12. luku

Kuninkaan omaisuuden lisääminen

1. a) Mikä kysymys herää yhä keskuudessamme olevista Valtakunnan perijätovereista? b) Mistä tosiasiasta saamme todisteen, jos tarkkailemme sellaisia heitä koskevia seikkoja?

KOSKA kaikki todisteet osoittavat, että Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle, herää seuraava kysymys: mitä meidän pitäisi odottaa niiltä, joiden on määrä liittyä Jumalan tuhatvuotiskauden Kuninkaaseen taivaallisessa hallituksessa? Niin kauan kuin he ovat keskuudessamme, meidän tulisi tarkkailla heitä, kun heitä koetellaan ja tarkastetaan sen suhteen, miten he hoitavat sitä, mikä kuuluu taivaalliselle Kuninkaalle, jonka kanssa heidät on kutsuttu hallitsemaan kuninkaina. Miten he huolehtivat kaikista eduista, joita taivaallisella Kuninkaalla on maan päällä? Jos havaitsemme Valtakunnan perijätovereitten koettelemisen ja tarkastamisen olevan käynnissä keskuudessamme, niin se on voimakas todistus siitä, että Jumalan messiaaninen Kuningas hallitsee. Hän on läsnä kuninkaallisella valtaistuimellaan!

2, 3. a) Minkä Jeesuksen vertauksen täyttymykseksi kaikki se tapahtuu, minkä nyt näemme kehittyvän, ja mihin Jeesuksen apostoleitten tekemään kysymykseen annetusta vastauksesta se on osa? b) Miten vertaus alkoi?

² Tämä kiinnostava tapahtumainkulku, joka on ollut käynnissä ihmissilmien edessä tällä 20. vuosisadalla, kuvattiin meille vertauksessa, jonka Jeesus Kristus sisällytti merkittävään ennustukseensa istuessaan Jerusalemia vastapäätä olevalla Öljymäellä keväällä niisankuun 11. päivänä vuonna 33. Hän esitti yhä yksityiskohtaista vastaustaan apostoleittensa esittämään kysymykseen: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on sinun läsnäolosi [kreik. parousía] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, Um) Hän oli juuri päättänyt apostoleilleen kertomansa vertauksen ”kymmenestä neitsyestä” ja siitä saatavan opetuksen esittämisen, ja nyt hän esittää heille toisen vertauksen, jonka täyttymys on merkkinä siitä, että hänen näkymätön parusiansa on alkanut ja jatkuu. Tätä vertausta voitaisiin kutsua ”talenttivertaukseksi”. Se alkaa näin:

³ ”Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa [orjansa, Um] ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää [talenttia, Um], toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.” – Matt. 25:14, 15.

4. a) Mitä senkaltaista tämän vertauksen tekstiyhteyden mukaan tapahtuu, ’niinkuin tapahtuisi’, kun varakas mies matkustaa ulkomaille ja uskoo kalleutensa orjiensa huostaan? b) Ketä tämä ”mies” kuvaa ja miksi?

⁴ Mitä samankaltaista sitten tapahtuu, ’niinkuin tapahtuisi’, kun varakas mies uskoo omaisuutensa orjiensa huostaan ennen lähtöään ulkomaille? Kysymyksessä ovat tietenkin olosuhteet, jotka liittyivät Valtakuntaan, josta Jeesus Kristus on juuri puhunut. Tämä käy ilmeiseksi hänen tätä ennen esittämästään vertauksesta, ”kymmentä neitsyttä” koskevasta vertauksesta, jonka hän aloitti näillä sanoilla: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.” (Matt. 25:1) Se käy myös ilmeiseksi vertauksesta, jonka Jeesus esittää ”talentteja” koskevan vertauksensa jälkeen. (Matt. 25:31–34) Nyt tarkasteltavana olevassa vertauksessa ulkomaille matkustava varakas mies on tietenkin Herra Jeesus Kristus itse. Häneltähän kysyttiin hänen läsnäolonsa ”tunnusmerkkiä”.

5. Mikä aikaisempi vertaus muistuttaa joissakin piirteissä tätä ”talenttivertausta”, mutta miten nuo kaksi vertausta eroavat sen suhteen, mitä niillä oli tarkoitus osoittaa?

