. . . valoina pimeässä paikassa”. Silti nuo ensimmäiset opetuslapset, jotka olivat Jeesuksen ja hänen apostoliensa yhteydessä, olivat edelleen epätäydellisiä ihmisiä. Jos he eivät olleet varovaisia, ”kieroontuneen ja sairaan maailman” moraalinen ilmapiiri voi vaikuttaa heihin ja he voivat kiusauksen hetkellä hylätä kristillisen moraalisuutensa. Itse asiassa jotkut palasivat täysin pimeyden tekoihin. – Matt. 5:14; Fil. 2:15, Phillipsin käännös; Fil. 3:18, 19.

³ Samoin nykyään meitä painostetaan palaamaan tämän maailman pimeyteen. Valitettavasti jotkut kristityt ovat antaneet periksi painostukselle. Vaikka Jehovan todistajat yleensä ovat kautta maailman tunnettuja rehellisestä ja moraalisesta elämästä, yksilöinä jotkut ovat lakanneet vaeltamasta ”valon lapsina” ja heidät on täytynyt poistaa seurakunnasta. Heidän käytöksensä ei ole enää esimerkillistä. Mikä on voinut vaikuttaa tällaisiin epämiellyttäviin tapauksiin? – 1. Kor. 5:13; Ef. 5:8.

PAINOSTUS MAAIMAN TAHOLTA

4. Mitä on tapahtunut maailman moraaliselle tilalle, ja miten suositut ajanvietemuodot vahvistavat sen?

⁴ Ilmeisesti moraalinen tila on kautta maailman huonontunut. Monet ovat maailmassa ’menettäneet kaiken moraalitajunsa’. (Ef. 4:19) Tämä on ilmeistä nykyään kukoistavissa ajanvietemuodoissa. Miksi otamme tarkasteltavaksi ajanvietteen? Koska me voimme saada paljon tietoa ihmisen taipumuksista sen perusteella, mitä hän tekee säännöllisen työaikansa jälkeen, kun hän voi tehdä sitä mitä hän haluaa. Se, mitä ihminen tekee vapaa-aikanaan, kun hän ei ole ”virantoimituksessa”, niin sanoaksemme, paljastaa paljon siitä, millainen hän todellisuudessa on. Nykyään suosittujen tunnetusti huonojen ajanvietemuotojen perusteella voidaan todeta, että nykymaailman moraalin laatu on melko alhainen. Mutta vaikuttaako sen alhaisuus sinuun?

5. Miksi meidän on ajankohtaista tarkastella Efesolaiskirjeen neuvoja?

⁵ Muista, että me emme ole ensimmäiset kristityt, joiden on elettävä alhaisen moraalin aikakaudella. Kuvaus ihmisistä, jotka olivat ’menettäneet kaiken moraalitajunsa’, soveltui joihinkuihin, jotka asuivat Lähi-idän kaupungissa Efesoksessa kristillisyyden lapsuuden aikana. Apostoli Paavalin Efesoksen kristityille lähettämän kirjeen pitäisi olla erittäin tärkeä meille, sillä siinä hän selvittää perusteellisesti, mitä merkitsee vaeltaminen ”valon lapsina”. Hänen neuvonsa on todella aiheellinen näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä”, jolloin monet kristityiksi tunnustautuvat ovat ’nautintoja rakastavia’. – 2. Tim. 3:1–7, 13.

KUINKA KANSOJEN IHMISET VAELTAVAT

6, 7. a) Minkä tekeminen kristittyjä kehotetaan Efesolaiskirjeen 4:17:ssä lopettamaan? b) Miten kansojen ihmiset ’vaelsivat’ ensimmäisellä vuosisadalla?

⁶ Efesolaiskirjeen 4:17:ssä Paavali kannusti toisia kristittyjä, etteivät he ”enää [vaeltaisi] niin kuin kansojenkin ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä”. Kuinka kansojen ihmiset sitten ’vaelsivat’? Eräs ensimmäisen vuosisadan silminnäkijä tunnusti:

”Ihmiset etsivät nautintoa joka lähteestä. Mikään pahe ei pysy rajoissaan; . . . Me olemme tyystin unohtaneet, mikä on kunniallista. Ihminen . . . murhataan nykyään pilanpäiten ja huvin vuoksi . . . on tyydytystä tuottava esitys nähdä, kun ihmisestä tehdään ruumis.”a

Koska monilla ihmisillä ei ollut mitään todellista tavoitetta elämässä, he antoivat liian suuren merkityksen huvitukselle ja etsivät nautintoa mistä lähteestä tahansa.

⁷ Vanhan ajan Efesos soveltui hyvin huvittelunhalujen tyydyttämiseen. Siellä oli massiivinen 25 000 hengen amfiteatteri ja stadion eli kilparata, joka voi tarjota kunkin mielen mukaisia näytäntöjä. Nämä rakennelmat olivat silloisen maailmanvallan, Rooman, tuotteita, ja eräs historioitsija sanoi tästä maailmanvallasta: ”Valtakunnan moraalinen tila on tosiaan joissakin suhteissa kauhistuttavimpia, mitä historia tuntee.”

TUNNOTTOMIA SYDÄMIÄ

8. a) Millaisen sydämen omaaviin ihmisiin Efesolaiskirjeen 4:18 kiinnittää huomion, ja mitä kreikkalainen sana alun perin merkitsi? b) Kehittyikö sellainen tilanne äkkiä?

⁸ Paavali kuvaili ihmisten olevan ”sydämensä tunnottomuuden vuoksi . . . mieleltään pimeydessä”. (Ef. 4:18) Heidän sydämessään ei ollut tuntoa. Kreikkalainen ”tunnottomuutta” vastaava sana yhteen aikaan merkitsi kiveä, joka oli marmoria kovempaa. Sanaa käytettiin lääketieteessä tarkoittamaan kalkkikivimuodostumaa, joka voi vähitellen kehittyä niveliin, kunnes kaikki toiminta niissä lamaantuu. Sellaisten pimentyneitten sydän oli hitaasti tullut tunnottomaksi, kovaksi kuin kivi. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan hitaan tapahtumasarjan seurauksena. Se, mitä he valitsivat ajanvietteekseen, vaikutti suoranaisesti tapahtumainkulkuun. Kuinka niin?

9, 10. Mikä oli suosituin ajanvietemuoto ensimmäisellä vuosisadalla, ja mikä vaikutus sillä oli katselijoihin?

