106. luku

Viinitarhakuvausten paljastamia

JEESUS on temppelissä. Hän on juuri häkellyttänyt uskonnolliset johtajat, jotka vaativat saada tietää, kenen valtuudella hän toimi. Ennen kuin he selviävät hämmennyksestään, Jeesus kysyy: ”Mitä arvelette?” Sitten hän osoittaa heille kuvauksen avulla, millaisia ihmisiä he todella ovat.

”Miehellä oli kaksi lasta”, Jeesus kertoo. ”Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan.’ Vastaukseksi tämä sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Niin hän lähestyi toista ja sanoi samoin. Vastaukseksi tämä sanoi: ’En tahdo.’ Jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Jeesus kysyy.

”Jälkimmäinen”, vastaavat hänen vastustajansa.

Niinpä Jeesus selittää: ”Totisesti minä sanon teille, että veronkantajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Veronkantajat ja portot itse asiassa kieltäytyivät aluksi palvelemasta Jumalaa. Mutta sitten he tuon toisen lapsen tavoin katuivat ja tosiaan palvelivat häntä. Toisaalta uskonnolliset johtajat ensimmäisen lapsen tavoin väittivät palvelevansa Jumalaa, mutta kuten Jeesus huomauttaa: ”Johannes [Kastaja] tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, mutta te ette uskoneet häntä. Kuitenkin veronkantajat ja portot uskoivat häntä, ja te, vaikka sen näitte, ette olleet pahoillanne jälkeenpäin, niin että olisitte uskoneet häntä.”

Seuraavaksi Jeesus osoittaa, että nuo uskonnolliset johtajat eivät ole ainoastaan laiminlyöneet Jumalan palvelemista, vaan he ovat todellisuudessa ilkeitä ja pahoja miehiä. ”Oli mies, talonisäntä”, Jeesus kertoo, ”joka istutti viinitarhan ja pani sen ympärille aidan ja kaivoi siihen viinikuurnan ja pystytti tornin, ja hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille. Kun hedelmien aika läheni, hän lähetti orjansa viljelijöiden luo hakemaan hänen hedelmänsä. Mutta viljelijät ottivat hänen orjansa, ja yhden he pieksivät, toisen tappoivat, yhden taas kivittivät. Hän lähetti vielä toisia orjia, useampia kuin ensimmäiset, mutta he tekivät näille samoin.”

”Orjat” ovat profeettoja, jotka ”talonisäntä”, Jehova Jumala, lähetti ’viinitarhansa viljelijöille’. Nämä viljelijät ovat Israelin kansan johtavia edustajia, ja tämän kansan Raamattu osoittaa olevan Jumalan ”viinitarha”.

Koska ”viljelijät” kohtelevat huonosti ”orjia” ja tappavat heidät, Jeesus selittää: ”Viimein hän [viinitarhan omistaja] lähetti poikansa heidän luokseen sanoen: ’Poikaani he kunnioittavat.’ Nähtyään pojan viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tapetaan hänet ja otetaan hänen perintönsä!’ Niin he ottivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat.”

Osoittaen sanansa uskonnollisille johtajille Jeesus kysyy nyt: ”Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?”

”Koska he ovat pahoja”, vastaavat uskonnolliset johtajat, ”niin hän tuhoaa heidät pahoin ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka luovuttavat hänelle hedelmät, kun niiden aika tulee.”

Näin he tietämättään julistavat tuomion itselleen, sillä heidät lasketaan mukaan Jehovan koko Israelin kansan muodostaman ”viinitarhan” israelilaisiin ”viljelijöihin”. Hedelmä, jota Jehova odottaa näiltä viljelijöiltä, on usko hänen Poikaansa, tosi Messiaaseen. Koska he eivät tuota tällaista hedelmää, Jeesus varoittaa: ”Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatun kirjoituksista [Psalmista 118:22, 23]: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakiveksi. Jehovalta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’? Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä. Ja joka kaatuu tähän kiveen, se ruhjoutuu. Jonka päälle se taas kaatuu, sen se murskaa tomuksi.”

