1, 2. Millainen merimatka Paavalilla on edessään, ja mitkä seikat häntä saattavat huolestuttaa?

PAAVALIN mielessä pyörivät sanat, jotka vaikuttavat ratkaisevasti hänen tulevaisuuteensa. ”Keisarin eteen sinä menet”, sanoi käskynhaltija Festus. Paavali on ollut kaksi vuotta vankilassa, joten pitkä matka Roomaan merkitsisi vähintäänkin maisemanvaihdosta. (Apt. 25:12.) Hänellä on monia eläviä muistoja merimatkoista, mutta niihin sisältyy paljon muutakin kuin raikkaita tuulia ja aavoja ulapoita. Edessä oleva matka keisarin luo voikin herättää Paavalin mielessä vakavia kysymyksiä.

² Paavali on ollut useasti ”vaaroissa merellä”: hän on selviytynyt kolmesta haaksirikosta ja jopa ajelehtinut vuorokauden keskellä merta (2. Kor. 11:25, 26). Sitä paitsi tämä matka olisi aivan erilainen kuin lähetysmatkat, jotka hän teki vapaana ollessaan. Nyt hän matkustaisi vankina ja matka olisi todella pitkä, sillä sitä kertyisi Kesareasta Roomaan yli 3 000 kilometriä. Selviääkö Paavali tästä matkasta ehjin nahoin? Vaikka hän selviäisikin, onko hän purjehtimassa suoraan surman suuhun? Muista, että Saatanan silloisen maailman mahtavin ihmishallitsija langettaisi hänelle tuomion.

3. Mitä Paavali oli päättänyt tehdä, ja mitä tässä luvussa käsitellään?

³ Kaiken sen jälkeen, mitä olet lukenut Paavalista, uskotko, että tällaiset tulevaisuudennäkymät saivat hänet vajoamaan epätoivoon? Tuskinpa vain! Hän tiesi, että edessä olisi vastoinkäymisiä, mutta ei sitä, millaiset vaikeudet häntä odottaisivat. Miksi kantaa huolta asioista, jotka eivät olleet hänen vallassaan, ja miksi antaa huolten haudata alleen palveluksesta saatava ilo? (Matt. 6:27, 34.) Paavali tiesi, että Jehova halusi hänen saarnaavan valtakunnan hyvää uutista joka tilanteessa, jopa maallisille vallanpitäjille (Apt. 9:15). Hän oli päättänyt täyttää tehtävänsä, tuli mitä tuli. Eikö tämä ole meidänkin vakaa päätöksemme? Lähdetään siis Paavalin mukaan tälle historialliselle merimatkalle ja mietitään samalla, miten voimme hyötyä hänen esimerkistään.

”Tuulet olivat vastaisia” (Apt. 27:1–7a)

4. Millaisella aluksella Paavali lähti matkaan, ja ketkä olivat hänen seuranaan?

⁴ Paavali ja muutamat muut vangit oli uskottu Julius-nimisen roomalaisen upseerin huostaan. Julius päätti nousta kauppalaivaan, joka oli tullut Kesareaan Adramyttionin satamasta. Adramyttion sijaitsi Vähän-Aasian länsirannikolla vastapäätä Lesboksen saarella olevaa Mitylenen kaupunkia. Laiva purjehtisi pohjoiseen ja sitten länteen ja pysähtyisi matkan varrella purkamaan ja ottamaan lastia. Tuollaisia aluksia ei ollut suunniteltu matkustajien, etenkään vankien, mukavuutta ajatellen. (Ks. tekstiruutu ”Merimatkat ja kauppareitit”.) Kaikeksi onneksi Paavali ei olisi ainoa kristitty rikollisten keskellä. Hänen seuranaan oli ainakin kaksi uskollista ystävää: Aristarkos ja Luukas. Matkakertomuksen kirjoitti tietysti Luukas. Emme tiedä, maksoivatko he oman matkansa vai toimivatko he Paavalin palvelijoina. (Apt. 27:1, 2.)

5. Keiden seurasta Paavali sai nauttia Sidonissa, ja mitä voimme oppia tästä?

⁵ Oltuaan merellä yhden päivän ja kuljettuaan noin 110 kilometriä pohjoiseen laiva saapui Syyrian rannikolle Sidoniin. Julius ei nähtävästi kohdellut Paavalia kuin tavallista rikollista, ehkä siksi, että tämä oli Rooman kansalainen, jota ei ollut todistettu syylliseksi (Apt. 22:27, 28; 26:31, 32). Julius salli Paavalin nousta maihin tapaamaan veljiään ja sisariaan. He huolehtivat varmasti mielihyvin apostolista hänen oltuaan pitkään vangittuna. Tuleeko sinulle mieleen tilanteita, joissa voisit osoittaa samanlaista rakkautta ja vieraanvaraisuutta ja samalla rakentua itse? (Apt. 27:3.)

6–8. Miten Paavalin matka eteni Sidonista Knidokseen, ja mihin todistamistilaisuuksiin Paavali todennäköisesti tarttui?

