Varo synnin paaduttavaa vaikutusta!

HÄNEN kristityt veljensä ja sisarensa pitivät hänestä kovasti. Hän oli ystävällinen ja seurallinen, ja hän ja hänen eloisa pikku tyttärensä osallistuivat uskollisesti kenttäpalvelukseen ja kokouksiin. Mutta sitten seurakunnan vanhimmat saivat kuulla, että tämä sisar tupakoi työpaikallaan röyhkeästi aivan todistajatovereittensa silmien edessä! Kun hänelle esitettiin tämä syytös, hän tunnusti sekä tupakoineensa että syyllistyneensä haureuteen ja totesi tyynesti: ”En usko, että haluan olla totuudessa juuri nyt.” Synti oli paaduttanut hänet.

Apostoli Paavali varoitti Heprealaiskirjeen 3:13:ssa, että ihminen voisi ’paatua synnin petollisesta voimasta’. Tämä osoittautui todeksi ensimmäisten vanhempiemme, Aadamin ja Eevan, kohdalla. Kun Aadamia vaadittiin tilille tottelemattomuudestaan, hän puolustautui tunteettomasti: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Miten Aadam olikaan muuttunut siitä päivästä, jolloin hänen ensi silmäyksensä hänen suloiseen nuorikkoonsa oli saanut hänet sanomaan: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani.” Nyt Eeva oli ”vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani”. Eeva syytti avuttomasti käärmettä. – 1. Mooseksen kirja 2:23; 3:1–13.

Toinen synnin auttamattomasti paaduttama mies oli Juudas Iskariot. Hänellä on aluksi täytynyt olla hyvä sydän, sillä ei Jeesus muutoin olisi valinnut häntä apostoliksi. Mutta kun Jeesus oli kerran ojentanut Juudasta, tämä alkoi harmissaan hautoa Mestarinsa kavaltamista. (Matteus 26:6–16) Kun Jeesus paljasti, että yksi 12 opetuslapsesta kavaltaisi hänet, Juudas kysyi itse viattomuuden perikuvana: ”En kai minä ole se?” (Matteus 26:25) Vain tahallinen synnintekijä saattoi teeskennellä noin röyhkeästi. Ja kun sotilaat tulivat pidättämään Jeesusta, Juudas valitsi merkiksi, jonka avulla Jeesus tunnistettaisiin, juuri ikivanhan lämpöä ja ystävyyttä ilmaisevan eleen – suudelman. “Juudas”, kysyi Jeesus, “suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” – Luukas 22:48.

Miten synti paaduttaa

Miten synti sitten saa sellaisen vallan ihmiseen? Paavali osoittaa Heprealaiskirjeen 3:7-11:ssä, miten epäuskon synti turmeli Israelin kansan. Paavali lainaa siinä Psalmia 95:7-11 ja sanoo: ”Siksi, niin kuin pyhä henki sanoo: ’Jos tänä päivänä kuuntelette hänen omaa ääntään, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin siinä tilanteessa, joka aiheutti katkeran suuttumuksen, niin kuin koetukselle panemisen päivänä erämaassa, jossa teidän esi-isänne koettelemalla koettelivat minua, ja kuitenkin he olivat nähneet minun tekoni neljänkymmenen vuoden ajan. Siksi minä tympäännyin tähän sukupolveen ja sanoin: ”Aina he eksyvät sydämessään, eivätkä he itse ole tulleet tuntemaan minun teitäni.” Niin minä vannoin vihassani: ”He eivät pääse minun lepooni.”’”