Kirjanoppineet ja ylipapit tajuavat nyt, että Jeesus puhuu heistä, ja he haluavat tappaa hänet, tuon oikeutetun ”perillisen”. Niinpä etu olla hallitsijoina Jumalan valtakunnassa otetaan heiltä pois kansana, ja muodostetaan uusi ’viinitarhan viljelijöiden’ kansa, joka tuottaa sopivia hedelmiä.

Koska uskonnolliset johtajat pelkäävät ihmisjoukkoja, jotka pitävät Jeesusta profeettana, he eivät yritä tappaa häntä nyt. Matteus 21:28–46; Markus 12:1–12; Luukas 20:9–19; Jesaja 5:1–7.

▪ Keitä Jeesuksen ensimmäisen kuvauksen kaksi lasta edustavat?

▪ Keitä edustavat toisessa kuvauksessa ”talonisäntä”, ”viinitarha”, ”viljelijät”, ”orjat” ja ”perillinen”?

▪ Mitä tapahtuu ’viinitarhan viljelijöille’, ja ketkä tulevat heidän tilalleen?

107. luku

Kuvaus hääjuhlasta

JEESUS on kahden kuvauksen avulla paljastanut kirjanoppineet ja ylipapit, ja he haluavat tappaa hänet. Mutta Jeesus ei ole sanonut heille vielä läheskään kaikkea. Jatkoksi hän kertoo heille taas kuvauksen sanoen:

”Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, kuninkaaseen, joka laittoi häät pojalleen. Ja hän lähetti orjansa kutsumaan häihin kutsuttuja, mutta he eivät halunneet tulla.”

Jehova Jumala on tuo Kuningas, joka valmistaa häät Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle. Lopulta 144000 voidellusta seuraajasta koostuva morsian liitetään Jeesukseen taivaassa. Kuninkaan alamaisia ovat Israelin kansaan kuuluvat, jotka tultuaan otetuiksi lakiliittoon vuonna 1513 eaa. saivat tilaisuuden muodostaa ”pappisvaltakunnan”. Tuolloin hääkutsu siis ulotettiin koskemaan alun alkaen heitä.

Ensimmäinen kutsu noille kutsutuille esitettiin kuitenkin vasta syksyllä vuonna 29, kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa (kuninkaan orjat) alkoivat saarnata Valtakuntaa. Mutta ne luonnolliset israelilaiset, jotka saivat noiden orjien esittämän kutsun vuosina 29–33, eivät halunneet tulla. Niinpä Jumala antoi kutsutuista muodostuvalle kansalle uuden tilaisuuden, kuten Jeesus selostaa:

”Hän lähetti vielä toisia orjia sanoen: ’Kertokaa kutsutuille: ”Katso! Olen valmistanut päivälliseni, sonnini ja syöttöeläimeni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin.”’” Tätä toista ja lopullista kutsua alettiin esittää kutsutuille helluntaina vuonna 33, jolloin pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen seuraajien päälle. Tämän kutsun esittäminen jatkui vuoteen 36.

Mutta suurin osa israelilaisista torjui tämänkin kutsun. ”He menivät pois välinpitämättöminä”, Jeesus sanoo, ”kuka omalle pellolleen, kuka kaupallisiin toimiinsa; mutta muut ottivat kiinni hänen orjansa, kohtelivat heitä röyhkeästi ja tappoivat heidät.” Jeesus jatkaa: ”Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.” Tämä tapahtui vuonna 70, jolloin roomalaiset hävittivät Jerusalemin maan tasalle ja nuo murhaajat tapettiin.

Sen jälkeen Jeesus selittää, mitä sillä välin tapahtui: ”Sitten hän [kuningas] sanoi orjilleen: ’Häät ovat tosin valmiit, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää sen tähden kaupungin ulosmenoteille ja kutsukaa häihin, keitä vain tapaatte.’” Orjat tekivät näin, ja ”häähuone täyttyi niistä, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä”.

Tämä vieraiden kokoamistyö kutsuttujen kaupungin ulosmenoteiltä alkoi vuonna 36. Rooman armeijan upseeri Kornelius ja hänen perheensä olivat ensimmäisiä ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia, jotka koottiin. Näiden ei-juutalaisten kokoaminen, jotka kaikki tulevat alkuperäisestä kutsusta kieltäytyneiden tilalle, on jatkunut aina 1900-luvulle asti.