⁹ Tiedätkö, mikä ajanvietemuoto oli suosituinta siihen aikaan? Gladiaattoritaistelut, joissa mies pantiin usein taistelemaan toista miestä tai eläintä vastaan kuolemaan saakka. Kuvittelehan tapahtumaa: tuhannet katselijat täyttävät stadionin ääriään myöten joidenkuiden istuessa upean silkkikatoksen varjossa. Hieno musiikki ja pitkin käytäviä leijuva hajuveden tuoksu muodostavat miellyttävän taustan, joka kätkee kuoleman äänet ja hajut. Yhtäkkiä koko joukko huutaa raivoisasti: ”Tapa hänet! Iske häntä! Viiltele hänet! Miksi hän ottaa miekaniskun vastaan niin pelkurimaisella tavalla? Miksi hän iskee niin heikosti?’’ Kaikki tämä järjestetty teurastus tapahtui, kuten eräs taisteluissa läsnä ollut sanoi, ”huvin, henkevyyden ja virkistyksen” vuoksi.

¹⁰ Ihmiset, jotka voivat katsella sellaisia väkivaltaisia yhteenottoja, joiden silmät voivat nauttia sellaisen verenvuodatuksen katselemisesta, pitävät muita ajanvietteen muotoja ikävinä ja väljähtyneinä. Kuten eräs historioitsija tiivisti asian, se ”tuhosi sen myötätunnon kärsimystä kohtaan, joka erottaa ihmisen järjettömästä eläimestä”.

11. Oikein vai väärin: Koska gladiaattoritaisteluja ei käydä enää, nykyajan ajanviete ei voi tuottaa ihmisiä, joilla on ’tunnoton sydän’. Miksi vastaat siten?

¹¹ Uskomaton tilanne, sanonet. Mutta eikö siihen verrattava tilanne vallitse nykyään? Tosin gladiaattoritaistelut on kauan sitten lopetettu, mutta pane merkille erään uutistoimittajan kokemus:

”Tapa hänet! Anna hänelle vielä! Kehotuksesta tappaja ’antoi hänelle vielä’. Hän ampui häneen luoteja, . . . Ja ne, jotka antoivat määräyksen teloituksesta – kolme takanani istuvaa henkilöä teatterissa, olivat kaikissa muissa suhteissa tavallisia elokuvissa kävijöitä.”

Hajatapausko? Tuskinpa. Tosiasia on, että monissa maissa suosituimmat elokuvat ja televisio-ohjelmat esittävät usein väkivaltaa. Sellainen ajanviete on osaltaan tuottanut sydämettömiä ihmisiä, jotka ovat ”lakanneet tuntemasta tuskaa” eli mitään omantunnonpistoksia. – Ef. 4:19, Kingdom Interlinear Translation.

ANTAUTUNEET IRSTAUTEEN

12. a) Miten Efesolaiskirjeen 4:19 edelleen kuvailee kansojen ihmisten vaeltavan? b) Mitä ”irstaus” merkitsee, ja ilmensikö senaikainen ajanviete sitä?

¹² Apostoli Paavali lisää, etteivät kansojen ihmiset ainoastaan tehneet ’sydäntään tunnottomaksi’, vaan myös antautuivat ”irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta”. (Ef. 4:19) Hän puhui myös ”haureudesta” ja siitä, mistä ”on häpeä kertoakin”. (Ef. 5:3, 12) Ensimmäisellä vuosisadalla jälleen ajanviete, tällä kertaa näyttämö eli teatteri, myötävaikutti suuresti näihin menettelyihin. Mitä niissä voitiin nähdä?

”Petettyjen aviomiesten seikkailut, aviorikokset ja salaiset rakkausjutut muodostivat juonien pääsisällyksen. Hyveestä tehtiin pilaa, . . . kaikki pyhä ja kunnioituksen arvoinen poljettiin lokaan. Säädyttömyydessä, . . . saastaisissa puheissa ja esityksissä, jotka loukkasivat häveliäisyyden tunnetta, nämä näytelmät ylittivät kaiken muun. Balettitanssijat heittivät pois pukunsa ja tanssivat puolialastomina ja jopa täysin alastomina näyttämöllä. Taide jätettiin huomioon ottamatta, kaikki suunniteltiin pelkkää aistillista tyydytystä varten.” – Gerhard Uhlhorn, The Conflict of Christianity with Heathenism, s. 120.

Kuinka järkyttävää! Siinä oli suppeassa muodossa ”irstautta”, sillä alkuperäinen kreikkalainen sana välittää ajatuksen halukkuudesta mihin tahansa nautintoon. Se on häpeämätöntä piittaamattomuutta säädyllisyydestä, tila jossa ihminen lakkaa välittämästä siitä, mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat.

13. Onko samanlaista ”irstautta” helposti havaittavissa joissakin nykyajan ajanvietemuodoissa?

¹³ Onko tilanne nykyään erilainen? Sukupuolinen moraalittomuus on kyllästänyt sen ravinnon, mitä tarjotaan viihteen välityksellä. Joissakin maissa pornografisia elokuvia esitetään jopa televisioruudussa, joten ne saapuvat suoraan kotiin. Katselevatko ihmiset niitä? Kun Italiassa esitettiin pornografinen filmi televisiossa, ”kaupunki oli melkein pysähdyksissä sen esittämisaikana”.

14, 15. a) Mitä ’ahneus’ (Ef. 4:19) merkitsee, ja aiheuttavatko ajanvietemuodot nykyään sellaista? b) Voiko sukupuolisen moraalittomuuden katseleminen ajanvietteeksi vaikuttaa antautuneisiin kristittyihin?

¹⁴ Kuvaillessaan monien elokuvien sisältöä ja ihmisten asennoitumista niihin eräs kirjoittaja sanoi:

”Useimmissa uusissa filmeissä alastomina esitetyt seksikohtaukset – heteroseksuaaliset, sukurutsaiset tai homoseksuaaliset – kuuluvat asiaan . . .” Hän päätteli: ”Lyhyesti sanoen me olemme nyt saavuttaneet yhteiskunnassamme vaiheen, jolloin mikä tahansa käy, missä kaikki on sallittua ja missä ei aseteta mitään rajoja yksilön taipumuksille, hänen halujensa ja päähänpistojensa tyydyttämiselle.”

