Nimen mukaan eläminen
”Sinä et saa omaksua Jumalasi Jehovan nimeä arvottomalla tavalla.” – 2. Moos. 20:7, Um.
1. Mikä osoittaa, että kristityn täytyy edistyä palvonnassaan?
TOSI palvonta ei ole tyhjää vuosisataista muodollisuutta. Se on eloisaa, edistyvää, tuottoisaa. ”Jumalan sana on elävä”, sanoo henkeytetty apostoli Paavali. (Hepr. 4:12) Ja Sananlaskujen 4:18 selittää: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Meidän täytyy vaeltaa edistyvässä valossa. Kristittynä oleminen ei ole sen vuoksi pelkästään eräitten tiettyjen oppien oppimista ja elämää hallitsevien periaatteitten hyviksi tunnustamista, minkä jälkeen vaaditaan sitten aina kristityn nimeä. Ei lainkaan! Kristityn täytyy elää uskonsa mukaan, edistyä totuuden tutkimisessa ja sen sovelluttamisessa palvontaan sekä olla tuottoisa oikeissa töissä, mitkä aikaansaavat ylistystä hänen Jumalalleen Jehovalle.
2. Mitä niiden täytyy välttää, jotka saavat totuuden valon?
2 Me olemme jo nähneet uskomme tarvitsevan terveen raamatullisen perusteen, niin että me syrjäytämme pelkät ihmisten perimätiedot ja järkeilyt, mitkä riistävät ihmiseltä totuuden valon. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei suinkaan vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12, Um) Kun joku kutsutaan pimeydestä tähän ihmeelliseen valoon, niin hänen täytyy arvostaa sen merkitystä kylliksi vaeltaakseen siinä jatkuvasti tekemättä retkiä takaisin pimeyteen, mikä ympäröi maailmaa. (1. Piet. 2:9; Jes. 60:2) Valon ja pimeyden välillä ei voi olla mitään toveruutta. – 2. Kor. 6:14.
3. Miksi on tärkeätä osoittaa olevansa yhtä uuden maailman yhteiskunnan kanssa?
3 On paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet huomaamaan sen synkän pimeyden, mikä peittää maailmaa ja sokaisee ihmisten mielet. He ovat nähneet välähdyksen sen totuuden valosta, mitä ne julistavat, joita Jeesus sanoi ”maailman valoksi”, mutta he eivät liity kuitenkaan valon kantajien muodostamaan uuden maailman yhteiskuntaan. (Matt. 5:14) He yrittävät säilyttää otaksutun ”puolueettoman” aseman. He eivät ota näin tehdessään huomioon sitä, että kun heille annetaan tänä tuomioaikana tilaisuus tulla tuntemaan totuus ja asennoitua Jehova Jumalan ja hänen vanhurskaan valtakuntansa puolelle, niin he tekevät valinnan, mikä merkitsee elämää tai kuolemaa. (5. Moos. 30:15, 16) He voivat uskoa sanoman, mutta jos he eivät seuraa todellisesti Kristusta osoittautuen samanlaisiksi kuin hän ja hänen veljensä, Jehovan voideltujen todistajien koko joukko, niin heillä ei ole elämän valoa. Muinaisessa Sodomassa ei varjeltunut hengissä kukaan, joka ei ryhtynyt toimeen ja liittynyt todellisesti Lootin ja hänen perheensä kanssa muuttamaan pois tuomitusta kaupungista. Kukaan, joka ei noudattanut Nooan antamaa varoitusta ja mennyt hänen ja hänen perheensä kanssa arkkiin, ei elänyt silloisen vedenpaisumuksen läpi. ”Sellainen on ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” (Matt. 24:39, Um) Kuinka tuiki tärkeätä onkaan tänä lyhyenä jäljellä olevana aikana liittyä uuden maailman yhteiskuntaan uuden asiainjärjestelmän ”arkissa”! Raamattu painottaa tätä, ja tosi kristityt ovat siitä kiitollisia, koska se ei jätä heidän mieleensä mitään epätietoisuutta sen suhteen, mitä vaaditaan Jumalan hyväksymyksen saamiseksi.
