Raamatun periaatteiden noudattaminen on paras elämäntapa

”KUNGSHI, kungshi fa tsai!” (’Onnea! Toivon, että tulet rikkaaksi!’) Tämä tavallinen kiinalainen uudenvuodentervehdys korostaa aineellista menestystä, mikä on hyvin yleinen ajattelutapa kautta maailman. Pyrittäessä rikastumaan koulutusta saatetaan arvostaa kykyjen kehittäjänä niin paljon, että siitä tulee palvonnan kohde. Monissa Aasian maissa vanhempien päähuolena on usein se, miten saada lapset parhaaseen lastentarhaan, jotta he voisivat sitten päästä parhaaseen peruskouluun ja niin edelleen aina korkeakoulun tai yliopiston loppuun saakka. Samoin länsimaissa monet ovat keskittyneet vaurauden ja sen myötä helpon elämäntavan tavoittelemiseen.

Mitä periaatteita Raamattu esittää tästä yleisestä aineellisen tavoitteluun keskittymisestä? ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon”, varoittaa apostoli Paavali. Hän jatkaa sanomalla: ”Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:9, 10) Saarnaajan 5:9 korostaa tosiasiaa, joka tulee hyvin usein ilmi, kun ihmiset tekevät aineellisista tavoitteista elämänsä ensisijaisen kiinnostuksenkohteen, kun siinä sanotaan: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.”

Hyvin usein käy niin, että aviomies ja vaimo käyvät molemmat työssä saadakseen kaikki elämän ylellisyydet, mutta ovat sitten niin kiireisiä, etteivät ole koskaan kotona nauttimassa omaisuudestaan. Tämän vastakohdaksi Paavali sanoi Timoteukselle ennen edellä mainittua varoitustaan: ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin suuren voiton saamiskeino. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” (1. Timoteukselle 6:6, 8) Ja Sananlaskujen 28:20 lisää seuraavan ajatuksen: ”Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.” Miten surullista onkaan nähdä muutoin ystävällisten ja vieraanvaraisten ihmisten uhraavan rehellisyyden, omanarvontunnon ja siveellisen käytöksen jalot periaatteet yrittäessään koota yhä suurempia rikkauksia!

Perhepiirissä

Joidenkin heimojen ja kansojen keskuudessa on tapana odottaa lasten – etenkin tyttärien, jotka lähtevät lopulta kotoa ja menevät naimisiin – menevän työhön ja lähettävän kotiin rahaa joka kuukausi osoittaakseen kunnioittavansa vanhempiaan ja korvatakseen vanhemmilleen sen, että he ovat kasvattaneet heidät. Esimerkiksi erään Jehovan todistaja -perheen tytär kertoi vanhemmilleen, että hän haluaisi mennä kaupunkiin aloittaakseen tienraivauksen (kokoaikaisen sananpalveluksen). Kuvittele, miten tyrmistynyt hän oli, kun hänen vanhempansa sanoivat hänelle, että he halusivat hänen menevän työhön, jotta hän voisi lähettää rahaa kotiin kuukausittain auttaakseen heitä! He eivät kuitenkaan olleet aineellisessa puutteessa. Näin ollen se periaate, että lasten on huolehdittava iäkkäistä, sairaista tai puutteessa olevista vanhemmistaan, ei soveltunut tähän tapaukseen. (Matteus 15:4–6; 1. Timoteukselle 5:8) Kysymyksessä oli ainoastaan heidän keskuudessaan vallitseva tapa, että lasten pitäisi auttaa kokoamaan rikkauksia perheelle. Vaikka se usein onkin välttämätöntä sosiaalisen avun puuttuessa, tätä tapaa noudatettiin vain kasvojen säilyttämiseksi yhteisössä tai siksi, että yleinen halu ”fa tsai” oli tarttunut.

Kun isä keskusteli tästä asiasta kristityn vanhimman kanssa, häntä kannustettiin miettimään joitakin raamatunkohtia ja tekemään sitten ratkaisunsa. Hänelle tähdennettyjen raamatunkohtien joukossa oli 2. Korinttolaiskirjeen 12:14, jossa Paavali lausuu seuraavan periaatteen: ”Sillä lasten ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen”. Mietittyään tätä ja muita Raamatun periaatteita vanhemmat tekivät ratkaisunsa. Miten ilahtunut tytär olikaan saatuaan luvan – ja jopa jonkin verran rahallista apua – vakituisen tienraivauksen aloittamiseen!

Kuinka pitkälle alamaisuus ulottuu?