¹⁵ Sellaiset ihmiset ovat, niin kuin apostoli Paavali kuvailee, ihmisiä, jotka ovat antautuneet ”harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta”. Niin, ”ahneesti” (”haluten enemmän”, Kingdom Interlinear Translation) haluten kiihkeästi tyydyttää halunsa sopimattomaan ja tunteensa, mikä tahansa sen moraalinen hinta onkin. (Ef. 4:19) Eikö tällaisen turmeluksen katseleminen voisi vaikuttaa kristityn ajatteluun? Henkilö, joka katseli useita tämänluonteisia elokuvia, myönsi:

”Niitä näkymiä [sukupuolisen moraalittomuuden kuvauksia] ei unohda koskaan; mitä enemmän niitä ajattelee, sitä enemmän tuntee haluavansa tehdä sitä mitä on nähnyt . . . Elokuva saa sinut ajattelemaan, että todella menetät jotakin.” Eräs toinen lisäsi: ”Alat ajatella, millaista se mahtaisi olla.”

Tämä ei ehkä ole jokaisen kokemus, mutta vaara on olemassa. Mieleemme voidaan ovelasti vaikuttaa.

MORAALINEN IHME

16. Minkä runsaan siunauksen kristityt olivat saaneet Efesolaiskirjeen 1:6–8:n mukaan, ja miten se vaikutti heidän elämäänsä?

¹⁶ Mikä vastakohta se onkaan niiden ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden menettelylle, jotka olivat Kristuksen aitoja seuraajia! He olivat kerran vaeltaneet tämän järjestelmän ja sen ”hallitsijan” Saatanan vaikutuksen alaisuudessa, ja he tekivät luonnostaan ’sitä, mitä liha tahtoi’, mutta he muuttuivat. Kristillisyyden ylevät totuudet avasivat täysin uuden elämänkatsomuksen. Kuvittele, että Jumala oli halukas uhraamaan oman Poikansa, ”rakkaansa”, että he voisivat saada raskaan syntivelkansa anteeksi! Miten suuri hinta! Mitä armoa ja ansaitsematonta hyvyyttä! ”Tätä [ansaitsematonta hyvyyttä] hän [Jumala] antoi meille runsaasti kaikessa viisaudessa ja järkevyydessä”, totesi apostoli Paavali. He eivät siis saaneet ainoastaan totuuden tuntemusta, vaan heille annettiin myös ”järkevyyttä”, niin että he kykenivät käsittelemään menestyksellisesti elämän jokapäiväisiä ongelmia. – Ef. 1:6–8; 2:1–5.

17. a) Mikä todistaa, että kristillisyys oli uskonto, jossa on voimaa? b) Miten sen moraalinen voima ilmeni?

¹⁷ Heillä oli uskonto, jossa oli voimaa. Jumalan henki oli herättänyt Jeesuksen kuolleista korotettuun asemaan paljon kaiken maailmallisen vallan yläpuolelle. Tämä sama ”voima” ilmeni ”uskovia kohtaan”. (Ef. 1:19–21) Mitä tuloksia se tuottikaan noiden uskovien elämässä! Kun tarkastelemme moraalikysymyksiä, niin voimme ymmärtää ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden voiman. Vanhan ajan maailma piti sukupuolista moraalittomuutta sääntönä. Roomalainen vanhan ajan kirjailija Cicero jopa väitti:

”Jos joku ajattelee, että kurtisaanien [prostituoitujen] rakkaus pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä nuorilta miehiltä, niin hän on tosiaan erittäin ankara. . . . Milloin tällaista ei ole tehty? Milloin kukaan olisi moittinut sitä?”

Kuitenkin ”valon lapset” murtautuivat vapaiksi ja pysyivät vapaina sellaisista tavoista. Koko historiassa ei ollut mitään kristillisyyden aikaansaamaan moraaliseen ihmeeseen verrattavaa.

VALON LAPSET KÄYTTÄYTYVÄT ERI TAVALLA

18. Millä menettelyllä ensimmäisen vuosisadan opetuslapset osoittivat arvostuksensa sitä kohtaan, että he olivat ”pyhiä”?

¹⁸ Näillä opetuslapsilla oli korkea mittapuu täytettävänä. Niinpä Paavali neuvoi: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta . . . älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii.” (Ef. 5:3) Ei tullut pelkästään pidättyä tekemästä sellaisia, vaan välttää puhumastakin niistä siinä tarkoituksessa, että saisi siitä aistillista nautintoa. Kuinka eri tavalla hän ajattelikaan kuin ne, jotka nykyään ovat sitä mieltä, että ’niin kauan kuin ei harjoiteta varsinaista moraalittomuutta, ei sen katselemisessa tai siitä puhumisessa ajanvietteeksi ole mitään väärää’!

19. Mitä toisen ja kolmannen vuosisadan kristilliset kirjoittajat ajattelivat a) ’teatterin häpeämättömyydestä ja areenan raakalaisuudesta’? b) ”ihmisen surmaamisen” katselemisesta? c) siitä, mikä voi saada ihmisen ’kiihottumaan himosta’? d) Miten ihminen voi oppia tekemään väärin?

¹⁹ Mitä varhaiskristityt ajattelivat gladiaattoritaisteluista ja teattereista, jotka olivat muodikasta ajanvietettä siihen aikaan? Pane merkille, mitä eräät toisella ja kolmannella vuosisadalla eläneet kristityiksi tunnustautuvat kirjoittajat sanoivat:

”Meillä [kristityillä] ei ole mitään tekemistä sirkuksen hulluuden, teatterin häpeämättömyyden, areenan raakalaisuuden . . . kanssa puheessa, näkemisessä eikä kuulemisessa . . . Miksi meidän pitäisi loukata teitä, jos omaksumme muita nautintoja?” – Tertullianus.

”Koska olemme sitä mieltä, että ihmisen surmaamisen katseleminen on koko lailla samaa kuin hänen tappamisensa, olemme pyhästi kieltäytyneet sellaisista näytännöistä [gladiaattoritaisteluista].” – Athenagoras.

”Näyttämön turmeleva vaikutus on vielä saastuttavampi. Komedioitten aiheena ovat neitsyitten häpäiseminen tai porttojen rakkausjutut; . . . Mitä nuoret miehet tai neitsyet voivat tehdä, kun he näkevät tällaisia harjoitettavan häpeämättä ja kaikkien katselevan niitä halukkaasti? Heitä avoimesti muistutetaan siitä, mitä he voivat tehdä, ja he kiihottuvat himosta, joka erityisesti yltyy näkemisestä.” – Lactantius. [Kursivointi meidän]

”Mitä uskollinen kristitty tekee tällaisen keskellä, koska hän ei saa edes ajatella pahuutta? Miksi hän nauttii hekumallisista esityksistä . . . ? Hän oppii tekemään samalla kun hän tottuu näkemään. . . . Me totumme nopeasti siihen, mitä me kuulemme ja mitä me näemme.” – Cyprianus.

