Älä unohda ajanvietteen tarvetta
LIIAN VÄHÄN ON YHTÄ PAHA KUIN LIIAN PALJON
ENTISAIKAAN, jolloin työetiikkaa pidettiin suuressa arvossa, monet pitivät leikkiä ajan tuhlauksena. Nykyään nautintojen tavoittelu on monille elämän päätarkoitus. Kuitenkin työn ja leikin tulisi tasapainottaa toisiaan.
Sopiva työ tekee elämän mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi. Sopiva huvi virkistää väsynyttä työntekijää ja on tervetullutta vaihtelua, joka luo uutta halua työnteon jatkamiseen. Liika työ, jota kestää liian kauan, näännyttää ruumiin ja lamaannuttaa mielen. Lomat, jotka pitkittyvät yli sen mitä virkistymiseen tarvitaan, muodostuvat ikäviksi. Älä tee toista liiaksi, samalla kun jätät toisen huomiotta.
Meidän ei pitäisi tehdä samaa virhettä kuin puritaanit, jotka pitivät kaikkea ilonpitoa vääränä. Syömistä ei tule tuomita ylensyönnin vuoksi. Juominen ei ole kiellettyä juopumuksen vuoksi. Eikä ajanvietettä pitäisi paheksua siksi, että äärimmäisyysihmiset käyttävät sitä väärin. Meidän ei tulisi olla kiinnostuneita ajanvietteen torjumisesta, vaan pikemminkin sen määrittelystä, mikä on oikealaatuista ajanvietettä ja miten paljon sitä tulisi olla.
Ulkona olosta nauttiminen
Ihmiset hakeutuvat rannoille, vuorille ja puistoihin niin suurina joukkoina, että joillakin seuduilla liikakansoituksesta on tulossa ongelma. Silti nämä alueet tarjoavat loputtoman vaihtelevaa ajanvietettä – patikointia, uintia, hölkkäämistä, retkeilyä reppu selässä, telttailua, huviretkeilyä, luonnon tutkimusta, talvella hiihtoa, luistelua, kelkkailua jne.
Mutta ei ole välttämätöntä matkustaa niin kauas. Monet asuvat metsien läheisyydessä. Takapihallekin voidaan rakentaa lintupönttöjä ja -lautoja. Tai asetupa joskus vatsallesi tarkkailemaan puolen neliömetrin aluetta nurmikossa tai rikkaruohostossa, niin kuoriaisten, muurahaisten ja hämähäkkien mieltä kiehtova hyörinä saa sinut hämmästymään. Asutko suurkaupungissa, asfalttiviidakossa? Sielläkin on puistoja ja eläintarhoja. Museot ja planetaariot ovat ihastuttavia ja opettavaisia.
Vanhemmat, suunnitelkaa lapsillenne tällaista toimintaa. Antakaa heille jokin suunta, jokin virike tuomalla esille eri mahdollisuuksia. Ehkä voit kertoa heille perhosen tai muurahaisen elämän kierrosta. Tyydytä lastesi uteliaisuutta Jehovan luomakunnan suhteen. Se on miellyttävä tapa saada lapsesi kiinnostumaan Jehova Jumalasta ja hänen maallisista luomuksistaan ja opettaa heille hänen tarkoitustaan maan ja sen suhteen, että heidän tulee huolehtia maasta. Tee, kuten Jobin 12:7–10:ssä suositellaan: ”Kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.”
Joskus työ itsessään tuo virkistystä. Toimistotyötä tekevä mies tai opiskelija, joka istuu koko viikon nenä kirjoissa, voi saada pihatöistä virkistystä tai tehdä pienen puutarhan perustamisesta tyydytystä tuottavan hankkeen. Suurkaupungeissakin voi olla käytettävissä pieni maatilkku tai ikkunalaatikko, jossa voitaisiin kasvattaa kukkia tai muita kasveja. Monien mielestä kasvien kasvattaminen sisällä on kiehtova harrastus, ja ne kaunistavat kotia. Kanaria- tai muita lintuja voidaan pitää sisällä. Akvaariot ovat mielenkiintoisia virkistyksen lähteitä.
