Perheväkivalta tulee loppumaan
MITEN kauas historiaan perheväkivallan juuret ulottuvat? Tiettävästi vanhimmassa kirjoitetussa laissa, joka on peräisin noin vuodelta 2500 ennen ajanlaskumme alkua, annettiin miehille lupa lyödä vaimoaan.
Vuoden 1700 paikkeilla ennen ajanlaskumme alkua kokosi Babylonian kuningas Hammurabi kuuluisat nimeään kantavat lakinsa, jotka sisälsivät lähes 300 ihmisten elämää säätelevää lainkohtaa. ”Hammurabin laeissa” oli sellainen virallinen säädös, jonka mukaan vaimon oli täysin alistuttava miehensä tahtoon, jolloin tällä oli myös laillinen oikeus rangaista vaimoaan mistä tahansa tämän rikkomuksesta.
Rooman imperiumin aikoina sanoi roomalainen laki perheenpään oikeuksista esimerkiksi tähän tapaan: ”Jos tapaat vaimosi tekemästä aviorikosta, voit rangaistuksetta tappaa hänet ilman oikeudenkäyntiä, mutta jos itse teet aviorikoksen tai syyllistyt säädyttömyyteen, hän ei saa rohjeta koskea sinuun sormellansakaan, eikä laki salli sitä.”
1400-luvulta peräisin olevassa avioliitto-oppaassa neuvotaan miehiä, jotka ovat nähneet vaimonsa syyllistyvän johonkin rikkomukseen, että heidän tulee ”ensin uhkailla ja pelotella häntä” ja sen jälkeen ”tarttua keppiin ja piestä hänet kunnolla”.
Englannissa koettivat lainsäätäjät 1800-luvulla vähentää naisten kärsimyksiä siten, että he määrittelivät kepille enimmäispaksuuden. He laativat niin sanotun peukalonmittalain, jonka mukaan mies sai piestä vaimoaan kepillä, joka ”ei ole hänen peukaloaan paksumpi”.
Vaikka laki ei monissa maissa enää annakaan miehille lupaa piestä vaimoaan, tällaiset historialliset perinteet elävät edelleen monissa osissa maailmaa. Erään CBS-televisioyhtiön uutisraportin mukaan Brasilia on maa, jossa miehet suorastaan jumaloivat naisia, mutta toisaalta häpäisevät, solvaavat, lyövät ja tappavat näitä ilman tunnonvaivoja. Edelleen siinä todetaan, että tällaista käyttäytymistä esiintyy kaikilla yhteiskunnan tasoilla, myös tuomioistuimissa, joissa ”kunniaansa puolustanut” mies voi selviytyä taposta rangaistuksetta nimenomaan silloin, jos uhri on ollut hänen vaimonsa. Televisiotoimittaja sanoi: ”Monet näistä tappajista eivät ole takametsien raakalaisia, vaan akateemisesti sivistyneitä miehiä.”
Jokin vähäpätöinen miehen valta-asemaan kohdistuva loukkaus voi saada tämän ’puolustamaan kunniaansa’. Tällaisia asioita voivat olla ruoan viipyminen, vaimon ulos meneminen yksin, työpaikan tai akateemisen oppiarvon hankkiminen tai se, että vaimo ei ”sukupuolisessa kanssakäymisessä suostu kaikkiin miehensä toiveisiin”.
Jumalan laki ja kristillinen käsitys
Jumalan laki tekee selväksi sen, että aviomiesten tulee ’rakastaa jatkuvasti vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa’. ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Efesolaisille 5:25, 28, 29) Tämä laki syrjäyttää kaikki ihmisten lait, niin menneet kuin nykyisetkin.
Kukaan kristitty aviomies ei varmastikaan väittäisi, että hän yhä rakastaa vaimoaan, jos hän samalla pahoinpitelee tätä. Murjoisiko pahoinpitelijä omaa ruumistaan: kiskoisi itseään tukasta ja löisi itseään nyrkillä kasvoihin ja muualle sen takia, että hän todella rakastaa itseään? Kertoisiko pahoinpitelijä avoimesti toisille – perheen ulkopuolisille, ystäville, uskonveljilleen – että hän aika ajoin pieksee vaimoaan aiheuttaen tälle ruumiinvammoja siksi, että hän rakastaa tätä hyvin paljon? Vai eikö hän pikemminkin uhkaile vaimoaan, jotta tämä ei kertoisi kenellekään? Eikö tällainen isä vannota lapsiaan olemaan kertomatta mitään toisille? Vai hävettääkö heitä niin paljon, että he eivät kerro mitään? Eivätkö hänen tekonsa ole ristiriidassa sen hänen väitteensä kanssa, että hän todella rakastaa vaimoaan? Keskinäinen rakkaus on normaalia. Perheväkivalta ei ole sitä.
Jos kristitty mies pahoinpitelee vaimoaan, eikö se lopulta tekisi tyhjäksi kaikki muut hänen kristilliset tekonsa Jumalan silmissä? Muista, että ”tappelija” ei ole pätevä vastaanottamaan palvelusetuja kristillisessä seurakunnassa. (1. Timoteukselle 3:3; 1. Korinttolaisille 13:1–3; Efesolaisille 5:28) Käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että miehiä kohtaan esiintyvä perheväkivalta on myös yleistä tässä asiainjärjestelmässä. Eivätkö edellä esitetyt kysymykset sovellu siksi myös tyrannisoiviin vaimoihin?
On siis erittäin tärkeää, että miehet ja vaimot ilmaisevat tänä aikana yhdyselämässään hengen hedelmiä, ”rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä, itsehillintää”. (Galatalaisille 5:22, 23) Jos pystymme tuottamaan tällaisia hedelmiä jo nyt, on hyvin todennäköistä, että saamme elää paratiisimaassa, jossa kaikki tulevat elämään yhdessä rauhassa ja sovussa loputtomasti.
[Kuva s. 8]
Koska kristityt aviomiehet ’rakastavat vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan’, he eivät saa pahoinpidellä vaimoaan!