⁶ Laiva lähti merelle Sidonista, jatkoi rannikkoa ylös ja kulki Kilikian ohi Paavalin kotikaupungin Tarsoksen editse. Luukas ei mainitse muita pysähdyksiä mutta sisällyttää kertomukseensa pahaa enteilevän yksityiskohdan sanoessaan, että ”tuulet olivat vastaisia”. (Apt. 27:4, 5.) Kaikesta huolimatta voi hyvin kuvitella, että Paavali tarttui jokaiseen tilaisuuteen saarnata hyvää uutista. Hän varmasti todisti toisille vangeille ja muille laivassa oleville, miehistö ja sotilaat mukaan luettuina, sekä tapaamilleen ihmisille kaikissa niissä satamissa, joissa laiva pysähtyi. Käytämmekö me nykyään samalla tavoin hyväksemme kaikki meille avautuvat tilaisuudet saarnata?

⁷ Aikanaan alus saapui Myraan, Vähän-Aasian etelärannikolla sijaitsevaan satamakaupunkiin. Siellä Paavalin ja muiden täytyi nousta toiseen laivaan, joka veisi heidät lähelle heidän lopullista määränpäätään Roomaa (Apt. 27:6). Noihin aikoihin Egypti oli Rooman vilja-aitta, ja viljalastissa olevat egyptiläiset alukset pysähtyivät Myrassa. Julius löysi sellaisen laivan ja käski sotilaiden ja vankien astua siihen. Tämä alus oli varmasti edellistä suurempi. Se kuljetti arvokasta vehnälastia, ja sen kyydissä oli 276 henkeä: miehistön jäseniä, sotilaita, vankeja ja todennäköisesti muita Roomaan menijöitä. Laivan vaihdon jälkeen Paavalin saarnaamisalue laajeni, ja hän epäilemättä hyödynsi tilanteen.

⁸ Seuraava pysähdys oli Knidoksessa Vähän-Aasian lounaiskolkassa. Myötätuulella laiva saattoi taittaa tuon matkan noin päivässä. Luukas kuitenkin kertoo, että he ”purjehtivat hitaasti useita päiviä” ja ”pääsivät vaivoin Knidokseen” (Apt. 27:7a). Purjehdusolosuhteet olivat muuttuneet huonoiksi. (Ks. tekstiruutu ”Vastatuulta Välimerellä”.) Kuvittele, miltä tuntui olla laivassa sen puskiessa eteenpäin kovassa tuulessa myrskyävällä merellä.

”Heittelehdimme rajusti myrskyssä” (Apt. 27:7b–26)

9, 10. Mitä vaikeuksia ilmeni lähellä Kreetaa?

⁹ Laivan kapteeni aikoi jatkaa matkaa Knidoksesta länteen, mutta silminnäkijä Luukas sanoo, että tuuli esti heitä menemästä eteenpäin (Apt. 27:7b). Kun alus etääntyi mantereesta, se joutui pois rannikkovirtauksesta, jolloin luoteesta puhaltava voimakas vastatuuli työnsi sitä kohti etelää, ehkä kovaa vauhtia. Aiemmin Kypros oli suojannut Paavalia kuljettanutta rannikkoalusta vastatuulelta; nyt suojaa antoi Kreetan saari. Tilanne parani hieman laivan ohitettua Salmonen niemekkeen Kreetan itäpäässä. Laiva pääsi tyynen puolelle eli saaren eteläpuolelle, missä tuulet eivät puhaltaneet yhtä voimakkaasti. Matkalaiset olivat varmasti hyvin helpottuneita. Niin kauan kuin oltiin merellä, miehistön oli kuitenkin otettava lukuun talven tulo. Oli siis syytä huoleen.

¹⁰ Luukas kuvailee tapahtumia yksityiskohtaisesti: ”Etenimme vaivalloisesti [Kreetan] rannikon tuntumassa ja saavuimme Hyvätsatamat-nimiseen paikkaan.” Saaren suojissakin laivan ohjaaminen oli vaikeaa. Viimein kuitenkin löytyi ankkuripaikka pienestä lahdesta, ilmeisesti läheltä kohtaa, josta rannikko alkaa kaartua pohjoiseen. Kuinka kauan he viipyivät siellä? Luukas sanoo, että kului ”melkoisesti aikaa”, eikä aika ollut heidän puolellaan. Syys-lokakuussa purjehtiminen oli entistä vaarallisempaa. (Apt. 27:8, 9.)

11. Minkä neuvon Paavali antoi laivassa oleville, mutta mitä päätettiin tehdä?

¹¹ Jotkut matkustajat saattoivat kysyä neuvoa Paavalilta, koska hänellä oli kokemusta Välimerellä purjehtimisesta. Hän suositteli, ettei laiva jatkaisi matkaa. Purjehtiminen merkitsisi suurta vaaraa, kukaties jopa ihmishenkien menetystä. Kapteeni ja laivan omistaja kuitenkin halusivat jatkaa eteenpäin, koska he ehkä ajattelivat, että oli löydettävä nopeasti jokin turvallisempi paikka, ja he saivat Juliuksenkin vakuuttumaan asiasta. Useimpien mielestä piti koettaa päästä Foiniksin satamakaupunkiin, joka sijaitsi kauempana rannikolla. Siellä oli kenties suurempi ja parempi satama talvehtimiseen. Niinpä kun etelästä puhalsi petollisen hiljainen tuuli, laiva nosti ankkurin. (Apt. 27:10–13.)