Toinen alue, jolla paikalliset tavat ja yleiset asenteet ovat usein ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa, on alamaisuuskysymys. Joissakin maissa on tapana vaatia ehdotonta alamaisuutta vanhemmille ja muille viranomaisille kaikilla elämänaloilla. Sellaisissa maissa ei ole epätavallista, että 40-vuotiaat tai jopa vanhemmat miehet kieltäytyvät lukemasta minkään muun kuin vanhempiensa uskonnon kirjallisuutta tai tekemästä mitään tärkeää ratkaisua neuvottelematta ensin vanhempiensa kanssa, koska he pelkäävät loukkaavansa vanhempiaan. Noissa maissa tapaa kuitenkin yhä useammin nuoria, jotka kapinoivat avoimesti vanhempiaan vastaan. Raamattu ja sen tasapainoinen näkökanta asioista auttavat meitä välttämään kumpaakin äärimmäisyyttä. Periaate suhteellisen alamaisuuden osoittamisesta inhimillisille valloille tuodaan selvästi esille Apostolien tekojen 4:19:ssä ja 5:29:ssä. Pane myös merkille, miten Paavali kehottaa lapsia olemaan tottelevaisia vanhemmilleen, mutta osoittaa kuitenkin, ettei tottelevaisuus ole vailla mitään rajoituksia, kun hän sanoo: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus.” – Efesolaisille 6:1–3.

Siihen missä määrin tulee olla alamainen omille vanhemmilleen, vaikuttaa myös se Raamatun periaate, joka koskee vaimon alamaisuutta aviomiehelle. ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää”, kirjoitti apostoli Paavali. Sitten hän täsmentää tuota periaatetta muistuttamalla siitä, mitä Jehova sanoi järjestettyään ensimmäisen avioliiton: ”Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”. – Efesolaisille 5:22–31.

Entä jos kyseessä on kuitenkin monissa maissa vallitseva tilanne, jossa poika asuu avioliiton solmimisen jälkeen edelleen vanhempiensa kotona. Raamattu osoittaa, että ainakin esikristillisinä aikoina Jehovan palvojat tekivät usein niin. Sellaisessa tapauksessa huonekunnan isä pysyi perheen patriarkaalisena päänä, mutta vaimojen tuli olla alamaisia omalle aviomiehelleen. Joissakin maissa käy kuitenkin usein niin, että anoppi on miniän pää. Tällöin pojan on vaikeampaa soveltaa täysin määrin aviomiehen johtoasemaa koskevaa periaatetta ja hänen vaimonsa on vaikeampaa olla todella alamainen aviomiehelleen. Pojan täytyy joka tapauksessa pitää kunnioitus omia vanhempiaan kohtaan tasapainossa sen kanssa, että hänen on oltava oman huonekuntansa pää, jos hän haluaa Jehovan olevan kolmantena säikeenä siinä vertauskuvallisessa ’kolmisäikeisessä langassa, joka ei pian katkea’. – Saarnaaja 4:12.

Joissakin maissa syntyy joskus vielä vaikeampi tilanne, kun joku mies menee naimisiin sellaisen perheen tyttären kanssa, jossa ei ole miespuolista perillistä. Seuraava tapaus kuvaa hyvin monien sellaisten miesten vaikeaa asemaa, kun he myöhemmin elämässään oppivat Raamatun periaatteet ja yrittävät soveltaa niitä. Eräs nuori katolinen mies meni naimisiin katolisen perheen tyttären kanssa. Aivan alusta lähtien hän huomasi, että perhe halveksi häntä ja ettei häntä pidetty juuri muuna kuin palkattomana työläisenä, jonka odotettiin siittävän lapsia, jotta perheen nimi olisi säilynyt. Kuten sellaisessa tilanteessa on tapana, hänen täytyi luopua omasta nimestään ja hyväksyä se, että hänen lapsiaan pidettiin perheen omaisuuden perillisinä. Kun hän oppi perheen johtoasemaa koskevan periaatteen ja yritti soveltaa sitä, hänen vaimonsa suhtautui siihen samalla tavoin kuin koko muukin perhe: ’Sinä et tuonut mitään tähän perheeseen, joten sinulla ei ole lainkaan sananvaltaa sen suhteen, miten asiat pitää hoitaa!’

Vaikka kaikissa sellaisissa avioliitoissa ei mennäkään samanlaiseen äärimmäisyyteen kuin tässä nimenomaisessa tapauksessa, voidaan helposti nähdä, että siellä missä sellainen tapa on yleinen ja aviomiehen odotetaan olevan alamainen, johtoasemaa koskevien Raamatun periaatteiden soveltamisessa syntyy ongelmia. Kristityn aviomiehen on hyvin vaikea käyttää rakkaudellista johtoasemaansa perheessään, ja samoin vaimon on vaikea olla alamainen omalle aviomiehelleen osoittaen ”syvää kunnioitusta”, sen sijaan että hän olisi alamainen omille vanhemmilleen, joiden luona he melko varmasti edelleen asuvat. – Efesolaisille 5:33.

