Yksinhuoltajan osasta selviytyminen nykymaailmassa

”Nainen, joka on todella leski ja jäänyt puutteenalaiseksi, on pannut toivonsa Jumalaan ja esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää.” – 1. Tim. 5:5.

1–3. a) Mitä eräs leski kirjoitti? b) Onko yksinhuoltajaperheitten määrä lisääntynyt, ja mitä ongelmia sellaiset perheet muun muassa kohtaavat?

”OLEN 28-vuotias leski, ja minulla on kaksi lasta. Olen hyvin masentunut, sillä en halua kasvattaa lapsiani ilman isää. Minusta tuntuu, ettei kukaan edes välitä minusta. Lapseni näkevät minun itkevän usein, ja se koskee heihin. Tiedän, etten voi jatkaa tällaisin tuntein, mutta mitä minun pitäisi tehdä?” Tämä kirje sisältää monia ongelmia kohtaavien yksinhuoltajien yleisen vetoomuksen.

² Eri puolilta maailmaa saadut tiedot osoittavat yksinhuoltajaperheiden määrän lisääntyneen nopeasti. Yhdysvalloissa niiden määrä on kymmenen vuoden aikana melkein kaksinkertaistunut ja Kanadassa enemmän kuin kaksinkertaistunut. Australiassa ja Isossa-Britanniassa niitä on noin kymmenesosa kaikista perheistä ja Suomessa noin 15 prosenttia perheistä. Arvioidaan, että kaksi jokaisesta viidestä nykyisin Yhdysvalloissa elävästä lapsesta viettää jonkin aikaa elämästään yksinhuoltajaperheessä.

³ Tähän lisäykseen on monta syytä. Sodat ja auto-onnettomuudet ovat riistäneet monista kodeista isän. Perhe-elämän rappeutuessa hylkäämiset, avioerot ja asumuserot ovat tulleet yleisiksi. Jotkut aviottomat äidit ovat mieluummin kasvattaneet lapsen kuin hakeneet abortin tai luovuttaneet lapsensa adoptoitavaksi. Yksinhuoltajan täytyy selvitä monista ongelmista. Yksinäisyys, lastenkasvatus, toimeentulon hankkiminen, sukupuoliset halut ja taloudenhoito ovat muutamia niistä.

KRISTILLISYYS AVUKSI

4. Mitkä ensimmäisen vuosisadan olosuhteet aikaansaivat paljon yksinhuoltajaperheitä?

⁴ Ensimmäisellä vuosisadalla kristillisyyden lapsuusaikana sodan, sairauden ja moraalisen turmeluksen huonot vaikutukset aikaansaivat samoin lukemattomia leskiä ja isättömiä lapsia. Avioero tai hylkääminen oli usein melkein sääntönä. Pienet lapset jäivät tavallisesti äidille, jonka oli nyt kasvatettava heidät yksin. Rooman valtakunnan alainen maailma oli sydämetön yhteiskunta, joka halveksi heikkoja. Siksi leskiä kohdeltiin huonosti. Jotkut turvautuivat jopa prostituutioon elatuksensa hankkimiseksi.

5. Millä kahdella tavalla kristillisyys auttoi?

⁵ Kristillisyys sai aikaan todellisen muutoksen. Se osoitti myötätuntoa vähemmän onnekkaita kohtaan. Mutta se meni pitemmällekin, sen opetuksista yksinhuoltajat saivat moraalista voimaa vapautua senaikaisista paheista. Kristillisyys ei tuottanut häpeämättömiä naisia, vaan naisia jotka olivat itsensä hillitseviä ja siveitä ja jotka rakastivat perhettään. Ei-kristitytkin huomasivat tämän eron, sillä yksi heistä huudahti: ”Millaisia naisia kristityillä onkaan!”

6. Mitkä kristilliset periaatteet voivat auttaa yksinhuoltajia samoin kuin kaikkia kristittyjä selviytymään nykyajan paineista?

⁶ Mitkä kristilliset periaatteet olivat avuksi? Esittäessään leskiä koskevia neuvoja apostoli Paavali sanoi, että esimerkillinen leski ”on pannut toivonsa Jumalaan ja esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää”. Hän ilmaisi, että vähintään 60-vuotias leski voitaisiin panna avustusluetteloon, jos hän muun muassa ”on ahkerasti harrastanut kaikkea hyvää työtä”. (1. Tim. 5:5, 9, 10) Tässä ilmenee ainakin kolme periaatetta: 1) luota Jumalaan nyt ja elä hänen lupaamansa ikuisen elämän toivossa; 2) säilytä läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan; 3) pysy hyödyllisessä työssä. Tulemme näkemään, miten näiden kolmen periaatteen soveltaminen todella auttaa paitsi yksinhuoltajaa myös kaikkia kristittyjä selviytymään nykyajan paineista.

YKSINÄISYYDESTÄ SELVIYTYMINEN

7. a) Miksi yksinäisyys on erikoisen vaikeaa joillekuille yksinhuoltajille? b) Miten 1. Timoteuksen kirjeen 5:10:ssä esitetty periaate auttaa?

⁷ Muuan yksinhuoltaja huokaisi: ”Kun tulen kotiin ja näen nuo neljä seinää ja varsinkin sen jälkeen kun lapset ovat vuoteessa, yksinäisyydentunne valtaa minut.” Niin, yksinäisyys on usein suurin yksinhuoltajan kohtaama ongelma. Vaikkakin läheisempi ystävyys lapsiin auttaa, monet kaipaavat aikuisten toveruutta. ”Kaiken hyvän työn” jatkuva harrastaminen on hyväksi koettu apu. Ensimmäisen vuosisadan kristityt lesket ’huolehtivat vieraista, pesivät pyhien jalkoja [henkilökohtaisilla palvelusteoilla] ja avustivat ahdistuksessa olevia’. (1. Tim. 5:10) Pantuaan tämän merkille eräs 68-vuotias nykyajan kristitty leski ryhtyi käymään toisten lähistöllä asuvien leskien luona ja lepokodeissa aina kun hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Hän sanoi: ”Huomaan, että kun teen tällaisia käyntejä, huolehdin taloustyöstäni ja hengellisyydestäni, niin minulla ei ole aikaa olla yksinäinen.”

8. a) Miksi Valtakunnan saarnaaminen auttaa meitä taistelussa yksinäisyyttä ja masennusta vastaan? b) Tepsiikö se todella?