On olemassa monia tapoja Jehovan mielenkiintoisten luomistöiden tuomiseksi sisälle tutkimista varten ja ajanvietteeksi. Tässä on jälleen kysymys siitä, että käytetään hieman mielikuvitusta ja että vanhemmat suuntaavat lasten kiinnostusta eri mahdollisuuksiin.
Harrastukset
Pienet lapset tekevät niin mielellään mutakakkuja! Äidit eivät ole kuitenkaan haltioissaan siitä. Mutta se on vain multaa, joka lähtee helposti vedellä pois. Tämä huvi voidaan muuttaa harrastukseksi, kun lapsi hieman varttuu. Muta voi muuttua saveksi ja kakut saviastioiksi. Se on melko kiintoisaa käsityötä, jota ampiaisten suvun eri jäsenet ovat harrastaneet kauan suurella vaistonvaraisella taidolla. (Muurariampiaisen pesä onkin aivan saviruukun näköinen.) Muita harrastuksia voisi olla makramee-ripustimien teko kukkaruukuille, ompelu, kutominen, ruoanlaitto, nahkatyöt punonta- ja kohokuviointityöt mukaan luettuina ja monia muita.
”Näyteikkunaostosten” teko saattaa monet vahvat miehet vapisemaan, mutta monet naiset ja tytöt nauttivat siitä. Äidit voivat tehdä siitä jopa opettavaisen. Voidaan keskustella hinnoista, laadusta, edullisten ostosten teosta ja taloudellisista periaatteista. Lisäksi se on halpaa huvia erityisesti silloin, kun siihen antaudutaan kauppojen sulkemisajan jälkeen.
Tehdaskäynnit tarjoavat mielenkiintoista ajanvietettä, joka on myös opettavaa. Käy perheesi kanssa kirjapainossa, sanomalehden toimituksessa, tekstiilitehtaassa, suklaatehtaassa, autotehtaassa tai kaivoksessa. Moniin tehtaisiin on järjestetty kiertokäyntejä, ja on erittäin mielenkiintoista ja hauskaa nähdä, miten monia jokapäiväisiä tuotteita valmistetaan. Esimerkiksi käynnistä teräsvalssaamoon voisi saada helposti aiheen kouluaineeseen tai luokalle pidettävään suulliseen esitykseen.
Yksinomaan huvin vuoksi
Ajanvietteen ei tarvitse aina olla opettavaa. Sitä voidaan harrastaa pelkän huvin vuoksi. Silläkin on oma arvonsa. Se elvyttää ja virkistää sekä nuoria että vanhoja elämän vakavampia asioita varten.
Mutta ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista. Se, mikä kiinnostaa yhtä, saattaa ikävystyttää toista. Ihmisen sukupuoli voi myös vaikuttaa siihen, mikä häntä kiinnostaa. Samoin ikä! Vanhempien ihmisten ei pitäisi ajatella, että nuoret tyytyvät niin kuin he aina istumaan ja juttelemaan tai lukemaan tai pelaamaan tammea. Teini-ikäiset pursuavat tarmoa, jonka tarvitsee purkautua. Ehkä he haluavat pelata pesäpalloa, lentopalloa, sulkapalloa, käsipalloa, koripalloa, jalkapalloa tai haluavat jotakin muuta toiminnallista virkistystä.
Kenties pari kolme perhettä voi mennä puistoon huviretkelle. Myöhemmin ne, jotka haluavat, voivat seurustella, ja ne, joilla on runsaasti energiaa, voivat päästää sen valloilleen jonkin edellä mainitun pelin avulla. Jos kilpailu on sävyisää, ei synny vahinkoa, mutta jos voittaminen tulee tärkeimmäksi, silloin syntyy riitoja, ja ilo on pilalla.
