Mitä voimme tehdä lastemme suhteen
MILJOONAT vanhemmat esittävät tuon kysymyksen. He ovat huolissaan lastensa käytöksestä. Esimerkiksi McCall’s-aikakauslehden esittämän tilaston mukaan ”52 prosenttia Yhdysvaltain teini-ikäisistä harjoittaa esiaviollisia sukupuolisuhteita”.
Raskauden välttämiseksi jotkut vanhemmat antavat tyttärilleen ehkäisyvälineitä. Sinä et ehkä hyväksy sitä. Mutta mikä on ratkaisu?
”Monet isät ja äidit ilmaisevat sanoillaan ja teoillaan, että he ovat epävarmuuden lähes halvaannuttamia”, huomautti eräs New York Times -lehden toimittajakunnan jäsen.
Mistä epävarmuus johtuu?
Se johtuu suuressa määrin monien maailmallisten auktoriteettien antamista neuvoista. Viime vuosina nämä ovat sanoneet: ”Lapsen ei pitäisi tehdä mitään, kunnes hän alkaa olla sitä mieltä – omaa mieltään – että jotakin täytyy tehdä.” ”Tehokkaassa kurinpito-ohjelmassa ei ole sijaa ruumiilliselle rangaistukselle.” Vanhat kurinpitomenetelmät on siten korvattu uusilla.
Myös moraalista käytöstä koskevat asenteet ovat muuttuneet. Esimerkiksi joulukuun 1973 Parents’ Magazine -lehti käsittelee nuorten esiaviollisia sukupuolisuhteita. Se suosittelee vanhemmille Mount Holyoken collegen papin Deane William Fermin kirjettä tyttärelleen. Tuo pappismies neuvoi häntä:
”Otaksun sinun liittävän yhdynnän avioliittolupaukseen pikemmin kuin vihkimisseremoniaan. On lapsellista ajatella, että hääyön tulisi merkitä jyrkkää muutosta kahden toisiaan rakastavan ruumiillisessa läheisyydessä. . . .
”Niin kutsutun ’uuden moraalin’ arvo on siinä, että sinun itsesi täytyy ratkaista vastuulliset tekosi. . . .
”Saatat ajatella aivan sopivaksi olla yhdynnässä olosuhteissa, jotka ylittävät meidän ehdottamamme rajat. Jos todella päätät sen . . . emme halua, että tunnet syyllisyyttä. . . . Älä tunne häpeää siksi, että olet toiminut vastoin sitä, mitä yhteiskunta (usein ulkokultaisesti) vaatii tai mitä kirkkosi tai vanhempasi ovat ehdottaneet.”
Mikä on vaikutus, kun tuollainen huomattavan pappismiehen neuvo näin hyväksytään? Tietysti se, että monet vanhemmat seuraavat neuvoa ja jotkut jopa järjestävät haureuden harjoittamisen helpoksi lapsilleen.
Huonot hedelmät ovat aivan liian ilmeiset: sukupuolitaudit, raskauden pelko, avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, aviottomat äidit, sydänsurut, laittomat abortit ja syylliset omattunnot. Nuorten itsemurhat ovat lisääntyneet huimaavasti, ja myös tunne-elämän häiriöt ovat lisääntymässä.
Miten sitten vanhemmat voivat käsitellä lastensa pulmia menestyksellisesti?
Oivallisten neuvojen lähde
He voivat onnistua siinä soveltamalla Raamatun neuvoja. Raamatun asenne esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin on luja. ’Karttakaa haureutta’, se sanoo. ”Haureutta . . . älköön edes mainittako teidän keskuudessanne.” – 1. Tess. 4:3; Ef. 5:3.
Jotkut vanhemmat saattavat väittää vastaan: ’Useimmille nuorille esiaviolliset suhteet ovat elämäntapa.’ Onko se kuitenkaan pätevä syy niiden hyväksymiseksi? Jos useimmat ihmiset varastaisivat, pettäisivät tai murhaisivat, pitäisikö myös nämä menettelyt hyväksyä? Kukaan järkevä ihminen ei sanoisi niin. Vanhempien tarvitsee asennoitua lujasti suojellakseen lapsiaan vääriltä menettelyiltä.
Pohdi lastesi kanssa
Mutta ei riitä, että ainoastaan sanot lapsillesi: ’En halua teidän harjoittavan haureutta, koska se on väärin.’ Heille tarvitsee osoittaa, että juuri heidän Luojansa, Kaikkivaltias Jumala, sanoo, että esiaviolliset sukupuolisuhteet ovat väärin. Mutta tämäkään ei usein vielä tyydytä. Lapsia tarvitsee myös auttaa näkemään, miksi heidän tulisi noudattaa esiaviollisia suhteita koskevaa Jumalan kieltoa ja miten hänen lakinsa totteleminen hyödyttää heitä.
