Oletko sinä opportunisti?
KÄYTÄTKÖ hyväksesi tilaisuuksia? Vai oletko opportunisti? Ensi näkemältä saattaa näiden kahden välillä näyttää olevan vain vähän eroa, mutta tarkemmin tutkittaessa toinen havaitaan hyväksi, toinen pahaksi, tosiaan niin pahaksi, että Jumalakin sen tuomitsee.
Tilaisuuksien käyttäminen hyväksi on sopivaa, kun ymmärrämme sanan ”tilaisuus” merkitsevän ”olosuhteitten yhteensattumaa, ajan ja paikan sopivaisuutta eli suotuisuutta jollekin erityiselle toiminnalle tai teolle”, kuten eräs sanakirja sen määrittelee. Esimerkiksi siitä, että käytämme jokaista mahdollista tilaisuutta palvellaksemme Jumalaa, Raamattu sanoo: ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat, ostaen sopivaa aikaa itsellenne, koska päivät ovat pahat.” (Ef. 5:15, 16, Um) Vaikka siis lainaisimme aikaa toisista harrastuksista saadaksemme tilaisuuksia palvella Jumalaa, se olisi sopivaa.
Kristillisessä seurakunnassa suositellaan, että tilaisuuksia palvella Jumalaa suuremmassa mitassa, kuten valvojana, käytettäisiin hyväksi: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1. Tim. 3:1) Orjiakin neuvoessaan apostoli Paavali sanoi: ”Kutsuttiinko sinut orjana? Älä anna sen huolestuttaa itseäsi, mutta jos voit myös päästä vapaaksi, niin käytä mieluummin tilaisuutta hyväksesi.” (1. Kor. 7:21, Um) Näissä tapauksissa ei rikottu oikeata periaatetta, joten tilaisuuksiin saatettiin tarttua.
Miten erilaista onkaan opportunismi! Opportunismi on määritelty näin: ”Taito, tapa tai tottumus käyttää hyväkseen tilaisuuksia tai olosuhteita erityisesti vähät välittäen periaatteista tai lopputuloksista.”
Opportunisti on siis sellainen, joka on itsekäs, joka ei välitä Jumalan tai ihmisen tunteista ja joka aina tähyilee omia etujaan, vaikkapa toisten kustannuksella. Opportunisti ei välitä, onko hänen hyväkseen käyttämä tilaisuus vastoin oikeaa periaatetta.
Opportunisteja on runsaasti tässä maailmassa, minkä vuoksi epärehelliset menettelyt, valehtelu, petos ja moraalittomuus ovat niin yleisiä ylhäisissä ja alhaisissa asemissa. Kuinka usein hallitukset allekirjoittavatkaan rauhansopimuksia rikkoen ne kuitenkin ja riistäen naapurien alueen välittämättä periaatteesta tai kukistetuille koituvista seurauksista! Surullinen esimerkki hallituksen opportunismista sattui äskettäin, kun Yhdysvallat suhtautui häpeällisesti sopimukseen, millä eräälle seneca-intiaanien heimolle oli annettu maata. Viranomaiset halusivat rakentaa padon, minkä vaikutuksesta tuo maa-alue oli joutuva tulvan valtaan intiaanien menettäessä kotinsa, omaisuutensa ja perintönsä. Heidän oikeutensa takaavan sopimuksen allekirjoitti vuonna 1794 presidentti George Washington. Tavallisesti sopimuksilla on tukenaan lain voima, mutta ei edes korkein oikeus halunnut ylläpitää intiaanien oikeuksia. Kaupallisen ja poliittisen opportunismin takia intiaanien kanssa tehtyjä sopimuksia on häväisty vuosikymmeniä.
Vaikkei sinulla ehkä ole tilaisuutta rikkoa kansallissopimusta, niin sinulla on tilaisuuksia jokapäiväisessä elämässä osoittaa, oletko opportunisti. Jos sinua esimerkiksi olisi pyydetty aterioimaan sellaisten henkilöitten kotiin, joilla ei ole tarjottavana mitään erikoisuuksia, niin rikkoisitko sopimuksen, jos joku toinen tarjoutuisi viemään sinut hyvin kalliiseen ravintolaan ja teatteriin samana iltana? Jos rikkoisit olisit opportunisti, koska sairaus, onnettomuus tms. ei saanut sinua tekemään muutosta, vaan ”parempi sopimus”.
Kun teet veroilmoituksesi, niin vähennätkö enemmän lahjoituksia hyväntekeväisyyteen kuin olet todellisuudessa maksanut? Kun autoilet, ajatko pysähtymismerkkien tai punaisten valojen ohi yksinäisillä alueilla, joilla et ajattele kenenkään näkevän? Otatko ostoksilla tavaroita maksamatta niistä, kun ei kukaan katso? Mielisteletkö jotakuta viranomaista omaksi eduksesi? Jos teet tällaisia, olet opportunisti!
Vaikka sinusta saattaa tuntua, että moiset seikat ovat viattomia, varsinkin ’koska joka ainoa tekee siten’, niin sinun täytyy ymmärtää, että ihmiset, jotka ovat oikeitten periaatteitten puolella, eivät niin tee. He tietävät, että opportunistit ovat vastenmielisiä Jumalalle. Psalmi 119:158 sanookin: ”Minä näen uskottomat [ne, jotka ovat petollisia menettelyssään, Um], ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi [Jumalan sanaa].”
Mutta merkitseekö tämä sitä, että kaikki sopimusten rikkojat ovat opportunisteja? Ei. Jos joku suostuu ryöstämään pankin, mutta saa omantunnonpiston ja rikkoo sopimuksen, hän tuskin on opportunisti. Ensiksikin oli hänen rikkomansa sopimus väärä. Hän rikkoi sen oikean periaatteen takia eikä siitä välittämättä.
Tämä pätee silloinkin, kun toinen aviopuoliso on suostunut hyväksymään puolisonsa uskonnon tai kasvattamaan hänen lapsensa jossain uskonnossa, mutta oppii sitten tuntemaan oikean uskonnon. Hän muuttaa alkuperäistä uskontoaan, omaksuu oikean uskonnon ja alkaa opettaa lapsiaan uudessa uskossa. Onko tämä opportunismia? Ei, koska se tapahtuu totuuden, Jumalan vanhurskaitten lakien, takia. Hän ei miellyttäisi todellakaan Jumalaa, jollei hän käyttäisi hyväkseen tilaisuutta harjoittaa oikeaa uskontoa. Väärässä uskonnossa pysyminen on väärin. Sen hylkääminen ei ole ainoastaan oikein, vaan välttämättömyyskin, vaikka se merkitseekin aikaisemman sopimuksen rikkomista.
Käytä hyväksesi oikeita tilaisuuksia palvella Jumalaa ja ihmisiä. Muodosta persoonallisuus, mikä perustuu rehellisyyden, nuhteettomuuden ja toisten huomioon ottamisen vanhurskaille periaatteille. Tee niin kuin psalmista, joka sanoi: ”Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.” (Ps. 119:106) Noudata Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, kun hän sanoi: ”Olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’”, äläkä ole opportunisti! – Matt. 5:37.