Kun Jaakob ja Joosef olivat kuolleet, Egyptiä alkoi hallita uusi farao. Hän pelkäsi, että Jaakobin jälkeläisistä, israelilaisista, tulisi mahtavampi kansa kuin egyptiläiset olivat. Siksi hän teki heistä orjia. Hän pakotti heidät tekemään tiiliä ja raatamaan pelloilla. Mutta siitä huolimatta heidän määränsä vain kasvoi. Farao ei pitänyt siitä yhtään. Hän käski, että kaikki vastasyntyneet israelilaispojat piti tappaa. Voitko kuvitella, miten peloissaan israelilaiset olivat?

Eräällä israelilaisella naisella, jonka nimi oli Jokebed, oli suloinen poikavauva. Hän halusi suojella vauvaa, ja niinpä hän laittoi sen koriin ja kätki korin kaislikkoon Niilijoen rantaan. Vauvan isosisko Mirjam jäi lähelle katsomaan, mitä tapahtuisi.

Faraon tytär tuli jokirantaan pesulle ja huomasi korin. Hän näki itkevän vauvan, ja hänen kävi sitä sääliksi. Mirjam kysyi: ”Haluaisitko, että haen naisen, joka voi hoitaa lasta sinun puolestasi?” Faraon tyttären mielestä se oli hyvä ajatus. Mirjam haki paikalle äitinsä Jokebedin. Faraon tytär pyysi Jokebedia hoitamaan lasta ja lupasi maksaa hänelle siitä.

Lapsi kasvoi, ja Jokebed vei hänet faraon tyttärelle. Faraon tytär antoi lapselle nimeksi Mooses ja kasvatti häntä kuin omaa poikaansa. Mooses oli prinssi, ja hänellä oli mahdollisuus saada kaikki, mitä hän halusi. Hän ei kuitenkaan unohtanut Jehovaa. Hän tiesi, että hän oli israelilainen eikä egyptiläinen, ja päätti palvella Jehovaa.

40-vuotiaana Mooses päätti auttaa muita israelilaisia. Kun hän näki erään egyptiläisen hakkaavan israelilaista orjaa, hän löi egyptiläistä niin kovaa, että tämä kuoli. Sen jälkeen hän piilotti ruumiin hiekkaan. Kun farao kuuli, mitä oli tapahtunut, hän yritti tappaa Mooseksen. Mooses kuitenkin pakeni Midianin maahan, ja Jehova piti hänestä siellä huolta.

Mooses asui Midianissa 40 vuotta. Hän meni siellä naimisiin ja sai lapsia. Eräänä päivänä Mooses oli paimentamassa lampaita Siinainvuoren lähellä, kun hän näki jotain hämmästyttävää: orjantappurapensas oli tulessa, mutta tuli ei vahingoittanut sitä! Kun Mooses lähestyi pensasta, siitä kuului ääni: ”Mooses! Älä tule lähemmäksi. Riisu sandaalit jalastasi, koska maa, jolla seisot, on pyhää.” Kuka Moosekselle oikein puhui? Hänelle puhui Jehova enkelin välityksellä.

Moosesta pelotti, ja hän peitti kasvonsa. Ääni sanoi Moosekselle: ”Olen nähnyt, miten israelilaiset kärsivät. Minä pelastan heidät Egyptistä ja vien heidät hyvään maahan. Haluan, että sinä viet kansani pois Egyptistä.” Olikohan Mooses yllättynyt saamastaan tehtävästä?

Mooses kysyi: ”Mitä minä sanon, jos ihmiset kysyvät, kuka minut lähetti?” Jehova vastasi: ”Sano heille, että Jehova – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala – on lähettänyt sinut.” Mooses kysyi sitten: ”Entä jos he eivät usko minua?” Jehova sanoi Moosekselle: ”Heitä sauvasi maahan.” Sauva muuttui käärmeeksi! Kun Mooses tarttui käärmeeseen, se muuttui takaisin sauvaksi. Jehova sanoi: ”Kun teet tämän ihmeen, he uskovat, että minä olen lähettänyt sinut.”