4. Mikä näkemys tulee omaksua kokouksissa käymisestä?
4 Uuden maailman yhteiskunnassa olevat tunnustavat Heprealaiskirjeen 10:24, 25:nnessä (Um) esitetyn vaatimuksen olevan varaus heidän hengelliseksi hyvinvoinnikseen: ”Antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteen kokoontumistamme, niin kuin eräillä on tapana, vaan kehottaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” Jehova on valmistanut hengelliset pidot ravitsevista ruoista kansalleen sen rakentamiseksi ja vahvistamiseksi niihin uskoa koetteleviin koetuksiin, mitkä ovat nyt sen edessä ja mitkä odottavat yhä suuremmassa määrässä, kun Maagogin Goog lähtee hyökkäämään yrittäen perusteellisesti pyyhkäistä pois hengellisesti menestyvän uuden maailman yhteiskunnan. Nyt on aika totella kehotusta osallistua auliisti näihin hengellisiin varauksiin. (Ilm. 22:17) Uudet ja toisetkin saattavat havaita, että muut harrastukset pyrkivät syrjäyttämään tämän säännöllisen yhteyden uuden maailman yhteiskuntaan. Onko se maallinen työ, vieraat tai muut seikat? Lue huolellisesti Efesolaiskirjeen 5:15–17 (Um) oleva neuvo: ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, että ette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ihmiset, ostaen sopivaa aikaa itsellenne, koska päivät ovat jumalattomat.” Niin, se maksaa meille jotakin. Meidän on kenties luovuttava muista tehtävistä noina iltoina. Mutta jos me olemme kristittyinä kiinnittäneet sydämemme ’uusiin taivaisiin ja uuteen maahan, joissa vanhurskaus asuu’, niin eikö ole järkevää pitää tämä etu kiinteästi mielessä ja ohjata elämämme sen mukaisesti? (2. Piet. 3:11–13) ”Lakatkaa tämän tähden tulemasta järjettömiksi ja havaitkaa jatkuvasti, mikä on Jehovan tahto.” Ei ole epäilystä siitä, mikä hänen tahtonsa on tässä asiassa, sillä hän on ilmaissut sen Sanassaan. Järkevä kristillinen menettely on muovata elämänsä sen mallin mukaiseksi, mikä saa hänen hyväksymisensä. – Room. 12:2.
5. Mikä on totuuden oppineen luonnollinen halu?
5 Kun mielemme on totuuden täyttämä, niin meidät valtaa ehdottomasti ylivoimainen halu tehdä Jehova Jumalaa kohtaan tuntemamme arvostus tunnetuksi hänen lukemattomien laupeudenilmauksiensa johdosta luomuksiaan kohtaan. Me pidämme itseämme onnellisina, kun meidät lasketaan hänen palvelijoittensa joukkoon ja kun saamme omistaa hänelle yksinomaisen antaumuksemme. Niin kuin psalminkirjoittaja sanoi kauan sitten, mekin sanomme: ”Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä, sillä hänen laupeutensa kestää ikuisesti.” Jos me pidättelisimme, niin meistä tuntuisi kuin Jeremiasta, joka sanoi, että Jumalan Sana on ”kuin minun luihini suljettu polttava tuli, . . . enkä minä voi pidättää”. (Ps. 136:1, Um; Jer. 20:9, As) Me voimme osoittaa tämän palvelemishalun antautumalla Jumalalle, vertauskuvaamalla antautumisemme vesikasteella ja elämällä sitten sen mukaisesti tehden jatkuvasti hänen tahtonsa.
