Varo pahojen ehdotusten voimaa
YLEENSÄ ei ymmärretä, miten herkästi ehdotukset voivat vaikuttaa ihmiseen. Äärimmäinen tapaus on tietenkin hypnotismi, jonka voima hipoo yliluonnollista. Vaikka hypnotismi jätettäisiinkin huomioon ottamatta, on ihmisten alttiudesta ehdotuksille silti opittu huomion arvoisia seikkoja.
Joukolle aikuisia tehtiin koe, jossa heitä pyydettiin sulkemaan silmänsä, minkä jälkeen heille sanottiin yhä uudelleen, että he kaatuvat. Mikä oli seuraus? Lähes kaikki alkoivat huojua ainakin muutaman senttimetrin verran, ja jotkut menettivät täysin tasapainotajunsa ja kaatuivat lattialle. Toinen tutkimus on paljastanut, että lääkärien ja hoitajien epäviisaat huomautukset ovat vaikuttaneet vahingollisesti jopa leikkauspöydällä narkoosissa oleviin potilaisiin.
Tästä ihmiselle luonteenomaisesta alttiudesta ehdotuksille voi myös olla hyötyä. Sen avulla voidaan suuresti vaikuttaa ihmisiin heidän kannustamisekseen tekemään sitä, mikä on oikein. Tämän totuuden ymmärtäminen ei itse asiassa ole missään ilmeisempää kuin Pyhän Raamatun sivuilla. Raamattu on kauttaaltaan täynnä sellaisia kehotuksia kuin ”olkaa lujat ja rohkeat” ja ”tehkäämme” sitä tai tätä. Niinpä luemme: ”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille.” – 5. Moos. 31:6; Gal. 6:9, 10.
Samanaikaisesti Raamattu varoittaa meitä noudattamasta toisten pahoja ehdotuksia: ”Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. Jos he sanovat: ’Lähde mukaamme! Väijykäämme verta’”, ja niin edelleen, ”älä lähde . . . samalle tielle kuin he.” Sama Raamatun kirjoittaja, kuningas Salomo, varoittaa myös pahan naisen suostutteluista. (Sananl. 1:10–19; 5:3–14) Ne, jotka rakastavat Raamattua ja ovat kiinnostuneita parhaimmasta hyvinvoinnistasi, eivät syyttä ehdota, että ’lue Jumalan sanaa Raamattua joka päivä’. Paitsi Raamatun nimenomaisilla käskyillä, myös sen esimerkeillä ja kehotuksilla on mitä todennäköisimmin hyvä vaikutus sinuun, kun luet sitä.
Todellakin se, että luemme kiinnostavan kertomuksen hyvin tehdystä jalosta työstä, on meille itsessään kehotus ’mennä ja tehdä samoin’. Epäilemättä Jeesuksen kertomat monet erinomaiset esimerkit tai vertaukset, kuten vertaus laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta, ovat osaltaan vaikuttaneet lukemattomiin sellaisiin, jotka rakastavat Raamattua, ja tehneet heistä ymmärtäväisempiä ja myötätuntoisempia, armollisempia ja avuliaampia heidän ollessaan tekemisissä toisten kanssa. – Luuk. 10:29–37; 15:11–32.
Jos hyvistä ehdotuksista voi koitua ja koituu hyvää, miten pahoista ehdotuksista voisi koitua muuta kuin pahaa? Sen tähden Yhdysvaltain presidentin määräämän pornografiaa tutkineen toimikunnan raportti järkyttikin monia amerikkalaisia. Kun toimikunta oli käyttänyt tutkimuksiin kolme vuotta ja kuluttanut kaksi miljoonaa dollaria (7,8 miljoonaa markkaa), sen enemmistö sanoi, ettei se pitänyt pornografiaa uhkana kansakunnan hyvinvoinnille. (Reader’s Digest, tammikuu 1971) Jotkut toimikunnan vihastuneet vähemmistöön jääneet jäsenet varoittivat kuitenkin vahingosta, joka voisi koitua raportista, samalla kun he paljastivat epätieteelliset menetelmät, joilla johtopäätöksiin tultiin. – U.S. News & World Report, 22.2.1971.