12. Mihin vaaroihin laiva joutui lähdettyään Kreetasta, ja miten miehistö yritti välttää katastrofin?

¹² Sitten ilmaantui lisää vaikeuksia: koillisesta syöksyi raju tuuli. Joksikin aikaa he pääsivät ”Kauda-nimisen pienen saaren suojaan”, jonne oli Hyvistäsatamista noin 65 kilometriä. Laiva oli silti vaarassa ajautua niin pitkälle etelään, että se törmäisi Afrikan rannikon edustalla oleviin hiekkasärkkiin. Merimiehet yrittivät epätoivoisesti välttää tämän ja nostivat siksi ylös pienen veneen, jota laiva hinasi perässään. Se oli kova urakka, sillä laivavene oli todennäköisesti täynnä vettä. Sitten he tekivät lujasti töitä vyöttääkseen suuren laivan alakautta: he vetivät köysiä tai ketjuja sen alitse saadakseen laudoituksen pysymään koossa. Lisäksi he laskivat alas takilan tai isonpurjeen ja koettivat kaikin keinoin pitää aluksen keulan tuulta kohti päästäkseen myrskyn läpi. Se on varmasti ollut karmiva kokemus! Nämäkään ponnistelut eivät riittäneet, vaan laiva jatkoi ”heittelehtimistä rajusti myrskyssä”. Kolmantena päivänä he heittivät takilan yli laidan luultavasti parantaakseen laivan kelluvuutta. (Apt. 27:14–19.)

13. Millainen tilanne laivalla vallitsi sen ollessa myrskyn armoilla?

¹³ Laivalla vallitsi paniikkimieliala. Paavali matkatovereineen oli kuitenkin rohkealla mielellä. Herra oli aiemmin vakuuttanut Paavalille, että tämä todistaisi Roomassa, ja myöhemmin enkeli vahvisti tämän lupauksen (Apt. 19:21; 23:11). Myrsky riepotteli heitä kaksi viikkoa yötä päivää. Koska satoi taukoamatta ja paksut pilvet peittivät näkyvistä auringon ja tähdet, kapteeni ei pystynyt määrittämään aluksen sijaintia eikä kurssia. Syöminen ei tullut kysymykseenkään. Miten kukaan heistä olisi voinut ajatellakaan ruokaa, kun he hytisivät kylmyyden ja sateen kourissa ja olivat merisairaita ja peloissaan?

14, 15. a) Miksi Paavali mainitsi aiemmin esittämänsä varoituksen toisille laivassa oleville? b) Mitä voimme oppia Paavalin kertomasta toivon sanomasta?

¹⁴ Paavali nousi seisomaan ja mainitsi aiemmin esittämänsä varoituksen, mutta ei moittivaan sävyyn. Oli ilmiselvää, että heidän olisi kannattanut noudattaa hänen neuvoaan. Sitten Paavali sanoi: ”Kehotan teitä nyt kuitenkin olemaan rohkeita, sillä kukaan teistä ei huku, ainoastaan laiva uppoaa.” (Apt. 27:21, 22.) Nämä sanat varmasti lohduttivat kuulijoita! Paavalikin oli iloinen siitä, että hän saattoi valaa heihin toivoa Jehovan sanoman avulla. Meidän on hyvä muistaa, että kaikkien ihmisten elämä on Jehovalle kallis. Hän välittää jokaisesta yksilöstä. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Jehova – – ei halua, että kukaan tuhoutuisi vaan että kaikki katuisivat.” (2. Piet. 3:9.) On siksi kiireellisen tärkeää, että yritämme kertoa toivon sanomaa mahdollisimman monille. Ihmisten elämä on vaakalaudalla.

¹⁵ Paavali oli luultavasti todistanut monille laivassa oleville ”lupauksesta, jonka Jumala antoi” (Apt. 26:6; Kol. 1:5). Jopa nyt kun heitä uhkasi haaksirikko, hän pystyi antamaan lujan perustan toivolle. Hän kertoi: ”Viime yönä vieressäni seisoi sen Jumalan enkeli, jolle kuulun – –, ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinun täytyy seisoa keisarin edessä, ja sinun vuoksesi Jumala pelastaa kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.’” Paavali kehotti heitä: ”Olkaa siksi rohkeita, miehet, sillä uskon, että Jumala tulee tekemään juuri niin kuin minulle sanottiin. Jollekin saarelle meidän täytyy kuitenkin ajautua.” (Apt. 27:23–26.)

”Kaikki pääsivät turvallisesti maihin” (Apt. 27:27–44)

16, 17. a) Missä tilanteessa Paavali rukoili, ja millainen vaikutus sillä oli? b) Miten Paavalin sanat toteutuivat?