Mooses sanoi vielä Jehovalle: ”En minä ole hyvä puhuja.” Jehova lupasi: ”Minä kerron sinulle, mitä sinun pitää sanoa, ja myös veljesi Aaron auttaa sinua.” Mooses tiesi nyt, että Jehova olisi hänen kanssaan, ja hän lähti vaimonsa ja poikiensa kanssa takaisin Egyptiin.

Farao oli pakottanut israelilaiset tekemään raskasta orjatyötä. Jehova pyysi Moosesta ja Aaronia menemään hänen luokseen ja sanomaan hänelle: ”Anna israelilaisten lähteä, niin että he voivat palvoa minua erämaassa.” Farao vastasi ylpeästi: ”Minulle on aivan sama, mitä Jehova sanoo. En päästä heitä lähtemään.” Sen jälkeen farao pakotti israelilaiset raatamaan entistä kovemmin. Jehova päätti antaa faraolle opetuksen. Tiedätkö, mitä Jehova teki? Hän aiheutti Egyptille kymmenen vitsausta. Jehova sanoi Moosekselle: ”Farao ei ole kuunnellut minua. Mene aamulla hänen luokseen Niilijoen rantaan. Kerro hänelle, että koska hän ei ole päästänyt israelilaisia lähtemään, Niilin vesi muuttuu vereksi.” Niinpä Mooses meni faraon luo. Aaron löi Niiliä sauvallaan, ja sen vesi muuttui vereksi. Joki alkoi haista ja kalat kuolivat, eikä Niilin vettä voinut enää juoda. Farao näki kaiken tämän, mutta ei silti antanut israelilaisten lähteä.

Seitsemän päivää myöhemmin Jehova käski jälleen Moosesta menemään faraon luo. Tällä kertaa Mooseksen piti sanoa hänelle: ”Jos et päästä israelilaisia lähtemään, Egypti tulee täyteen sammakoita.” Farao ei antanut kansan lähteä, joten Aaron nosti sauvansa ilmaan ja maahan alkoi tulla valtavasti sammakoita. Niitä oli ihmisten taloissa, ja niitä meni heidän vuoteisiinsa ja heidän astioihinsa – ihan joka paikkaan! Farao sanoi Moosekselle: ”Pyydä Jehovaa lopettamaan tämä vitsaus.” Farao lupasi päästää israelilaiset menemään. Jehova lopetti vitsauksen, ja egyptiläiset keräsivät kuolleet sammakot kasoihin. Niitä oli röykkiöittäin, ja ne alkoivat haista. Farao kuitenkin söi sanansa eikä päästänyt israelilaisia pois.

Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Käske Aaronia lyömään maata sauvallaan, niin maan tomu muuttuu hyttysiksi.” Siinä samassa hyttysiä tuli kaikkialle. Jopa jotkut egyptiläiset sanoivat faraolle: ”Tämä vitsaus on Jumalan aiheuttama.” Farao ei kuitenkaan vieläkään päästänyt israelilaisia lähtemään.

Mooses ja Aaron menivät taas faraon luokse. Tällä kertaa Jehovan sanoma kuului: ”Jos et päästä kansaani menemään, Egyptiin tulee paarmoja.” Sankat paarmaparvet tunkeutuivat kaikkien egyptiläisten koteihin, sekä rikkaiden että köyhien. Tämä oli neljäs vitsaus. Kolme ensimmäistä vitsausta olivat vaikuttaneet myös israelilaisiin, mutta tästä lähtien vitsaukset vahingoittaisivat ainoastaan egyptiläisiä. Siksi Gosenin maassa, jossa israelilaiset asuivat, ei ollut yhtään paarmaa. Farao anoi: ”Pyytäkää Jehovaa ottamaan paarmat pois, niin minä päästän israelilaiset menemään.” Mutta sen jälkeen kun paarmat olivat lähteneet, farao muutti mielensä. Ottaisiko hän koskaan opikseen?