Pienemmät lapset saattavat löytää käyttöönsä keinuja tai hiekkalaatikon. Jopa tyhjistä pahvilaatikoista tai muutamasta kepistä tai puupölkystä syntyy taloja tai luolia tai lentokoneita tai autoja tai mitä tahansa, mitä lasten vilkas mielikuvitus päättää tehdä niistä. Monesti kalliit lelut lojuvat joutilaina, samalla kun lapset viettävät koko iltapäivän hiekkakasalla tai leikkimällä suuren pahvilaatikon kanssa, joka heidän mielikuvituksessaan muuttuu milloin miksikin heidän päähänpistostaan. Satakunta markkaa maksava muovinen paloauto on aina paloauto. Mutta suuri pahvilaatikko – sehän voi olla mikä tahansa!
Aikuiset nauttivat leikkivien lasten katselusta tai pallopelin seuraamisesta, kun toiset pelaavat, ja kukaties hekin liittyvät peliin, jos ovat sillä tuulella. Tällä tavalla yhdessä olevista perheistä tulee perheitä, joissa vallitsee paremmat, kiinteämmät suhteet, ja sukupolvien väliset kuilut vältetään. Lisäksi tämä järjestely varaa valvontaa sinne, missä sitä tarvitaan. Jos kaikki ovat yksimielisiä Luojansa palvonnassa, silloin vältytään siltä, että huono seura turmelisi hyvät tavat. (1. Kor. 15:33) Seurakunnat voivat kasvaa veljellisessä rakkaudessa ja ymmärtämyksessä, kun perheet eivät ainoastaan tutki ja saarnaa yhdessä, vaan myös nauttivat puhtaasta virkistyksestä yhdessä.
Musiikki ja tanssi
Joillakuilla perheenjäsenillä voi olla musikaalisia taipumuksia. Soittamaan opetteleminen on kiehtovaa ja tyydyttävää, ja siitä voi tulla myös ajanvietettä kuulijoille. Jos kaksi, kolme tai useampia jäseniä kristityistä perheistä toimii näin, he voivat lopulta soittaa yhdessä sekä omaksi nautinnokseen että kuulijoitten iloksi. Toiset voivat jopa haluta tanssia soitettavan musiikin tahdissa.
Musiikissa ei ole mitään väärää, olkoonpa se sitten laulu- tai soitinmusiikkia. Ei myöskään tanssimisessa. Israelissa Jehovan palvontaan kuului soitinmusiikkia ja laulua. Nuoret ja vanhat tanssivat musiikin tahdissa, joskus yksinään ja toisinaan ryhmätansseissa. (2. Moos. 15:20; Ps. 87:7; 149:3; 150:4; Tuom. 11:34; Jer. 31:13; Matt. 11:17; Luuk. 15:25) Erään kerran pontevaa tanssimista paheksuttiin, mutta ei Jehovan suostumuksella. – 2. Sam. 6:20.
Tanssiminen on kuitenkin verrattavissa aiemmin mainittuun syömiseen ja juomiseen. Se voi olla hyvää tai huonoa sen mukaan, miten sitä pidetään aisoissa. Musiikki saattaa olla hiljaista ja vuolasta, tai se voi olla voimakasrytmistä, mutta se ei saa olla rämisevää tai niin äänekästä, että se vaarantaa ihmisen kuulon tai häiritsee toisia. Tanssia ei tee hyväksi tai huonoksi se, onko se hidasta tai nopeaa, mutta jos siitä tulee sukupuolisesti vihjailevaa tai kiihottavaa, se on kaikkea muuta kuin sopivaa ajanvietettä!
Kokemus on osoittanut, että tällaisia tilaisuuksia täytyy valvoa asianmukaisesti, ei tietenkään sopivan puhtaan, viattoman ilon vähentämiseksi, vaan kristillistä moraalia vaarantavien äärimmäisyyksien hillitsemiseksi. Valssikin voi muuttua moraalittomaksi joissakin olosuhteissa. Kansantansseista, piiritansseista ja useimmista nykyaikaisista tansseista voidaan nauttia asianmukaisesti, mutta niilläkin voi olla huono vaikutus väärässä ympäristössä.