⁸ Valtakunnan saarnaaminen on ”hyvää työtä”, jota Jeesus käski tehdä, työtä joka voi lievittää yksinäisyyttä ja masennusta. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Erästä yksinäistä ja masentunutta yksinhuoltajaa, joka oli lakannut tekemästä tätä työtä, hänen ystävänsä kannustivat aloittamaan uudelleen todistamisen talosta taloon. Niin hän tekikin. Ensimmäisellä ovella erittäin vaikeavammainen, mutta poikkeuksellisen iloinen nainen kutsui hänet sisään. Kuinka hän voi olla niin onnellinen? ”Koska minulla on elämä. Olen elossa”, kuului hänen iloinen vastauksensa. Tämä muodostui käännekohdaksi todistajalle, joka ajatteli: ”Minulla on hyvä terveys, seurakunnan rakkaus, kaksi hyvää lasta ja ennen kaikkea Jehova. Miksi minun pitäisi olla onneton?” Toisten auttaminen hengellisesti voi estää meitä tulemasta itsekeskeisiksi ja joutumasta itsesäälin valtaan. Toisten opettaminen pitää oman toivomme elävänä ja vereksenä; siten me jatkuvasti ’panemme toivomme Jumalaan’. – 1. Tim. 5:5.

9. Poistuuko yksinäisyys aina ahkeran työn mukana? Mikä myös auttaa?

⁹ Mutta eräs leskimies sanoi realistisesti: ”Yksinäisyys ei haihdu pelkästään kovan työn ohessa. Sen kanssa on usein elettävä. Se täytyy vain kestää Jehovan avulla ja häneltä tulevassa voimassa.” Sellainen voima saadaan, kun ’esitetään lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää’. (1. Tim. 5:5) Toimintojemme esittäminen yksityiskohtaisesti rukouksessa pitkin päivää ja sen tietäminen, että Jehova aina kuulee ja että hän on kiinnostunut elämämme yksityiskohdista, on todella lohduttavaa. Sydämemme vuodattaminen hänelle ”yötä päivää” auttaa – varsinkin yöllä, jolloin, kuten monet sanovat, yksinäisyyden ongelma voi tulla vakavaksi.

SUKUPUOLISTEN HALUJEN VOITTAMINEN

10. a) Milloin sukupuoliset halut voivat muodostua vakavaksi ongelmaksi? b) Millä tavalla joku ’tavoittelee aistillista tyydytystä’, ja mihin se voi johtaa?

¹⁰ Monet yksinhuoltajat kaipaavat kovasti avioliiton lämmintä toveruutta ja aviovuoteen sukupuolisuhteita. Sellaiset tunteet itsessään eivät ole varmaankaan vääriä. Uudelleen avioitumisen halu on luonnollinen. Ongelma syntyy silloin, kun henkilö päättää tyydyttää nämä ”sukupuoliset intohimonsa” kustannuksista välittämättä. Niin tapahtui apostoli Paavalin päivinä. Jotkut nuoremmat lesket antoivat ’sukupuolisten intohimojensa tulla heidän ja Kristuksen väliin’. (1. Tim. 5:11, 12) Se oli vakavaa, koska sellainen ihminen todellisuudessa sanoi: ’Minun sukupuoliset tarpeeni ovat aivan liian suuria. Minun on tehtävä jotakin suodakseni ruumiilleni huojennusta!’ Tällaiset ruumiilliset eli aistilliset halut tulivat vähitellen elämän pääasiaksi, jopa tärkeämmiksi kuin hengelliset edut. Tällaiset halut voisivat kehittyä niin voimakkaiksi, että ihminen ’tavoittelee aistillista tyydytystä’ ja tulee siten ”kuolleeksi, vaikka elääkin”. (1. Tim. 5:6) Sellaisen ihmisen kiinnostus hengellisiin asioihin kuolisi. Samoin voi käydä kenelle tahansa kristitylle (miehelle tai naiselle) nykyään. Ihminen voi tehdä ’hengellisen itsemurhan’ jättämällä huomioon ottamatta Raamatun asettamat moraalimittapuut siksi, että hän on niin uppoutunut ”sukupuolisten intohimojen” tyydyttämiseen.

11. Miten ihminen voi ’kuolettaa sukupuolisen himonsa’?

¹¹ Sen tähden Raamattu kehottaa: ’Kuolettakaa ruumiinjäsenenne sukupuoliseen himoon katsoen.’ (Kol. 3:5) Mutta miten? Varjelemalla mieltäsi ja sydäntäsi. Jos yrittäisit noudattaa ruokavaliota ja hillitä ruokahaluasi, niin lukisitko lehtiä, joissa on kuvia herkullisista ruoista, tai katselisitko televisiosta ruoanlaittoa käsitteleviä ohjelmia? Seurustelisitko sellaisten ihmisten kanssa, jotka alituisesti puhuisivat ruoasta? Tuskinpa! Samoin on ”sukupuolisen himon” laita. Eräs leski sanoi suoraan: ”Me elämme maailmassa, joka ei hetkeksikään lakkaa puhumasta seksistä. Olen siksi jokseenkin tarkka sen suhteen, mitä valitsen ajanvietteekseni ja keiden parissa olen. Sokeritautinen ei varmaankaan haluaisi painaa nenäänsä makeiskaupan ikkunaa vasten.”

12, 13. a) Mitä tarvitaan henkilökohtaisen suhteen kehittämiseen Jehovaan? b) Miksi ”nöyrät pyynnöt” ovat niin tärkeitä, ja miten ihminen voi toimia niiden mukaisesti?

¹² Jotta ihminen voisi voittaa tällaiset halut päivästä toiseen, hänen täytyy kehittää läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan. Henkilökohtaisen tutkimisen ja miettimisen lisäksi se vaatii ”nöyrien pyyntöjen” esittämistä lakkaamatta. (1. Tim. 5:5) Paavali ei ainoastaan mainitse rukouksia yleensä vaan puhuu ”nöyristä pyynnöistä”. Ne ovat kipeän tarpeen ilmaisevia Jumalalle esitettäviä anomuksia. Ne ovat hartaita rukouksia, niin, avunpyyntö, joka ehkä esitetään ”voimakkain huudoin ja kyynelin”. – Hepr. 5:7.