Jehova sanoi: ”Jos farao ei päästä kansaani pois, egyptiläisten eläimet sairastuvat ja kuolevat.” Seuraavana päivänä egyptiläisten eläimiä alkoi kuolla, mutta israelilaisten eläimet jäivät eloon. Tämäkään vitsaus ei saanut jääräpäistä faraota taipumaan.

Jehova käski jälleen Moosesta menemään faraon luokse. Nyt Mooseksen piti heittää tuhkaa ilmaan faraon edessä. Tuhka muuttui pölyksi, joka täytti ilman. Kun se laskeutui egyptiläisten päälle, heihin ja heidän eläimiinsä tuli tuskallisia paiseita. Taaskin farao kieltäytyi päästämästä israelilaisia pois.

Jehova lähetti Mooseksen sanomaan faraolle: ”Etkö vieläkään päästä kansaani pois? Huomenna maahan sataa rakeita.” Seuraavana päivänä Egyptiin iski niin raju myrsky, että sellaista ei ollut koskaan ennen koettu. Ukkonen jyrisi, ja tuli ja rakeet piiskasivat maata. Puut ja kasvit tuhoutuivat, mutta eivät Gosenin maassa. Farao sanoi: ”Pyytäkää Jehovalta, että tämä loppuisi! Sitten saatte mennä.” Mutta heti kun raesade loppui, farao perui puheensa.

Seuraavaksi Mooses sanoi faraolle: ”Egyptiin tulee heinäsirkkoja, jotka syövät kaikki kasvit, joita raesade ei tuhonnut.” Heinäsirkkoja tuli miljoonittain, ja ne söivät kaiken, mitä pelloille ja puihin oli jäänyt. Farao anoi: ”Pyytäkää Jehovaa lähettämään heinäsirkat pois.” Jehova poisti heinäsirkat, mutta farao oli itsepäinen eikä päästänyt israelilaisia lähtemään.

Sitten Jehova käski Moosesta ojentamaan kätensä taivasta kohti. Taivas pimeni! Kolmeen päivään egyptiläiset eivät nähneet yhtään mitään. Vain israelilaisilla oli valoa.

Farao sanoi Moosekselle: ”Sinä ja kansasi voitte lähteä, kunhan vain jätätte eläimenne tänne.” Mooses vastasi: ”Meidän täytyy ottaa eläimet mukaan, koska uhraamme niitä Jehovalle.” Farao oli raivoissaan. Hän huusi: ”Häivy silmistäni! Jos näen sinut vielä, niin tapan sinut!”

Mooses lupasi faraolle, ettei tulisi enää hänen luokseen. Mutta ennen kuin hän lähti, hän sanoi: ”Keskiyöllä jokainen esikoispoika Egyptissä kuolee, niin sinun poikasi kuin sinun orjiesikin pojat.”

Jehova käski israelilaisia valmistamaan tavallisesta poikkeavan aterian. Hän sanoi: ”Teurastakaa vuoden vanha urospuolinen lammas tai vuohi. Laittakaa sitten sen verta talojenne ovenpieliin. Paahtakaa liha ja syökää se happamattoman leivän kanssa. Olkaa valmiina lähtöön, vaatteet päällä ja sandaalit jalassa. Tänä yönä minä vapautan teidät.” Mitä luulet, olikohan israelilaisista jännittävää odottaa, mitä tapahtuisi?

Keskiyöllä Jehovan enkeli kävi kaikissa Egyptin taloissa. Jokaisen egyptiläisen perheen, niin rikkaan kuin köyhänkin, esikoinen kuoli, koska heidän talojensa ovenpielissä ei ollut verta. Israelilaisten talot enkeli kuitenkin ohitti, koska ne oli merkitty verellä. Yksikään israelilaisten lapsista ei kuollut.