KRISTILLINEN ANTAUTUMINEN
6. Mikä osoittaa, että antautuminen ja kaste ovat välttämättömiä sille, joka elää kristityn nimen mukaisesti?
6 Raamatussa on selvästi esitetty, että antautuminen ja kaste ovat Jumalan vaatimus. Kristillinen antautuminen on teko, missä henkilö erottautuu, tehden juhlallisen sopimuksen, täyttämään varauksitta ja ehdoitta Jehova Jumalan Kristuksen Jeesuksen kautta ilmenevän tahdon sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa, minkä Jumalan henki tekee selväksi. Tämän teon selville saamiseksi tarvitsee vain kysyä itseltään: ’Onko ihmisen sopivaa palvella Jumalaa ollen yksinomaisesti antautunut hänelle, ja pitäisikö tämä halu ilmaista Jumalalle rukouksessa?’ Vastaus on ilmeisesti myönteinen. Jeesus hylkäsi Perkeleen päinvastaisen ehdotuksen sanoessaan: ”Sinun täytyy palvoa Jumalaasi Jehovaa, ja sinun täytyy suorittaa pyhää palvelusta yksistään hänelle.” (Luuk. 4:8, Um) Vähän tätä ennen hän lausui ajatuksensa Isälleen rukouksessa, kuten oli kauan aikaisemmin kerrottu Psalmeissa: ’Katso! Minä tulen tekemään sinun tahtosi.’ (Hepr. 10:7–9) Hän teki tunnetuksi halunsa suorittaa pyhää palvelusta yksinomaan Isälleen Jehova Jumalalle. Johannes Kastaja kastoi hänet tämän antautumislupauksen vertauskuvaamiseksi Jordanin virrassa. (Mark. 1:9) Hän itse selitti hiukan empivälle Johannekselle, että tämä oli välttämätöntä Jumalan vanhurskaitten vaatimusten täyttämiseksi, ja Jehova itse liittyi antamaan todistuksen tästä asiasta avaamalla taivaat ja sanomalla hyväksyvänsä Poikansa ja siis hänen valitsemansa menettelyn. (Matt. 3:13–17) Jeesus osoitti, että ne, joista tulee hänen opetuslapsiaan, kastetaan samalla tavalla. – Matt. 28:19, 20.
7. Miksi jotkut pidättyvät antautumasta ja kasteesta?
7 Mikä voisi saada kristityn pidättymään antautumisesta ja kasteesta, kun hänen menettelylleen on näin selväpiirteinen ennakolta annettu näyte? Kypsän kristillisen rakkauden puute. Se, joka rakastaa Jumalaa, tottelee hänen käskyjään. (1. Joh. 5:3) Monet seikat voivat tietysti vaikuttaa tähän. Jotkut ovat esimerkiksi vajonneet siinä määrin liikehommiin tai tavoittelemaan maailman mukavuuksia, ettei heille jää paljon aikaa. Jos näin on, niin nyt on aika heidän vaihtaa kiintymyksensä kohdetta pitäen silmällä elämää uudessa maailmassa. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä, koska mikään maailmassa oleva – lihan halu ja silmien halu ja elämäntavan komeileva näyttäminen – ei ole alkuisin Isästä, vaan on alkuisin maailmasta. Sitä paitsi maailma häviää ja samoin sen halu, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:15–17, Um) Raamattu mainitsee nuo monien vaatimat asiat ”varallisuuden pettävänä voimana”, koska varallisuuden omistaminen antaa ihmiselle väärän turvallisuuden tunteen. (Matt. 13:22, Um) Todellinen turvallisuus saadaan Jehovan rakastamisesta ja palvelemisesta.
8. Miksi Jumalaa rakastava ei halua välttää antautumista ja sen vertauskuvaamista vesikasteella?
8 On niitä, jotka rakkaudettomasti pidättyvät antautumasta Jehovalle, koska he ajattelevat siten välttävänsä suuren vastuutaakan eivätkä tahdo tulla siitä tilivelvollisiksi. He haluavat elää uudessa maailmassa, mutta ovat liian laiskoja tehdäkseen mitään sen hyväksi. ”Laiska osoittautuu halukkaaksi, mutta hänen sielullaan ei [ole] mitään. Kuitenkin lihotetaan ahkerain sielu.” (Sananl. 13:4, Um) He eivät ole välttäneet tilivelvollisuutta, koska vastuu tuli, kun heille annettiin tilaisuus kuulla Jehovan sanaa. (Hes. 33:7–9) He osoittavat antautumisellaan ymmärtävänsä Jumalan tahdon ja olevansa innokkaat tekemään sen. Kun heidät sitten kastetaan, niin he eivät velvoittaudu enempään, vaan osoittavat vain tottelemisellaan tarkoittaneensa, mitä he sanoivat sitoutuessaan olemaan varauksitta tottelevaisia Jumalalle. He osoittavat toisten kristittyjen edessä, niin kuin he ovat jo osoittaneet Jumalalle, että he tarkoittavat sitä, kun he sanovat haluavansa palvella Jumalaa. Se on tottelevaisuuden teko heidän puoleltaan, ja sen sijaan että se laskisi heidän hartioilleen raskaamman taakan, se aiheuttaa Jehovan siunauksen, koska he elävät antautumislupauksensa mukaan, minkä he ovat jo tehneet rukoillessaan Jumalaa.
9. Mikä puuttuu todellisuudessa, kun jotkut ovat antautumatta peläten, että he eivät tiedä kyllin paljon, ja mitkä raamatunpaikat osoittavat näin olevan?