20. a) Miksi varhaiskristityt karttoivat turmeltunutta ajanvietettä? b) Miksi heidän käytöksensä oli merkittävän erilaista?

²⁰ Vaikka nämä miehet elivät joitakin vuosia myöhemmin kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt, voimme todeta, millaiseksi he ymmärsivät kristityn asenteen näissä asioissa. He karttoivat sellaisia halventavia kuvituksia. He kykenivät näkemään, kuinka epäjohdonmukaista olisi ollut niiden, jotka oli kohotettu pimeydestä, jotka olivat panneet pois rivon puheen, väkivallan ja moraalittomuuden elämästään, tahallaan istua katselemassa sellaista ajanvietteenä. Suurin osa noista kristityistä noudatti Paavalin neuvoa: ”Älkääkä enää osallistuko pimeyteen kuuluviin hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin jopa ojentakaa niistä.” Heidän jokapäiväinen puhdas elämäntapansa turmeltuneen maailman keskellä oli alituinen ’ojennus’ kansojen ihmisille. Ei ihme, että jumalaton maailma leimasi heidät ”ihmiskunnan vihollisiksi”. Opetuslapset ilmaisivat iloiten olevansa paremman vaikutusvallan alaisuudessa kuin heidän lihallismieliset lähimmäisensä. He osoittivat ’uudistuneensa mieleensä vaikuttavassa voimassa’. Ja miten erilainen ”voima” se olikaan! Toiset eivät voineet olla huomaamatta sitä. Emmekö me juuri sellaisia ihmisiä haluakin olla? Riippumatta siitä, mitä väitämme, me joko ilmaisemme ”valon hedelmää” tai vaellamme niin kuin kansojen ihmiset vaeltavat. – Ef. 4:23; 5:9, 11.

21. Mistä syystä meidän pitäisi nykyään suhtautua realistisesti ajanvietteen valintaamme?

²¹ Mitä on sitten sanottava ajanvietteemme valinnasta nykyään? Mitä on nähtävänä, kun me tai lapsemme avaamme television tai menemme elokuviin? Onko sen, mitä me haluamme katsella, ja roomalaisen ’teatterin häpeämättömyyden ja areenan raakalaisuuden’ välillä mitään todellista eroa? Tositapaukset osoittavat, kuinka jotkut kristityt ovat olleet huolimattomia ja joutuneet moraalittomuuden ansaan sen vuoksi, mitä he ovat ottaneet tavakseen katsella.

22. a) Oliko ensimmäisen vuosisadan kristittyjen helppo vaeltaa valon lapsina, mutta mitä he kykenivät tekemään? b) Mitkä lisäkysymykset tarvitsevat vastauksen?

²² Millaista moraalista voimaa varhaiskristityt sen sijaan osoittivatkaan! Vaikka he elivät maailmassa, jossa ihmisten sydämet olivat niin kovettuneet, että he eivät edes tienneet tekevänsä syntiä, ja jossa kaikki häveliäisyyden ja säädyllisyyden tunne oli unohtunut, he onnistuivat kohdistamaan ajatuksensa siihen, mikä oli ’totta, vakavaa huomiota ansaitsevaa, vanhurskasta, siveellisesti puhdasta, rakastettavaa, sellaista mistä puhuttiin hyvää, hyveellistä ja ylistettävää’. (Fil. 4:8) Miten he säilyttivät sellaisen voiman moraalittoman ilmapiirin keskellä? Muista, että he olivat tavallisia lihaa ja verta olevia ihmisiä niin kuin mekin nykyään. He tarvitsivat myös rentoutumista. Mitä olivat heidän ’muut nautintonsa’? Miten me voimme jäljitellä vieläkin läheisemmin sellaisia ”valon lasten” erinomaisia esimerkkejä? Näitä tärkeitä kysymyksiä tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa.

Vaeltakaa edelleen valon lapsina

”Te olitte kerran pimeys, mutta nyt te olette valo Herran yhteydessä. Vaeltakaa edelleen valon lapsina.” – Ef. 5:8.

1, 2. a) Miksi miehen on esitetyssä kuvauksessa tärkeää kävellä vastatuuleen? b) Miksi kristityn täytyy ponnistella, jottei hän vaeltaisi niin kuin kansojen ihmiset?

MIES kamppaili rajua tuulta vastaan. Pinnistäen joka askeleella kaikki voimansa hän käveli sinnikkäästi eteenpäin. Mistä tällainen ponnistelu johtui? Miksei hän kääntynyt ympäri ja kävellyt tuulen mukana? Koska lyhyen matkan päässä hänen takanaan väijyi syvä pimeä rotko. Hänellä ei ollut valinnan varaa, jos hän halusi elää. Ei ihme, että hän koetti epätoivoisesti kävellä vastatuuleen.

² Nykyään Saatanan valvonnassa oleva ”maailman henki” pyrkii rajun tuulen tavoin viemään koko ihmiskuntaa suuntaan, joka väistämättömästi johtaa tuhon ”rotkoon” Jumalan vihan ilmetessä. (1. Kor. 2:12; Ef. 5:6) Sellaisen vihan välttäminen vaatii kristittyä ikään kuin ’kävelemään vastatuuleen’. Hänen täytyy ponnistella, jos hän aikoo vaeltaa ’valon lapsena’ eikä niin kuin ’kansojen ihmiset vaeltavat’ eli käyttäytyvät. – Ef. 4:17; 5:8.

TARVITAAN SISÄISTÄ VOIMAA

3. a) Mihin suuntaan meidän täytyy Efesolaiskirjeen 3:16:n mukaan kohdistaa ponnistelumme, jotta välttyisimme vaeltamasta kansojen ihmisten tavalla? b) Miten vahvistamme ’sisäistä ihmistämme’?

³ Mihin suuntaan meidän täytyy kohdistaa ponnistelumme voittaaksemme tässä kamppailussa? Paavali vastaa kannustamalla meitä ’tulemaan sisäiseltä ihmiseltämme väkeviksi Jumalan hengen välittämällä voimalla’. Tässä on ala, jolla meidän täytyy työskennellä, nimittäin ”sisäinen ihminen”, se mitä olemme sisäisesti, ”sydämen salaiselta ihmiseltä”. Tätä täytyy vahvistaa. Miten? Avain on seuraavassa jakeessa: ’Jotta Kristus asuisi uskonne välityksellä teidän sydämessänne rakkaudessa.’ – Ef. 3:16, 17; 1. Piet. 3:4.