Myös farao menetti poikansa. Hän ei kestänyt enää enempää ja sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Lähtekää pois täältä. Menkää palvomaan Jumalaanne. Ottakaa eläimet ja lähtekää!”

Täydenkuun valossa israelilaiset marssivat pois Egyptistä. Matkaan lähti 600 000 israelilaista miestä sekä paljon naisia ja lapsia. He kulkivat perheittäin ja heimoittain. Heidän joukkoonsa liittyi paljon muitakin ihmisiä, jotka halusivat palvoa Jehovaa. Vihdoinkin israelilaiset olivat vapaita!

Jehova käski israelilaisten muistella tätä päivää joka vuosi. Heidän pitäisi valmistaa samanlainen ateria kuin sinä yönä, jona Jehova pelasti heidät. Ateriaa kutsuttaisiin pesah-ateriaksi.

Heti kun farao kuuli, että israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, häntä alkoi harmittaa. Hän käski sotilaitaan: ”Laittakaa kaikki sotavaunut valmiiksi! Otetaan heidät kiinni! Oli virhe päästää heidät pois.” Farao ja hänen miehensä lähtivät ajamaan takaa israelilaisia.

Jehova johdatti israelilaisia, päivällä pilvipatsaan avulla ja yöllä tulipatsaan avulla. Hän ohjasi heidät Punaisellemerelle ja käski heidän leiriytyä sen rantaan.

Yhtäkkiä israelilaiset näkivät, että farao ja hänen armeijansa ajoivat heitä takaa. He olivat ansassa meren ja Egyptin armeijan välissä. He huusivat Moosekselle: ”Me kuolemme! Olisit antanut meidän jäädä Egyptiin.” Mutta Mooses sanoi heille: ”Älkää pelätkö. Odotetaan ja katsotaan, miten Jehova pelastaa meidät.” Eikö Mooseksella ollutkin vahva luottamus Jehovaan?

Jehova käski israelilaisia purkamaan leirin. Samana yönä Jehova siirsi pilvipatsaan egyptiläisten ja israelilaisten väliin. Egyptiläisten puolella oli pimeää mutta israelilaisten puolella valoisaa.

Jehova käski nyt Moosesta ojentamaan kätensä meren ylle. Sitten Jehova nostatti voimakkaan tuulen, joka puhalsi koko yön. Meri jakautui kahtia! Vesimassojen väliin avautui väylä, jota pitkin miljoonat israelilaiset pääsivät kulkemaan kuivin jaloin toiselle rannalle.

Faraon armeija ampaisi israelilaisten perään. Kun egyptiläiset olivat keskellä merta, Jehova alkoi irrottaa pyöriä heidän vaunuistaan. Armeija joutui paniikkiin. Sotilaat huusivat: ”Meidän täytyy päästä pois täältä! Jehova taistelee israelilaisten puolesta.”

Jehova käski taas Moosesta ojentamaan kätensä meren ylle. Siinä samassa vesimassat vyöryivät Egyptin armeijan päälle. Farao ja kaikki hänen sotilaansa kuolivat; yksikään ei pelastunut.

Meren toisella puolella israelilaiset ylistivät Jumalaa ja lauloivat: ”Haluan laulaa Jehovalle, sillä hän on saanut loistavan voiton. Hevosen ratsastajineen hän on syössyt mereen.” Kansa lauloi, ja naiset tanssivat ja soittivat tamburiineja. Kaikki olivat valtavan iloisia siitä, että he olivat viimein täysin vapaita.

Noin kaksi kuukautta sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, he tulivat Siinainvuoren luo ja leiriytyivät sinne. Sitten Mooses nousi ylös vuorelle. Jehova sanoi hänelle siellä: ”Minä pelastin israelilaiset. Jos he tottelevat minua ja noudattavat minun lakejani, heistä tulee minulle erikoiskansa.” Mooses tuli alas vuorelta ja kertoi israelilaisille, mitä Jehova oli hänelle puhunut. Israelilaiset sanoivat: ”Me teemme kaiken, mitä Jehova meiltä pyytää.”