Häähuone tulee täyteen 1900-luvulla. Jeesus kertoo, mitä sitten tapahtuu, sanoen: ”Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteeseen. Niin hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka pääsit tänne sisään, vaikka ylläsi ei ole häävaatetta?’ Hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulkopuolelle pimeyteen. Siellä hänellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.’”

Mies, jolla ei ole häävaatetta, kuvaa kristikunnan tekokristittyjä. Jumala ei ole koskaan tunnustanut heidän todella olevan hengellisiä israelilaisia. Jumala ei milloinkaan voidellut heitä pyhällä hengellä Valtakunnan perillisiksi. Niinpä heidät heitetään ulos pimeyteen, missä he kärsivät tuhon.

Jeesus päättää kuvauksensa sanoen: ”Sillä on monia kutsuttuja, mutta harvoja valittuja.” Israelin kansasta kutsuttiin todellakin monia tulemaan Kristuksen morsiamen jäseniksi, mutta vain harvoja luonnollisia israelilaisia valittiin. Useimmat taivaallisen palkinnon saavista 144000 vieraasta osoittautuvat ei-israelilaisiksi. Matteus 22:1–14; 2. Mooseksen kirja 19:1–6; Ilmestys 14:1–3.

▪ Ketkä alun alkaen kutsuttiin häihin, ja milloin tuo kutsu ulotettiin koskemaan heitä?

▪ Milloin kutsu ensi kerran esitetään kutsutuille, ja keitä ovat sen esittämiseen käytettävät orjat?

▪ Milloin toinen kutsu esitetään, ja keitä kutsutaan myöhemmin?

▪ Keitä kuvaa mies, jolla ei ole häävaatetta?

▪ Keitä ovat monet kutsutut ja keitä harvat valitut?

108. luku

He eivät onnistu saamaan Jeesusta ansaan

JEESUS on ollut opettamassa temppelissä ja on juuri kertonut uskonnollisille vihollisilleen kolme kuvausta, jotka paljastavat heidän pahuutensa. Fariseukset ovat siksi vihaisia ja pitävät neuvottelun saadakseen hänet sanomaan jotakin sellaista, minkä vuoksi he voivat antaa pidättää hänet. He punovat juonen ja lähettävät opetuslapsensa yhdessä Herodeksen puoluelaisten kanssa, jotta nämä yrittäisivät saada hänet ansaan.

”Opettaja”, nämä miehet sanovat, ”me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso ihmisten ulkonäköön. Sano siis meille, mitä arvelet: onko luvallista maksaa keisarille henkilöveroa vai ei?”

Jeesusta ei hämätä imartelulla. Hän on täysin selvillä siitä, että jos hän sanoo: ’Ei ole luvallista eikä oikein maksaa tätä veroa’, hän syyllistyy kapinamielialan lietsomiseen Roomaa vastaan. Jos hän taas sanoo: ’Kyllä, teidän pitäisi maksaa tämä vero’, juutalaiset, jotka pitävät riippuvaisuuttaan Roomasta halveksittavana, vihaavat häntä. Niinpä hän vastaa: ”Ulkokullatut, miksi panette minut koetukselle? Näyttäkää minulle henkilöveroraha.”

Kun he tuovat hänelle rahan, hän kysyy: ”Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?”

”Keisarin”, he vastaavat.

”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Kun nämä miehet kuulevat Jeesuksen mestarillisen vastauksen, he ihmettelevät. He menevät pois ja jättävät hänet rauhaan.

Nähtyään fariseusten epäonnistuvan yrityksessään saada jotain huomauttamista Jeesusta vastaan saddukeukset, jotka sanovat, ettei ole ylösnousemusta, lähestyvät häntä ja kysyvät: ”Opettaja, Mooses sanoi: ’Jos mies kuolee lapsettomana, niin hänen veljensä täytyy mennä avioliittoon hänen vaimonsa kanssa ja herättää jälkeläisiä veljelleen.’ Meidän parissamme oli seitsemän veljestä, ja ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, niin hän jätti vaimonsa veljelleen. Samalla tavalla kävi toisen ja kolmannen ja vihdoin kaikkien seitsemän. Kaikkein viimeiseksi kuoli vaimo. Kenelle noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä he kaikki saivat hänet.”