4. a) Mitä liittyy siihen, että annamme ’Kristuksen asua sydämessämme’? b) Mitä paljastavia kysymyksiä meidän pitäisi yksilöinä harkita?

⁴ Jotta ’Kristus asuisi sydämessämme’, maailman henki täytyy ensin ajaa pois. Kuinka Kristuksen henki voisi kyllästää ”sisäisen ihmisen”, jos Saatana, ”se henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa”, edelleen vaikuttaa meissä tai alkaa hiipiä takaisin elämäämme? (Ef. 2:2) Kysy siksi itseltäsi: ”Nautinko edelleen sydämessäni nykyisen järjestelmän saatanallisesta hengestä? Onko ajanvietteeni sellaista, mikä heijastaa sen täydellistä moraalitajun puuttumista?” Me voimme helposti näyttää ulospäin toista mitä todellisuudessa olemme sisäisesti. Kristus asuu sydämessämme antamalla esimerkkinsä ja opetustensa vaikuttaa tunteisiimme ja tekoihimme. Jeesus sanoi esimerkiksi, ettei hänen seuraajiensa pitäisi katsella vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaa tuntien intohimoa tätä kohtaan. Tottelemmeko me ajatuksissamme näitä sanoja? Kartammeko vilpittömästi kaikkea, mikä voisi herättää sellaisia tunteita? Harkitse: Olisiko Jeesus mukana sellaisen huvittelumuodon hengessä, jota me harrastamme? Onko meillä sama henki kuin hänellä, joka ei ainoastaan ’rakastanut vanhurskautta, vaan vihasi laittomuutta’? Jos on, niin me sallimme Kristuksen hengen täyttää sisimpämme, niin että meillä on ”sama mielenlaatu” kuin Kristuksella. – Matt. 5:27, 28; Hepr. 1:9; 1. Piet. 4:1.

5, 6. a) Miksi henkilökohtainen tutkiminen ja miettiminen ovat tärkeitä ”sisäisen ihmisen” vahvistamiseksi? b) Onko älyllinen tieto täysin tyydyttävä ratkaisu; ellei, niin mitä muuta tarvitaan?

⁵ On sen tähden tärkeätä tutkia henkilökohtaisesti Raamattua ja miettiä sitä, jotta olisimme ’juurtuneita ja perustukselle laskettuja kyetäksemme perusteellisesti käsittämään kaikkien pyhien kanssa, mikä on leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys’ Jumalan sanan totuuden suhteen ja erikoisesti sikäli kuin se liittyy Jeesuksen Kristuksen elämällään ja opetuksillaan antamaan rakkauden esimerkkiin. Syvään juurtunutta ei voi helposti nyhtää irti; lujalle perustukselle laskettua ei voi helposti siirtää pois. Meidän täytyy siis pitää hengellinen ’juuremme ja perustuksemme’ vahvana antamalla Kristuksen tuntemuksen vajota syvälle ’sisäiseen ihmiseemme’. – Ef. 3:17, 18.

⁶ Älä kuitenkaan koskaan ajattele, että Kristuksen asuminen sydämessä merkitsisi vain monien raamatullisten tosiasioitten ahkeraa kartuttamista. Apostoli Paavali tunsi erittäin hyvin vaaran, joka piilee yksinomaan älylliseen tietoon perustuvassa uskossa, joten hän jatkaa: ”Ja tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää tiedon, jotta olisitte kaiken Jumalan antaman täyteyden täyttämät.” Tarvitaan enemmän kuin vain ’pään tietoa’. Mitä enemmän olet jonkun seurassa, sitä paremmin ymmärrät hänen ajatuksensa. Mutta vasta sitten kun alat jäljitellä tapaa, jolla hän kohtelee toisia, tai hänen elämänvaellustaan, voit aidosti arvostaa hänen tunteitaan. Samoin kukaan ei voi myöskään pelkästään kirjoja lukemalla käsittää Kristuksen rakkautta, mutta kun hän tulee Kristuksen kaltaiseksi, niin hän voi myötäelämisen avulla oppia tuntemaan sen, mikä ”ylittää tiedon”. – Ef. 3:19.

7. Oikein vai väärin: Koska Kristus oli täydellinen, niin on liikaa odottaa meidän olevan hänen kaltaisiaan. Mikä on raamatullinen peruste vastaukseesi?

⁷ Mikä ylevä tavoite! Mikä erinomainen esimerkki tavoiteltavaksi! Se tosin saattaa tuntua suunnattomalta urakalta, mutta Jumalan avulla se voidaan toteuttaa epätäydellisistä kyvyistämme huolimatta, sillä Paavali sanoo, että Jumala voi ”tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”. Kysymys on vain siitä, teemmekö me osamme. – Ef. 3:20; ks. myös 1. Piet. 2:21 ja 1. Kor. 11:1.

’RIISU POIS VANHA PERSOONALLISUUS PETOLLISINE HALUINEEN’

8. a) Millaiset halut voivat viipyä ”vanhassa persoonallisuudessa” Paavalin sanojen mukaan? b) Miten jotkut ovat puolustaneet turmelevien ajanvietemuotojen valitsemistaan, ja onko sellainen järkeily raamatullisesti perusteltua?

⁸ Näin kehotti apostoli Paavali Efesolaiskirjeen 4:22:ssa. Älä paikkaa vanhaa persoonallisuutta, vaan ’riisu se pois’, hylkää se. (Kol. 3:9) Miksi? Koska sen ”petolliset halut”, jotka viipyvät ”petollisessa” sydämessämme, voivat ’turmella’ eli saada vanhan persoonallisuuden vain huonontumaan. (Jer. 17:9) Puolustaakseen ilmeisen turmeltuneen ajanvietteen suosimistaan jotkut kristityt ovat järkeilleet: ’Mitä väärää siinä on, kun se ei vaivaa omaatuntoani?’ Voisiko olla niin, että heidän omatuntonsa on väärässä ja että heidän sydämensä halut pettävät heitä? Pelkästään se, että omatuntomme ei vaivaa meitä, ei itsessään ole tae siitä, että menettelemme oikein. Apostoli Paavalikin myönsi: ”En näet ole tietoinen mistään, mikä olisi minua vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista minua vanhurskaaksi, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova.” (1. Kor. 4:4) Korinton varhaiskristillisessä seurakunnassa monien omatunto oli tullut niin tunnottomaksi, että he suvaitsivat moraalittomuutta keskuudessaan ja jopa kerskasivat siitä. Kuinka harhaanjohdettu omatunto heillä olikaan! – 1. Kor. 5:1, 2, 6; Tiit. 1:15; 1. Tim. 4:2.

