ilmaisemaan, että sen haltijalla on johtajan ja käskijän asema.

Tuleva Siilo, johon Jaakob viittasi, on Jeesus Kristus. Juudan jälkeläisenä ja Daavidin Poikana hän on se, jolle Jehova Jumala on antanut iankaikkisen taivaallisen hallitusvallan. (Luuk. 3:23–33; Matt. 1:1–16) Hänellä on kuninkaallinen suvereniteetti ja käskyvalta. (Dan. 7:13, 14) Jumala ei sen tähden syyttä henkeyttänyt Jesajaa kirjoittamaan profeetallisesti Jeesuksesta: ”Katso, hänet minä asetan kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.” (Jes. 55:4) Ennakkovälähdys Jeesuksen tulevasta kansojen hallitsemisesta sisältyy myös seuraaviin Ps. 2:8, 9:n sanoihin: ”Ano minulta [Jehova Jumalalta], niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.”

● Ef. 5:3 sanoo: ”Haureutta . . . älköön edes mainittako teidän keskuudessanne.” Eikö näin ollen ole synti keskustella haureudesta tai julkaista mitään tästä asiasta? – M. N., USA.

Ef. 5:1–5:ssä apostoli Paavali antoi seuraavan henkeytetyn kehotuksen: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” Apostoli mainitsi luonnollisesti tässäkin tapauksessa haureuden esittäen voimakkaasti, ettei haureellisella ole ”perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”. On siis aikoja, jolloin ei ole lainkaan synti mainita haureutta tai keskustella siitä.

Paavali kehotti efesolaisia valvomaan käytöstään, puhettaan ja ajatuksiaan. Heidän piti tulla Jumalan jäljittelijöiksi, hänen, joka on täydellinen, puhdas ja suora joka tavalla. Haureuden ei siis pitänyt varmasti olla säännöllisenä keskustelun aiheena heidän keskuudessaan. Heidän ei pitänyt riettaasti kuvailla moraalittomia tekoja eikä keskustella haureudesta saadakseen aistillista mielihyvää jollain tavalla sellaisesta keskustelusta.

Mutta jos joku olisi ottanut sellaisen kannan, että on aina synti tarkastella mitään haureutta koskevaa, niin hänen olisi pitänyt poistaa luettavastaan eräitä kohtia Raamatusta. Se ei olisi miellyttänyt Jumalaa, sillä sellaista henkilökohtaista Raamattua ei pitänyt toimittaa. (5. Moos. 4:2; Sananl. 30:5, 6; Ilm. 22:18, 19) Raamattu itse käsittelee suorasukaisesti haureutta useita kertoja ja tuomitsee ne, jotka harjoittavat sitä. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”Paetkaa haureutta.” ”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta.” ”Mutta . . . huorintekijäin . . . osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:3; Ilm. 21:8) Jotkut voivat pitää tahdittomana haureutta koskevan Raamatun näkemyksen tarkastelua. Toiset saattavat todellisuudessa vastustaa ’lain kirjaimen’ soveltamista osiin Raamattua, vaikka itse henkilökohtaisesti rikkovat, mitä on sanottu Ef. 5:3:ssa. Mutta kristityt tietävät, että Raamatun varoitukset haureudesta ovat suoja oikeamielisille.

Vartiotorni-seura julkaisee sen tähden julkaisuissaan silloin tällöin Raamattuun perustuvaa tietoa haureudesta. Esimerkiksi Herätkää!-lehdessä oli 8.7.1966 kirjoitus ”Hyväksyykö pappisi haureuden?” Samalla kun tämä kirjoitus paljastaa sen hätkähdyttävän tiedon, että monet papit hyväksyvät haureuden, se todistaa Pyhän Raamatun perusteella, että kaikkivaltias Jumala ei hyväksy.

Onko tärkeätä todeta, että Jehova Jumala tuomitsee haureuden? Onko sen henkilökohtainen karttaminen ehdoton vaatimus? Totisesti on, sillä apostoli Paavali kirjoitti suoraan Jumalan henkeyttämänä: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 6:9, 10.

Ilmoituksia

KENTTÄPALVELUS

Jehovan todistajat haluavat pitää tapanaan olla laiminlyömättä Jumalan huonetta. (Hepr. 10:23–25) Heinäkuussa he haluavat osoittaa tämän erityisesti konventeissaan samoin kuin auttaessaan lähimmäisiään arvostamaan Jumalan huonetta. Tässä työssä he käyttävät apunaan kirjaa ’Asiat joissa Jumalan on mahdotonta valehdella’, jota he lahjakirjasen ohella tarjoavat 2 markan korvauksesta.