9 Toisilla saattaa epäpätevyyden ajatus, tunne, että he eivät osaa kylliksi selittää Raamattua muille, panna heidät pidättymään pelossa. Mutta onko kysymyksessä pelkästään tiedon puute? Etiopialainen eunukki, joka mainitaan Apostolien tekojen 8. luvussa, oli valmis vertauskuvaamaan antaumuksensa Jehovalle, kun hän oli keskustellut Filippuksen kanssa ajaessaan vaunuissa. Muuan spitaalinen, jonka Jeesus puhdisti, oli niin täynnä kiitollisuutta, että hän ei voinut pidättyä, vaan ”rupesi laajalti julistamaan ja asiasta tietoa levittämään”. (Mark. 1:40–45) Hän ei suinkaan osannut vastata niiden kaikkiin kysymyksiin, joille hän puhui, mutta hän tiesi, että tämä oli parasta, mitä hän oli koskaan tavannut, ja hän saattoi sanoa toisille, mistä he voivat oppia lisää. He eivät kenties osanneet vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta heidän sydämensä oli ylitsevuotava kiitollisuudesta sen johdosta, mitä he olivat kuulleet ja kokeneet. He eivät perääntyneet pelosta. ”Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, koska pelko aikaansaa eston.” (1. Joh. 4:18, Um) Rakkautta täynnä oleva sydän panee tottelemaan Jumalan käskyjä, ei vastauksia täynnä oleva pää. Jos me haluamme saada elämän uudessa maailmassa, niin meillä täytyy olla sellainen rakkaus. ”’Sinun täytyy rakastaa Jumalaasi Jehovaa koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimastasi ja koko mielestäsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’. . . . ’Tee näin jatkuvasti, niin sinä saat elämän’.” – Luuk. 10:25–28, Um.
TEHOKKAAN PALVELUKSEN SUORITTAMINEN
10. Miten kenttäpalvelusta tulee suorittaa, jos sen halutaan miellyttävän Jehovaa?
10 Kristityille annetaan tänä lopun aikana palvelusohjeet Matteuksen 24:14:nnessä (Um): ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” Kaikki, jotka tottelevat Kristusta rakastaen, pitävät tähän palvelukseen osallistumista etunaan. Kun he osallistuvat tähän Valtakunnan saarnaamistoimintaan, niin he uhraavat ”hänen kauttaan aina Jumalalle ylistysuhria, se on, niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”. (Hepr. 13:15, Um) Näitä uhreja ei tule toimittaa umpimähkään, vaan tavalla, mikä sopii sen Jumalan arvolle, jonka palveluksessa ne uhrataan. Kenenkään palveluksen otollisuutta ei ratkaista kuitenkaan vertaamalla sitä hänen veljiensä palvelukseen, vaan määräävänä on vertailu siihen, mitä hän voi tehdä. Jeesus osoitti, että köyhä leski, joka uhrasi temppelissä ainoastaan kaksi hyvin vähäarvoista ropoa, oli antanut enemmän kuin rikas, koska hän antoi ”koko elämisensä”. (Mark. 12:44) Kuinka tärkeää onkaan, että mekin panemme kaikkemme ylistysuhriimme, kun me esitämme sen Jumalalle!
11. Mikä on yksi hyvä todiste hedelmällisestä palveluksesta, ja miksi se on niin tärkeä?
11 Kristus Jeesus osoitti, mikä muu tekee palveluksen erittäin mieluiseksi Jumalan silmissä. ”Minun Isäni tulee kirkastetuksi tässä: että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” (Joh. 15:8, Um) Pelkkä siemenen kylväminen ei ole samaa kuin hedelmän kantaminen. Totuuden siementä täytyy kastella ja hoivata ja kasvattaa tuottoisaksi kasviksi, jotta se kantaisi hedelmää. Jos totuuden siemen juurtuu meidän palveluksemme johdosta ja jos sitä huolletaan, kunnes sekin kasvaa hedelmää kantavaksi kasviksi, niin meidän palveluksemme tuottaa ylistystä Jehovalle, koska se tuottaa enemmän ylistäjiä. Jokainen seurakunta ja jokainen yksilö, joka osallistuu Jehovan palvelukseen, tekee hyvin pysähtyessään kysymään: ’Voinko minä osoittaa hedelmiä, ylistystä tuottavia antautuneita evankeliuminpalvelijoita, todistukseksi palveluksesta, joka aikaansaa ylistystä Jehovalle?’ Paavali saattoi tehdä näin, ja hän sanoi: ”Teidän osoitetaan olevan Kristuksen kirje, jonka me olemme palvelijoina kirjoittaneet, jota ei ole kirjoitettu musteella, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivitauluihin, vaan lihatauluihin, sydämiin.” (2. Kor. 3:3, Um) Jollei meillä ole tällaista suosituskirjettä, niin me tekisimme hyvin, jos tutkisimme itseämme ja palvelustamme nähdäksemme, missä voisimme parantaa sitä, sen sijaan että suorittaisimme jatkuvasti palvelusta, mikä on tässä suhteessa tuottamatonta.