¹⁶ Kahden kauhujen täyttämän viikon aikana laiva ajelehti noin 870 kilometriä. Sitten merimiehet aistivat muutoksen; ehkä he kuulivat tyrskyjen iskeytyvän rantaan. He laskivat ankkureita laivan perästä estääkseen laivaa ajelehtimasta ja kääntääkseen keulan maata kohti siltä varalta, että he onnistuisivat ajamaan laivan rantaan. Sitten merimiehet yrittivät lähteä aluksesta, mutta sotilaat estivät heidän aikeensa. Paavali sanoi upseerille ja sotilaille: ”Jos nämä miehet eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua.” Nyt kun laiva keinui vähemmän, Paavali kehotti kaikkia syömään ja vakuutti heille uudestaan, että he säilyisivät hengissä. Sitten hän ”kiitti Jumalaa kaikkien nähden”. (Apt. 27:31, 35.) Pitämällä tämän arvostavan rukouksen hän näytti esimerkkiä Luukkaalle, Aristarkokselle ja nykyajan kristityille. Rohkaisevatko ja lohduttavatko sinun julkiset rukouksesi toisia?

¹⁷ Paavalin rukoiltua ”heidän kaikkien mieliala nousi, ja hekin alkoivat syödä” (Apt. 27:36). He kevensivät laivaa heittämällä vielä vehnälastin yli laidan, minkä ansiosta aluksen syväys pieneni ja sen olisi helpompi lähestyä rantaa. Päivän valjetessa laivaväki hakkasi pois ankkurit, irrotti peräsinairojen köydet ja nosti pienen keulapurjeen, jotta he pystyisivät paremmin ohjaamaan laivaa ajaessaan sen matalikolle. Sitten keula juuttui kiinni, ehkä hiekkasärkkään tai mutaan, ja perä alkoi hajota kappaleiksi aaltojen iskiessä sitä vasten. Jotkut sotilaat halusivat tappaa vangit, jottei kukaan näistä pääsisi pakoon, mutta Julius esti sen. Hän käski kaikkia uimaan tai kellumaan rantaan. Paavalin sanat kävivät toteen: kaikki 276 selvisivät hengissä. He ”kaikki pääsivät turvallisesti maihin”. Mutta missä he olivat? (Apt. 27:44.)

”Poikkeuksellista ystävällisyyttä” (Apt. 28:1–10)

18–20. Miten maltalaiset osoittivat ”poikkeuksellista ystävällisyyttä”, ja minkä ihmeen Jumala teki Paavalin välityksellä?

¹⁸ Kävi ilmi, että haaksirikosta pelastuneet olivat Sisilian eteläpuolella sijaitsevassa Maltan saaressa (ks. tekstiruutu ”Missä oli Malta?”). Saaren vieraskieliset asukkaat osoittivat heille ”poikkeuksellista ystävällisyyttä” (Apt. 28:2). He sytyttivät tulen näitä muukalaisia varten, jotka olivat ajautuneet rantaan likomärkinä ja viluisina. Oli kylmää ja sateista, mutta tuli lämmitti heitä. Se johti myös erääseen ihmeeseen.

¹⁹ Paavali halusi tehdä jotain yhteiseksi hyväksi. Hän keräsi risuja ja laittoi ne tuleen. Silloin luikerteli esiin kyykäärme, joka puri häntä ja jäi riippumaan hänen käteensä. Maltalaiset ajattelivat tämän olevan jonkinlainen jumalien langettama rangaistus.a

²⁰ Nähdessään, että Paavalia oli purrut käärme, paikalliset asukkaat odottivat, että ”hänen kätensä turpoaisi”. Erään hakuteoksen mukaan alkutekstissä on tässä kohdassa ”lääketieteellinen termi”. Ei ihme, että sellainen ilmaus tuli Luukkaan, lääkärin, mieleen. (Apt. 28:6; Kol. 4:14.) Joka tapauksessa Paavali pudisti kyyn kädestään, eikä hän vahingoittunut.

21. a) Millaisia esimerkkejä täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on Luukkaan kertomuksen tässä jaksossa? b) Mitä ihmeitä Paavali teki, ja millainen vaikutus niillä oli maltalaisiin?

²¹ Tuolla alueella asui Publius-niminen varakas maanomistaja. Kenties hän oli Maltan johtava roomalainen virkamies. Luukas sanoi häntä ”saaren huomattavimmaksi mieheksi”, ja juuri tähän asemaan viittaava arvonimi on löydetty kahdesta maltalaisesta piirtokirjoituksesta. Publius huolehti vieraanvaraisesti Paavalista ja hänen matkatovereistaan kolme päivää. Publiuksen isä oli kuitenkin sairaana. Jälleen Luukkaan kuvaus on tarkka. Hän kirjoitti, että mies ”makasi sairaana kuumeen ja punataudin kourissa”, ja ilmaisi näin täsmällisesti, minkä tyyppisestä sairaudesta oli kyse. Paavali rukoili ja laittoi kätensä miehen päälle, ja hän parani. Tämä ihme teki saarelaisiin syvän vaikutuksen, ja he toivat muitakin sairaita parannettaviksi ja antoivat Paavalille ja hänen matkakumppaneilleen lahjaksi kaikkea, mitä he tarvitsivat. (Apt. 28:7–10.)

22. a) Miten muuan professori kiitteli Luukkaan kuvausta merimatkasta Roomaan? b) Mitä käsittelemme seuraavassa luvussa?