Vielä yhtenä esimerkkinä siitä, miten Raamatun periaatteet saattaisivat joutua ristiriitaan paikallisten tapojen kanssa, ovat vanhempien lapsilleen järjestämät avioliitot. Kristityille lapsille, joilla on epäuskoiset vanhemmat, tämä muodostuu usein todelliseksi ongelmaksi, koska vanhemmat tuntevat epäonnistuneensa, jos heidän lapsensa eivät ole naimisissa tiettyyn ikään mennessä. Lasten, ja erityisesti tyttöjen, pakottamiseksi menemään naimisiin käytetään siksi voimakasta painostusta, esimerkiksi pieksemistä. Jos sopivaa kristittyä puolisoa ei ole, epäuskoiset vanhemmat tekevät melkeinpä mitä tahansa järjestääkseen avioliiton, kun taas kristitty muistaa periaatteen, jonka mukaan naimisiin tulisi mennä ”vain Herrassa”. – 1. Korinttolaisille 7:39; 5. Mooseksen kirja 7:3, 4.

Raamatun periaatteiden noudattamisesta koituva hyöty

Raamatun periaatteet ovat todella erinomaisia siksi, että ne voivat parantaa kenen tahansa sellaisen elämää, joka haluaa soveltaa niitä, asuupa hän missä tahansa. Ne ovat sopusointuisia, ja ne yhdistävät perheitä. Ne tekevät ihmisistä rehellisempiä ja myös parempia aviomiehiä ja isiä, parempia vaimoja ja äitejä, parempia lapsia ja parempia työntekijöitä. Niiden avulla voi voittaa vastassa olevat paikallisten tapojen aiheuttamat ongelmat ja säilyttää tasapaino niiden tapojen noudattamisessa, jotka eivät ole suoranaisesti ristiriidassa ihmistä koskevan Jumalan tahdon kanssa vaan kenties vain tekevät tuohon tahtoon mukautumisen vaikeammaksi. Miten tämä voidaan tehdä?

Ensinnäkin sinun täytyy Tessalonikassa asuneiden kristittyjen tavoin hyväksyä se tosiasia, että Raamattu on todella ”Jumalan sana”. Tämä merkitsee sen ymmärtämistä, että se tosiaan on korkeimmasta Lähteestä tulevaa viisautta. Toiseksi sinun täytyy ponnistella saadaksesi tietää, mitä sellaista ”Jumalan sana” kertoo, mistä on sinulle hyötyä. Opi erottamaan Jumalan periaatteet ja lait lukiessasi ja tutkiessasi Raamattua. Sitten kolmanneksi sinun täytyy antaa tuon sanan ’vaikuttaa sinussa’. (1. Tessalonikalaisille 2:13) Tähän liittyy läheinen yhteistoiminta Jumalan kansan seurakuntien kanssa, joita on nykyään yli 200 maassa ja merensaaressa. Juuri tämä on tehnyt Jehovan todistajien maailmanlaajuisesta veljesseurasta sen mikä se on – todellisen, ei vain nimellisen, veljesseuran.

Antamalla Raamatun periaatteiden ohjata elämäänsä Jehovan kansa osoittaa olevansa kiinnostunut kaikkein eniten ykseydestä Jumalan kanssa. Tuloksena on ollut todellinen, kestävä ykseys niiden muiden kanssa, jotka myös ovat yhtä mieltä Jumalan kanssa, sekä mielenrauha, joka auttaa selviytymään kaikista tässä nykyisessä asiainjärjestelmässä eteen tulevista tilanteista. (Filippiläisille 4:6, 7) Sellainen yksimielisyys ja läheinen suhde Jumalaan ja toisiin auttaa varmasti parantamaan elämänlaatua nyt ja sisältää lupauksen ikuisesta elämästä Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestelmässä, jossa kaikki saatetaan lopulta täysin Jumalan tahdon alaisuuteen. – 1. Timoteukselle 4:8; 1. Korinttolaisille 15:28.

[Kuvat s. 5]

Hyväksy Raamattu ”Jumalan sanaksi”

Ponnistele saadaksesi tietää, mitä sellaista Jumalan sana kertoo, mistä on sinulle hyötyä

Anna tuon Sanan ’vaikuttaa sinussa’