⁵ Tämä ”talenttivertaus” muistuttaa monessa suhteessa erästä aikaisempaa vertausta, jonka Jeesus esitti ja jota voitaisiin kutsua ”miinavertaukseksi”, vaikka näitä molempia yleisesti kutsutaan ”leiviskävertauksiksi”. Erikoista kyllä, ”talenttivertaus” tarkoitettiin todistamaan meidän päivinämme tapahtuvalla täyttymyksellään, että Herran Jeesuksen Kristuksen kuninkaallinen läsnäolo eli parusia jatkui parhaillaan, kun taas ”miinavertauksen” Herra Jeesus esitti osoittaakseen kuulijoilleen, että tuohon aikaan messiaaninen valtakunta oli vielä kaukana tulevaisuudessa. Niinpä kertomus, joka johdattaa miinavertaukseen, sanoo: ”Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen.” Miksi? ”Koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta [siinä samassa, Um] ilmestyvä. Hän sanoi näin: ’Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa [orjaansa, Um], antoi heille kymmenen leiviskää [miinan rahaa, Um] ja sanoi heille: ”Asioikaa näillä, kunnes minä tulen”.’” (Luuk. 19:11–13) Kysymyksessä oli pitkä matka kaukaiseen maahan ja paluu sieltä, ja se merkitsisi, että kestäisi kauan, ennen kuin jalosukuinen mies palaisi kuninkaanvallassaan.

6. a) Mitä oli tapahtunut vain kaksi päivää ennen sitä, kun Jeesus esitti ”talenttivertauksen”, ja mikä ei ilmaantunut silloin? b) Mikä kysymys herää siis nyt?

⁶ Samaten kun Herra Jeesus esitti ”talenttivertauksensa”, Jumalan messiaaninen valtakunta oli vielä kaukana; sen ei ollut määrä ilmaantua siinä samassa. Vain kaksi päivää aikaisemmin, sunnuntaina 9. niisankuuta vuonna 33 Jeesus oli ratsastanut aasin varsalla voittosaatossa Jerusalemiin, ja riemuitsevat väkijoukot olivat huutaneet: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna [Oi pelasta, Um] korkeuksissa!” Ja kuitenkaan Valtakunta ei ollut silloin ilmaantunut. (Mark. 11:9, 10) Ilmaantuuko tämä Valtakunta meidän päivinämme? Se on tärkeä kysymys meille nykyään! Pitkä aika on kulunut siitä, kun Jeesus oli täällä lihassa.

7, 8. a) Miten saamme selville, milloin ”talenttivertaus” alkoi täyttyä? b) Miten Apt. 1:2–5 vahvistaa tämän?

⁷ ”Talenttivertaus”, jonka täyttymys liittyy Jeesuksen parusiaan eli läsnäoloon, alkoi toteutua apostolien päivinä 1900 vuotta sitten. Vertauksen ”mies”, Jeesus Kristus itse, oli vielä heidän kanssaan henkilökohtaisesti siihen päivään asti, jona hän nousi taivaaseen kymmenen päivää ennen kuin helluntaijuhlaa vietettiin Jerusalemissa. Vertaus alkaa sillä, että mies aikoo ’matkustaa muille maille’ ja kutsuu orjansa ja uskoo heidän huostaansa omaisuutensa. Ylösnoussut Jeesus ei alkanut ’matkustaa muille maille’ ”kaukaiseen maahan”, ennen kuin sinä päivänä, jona hän nousi taivasta kohti ja katosi näkyvistä. Niinpä hänen on täytynyt ennen tuota tapahtumaa kutsua ”orjansa”, silloiset uskolliset opetuslapsensa, ja uskoa heidän huostaansa omaisuutensa. Sen tähden myös vertauksen on täytynyt alkaa hänen ylösnousemuksensa ja taivaallisen Isänsä läsnäoloon nousemisensa välisenä aikana. Sopusoinnussa tämän kanssa Apt. 1:2–5 esittää:

⁸ ”Hamaan siihen päivään asti, jona hänet [Jeesus] otettiin ylös, [hänellä oli asioita toimitettavana opetuslastensa kanssa. Hänet otettiin ylös] sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ’Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.’”