Vastaukseksi Jeesus sanoo: ”Ettekö te erehdy siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Sillä kun kuolleista noustaan, niin eivät miehet mene naimisiin eikä naisia naiteta, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa. Mutta mitä kuolleisiin tulee, että heidät herätetään, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksesta orjantappurapensaasta, kuinka Jumala sanoi hänelle: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te erehdytte suuresti.”

Ihmisjoukot ovat jälleen perin pohjin hämmästyneitä Jeesuksen vastauksesta. Jopa jotkut kirjanoppineista myöntävät: ”Opettaja, sinä puhuit hyvin.”

Kun fariseukset huomaavat, että Jeesus on vaientanut saddukeukset, he tulevat joukolla hänen luokseen. Koetellakseen häntä vielä yksi kirjanoppinut heidän keskuudestaan kysyy: ”Opettaja, mikä on suurin käsky Laissa?”

Jeesus vastaa: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova, ja sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” Itse asiassa Jeesus lisää: ”Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko Laki ja Profeetat.”

”Opettaja, hyvin sanoit totuuden mukaan”, myöntää kirjanoppinut. ”’Hän on Yksi, eikä ole ketään muuta kuin Hän’, ja tämä hänen rakastamisensa koko sydämestään ja koko ymmärryksestään ja koko voimastaan ja tämä, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon suuriarvoisempaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja muut uhrit.”

Havaittuaan kirjanoppineen vastanneen älykkäästi Jeesus sanoo hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”

Kolmen päivän ajan – sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina – Jeesus on nyt opettanut temppelissä. Ihmiset ovat kuunnelleet häntä mielellään. Uskonnolliset johtajat haluavat kuitenkin tappaa hänet, mutta toistaiseksi heidän yrityksensä ovat epäonnistuneet. Matteus 22:15–40; Markus 12:13–34; Luukas 20:20–40.

▪ Minkä juonen fariseukset punovat saadakseen Jeesuksen ansaan, ja mitä seuraisi, jos hän vastaisi myöntävästi tai kieltävästi?

▪ Miten Jeesus tekee tyhjäksi saddukeusten yritykset saada hänet ansaan?

▪ Miten fariseukset yrittävät uudelleen koetella Jeesusta, ja mikä on tulos?

▪ Kuinka monta päivää Jeesus opettaa temppelissä ollessaan Jerusalemissa palveluksensa loppuvaiheessa, ja millainen vaikutus sillä on?

109. luku

Jeesus tuomitsee vastustajansa

JEESUS on häkellyttänyt uskonnolliset vastustajansa niin perusteellisesti, että he pelkäävät kysyä häneltä enää mitään. Niinpä hän ottaa aloitteen paljastaakseen heidän tietämättömyytensä. ”Mitä arvelette Kristuksesta?” hän tiedustelee. ”Kenen poika hän on?”

”Daavidin”, vastaavat fariseukset.

Vaikkei Jeesus kielläkään sitä, että Daavid on Kristuksen eli Messiaan esi-isä, hän kysyy: ”Kuinka sitten Daavid henkeytyksestä [Psalmissa 110] kutsuu häntä ’Herraksi’ sanoen: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi alle”’? Jos siis Daavid kutsuu häntä ’Herraksi’, kuinka hän on hänen poikansa?”

Fariseukset ovat vaiti, sillä he eivät tiedä Kristuksen eli voidellun todellista henkilöllisyyttä. Messias ei ole vain Daavidin ihmisjälkeläinen, kuten fariseukset nähtävästi uskovat, vaan hän oli olemassa taivaassa ja oli Daavidia ylempi eli tämän Herra.

