Apostolit tottelivat Jeesuksen käskyä kertoa hyvää uutista kaikkialla maailmassa. Vuonna 47 Antiokian seurakunnan veljet lähettivät Paavalin ja Barnabaan saarnamatkalle. Paavali ja Barnabas kertoivat hyvää uutista eri puolilla Vähää-Aasiaa, muun muassa Derbessä, Lystrassa ja Ikonionissa.

Paavali ja Barnabas saarnasivat kaikille, olivatpa nämä rikkaita tai köyhiä, nuoria tai vanhoja. Monet alkoivat uskoa Jeesukseen. Kerran, kun Paavali ja Barnabas kertoivat hyvää uutista Kyproksen käskynhaltijalle Sergius Paulukselle, eräs noita yritti estää heitä puhumasta hänelle. Paavali sanoi noidalle: ”Jehova rankaisee sinua.” Siinä silmänräpäyksessä noita tuli sokeaksi. Kun Sergius Paulus näki sen, hän alkoi uskoa Jeesukseen.

Paavali ja Barnabas saarnasivat talosta taloon, toreilla, teillä, synagogissa – aivan kaikkialla. Lystrassa he paransivat miehen, joka ei pystynyt kävelemään. Ihmiset luulivat heitä jumaliksi ja yrittivät palvoa heitä. Paavali ja Barnabas kuitenkin sanoivat: ”Me olemme vain ihmisiä. Ainoastaan Jumalaa saa palvoa!” Tämän jälkeen jotkut juutalaiset yllyttivät ihmisjoukon Paavalia vastaan. Ihmiset kivittivät häntä ja raahasivat hänet sitten kaupungin ulkopuolelle, koska luulivat hänen kuolleen. Paavali oli kuitenkin vielä hengissä! Veljet tulivat auttamaan häntä ja veivät hänet takaisin kaupunkiin. Myöhemmin Paavali palasi Antiokiaan.

Paavali lähti toiselle saarnamatkalle vuonna 49. Hän kävi ensin katsomassa Vähän-Aasian veljiä ja jatkoi sitten matkaansa vieläkin kauemmas, aina Eurooppaan asti. Hän kävi muun muassa Ateenassa, Efesoksessa, Filippissä, Korintissa ja Tessalonikassa. Silas, Luukas ja nuori Timoteus-niminen mies matkustivat hänen kanssaan. Yhdessä he perustivat seurakuntia ja auttoivat niitä tulemaan vahvoiksi. Korintissa Paavali oli puolitoista vuotta. Hän vahvisti veljiä, saarnasi ja opetti ja kirjoitti kirjeitä seurakunnille. Lisäksi hän teki työkseen telttoja. Aikanaan hän palasi taas Antiokiaan.

Vuonna 52 Paavali lähti kolmannelle saarnamatkalle. Matka kulki Vähästä-Aasiasta kauas pohjoiseen Filippiin ja sieltä Korinttiin. Paavali viipyi useita vuosia Efesoksessa, missä hän opetti ja paransi ihmisiä ja auttoi seurakuntaa. Hän piti myös joka päivä puheita erään koulun luentosalissa. Monet ihmiset alkoivat palvoa Jehovaa. Lopulta, kun Paavali oli kertonut hyvää uutista monissa maissa, hän meni Jerusalemiin.

Filippin kaupungissa oli orjatyttö, joka oli demonin vallassa. Tyttö ennusteli, ja sen ansiosta hänen omistajansa saivat paljon rahaa. Kun Paavali ja Silas tulivat Filippiin, tyttö seurasi heitä monta päivää. Demoni sai hänet huutelemaan: ”Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita!” Lopulta Paavali sanoi demonille: ”Minä käsken sinua Jeesuksen nimessä: tule ulos hänestä!” Demoni lähti tytöstä.

Kun tytön omistajat tajusivat, että he eivät enää saisi rahaa hänen kustannuksellaan, he suuttuivat kovasti. He veivät Paavalin ja Silaksen viranomaisten eteen ja sanoivat: ”Nämä miehet rikkovat lakia. He ovat saaneet koko kaupungin sekaisin.” Paavalia ja Silasta pahoinpideltiin ja heidät heitettiin vankilaan. Vanginvartija sulki heidät vankilan synkimpään loukkoon ja kiinnitti heidät vielä jalkapuuhun.

Yöllä Paavali ja Silas lauloivat ylistyslauluja Jehovalle. Muut vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä sattui voimakas maanjäristys, joka tärisytti vankilaa sen perustuksia myöten. Vankilan ovet aukesivat, ja vankien kahleet irtosivat. Vanginvartija säntäsi paikalle. Kun hän näki, että ovet olivat auki, hän luuli, että vangit olivat paenneet. Hän tarttui miekkaan ja aikoi tappaa itsensä.

Viime hetkellä Paavali huusi vanginvartijalle: ”Älä tee itsellesi mitään! Me kaikki olemme täällä!” Vanginvartija heittäytyi maahan Paavalin ja Silaksen eteen ja kysyi heiltä: ”Mitä minun täytyy tehdä, jotta pelastuisin?” He sanoivat hänelle: ”Sinun ja perheesi täytyy uskoa Jeesukseen.” Paavali ja Silas opettivat vanginvartijaa ja hänen perhettään, ja heidät kaikki kastettiin.