9. a) Miten miehen muille maille matkustamisen tarkoitus käy ilmi ”talenttivertauksesta”? b) Mikä oli vastaavassa miinavertauksessa miehen kaukaiseen maahan menemisen tarkoitus, ja miten Jeesus vahvisti tämän Herran ehtoollisella?

⁹ ”Muilla mailla” oleva maa, jonne vertauksen ”miehen” oli määrä matkustaa, oli itse taivas, missä Herran Jeesuksen Kristuksen taivaallinen Isä asustaa. Luuk. 19:12 puhuu siitä sopivasti ”kaukaisena maana”. ”Talenttivertauksessa” Jeesus ei kerro tarkoitusta, jonka tähden ”mies” matkusti ulkomaille. Hän antaa siitä huolimatta ymmärtää, että tarkoitus oli hankkia erityinen ”ilo” ja todella lisätä hänen ”omaisuuttaan” ”paljoksi”, niin että sitä olisi entistä enemmän. Niinpä kun mies toteutti ulkomaille matkustamisensa tarkoituksen, hän meni ’iloonsa’ noiden jälkeenjättämiensä ”orjien” Herrana. Rinnakkainen eli vastaava vertaus miinoista ilmaisee, että miehen ulkomaille matkustamisen tarkoitus oli ’saada itsellensä kuninkuus ja sitten palata’. Valtakunnan omistaminen oli sen tähden hänen ’ilonsa’. Jeesus osoitti tämän olevan hänen taivaaseen menemisensä tarkoitus, kun hän sanoi uskollisille apostoleilleen näytettyään heille, miten Herran ehtoollista tuli vuosittain viettää: ”Minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan [teen liiton . . . valtakunnasta, Um], niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luuk. 22:29, 30.

10. Keitä miehen ”orjat” kuvasivat vertauksen mukaan, ja miten on osoitettu, että he hyväksyivät tämän nimityksen?

¹⁰ Vertauksessa miehen ”orjat” olivat Jeesuksen Kristuksen kastettuja opetuslapsia, jotka olivat ehdolla valtaistuimelle ”taivasten valtakunnassa”. Apostolitkaan eivät hävenneet tunnustaa olevansa Herran Jeesuksen ”orjia”. Esimerkiksi Pietarin toinen kirje alkaa seuraavin sanoin: ”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um] ja apostoli.” (2. Piet. 1:1) Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, alussa apostoli Johannes sanoo, että Jeesus Kristus ”lähettämänsä enkelin kautta antoi [sen] tiedoksi palvelijalleen [orjalleen, Um] Johannekselle”. (Ilm. 1:1) Opetuslapsi Juudas aloittaa kirjeensä sanomalla: ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um] ja Jaakobin veli.” (Juud. 1) Opetuslapsi Jaakob aloittaa kirjeensä sanomalla: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija [orja, Um], lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.” (Jaak. 1:1) Apostoli Paavali aloittaa filippiläisille lähettämänsä kirjeen näin: ”Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat [orjat, Um], kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä.” – Fil. 1:1.

HÄNEN ”OMAISUUTENSA” HALTUUNJÄTTÖ

11. Minkä tyyppistä se ”omaisuus”, jonka Jeesus vertauksen ”miehenä” jätti ”orjiensa” huostaan, ei ollut?

¹¹ Taivaalliseen valtakuntaan ehdolla olevat opetuslapset olivat niitä ”orjia”, jotka poistuva Jeesus Kristus kutsui luokseen ennen maan päältä lähtöään ja joiden huostaan hän uskoi ”omaisuutensa”. (Matt. 25:14) Mitä tämä omaisuus oli? Hän ei jättänyt jälkeensä opetuslapsilleen mitään aineellista omaisuutta, kuten taloja, maata, vaatteita tai pankkiin talletettua rahaa. Kuollessaan kidutuspaalussa Golgatalla hän jätti jälkeensä iäkkään äitinsä Marian ja velipuolensa ja sisarpuolensa, ja näiden käyttöön jäi kaikki aineellinen omaisuus Mooseksen lain mukaan. Ja saarnatessaan ja opettaessaan Jumalan valtakuntaa noin kolmen ja puolen vuoden ajan hän ei koonnut itselleen ”aarteita maan päälle” vaan etsi ensin taivaallisen Isänsä valtakuntaa. (Matt. 6:19, 20, 33; 12:46, 47; 24:3–47; Apt. 1:14) Mitä sellaista hän sitten jätti jälkeensä, minkä hän saattoi uskoa ”orjiensa” huostaan?