”Se tilanne, joka aiheutti katkeran suuttumuksen” sattui paikassa, jota kutsutaan sekä Meribaksi että Massaksi. (Psalmi 95:8) Siellä kansa pian sen jälkeen, kun se oli ihmeen avulla vapautettu Egyptistä, ”riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ’Antakaa meille vettä juoda!’” (2. Mooseksen kirja 17:2) Muista, että he olivat jo nähneet Egyptin kymmenen tuhoisaa vitsausta, Punaisenmeren kuohuvien vesien jakautuvan kahtia ja taivaasta tulevan mannaa. Kuitenkin he ’eksyivät sydämessään’. He olivat liian uppoutuneita omiin itsekkäisiin haluihinsa ajatellakseen Jehovan töitä. He eivät siksi ’tulleet tuntemaan Jumalan teitä’ eivätkä opetelleet luottamaan siihen, että Jehova voisi huolehtia heistä millaisissa olosuhteissa tahansa. ”Antakaa meille vettä”, he vaativat, ikään kuin Jumala, joka jakoi meren kahtia, olisi ollut voimaton. Ei siksi mikään ihme, että he myöhemmin halusivat uskoa Luvattua maata tutkimaan lähetetyn kymmenen pelokkaan vakoojan huonoa raporttia. (4. Mooseksen kirja 13:32–14:4) Sellaisen uskottomuuden vuoksi Jehova julisti: ”He eivät pääse minun lepooni.” – Psalmi 95:11.

Käyttäen tätä opetuksena Paavali varoitti: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä, vaan kehottakaa jatkuvasti toisianne joka päivä, niin kauan kuin sitä voidaan kutsua ’täksi päiväksi’, ettei kukaan teistä paatuisi synnin petollisesta voimasta.” (Heprealaisille 3:12, 13) Israelilaisten ”synti” oli epäusko. (Ks. Heprealaisille 3:19; vrt. 12:1) Se sai heidät ’vetäytymään pois elävästä Jumalasta’, menettämään kaiken luottamuksensa Jehovaan kaikista hänen tekemistään ihmeistä huolimatta. Luisuminen moraalisiin rikkomuksiin oli väistämätön.

Epäusko voisi samoin nykyään saada kristityn ’eksymään sydämessään’ ja antamaan periksi sydämen luonnolliselle taipumukselle. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jeremia 17:9, 10) Väärät ajatukset ja halut alkavat täyttää sydämen ja laukaisevat kuolemaan johtavan ketjureaktion. ”Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” – Jaakob 1:14, 15.

Kun synti paaduttaa ihmisen

Eräs mies nautti suurista eduista vanhimpana, vaikka hän salasi nokkelasti syyllisyytensä haureudenharjoittajana. Vielä naimisiin mentyäänkin hän jatkoi moraalittomuuden harjoittamista. Hänen ei kuitenkaan ollut lainkaan vaikeaa säilyttää viattomuuden ulkokuorta ja jopa palvella oikeuskomiteoissa tuomitsemassa toisia. Synti oli alkanut paaduttaa häntä. Pian hän alkoi epäillä jopa Raamatun perusopetuksia. Kun hänet viimein pakotettiin tunnustamaan väärintekonsa, hän voi vain kohauttaa olkapäitään ja sanoa: ”Mitä merkitystä sillä nyt on?”

Ulkokultainen menettely voi turruttaa ihmisen omantunnon ikään kuin se kärvennettäisiin ”poltinraudalla”. (1. Timoteukselle 4:2) Sananlaskut valaisevat tätä sanomalla: ”Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ’En ole pahaa tehnyt.’” (Sananlaskut 30:20) Paatunut synnintekijä jopa kuvittelee: ”Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa.” (Psalmi 10:11) Ja mitä kauemmin ihminen pysyy synnissä, sitä suurempi on vaara, että hänen sydämensä muuttuu ”turraksi kuin ihra”. (Psalmi 119:70) Eräs nuori myönsi: ”Kun harjoitin ensimmäistä kertaa haureutta, se suorastaan repi sisimpäni kappaleiksi. Mutta sen jälkeen se tuli joka kerta helpommaksi, kunnes tulin siihen pisteeseen, ettei se enää vaivannut minua juuri lainkaan.”

