hänelle maljan, joka sisälsi juoman, mikä oli sekä hyvin makea että hyvin katkera, ja hän sanoi: ’Minä otan iloiten vastaan tämän maljan ja juon sen pohjasakkoja myöten.’ – Joh. 18:11.

¹⁹ Ottakaamme toinen kuvaus, miehen ja vaimon välinen suhde, mikä selitetään Efesolaiskirjeen 5:21–23. Kristitty aviomies on omistautunut vaimolleen ja rakastaan häntä lämpimästi. Kristitty vaimo on samoin omistautunut miehelleen, mutta häneltä vaaditaan jotain muutakin. Kun hän menee naimisiin, niin hän päättää hyväksyä miehensä pääkseen ja alistua hänen johtoonsa ”kaikessa”, niinkuin ”seurakunta on Kristukselle alamainen”. (Ef. 5:24) Hänen suhteensa sisältää siis antautumis- samoin kuin omistautumisvaiheenkin, mitä avioelämään tulee. Hän ei ainoastaan rakasta miestään, vaan myöskin kunnioittaa häntä syvästi päänään. Hän tekee sen tietysti mielellään, vaikka hänkin saattaa ehkä huomata sen toisinaan katkeraksi juomaksi täyttäessään joka päivä aviolupauksiaan ja palvellessaan miestään.

20. Miten Malakian ennustus painottaa meidän suurempia velvollisuuksiamme Jehovaa kohtaan?

²⁰ Eivätkö nämä opetukset antautuneen elämämme elämisestä omistautumisen hengessä esitä lyhyesti ja hyvin päävaatimukset otollisen vaelluksen säilyttämiseksi Jehovan edessä siinä varmuudessa, että meidät säilytetään hänen ”muistokirjassaan”? Pelätkäämme aina Jehovaa ja ajatelkaamme hänen nimeään, miten voisimme kunnioittaa sitä enemmän, puhuen usein keskenämme näistä tärkeistä asioista keskinäiseksi kannustukseksemme ja muistimme elvyttämiseksi. Tuokaamme ”täydet kymmenykset varastohuoneeseen”, kaikki arvokkaat omaisuutemme, aika, ponnistukset ja kyky, ja katsokaamme, eikö Jehova ’avaa meille taivaan akkunoita ja vuodata meille [kasvun] siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan’. – Mal. 3:10, 16, As.

SIIONIN ELÄMÄLLE HEIJASTAMA MALLI

21. Miten Jehova on liittänyt ihmeellisesti kansansa kiinteään ykseyteen?

²¹ Oletko nähnyt koskaan rikkoutuneen peilin kappaletta kädessään pitävän pienen pojan kääntelevän sitä näppärästi niin, että se loistaa suoraan sinun silmiisi? Hänen kädessään on kuin osa itsestään auringosta. Sinä sanot ehkä, että voit nähdä itsesi tuossa kuvauksessa muusta rikkinäisestä ihmiskunnasta murtuneena lasinpalasena, joka koettaa heijastaa hitusen totuutta. Tämä kuvailu saattaa olla aivan sopiva yksityisen kannalta katsoen. Äläkä unohda, että millään esineellä ei ole terävämpiä kärkiä ja leikkaavampia särmiä kuin rikkoutuneen lasin sirpaleella. Mutta onko se oikea näkemys Jehovan kansasta tänä tuomiopäivänä? Katso, minkä ihmeen Jehova on tehnyt. Hän on liittänyt kaikki nuo särkyneet palaset yhdeksi sileäksi, kristallinkirkkaaksi, tasaiseksi pinnaksi saattaen ne tarkkaan ”heijastamaan kuin kuvastimesta Jehovan kirkkautta”. (2. Kor. 3:18, Um) Miten tämä on aikaansaatu? Siten, että Jehova on tuonut kansansa järjestöönsä, Siioniin. Koska Jehovan henki on heillä ja koska hänen sanansa (Valtakunnan sanoma) on pantu heidän suuhunsa, niin heille on tehty mahdolliseksi yhdistettynä ihmisjoukkona, joka on liitetty yhteen sopusointuiseen elämäntapaan maailmanlaajuisesti, vastata kehoitukseen: ”Nouse, loista, sillä sinun valkeutesi on tullut, ja Jehovan kirkkaus on koittanut yllesi.” Ja me huomaamme lisäksi, että Jehovan ”muistokirja” on liitetty hänen järjestönsä yhteyteen, sillä lupaus kuuluu: ”Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun.” – Jes. 60:1, As; 4:3.

22. Miksi ja millä perusteella on nyt suuren ilon ja riemun aika?

²² Miten onnellinen loppu tutkistelullemme! Maailmassa ovat ihanimmatkin muistot usein murheen himmentämät, koska tiedämme, etteivät menneet, nuoruudessamme iloa tuottaneet tapahtumat voi toistua. Mutta kun meidät on kerran saatettu Jehovan järjestöön ja kun meille on annettu etu tulla uuden maailman yhteiskunnan jäseniksi, niin koko näkemys on muuttunut. Jo nyt ovat uuden maailman toiminnat Siionissa niin tyydyttäviä, ja meidän elämämme on niin täynnä onnea, että me olemme alkaneet todeta tämän suurenmoisen ennustuksen täyttymyksen: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.” – Jes. 65:17–19.

Uskonnollinen muotomeno

Englannin kuningatar sai kruunajaisissaan kirkon täydellisen siunauksen ja enemmänkin. Maaliskuun 8. p:n Sunday Chronicle esitti asian näin: ”Ja nyt tulee ylevin kohta. Kuningatar on korotettava Herran voideltujen salaperäiseen seuraan, joten hänestä tulee kuningatar, ei ainoastaan ihmisen tahdosta, vaan myöskin Jumalan silmissä. . . . Mitä nyt seuraa, se on salaisuus, mitä ihminen ei näe; ja vain harvat kuulevat arkkipiispan äänen, kun hän, kastaen sormensa lusikkaan, sanoo: ’Voideltakoon sinun kätesi pyhällä öljyllä, voideltakoon sinun rintasi pyhällä öljyllä, voideltakoon sinun pääsi pyhällä öljyllä niinkuin kuninkaat, papit ja profeetat voideltiin.’ Kun tuomiorovasti palauttaa pyhän öljyn alttarille, niin seurakunta näkee jälleen kuningattarensa, joka on nyt salaperäisellä tavalla kirkastunut uskon silmälle. Hän on valmis vastaanottamaan juhlallisessa virkaanasetuksessa ne vertauskuvat, joita vain Herran voideltu voi pitää tai kantaa, vaatteet, mitkä muistuttavat papin vaatteita ja mitkä tuomiorovasti pukee hänen ylleen.” Tämän menon uskonnollinen merkitys ilmenee edelleen ”valtion miekassa”, jolla hänen tulee mm. ”suojella Jumalan pyhää kirkkoa”, ja ”kirkkauden ja vanhurskauden kruunussa”, minkä hän on saava ja ”mikä sisältää hänen monille kansoilleen kaiken maallisen valtuuden ja vallan ylittävän merkityksen”. Tällaiseen loistavaan näytelmään osallistuminen on sentähden uskonnollinen toimitus samoin kuin poliittinenkin.