Voisit esimerkiksi kiinnittää lastesi huomion todella ihmeelliseen lisääntymistapahtumaan, missä yksi hedelmöitynyt solu jakautuu ja lisääntyy etukäteen suunnitellun ohjelman mukaan kehittyäkseen ihmislapseksi, ja kysyä: ’Eikö sinustakin Se, joka suunnitteli tämän ihmeellisen lisääntymistapahtuman, tiedä parhaiten, miten ihmisten tulisi käyttää Jumalalta saamaansa lisääntymiskykyä?’ (Ps. 139:13–17) Tai voisit kysyä: ’Luulisitko, että suurenmoinen Luojamme tekisi lain riistääkseen meiltä elämän nautinnon? Eikö pikemminkin hänen lakiensa totteleminen lisäisi onnellisuuttamme?’
Sellaiset kysymykset voivat saada lapsesi pohtimaan Jumalan lakia, joka ohjaa hänen lisääntymiselintensä käyttöä. Kuuntele halukkaasti lapsesi näkökantoja. Älä vihastu, jos ne eivät ole sellaisia kuin haluaisit niiden olevan. Jos lapsi pelkää, että häntä arvostellaan ankarasti, kun hän kertoo vanhemmilleen jotakin, hän saattaa vain pysyä vaiti. Miten silloin saat tietää, mitä hän ajattelee, niin että voit auttaa häntä?
Ole siis avoin ja rehellinen. Ehkä sinulla oli kerran samanlaisia näkemyksiä tai teit samanlaisia tekoja. Joskus auttaa, että myönnät sen. Yritä käsittää, että lapsesi sukupolvi on etääntynyt kauas Raamatun oikeista periaatteista, ja yritä silti osoittaa hänelle, miksi hänen sukupolvensa moraalittomat menettelyt ovat epäviisaita.
Voit ehkä kiinnittää lapsesi huomion nimenomaisiin esimerkkeihin (ja sellaisia surullisia tapauksia on runsaasti ympärillämme), joissa sukupuolinen moraalittomuus on johtanut lasten syntymiseen avioliiton ulkopuolella, sukupuolitauteihin tai muihin vaikeuksiin. Voit myös kiinnittää huomion hyötyyn, josta ne saavat nauttia, jotka ovat mukautuneet Jumalan lakiin. Tällä tavalla lasta autetaan näkemään, miten järkevää ja oikeaa Raamatun opetus on. Näin hän saattaa alkaa haluta totella sitä.
Ohjeita ja kuria
Lapset tarvitsevat kuitenkin enemmän kuin sanoja. He tarvitsevat selviä ohjeita, jotka auttavat heitä mukautumaan Raamatun vaatimuksiin. He tarvitsevat myös rakkaudessa annettua kuritusta, kun he ylittävät heille asetetut rajat.
Vastoin yleistä käsitystä lapset yleensä arvostavat sitä, että heidän vanhempansa asettavat heidän toimilleen järkeviä rajoituksia. Tietoisuus siitä, että on olemassa rajat, joiden sisällä heidän odotetaan pysyvän, antaa heille turvallisuuden tunnetta. Jotkut heistä saattavat nurista vastaan, mutta he oppivat kunnioittamaan ja rakastamaan vanhempia, jotka osoittavat aitoa huolenpitoa heidän hyvinvointiaan kohtaan.
Toisaalta vanhemmat, jotka sallivat lastensa vapaasti tehdä mitä tahansa nämä haluavat, kokevat usein pettymyksiä ja järkytyksiä. Heidän lapsensa saattavat ajan mittaan kääntyä heitä vastaan, kuten eräskin tyttö. Tunnustettuaan lopulta olevansa raskaana hän sanoi vihaisesti: ”Miksi te ette pysäyttäneet minua? Te tiesitte, mitä oli tapahtumassa. Te annoitte minun olla yötä Jimmyn kotona, kun hänen isänsä ja äitinsä olivat poissa. Te ette välittäneet, mitä minä tein.”
Vanhempien tarvitsee siis osoittaa välittävänsä lapsistaan kurittamalla näitä, kun he menevät hakoteille. Raamatun henkeytetty sananlasku sanookin: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” – Sananl. 22:15.
Kuritusta tarvitsee ehkä antaa muutenkin kuin oikaisemalla sanoin. Kuten Raamattu sanoo, tämä johtuu siitä, että ihminen ”ei ota . . . sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele”. (Sananl. 29:19) Niinpä Jumalan sana kannustaa: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” – Sananl. 23:13, 14.
Lapsen koko elämä on kysymyksessä! Jos hänen sallitaan jatkaa väärää menettelyään, se koituu hänen omaksi onnettomuudekseen ja lopulta kuolemaksi Jumalan suosion ulkopuolella. Niinpä Raamattu sanoo: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” – Sananl. 13:24.
Isä tai äiti ilmaisee todellista rakkautta tekemällä kaiken, minkä hän voi, oikaistakseen lastaan, myös antamalla kunnon selkäsaunan. Se, että maalliset auktoriteetit ovat hylänneet tämän kuritusta koskevan Jumalan neuvon, on johtanut ainoastaan vaikeuksiin perhe-elämässä. – Sananl. 29:15.
Mutta vaikka vanhemmat puhuisivat lapselle Jumalan laista, antaisivat ohjeita ja kuritusta, se kaikki saattaisi olla tehotonta, elleivät he onnistu eräässä tärkeässä suhteessa.