9. Mikä levottomuutta herättävä raportti osoittaa, miten omatunto voi vähitellen muuttua?

⁹ On helppoa sallia omantuntomme vähitellen saastua ”petollisista haluista”. Jehovan todistajien erään Euroopan maan haaratoimistosta on saatu seuraava hälyttävä tieto:

”On varmaa, että kymmenkunta vuotta sitten veljemme eivät olisi katselleet useimpia nykyään esitettävistä filmeistä, koska heidän soveliaisuudentajunsa on muuttunut. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämän maailman suuntaukset ovat jossain määrin vaikuttaneet joihinkuihin veljiimme.”

10. a) Miten gladiaattoritaistelujen hyväksyminen vaikutti ovelasti ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mitä siitä voidaan oppia?

¹⁰ Saatana yrittää vähä vähältä saada turmeltuneet mittapuunsa hyväksytyiksi. Kun gladiaattoritaistelut otettiin käyttöön Palestiinassa, ihmiset, jotka eivät olleet ”tottuneet sellaisten näkemiseen”, aluksi ’kauhistelivat’ niitä ensimmäisellä vuosisadalla eläneen historioitsijan Liviuksen mukaan, joka lisää:

”Sitten tiheiden toistojen avulla, sallimalla joskus taistelijoiden vain haavoittaa toisiaan . . . hän sai näkymän tutuksi ja jopa miellyttäväksi, ja hän herätti monissa nuorissa miehissä taisteluriemun.”

Vähä vähältä heidän kauhuntunteensa heikkenivät. Aikanaan he eivät enää olleet järkyttyneitä, vaan heistä tuli iloitsevia osanottajia. Saatanan menettelytavat harvoin muuttuvat; ole siksi varuillasi, ettei kristillinen ’soveliaisuudentajusi’ hitaasti muuttuisi. Pysähdy ajattelemaan: Kuinka pitkälle omatuntosi on sallinut sinun mennä? Liian pitkällekö? Eroaako menettelytapasi ajanvietteen alalla vain vähän niiden ihmisten menettelystä, jotka ovat ’menettäneet kaiken moraalitajunsa’?

VARMISTAUDU SIITÄ MIKÄ ON OTOLLISTA HERRALLE

11, 12. a) Miksi Efesolaiskirjeen 5:10 ja 17:ssä oleva neuvo on niin tärkeä nykyään, ja kuinka sitä voidaan soveltaa? b) Tekeekö se seikka, että turmeltuneessa ajanvietteessä saattaa olla joitakin hyödyllisiä piirteitä, siitä sellaisen, että kristitty voi sen hyväksyä?

¹¹ Suuri osa moraalisesta mädännäisyydestä esitetään meille ikään kuin se olisi täysin hyvää. Sen tähden meidän täytyy ’varmistautua jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle’. ”Älkää sen vuoksi [koska päivät ovat pahat] enää tulko mielettömiksi, vaan tajutkaa jatkuvasti, mikä Jehovan tahto on.” – Ef. 5:10, 17.

¹² Kun on kysymys maailman tarjoamasta ajanvietteestä, niin valikoivuus on avain. On valaisevaa, mitä eräs henkilö sanoi: ”Suurin osa elokuvasta on melko hyvää, mutta monissa on aina seksikohtauksia, ja jos haluaa nähdä elokuvan muun osan, niin on katseltava myös seksikohtaukset.” Mutta onko suurin osa ”melko hyvästä” elokuvasta sen mahdollisen moraalisen vahingon arvoinen, joka saattaa olla seurauksena filmin ”seksikohtausten” katselemisesta? Sellaista kuvailevat tapahtumat, mitä tehdään salassa, väläytetään nyt katsojien silmien eteen. Jos Paavali sanoi, että ”mitä heillä [kansojen ihmisillä] salassa tapahtuu, sitä on häpeä kertoakin”, niin miten meidän pitäisi suhtautua sellaisen ajanvietteen minkä tahansa osan katselemiseen? (Ef. 5:12) Sen sijaan että kristitty etsisi neuvoa juutalaisen Talmudin sääntökokoelmasta, hänen täytyy käyttää omaa ’havaintokykyään’ ja lakata ’tulemasta mielettömäksi [kreikaksi: ”järjettömäksi, sellaiseksi jolta puuttuu moraalinen äly”]’. (Hepr. 5:14) Se saattaa merkitä sitä, että meidän on kartettava tyystin joitakin elokuvia ja televisioesityksiä, joissa muutoin voisi olla hyvin miellyttäviä piirteitä. Eräs toisella vuosisadalla elänyt kristityksi tunnustautunut kirjailija esitti erinomaisen näkökohdan kirjoitelmassaan ”Julkisista näytännöistä”:

”Oletetaan, että siellä [näytännöissä] on sellaista mikä on mukavaa, sellaista mikä on sekä miellyttävää että viatonta sinänsä, jopa sellaistakin mikä on erinomaista. Kukaan ei miedonna myrkkyä sapella [karvaan makuisella aineella] . . . kirottu aine pannaan hyvin maustettuihin ja mitä parhaimman makuisiin höysteisiin.” – Tertullianus.

13. Miten joku voi auttaa henkilöä, joka ”tyhjillä sanoilla” vähättelee Raamatun neuvoa?

¹³ Kuinka hyvä onkaan, kun yksilöinä voimme kannustaa toisiamme vaeltamaan niin, että se on ”otollista Herralle”! Erään nuorukaisen ajatuksenilmaisu on todella kiitettävää: ”Luulen, että hengellisesti kypsät teini-ikäiset ponnistelevat suunnattomasti yrittäessään pysyä poissa moraalittomista elokuvista ja kannustaakseen myös toisia pysymään poissa niistä.” Mutta Paavali varoitti seurakuntaa, että jotkut vähättelisivät Raamatun selkeää neuvoa, kun hän sanoi: ”Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä sanoilla, sillä edellä mainittujen seikkojen [haureuden, epäpuhtauden, rivon puheen jne.] vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia.” (Ef. 5:6) ’Tyhjän puhujilla’ voisi olla huono vaikutus toisiin. Kun on kysymys ihmisistä, jotka itsepintaisesti vaeltavat häiritsevästi, apostoli Paavali suosittelee:

”Mutta jos joku ei tottele . . . sanaa, niin pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” – 2. Tess. 3:14, 15.

