Syvempää näkemystä uutisiin
Miten pitkälle se menee?
● Italian lakiasäätävä elin vahvisti vuonna 1970 historiallisen lain, joka salli siviiliavioeron. Nyt, tämän vuoden toukokuun 12. päivänä pidettiin kansanäänestys sen ratkaisemiseksi, pitäisikö laki kumota. Italian piispat ja useimmat – mutta eivät kaikki – sen 190 000 papista ja nunnasta kävivät voimakasta taistelua kumoamisen puolesta. Sitä kannatti myös kristillis-demokraattinen puolue. Kysymys herätti kansainvälistä kiinnostusta, koska äänestyksellä oli suuri merkitys Italian kirkon tulevaisuudelle. Mikä oli tuloksena?
Musertava tappio, koska italialaiset äänestivät melkein kolme kahta vastaan avioerolain säilyttämisen puolesta. Itse Rooman kaupungissa 70 prosenttia äänesti lain kumoamista vastaan. Paavin kotiseutu Bresciakin äänesti kumoamista vastaan. Eräs uutistoimisto UP:n uutinen kutsui sitä ”pahimmaksi takaiskuksi roomalaiskatoliselle kirkolle Italian poliittisissa asioissa sen jälkeen, kun Italian sotajoukot ajoivat paavi Pius IX:n Vatikaaniin lopettaen kirkon maallisen vallan vuonna 1870”.
Puhuen ”Italian kirkon johdon itsetutkistelusta” katolinen aikakauslehti ”America” (25.5.1974) näki tämän tapahtuman mahdollisena edistysaskeleena siinä ”tapahtumasarjassa, joka vapauttaa kirkon ja valtion välisten suhteitten vanhentuneesta kaavasta”.
Se, että kysymyksessä saattaa olla paljon enemmän kuin avioerolaki, näkyy uutissähkeistä, jotka osoittavat, että kun kansanäänestyksen tulos tuli tunnetuksi, niin ”kirkonvastaiset ryhmät ilmoittivat maanlaajuisesta rynnistyksestä nimikirjoitusten keräämiseksi anomukseen, joka vaatii kansanäänestystä kaikkien lakien suhteen, jotka suovat kirkolle erikoisaseman”. Näiden lakien joukossa on yksi, joka sanoo, että ”roomalainen, katolinen, apostolinen uskonto on ainoa valtion uskonto”. Toiset lait suovat verovapautuksia ja erikoisetuja kirkon elimille.
”Vartiotornin” lukijat eivät ole hämmästyneitä tällaisesta kehityksestä. ”Käsikirjoitus” on jo kauan ollut seinällä, niin kuin on kerrottu Raamatun ennustuksessa. – Ilm. 17:15–18.
Kolmas sukupuolitauti ja oraalinen yhdyntä
● Herpes-virustartunnat eli ihorokahtumat eivät ole uusia. Ne aiheuttavat muun muassa yleisen ”yskän rokon” suussa tai sen ympäristössä. Mutta vuodesta 1960 lähtien ovat herpes-tartunnat ilmaantuneet dramaattisesti erittäin tarttuvana sukupuolitautina. Tällä alalla on sukupuolielinten herpes-virus nyt tippurin (joka on noin 30 kertaa niin yleinen kuin syfilis) jälkeen seuraavalla sijalla. Miehen tai naisen sukupuolielinten tienoilla ilmenevät ihorokahtumat aiheuttavat tuskallisia vammoja. Vaikka ne ovatkin tilapäisiä, niillä voi olla vakavat seuraukset. Äidin synnytystiehyen kautta kulkevat pienokaiset voivat saada tartunnan, ja noin yksi neljästä tapauksesta osoittautuu kohtalokkaaksi. Eloon jäävät pienokaiset kärsivät usein aivovaurioita. Paitsi tätä todisteet viittaavat siihen, että sukupuolielinten ihorokahtuma on yhteydessä kohdunkaulan syöpään naisilla ja ehkä eturauhassyöpään miehillä. Tutkimukset osoittavat myös suuremman keskenmenojen mahdollisuuden raskauden aikana.
”Time”-lehti sanoo, että sukupuolielinten ihorokahtuma pyrkii vaivaamaan ”ensi sijassa irrallisia suhteita harrastavia” varsinkin nuorten joukossa. Tri Elmar G. Lutz kertoo kirjoittaessaan lehdessä ”Medical World News” (26.4.1974), että hän on vuosikausia osoittanut potilaille, jotka tekevät tiedusteluja oraalisesta yhdynnästä, että tämä virus mahdollisesti ”siirtyy suuontelosta sukupuolielinten alueelle ja päinvastoin”. Hän varoittaa, että vapautuminen tiukemmista sukupuoliasenteista ”ei johda välttämättä vapauteen, tai jos johtaa, niin se tapahtuu vain toisten vapauksien kustannuksella. Cunnilingus ja fellaatio [oraaliseen yhdyntään liittyviä tapoja] voivat olla vaarallisia vuodetovereita”, hän sanoo, jota vastoin ”moraalisuus on usein terveyskysymys”.
Tämä tähdentää jälleen kerran Room. 1:26, 27:ssä esitettyä totuutta. Ne, jotka ryhtyvät ’luonnonvastaisiin sukupuolisiin menettelyihin, saavat lopulta ’villiintymisestään itseensä sen palkan, mikä saada piti’.
Iäkäs, mutta ei vähemmän älykäs
● Vastakohtana nykyiselle nuoruuden korostamiselle Raamattu yhdistää usein viisauden ja vanhuuden. (Job 12:12, 20; 32:6, 7) Mutta eikö vanhuus tuo mukanaan henkisten kykyjen ehtymistä? Joistakuista iäkkäistä ihmisistä tulee vanhuudenhöperöitä. Mutta eräs Detroitin ”Sunday News” -lehdessä ollut äskeinen kirjoitus sanoo, että monet psykiatrit, kasvattajat ja vanhenemisopin tutkijat pitävät nyt mitä tahansa automaattista älyn ehtymistä vanhuudessa ”taruna”. ”On runsaasti todisteita siitä, että jos elämä on antoisaa ja ihmiset käyttävät jatkuvasti kykyjään, niin he edistyvät älyllisesti iästä huolimatta”, sanoo Michiganin yliopiston professori Howard Y. McClusky. Vertaa tätä Psalmin 92:13–16 esittämään erinomaiseen kuvaukseen.