12. Mikä Jeesuksen ensin näyttämä ja kristittyjen sitten ilmaisema ominaisuus vahvistaa heitä jatkamaan saarnaamista vastustuksesta huolimatta?
12 Jeesus osoitti, että toinen kahdesta suuresta käskystä koskee lähimmäisen rakastamista samalla tavalla kuin rakastaa itseään. Hän ei ainoastaan puhunut siitä, vaan hän myöskin näytti sen. Hän tunsi sääliä ihmisjoukkoja kohtaan, joille hän saarnasi, koska, kuten hän sanoi, ”heitä nyljettiin ja sysittiin sinne tänne niin kuin paimenettomia lampaita”. (Matt. 9:36, Um) Hän tunsi myötätuntoa heitä kohtaan, ja se rakkaus veti puoleensa niitä, jotka olivat oikeassa mielentilassa. Tällaisia ovat hänen opetuslapsensa. Heidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen, koska he ilmaisevat rakkauden kestävää ominaisuutta. (Joh. 13:35) Ollen antautuneesti huolissaan Mestarin lampaista he palaavat koteihin kerran toisensa jälkeen kehottaen niiden asukkaita, ”antamaan sovittaa itsensä Jumalan kanssa”. (2. Kor. 5:20, Um) Heidät on saatettu kylmästi kääntää takaisin tai ovi on paiskattu kiinni heidän kasvojensa edessä, kun he kävivät viime kerralla kodissa, mutta ’rakkaus on pitkämielinen. Se ei tähyile omia etujaan eikä ärsyynny. Se ei pidä kirjaa loukkauksesta.’ (1. Kor. 13:4, 5, Um) Ja koska rakkaus panee heidät käymään kodeissa, niin kun he tekevät uusintakäyntejä, he ovat aivan yhtä innokkaita auttamaan ihmisiä saamaan elämän uudessa maailmassa, kuin silloinkin kun he kävivät ensimmäisen kerran. Juuri tämä ominaisuus estää heitä karttamasta sellaisia alueita tai koteja, joissa heitä ei ole ennen ehkä otettu ystävällisesti vastaan, tai suosimasta tietynlaisia alueita toisten edellä. Se pitää heidät hyväuskoisina, kun heidän viemänsä sanoma hylätään toistamiseen. Kun he ovat tehneet parhaansa sen valmistamisessa ja esittämisessä, niin he tietävät lampaiden tuntevan Mestarin äänen ja noudattavan sitä, ja he iloitsevat nähdessään edessään selvän todistuksen jakamistyöstä, mitä suoritetaan nyt Kuninkaan Kristuksen Jeesuksen johdolla siten, että hänen voidellut veljensä ja heidän toverinsa, muut lampaat, jatkavat saarnaamista. (Matt. 25:31–33) Kun joku ottaa totuuden vastaan, niin miten iloisia he ovatkaan saadessaan joukkoonsa jälleen yhden Herran lampaan! Ja kun he ovat suorittaneet oman osansa sanoman valmistamisessa ja – mikäli mahdollista – sen esittämisessäkin, sen sijaan että olisivat masentuneet, niin heidän uskonsa tulee lujemmaksi, kun he katselevat hyvän uutisen hylkääviä pilkkaajia, jotka täyttävät ennustuksia. – 2. Piet. 3:3, 4.
ALUEEN KÄYMINEN TOISTAMISEEN
13, 14. a) Millainen tilanne on kehittynyt monin paikoin saarnaajien ahkeroidessa palveluksessa? b) Mikä samanlainen tilanne vallitsi ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin seurakunnassa?