Mooses nousi vuorelle uudestaan. Nyt Jehova sanoi hänelle: ”Kolmantena päivänä minä puhun kansalle. Sano heille, etteivät he saa tulla ylös vuorelle.” Mooses meni alas ja käski kaikkia olemaan valmiita kuuntelemaan, mitä sanottavaa Jehovalla olisi.

Kolmannen päivän aamuna vuoren yllä näkyi salamoita ja tumma pilvi ja kuului kovaa ukkosenjyrinää ja torven ääni. Sitten Jehova tuli alas vuorelle tulessa. Israelilaiset aivan vapisivat pelosta. Koko vuori tärähteli rajusti, ja se peittyi savuun. Torven ääni voimistui voimistumistaan, ja sitten Jumala sanoi: ”Minä olen Jehova. Ette saa palvoa mitään muita jumalia.”

Mooses meni taas vuorelle. Jehova antoi hänelle lakeja, joissa kerrottiin, miten israelilaisten tulisi palvoa Jehovaa ja miten heidän pitäisi käyttäytyä. Mooses kirjoitti lait muistiin ja luki ne sitten kansalle. Kansa lupasi: ”Me teemme kaiken, mitä Jehova meiltä pyytää.” Mutta pitäisivätkö he lupauksensa?

Jehova sanoi Moosekselle: ”Tule vuorelle, niin kirjoitan lakini kivitauluihin ja annan ne sinulle.” Mooses meni vuorelle ja viipyi siellä 40 päivää ja 40 yötä. Jehova kirjoitti kahteen kivitauluun kymmenen käskyä ja antoi taulut Moosekselle.

Kun aikaa kului, israelilaiset luulivat, ettei Mooses enää tulisi takaisin. He sanoivat Aaronille: ”Me haluamme jonkun johtamaan meitä. Tee meille jumala!” Aaron sanoi: ”Antakaa minulle kultaa.” Hän sulatti kullan ja teki siitä vasikkapatsaan. Kansa sanoi: ”Tämä vasikka on meidän Jumalamme, joka toi meidät pois Egyptistä!” He alkoivat juhlia ja palvoa kultaista vasikkaa. Oliko se oikein? Ei ollut, koska he olivat luvanneet palvoa vain Jehovaa. Nyt he rikkoivat lupauksensa.

Jehova näki, mitä tapahtui. Hän sanoi Moosekselle: ”Mene alas kansan luo. Se ei ole totellut minua, vaan palvoo väärää jumalaa.” Mooses lähti kivitaulut käsissään alas vuorelta.

Kun Mooses lähestyi leiriä, hänen korviinsa kantautui laulua. Päästyään vielä lähemmäksi hän näki, että kansa tanssi ja kumarsi vasikkaa. Mooses oli niin vihainen, että hän heitti kivitaulut maahan, ja ne hajosivat pirstaleiksi. Heti ensi töikseen Mooses murskasi vasikkapatsaan. Sitten hän kysyi Aaronilta: ”Miten tämä kansa on saanut sinut tekemään näin järkyttävän teon?” Aaron vastasi: ”Älä ole vihainen. Kyllähän sinä tiedät, millainen tämä kansa on. He halusivat saada jumalan, ja niin minä heitin heidän kultansa tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.” Aaron ei olisi saanut tehdä niin. Mooses meni taas kerran vuorelle ja pyysi Jehovaa antamaan kansalle anteeksi.

Jehova antoi anteeksi niille, jotka halusivat totella häntä. Israelilaisten oli tosi tärkeää totella Jehovaa ja myös Moosesta, koska Jehova oli valinnut hänet kansan johtajaksi.

