lisäksi Raamatun lakien ja arkeologien esiin kaivamien taulujen ja patsaitten piirtokirjoitusten vertailu osoittaa Raamatun lakien olevan paljon muiden vanhan ajan kansojen lakien yläpuolella.

ARKEOLOGIA JA RAAMATUN KREIKKALAISET KIRJOITUKSET

Entä miten on Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten laita, jotka tunnetaan yleensä ”Uutena testamenttina”? Onko arkeologia vahvistanut tämän Raamatun tärkeän osan paikkansapitävyyden? Sen paikkansapitävyydestä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Jo vuonna 1890 ranskalainen raamatunoppinut F. Vigouroux julkaisi yli 400-sivuisen kirjan nimeltä Le Nouveau Testament et les découvertes archéologiques modernes (Uusi testamentti ja nykyiset arkeologiset löydöt). Hän esitti siinä runsaasti evankeliumeita, Apostolien tekoja ja Kreikkalaisiin kirjoituksiin sisältyviä kirjeitä tukevia todisteita. Vuonna 1895 W. M. Ramsay julkaisi nyt jo klassisen kirjansa St. Paul the Traveller and the Roman Citizen (Apostoli Paavali, matkamies ja Rooman kansalainen), jossa esitettiin paljon arvokasta aineistoa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten paikkansapitävyyden tueksi.

Viime aikoina on julkaistu paljon muita kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita, jotka osoittavat, kuinka arkeologia on todistanut koko Raamatun totuudellisuuden. E. M. Blaiklock kirjoittaa kirjassaan The Archaeology of the New Testament (Uuden testamentin arkeologia), joka julkaistiin ensiksi vuonna 1970: ”Huomiota herättävät osoitukset raamatullisen historiankirjoituksen paikkansapitävyydestä ovat opettaneet historioitsijat kunnioittamaan sekä Vanhan että Uuden testamentin arvovaltaa ja ihailemaan niiden eri kirjoittajien tarkkuutta, syvää kiinnostusta totuutta kohtaan ja henkeytettyä historiallista näkemystä, jotka ovat antaneet Raamatulle sen historiankirjat.”

Arkeologia tosiaan selvästi tukee Raamattua. Mutta miten on muiden tieteenalojen laita?

[Kartta s. 6]

(Ks. painettu julkaisu)

Harran

Ebla

Mari

Nuzi

Babylon

Lagas

Uur

Sumer

Persianlahti

[Kuva s. 6]

Muinaisesta Kaldean Uurista esiin kaivettu zikkurrat

[Kuvat s. 7]

Kotijumala (löydetty Lagašista)

Hammurapin lakikokoelma