¹³ Rukoiletko yhtä hartaasti itsehillintää ja voimaa? Esitätkö rukouksiasi lakkaamatta? Rukoiletko juuri sillä hetkellä, kun sellaiset halut tulevat voimakkaiksi? Esitätkö asiasi yksityiskohtaisen selvästi ehkäpä paljastaen Isällemme asioita, joita et uskoisi kenellekään toiselle ihmiselle? Toimitko myös rukoustesi mukaisesti? Eräs kristitty nainen sanoi: ”Älä pyydä Jehovalta apua voittaaksesi sukupuoliset halusi, jos kerran alituisesti ajattelet sukupuoliasioita. Tiettyinä aikoina kuukaudesta sukupuoliset halusi voivat tosin tulla hyvin suuriksi. Anna silloin mielellesi ajateltavaa tekemällä jotakin muuta. Mene käymään jonkun luona. Mene kävelylle tai tee mitä tahansa, joka auttaa sinua vaihtamaan aihetta. Pysy siihen aikaan kuukaudesta mahdollisimman ahkerana.” Eräs toinen henkilö, joka myös ymmärsi, miten arvokasta oli harrastaa ahkerasti ”kaikkea hyvää työtä”, oli samaa mieltä ja sanoi: ”Pese ikkunasi. Kuuraa lattiasi. Ryhdy rivakasti siivoamaan. Minä olen tehnyt siten. Se tepsii!” Kun toteat Jehovan auttavan sinua tässä ongelmassa – ei suorittamalla ihmettä, vaan ainakin antamalla sinulle voimaa voittaa se kunakin päivänä – niin vetäydyt lähemmäksi häntä.

14. a) Mitä voi tapahtua, jos henkilöllä ei ole läheistä suhdetta Jehovaan? b) Mitä yksinhuoltajat voivat tehdä odottaessaan kristityn puolison saamista?

¹⁴ Ellei henkilöllä ole tällaista kallisarvoista, läheistä suhdetta Jehovaan, niin hän voisi ryhtyä etsimään aviopuolisoa kustannuksista välittämättä, kenties jopa seurustelemaan maailmallisten ihmisten kanssa. (Ps. 25:14) Eräs siten menetellyt myönsi: ”Todellinen ongelma oli siinä, etten ollut lähellä Jehovaa. Avioitumisen mahdollisuus kuulosti niin hyvältä. Unohdin ne moraalimittapuut, jotka minulle oli opetettu. Eräänä päivänä totesin, että mies oli vain kiinnostunut itsestään eikä avioliitosta. Sitten jouduin kantamaan syyllistä omaatuntoa.” Naimattomuus voi tosin olla kovaa, mutta eräs avioeron saanut kristitty nainen varoitti: ”On yksi paljon pahempi tilanne kuin naimattomuus. Se on naimisissa oleminen väärän henkilön kanssa!” Aina on olemassa mahdollisuus löytää puoliso uskollisten kristittyjen joukosta, joku ”Herrassa”. (1. Kor. 7:39) Jotkut ovat odottaneet monta vuotta sellaista puolisoa. He eivät ole sinä aikana katkeroituneet eivätkä olosuhteittensa johdosta lannistuneet. He ovat viisaasti käyttäneet ajan sellaisten ominaisuuksien kehittämiseen, jotka tekisivät heistä parempia aviopuolisoita. Eräs yksinhuoltaja sanoikin: ”Kysyn itseltäni: ’Olenko sellainen hengellinen nainen, jonka joku haluaisi valita?’ Jos olen onneton naimattomana, niin todennäköisesti joku saisi minusta onnettoman aviopuolison.”

TALOUDENHOITO JA LASTENKASVATUS

15. a) Mitä jotkut yksinhuoltajat ovat tehneet menestyksellisen taloudenhoidon hyväksi? b) Onko sinulla mitään lisäehdotuksia?

¹⁵ Monet yksinhuoltajat ovat jäljitelleet Sananlaskujen 31. luvussa kuvailtua kelpo vaimoa, vaikka se onkin rasittava tehtävä. Vaikka hän oli aviovaimo, talouden hoidon yleisvalvonta oli hänen huostassaan. Hän säästi rahaa tekemällä edullisia ostoksia, valmistamalla itse vaatteita ynnä muuta suoraan raaka-aineista ja olemalla tuhlaamatta elintarvikkeita, sillä hän valmisti kullekin ”heidän osansa”. (Jakeet 13–15, 19) Hän aloitti päivän aikaisin ja teki työtä myöhään. (Jakeet 15, 18) Hän valmisti tavaroita ja myi niitä. (Jae 24) Hän käytti omia ”kämmeniään” askareitten suorittamiseen. (Jakeet 17, 19) Oppiakseen käyttämään omia käsiään taitavasti, jotkut yksinhuoltajat ovat nykyään lukeneet tee-se-itse-kirjoja ja kysyneet neuvoa ammattilaisilta. (Kun he ovat selittäneet asemansa, niin he ovat usein saaneet ilmaiseksi ohjeita asiantuntijoilta.) Toiset ovat kertoneet tarpeistaan muille Jehovan todistajille, jotka ovat osanneet jotakin, ja kun on ollut mahdollista, nämä ovat ystävällisesti auttaneet heitä. Kaikki tällainen tekee elämisen halvemmaksi.

16. Miksi on tärkeää luottaa Jumalaan, ja kenen esimerkki valaisee tämän tarpeellisuutta?

¹⁶ Mutta huolimatta siitä, mitä kaikkea leski voi tehdä, hänen täytyy luottaa Jumalaan päivittäisen toimeentulon saamiseksi aikojen tullessa ankeammiksi. Hyvä esimerkki sellaisesta joka ”pani toivonsa Jumalaan”, oli yksinhuoltaja joka asui Sarpatin kaupungissa Jumalan profeetan Elian aikana. Jehovan ohjauksesta Elia pyysi häneltä hänen viimeistä ruokapalaansa ja lupasi hänelle, että Jumala pitäisi hänestä huolen. Mitä sinä olisit tehnyt? Hänellä oli ruokatarvikkeita riittävästi vain yhtä ateriaa varten. Ainakin tämän yhden aterian saamiseen hän voi luottaa. Uskonsa vuoksi hän kuitenkin luovutti sen, mikä oli varmaa, ja pani luottamuksensa epävarmaan. Profeetan välityksellä annettu Jumalan sana toteutui. Hän ja hänen poikansa eivät jääneet koskaan ilman ruokaa. Samoin nykyään yksinhuoltajien niin kuin kaikkien kristittyjen täytyy panna luottamuksensa Jumalaan etsimällä hänen valtakuntaansa ensin ja mukautumalla hänen vanhurskaisiin mittapuihinsa. Silloin he saavat nähdä, että hän huolehtii heistä. – 1. Kun. 17:8–16; Luuk. 4:25, 26; Matt. 6:31–33.