Voitaisiin hyvin kysyä, miksi pornografia houkuttelee ja miksi sitä pitäisi varoa. Ensimmäisten esivanhempiemme synnin tähden ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. (1. Moos. 8:21) Nämä pahat taipumukset vahvistuvat ja saavat ravintoa siitä, mitä saapuu mieleen ja sydämeen aistien välityksellä. Kun sallimme sanomalehtien, aikakauslehtien, radion, television ja elokuvien täyttää mielemme sukupuolisella moraalittomuudella, me ruokimme ja vahvistamme perimiämme pahoja taipumuksia ja teemme niiden hillitsemisen vaikeammaksi. Samalla me myös heikennämme uskollisuuttamme Jumalaa, totuutta, vanhurskautta ja lähimmaistämme kohtaan.
Niinpä New York Times -lehdessä oli 27.12.1972 selostus, joka käsitteli erään johtavan newyorkilaisen psykiatrin ajatuksia ”läpikotaisin” pornografisesta filmistä. Hän mainitsi muun muassa: ”Se ei valista katsojaa; se päinvastoin sokaisee hänet näkemästä naisen sukupuolisuuden todellista luonnetta.” Hän totesi myös, että vaikka sellaisen elokuvan katseleminen ei ehkä vahingoita joitakuita ihmisiä, useimmissa filmi todennäköisesti ”synnyttäisi hämmennystä ja epäterveen luonteisia sukupuolisia kuvitelmia”.
Lääketieteen harjoittajat, kuten kalifornialainen sisätautilääkäri tri C. A. Domz, ovat syvästi tietoisia siitä suuresta vahingosta, jonka pornografia voi aiheuttaa ja aiheuttaa. Hän valitsi eräässä huomattavassa lääketieteellisessä aikakauslehdessä ilmestyneen kirjoituksensa teemaksi: ”Lääkärit pornografiaa vastaan! Kuka liittyy minuun?” Hän viittasi omiin kokemuksiinsa ja varoitti vahingosta, jonka nuoret naiset aiheuttavat ruumiilleen siksi, että ovat ”innostuneita nykyisestä sukupuolisesta vallankumouksesta”. Domz kirjoitti: ”Aloittaessani hoidon [kohdunkaulan vuodon parantamiseksi] ihmettelin, oliko Nancy saavuttanut naisten vapauden vai oliko hän vain [poika”ystäviensä”] uhri. Lääkärit hoitavat yhä enemmän hänen kaltaisiaan sairaita tyttöjä, tekevät enemmän abortteja ja taistelevat sukupuolitautien pandemiaa vastaan. Vapaat sukupuolisuhteet eivät ole vapaat seurauksista.” Hän korosti, että sukupuolielämän täytyy rajoittua avioliittoon ja sillä täytyy olla seuranaan antaminen, huolenpito, auttaminen ja rakastaminen, jotta se toisi onnellisuutta. Jos pelkkä tieto olisi kaiken avain, hän jatkoi, niin kukaan sivistynyt ihminen ei olisi liikalihava tai alkoholisti. ”Avain on pidättyvyys, itsehillintä tai tuo vanha ruma sana: kuri.”
Sen tähden apostoli Paavali, joka oli täysin tietoinen epäterveitten ehdotusten voimasta, kirjoitti: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne . . . älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä [rivoa leikinlaskua, Um].” Ja koska, kuten kiinalainen sananlasku sanoo, ”joutilas mieli on avoin kaikille ehdotuksille”, viisas menettelytapa on täyttää mielensä ”kaikella, mikä on totta, . . . mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa”. – Ef. 5:3, 4; Fil. 4:8.