13 Jehovan uskolliset todistajat ovat kulkeneet nyt noin neljäkymmentä vuotta kautta maiden sen jälkeen, kun Herra Jehova tuli liiton Sanansaattajansa kanssa hengelliseen temppeliin tuomitsemaan, täyttäen näkyä, missä mies oli puettu liinavaatteisiin kupeellaan kirjoitusneuvot. (Hes. 9:1–11) He ovat käyneet eräissä kaupungeissa ja kylissä uudelleen kodeissa kerran toisensa perästä, kenties tehden siten harva se viikko. Ovenavaajat saattavat sanoa heille, että he ovat kuulleet sanoman, ja uskonnolliset papit valittavat heidän täyttäneen maan Jehova Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koskevilla opeillaan. Jehovan todistajat kohtaavat monin paikoin yleistä välinpitämättömyyttä tai vastustustakin. Pitäisikö heidän ajatella nyt tämän huomioonottaen, että heidän työnsä on suoritettu?
14 On viisasta katsella tällaisessa tilanteessa veljiemme tilaa ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin seurakunnassa. Saarnaamistyö tuntui siellä niin voimakkaasti, että veljet vedettiin korkeimman oikeuden eteen toisen kerran ja heitä nuhdeltiin ankarasti: ”Me nimenomaan velvoitimme teidät olemaan opettamatta jatkuvasti tämän nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksillanne, ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren meidän niskoillemme.” Jotkut eivät arvostaneet noita toistettuja vierailuja koteihinsa, mutta olivatko apostolit oikeutettuja vetäytymään pois tästä palveluksesta? Eivät, jos he halusivat olla tosi kristittyjä, Jumalan palvelijoita. Heidän yksinkertainen vastauksensa oikeudelle kuului: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:28, 29, Um.
15, 16. a) Miten voimaperäisesti he kävivät alueensa? b) Mikä oli seurauksena ja miksi?
15 Katsokaamme, millaiset olosuhteet olivat vallalla tuossa seurakunnassa. Kun Jerusalemissa alkoi suuri saarnaamisrynnistys helluntaipäivänä pyhän hengen vuodatuksen tapahduttua, niin siellä sai 120 henkeä pyhän hengen Jumalalta, ja he lähtivät sen jälkeen työhön. Heidän alueenaan oli luonnollisesti Jerusalem. Kuinka suuri se oli? Näyttää siltä, että Jerusalem oli siihen aikaan n. 1 200 m pitkä pohjoisesta etelään ja n. 780 m leveä idästä länteen. Sen pinta-ala oli vähemmän kuin yksi neliökilometri ja sisälsi avaran temppelialueen. Asukasluku saattoi olla huomattavan suuri, kun kadut olivat kaidat ja talot monikerroksisia sekä sullotut lähelle toisiaan. Mutta kuvitelkaamme tilannetta. Tällä alueella, mitä voitanee verrata seitsemäänkymmeneen kahteen kaupungin kortteliin, jäi vähän enemmän kuin puoli korttelia kunkin evankeliuminpalvelijan osalle. Onko sinun todistamisalueesi yhtä täynnä Valtakunnan palvelijoita kuin se?
16 Työ ei keskeytynyt, sillä tuona tapahtumarikkaana helluntaipäivänä ”lisääntyi heitä noin kolmetuhatta sielua”. Koska tuli näin suuri määrä uskovia, jotka olivat innokkaita puhumaan totuutta, niin heidän alueellaan annettiin suunnaton todistus. ”Samalla Jehova liitti heihin jatkuvasti niitä, jotka pelastuivat.” Ja seurakunta laajeni siinä määrin, että ”miesten luku nousi noin viiteentuhanteen”. Työ ei pysähtynyt sittenkään, vaan ”Jumalan sana kasvoi edelleen, ja opetuslasten lukumäärä moninkertaistui jatkuvasti Jerusalemissa hyvin paljon, ja suuri joukko pappeja alkoi olla kuuliaisia uskolle”. (Apt. 2:41, 47; 4:4; 6:7, Um) Miksi noin suunnaton kasvu? Yksinkertaisesti siksi, että he ’tottelivat Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä’. Heidän vastustajansa pyysivät heitä lopettamaan. Inhimilliseltä näkökannalta katsoen olisi saattanut näyttää siltä, että alue tuli liian ahtaaksi, mutta työtä tehtiin Jumalan hengen ohjauksessa. He noudattivat sen opastusta istuttaen ja kastellen ahkerasti, ja Jumala pani sen jatkuvasti kasvamaan.