Lystran seurakunnassa oli nuori veli, jonka nimi oli Timoteus. Hänen äitinsä Eunike oli juutalainen, mutta hänen isänsä oli kreikkalainen. Timoteus kuuli Jehovasta jo pienestä pitäen äidiltään sekä isoäidiltään Looikselta.

Kun Paavali kävi Lystrassa toisen saarnamatkansa aikana, hän näki, että Timoteus rakasti veljiä ja sisaria ja auttoi heitä mielellään. Paavali pyysi, että Timoteus lähtisi hänen mukaansa. Timoteus suostui, ja vuosien varrella Paavali auttoi häntä tulemaan taitavaksi hyvän uutisen opettajaksi.

Pyhä henki opasti Paavalia ja Timoteusta heidän matkoillaan. Esimerkiksi eräänä yönä Paavali näki näyssä miehen, joka pyysi häntä tulemaan Makedoniaan. Niinpä Paavali, Timoteus, Silas ja Luukas lähtivät sinne. He kertoivat siellä hyvää uutista ja perustivat uusia seurakuntia.

Makedoniassa Tessalonikan kaupungissa monista miehistä ja naisista tuli kristittyjä. Jotkut juutalaiset olivat kuitenkin kateellisia Paavalille ja hänen tovereilleen. He ottivat mukaansa joukon ilkeitä ihmisiä ja raahasivat kristittyjä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: ”Nämä miehet ovat Rooman valtion vihollisia!” Paavalin ja Timoteuksen henki oli vaarassa. Siksi he pakenivat yöllä Beroian kaupunkiin.

Beroialaiset kuuntelivat mielellään hyvää uutista, ja monet juutalaiset ja kreikkalaiset alkoivat uskoa Jeesukseen. Mutta sitten Tessalonikan juutalaiset tulivat Beroiaan aiheuttamaan ikävyyksiä. Paavali lähti Ateenaan, mutta Timoteus ja Silas jäivät Beroiaan vahvistamaan veljiä ja sisaria. Jonkin ajan kuluttua Paavali lähetti Timoteuksen takaisin Tessalonikaan auttamaan seurakuntaa, jota vainottiin ankarasti. Myöhemmin Paavali lähetti Timoteuksen rohkaisemaan monia muitakin seurakuntia.

Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Niitä, jotka haluavat palvella Jehovaa, tullaan vainoamaan.” Myös Timoteusta vainottiin, ja ainakin kerran hän joutui vankilaan. Silloin hän iloitsi siitä, että hänellä oli mahdollisuus osoittaa uskollisuutensa Jehovalle.

Paavali sanoi filippiläisille: ”Minä lähetän Timoteuksen teidän luoksenne. Hän opettaa teille, miten Jehovan palvelijan tulee elää ja miten saarnaamistyötä tehdään.” Paavali tiesi, että hän voisi aina luottaa Timoteukseen. He olivat läheiset ystävykset, ja he palvelivat Jehovaa yhdessä monia vuosia.

Paavalin kolmas saarnamatka päättyi Jerusalemiin. Siellä hänet pidätettiin ja hän joutui vankilaan. Jeesus näyttäytyi hänelle yöllä näyssä ja sanoi: ”Sinun täytyy saarnata myös Roomassa.” Jerusalemista Paavali vietiin Kesareaan, missä hän oli vankilassa kaksi vuotta. Kun käskynhaltija Festus kuulusteli Paavalia, tämä sanoi: ”Haluaisin, että keisari käsittelisi asiani Roomassa.” Festus sanoi: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen sinä menet.” Paavali vietiin laivaan, joka oli matkalla Roomaan, ja kaksi veljeä, Luukas ja Aristarkos, lähtivät hänen mukaansa.

Matkan aikana merellä puhkesi raju myrsky, joka kesti monta päivää. Kaikki laivassa olevat pelkäsivät kuolevansa. Paavali kuitenkin rauhoitteli muita: ”Miehet, enkeli sanoi minulle unessa: ’Älä pelkää, Paavali. Sinä pääset Roomaan. Myös kaikki muut laivassa olevat pelastuvat.’ Olkaa rohkeita! Kyllä me selviydymme.”

Myrsky raivosi 14 päivää. Lopulta, kun laiva oli Maltan saaren lähellä, se ajautui karille ja hajosi palasiksi. Kaikki 276 laivalla olijaa onnistuivat kuitenkin uimaan rantaan. Jotkut heistä käyttivät laivasta irronneita kappaleita kellukkeina. Maltan asukkaat pitivät huolta haaksirikkoutuneista ja sytyttivät nuotion, jotta heille tulisi lämmin.

Kolme kuukautta myöhemmin Paavali vietiin toisella laivalla Maltalta Roomaan. Perillä veljet olivat häntä vastassa. Kun Paavali näki heidät, hänelle tuli hyvä mieli ja hän kiitti Jehovaa. Vaikka Paavali oli vanki, hän ei joutunut vankilaan, vaan hän sai asua vuokratalossa sotilaan vartioimana. Hän asui talossa kaksi vuotta. Ihmiset kävivät katsomassa häntä, ja hän kertoi heille Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta. Hän kirjoitti myös kirjeitä Vähän-Aasian ja Juudean seurakunnille. Paavali sai tosiaan viedä hyvää uutista monien kansojen ihmisille.