Ei tyranni

Miten aviomiehen tulisi käyttää valtaansa? Hänen tulisi noudattaa Jumalan Pojan antamaa erinomaista esimerkkiä. Raamatussa sanotaan: ”Mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja. Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” (Efesolaisille 5:23, 25) Se miten Jeesus Kristus käytti johtoasemaa, oli siunaus seurakunnalle. Hän ei ollut tyranni. Hän ei saanut opetuslapsia tuntemaan, että heitä rajoitettiin tai sorrettiin. Sen sijaan hän hankki itselleen kaikkien kunnioituksen kohtelemalla heitä rakkaudellisesti ja sääliväisesti. Tämä on todella erinomainen esimerkki aviomiehille siitä, miten heidän tulee kohdella vaimoaan!

Kaikki aviomiehet eivät kuitenkaan noudata tätä erinomaista esimerkkiä. He käyttävät Jumalalta saamaansa johtoasemaa pikemminkin itsekkäästi kuin vaimonsa hyväksi. He hallitsevat vaimoaan tyrannimaisesti ja vaativat ehdotonta alamaisuutta, eivätkä salli vaimon päättää itse mistään. Tällaisen miehen vaimo ei ymmärrettävästi useinkaan vietä onnellista elämää. Tällainen aviomieskin kärsii, koska hän ei saa vaimonsa rakkaudellista kunnioitusta.

Jumala kyllä vaatii vaimoa kunnioittamaan sitä asemaa, joka hänen miehellään on perheen päänä. Mutta jos aviomies haluaa nauttia siitä, että hänen vaimonsa kunnioittaa häntä syvästi, hänen on ansaittava tuo kunnioitus, ja parhaiten hän voi onnistua siinä toimimalla vastuuntuntoisesti ja kehittämällä hyviä, jumalisia ominaisuuksia huonekunnan päänä.

Alamaisuus on suhteellista

Aviomiehen valta vaimoonsa ei ole ehdotonta. Joillakin tavoin vaimon alamaisuutta voidaan verrata maallista hallitsijaa kohtaan osoitettavaan alamaisuuteen. Jumala määrää, että kristityn täytyy olla ”alamainen esivalloille”. (Roomalaisille 13:1) Tämän alamaisuuden on kuitenkin aina oltava tasapainossa sen alamaisuuden kanssa, jonka olemme velkaa Jumalalle. Jeesus sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:17) Jos keisari (maallinen hallitus) vaatii meitä antamaan itselleen sen, mikä kuuluu Jumalalle, me muistamme, mitä apostoli Pietari sanoi: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apostolien teot 5:29.

Aviomies saa jatkuvasti osakseen vaimonsa rakkauden ja kunnioituksen, kun hän heijastaa päänsä, Jeesuksen Kristuksen, jumalisia ominaisuuksia. Jeesus käski seuraajiaan rakastamaan toisiaan. (Johannes 13:34) Käyttäessään valtaansa sopusoinnussa Kristuksen korkeamman johtoaseman kanssa aviomies myötävaikuttaa siihen, että vaimo voi olla onnellinen hänen johtonsa alaisuudessa, vaikka mies onkin erehtyväinen ja epätäydellinen. (1. Korinttolaisille 11:3) Jos vaimo kehittää vaatimattomuuden ja rakkaudellisen huomaavaisuuden kristillisiä ominaisuuksia, hänen ei ole vaikeaa alistua miehensä johtoon.

Seurakunnassa pitäisi kehittää tällaista asennetta. Aviomiehen ja vaimon pitäisi erityisesti kehittää sitä kristillisessä kodissa. Mies voi osoittaa hellän kiintymyksensä ja lempeytensä kuuntelemalla vaimonsa ehdotuksia. Hänen tulisi harkita vaimonsa näkökantaa, ennen kuin hän tekee jonkin ratkaisun, joka vaikuttaa perheeseen. Kristityt vaimot eivät ole tyhmiä. He voivat usein esittää miehelleen arvokkaita ehdotuksia, niin kuin Saara esitti miehelleen Aabrahamille. (1. Mooseksen kirja 21:12) Kristitty vaimo ei toisaalta vaadi mieheltään kohtuuttomia. Hän osoittaa huomaavaisuutensa ja mielen vaatimattomuutensa noudattamalla miehensä johtoa ja tukemalla hänen ratkaisujaan, vaikka ne saattavatkin joskus poiketa hänen omista mieltymyksistään.

Järkevä aviomies, niin kuin järkevä vanhinkin, on helposti lähestyttävä ja huomaavainen. Rakastava vaimo on puolestaan sääliväinen ja pitkämielinen, ja hän tajuaa miehensä ponnistelevan täyttääkseen vastuunsa huolimatta epätäydellisyydestä ja elämän paineista. Kun sekä mies että vaimo kehittävät sellaista asennetta, alamaisuus avioliitossa ei ole mikään ongelma. Se tuottaa sen sijaan iloa, turvallisuutta ja kestävää tyytyväisyyttä.