Mikä on Raamatun kanta?

Miksi ei tule harjoittaa haureutta?

MAAILMA on joutunut tämän sukupolven aikana ”seksuaalivallankumouksen” kouriin. Ihmiset vaativat äänekkäästi vapautta olla sukupuolisuhteissa kenen tahansa haluamansa kanssa ja millä tahansa haluamallaan tavalla.

Painostus esiaviollisten suhteitten harjoittamiseen on nykyään voimakas monilla seuduilla. Joissakin maissa naisen saatetaan odottaa todistavan hedelmällisyytensä ennen avioliittoa. Toisilla seuduilla monet parit ”mukavuussyistä” elävät yhdessä olematta naimisissa. ”Vaimonvaihto” ja ”ryhmäseksi” ovat nykyään monien suosimia tapoja. Homoseksuaalisuus lisääntyy jatkuvasti sekä miesten että naisten keskuudessa.

Ristiriitaiset asenteet sukupuoliasioita kohtaan synnyttävät monissa ihmisissä epävarmuutta. Eräs korkeakoulussa opiskeleva tyttö kertoo tyypillisestä pulmasta, jonka hän kohtasi mennessään ulos pojan kanssa: ”Hän sanoo: ’Miksi ei?’ Minä yritän puolet illasta selittää hänelle, miten erinomaista moraali on. Sitten jälkeenpäin kysyn itseltäni: ’Miksi ei?’”

Oletko ehkä sinäkin kysellyt mielessäsi avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista: ”Miksi ei?” Tiedätkö Raamatun kannan tästä asiasta? Kukaan ei varmasti tiedä enemmän sukupuolisuhteitten tarkoituksesta ja oikeasta tehtävästä kuin Jehova Jumala, ihmisen Luoja. Mitä Jumalan sana näin ollen sanoo sukupuolisuhteista?

Jehova Jumala loi ensimmäiset ihmiset ”mieheksi ja naiseksi”. Hän antoi heille lisääntymiskyvyn ja käski heitä: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Moos. 1:27, 28) Raamattu ei siis tuominnut asianmukaisia sukupuolisuhteita. Niiden avulla ihmiskunta oli lisäävä lajiaan, ja Jumalan tarkoitus oli, että ihmiset saisivat niistä mielihyvää. Mutta millä ehdoilla tämän lisääntymisen oli määrä tapahtua?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2. luku osoittaa, että luotuaan Eevan Jehova ”toi hänet miehen luo”. Sitten Jumala sanoi: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:22, 24) Jumala siis solmi Aadamin ja Eevan avioliiton ja tarkoitti avioliiton järjestelyksi, jossa he ja heidän jälkeläisensä käyttäisivät Jumalalta saamaansa sukupuolikykyä ja nauttisivat siitä. (Sananl. 5:15–18) Avioliitto oli suova perustan perheenjäsenten taloudelliselle ja tunneperäiselle turvallisuudelle.

Raamattu sanoo kaikkia avioliittositeen ulkopuolisia sukupuolisuhteita ”haureudeksi” (johon sisältyvät myös sodomia ja homoseksuaalisuus). Raamattu käskee: ”Paetkaa haureutta”, sillä ”yhdelläkään haureellisella . . . [ei] ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”. (1. Kor. 6:18; Ef. 5:5) Tämä on tärkein syy, miksi tulee karttaa haureutta.

Onko haureuden kieltävä Jehovan laki ankara ja järjetön? Todellisuudessa se heijastaa Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan ja hänen viisauttaan. Miten niin? Ensinnäkin Raamattu osoittaa, että niiden kahden lisäksi, jotka ehkä tuntevat himoa toisiinsa, asiaan liittyy toisiakin. Jos nuo kaksi harjoittavat haureutta, niin miten heidän käytöksensä vaikuttaa niihin, jotka rakastavat heitä? Voisiko jommankumman perheen nimelle koitua häpeää? Kokevatko omaiset henkistä ahdistusta heidän moraalittoman tekonsa tähden?

Haureuden kieltävä Jumalan laki suojelee myös lapsia, jotka voivat olla seurauksena sukupuoliyhteydestä. Lapsen turvallisuus ja tunneperäinen, älyllinen ja moraalinen kehitys riippuvat suuresti hänen kotiympäristönsä tasapainoisuudesta. Lapset tarvitsevat kipeästi molempia vanhempiaan erityisesti elämänsä varhaisvuosina. Voidaanko tämä tarve täyttää suhteessa, jossa sekä isä että äiti tuntevat olevansa vapaat jättämään toisensa?