Oikean esimerkin tärkeys
Vanhempien tarvitsee antaa myös hyvä esimerkki. Tämä johtuu siitä, että lapset ovat taipuvaisempia noudattamaan sitä, mitä sinä teet, kuin mitä sinä sanot. Jos näiden kahden välillä vallitsee ristiriita, lapset havaitsevat sen nopeasti. Itse asiassa sen, että he pitävät sukupuolimoraalia avoimesti pilkkanaan, sanotaan olevan kapinaa ulkokultaisuutta vastaan. Psykiatrit huomauttavat siitä: ”Niin monet heidän tuntemansa aikuiset suorittavat aviorikoksia, mutta tyydyttävät omaatuntoaan hurskastelevilla saarnoilla.”
Sama pitää paikkansa muustakin kuin sukupuolisesta käyttäytymisestä. Lapset kapinoivat myös lääkeaineitten käytössä ilmenevää vanhempien ulkokultaisuutta vastaan. New Yorkin kaupungin Bellevue-sairaalan psykiatrisen osaston johtaja tri Robert E. Gould selittää: ”Nuoret yrittävät jäljitellä vanhempiaan. En tiedä yhtään kotia, missä vanhemmat eivät joko juo tai tupakoi, nauti barbituraatteja saadakseen unta ja rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen päivästä – ei aspiriinia, vaan mielentilaan vaikuttavia lääkkeitä.”
Niinpä jos haluat lastesi elävän kunnioitettavaa, säädyllistä elämää, silloin sinun itsesi täytyy elää sillä tavalla. Jos sinun esimerkkisi ei ole hyvä, se voi tehdä tyhjäksi kaiken sen hyvän mitä sanot.
Osoita rakastavasi heitä
Ehkä tärkein tekijä lasten ongelmien hoitamiseksi menestyksellisesti on se, että osoitat rakastavasi heitä. Pääasiallinen tapa sen ilmaisemiseksi on ajan käyttäminen heidän kanssaan. Tämä ei tarkoita ainoastaan aikaa, jolloin puhut heidän kanssaan heidän käytöksestään tai kuritat heitä, vaan aikaa, jolloin todella opitte tuntemaan toisenne. Aika, jonka käytätte syömällä yhdessä, palvomalla Jumalaa yhdessä, leikkimällä yhdessä, valmistautumalla yhdessä nukkumaan iltaisin – kaikki tämä lastesi kanssa viettämäsi aika on tärkeätä.
Juuri tässä monet vanhemmat epäonnistuvat. Huomattava koomikko Alan King, joka matkusteli paljon lasten ollessa pieniä, myönsi epäonnistuneensa. Hän mainitsi:
”Keskiarvoisä ei vietä sellaista elämää kuin minä, mutta tilanne on sama. Hän menee työhön, tulee kotiin, sanoo, ettei hän halua kuulla pikku ongelmista, koska hänellä on ollut raskas päivä toimistossa, aukaisee television ja menee sitten vuoteeseen. Hänkin on matkalla!
”Näen menestyvien miesten pitävän toiminnassa yhtiöitä, joissa on satoja miehiä; he osaavat käsitellä jokaisen tilanteen, osaavat kurittaa ja palkita liikemaailmassa. Mutta suurin yritys, jota he pitävät toiminnassa, on heidän perheensä, ja siinä he epäonnistuvat.”
Syynä on se, että he ovat jättäneet Jumalan neuvot huomioon ottamatta. Hänen Sanansa sanoo: ”Nämä sanat, jotka minä . . . annan, . . . teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:6, 7) Vanhemman täytyy viettää aikaa lapsensa kanssa tehdäkseen tämän. Vanhemman täytyy lisäksi oppia itse nämä Jumalalta tulevat opetuksen ”sanat”, niin että hän voi opettaa ne lapsilleen.
Jumalan sanan neuvojen soveltaminen on oikea avain menestykselliseen perhe-elämään. Mutta miten voi oppia sen, mitä Raamattu sanoo onnellisen perhe-elämän rakentamisesta?
Maailmallisilla auktoriteeteilla, myöskään kristikunnan uskonnollisilla johtajilla, ei varmasti ole vastauksia. He ovat selvästi hylänneet Jumalan neuvot ja ovat saaneet suurimman osan ihmiskuntaa myös hylkäämään ne. Heidän opetuksensa ovat edistäneet nykyistä perhe elämän kauhistavaa luhistumista. Mutta apua on niiden saatavissa, jotka haluavat sitä.
Jehovan todistajat ovat omistautuneet auttamaan ihmisiä oppimaan Jumalan sanan opetuksia. He antavat ilmaista opetusta niille, jotka sitä haluavat. Jehovan todistajain joku pätevä evankeliuminpalvelija tarkastelee mielellään kanssasi lisää yksityiskohtia siitä, mitä Raamattu sanoo onnellisen perhe-elämän rakentamisesta. Se järjestyy, kun vain kirjoitat tämän lehden julkaisijoille tai otat yhteyttä paikkakuntasi Jehovan todistajiin.