17. Mitä yksinhuoltajat eivät saa koskaan unohtaa, jos he haluavat onnistua lastensa kasvattamisessa, ja miksi?

¹⁷ Lapsille sekä ”äitinä” että ”isänä” olemisen vaikea tehtävä ja heidän kasvattamisensa oikein voidaan suorittaa menestyksellisesti vain silloin, kun yksinhuoltaja ei unohda, minkä pitäisi olla tärkeintä kodissa. Pane merkille Raamatun vastaus:

”Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.” (Sananl. 15:16, 17)

Aterian todellinen arvo ei ole siinä mitä on pöydällä, vaan siinä mitä on yhdessä syövien sydämessä. Rakkaus ja terve Jumalan pelko ovat todella merkityksellisiä.

18. a) Mitä jotkut yksinhuoltajat ovat tehneet saadakseen rahaa ja voidakseen silti käyttää aikaa lapsistaan huolehtimiseen? b) Mitä muuta mielestäsi voitaisiin tehdä?

¹⁸ Jotta yksinhuoltajilla olisi aikaa auttaa lapsiaan kehittämään kunnioittavaa pelkoa Jumalaa kohtaan ja jotta heillä silti olisi tarpeeksi rahaa, jotkut ovat usein lastensa avulla myyneet kotitekoisia tuotteita tai harjoittaneet jotakin palveluelinkeinoa kotona.a Toiset ovat käyttäneet hyväkseen yhteiskunnalta saatavaa avustusta, johon heillä on laillinen ja moraalinen oikeus. Monet ovat alentaneet elintasoaan tullakseen toimeen osa-aikatyöllä, kuten eräs kristitty nainen jolla on neljä lasta. Hän sanoi: ”Halusin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon. Oli tarpeeksi huono asia, ettei heillä ollut isää, saati sitten että he olisivat jääneet vielä ilman äitiäkin.” Kaikki eivät ehkä tietenkään kykene löytämään sellaista sopivaa työtä. Mutta uskoutumalla lapsilleen ja selittämällä, miksi ansiotyö on välttämätöntä, ja käyttämällä mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan tällaiset vanhemmat voivat ylläpitää lämmintä, rakkaudellista ilmapiiriä kodissa.

19. a) Mitä ’lastensa rakastaminen’ merkitsee vanhemmille? b) Miksi se ei ole aina helppoa yksinhuoltajalle?

¹⁹ ’Lastensa rakastaminen’, johon sisältyy tarvittavan kurin antaminen, on erittäin tärkeätä. (Tiit. 2:4; Sananl. 13:24) Se ehkäisee lapsia, jotka jo ovat menettäneet toisen vanhemmistaan, tuntemasta oloaan turvattomaksi. Koska jotkut naiset pyrkivät olemaan hyvin herkkätunteisia, kurittaminen saattaa vaatia heiltä tosi ponnistelua. Mutta muista, että kuri johon saattaa liittyä rangaistuskin, osoittaa lapselle, että rakastat häntä niin paljon ettet halua hänen joutuvan vaikeuksiin.

20. a) Mitä jotkut ovat tehneet säilyttääkseen läheisen suhteen lapsiinsa? b) Mikä kahtalainen siunaus saadaan lasten lähellä pysymisestä ja heidän oikeasta kasvattamisestaan?

²⁰ Yksinhuoltajat, jotka ovat säilyttäneet läheisen suhteen lapsiinsa, ehdottavat:

”Järjestä nimenomainen aika lasten kanssa olemista varten äläkä anna minkään tulla sen tielle. Taloustyötä on aina; lapsia ei tule olemaan aina. Keskity vahvistamaan lapsia hengellisesti.” ”Minun täytyi lieventää antamaani kuria ymmärtämyksellä, koska äidin menetys aiheutti heille järkytyksen. Puhun heidän kanssaan joka tilanteessa, olipa mikä aika päivästä tai yöstä tahansa. Meillä on ’kodikkaita hetkiä’, kun valmistamme päivällistä. Silloin he todella uskoutuvat minulle.”

Sellainen rakkaus näkyy. Lapset voivat huomata ja tuntea sen. Vaikka kaikki tällainen ponnistelu lasten kasvattamiseksi onkin vaativaa, isä tai äiti saa suurenmoisen tyydytyksen nähdessään heidän kasvavan vastuuntuntoisiksi Jehovan ylistäjiksi. Sellainen toiminta on myös moraalinen suoja yksinhuoltajalle. – 1. Tim. 2:15.

LOPULLINEN RATKAISU – UUSI JÄRJESTYS

21. a) Ovatko yksinhuoltajan ongelmat helposti ratkaistavissa? b) Mitä uskollinen vaellus tuottaa?

²¹ ”Osallistun saarnaamistyöhön melkein joka päivä. Tutkin ja rukoilen alituisesti”, sanoi eräs leski, joka tunnusti: ”Silti itken itseni uneen joka ilta.” Niin, ongelmat, joista yksinhuoltajan täytyy selviytyä, ovat vaikeita ratkaistaviksi. Usein on kysymys jokapäiväisestä taistelusta. Kuitenkin jokainen päivä, jona kristitty ilmaisee kärsivällisyyttä, on uusi isku Saatanan kasvoille, joka väitti että ihmiset lakkaisivat palvelemasta Jumalaa, kun olosuhteet tulisivat vaikeiksi. (Job 1:9–11; Sananl. 27:11) Ymmärrä, ettei kenelläkään ole täydellistä osaa elämässä nykyään. ”Koko veljesseurassa” esiintyy kärsimyksiä. (1. Piet. 5:9) Jonkun toisen ongelmat saattavat olla erilaisia kuin sinun, mutta ne ovat yhtä vaikeita hänelle. Riippumatta siitä millaisia ongelmia sinulla on, tilanne voisi olla pahempikin. Yritä siksi ajatella elämäsi myönteisiä puolia mahdollisimman paljon.

22. a) Mihin meidän tulisi pitää katseemme kohdistettuna ja miksi? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

²² Meidän täytyy pitää ennen kaikkea katseemme kohdistettuna sen tulevan järjestyksen elävään toivoon, joka tuottaa täydellisen tyydytyksen. Apostoli Paavali sanookin: ”Me emme pidä katsettamme näkyväisissä [ahdistuksissa, jotka voivat hämmentää ja lannistaa meidät], vaan näkymättömissä [ikuisen elämän toivossa]. Sillä näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” Niin, nykyisen turhauttavan järjestelmän paineet tulevat lopulta päättymään. Aivan lähellä olevan uuden järjestyksen siunaukset ovat loputtomia. Jos pidät katseesi kohdistettuna näihin seikkoihin, niin et ”lannistu”. (2. Kor. 4:8, 9, 16–18) Mutta mitä toiset voivat tehdä yksinhuoltajien auttamiseksi? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

Voitko sinä auttaa leskiä ja isättömiä lapsia ”heidän ahdistuksessaan”?