Lukeminen ja keskustelu
On olemassa hyviä kirjoja ja lehtikirjoituksia, jotka kelpaavat viihteeksi, mutta on olemassa myös sellaisia, jotka vahingoittavat moraalia. Jälkimmäisiä ’ei saisi edes mainita niiden keskuudessa’, jotka ovat kristittyjä. Mittapuuna tulee olla se, mikä on totta, hyveellistä ja ylistettävää. – Ef. 5:3; Fil. 4:8.
Sama periaate soveltuisi elokuviin ja televisioon. On edelleen elokuvia, jotka ovat puhdasta ja sopivaa ajanvietettä, mutta niistä on tulossa mieluummin poikkeus kuin sääntö. Monet televisio-ohjelmat ovat yhä rentouttavia ja kasvattavia. On tiedettä, luonnonhistoriaa, äskeisiä tapahtumia ja muita kiinnostavia aiheita käsitteleviä dokumenttiohjelmia. Hyvän lukemisen ohella ne varustavat meitä keskustelemaan nautittavalla tavalla toistemme kanssa.
Keskustelemaan? Niin, keskustelu ei ole kuollut. Television keskusteluohjelmien saama suosio osoittaa, että sitä kaivataan yhä. Mutta monet eivät näytä enää kykenevän keskustelemaan kiinnostavasti. He puhuvat, mutta eivät välitä innostavia ajatuksia ja ideoita. Kuitenkin myös sellaiset ihmiset voidaan vetää kuorestaan paljastamaan mielenkiintoisia seikkoja itsestään. Kysy heidän lapsuudestaan, ensimmäisestä työpaikastaan, miksi he päätyivät nimenomaiselle uralleen tai miten he omaksuivat uskontonsa. Kun tällaiset keskustelunaiheet saavat heidät vapautumaan, se johtaa hämmästyttävän mielenkiintoisiin keskusteluihin.
Jos olemme havaintokykyisiä, ystävällisiä, tahdikkaita ja vilpittömän kohteliaita, toiset, jotka ovat normaalisti hiljaisia, osoittavat myönteistä vastakaikua ja esittävät ajatuksiaan vapaasti. Olemalla kiinnostunut heistä saat heidät kiinnostumaan sinusta. Pian kahden-, neljän- tai kuudenkeskinen keskustelu käy vuolaana kaikkien läsnäolijoiden iloksi. Keskustelu viehätti kreikkalaisia ja heidän vieraitaan ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla: ”Kaikilla ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla ulkomaalaisilla oli näet tapana käyttää vapaa-aikaansa pelkästään jonkin kertomiseen tai jonkin uuden kuuntelemiseen.” – Apt. 17:21.
Lue, tee havaintoja, kuuntele ja ajattele, niin sinulla on tuoreita, uusia ajatuksia, joiden avulla voit pitää vireillä nautittavia keskusteluja. Älä ole väittelynhaluinen tai ahdasmielinen. Se tappaa ajatustenvaihdon. Ole miellyttävä ja hyvää makua osoittava, ihastuttava keskustelija. – Sananl. 15:1; 16:21–24; 25:11; Saarn. 12:10; Kol. 4:6.
Lopuksi voidaan sanoa: älä pelkästään torju arveluttavaa ajanvietettä. Tarjoa soveliaita vaihtoehtoja. Jos uskontosi tuomitsee tyystin kaiken ajanvietteen, lapsesi jättävät sinut ja uskontosi niin pian kuin mahdollista. Älä siis jätä ajanvietteen kohdalle tyhjiötä. (Matt. 12:43–45) Seuraava artikkeli esittää lisää ajanvietemahdollisuuksia.