²² Olemme huomanneet, että kuvaus Paavalin merimatkasta on hyvin täsmällinen ja totuudenmukainen. Muuan professori sanoi: ”Luukkaan kertomus – – erottuu yhtenä koko Raamatun eloisimmista kuvauksista. Sen yksityiskohdat ensimmäisen vuosisadan merenkulkutaidosta ovat niin tarkkoja ja sen kuvaus itäisen Välimeren oloista niin täsmällinen, – – että se perustuu luultavasti jonkinlaiseen päiväkirjaan.” Luukas saattoi hyvinkin tehdä tällaisia merkintöjä matkustaessaan Paavalin kanssa. Siinä tapauksessa hänellä olisi paljon kirjoitettavaa matkan seuraavastakin osuudesta. Mitä Paavalille tapahtuisi, kun hän matkatovereineen lopulta pääsisi Roomaan? Katsotaanpa.

1. Miksi Paavali, Luukas ja Aristarkos voivat olla luottavaisella mielellä?

VÄLIMERTA halkoo alus, jossa on keulakuvana ”Zeuksen pojat”. Tämä suuri alus kuljettaa todennäköisesti viljaa, ja se on matkalla Maltasta Italiaan. Eletään noin vuotta 59. Laivalla ovat apostoli Paavali – vartioitu vanki – sekä hänen kristityt ystävänsä Luukas ja Aristarkos (Apt. 27:2). Toisin kuin laivan miehistö nämä evankelistat eivät etsi suojelusta kreikkalaisen Zeus-jumalan pojilta, kaksosveljeksiltä Kastorilta ja Polydeukeelta (ks. Apt. 28:11, tutkimisviite, nwtsty). Sen sijaan Paavali, Luukas ja Aristarkos palvelevat Jehovaa, joka on ilmoittanut, että Paavali todistaisi totuudesta Roomassa ja seisoisi keisarin edessä (Apt. 23:11; 27:24).

2, 3. Mitä reittiä Paavalin laiva kulkee, ja kuka on tukenut Paavalia koko matkan ajan?

² Laiva saapuu kauniiseen Syrakusaan, Ateenan ja Rooman veroiseen sisilialaiseen kaupunkiin. Viivyttyään siellä kolme päivää se purjehtii Italian saappaankärjessä sijaitsevaan Regiumiin. Sitten etelätuulen siivittämänä alus kiitää 175 meripeninkulman matkan ja laskee ”seuraavana päivänä” italialaiseen Puteolin satamaan (lähellä nykyistä Napolia). (Apt. 28:12, 13.)

³ Nyt alkaa viimeinen etappi Paavalin matkalla Roomaan, missä hän joutuu keisari Neron eteen. Koko matkan ajan ”kaiken lohdutuksen Jumala” on ollut Paavalin kanssa (2. Kor. 1:3). Kuten tulemme näkemään, Jumalan tuki ei vähene eikä Paavalin lähetysinto laimene.

Paavali ”kiitti Jumalaa ja rohkaistui” (Apt. 28:14, 15)

4, 5. a) Millaista vieraanvaraisuutta Paavali matkatovereineen sai osakseen Puteolissa, ja mikä oli ehkä syynä siihen, että hänelle sallittiin niin paljon vapautta? b) Miten hyvä käytös voi hyödyttää kristittyjä jopa vankilassa?

⁴ Puteolissa Paavali ja hänen matkatoverinsa tapasivat veljiä, jotka pyysivät heitä ”jäämään luokseen seitsemäksi päiväksi” (Apt. 28:14). Loistava esimerkki kristillisestä vieraanvaraisuudesta! Epäilemättä noiden veljien vieraanvaraisuus palkittiin yltäkylläisesti, kun he saivat Paavalilta ja hänen ystäviltään hengellistä rohkaisua. Mutta miksi tarkoin vartioidulle vangille sallittiin näin paljon vapautta? Mahdollisesti siksi, että Paavali oli voittanut roomalaisten vartijoidensa täyden luottamuksen.

⁵ Nykyäänkin vankiloihin tai keskitysleireille joutuneet Jehovan palvelijat ovat usein saaneet erivapauksia ja etuoikeuksia kristillisen käytöksensä vuoksi. Esimerkiksi Romaniassa eräs mies, joka kärsi 75 vuoden tuomiota ryöstöstä, alkoi tutkia Jumalan sanaa ja teki suuria muutoksia persoonallisuudessaan. Tämän vuoksi vankilaviranomaiset antoivat hänen mennä kaupunkiin ostamaan tarvikkeita vankilaan – ilman vartijaa! Hyvä käytöksemme tuo kunniaa tietysti ennen kaikkea Jehovalle (1. Piet. 2:12).

6, 7. Miten roomalaisveljet osoittivat poikkeuksellisen suurta rakkautta?

