Tartu tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen!

PETER oli edennyt pitkälle lääketieteen opinnoissaan, kun hän kiinnostui Raamatun pelastussanomasta. Hänen valmistuttuaan ja aloitettuaan työnsä erään sairaalan lääkärinä hänen esimiehensä kannustivat häntä alinomaa erikoistumaan neurokirurgiksi. Se oli tilaisuus, johon monet uudet lääkärit olisivat tarttuneet epäröimättä.

Petera päätti kuitenkin jättää käyttämättä tuon tilaisuuden. Miksi? Eikö hänellä yksinkertaisesti ollut tarpeeksi kunnianhimoa ja motivaatiota? Kyse ei ollut siitä, sillä Peter mietti tarjousta huolellisesti. Tultuaan vihkiytyneeksi, kastetuksi Jehovan todistajaksi hän halusi käyttää mahdollisimman paljon aikaa kristillisen sananpalveluksen eri muotoihin. Hän päätteli, että jos hän joskus pätevöityisi neurokirurgiksi, tuo ammatti nielisi yhä enemmän hänen aikaansa ja voimiaan. Oliko hän tyhmä vai viisas luopuessaan tästä merkittävästä mahdollisuudesta?

Joidenkuiden mielestä Peterin päätös on saattanut tuntua tyhmältä. Hän otti kuitenkin huomioon sen, mitä sanotaan Raamatussa, esimerkiksi Efesolaiskirjeen 5:15, 16:ssa. Siinä apostoli Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ostaen sopivan ajan itsellenne, koska päivät ovat pahat.”

Pane merkille ilmaus ”sopivan ajan”. Se on käännetty sellaisesta kreikankielisestä sanasta, joka Raamatussa useimmiten tarkoittaa aikaa tai ajankohtaa, jolla on tunnusomaiset piirteensä tai joka on sopiva johonkin nimenomaiseen toimintaan. Tässä Paavali painotti sitä, että kristittyjen tulisi varata aikaa tärkeisiin asioihin. Heidän tuli tosiaan ’varmistautua tärkeämmistä asioista’ (Filippiläisille 1:10). Kyse on asioiden asettamisesta arvojärjestykseen.

Mikä sitten on Jumalan tarkoitus nykyajan suhteen? Mitä Jumala haluaa niiltä, jotka rakastavat häntä? Raamatun ennustukset osoittavat selvästi meidän elävän ”lopun aikaa” eli ”viimeisiä päiviä” (Daniel 12:4; 2. Timoteukselle 3:1). Kristus Jeesus ei jättänyt pienintäkään epäilystä siitä, mikä olisi ensiarvoisen tärkeää tänä aikana. Hän nimenomaan sanoi, että ennen tämän jumalattoman asiainjärjestelmän loppua ’tämä valtakunnan hyvä uutinen saarnattaisiin koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille’. Vasta sitten tulisi loppu. (Matteus 24:3, 14.)

Siksi meidän tulee tarttua kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 28:19, 20). Koska tämä työ ei tule koskaan toistumaan, nyt on viimeinen mahdollisuus antaa kaikkensa tähän elämää pelastavaan työhön. ”Nyt on erityisen otollinen aika.” Tosiaankin ”nyt on pelastuksen päivä”. (2. Korinttilaisille 6:2.)

Viisaan päätöksen tekeminen

Peter – alussa mainittu nuori mies – pohti tarkoin päätöstään ja punnitsi vaihtoehtojaan. Hän tajusi, että hänen ei olisi väärin opiskella neurokirurgiksi. Mutta mikä oli hänelle kaikkein tärkeintä? Hänen toimintansa kristillisessä sananpalveluksessa tuon työn kiireellisyyden vuoksi. Samalla hänen täytyisi hoitaa velvollisuutensa. Hän oli naimisissa, ja hänen oli elätettävä vaimonsa, joka saarnaa kokoaikaisesti (1. Timoteukselle 5:8). Peterin täytyi myös maksaa opintovelkansa. Mitä hän sitten päätti tehdä?

Peter päätti erikoistua radiologiaan ja ryhtyä tekemään ultraäänitutkimuksia. Siinä työssä työpäivä on normaalin mittainen. Hänen valmennuksensakin tapahtuisi normaalina työaikana. Jotkut voisivat tietysti pitää sitä vähempiarvoisena asemana, mutta siten hän voisi omistaa enemmän aikaa hengellisiin pyrkimyksiin.

Peterin päätökseen vaikutti eräs toinenkin seikka. Vaikkei hän tuominnutkaan toisia, jotka ovat ehkä päätyneet eri ratkaisuun, hän tiesi, että liiallinen uppoutuminen maallisiin asioihin on kristitylle vaarallista. Se voi saada hänet laiminlyömään hengellisiä velvollisuuksia. Tätä valaisee eräs toinen työhön liittyvä esimerkki.

