REBEKKA
(mahd. ’lehmä’).
Nahorin pojan Betuelin tytär ja näin ollen Abrahamin veljenpojan tytär. Rebekan veljen nimi oli Laban. (1Mo 22:20–23.)
Kun Abraham lähetti 1878 eaa. taloudenhoitajansa, todennäköisesti Elieserin, etsimään hänen pojalleen Iisakille (joka oli tällöin 40-vuotias) sopivaa vaimoa, tämä palvelija tuli ”Nahorin kaupunkiin” Mesopotamian laakson pohjoisosaan. Siellä hän rukoili eräällä kaivolla, että Jehovan valitsema neitonen paitsi antaisi hänelle hänen pyynnöstään juotavaa myös tarjoutuisi vapaaehtoisesti juottamaan hänen kymmenen kameliaan. (1Mo 24:1–14.) Hänen rukoillessaan Rebekka tuli kaivolle vesiruukkuineen. Kun palvelija pyysi häneltä siemauksen vettä, hän antoi hänelle ystävällisesti juotavaa ja sen jälkeen ”tyhjensi nopeasti ruukkunsa juomakaukaloon ja juoksi yhä uudelleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. Kaiken aikaa mies katseli häntä ihmeissään ja pysyi vaiti saadakseen tietää, oliko Jehova antanut hänen matkansa onnistua vai ei.” Rebekka osoittautui huomaavaiseksi, vieraanvaraiseksi, vaatimattomaksi ja ahkeraksi; lisäksi ”nuori nainen oli hyvin puoleensavetävän näköinen”. (1Mo 24:14–21.)
Kun Abrahamin palvelija tajusi, että hänen rukoukseensa oli vastattu, hän antoi Rebekalle kultaisen nenärenkaan ja kaksi kaunista kultaista rannerengasta (nykyarvoltaan n. 1350 dollaria). Rebekka näytti niitä omaisilleen – äidilleen ja veljelleen Labanille – jotka puolestaan avasivat vieraanvaraisesti kotinsa vieraalle ja hänen kanssaan olleille palvelijoille. (1Mo 24:22–32.) Ennen kuin mies ryhtyi syömään, hän esitti asiansa. Laban ja hänen isänsä Betuel antoivat suostumuksensa Rebekan avioitumiseen Iisakin kanssa. Rebekka ja hänen perheensä saivat lahjaksi arvokkaita kulta- ja hopeaesineitä sekä erittäin hienoja vaatteita, ja sen jälkeen he kaikki söivät yhdessä. (1Mo 24:33–54.) Näin solmittiin senaikaisen tavan mukaan kunniallinen avioliittosopimus, ei Rebekan ja Iisakin välillä, vaan heidän vanhempiensa välillä. Rebekka kihlattiin tällä tavalla Iisakille, ja häntä pidettiin siitä lähtien todellisuudessa Iisakin vaimona.
Rebekan suostumuksella karavaani lähti seuraavana aamuna pitkälle matkalle kohti Negeviä, Beer-Lahai-Roin lähistölle, missä Iisak tuolloin asui. Ennen kuin Rebekka lähti, hänen perheensä siunasi hänet sanoen: ”Tulkoon sinusta tuhansia kertoja kymmenentuhatta, ja ottakoon siemenesi haltuunsa vihamiestensä portin.” Rebekkaa seurasivat hänen imettäjänsä Debora ja jotkut muut naispalvelijat, joista ei ilmeisesti kukaan enää sittemmin palannut kotimaahansa. (1Mo 24:55–62; 35:8.)
Kun he saapuivat perille ja Rebekka näki sulhasensa Iisakin lähestyvän, hän verhoutui päähuiviinsa. Abrahamin palvelijan kerrottua, miten kaikki oli tapahtunut ja miten Jehova oli ohjannut valintaa, Iisak vei Rebekan äitinsä telttaan, ja Rebekasta tuli hänen vaimonsa. Iisak rakasti Rebekkaa hellästi, ja hänestä hän ”sai lohdutuksen menetettyään äitinsä” Saaran, joka oli kuollut kolme vuotta aiemmin. (1Mo 24:63–67.)
Saaran tavoin Rebekkakin oli pitkän aikaa hedelmätön. Noin 19 vuoden kuluttua, jona aikana Iisak oli esittänyt Jehovalle hellittämättömiä anomuksia, Rebekka tuli raskaaksi ja synnytti sitten kaksoset, Esaun ja Jaakobin. Koska kaksoset sysivät toisiaan hänen kohdussaan, hänen raskausaikansa oli niin tuskallista, että hän ihmetteli: ”Miksi oikeastaan elän?” Vastaukseksi Jehova vakuutti hänelle, että hänestä tulisi kahden suuren kansakunnan äiti ja että ”vanhempi tulee palvelemaan nuorempaa”. (1Mo 25:20–26.) Paavalin mukaan tämän oli määrä osoittaa, että ’lupauksen siemenen’ valinta riippui täysin Jumalasta (Ro 9:6–13).
Saaran tavoin myös Rebekka salasi henkilöllisyytensä eräässä tilanteessa ja esiintyi aviomiehensä sisarena. Tämä tapahtui, kun maassa vallitsevan nälänhädän vuoksi hänen perheensä oli pakko asettua joksikin aikaa kuningas Abimelekin hallitsemalle filistealaisalueelle. Rebekan on täytynyt olla jo varsin iäkäs, mutta hänen poikkeuksellisen kauneutensa tähden Iisakin, Abrahamin kanssa tehdyn liiton perillisen, otaksuttiin joutuvan hengenvaaraan, jos hänen tiedettäisiin olevan Rebekan aviomies. (1Mo 26:1–11.)
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hän valmistautui siunaamaan esikoisensa Esaun, Rebekka ryhtyi heti toimiin varmistaakseen toivotun siunauksen Jaakobille (1Mo 25:28–34; 27:1–5). Ei kerrota, tiesikö Rebekka Jaakobin ostaneen laillisen oikeuden esikoisuuteen, mutta hän oli hyvin selvillä siitä, mitä Jehova oli sanonut hänelle, nimittäin että vanhempi palvelisi nuorempaa. Rebekka huolehti siksi siitä, että Jaakob saisi varmasti isänsä siunauksen. Lopputulos oli sopusoinnussa Jehovan tarkoituksen kanssa. (1Mo 27:6–29; ks. JAAKOB nro 1.)
Kun Rebekka sai myöhemmin kuulla Esaun suunnittelevan Jaakobin tappamista, hän taivutteli Iisakin lähettämään Jaakobin hänen kotimaahansa, jotta tämä etsisi sieltä vaimon itselleen. Rebekkaa ja Iisakia oli murehduttanut kovasti se, että Esau oli ottanut kaksi vaimoa vihattujen kanaanilaisten keskuudesta. (1Mo 26:34, 35; 27:41–46; 28:1–5; 29:10–12.)
Rebekan kuoleman tarkkaa ajankohtaa ei ole mainittu, mutta hän on voinut kuolla ennen kuin Jaakob palasi Mesopotamiasta (1Mo 35:27). Rebekka haudattiin Abrahamin ja Saaran rinnalle suvun omistuksessa olevaan Makpelan luolaan, jonne haudattiin myöhemmin myös Iisak, Lea ja Jaakob (1Mo 49:29–31; 50:13).