⁶ Puteolista Paavali seurueineen todennäköisesti käveli noin 50 kilometrin matkan Capuaan, joka oli Roomaan johtavan Via Appian varrella. Tuo kuuluisa tie oli päällystetty suurilla, litteillä laavakivilaatoilla. Sen varrelta avautui upeita näkymiä Italian maaseudulle ja paikka paikoin Välimerelle. Tie kulki myös Pontisten soiden halki, jotka sijaitsivat noin 60 kilometrin päässä Roomasta. Tuon suoalueen vieressä oli Appiuksen tori. Luukas kirjoitti, että kuultuaan heidän tulostaan jotkut Rooman veljet tulivat heitä vastaan Appiuksen torille saakka ja jotkut taas jäivät odottamaan Kolmelle majatalolle, levähdyspaikkaan, joka oli noin 50 kilometrin päässä Roomasta. Veljet osoittivat poikkeuksellisen suurta rakkautta! (Apt. 28:15.)

⁷ Appiuksen tori ei juuri tarjonnut mukavuuksia matkamiehelle, joka halusi levätä matkan rasituksista. Roomalainen runoilija ja satiirikko Horatius kuvailee tuon torin olleen ”täpötäynnä kippareita ja saitoja krouvareita”. Hän kirjoitti, että ”vesi oli sangen viheliäistä”, eikä hän suostunut edes syömään siellä! Kaikista näistä hankaluuksista huolimatta roomalaisveljet odottivat ilomielin Paavalia ja hänen matkatovereitaan voidakseen saattaa heidät turvallisesti perille.

8. Miksi Paavali kiitti Jumalaa, kun hän näki veljet?

⁸ Raamattu kertoo: ”Kun Paavali näki heidät [veljet], hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui.” (Apt. 28:15.) Pelkästään näiden rakkaiden veljien näkeminen vahvisti ja lohdutti häntä; jotkut heistä hän saattoi tuntea henkilökohtaisesti. Miksi Paavali kiitti Jumalaa? Hän tiesi, että epäitsekäs rakkaus on osa hengen hedelmää (Gal. 5:22). Nykyäänkin pyhä henki saa kristityt näkemään vaivaa toistensa hyväksi ja lohduttamaan niitä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa (1. Tess. 5:11, 14).

9. Miten voimme ilmaista samanlaista henkeä kuin ne veljet, jotka tapasivat Paavalin?

⁹ Pyhä henki saa alttiit veljet ja sisaret esimerkiksi osoittamaan vieraanvaraisuutta kierrosvalvojille, lähetystyöntekijöille ja muille kokoaikaisille palvelijoille, joista monet ovat tehneet suuria uhrauksia voidakseen omistautua täydemmin Jehovan palvelukseen. Kysy itseltäsi, voitko tehdä enemmän tukeaksesi kierrosvalvojan vierailua. Voitko ehkä osoittaa vieraanvaraisuutta hänelle ja hänen vaimolleen, jos hän on naimisissa? Voitko lähteä heidän kanssaan kenttätyöhön? Saat siitä paljon iloa. Kuvittele esimerkiksi, miten iloisia Rooman veljet olivat kuunnellessaan Paavalin ja hänen matkatovereidensa rakentavia kokemuksia. (Apt. 15:3, 4.)

”Tätä lahkoa vastaan puhutaan kaikkialla” (Apt. 28:16–22)

10. Millaisissa oloissa Paavali oli Roomassa, ja mitä hän teki pian saapumisensa jälkeen?

¹⁰ Kun matkaseurue vihdoin tuli Roomaan, ”Paavalin annettiin asua yksin sotilaan vartioidessa häntä” (Apt. 28:16). Kotiarestissa olevat vangit kytkettiin tavallisesti vartijaan ketjulla. Koska Paavali oli valtakunnan julistaja, mikään ketju ei kuitenkaan voinut estää häntä saarnaamasta. Paavali lepäsi matkan vaivoista vain kolme päivää ja kutsui sitten koolle Rooman huomattavimmat juutalaismiehet voidakseen esittäytyä ja antaa todistusta.

11, 12. Miten Paavali yritti murtaa juutalaisten kuulijoidensa mahdollisia ennakkoluuloja?

¹¹ ”Miehet, veljet”, Paavali sanoi, ”vaikka en ollut tehnyt mitään kansaa vastaan tai rikkonut esi-isiemme tapoja, minut luovutettiin vankina Jerusalemista roomalaisten käsiin. Kuulusteltuaan minua he halusivat vapauttaa minut, koska kuolemantuomiolle ei ollut perusteita. Mutta juutalaisten vastustuksen vuoksi minun oli pakko vedota keisariin – ei kuitenkaan siksi, että olisin syyttänyt kansaani mistään.” (Apt. 28:17–19.)

¹² Puhuttelemalla juutalaisia ”veljiksi” Paavali pyrki luomaan yhteisen pohjan kuulijoidensa kanssa ja murtamaan heillä mahdollisesti olevia ennakkoluuloja (1. Kor. 9:20). Hän teki myös selväksi, että hän oli Roomassa vedotakseen keisariin, ei osoittaakseen sikäläisiä juutalaisia syyttävällä sormella. Paikallinen juutalaisyhteisö ei kuitenkaan ollut kuullut mitään Paavalin vetoomuksesta (Apt. 28:21). Eivätkö Juudean juutalaiset olleet ilmoittaneet asiasta? Eräs hakuteos sanoo, että ”Paavalin laiva oli varmasti ensimmäisiä talven jälkeen Italiaan saapuneita aluksia eivätkä Jerusalemin juutalaisviranomaisten edustajat eikä asiaa koskeva kirje olleet voineet saapua”.

