Mies joka todella on perheen pää
”MIES on vaimon pää”, sanoo Raamattu. (Ef. 5:23) Kuitenkin ovat monet nykyiset aviomiehet yhteiskuntatieteilijäin ja vaimojen itsensäkin ilmoitusten mukaan luopuneet oikeutetusta asemastaan perheen päänä. ”Monet asiakkaani valittavat miehensä heikkoutta ja päättämättömyyttä”, kertoi eräs kuuluisa newyorkilainen avioliittoneuvoja.
Se, etteivät monet miehet täytä tehtäväänsä pään asemassa, on syynä suureen osaan nykyisistä aviopulmista. Mitä oikeana perheen päänä olemiseen siis kuuluu? Mikä osa aviomiehen tulee omaksua perheessä? Miten hänen tulee kohdella vaimoaan?
Jotkut miehet selittävät pään aseman merkitsevän sitä, että heidän on oltava vaimonsa diktaattoreita. Eräissä paikoissa on tosiaan miesten tapana ollut kohdella vaimojaan orjina tai pahemminkin. Mutta tämä ei ole sopusoinnussa edellä olevan Raamatun periaatteen kanssa, sillä huomaa, että siinä sanotaan: ”Mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää.” Eikä Kristus suinkaan kohdellut seuraajiensa seurakuntaa rakkaudettomalla tavalla!
Todelliset perheenpäät eivät siis ole diktatorisia pomoja. Toisaalta he eivät kuitenkaan ole heikkoja ja päättämättömiä eivätkä salli vaimojensa omaksua sitä osaa, mikä oikeutetusti kuuluu heille. Oikea päämies on sellainen, jonka suhde toisiin on jossain määrin samanlainen kuin pään ruumiin muihin jäseniin nähden. Samoin kuin ruumiin pää ohjaa ruumiin liikkeitä ja toimintoja tai jonkin osaston päämies valvoo henkilökuntansa järjestöä ja työtä, perheenkin pään tulee omaksua vastuu huonekunnasta, koska sen toiminnat ovat hänen valvonnassaan.
Mitä tapahtuisi, jos työntekijäin esimies tietäisi vain vähän tai ei mitään osastonsa työstä? Jos hän olisi vain vähän kiinnostunut siitä, mitä hänen henkilökuntansa tekee, ei antaisi sille mitään ohjeita eikä neuvoja, ei tekisi ratkaisuja, ei kantaisi vastuuta ja pakottaisi alaisensa ottamaan johdon, jotta jotain saataisiin aikaan, niin mitä he ajattelisivat hänestä? He pitäisivät häntä pelkkänä keulakuvana eikä todellisena esimiehenä. Sellaisissa olosuhteissa voivat välit nopeasti huonontua.
Tilanne on samanlainen kodissa. Jos aviomies siirtää johtoaseman ja kaiken ratkaisunteon vaimolleen, tämä menettää pian kunnioituksen miestään kohtaan päänään. Mies, joka sanoo: ”Mene kysymään äidiltäsi”, kun lapset pyytävät lupaa tehdä jotain, tai: ”Päätä sinä”, kun perheessä on tehtävä ratkaisu, osoittaa, ettei hän ole todellisuudessa perheen pää. Sellainen koti on yleensä onneton.
Mitä oikeaan pään asemaan sitten kuuluu? Merkitseekö se kaikkien ratkaisujen tekemistä? Sisältyykö siihen vaimon ja lasten kaikkien toimien ja liikkeiden ohjaaminen? Ei lainkaan! Jumala loi ihmiset, vaimot ja lapsetkin, nauttimaan suhteellista vapautta. Ihmiset ovat tyytymättömiä ja kapinoivat, kun heidän joka ainoa liikkeensä ja ajanrahtunsa säännöstellään.
Oikea päänasema ei siis merkitse joka ainoan ratkaisun tekemistä, vaan perheen kaikkien toimintojen ja asioiden valvontaa. Miehen velvollisuus on asettaa ohjenuorat, joiden mukaan huonekuntaa johdetaan. Kuitenkin voi määrätyissä rajoissa olla samalla suuri toimintavapaus.
Mies voi esimerkiksi suoda vaimolleen melkein täydellisen vapauden päättää, miten huonekalut tulee järjestää, mitä ostetaan ravinnoksi perheelle, tai ratkaista toisia samanlaisia asioita. Miehellä on silti ylivalvonta, ja kun hän näkee sopivaksi, hän voi antaa ohjeita asiain käsittelytavan parantamiseksi. Tavallisesti kumminkin ystävälliset rohkaisun sanat ja osuvat kohteliaisuudet kannustavat parhaiten yhteistoimintaan ja miehen johtoon alistumiseen. Hyvä perheenpää ei pidätä kiitosta.
Oikea huolenpito henkilökunnasta on todella hyvän osastonjohtajan tunnus. Joskus kuullaan ihmisten sanovan hänestä: ”Tekisin mitä hyvänsä hänen puolestaan”, kun he tarkoittavat, että he haluavat olla täysin yhteistoiminnassa hänen kanssaan. Samanlaisia lausuntoja kuullaan miehistä, jotka noudattavat Raamatun kehotuksia: ”Miehet, rakastakaa vaimojanne.” (Ef. 5:25) Ja: ”Isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Tällaiselle huomaavaiselle, avuliaalle ja rakkaudelliselle päälle on ilo olla alamainen.
Tällainen perheenpää on nöyrä. Hän ymmärtää, ettei hän ”tiedä kaikkea”. Hän tunnustaa, että hänen vaimonsa ja toisinaan hänen lapsensakin saattavat tietää enemmän joistakin asioista kuin hän. Sen tähden hän keskustelee usein asioista heidän kanssaan ennen ratkaisujen tekoa. Tällä tavalla rupeavat hänen vaimonsa ja lapsensa tuntemaan kuuluvansa läheisesti perhejärjestelyyn. Samalla he tuntevat kuitenkin turvallisuutta tietäessään, että perheenpää omaksuu vastuuvelvollisuutensa.
Miehellä, joka on todella perheen pää, on aloitekykyä; hän ei ole laiska. On ymmärrettävää, että hän ankaran päivätyön jälkeen antaa arvoa rauhalle ja hiljaisuudelle kotiin tultuaan ehkä lukeakseen sanomalehteä. Siitä huolimatta hän osoittaa aloitekykyä suunnittelemalla ja järjestelemällä perheen toimia samoin kuin hän voi suunnitella liiketoimintansakin. Hän huolehtii siitä, että on silloin tällöin viikonloppuja, jolloin hän menee ulkoilemaan lasten kanssa, ja iltoja, joina rentoudutaan jollain tavalla perheenä. Hän huolehtii myös vaimonsa tarpeista, ehkä suunnitellen jonkin illan mennäkseen toisinaan ulos yksistään hänen kanssaan. Tällainen isä ja aviomies on todella arvostettu ja rakastettu.
Vielä on eräs ala, jolla miehen, joka on todella perheen pää, täytyy ottaa johto, ja se on hänen perheensä opettaminen rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkivaltiasta Jumalaa. Hän rukoilee perheensä kanssa; he käyvät säännöllisesti yhdessä kristillisissä kokouksissa ja osallistuvat perheenä toimeliaasti sen kertomiseen muille, mitä he tietävät Jumalasta ja hänen päätöksistään. Mies, joka tekee näin, ei ole ainoastaan perheensä rakastama vaan miellyttää myös Jehova Jumalaa.