Ole alistuvainen kuin Saara
ONKO sinun toisinaan vaikeata olla alistuvainen? Se on helposti ymmärrettävää. Koska kukaan ei ole täydellinen ja koska me kaikki olemme syntyneet taipuvaisina pitämään itseämme liian tärkeinä, ei alistuvaisuus ole aina helppoa. Mutta eikö olisi paljon enemmän tyytyväisyyttä ja onnea, jos olisi alistuvaisuutta asianmukaisesti asetetulle vallalle? Varmasti!
Jumalan sana suosittelee sopivasti kerran toisensa jälkeen alistuvaisuutta. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili.” ”Te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’.” – Hepr. 13:17; 1. Piet. 5:5.
Raamattu neuvoo erityisesti vaimoja olemaan alistuvaisia eli alamaisia miehelleen: ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.” Vaimot haluavat kuulla kohteliaisuuksia ulkonäöstään, mutta ymmärtävät henkilöt arvostavat vielä enemmän alistuvaisuuden kauneutta eli koristusta, kuten apostoli Pietari osoittaa: ”Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi.” – Ef. 5:22; 1. Piet. 3:5, 6.
Kun tutkimme kertomusta, niin meidän täytyy päätellä sekä siitä, mitä se sanoo, että siitä, mitä se jättää sanomatta, että Saara oli alistuvaisuuden eli alamaisuuden malliesimerkki. Kun Jehova käski Aabrahamia lähtemään asuinsijoiltaan ja menemään kaukaiseen maahan, Saara ei pannut vastaan, vaan oli alistuvainen. Kun Aabraham pyysi häntä kahdessa tilaisuudessa vaikeuksien välttämiseksi esiintymään sisarenaan, niin hän alistui. Ja kun Aabrahamin ja Lootin paimenet riitelivät ja Aabraham antoi Lootin valita parhaat laidunmaat, me emme lue Saaran nuhdelleen: ’Sinä vanha hupsu! Annat nuoren veljenpoikasi ottaa kaikesta parhaan!’ Ei, vaan hän oli alistuvainen. – 1. Moos. 12:1, 11–13; 13:7–12; 20:11–13.
Hänen alistuvaisuutensa käy ilmi siitä tavasta, millä Aabraham puhui hänelle. Kun kolme muukalaista saapui äkkiä vieraiksi, niin Aabraham tiesi voivansa käskeä häntä kiiruhtamaan samoin kuin hän itsekin kiiruhti: ”Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: ’Hae joutuin . . . ja leivo kaltiaisia’. Sitten Aabraham riensi . . . ja ryhtyi nopeasti . . .” Saara ei valittanut: ’Mikä kiire nyt on?’ vaan oli alistuvainen. – 1. Moos. 18:6, 7.
Hänen alistuvaisuutensa ilmenee erityisesti siitä, että hän puhutteli Aabrahamia ”herraksi”. Kuultuaan erään noista muukalaisista sanovan, että hän synnyttäisi pojan, hän sanoi itsekseen: ”Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha.” Huomaa, että hän ei kutsunut Aabrahamia tässä ”herraksi” imarrellakseen häntä tai ollakseen tahdikas, vaan hän ajatteli hänestä täten puhuessaan itsekseen, mikä oli totisesti alistuvaisuuden merkki. – 1. Moos. 18:12.
Saaran alistuvaisuus on huomattava kahdesta erityisestä syystä. Ensiksi siksi, että hän oli ”hyvin kaunis”. Mitä kauniimpi nainen on, sitä vähemmän hän on tavallisesti alistuvainen. Hänen kauneutensa antaa hänelle valtaa miehiin nähden, ja hän käyttää sitä hyväkseen. Mutta Saara oli harvinaisesta kauneudestaan huolimatta niin alistuvainen kuin hän olisi ollut vain vanha nainen.
Toiseksi on Saaran alistuvaisuus huomion arvoinen siksi, että hän ei ollut suinkaan saamaton luomus, joka ei olisi voinut muuta kuin olla alistuvainen. Häneltä ei suinkaan puuttunut sinnikkyyttä. Hänellä oli oma tahtonsa, ja kuitenkin hän oli alistuvainen. Hän otti aloitteen ehdottaessaan, että hänen miehensä olisi suhteissa hänen palvelijattarensa Haagarin kanssa lapsen saamiseksi. Kun Haagar raskaaksi tultuaan halveksi Saaraa, niin Saara kuritutti Haagaria pannen tämän lähtemään pois. Mutta Jehova neuvoi Haagaria palaamaan emäntänsä luo ja olemaan alamainen hänelle. Myöhemmin Saara sai aikaan Haagarin ja hänen poikansa poisajamisen, kun hän huomasi Ismaelin, orjatytön pojan, pilkkaavan Iisakia, luvattua perillistä. Aabraham oli haluton tekemään näin, mutta Jehova oli Saaran puolella. Kun me siis näemme, miten luja Saara saattoi olla toisinaan, niin se tekee hänen alistuvaisuutensa Aabrahamin edessä sitä huomattavammaksi.
Aviomiehet ja muutkaan, jotka ovat johtoasemassa, eivät luonnollisesti saa käyttää väärin asemaansa siksi, että toisia vaaditaan olemaan alamaisia heille. Sekä Jehova Jumalaa että Jeesusta Kristusta sanotaan aviomiehiksi Raamatussa, mutta he eivät suinkaan käytä väärin johtoasemaansa. Aviomiehen asemaa päänä seuraa vastuu rakkaudellisen huomaavaisuuden osoittamisesta, kuten apostoli Pietari osoittaa neuvottuaan vaimoja olemaan alamaisia: ”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta.” – 1. Piet. 3:7.
Mikä auttaa sinua olemaan alistuvainen niin kuin Saara? Usko, rakkaus, viisaus ja nöyryys. Alista asiasi Jehova Jumalan käsiin uskossa, sen sijaan että olisit kovin halukas taistelemaan ”oikeuksiesi” puolesta. Saaran seuraaminen miehensä mukana hänen matkoillaan ja esiintyminen hänen sisarenaan vaati häneltä uskoa. Usko, että Jumalan järjestämä päämiehyys on oikein, auttaa samoin sinuakin olemaan alistuvainen.
Rakkauskin auttaa sinua olemaan alistuvainen. Jos sinulla on sydämessäsi rakkautta Luojaasi kohtaan, sitä kohtaan, jolle sinun on oltava alamainen, ja työtäsi kohtaan, niin alistuvaisuuden vaikeudet näyttävät keveiltä.
Viisaus auttaa niin ikään ja kahdella tavalla. Se osoittaa sinulle ensiksi, miten tulee alistua niin, että se aikaansaa enimmän hyvää. Ja se osoittaa sinulle myös, miksi tulee alistua: koska on paljon tärkeämpää, että asiat luistavat joustavasti, kuin että ne menevät tehokkaimmalla tavalla – jos nimittäin sillä, jota vaaditaan alistumaan, olisi parempi arvostelukyky.
Ja varsinkin nöyryys auttaa sinua alistumaan. Nöyrän on helpompi kumartua, mikä tekee alistumisen helpommaksi.
Anna siis uskon, rakkauden, viisauden ja nöyryyden auttaa itseäsi olemaan alistuvainen niin kuin Saara. Sen seurauksena on tyytyväisyys ja onnellisuus.