Tärkeä kysymys – mikä se on?

MIKÄ tärkeä kysymys on meidän kaikkien edessä? Ovatko kyseessä kohoavat merenpinnat ja maapallon ilmaston lämpenemisen aiheuttama oikukas sää? Onko kyse otsonikerroksen hupenemisesta, mistä seuraa vaarallinen altistuminen vahingollisille auringon ultraviolettisäteille? Tarkoitetaanko väestöräjähdystä, joka pahentaa muita maailmanlaajuisia ongelmia, esimerkiksi köyhyyttä ja rikollisuutta? Vai onko kyse siitä mahdollisuudesta, että miljoonat ja taas miljoonat tuhoutuvat ydinsodassa ja kaikki tuosta suuresta tuhosta elossa säilyneet kokevat lopulta kylmyyden, nälkiintymisen tai säteilyn aiheuttaman tuskallisen kuoleman?

Käsiteltyään näitä ja muita kysymyksiä vuodelta 1989 oleva Scientific American -aikakauslehti totesi lopuksi: ”Ydinsodan mahdollisuus on epäilemättä huolestuttavin potentiaalinen vaara – – elossa säilymiselle.” Onko ydinsota sitten tuo suuri edessämme oleva kysymys?

Tärkeä kysymys

Vuoden 1989 jälkeen poliittisessa ilmapiirissä tapahtuneen muutoksen vuoksi ydinsodan puhkeaminen saattaa näyttää epätodennäköisemmältä kuin ennen. Niin kauan kuin ydinaseita on, ne ovat kuitenkin vakava uhka ihmiskunnalle. Kirjassa 1990 Britannica Book of the Year olevat tiedot viittaavat kuitenkin erääseen toiseen huolestuttavaan asiaan. Tämän hakuteoksen mukaan maapallon asukkaista yli 230 miljoonaa on ateisteja. Toiset tietolähteet osoittavat, että itämaiset filosofiat, jotka antavat mahdollisuuden ajatella, ettei Luojaa ole, ovat vaikuttaneet miljooniin muihin. Lisäksi vaikka sadat miljoonat ihmiset uskovat Luojaan, heillä on hyvin erilaisia käsityksiä hänestä. Monissa tapauksissa heidän toimintansa tuottaa suurta häpeää Hänelle, jota he väittävät palvovansa. – 2. Pietari 2:1, 2.

Jos Jumala on olemassa – ja aivan varmasti hän on – silloin tuon nykyajan tärkeimmän kysymyksen täytyy ilman muuta liittyä häneen. Miksi hän loi ihmiskunnan? Mikä on meidän vastuumme häntä kohtaan? Miten hän suhtautuu siihen tapaan, jolla ihminen turmelee maata? Entä miten hän vastaa siihen haasteeseen, että niin monet kieltäytyvät uskomasta häneen tai alistumasta hänen tahtoonsa? Itse asiassa tärkein meidän kaikkien edessä oleva kysymys on, hyväksymmekö vai hylkäämmekö sen Jumalan suvereenisuuden, jonka ”ainoan nimi on Herra [”JEHOVA”, Kuningas Jaakon käännös]”. – Psalmi 83:19.

Maailmankaikkeuden synty

Tietenkään ne, jotka eivät usko Jumalaan, eivät tunne olevansa vastuussa hänelle. Mutta jokaisen, joka vilpittömästi katselee maallisen kotimme suunnittelua ja kauneutta, on pakko myöntää, että täytyy olla olemassa suuri Suunnittelija. On totta, että yrittäessään selittää ympärillämme olevia luonnonihmeitä monet tiedemiehet jättävät Jumalan pois laskuista. Monet sanovat esimerkiksi, että maailmankaikkeus kasvoi nykyiseen kokoonsa pikkuruisesta, neulanpäätä paljon pienemmästä pisteestä ja että se kaikki tapahtui ”luonnostaan”, sattumalta, eikä siinä tarvittu Luojaa. Selitettyään erästä suosittua uutta teoriaa maailmankaikkeuden synnystä fyysikko Hanbury Brown kuitenkin myöntää kirjassaan The Wisdom of Science: ”Luulenpa, että useimpien ihmisten mielestä se tuntuisi pikemminkin silmänkääntötempulta kuin selitykseltä.” Professori Brown sanoo lopuksi, että ”maailman synty ja tarkoitus” ovat ”suuria arvoituksia”, joita tiede ei tunnu pystyvän ratkaisemaan.

Tiedemiehet ovat osoittaneet, että aine ja energia ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja että ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi. Kuten ydinräjähdyksistä voidaan havaita, pieni määrä ainetta vastaa valtavaa energiamäärää. Mistä sitten on lähtöisin kaikki se energia, jota 100 miljardia galaksissamme olevaa tähteä sekä näkyvän maailmankaikkeuden yli miljardi galaksia edustavat?

Raamattu sanoo: ”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.” Kuka on tuo Hän? Raamatun kertomus vastaa: ”Minä, Herra [”Jehova”, UM], se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle.” – Jesaja 40:26; 42:5, 8.