Muuan kokoaikainen Valtakunnan saarnaaja oli koulutukseltaan taiteilija. Hän kykeni hankkimaan elantonsa myymällä taulujaan. Samalla kun hän omisti enimmän aikansa elintärkeään kristilliseen sananpalvelukseen, hän pystyi elättämään itsensä siten mukavasti. Hänessä alkoi kuitenkin voimistua halu edetä taiteellisella urallaan. Hän syventyi entistä enemmän maalaamiseen ja taiteen maailmaan, jätti kokoaikaisen palveluksen ja lakkasi vähitellen kokonaan osallistumasta Valtakunnan saarnaamistyöhön. Aikanaan hän syyllistyi epäraamatulliseen käytökseen, mikä johti siihen, ettei hän enää kuulu kristilliseen seurakuntaan (1. Korinttilaisille 5:11–13).

Elämme erikoista aikaa

Jehovan nykyisinä palvelijoina haluamme varmasti pysyä hänelle uskollisina. Tiedämme elävämme ihmishistorian poikkeuksellisinta aikaa. Jotta voisimme jatkaa Jumalan palvelemista ja selviytyä nykyisistä olosuhteista hyvin, meidän täytyy kenties tehdä joitakin muutoksia. Tätä voisi verrata siihen, mitä elonkorjuu merkitsee maanviljelijälle. Se on erityistoiminnan aikaa, jolloin maatilan työntekijöiden odotetaan uurastavan tavallista enemmän ja tekevän pitempiä työpäiviä. Miksi? Koska sadon korjaamiseen on käytettävissä vain vähän aikaa.

Nykyisellä jumalattomalla asiainjärjestelmällä on hyvin vähän aikaa. Nyt jos koskaan tosi kristittyjen täytyy ponnistella seuratakseen Jeesuksen esimerkkiä ja vaeltaakseen hänen askeleissaan. Hänen maanpäällinen elämänvaelluksensa osoitti selvästi, mikä oli hänelle kaikkein tärkeintä. Hän sanoi: ”Meidän täytyy tehdä lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä; tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä.” (Johannes 9:4.) Kun Jeesus sanoi yön olevan tulossa, hän tarkoitti hetkeä, jolloin hänet tuomittaisiin ja naulattaisiin paaluun ja hän kuolisi, eli hetkeä, jolloin hänen maanpäällinen palveluksensa päättyisi eikä hän pystyisi tekemään taivaallisen Isänsä tekoja.

Jeesus tosin teki kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa aikana joitakin ihmeitä ja paransi sairaita. Mutta suurimman osan ajastaan hän julisti Valtakunnan sanomaa ja saarnasi väärän uskonnon ”vangeille vapautusta” (Luukas 4:18; Matteus 4:17). Jeesus ponnisteli hartaasti palveluksessaan ja käytti myös aikaa opetuslastensa valmentamiseen, niin että he pystyivät rakentamaan hänen laskemalleen perustukselle ja jatkamaan tehokkaasti saarnaamistyötä. Jeesus tarttui joka tilaisuuteen edistää Valtakunnan etuja ja halusi opetuslastensa tekevän samoin. (Matteus 5:14–16; Johannes 8:12.)

Jeesuksen tavoin meidän, jotka olemme hänen nykyisiä seuraajiaan, täytyy katsoa ihmiskunnan tilannetta Jehova Jumalan näkökulmasta. Tämän asiainjärjestelmän aika on loppumassa, ja Jumala haluaa armollisesti, että kaikilla on mahdollisuus saada pelastus (2. Pietarin kirje 3:9). Eikö siksi olisi viisasta pitää kaikki muut pyrkimykset toisella sijalla Jehovan tahdon tekemiseen nähden? (Matteus 6:25–33.) Erityisesti tällaisena erikoisaikana jokin sellainen, mitä tavallisesti pidettäisiin tärkeänä, voi hyvinkin jäädä toisarvoiseksi kristittyjen elämässä.

Joutuuko kukaan koskaan katumaan sitä, että asettaa Jumalan tahdon etusijalle elämässään? Ei todellakaan, sillä kristityn uhrautuva elämä on suurenmoisen palkitsevaa. Jeesus esimerkiksi kertoi opetuslapsilleen: ”Totisesti minä sanon teille: Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30.)

Kukaan ei voi arvioida rahassa niiden palkintoja, jotka käyttävät aikaansa Jehovan ylistämiseen ja Valtakunnan sanoman julistamiseen. He saavat valtavasti siunauksia! Näitä ovat muun muassa tosi ystävät, Jumalan tahdon tekemisestä tuleva tyydytys, Jumalan hyväksymyksen hymy ja ikuisen elämän toivo (Ilmestys 21:3, 4). Ja mikä siunaus onkaan auttaa ihmisiä hengellisesti ja tuoda kunniaa Jehovan pyhälle nimelle hänen todistajanaan! Selvästikin ’sopivan ajan ostaminen’ on todella viisasta ja palkitsevaa. Nyt jos koskaan on aika julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Tartutko sinä tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja pidätkö siitä kiinni?

[Alaviite]