Jotkut, jotka suvaitsevat haureutta, ajattelevat ehkäisymenetelmien sallivan miehen ja naisen nauttia sukupuolisuhteista ilman lapsista koituvaa vastuuta. Mutta syntyvyyden säännöstelyn menetelmät pettävät toisinaan. Ei-toivotut raskaudet päättyvät usein aborttiin. Ajatteletko, että haureuden tarjoama hetkellinen mielihyvä on niin arvokas, että kannattaa ottaa sellaisia riskejä?

Voimakas syy haureuden karttamiselle on esitetty 1. Kor. 6:18:ssa: ”Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.” Tämä pitää kirjaimellisesti paikkansa. Miten niin?

Toisin kuin sukupuolisuhteet aviopuolison kanssa (jos tämä on moraalisesti puhdas), haureus asettaa harjoittajansa usein alttiiksi sukupuolitaudeille eli veneerisille taudeille. Maailman terveysjärjestö varoitti vuoden 1973 alussa, että maailma on nyt ”todellisen sukupuolitautien epidemian otteessa” ja tilanne on tällainen ”siitä huolimatta, että hoito on tehokasta ja taudinmäärittely luotettavaa”. Nimitykseen ”veneeriset taudit” (johtuu roomalaisten rakkauden jumalattaren Venuksen nimestä) sisältyy monia erilaisia tartuntatauteja, joista yleisimmät ovat tippuri ja syfilis.

Sukupuolitauti voi olla erittäin vaarallinen varsinkin naisille, joissa taudin oireet ilmenevät usein vasta, kun on liian myöhäistä. Vuonna 1972 vain yhdessä maassa suoritetuista leikkauksista kohdun poistamiseksi 100000 oli pelkästään tippurin syytä. Sukupuolitauti voi aiheuttaa myös mielisairauden, sokeuden, aivo- ja maksavaurioita ja hedelmättömyyden ja voi johtaa jopa kuolemaan.

Haluatko asettua alttiiksi sellaisille vaaroille muutaman ohikiitävän nautinnon hetken tähden? Lääketieteen tohtori Harold Thomas Hyman kehottaa: ”Karta irrallisia suhteita. Et voi mitenkään etukäteen tietää, minkä ahdingon ja kurjuuden ja mitkä kustannukset suostut ottamaan kantaaksesi.”

Miten sitten on sen joidenkuiden esittämän väitteen laita, että seksuaalinen vapaus lisää henkilökohtaista onnellisuutta? Kirjailija William Safire mainitsee: ”Naimattomien yhteiselämä ei ole niinkään merkki riippumattomuudesta kuin epävarmuudesta, eikä se ole niinkään ilmaus suuresta keskinäisestä kunnioituksesta kuin sen tunnustamista, että he ovat liian heikkoja sitoutuakseen toisiinsa.” Voiko suhde, joka rakentuu ”epävarmuudelle” ja ’heikkoudelle’, antaa turvallisuutta? Oletko omasta kokemuksestasi havainnut, että vastuuttomat nautinnon etsiskelijät olisivat onnellisia?

Tutkimusraportti nimeltä ”Sukupuolinen vallankumous – myyttiä vai todellisuutta” selittää, että nykyisestä suuremmasta seksuaalisesta vapaudesta huolimatta ”on runsaasti todisteita siitä, että sukupuoliasioita koskevat pelot vaivaavat yhä itsepintaisesti . . . Suuret määrät ihmisiä käy jatkuvasti kysymässä psykiatreilta neuvoa sukupuoliongelmien vuoksi; seksuaalirikokset lisääntyvät jatkuvasti.”

Naiset, jotka antautuvat ”suhteeseen”, kärsivät usein vakavista tunne-elämän ongelmista. Eräs psykiatri huomautti: ”Siinä on paljon itsepetosta. Nainen järkeilee ja ajattelee voivansa viedä asian loppuun. Mutta kun suhde on ohi, hän tuntee itsensä maahan lyödyksi, langenneeksi naiseksi.” Jotkut tekevät jopa itsemurhan, jos heidän kumppaninsa jättää heidät.

Jumalan sana sanoo selvästi: ”Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7) Vapaiden sukupuolisuhteitten ”kylväminen” ei hyödytä ketään. Se on päinvastoin johtanut ruumiillisten, henkisten ja tunneperäisten häiriöitten ennen näkemättömään epidemiaan kaikkialla maailmassa. Miten viisas ja rakkaudellinen onkaan Jumalan käsky: ”Paetkaa haureutta”! – 1. Kor. 6:18.