1, 2. a) Mikä ero on sen välillä, että ”huomaa” jonkun olevan ahdingossa ja sen että ”huolehtii” hänestä? b) Minkä vastuun tosi palvonta tuo Jaakobin 1:27:n mukaan?

ON AIVAN eri asia huomata jonkun olevan ahdingossa kuin huolehtia ahdingossa olevasta. Tosi palvonnan pitäisi muuttaa ihmiset välinpitämättömistä huomioitsijoista toisten uskovien huolehtivaisiksi auttajiksi, koska ”palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta”. – Jaak. 1:27.

² Jaakobin 1:27:ssä esiintyvä alkuperäinen kreikankielinen sana, joka on käännetty ”huolehtimiseksi”, määritellään ’huolen pitämiseksi, huomioon ottamiseksi’. Siihen sisältyy ajatus jonkun luona käymisestä viemässä tarvittavaa apua. Tällaista apua arvostetaan syvästi.

LAPSET VOIVAT ANTAA ARVOKASTA APUA

3, 4. a) Keiden pitäisi olla huolissaan leskien auttamisesta 1. Timoteuksen kirjeen 5:4:n mukaan? b) Millä tavoilla yksinhuoltajien lapset voivat auttaa ja mikä on parasta tukea mitä nämä lapset voivat antaa?

³ Apostoli Paavali osoittaa, keiden pitäisi olla kiinnostuneita leskien auttamisesta, kun hän sanoo: ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Tim. 5:4) Vaikka tämä lausunto koskee aikuisia lapsia, niin alaikäisetkin voivat oppia ilmaisemaan antaumuksensa Jumalalle maksamalla ”asianmukaista korvausta” vanhemmilleen, jotka ovat tehneet niin paljon heidän hyväkseen. Mutta miten? Jotkut nuoret auttavat antamalla rahaa, kuten eräskin, joka tarjosi kaikki osa-aikatyöstään saamansa säästöt erään odottamattoman laskun maksamiseen. ”Tällainen 14-vuotiaan pojan anteliaisuus on sanoin kuvaamattoman rohkaisevaa”, sanoi hänen äitinsä silmät säteillen.

⁴ Vaikka lapset eivät kykenisikään antamaan rahaa, niin he voivat antaa jotakin paljon tärkeämpää – ilmaista arvostusta ja tottelevaisuutta. (Sananl. 23:22; Ef. 6:1–3) Useimmat yksinhuoltajat kysyvät itseltään: ”Kasvatanko lastani hyvin?” Kuvittele, millaista iloa eräs yksinhuoltaja tunsi, kun hänen pikkulapsensa teki kortin, jossa sanottiin: ”Rakastan sinua hyvin paljon ja tiedän, että yrität kovasti.” Jos olet yksinhuoltajan lapsi, niin oletko lähiaikoina kertonut isällesi tai äidillesi, kuinka paljon arvostat hänen puolestasi tekemiään uhrauksia? Oletko nopea tottelemaan? Tiedätkö, miten paljon merkitsee tiskaaminen kuuliaisesti, jätteiden vieminen ulos, kotiläksyjesi tekeminen, kotiin tuleminen ajoissa, siistiytyminen ja ennen kaikkea raamatullisten julkaisujen tutkiminen säännöllisesti? Näihin asioihin liittyvä halukas kuuliaisuus on parasta tukea, mitä voit antaa isällesi tai äidillesi.

KUINKA SEURAKUNTA VOI AUTTAA

5. a) Mitä ’myötätuntoisuuden’ osoittaminen merkitsee, ja miksi se on niin tärkeää? b) Millä tavoilla seurakuntamme voisi ilmaista sellaista ’myötätuntoisuutta’ yksinhuoltajia kohtaan?

⁵ ”Se on ollut kovaa ja joskus olen ollut vähällä murtua”, sanoi eräs yksinhuoltaja, jolla on kuusi lasta, muun muassa noin 1 1/2 vuoden ikäiset kaksoset. ”Mutta aina silloin tällöin joku veljistä tai sisarista [seurakunnassa] sanoo minulle: ’Joan, teet hyvää työtä. Se varmasti kannattaa.’ Auttaa kovin paljon, kun tietää, että toiset ajattelevat minua ja välittävät minusta.” Tämä osoittaa, kuinka kaikki voivat olla avuksi. ”Olkaa kaikki”, kehottaa apostoli Pietari, ”samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä.” (1. Piet. 3:8) Asetu tuon toisen asemaan. Pelkkä ystävällinen sana ja sydämellinen hymy voivat merkitä niin paljon. Ole helläsydäminen ennemmin kuin arvosteleva.

6. Miksi henkilö, joka toimii niin kuin Johanneksen 1. kirjeen 3:17:ssä kuvaillaan, on todella moitittava Jumalan silmissä?

⁶ Aitoon rakkauteen sisältyy enemmän kuin huomaavaisia sanoja. Juuri ennen kuin apostoli Johannes kehotti kristittyjä osoittamaan rakkautta teoilla, hän kirjoitti: ”Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä?” (1. Joh. 3:17) Se alkukielen sana, joka on käännetty sanalla ”näkee”, ei merkitse vain huoletonta vilkaisua vaan hätäilemätöntä katselemista. Sitä käytetään silloin, kun kenraali tarkastaa armeijan. Hän varmasti katsoo kiinnostuneena yksityiskohdista. Kuvittele siksi Johanneksen kuvailemaa tilannetta: joku, jolla on varaa auttaa, havaitsee katseltuaan huolellisesti veljeään hänen tarpeensa ja sitten sulkee ja lukitsee sydämensä oven. Hän kieltäytyy auttamasta. Kuinka kylmää! Olemme kiitollisia siitä, että tällaiset kielteiset vastakaiun ilmaukset ovat harvinaisia poikkeuksia Jehovan todistajien keskuudessa. Lukemattoman monet tiedonannot osoittavat heidän anteliaisuutensa puutteessa olevia kohtaan.

7. Missä tavallisesti on ongelma, kun tarpeessa olevat yksinhuoltajaperheet laiminlyödään, ja miten ongelma voidaan voittaa?

