Joosef kieltäytyi vaipumasta epätoivoon ja keskittyi tekemään työtään niin hyvin kuin pystyi. Näin Jehovalla oli paljon siunattavaa. Pian Joosef saikin osakseen uuden isäntänsä suosion. Potifar näki, että hänen nuorella orjallaan oli Jumalansa Jehovan siunaus, ja tuon siunauksen ansiosta Potifarin huonekunta sai epäilemättä nauttia entistä suuremmasta hyvinvoinnista. Potifarin arvostus Joosefia kohtaan kasvoi yhä enemmän, kunnes hän uskoi tämän taitaviin käsiin kaiken, mitä hänellä oli. (1. Mooseksen kirja 39:3–6.)

Seuraavaksi kertomuksessa todetaan, että Joosef varttui aikuiseksi. Nuorukaisesta kasvoi mies, ja vieläpä ”kaunis vartaloltaan ja kaunis ulkonäöltään”. Nämä sanat kielivät uhkaavasta vaarasta, sillä kauneuden lahja tuo usein ei-toivottua ja sopimatonta huomiota.