Sellaisten teorioiden rakentelu, joiden mukaan maapallo koko muun maailmankaikkeuden ohella syntyi sattumalta, riistää Luojalle, Jehova Jumalalle, kuuluvan kunnian. (Ilmestys 4:11) Se poistaa myös voimakkaan motiivin toimia vastuuntuntoisesti maan suhteen. Jos ihmiset tajuaisivat, että he ovat vastuussa Jumalalle siitä, mitä he tekevät hänen luomakunnalleen, ehkä he olisivat tarkempia kysymyksissä, jotka liittyvät esimerkiksi saastumiseen, otsonikerroksen tuhoutumiseen ja maapallon ilmaston lämpenemiseen.

Elämän synty

Harkitsehan myös kysymystä: miten elämä sai alkunsa? Ihmisille on opetettu, että elämä ilmaantui Jumalan mitenkään puuttumatta asiaan. Mutta tämä on ristiriidassa erään todistetun tieteellisen periaatteen kanssa. Aikoinaan uskottiin, että kovakuoriaisia tuli lehmänlannasta, matoja pilaantuneesta lihasta ja hiiriä mudasta. Vielä viime vuosisadallakin tiedemiehet opettivat, että pieneliöt ilmaantuvat elottomasta aineesta. Mutta Redi, Pasteur ja muut tiedemiehet hylkäsivät tällaiset ajatukset. The World Book Encyclopedia (vuoden 1990 laitos) toteaa: ”Pasteurin kokeiden jälkeen useimmat biologit hyväksyivät sen ajatuksen, että kaikki elämä on peräisin olemassa olevasta elämästä.”

Tiedemiehet teoretisoivat kuitenkin, että kaukana menneisyydessä asiat olivat toisin. He sanovat, että ensimmäiset yksisoluiset eliöt syntyivät sattumalta elottomasta seoksesta, jota he kutsuvat alkuliemeksi ja joka sisälsi elämälle välttämättömät kemikaalit. ”Sattuma, pelkkä sattuma, sai aikaan kaiken alkuliemestä ihmiseen saakka”, selittää Christian de Duve kirjassaan A Guided Tour of the Living Cell.

Raamattu sanoo Jumalasta puhuessaan: ”Sinun tykönäsi on elämän lähde.” (Psalmi 36:10) Tämä lausunto on todella sopusoinnussa tehtyjen havaintojen kanssa: elämää voi ilmaantua vain jo olemassa olevasta elämästä. Koska tieteen valtavirtaus haluaa kuitenkin mieluummin pitää Jumalan antamaa erittäin arvokasta lahjaa, elämää, vain sattumalta ilmaantuneena, monet ihmiset eivät tunne olevansa vastuussa Jumalalle siitä, miten he käyttävät elämänsä. Niinpä he rikkovat Jumalan lakeja, sortavat toinen toisiaan, varastavat toinen toisiltaan, tappavat toinen toisiaan ja käyttävät melkoisesti rahaa, aikaa ja kekseliäisyyttä kauhistuttavan tehokkaiden ja tuhoisien tappoaseiden suunnittelemiseen.

Kiistakysymyksen ratkaiseminen

Ateistien ja modernistien lisäksi lukemattomat muut kieltävät Jumalan suvereenisuuden. Nykyään hyvin monet väittävät uskovansa Jumalaan, ja yli 1,7 miljardia ihmistä kutsuu itseään kristityiksi. Vuosisatojen ajan kristikunnan kirkot ovat ylistäneet jumalanpalveluksissaan julkisesti Jumalaa. Mutta millaisen kannan suurin osa noista 1,7 miljardista ihmisestä on todella ottanut Jumalan suvereenisuuteen nähden?

Sekä yksilöt että kansat ovat osoittaneet piittaamattomuutensa sitä kohtaan toimimalla vastoin Jumalan nimenomaisia käskyjä. Kristityiksi itseään väittävät kansat ovat syyllistyneet jumalattomiin väkivallantekoihin, joihin sisältyvät kaksi ihmiskunnan historian pahinta sotaa – ja molemmilla puolilla ”kristityt” papit siunasivat nuo sodat! Toimiessaan näin ulkokultaisesti he ovat esittäneet Jumalan aivan väärässä valossa. Raamattu toteaakin: ”He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltäytyvät tunnustamasta häntä.” – Tiitus 1:16.

Kuitenkaan Jumala ”ei voi kieltää itseään”. (2. Timoteukselle 2:13) On koittava aika, jolloin hän selvittää tämän suvereenisuutta koskevan kiistakysymyksen kaikki puolet sopusoinnussa oman ilmoitetun tarkoituksensa kanssa: ”He tulevat tietämään, että minä olen Herra [”Jehova”, UM].” (Hesekiel 38:23) Mutta miksi hän on odottanut niin kauan? Miten kiistakysymys lopulta ratkaistaan? Miten voit tehdä oikeita ratkaisuja tässä erittäin tärkeässä asiassa?

[Kuvan lähdemerkintä s. 2]

Kannen taustavalokuva: U.S. Naval Observatory

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Taustavalokuva: U.S. Naval Observatory