⁷ Laiminlyöntitapauksia on kuitenkin ollut. Tavallisesti se on johtunut siitä, ettei ole ’nähty’ tarvetta. Ei esiintynyt ’huolellista tarkkailua’ eikä kiinnostusta tarpeessa olevia kohtaan. Millainen tilanne vallitsee teidän seurakunnassanne? Oletteko todella tietoisia leskien ja orpojen olosuhteista? Milloin viimeksi teit enemmän kuin vain huolettomasti tervehdit heitä? Oletko koskaan kutsunut ketään heistä aterialle tai seurustelutilaisuuteen oppiaksesi tuntemaan heidät paremmin? Tällaiset kysymykset auttavat meitä havaitsemaan, ’näemmekö’ todella yksinhuoltajaperheittemme olosuhteet.

8. Miten jotkut seurakuntaan kuuluvat ovat auttaneet tarpeessa olevia yksinhuoltajaperheitä?

⁸ Auttaminen ei vaadi suurta varallisuutta. Monet, jotka näkevät todellisen tarpeen, ovat antaneet ylimääräisiä ruokatarvikkeita tai vaatteita, jotka ovat käyneet heidän omille lapsilleen pieniksi. Jotkut ovat jopa opettaneet yksinhuoltajille joitakin taitoja, esimerkiksi ompelemista, niin että nämä voivat tulla paremmin toimeen. Eräs vanha sananlasku esittää ajatuksen: ”Jos annat miehelle kalan, niin hänellä on ruokaa päiväksi. Jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on ruokaa eliniäkseen.” Muuan yksinhuoltaja kirjoitti: ”Eräs sisar antoi minulle ompelukoneen, kaksi palaa kangasta ja ompeluopetusta. Olen säästänyt satojen markkojen edestä siitä lähtien.”

9. Mikä tasapainoinen näkemys yksinhuoltajaperheillä pitäisi olla avun saamisen suhteen toisilta?

⁹ Mutta pitäisikö yksinhuoltajien yleensä odottaa saavansa apua ”tulvimalla” ja masentua, elleivät he saa apua? Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen on välttämätöntä. Vaikka yksinhuoltaja onkin kiitollinen kaikesta mahdollisesta tarjotusta avusta, niin hänen pitäisi kysyä: ”Teenkö kaiken voitavani tilanteen hyväksi?” Eräs yksinhuoltaja sanoikin: ”Ei kukaan voi todellisuudessa ottaa huollettavakseen ylimääräistä perhettä. Ellet auta itse itseäsi, niin et tunnusta kokonaisvastuutasi. Sinun on opittava seisomaan omilla jaloillasi.” Raamatussa on esimerkkejä uskollisista leskistä, jotka antoivat itseltään sen sijaan että olisivat odottaneet palveluksia toisilta. (Luuk. 2:36–38; Mark. 12:42–44) Muuan aineellisesti köyhä yksinhuoltaja, joka ponnisteli monta vuotta kahden lapsen kasvattamiseksi, piti seinällään laattaa, jossa luki: ”Ne, jotka tuovat auringonpaistetta toisten elämään, eivät voi olla saamatta sitä itse.” Hän on tehnyt juuri siten kaksitoista vuotta kokoajanevankelistana. Hän on antanut itseltään ja nyt 73-vuotiaana hän edelleen antaa apua toisille. Siitä on ollut seurauksena, ettei hän ole koskaan ollut puutteessa. – Sananl. 11:25.

10. Mikä osoittaa, että kypsillä sisarilla oli suuri osuus leskien ja orpojen auttamisessa ensimmäisellä vuosisadalla?

¹⁰ Kypsillä naisilla oli epäilemättä suuri osuus leskien ja orpojen auttamisessa ensimmäisellä vuosisadalla. Joidenkuiden leskien kerrotaan ’avustaneen ahdistuksessa olevia’, kenties heidän joukossaan on ollut yksinhuoltajaperheitä. (1. Tim. 5:10) Kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Roomassa oleville kristityille, neljäsosa niistä, joille hän lähetti terveisiä, oli naisia, jotka olivat palvelleet uskollisesti seurakunnan kanssa tai sen hyväksi. Joidenkuiden mainittiin nimenomaan työskennelleen ahkerasti tai nähneen paljon vaivaa ”Herrassa”. (Room. 16:3–15) Foibe-nimisen naisen, ”seurakunnan palvelijan” (ilmeisesti hän palveli epävirallisella tavalla huolehtien toisten henkilökohtaisista tarpeista), sanotaan osoittautuneen ”monien puolustajaksi”. Epäilemättä hän otti aloitteen auttaakseen ”monia”, mikä vahvisti seurakuntaa. Foiben tavoin nykyään kypsät kristityt naiset antavat rakkaudellista rohkaisua ja apua käyttäen aineellisia varojaan ”ahdistuksessa olevien” auttamiseksi. – Room. 16:1, 2.

11. a) Minkälaatuista apua kypsät sisaret voivat antaa yksinhuoltajille? b) Minkä esimerkin voit kertoa, ja tiedätkö muita tapauksia?

¹¹ Monet iäkkäät kristityt naiset antavat hengellistä ja tunneperäistä apua olemalla ”hyvän opettajia”, niin että he voivat ’palauttaa nuoret naiset järkiinsä’ tarjoamalla heille myötätuntoisia neuvoja. (Tiit. 2:3–5) Esimerkiksi eräs yksinhuoltajaäiti oli kyyneleet silmissä kuultuaan avioliittoa käsittelevän raamatullisen puheen. Eräs vanhempi kristitty nainen kysyi, mikä häntä vaivasi. ”Surkuttelen kai vain itseäni”, kuului nyyhkyttävä vastaus. Iäkkäämpi nainen alkoi puhua hänen kanssaan. Hän tiesi, miltä ahdingossa olevasta tuntui, koska hän itse oli joutunut aviomiehensä hylkäämäksi kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Nuorempi nainen sanoi: ”Hän oli suurin apuni. Hän puhui minulle paljon ja kutsui minut kanssaan saarnaamistyöhön. Hän on ollut erittäin hyvä ystävä minulle.” Monet kypsät kristityt naiset ovat lähestyneet sellaisessa asemassa olevia ja olleet valmiit kuuntelemaan heidän surujaan, jopa keskustelleet heidän kanssaan hyvin henkilökohtaisista ongelmista, joita kristityn miehen ei yksinään sopisi käsitelläkään.