Kääntyen nyt ihmisjoukkojen ja opetuslastensa puoleen Jeesus varoittaa kirjanoppineista ja fariseuksista. Koska nämä opettavat Jumalan lakia ’istuuduttuaan Mooseksen istuimelle’, Jeesus kehottaa: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa.” Mutta hän lisää: ”Älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.”

He ovat ulkokultaisia, ja Jeesus tuomitsee heidät käyttäen suunnilleen samanlaista kieltä kuin hän käytti ollessaan aterioimassa fariseuksen talossa joitakin kuukausia aiemmin. ”Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi”, hän sanoo. Hän mainitsee esimerkkejä:

”He leventävät raamatunlauseita sisältävät kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä.” Nämä suhteellisen pienet kotelot, joita käytetään otsalla tai käsivarressa, sisältävät neljä katkelmaa Laista: 2. Mooseksen kirjan 13:1–10, 11–16 sekä 5. Mooseksen kirjan 6:4–9 ja 11:13–21. Mutta fariseukset suurentavat näitä koteloita antaakseen sellaisen vaikutelman, että he ovat innokkaita Lain puolesta.

Jeesus jatkaa sanoen, että he ”suurentavat vaatteittensa reunukset”. Israelilaisia kehotetaan 4. Mooseksen kirjan 15:38–40:ssä tekemään ripsureunukset vaatteisiinsa, mutta fariseukset tekevät omista reunuksistaan suuremmat kuin kenelläkään muulla. Kaikki tehdään huomion herättämiseksi! ”He pitävät huomattavimmasta paikasta”, Jeesus julistaa.

Ikävä kyllä tämä halu olla huomattavassa asemassa on vaikuttanut hänen omiin opetuslapsiinsakin. Niinpä hän neuvoo: ”Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” Opetuslasten täytyy päästä eroon halusta olla ensimmäinen. ”Suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne”, Jeesus neuvoo.

Seuraavaksi hän lausuu kirjanoppineille ja fariseuksille sarjan ”voi”-huudahduksia kutsuen heitä toistuvasti ulkokullatuiksi. He ’sulkevat taivasten valtakunnan ihmisten edessä’, hän sanoo, ja ”juuri he ahmivat leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia”.

”Voi teitä, sokeat oppaat”, Jeesus sanoo. Hän tuomitsee fariseusten hengellisten arvojen puutteen, joka tulee ilmi heidän tekemistään mielivaltaisista luokituksista. He sanovat esimerkiksi: ’Se ei ole mitään, jos joku vannoo temppelin kautta, mutta se, joka vannoo temppelin kullan kautta, on velvoituksen alainen.’ Panemalla enemmän painoa temppelin kullalle kuin tuon palvontapaikan hengelliselle arvolle he paljastavat moraalisen sokeutensa.

Sitten Jeesus tuomitsee fariseukset, niin kuin hän on aiemminkin tuominnut, siksi, että he laiminlyövät ”Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden”, samalla kun he pitävät tarkasti huolta kymmenyksien eli kymmenesosan maksamisesta mitättömistä yrteistä.

Jeesus kutsuu fariseuksia ’sokeiksi oppaiksi, jotka siivilöivät hyttysen, mutta nielevät kamelin’! He siivilöivät hyttysen viinistään, eivät vain siksi, että se on hyönteinen, vaan koska se on palvontamenojen kannalta epäpuhdas. Heidän piittaamattomuutensa Lain painavammista asioista on kuitenkin verrattavissa kamelin nielemiseen; kamelikin on palvontamenojen kannalta epäpuhdas eläin. Matteus 22:41–23:24; Markus 12:35–40; Luukas 20:41–47; 3. Mooseksen kirja 11:4, 21–24.

▪ Miksi fariseukset ovat vaiti, kun Jeesus kysyy heiltä, mitä Daavid sanoi Psalmissa 110?

▪ Miksi fariseukset suurentavat raamatunlauseita sisältävät kotelonsa ja vaatteittensa reunukset?

▪ Mitä neuvoja Jeesus antaa opetuslapsilleen?

▪ Mitä mielivaltaisia luokituksia fariseukset tekevät, ja miten Jeesus tuomitsee heidät painavampien asioiden laiminlyömisestä?