13, 14. Miten Paavali otti esille valtakuntateeman, ja miten voimme jäljitellä häntä?

¹³ Sitten Paavali otti esille valtakuntateeman ja sanoi jotain sellaista, mikä varmasti herätti juutalaisvieraiden uteliaisuuden. Hän selitti: ”Tästä syystä minä siis pyysin, että saisin nähdä teidät ja puhua teille, sillä Israelin toivon vuoksi olen näissä kahleissa.” (Apt. 28:20.) Tuo toivohan liittyi Messiaaseen ja hänen valtakuntaansa, joita kristillinen seurakunta julisti. Juutalaiset vanhimmat vastasivat: ”Meistä on – – paikallaan, että kuulemme, mitä sinä ajattelet, sillä me tiedämme, että tätä lahkoa vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apt. 28:22.)

¹⁴ Kun meillä on tilaisuus kertoa hyvää uutista, voimme jäljitellä Paavalia esittämällä toteamuksia tai kysymyksiä, jotka saavat kuulijat ajattelemaan ja herättävät heidän kiinnostuksensa. Erinomaisia ehdotuksia on esimerkiksi julkaisuissa Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, Hyödy teokraattisen palveluskoulun opetuksesta ja Kehity lukijana ja opettajana. Käytätkö hyödyksesi näitä Raamatun tutkimisen apuvälineitä?

”Todisti perusteellisesti” – malli meille (Apt. 28:23–29)

15. Mitkä neljä seikkaa nousevat esiin Paavalin todistuksesta?

¹⁵ Sovittuna päivänä paikallisia juutalaisia ”tuli vielä enemmän” Paavalin asunnolle. Hän ”selitti heille asioita ja todisti perusteellisesti Jumalan valtakunnasta, ja viittaamalla sekä Mooseksen lakiin että Profeettoihin hän yritti taivuttaa heitä uskomaan Jeesukseen”. (Apt. 28:23.) Paavalin antamasta todistuksesta nousee esiin neljä seikkaa. Ensinnäkin hän kohdisti huomion Jumalan valtakuntaan. Toiseksi hän vetosi kuulijoihinsa yrittämällä ”taivuttaa heitä uskomaan”. Kolmanneksi hän perusteli heille asioita Raamatun kirjoitusten pohjalta. Neljänneksi hän ilmaisi epäitsekkyyttä todistamalla ”aamusta iltaan”. Miten erinomainen esimerkki meille! Entä millaisia olivat tulokset? Luukas kertoo, että ”jotkut alkoivat uskoa siihen, mitä hän sanoi, mutta toiset eivät”. Heille syntyi erimielisyyttä, ja he ”alkoivat lähteä”. (Apt. 28:24, 25a.)

16–18. Miksei Rooman juutalaisten kielteinen suhtautuminen tullut Paavalille yllätyksenä, ja miten meidän tulisi reagoida, kun sanomamme torjutaan?

¹⁶ Tällainen vastaanotto ei tullut Paavalille yllätyksenä, sillä se täytti Raamatun ennustuksen ja hän oli nähnyt vastaavaa aiemminkin (Apt. 13:42–47; 18:5, 6; 19:8, 9). Niinpä Paavali sanoi lähtöä tekeville vierailleen, joiden sydän oli paatunut: ”Pyhä henki sanoi osuvasti profeetta Jesajan välityksellä teidän esi-isillenne: ’Mene tämän kansan luo ja sano: ”Te kuulette mutta ette varmasti ymmärrä, ja te katsotte mutta ette varmasti näe. Tämän kansan sydän on paatunut.”’” (Apt. 28:25b–27.) Vastineella ”paatunut” käännetty alkukielen sana ilmaisee sydämen olevan ”paksuuntunut”, minkä vuoksi valtakunnan sanoma ei pääse sen läpi (Apt. 28:27, alav., nwtsty). Todella murheellinen tilanne!

¹⁷ Paavali sanoi lopuksi, että toisin kuin hänen juutalaiset kuulijansa ”kansakunnat” kuuntelevat varmasti (Apt. 28:28; Ps. 67:2; Jes. 11:10). Hän tiesi, mistä puhui, koska hän oli omin silmin nähnyt monien ei-juutalaisten ottavan vastaan valtakunnan sanoman (Apt. 13:48; 14:27).

¹⁸ Emme siksi loukkaannu vaan noudatamme Paavalin esimerkkiä, kun ihmiset torjuvat hyvän uutisen. Tiedämme, että suhteellisen harvat löytävät elämään johtavan tien (Matt. 7:13, 14). Kun ne, joilla on oikea asenne, asettuvat tosi palvonnan puolelle, iloitsemme ja otamme heidät sydämellisesti vastaan (Luuk. 15:7).