17. a) Miten Jehovan todistajat ovat osoittaneet suurta huomaavaisuutta lähimmäisiään kohtaan tehdessään tällaisia uusintakäyntejä? b) Tulisiko heidän nyt hiljentää vauhtia alueellaan, mikä on käyty moneen kertaan?
17 Mutta eikö yleisön mukavuutta tule ottaa huomioon? Kyllä, ja tämä tapahtuu, kun Jehovan todistajat asettavat kiinnostuksensa lähimmäisiään kohtaan oman henkilökohtaisen mukavuutensa yläpuolelle ja palaavat niistä nolauksista välittämättä, joita he voivat saada, siitä välinpitämättömyydestä huolimatta, mitä he saattavat kohdata, uhmaten epäsuotuisaa säätä ja työnsä kieltoakin sekä vangitsemisuhkaa tai kuolemaakin, jos he jatkavat. He tietävät, että ainoastaan ne varjeltuvat tulevassa Harmagedonin taistelussa, jotka ottavat halukkaasti merkin älynsä sijaintipaikkaan, koska ovat kuulleet sanoman ja hyväksyneet sen ja toimineet sen mukaan uskossa. Koska he rakastavat lähimmäisiään, niin he kehottavat heitä ”tulemaan sovitetuiksi Jumalan kanssa”. Jumalan käsky palvelijoilleen nykyään, samoin kuin muinoin Hesekielille, kuuluu: ”Puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta.” (Hes. 2:7) Ne, jotka noudattavat sanomaa ja saavat merkin ”pellavavaatteisiin puetun miehen” luokalta, kuvataan ”suurena joukkona, jota ei kukaan voinut lukea”. (Ilm. 7:9) Ollen hyvin tietoisia tästä seikasta ketkään Jehovan todistajat eivät mene sanomaan, että työ on tehty heidän alueellaan, että siellä ei ole enää lampaita. He jatkavat iloiten palvelustaan, kunnes Jehova sanoo sen riittävän tekemällä ’kaupungit autioiksi, asumattomiksi’. – Jes. 6:11.
18. Mikä on välttämätöntä, jos kristillisessä seurakunnassa on oltava kasvua, ja mikä on näin ollen oikea menettelytapa?
18 Jehovan todistajat ovat tarkoin tietoisia siitä, että Jumala pitää heidän järjestönsä kasvavana eivätkä he. (1. Kor. 3:6) Kun he siis harkitsevat, miten voisivat parantaa palvelustaan, niin he eivät ehdota ihmisten ajatuksia eikä suunnitelmia ihmisten kokoamiseksi yhteen ja suunnattoman järjestön rakentamiseksi. Järjestö on Jumalan, ja siinä, on sijaa ainoastaan niille, jotka hän vetää siihen, koska he ovat lammasmaisia ihmisiä, jotka rakastavat häntä, hänen Poikaansa ja hänen valtakuntaansa ja jotka ovat kuunnelleet hänen Sanaansa uskossa. Koska Jehova suorittaa työnsä henkensä avulla, niin hänen kansansa huolehtii siitä, että sen palveluksessa ilmenee tämän hengen vaikutus tuottaen hedelmää. Jos se puuttuu, niin he tutkivat uudelleen Kristuksen Jeesuksen käyttämiä menetelmätapoja ja keinoja ja yrittävät noudattaa hänen esimerkkiään tarkemmin. Mutta kun he mukautuvat näin Raamatun opetukseen, Raamatun, joka kirjoitettiin pyhän hengen henkeytyksestä, niin he avaavat tien Jumalan hengelle vaikuttaa vapaammin elämässään ja kantavat palveluksessaan Jumalalle kunniaa tuottavaa hedelmää.