Sydän tosiaan etsii tapoja saada väärintekeminen tuntumaan oikealta. Sen jälkeen kun muuan nuori mies oli harjoittanut haureutta tyttöystävänsä kanssa, hän esti tätä menemästä pyytämään apua vanhimmilta sanoen: ”Mehän menemme naimisiin! Ja sinähän tiedät Raamatun sanovan, että kun kaksi ihmistä päättää keskenään kuuluvansa toisilleen, niin he ovat jo melkein naimisissa Jehovan silmissä.” Miten itsekästä, petollista järkeilyä! Surullista kyllä, tuo synnin harjoittaminen johti vuorostaan murhaan: aborttiin! Nuori tyttö myönsi jälkeenpäin: ”Ihminen alkaa todella muuttua hyvin paatuneeksi, ja hänestä alkaa tuntua, että hän voi itse nuhdella itseään.” Muuan nuori mies, joka myös lankesi harjoittamaan haureutta, tunnusti: ”On kuin olisi alkoholisti, joka sanoo: ’Voin lopettaa milloin vain haluan. Antakaa minulle vielä vain yksi ryyppy!’ Vanhinten luo menoa vain lykkää ja lykkää.” Synnintekijä tulee niin taitavaksi toisten pettämisessä, että hän alkaa pettää itseään. ”Sillä hän on toiminut omissa silmissään liian lempeästi itseään kohtaan huomatakseen erheensä niin että vihaisi sitä.” – Psalmi 36:3, UM.

Vältä synnin ansaa

Koska ”sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi”, kristityn täytyy tehdä kaikkensa sen varjelemiseksi. (Roomalaisille 10:10; Sananlaskut 4:23) Rukoileminen, kokoukset ja henkilökohtainen tutkiminen auttavat meitä täyttämään sydämemme rakentavilla ajatuksilla. Mieleemme tosin astuu aika ajoin pahoja ajatuksia. Mutta kun niitä tulee, voimme yksinkertaisesti kieltäytyä ajattelemasta niitä. Meidän tulisi heti lähestyä Jehovaa rukouksessa, jos joskus huomaamme tuntevamme kiusausta tehdä sitä, mikä on väärin. (Psalmi 55:23) ’Lisäksi haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako meidän keskuudessamme, niin kuin pyhille sopii.’ (Efesolaisille 5:3) Tällä tavoin pysäytetään ketjureaktio, joka ”synnyttää synnin” ja kuoleman, jo ennen kuin se alkaa.

Muista myös, että synnin tuoma nautinto on vain ”tilapäistä”. (Heprealaisille 11:25) Ennemmin tai myöhemmin ’saat tuntea syntisi palkan’, ja sinun on kohdattava katkerat seuraukset. (4. Mooseksen kirja 32:23) Kysy itseltäsi: ’Haluanko todella, että synti paaduttaa minut? Vaikka se saattaakin olla miellyttävää nyt, niin miten se vaikuttaa minuun ajan mittaan?’

Mutta mitä jos joku havaitsee parhaillaan olevansa väärinteon ansassa? Älä tee sellaista johtopäätöstä, että voit ”hyvittää” syntisi osallistumalla ahkerasti kristilliseen toimintaan. ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki”, sanoi katuva kuningas Daavid. (Psalmi 51:19) Raamatun neuvo hengellisesti sairaille on: menkää vanhinten luo! (Jaakob 5:14, 15) Nämä kypsät miehet tekevät kaiken voitavansa auttaakseen sairastunutta takaisin hengelliseen terveyteen. On juuri niin kuin Raamattu sanoo: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananlaskut 28:13) Eräs mies totesi tunnustettuaan vihdoin syntinsä vanhimmille: ”Tuntui kuin harteiltani olisi otettu raskas taakka.” – Vrt. Psalmi 32:1–5.

Tämän maailman mennessä yhä pahempaan suuntaan kristityn nuhteettomuuden säilyttäminen tulee yhä suuremmaksi haasteeksi hänelle. Muista kuitenkin: ”Vaikka syntinen voi tehdä pahaa sata kertaa ja jatkaa pitkän aikaa niin kuin häntä miellyttää, – – tosi Jumalaa pelkääville käy hyvin.” (Saarnaaja 8:12, UM) Pelkää siis Jehova Jumalaa! Hän auttaa sinua pakenemaan synnin paaduttavaa vaikutusta.

[Kuva s. 24]

Israelilaiset osoittivat paatunutta asennetta, kun he vaativat vettä Moosekselta