Älä siis kohtele häntä ”vihollisena”, mutta lakkaa seurustelemasta hänen kanssaan hänen ehdoillaan. Ehkä hän ymmärtää, että hänen tarvitsee muuttaa ajatteluaan.

VAIHTOEHTOJA VALON LAPSILLE

14, 15. a) Mitä monet kansojen ihmiset tekivät ensimmäisellä vuosisadalla hankkiakseen jotakin piristystä elämäänsä? b) Mitkä vaihtoehdot mainitaan kristityille Efesolaiskirjeen 5:18, 19:ssä, ja miten kansojen ihmiset suhtautuivat niihin?

¹⁴ Kaikki ihmiset, nuoret ja vanhat, kaipaavat jotakin piristystä, jotakin virkistystä, tahdin muutosta, kohottamaan mielialaa jokapäiväisen elämänmenon yläpuolelle. Ensimmäisellä vuosisadalla oli maailmallisten ihmisten keskuudessa yleistä saada piristystä tai ”virkistystä” juopumisesta. Heidän seuranpitotilaisuuksistaan tuli usein pelkkiä juominkeja. Kuinka erilainen tilanne vallitsikaan kristittyjen keskuudessa! Heillä oli erinomainen virkistyksen lähde. Mikä se oli? Apostoli Paavali kertoo sen meille: ”Älkää myöskään juopuko viinistä, missä on irstailua, vaan täyttykää alati hengellä.” Jumalan hengen vaikutus tuotti suurinta mielihyvää kristityille. Niinpä heidän seuranpitotilaisuuksissaan ei ilmennyt epäuskoisten ”irstailua” tai ”riehakasta menoa” (Beckin käännös). Koska Jumalan pyhä henki täytti heidän sydämensä, niin heidän puheensa oli varsin erilaista kuin niiden, jotka olivat ’täyttyneet’ viinillä. Sen sijaan että kristityt olisivat ryhtyneet laulamaan rivoja lauluja, joita usein seurasi säädytön tanssiminen, mistä kansojen ihmiset olivat tunnettuja, he noudattivat Paavalin terveellistä neuvoa: ’Puhukaa toisillenne psalmein ja Jumalan-ylistyksin sekä hengellisin lauluin, laulakaa ja soittakaa sydämessänne Jehovalle.’ Näin menettelevät virkistyisivät sisäisesti. – Ef. 5:18, 19; 1. Piet. 4:3.

¹⁵ Kuinka ikävystyttävältä tämä kaikki näyttikään kansojen ihmisistä! Mutta silloiset ”valon lapset” iloitsivat, koska heillä tosiaan oli erilainen henki. He toimivat yhtenä lämminhenkisenä perheenä, ”Jumalan huonekuntana”, ja jokainen käytti ’lahjaansa’ seurakuntaperheen rakennukseksi. – Ef. 2:19; 4:7.

16. a) Mikä vaikutus lämpimällä ”perhehengellä” on seurakuntaan, ja miksi Jaakobin 1:27:ssä oleva neuvo tulisi muistaa? b) Mainitse yksi mahdollinen vaara, jota tulisi välttää joissakin seuranpitotilaisuuksissa. c) Minkä tulisi olla tunnusomaista virkistäytymistoiminnoille, joihin ryhdytään kristillisissä seuranpitotilaisuuksissa?

¹⁶ Seurakunnassa, jossa vallitsee tällainen lämmin ”perhehenki”, ilmenee nykyäänkin luonnostaan halukkuutta tulla yhteen kokouksiin sekä seuranpitoon keskinäiseksi rohkaisuksi. Aito rakkaus saa aikaan oma-aloitteista huolenpitoa kaikkia, nuoria ja vanhoja, kohtaan ja varsinkin ”orpoja ja leskiä” kohtaan. (Jaak. 1:27) Mutta seuranpitotilaisuuksien tason ei pitäisi antaa laskea, kuten kävi seuraavassa tapauksessa:

”Oli pidetty miellyttävä vihkiäistilaisuus, jossa vihkiäispuheen esittänyt evankelista antoi hyviä raamatullisia neuvoja. Sitten hääpari ja useat sadat vieraat menivät jatkamaan hääjuhlaa lähellä sijaitsevaan saliin. Mutta kuinka erilainen ilmapiiri siellä olikaan! Ammattilaisyhtye soitti koko ajan riehakasta, aistillista musiikkia niin äänekkäästi, että useiden vieraiden täytyi lähteä pois. Päihdyttäviä juomia käytettiin liian runsaasti. Tanssiminen heijasti rajun hillittömyyden henkeä. Monet vieraista kysyivät: miksi pilata onnellinen teokraattinen hääjuhla antamalla maailman kietoa sen verhoonsa?”

Mitä voidaan tehdä tilaisuuksissa, joissa kristityt rentoutuvat tai virkistäytyvät? Monenlaista rakentavaa! Joitakin toimintoja, jotka toiset ovat todenneet todella virkistäviksi ajanvietteiksi, mainitaan seuraavassa kirjoituksessa. Ydin on siinä, että sen, mitä tehdään, pitäisi ilmaista meidän olevan ”valon lapsia” ja Jumalan hengen eikä ”maailman hengen” vaikutuksen alaisuudessa. – 1. Kor. 2:12.

VAIKUTTAKAAMME KAIKKI HYVÄÄN SUUNTAAN

17. Miten vanhimmat ja muut, joilla on ”hengellisiä edellytyksiä”, voivat auttaa niitä, jotka saattavat olla ottamassa ’harha-askeleita’ ajanvietteen alalla?