19. Mikä varmistaa mahdollisimman suuret tulokset palveluksessamme ja miksi?
19 Ne, jotka ovat kypsyneet kristillisessä kasvussa, ovat tulleet Raamatun ja Jehovan uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalleen suoman suosion selvän ilmenemisen johdosta ymmärtämään, että Jehova toimii kansansa kanssa järjestönä ja että hänen henkensä vaikuttaa tämän järjestön yhteydessä. (Matt. 24:45–47) Kun he tarkastelevat niitä tekijöitä, mitkä aiheuttavat kasvun heidän seurakunnassaan, niin he siis tietävät, että tärkeintä heille on noudattaa niitä ohjeita, joita varataan säännöllisesti Vartiotornin, Valtakunnan palveluksen ja muiden teokraattisten julkaisujen sekä konventtien kautta. Koska tämä Jumalan henki vaikuttaa järjestön yhteydessä, niin siinä määrin kuin paikalliset valvojat, apulaispalvelijat ja yksityiset evankeliuminpalvelijat noudattavat teokraattisen järjestön kautta heille varattuja neuvoja, samassa määrin on tie täten auki Jumalan pyhän hengen vapaalle virtaamiselle. Jos ketkä tahansa ajattelevat, että he eivät näe tuloksia siinä määrin, kuin voitaisiin nähdä tosi palvonnan kasvussa heidän alueella, niin he tekisivät hyvin, jos tarkastaisivat näitä tekijöitä, poistaisivat kaiken kielteisen tai tyhjäksi tekevän ja panisivat hyväuskoisesti vaikuttamaan kaikki huoltotoimenpiteet, mitkä teokraattinen järjestö on ehdottanut. Jos me istutamme ja kastelemme ahkerasti seuraten Jehovan meille Sanansa ja yhdyskanavansa kautta antamaa johtoa, niin hän siunaa ponnistuksemme kasvulla, kunnes kaikki hänen lampaansa on turvallisesti koottu hänen uuden-maailman-yhteiskuntaansa.
20, 21. a) Miten voimme järjestää asiat laajentaaksemme palvelustamme? b) Mikä näkemys pitäisi omaksua huoltoomme uskotuista palveluseduista?
20 Kun tämä Saatanan alainen vanha maailma lähenee nyt tänä ratkaisevana aikana täydellistä tuhoaan, mikä tulee Jehovan tuomion toimeenpanevan Pojan Kristuksen Jeesuksen toimesta, niin on tärkeätä, että me elämme Jehovan kristillisinä todistajina kantamamme nimen mukaan, niin että meidän havaitaan olevan Jehovan ja hänen Poikansa suosiossa. Meillä on Jumalan kristittyinä palvelijoina tarkoitus elämässä, ja se on yksinomainen antautuminen Jumalallemme Jehovalle. Meidän ei pidä koskaan menettää tätä näkemystä, vaan meidän täytyy aina muovata elämämme mukautumaan siihen. Kun olemme aloittaneet vanhurskauden tiellä, niin älkäämme kääntykö milloinkaan takaisin.
21 Jos sinä olet antautunut palvelemaan Jumalaa, niin ohjatkoon se sinun ratkaisujasi. Ole aina valpas käyttämään hyväksesi tilaisuuksia totuutta koskevan tietosi lisäämiseksi ja lisäpalvelusetujen vastaanottamiseksi, sen sijaan että omaksuisit lisävelvollisuuksia, mitkä vähentävät palvelustasi. Voi olla, että sinä voit järjestää asiasi niin, että saatat käyttää enemmän aikaa palveluksessa kuin seurakunnan julistaja, mikäli mahdollista, muuttaa perheinesikin alueelle, missä avun tarve on suuri. Jos näin on, niin sinä haluat tehdä siten. Ehkä voit järjestää elämäsi tarttuaksesi kokoajan palveluksen loistavaan aarteeseen tienraivaajana käyden Gilead-koulun ja mennen sitten lähetyspalvelukseen tai palvellen Beetel-perheen jäsenenä. Kun olet ottanut askeleen eteenpäin, niin päätä pysyä palveluseduissasi. On helppo astua syrjään ja antaa jonkun toisen tarttua tehtävään, mutta meille Raamatussa annettu malli on sellaisten uskollisten palvelijain antama, jotka pysyvät työssään. Jeesuksen ei kerrota jättäneen palvelusmääräystä täyttämättä, vaikka hänet on palkittu uskollisuuden takia yhä suuremmilla lisäpalveluseduilla. Aabraham otti vastaan ulkomaisen palvelusmääräyksen Jehovalta, kun hän oli seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha, ja suoritti sitä sata vuotta, kuolemaansa saakka. Päättäköön jokainen Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä oleva noudattaa näitä uskollisen hellittämättömyyden esimerkkejä! Kun olemme aloittaneet juoksun, niin juoskaamme kestävinä kilpa, mikä on asetettu eteemme, kulkien Kristuksen Jeesuksen, tuon Jumalan hyväksymän, valaisemaa tietä. – Hepr. 12:1, 2.