Siinainvuorella Jehova käski Moosesta rakentamaan pyhäkköteltan. Siellä israelilaiset voisivat palvoa Jehovaa. He voisivat kantaa telttaa mukanaan, kun he siirtyisivät paikasta toiseen.

Jehova sanoi Moosekselle: ”Pyydä kansalta tarvikkeita teltan rakentamiseen, sen verran kuin kukin pystyy antamaan.” Israelilaiset lahjoittivat kultaa, hopeaa, kuparia, jalokiviä ja koruja. Lisäksi he antoivat villaa, pellavaa, eläinten nahkoja ja paljon muuta. He olivat niin anteliaita, että lopulta Mooseksen oli pakko sanoa: ”Kaikkea on jo tarpeeksi. Älkää tuoko enää enempää.”

Teltan rakentamiseen osallistui monia taitavia miehiä ja naisia. Jehova antoi heille viisautta, niin että he onnistuivat työssään. Jotkut kehräsivät lankaa, toiset kutoivat kangasta tai koristelivat sitä. Jotkut taas työstivät puuta, kultaa tai jalokiviä.

Israelilaiset rakensivat pyhäkköteltan juuri sellaiseksi kuin Jehova halusi. Miltä se näytti? Teltan ulkopuolella oli kupariallas ja suuri alttari. Teltan sisäpuolella oli kaunis verho, joka jakoi teltan kahteen osaan: pyhään ja kaikkeinpyhimpään. Pyhässä oli pöytä ja kultainen lampunjalka sekä alttari, jolla voitiin polttaa suitsuketta. Kaikkeinpyhimmässä oli akasiapuusta ja kullasta tehty liiton arkku. Tiedätkö, mikä liitto on? Se on eräänlainen lupaus. Liiton arkku muistutti israelilaisia siitä, että he olivat luvanneet totella Jehovaa.

Jehova valitsi Aaronin ja hänen poikansa työskentelemään pyhäkköteltassa pappeina. Heidän piti huolehtia teltasta ja uhrata uhreja Jehovalle. Kaikkeinpyhimpään sai mennä vain Aaron, joka oli ylimmäinen pappi. Kerran vuodessa hän esitti siellä uhrin, jotta hän ja hänen sukulaisensa sekä koko Israelin kansa saisivat syntinsä anteeksi.

Israelilaiset saivat pyhäkköteltan valmiiksi vuoden kuluttua siitä, kun he olivat lähteneet Egyptistä. Nyt heillä oli paikka, jossa he voisivat palvoa Jehovaa.

Jehova oli tyytyväinen pyhäkkötelttaan. Hän asetti pilven sen yläpuolelle. Niin kauan kuin pilvi oli teltan yllä, israelilaisten leiri pysyi samassa paikassa. Mutta kun pilvi kohosi, he tiesivät, että oli aika lähteä. Silloin he aina purkivat teltan ja lähtivät seuraamaan pilveä, minne se heitä johdattikaan.

Israelilaiset lähtivät Siinainvuorelta ja kulkivat Paranin erämaan halki paikkaan, jonka nimi oli Kades. Siellä Jehova sanoi Moosekselle: ”Valitse jokaisesta heimosta yksi mies, yhteensä 12 miestä. Lähetä heidät vakoilemaan Kanaanin maata, jonka annan israelilaisille.” Niinpä Mooses valitsi 12 miestä, joiden joukossa olivat miehet nimeltä Joosua ja Kaleb. Mooses sanoi vakoojille: ”Menkää Kanaaniin ja ottakaa selville, onko siellä hyvää maata ruoan kasvattamiseen. Katsokaa, ovatko ihmiset siellä heikkoja vai vahvoja ja asuvatko he teltoissa vai kaupungeissa.” Vakoojat lähtivät Kanaaniin.