¹⁷ Maailman painostuksen lisääntyessä tarvitaan valppautta sen hengen torjumiseksi seurakunnasta. Vanhinten vaikutuksen pitäisi edistää Jumalan hengen virtaamista. Joskus tämä voi vaatia tasapainottomiksi tulevien ajattelun ’palauttamista kohdalleen’. Huolestuneena maailmallisuuden suotautumisesta seurakuntaan eräs vanhin kirjoitti: ”Vanhimpina meidän täytyy olla osasyyllisiä, koska jotkut meistä ovat osoittautuneet heikoiksi neuvojen antamisessa, kun niitä on tarvittu, emmekä me ole puolustaneet sitä, mikä on oikein.” Mutta ei ainoastaan vanhinten, vaan kaikkien ”joilla on hengellisiä edellytyksiä” [”hengellisten”, Kingdom Interlinear Translation] pitäisi olla halukkaita ’palauttamaan kohdalleen sellainen ihminen [joka ottaa ”harha-askeleen”] lempeyden hengessä’. Sellainen ’lempeä’ neuvonta voisi ehkä estää ”harha-askelta” muuttumasta tuhoon johtavaksi jatkuvaksi tottelemattomaksi menettelyksi. – Ef. 4:11–14; Gal. 6:1.

18. Miksi tarvitaan tasapainoa?

¹⁸ Kaikkien pitäisi ymmärtää, että ajanvietteen valinnan suhteen esiintyy erilaisia makuja. Älä ole äärimmäisen kriittinen ehkäpä läheten ”kovin vanhurskasta”, vaan kannusta siihen, mikä on toivottavaa. Käytä Raamatussa asetettuja mittapuita. Anna Jumalan sanan voiman koskettaa niiden sydäntä, jotka ottavat ’harha-askeleita’. – Saarn. 7:17.

19. Miten vanhemmat voivat käyttää vaikutusvaltaansa lastensa hyväksi?

¹⁹ Erikoisesti vanhemmilla on hyvä mahdollisuus auttaa lapsiaan. Apostoli sanoo isille: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” Siihen kreikkalaiseen sanaan, joka on käännetty ”kasvattakaa”, sisältyy ajatus lämmöstä lasta kohtaan, sillä sen juurisanaa voidaan soveltaa ”imettävään äitiin, joka vaalii” lapsiaan. – Ef. 6:4; 1. Tess. 2:7.

20. a) Miksi tarvitaan kuria? b) Mitä vanhempien pitäisi tehdä erään nuoren sisaren lausunnon perusteella, ja arvostavatko heidän lapsensa sitä myöhemmin?

²⁰ Sellainen huolenpito estää vanhempia olemasta välinpitämättömiä sen suhteen, millaista ajanvietettä heidän lapsensa valitsee. Syvä rakkaus lasta kohtaan saisi isän tai äidin olemaan välistä luja, ’kasvattamaan lasta kurissa’. Varsinkin vertaistensa painostuksesta lapsi saattaa vastustaa joitakin isän tai äidin asettamia rajoituksia, kenties juuri ajanvietettä koskevia. Eräs 21-vuotias kokoajansaarnaaja, jonka jumaliset vanhemmat kasvattivat, muistelee teinivuosiaan ja sanoo:

”Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että saamani valmennus koitui hyödykseni, vaikka ajattelinkin silloin, että menetin jotain. Vanhemmat saattavat ajatella menettävänsä lapsensa olemalla lujia. He eivät menetä häntä. Heidän on oltava kaukokatseisia. Vanhemmat varmasti säikähtävät, kun heidän lapsensa sanoo: ’Voi, äiti, saahan Susannakin tehdä sitä, vaikka hän on totuudessa; mikä saa sinut ajattelemaan, että minä jäisin pois totuudesta?’ Vanhempien on varmaan hyvin vaikea sanoa: ’Ei.’ Mutta vasta monia vuosia myöhemmin, kun olet vanhempi ja ajattelet mennyttä, voit sanoa: ’Kiitos, Jehova, että vanhemmillani oli rohkeutta toimia päättäväisesti.’”

21. Mikä arvokas suhde vanhempien pitäisi auttaa lastansa rakentamaan? Miksi?

²¹ Mutta ulkoinen voima eli kuri ei ole koko ratkaisu. Apostoli Paavali puhui ”Jehovan . . . mielenohjauksesta”. Alkuperäiset sanat merkitsevät kirjaimellisesti Jehovan mielen panemista sisään valvovaksi eli sääteleväksi voimaksi. Työskentele auttaaksesi lastasi rakentamaan suhteen Jumalaan, niin että hän hylkää turmelevat ajanvietemuodot ja kaiken väärän käytöksen. Nuorukainen, joka kehitti sellaisen suhteen, sanoi: ”Ei ole niinkään paljon kysymys minusta ja vanhemmistani, vaan minusta ja Jehovasta.”

22. Mikä toivo meillä voi olla, kun vaellamme edelleen valon lapsina?

²² Kaikista meistä pitää paikkansa, että on kysymys meistä ja Jehovasta. Älkööt siis ketkään Jehovan kansaan kuuluvat unohtako, että he ovat ”valon lapsia”. Vaeltakaa edelleen valaisijoina nauttien onnellisesta ja tyydyttävästä elämästä ja olkoon teillä ikuisen onnellisuuden odote pian todeksi tulevassa virkistävän moraalisessa uudessa järjestelmässä.

[Kuva s. 11]

Jotta ’Kristus asuisi sydämessämme’, meidän täytyy ensin ajaa maailman henki sieltä pois.

Jyrkkä muutos

PROFEETTA Jesajan aikana Jerusalemin naiset olivat hyvin kopeita ja pukeutuivat upeisiin vaatteisiin ja käyttivät runsaasti koruja. Kun oli kysymys avioitumisesta, sopivista miehistä ei ollut puutetta. (Jes. 3:16–24) Mutta Jehova ilmoitti Jesajan kautta, että jyrkkä muutos oli tapahtumaisillaan: ”Sinun miehesi kaatuvat miekkaan ja sinun sankarisi sotaan.” (Jes. 3:25) Tämän tilanteen piti vaikuttaa Jerusalemin naisiin seuraavasti: ”Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: ’Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme’.” – Jes. 4:1.

Naimakelpoisia miehiä oli oleva niin vähän, että seitsemän naista oma-aloitteisesti pyytäisi ensimmäistä vastaan tulevaa miestä menemään naimisiin heidän kanssaan. He halusivat vain, että heidät tunnettaisiin hänen nimellään, jotta he vapautuisivat niiden häpeästä, joilla ei ollut aviomiestä. Mooseksen lain mukaan aviomiestä vaadittiin hankkimaan elatus ja vaatteet vaimolleen. (2. Moos. 21:10) Mutta vallitseva tilanne tekisi nämä naiset niin epätoivoisiksi, että he olisivat halukkaita vapauttamaan miehen hänen laillisista velvoituksistaan. He olisivat valmiita ’syömään omaa leipäänsä ja vaatettamaan itsensä omilla vaatteilla’.