VANHIMMAT – SAATTAKAA ’LESKEN SYDÄN RIEMUITSEMAAN’

12. Miten vanhimmat voivat saada ’leskien sydämen riemuitsemaan’?

¹² ”Lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan”, sanoi Job esikristillisinä aikoina. (Job 29:13) Hän ”tunsi” leskien kokeman tuskan. Sen sijaan että hän olisi lisännyt sitä ajattelemattomalla sanalla tai teolla, hän toimi niin että ilahdutti heitä sisäisesti – heidän sydämensä. Kristillisten seurakuntien vanhimmat voivat nykyään tehdä samoin palauttamalla heidän luottamuksensa siihen, että seurakunta on lämminsydäminen perhe, saamalla heidät tosiaan tuntemaan olevansa osa siitä. Valvojat voivat esittää jonkin lohdullisen raamatunkohdan, joka osoittaa uskollisuudesta koituvat siunaukset. ’Myötätuntoisuus’ auttaa heitä, kun he yrittävät ymmärtää niitä suunnattomia tunneperäisiä ja henkisiä paineita, jotka ovat monien yksinhuoltajien vitsauksena. (1. Piet. 3:8) Silloin tarpeessa olevat tuntevat olevansa vapaita etsimään heiltä apua. Jokainen näistä hengellisistä miehistä voi tosiaan olla ”suojana rankkasateelta, . . . kuin vesipurot kuivassa maassa”. – Jes. 32:1, 2.

13. Miksi yksinhuoltajat voivat lähestyä vanhimpia saadakseen apua tärkeitä ratkaisuja tehdessään, ja millaista apua pitäisi antaa?

¹³ Raamattu ennusti, että Jumala palauttaisi kykenevät ”neuvonantajat” muinaisen kansansa keskuuteen. (Jes. 1:26) Samoin nykyään yksinhuoltajat voivat etsiä neuvoa vanhimmalta tehdessään tärkeitä ratkaisuja. Kun vanhimpia lähestytään, heidän pitäisi antaa ”ohjausta”, joka auttaa tiedustelijaa ymmärtämään käsiteltävään asiaan liittyvät Raamatun periaatteet. Mutta vanhimman tai kenen tahansa muun osa, jolta apua pyydetään, on olla ’neuvonantajana’, ei ratkaisun tekijänä toisten puolesta. – Sananl. 11:14; Gal. 6:5.

14. a) Miksi vanhinten pitäisi yrittää ”palauttaa kohdalleen” sellainen, joka ottaa harha-askeleen? b) Miten ’kohdalleen palauttamiseksi’ käännettyä kreikkalaista sanaa käytettiin ensimmäisellä vuosisadalla, ja miten tämän tietämisen pitäisi vaikuttaa siihen, millä tavalla sellainen ’kohdalleen palauttaminen’ suoritetaan?

¹⁴ Vanhin voi huomata, että joku yksinhuoltaja paineittensa takia ottaa jonkin ”harha-askeleen”, esimerkiksi seurustelee epäuskoisen kanssa. Asianomainen ei ehkä ole täysin tietoinen sellaisen askeleen vakavuudesta. ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä”, suosittelee Raamattua. (Gal. 6:1) Siten vanhimmat ja muut voivat estää ”harha-askeleesta” muodostumasta itsepäistä tottelematonta menettelyä. ’Kohdalleen palauttamista’ vastaava kreikkalainen sana on käännetty myös ’kunnostamiseksi’. (Mark. 1:19) Ensimmäisellä vuosisadalla sitä käytettiin kuvaamaan murtuneen luun paikalleen asettamista. Vaikka lääkärin täytyykin käyttää jonkin verran voimaa, niin hän on hyvin hellävarainen luun paikoilleen asettamisessa! Tarkoitushan olisi kuntouttaa vamman kohta, ei tehdä sitä pahemmaksi. Siksi vanhimmat, jotka haluavat tavoittaa sellaisten sydämen, pohtivat asianomaisen kanssa asiaa ”lempeyden hengessä”, hellävaraisesti mutta selväsanaisesti, auttaen häntä näkemään, miksi Jumalan neuvon noudattaminen on hänen parhaakseen, ja kuntouttavat häntä siten hengellisesti.

15. a) Milloin vanhinten täytyisi ehkä järjestää apua tarpeessa olevia leskiä varten? b) Miksi vanhimmat tarvitsevat toisten seurakuntalaisten apua?

¹⁵ Toisinaan vanhinten täytyy ehkä järjestää apua yksinäisille leskille. Trinidadissa eräs 79-vuotias kristitty leski sairastui vakavasti parantumattomaan syöpään, ja hän tarvitsi huolenpitoa kellon ympäri. Vaikka hän sai pientä eläkettä valtiolta, hänellä ei ollut sukulaisia, jotka olisivat voineet auttaa häntä. Jottei tehtävä olisi langennut vain muutamille harvoille, vanhimmat järjestivät kristittyjen naisten ryhmiä, jotka auttoivat vapaaehtoisesti. Yli puoli vuotta nämä naiset laittoivat hengelliselle sisarelleen ruokaa ja siivosivat hänen kotinsa, kuljettivat häntä, pesivät hänen pyykkinsä ja jopa kylvettivät hänet, kun hän ei enää pystynyt liikkumaan. Tämä oli sellainen rakkauden esimerkki, joka todella vaikutti naapureihin. Vanhimmat eivät luonnollisestikaan voi tehdä kaikkea välttämätöntä sellaisissa tapauksissa. Heillä on tavallisesti oma perhe huolehdittavana. Mutta he tekevät mielellään voitavansa ja arvostavat sitä, että toiset ottavat aloitteen auttaakseen tällaisissa tilanteissa.

VELJET – ’PELASTAKAA ISÄTTÖMÄT POJAT’

16. a) Mikä on yksinhuoltajaäitien suurin huolen aihe poikiensa suhteen? b) Kuka voi auttaa ja miten?

¹⁶ Yksinhuoltajaperheen äiti on luonnollisesti huolissaan siitä, ettei kodissa ole isän vaikutusta, varsinkin jos hänellä on poikia. Seurakunnassa olevien miesten tulisi tuntea niin kuin Job, joka sanoi: ”Minä . . . pelastin . . . orvon [isättömän pojan, UM], jolla ei auttajaa ollut.” (Job 29:12) Usein tarvittaisiin vilpitöntä kiinnostusta. Voisitte kutsua tällaisia poikia kanssanne todistamistyöhön, joihinkin toimintoihin valtakunnansalille ja jopa terveelliseen virkistäytymiseen kanssanne. Se voisi ’pelastaa’ pojan maailmalliselta tieltä ja vetää hänet seurakuntaan.