”Saarnasi heille Jumalan valtakuntaa” (Apt. 28:30, 31)

19. Miten Paavali hyödynsi olosuhteitaan?

¹⁹ Luukas päättää kertomuksensa hyvin myönteisesti ja lämpimästi: ”[Paavali] asui omassa vuokratalossaan kokonaiset kaksi vuotta, ja hän otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, saarnasi heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita täysin vapaasti, kenenkään estämättä.” (Apt. 28:30, 31.) Paavali oli huomattava esimerkki vieraanvaraisuudesta, uskosta ja innosta.

20, 21. Mainitse joitakuita, jotka hyötyivät Paavalin palveluksesta Roomassa.

²⁰ Yksi niistä, jotka Paavali otti ystävällisesti vastaan, oli Onesimos, Kolossasta karannut orja. Paavali auttoi häntä tulemaan kristityksi, ja hänestä vuorostaan tuli Paavalille ”uskollinen ja rakas veli”. Paavali jopa sanoi, että hänestä tuli Onesimokselle ”kuin isä”. (Kol. 4:9; Filem. 10–12.) Onesimos varmasti piristi Paavalia!a

²¹ Toisetkin hyötyivät Paavalin erinomaisesta esimerkistä. Hän kirjoitti filippiläisille: ”Tilanteeni on todellisuudessa edistänyt hyvän uutisen leviämistä, sillä koko pretoriaanikaarti ja kaikki muutkin ovat saaneet tietää, että olen vankilakahleissa Kristuksen vuoksi. Useimmat Herraa palvelevista veljistä ovat saaneet lisää varmuutta vankilakahleideni vuoksi, ja he ovat entistä rohkeampia puhumaan Jumalan sanaa pelottomasti.” (Fil. 1:12–14.)

22. Miten Paavali käytti hyväkseen ajan, jonka hän oli vangittuna Roomassa?

²² Paavali käytti vankeusaikansa hyväkseen ja kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa Roomasta tärkeitä kirjeitä, jotka kuuluvat nyt Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin.b Noista kirjeistä oli suurta hyötyä ensimmäisen vuosisadan kristityille, joille ne osoitettiin. Ne hyödyttävät myös meitä, koska niissä olevat neuvot ovat aivan yhtä käytännöllisiä nykyäänkin. (2. Tim. 3:16, 17.)

23, 24. Miten monet kristityt ovat nykyään Paavalin tavoin ilmaisseet myönteistä asennetta, vaikka heidät on vangittu epäoikeudenmukaisesti?

²³ Kun Paavali vapautettiin (mistä ei kerrota Apostolien teoissa), hän oli ollut vangittuna nelisen vuotta: kaksi vuotta Kesareassa ja kaksi vuotta Roomassa (Apt. 23:35; 24:27).c Hän säilytti kuitenkin kaiken aikaa myönteisen asenteen ja teki voitavansa Jumalan palveluksessa. Nykyäänkin monia Jehovan palvelijoita on epäoikeudenmukaisesti vangittu uskonsa vuoksi, mutta he ovat säilyttäneet ilonsa ja jatkaneet saarnaamista. Mietihän espanjalaista Adolfoa, joka vangittiin kristillisen puolueettomuutensa vuoksi. ”Emme voi muuta kuin ihmetellä sinua”, sanoi eräs virkailija. ”Olemme tehneet elämästäsi kerrassaan sietämätöntä, mutta mitä huonommin sinua kohtelemme, sitä leveämmin sinä hymyilet ja sitä ystävällisemmin puhut.”

²⁴ Vähitellen Adolfoon alettiin luottaa niin paljon, että hänen sellinsä ovi jätettiin auki. Sotilailla oli tapana käydä hänen luonaan kyselemässä Raamatusta. Eräs vartija jopa meni Adolfon selliin lukemaan Raamattua Adolfon pitäessä vahtia. Vanki siis ”vartioi” vanginvartijaa! Tällaisten uskollisten todistajien hyvä esimerkki saa meidät varmasti ”olemaan entistä rohkeampia” ja ”puhumaan Jumalan sanaa pelottomasti” vaikeissakin oloissa.

25, 26. Minkä hämmästyttävän ennustuksen Paavali oli nähnyt täyttyvän vähän alle 30 vuodessa, ja mitä vastaavaa on tapahtunut meidän aikanamme?

²⁵ Kotiarestissa ollessaan Paavali ”saarnasi – – Jumalan valtakuntaa” kaikille, jotka kävivät hänen luonaan. Miten sydäntä lämmittävä päätös Apostolien tekojen kirjalle! Apostolien tekojen 1. luvussa mainitaan tehtävä, jonka Jeesus antoi seuraajilleen: ”Te saatte – – voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin asti.” (Apt. 1:8.) Alle 30 vuotta myöhemmin valtakunnan sanomaa oli saarnattu ”taivaan alla koko luomakunnassa” (Kol. 1:23).d Se oli mahtava osoitus Jumalan hengen voimasta! (Sak. 4:6.)

²⁶ Nykyään tuon saman hengen ansiosta maan päällä olevat voidellut ja ”muut lampaat” jatkavat saarnaamistyötä ja ”todistavat perusteellisesti Jumalan valtakunnasta” 240 maassa (Joh. 10:16; Apt. 28:23). Osallistutko sinä tähän työhön täysin määrin?