Neljänkymmenen päivän kuluttua vakoojat tulivat takaisin, ja he toivat mukanaan viikunoita, granaattiomenia ja rypäleitä. He kertoivat: ”Siellä on hyvää maata, mutta ihmiset ovat vahvoja ja kaupunkien ympärillä on korkeat muurit.” Kaleb sanoi: ”Me voimme kyllä voittaa heidät. Lähdetään sinne heti!” Tiedätkö, miksi Kaleb oli niin rohkea? Siksi, että hän ja Joosua luottivat Jehovaan. Kymmenen muuta vakoojaa kuitenkin sanoivat: ”Ei! Ihmiset siellä ovat valtavan suuria, aivan jättiläisiä! Me olimme heihin verrattuina kuin pieniä heinäsirkkoja.”

Israelilaiset masentuivat. He alkoivat valittaa ja sanoivat toisilleen: ”Valitaan Mooseksen tilalle joku toinen johtaja ja mennään takaisin Egyptiin. Ei meidän kannata mennä Kanaaniin. Meidät tapetaan siellä.” Joosua ja Kaleb sanoivat: ”Totelkaa Jehovaa. Älkää pelätkö. Jehova suojelee meitä.” Israelilaiset eivät kuitenkaan kuunnelleet. He halusivat jopa tappaa Joosuan ja Kalebin!

Mitä Jehova teki? Hän sanoi Moosekselle: ”Olen kaikin tavoin pitänyt hyvää huolta israelilaisista, mutta siltikään he eivät tottele minua. Sen vuoksi he joutuvat olemaan erämaassa 40 vuotta, ja erämaassa he myös kuolevat. Vain heidän lapsensa sekä Joosua ja Kaleb pääsevät siihen maahan, jonka olen luvannut antaa heille.”

Myöhemmin erämaassa Korah, Datan, Abiram ja 250 muuta israelilaismiestä alkoivat kapinoida Moosesta ja Aaronia vastaan. He sanoivat Moosekselle: ”Me olemme saaneet tarpeeksemme teistä! Miksi sinun pitäisi olla meidän johtajamme, ja miksi juuri Aaron on ylimmäinen pappi? Me olemme ihan yhtä hyviä kuin te.” Jehova ei pitänyt sellaisesta puheesta ollenkaan. Nuo miehet kapinoivat todellisuudessa häntä vastaan.

Mooses sanoi Korahille ja hänen kannattajilleen: ”Tulkaa huomenna pyhäkköteltalle ja ottakaa mukaanne suitsuketta ja astia, jossa voitte polttaa sitä. Jehova näyttää meille, kenen hän haluaa olevan ylimmäinen pappi.”

Seuraavana päivänä Korah ja 250 miestä menivät pyhäkköteltalle. He polttivat siellä suitsuketta, aivan kuin he olisivat olleet pappeja. Jehova sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Lähtekää pois Korahin ja hänen miestensä luota.”

Datan ja Abiram eivät suostuneet menemään pyhäkköteltalle vaan jäivät omille teltoilleen. Jehova käski israelilaisia siirtymään kauemmaksi heistä, ja israelilaiset tekivät heti niin. Datan ja Abiram seisoivat perheineen telttojensa edessä, kun yhtäkkiä maa halkesi heidän allaan ja nielaisi heidät! Samaan aikaan pyhäkköteltalla taivaasta leimahti tuli, ja se poltti Korahin ja hänen 250 kannattajaansa.

Tämän jälkeen Jehova sanoi Moosekselle: ”Ota jokaisen heimon johtajalta sauva ja kirjoita siihen hänen nimensä. Kirjoita Leevin heimon sauvaan Aaronin nimi. Vie sitten sauvat pyhäkkötelttaan. Se mies, jonka sauvaan alkaa kasvaa kukkia, on minun valitsemani ylimmäinen pappi.”

Seuraavana päivänä Mooses haki sauvat pyhäkköteltasta ja näytti ne heimojen johtajille. Aaronin sauvaan oli ilmestynyt kukkia ja kypsiä manteleita. Näin Jehova teki kaikille selväksi, että hän oli valinnut Aaronin ylimmäiseksi papiksi.