17. a) Kuka oli hyvä esimerkki sellaisesta, joka ’pelasti isättömiä poikia’, ja millaisin seurauksin? b) Mitä naimisissa olevan veljen täytyisi ottaa huomioon tarjotessaan apua toisille lapsille?

¹⁷ Apostoli Pietari oli yksi, joka ’pelasti isättömiä poikia’. Hän osoitti ystävällisyyttä Johannes Markusta kohtaan, jopa käytti hänestä sanontaa ”poikani Markus”. (1. Piet. 5:13) Markuksen äiti Maria oli todennäköisesti yksinhuoltaja, koska kertomus sanoo, että Pietari meni hänen taloonsa, ei hänen miehensä taloon. (Apt. 12:12) Epäilemättä se hyvä hengellinen seura, josta Markus nautti ollessaan Pietarin ja muiden kristittyjen miesten parissa, vaikutti siihen, että hänestä tuli lähetystyöntekijä, joka jopa kirjoitti yhden Raamatun kirjan. Hän on hyvä esimerkki pojille, jotka äiti yksin joutuu kasvattamaan. Luonnollisesti jokaisen naimisissa olevan veljen pitäisi ymmärtää, että Raamatun mukaan hän on ensisijaisesti vastuussa omasta perheestään huolehtimisesta ensin. ”Omaisia” laiminlyömättä paljon hyvää voidaan saada siitä, että osoitetaan kiinnostusta tällaisia isättömiä poikia kohtaan siinä määrin kuin se on hyödyllistä ja kuin olosuhteet sallivat. – 1. Tim. 5:8.

AVUN PERUSTA: UHRAUTUVA RAKKAUS

18. a) Minkälaatuinen rakkaus on aidon kristillisyyden tunnus, ja miten Jeesus osoitti sitä? b) Miten me voimme ilmaista sellaista rakkautta?

¹⁸ Tosi kristityn tunnusmerkki ei ole pelkästään rakkaus, vaan uhrautuva rakkaus. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35) Hänen esimerkkinsä antamisesta oli oleva mittapuu. Hän ”ei miellyttänyt itseään”. ”Hän tuli köyhäksi teidän tähtenne.” ”Hän antoi itsensä [tuskallisen kuoleman kautta] meidän syntiemme edestä.” Vain jäljittelemällä tällaista rakkauden mallia hänen opetuslapsensa voisivat ilmaista huolenpitoa, jota lesket ja isättömät lapset tarvitsisivat ”ahdistuksessaan”. – Room. 15:3; 2. Kor. 8:9; Gal. 1:4; Jaak. 1:27.

19, 20. a) Onko uhrautuvan rakkauden osoittaminen aina helppoa? Miksi tai miksi ei? b) Keiden auttamisesta meidän pitäisi olla erityisen huolissamme?

¹⁹ Kun paineet lisääntyvät ja omista ongelmista huolehtiminen tulee vaikeammaksi, on helppo tulla tunteettomaksi toisen ahdingon suhteen ja keskittyä vain omaan elämäämme. Ensimmäisellä vuosisadallakin joidenkuiden, joita oli ’Jumala opettanut rakastamaan toisiaan’, tarvitsi ’jatkaa siinä täydemmässä määrin’. (1. Tess. 4:9, 10) Eikö meidän pitäisi tarkastella rehellisesti omaa asennettamme ja toimintojamme onnettomiin olosuhteisiin joutuneita kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan? Jeesuksen esimerkin mukainen rakkaus vaatisi meitä uhraamaan elämämme veljiemme puolesta. Mutta jos olemme halukkaita antamaan elämämme veljiemme puolesta, niin kuinka meidän pitäisi suhtautua ”leipämme” jakamiseen silloin, kun ’näemme veljiemme olevan puutteessa’? – 1. Joh. 3:17.

²⁰ Hengellisistä vastuistamme huolehtiminen pitää meidät kaikki hyvin kiireisenä. Me toivomme usein, että voisimme tehdä enemmän toisten auttamiseksi. Mutta jos halukkaasti teemme voitavamme, voimme olla varmat siitä, että Jehova tietää rajoituksemme ja arvostaa sitä mitä me teemme. ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” – Gal. 6:10.

KAIKKI TYÖSKENTELEVÄT YHDESSÄ KESTÄÄKSEEN AHDISTUKSIA

21. a) Mitä yksinhuoltajat voivat tehdä selviytyäkseen nykyajan paineista? b) Miten toiset seurakuntaan kuuluvat voivat auttaa heitä, ja onko tällainen apu tärkeää?

²¹ Voimme siis yhteenvedoksi sanoa, että yksinhuoltajat voivat kestää menettelemällä seuraavalla tavalla: 1) Luota Jumalaan jatkuvasti nyt ja pidä toivo ikuisesta elämästä, jolloin Jumala tyydyttää kaikkien halut. (Ps. 37:3, 4) 2) Säilytä läheinen suhde Jumalaan tutkimalla Raamattua ja rukoilemalla intensiivisesti. 3) Pysy hyödyllisessä työssä, johon kuuluu Valtakunnasta todistaminen, taloudenhoito ja lasten kasvattaminen. Uhrautuva rakkaus saa kaikki seurakunnassa olevat herkästi auttamaan tarpeessa olevia yksinhuoltajia. Miten? Olemalla myötätuntoisia, osoittamalla kiinnostusta heidän lapsiaan kohtaan ja auttamalla heitä hengellisesti ja aineellisesti, mainitaksemme vain muutamia hyviä tekoja, joita voidaan suorittaa heidän hyväkseen. Kuinka arvokasta sellainen apu on? Eräs yksinhuoltaja sanoi: ”Olen kokenut niin paljon ikävyyksiä, että mieluummin unohdan ne. Suokaa minun kuitenkin sanoa tämä: ilman rakkaudellisilta ja uskollisilta veljiltä ja sisarilta saamaani apua en olisi koskaan onnistunut siinä!”

22. Mikä tulee olemaan seuraus tarpeessa olevista leskistä ja isättömistä lapsista huolehtimisesta?

²² Niin, ne jotka aidoista vaikuttimista ’huolehtivat’ ahdingossa olevista yksinhuoltajaperheistä, eivät ainoastaan näe näiden kestävän uskollisesti. (Jaak. 1:27) He myös heijastavat taivaallisen Isämme persoonallisuutta, hänen joka ”antaa apua leskelle ja lapselle, jolla ei ole isää”. – Ps. 146:9, The Bible in Basic English.