12, 13. a) Mitä Jeesus Kristus sitten jätti jälkeensä ”omaisuutenaan”? b) Miten tätä näkemystä puoltaa se, mitä Jeesus sanoi apostoleilleen lähellä Jaakobin lähdettä Samariassa?

¹² Se oli perustus kristillisen työn jatkamiselle, viljelty pelto, jolla voitiin saarnata lisää Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista ja tehdä kristittyjä opetuslapsia hyvin tuloksin. Se oli tie, joka oli valmistettu hänen opetuslapsi-”orjilleen”. Jo vuonna 30, kun Jeesus oli matkalla Samarian maan halki ja sen jälkeen kun hän oli saarnannut samarialaiselle naiselle ”Jaakobin lähteellä” lähellä Sykaria, hän sanoi apostoleilleen:

¹³ ”Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.” – Joh. 4:35–38.

14. a) Millaisia Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen julkiset urat olivat toisiinsa verrattuina? b) Keiden keskuuteen ja millä tavalla Jeesus jätti viljellyn pellon, joka pystyi tuottamaan lisää?

¹⁴ Noin kuuden kuukauden ajan Johannes Kastaja oli palvellut Jeesuksen edelläkävijänä ja julistanut: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Sen jälkeen kun Johannes vangittiin vuonna 30, Jeesus oli jatkanut saman sanoman julistamista. Seuraavina kolmena vuotena Jeesus saarnasi hellittämättä tuota sanomaa ja opetti ihmisiä, milloin vain tilaisuus tarjoutui. Johannes Kastajan vapaa julkinen toiminta oli näin ollen sangen lyhyt, vain noin vuoden pituinen, kun taas Jeesuksen julkinen ja yksityinen toiminta oli kolme kertaa niin pitkä. Kummankin miehen voitaisiin sanoa tehneen kylvötyötä, ja Jeesus jatkoi siitä, mihin Johannes lopetti. Jeesus alkoi korjata satona opetuslapsia, mutta ei kaikkia, jotka oli mahdollista korjata satona hänen toiminnan pelloltaan. (Matt. 4:12–23; 3:1–7) Lisäksi Jeesus oli julkisen uransa välityksellä, johon kuului hänen väkivaltainen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kuolleista, täyttänyt luvattua Messiasta koskevat Raamatun ennustukset, ja kaikki tämä oli julkisesti tunnettua. Tämä vaikutti sillä alueella asuviin juutalaisiin, missä Jeesuksesta Kristuksesta tuli aikakauden kiistanalaisin julkinen persoonallisuus. Tästä oli seurauksena viljelty pelto kristittyjen opetuslasten tuottamiseksi.

15. a) Mitä arvokasta, johon liittyi mahdollisuuksia, Jeesus Kristus jätti opetuslapsilleen? b) Miten monelle hän aluksi jätti tuon ”omaisuutensa”?

¹⁵ Jeesus antoi siten ihmispellolle, jolla hän työskenteli, mahdollisuuden, piilevän voiman ja kyvyn tuottaa opetuslapsia, valmisti pellon tilaan, jossa se oli valmis vastaamaan suopeasti, ts. tilaan, jossa Jeesuksen opetuslasten tuleva työ herätti vastakaikua. Tämä mahdollisuuksien (kristillisten mahdollisuuksien) valmistettu pelto kristittyjen opetuslasten viljelemiseksi ja korjaamiseksi satona muodosti ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden”. Sen hän uskoi opetuslapsiorjiensa huostaan. Ylösnousemuksensa jälkeen hän oli näyttäytynyt ”yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle”, mutta myöhemmin helluntaipäivänä Jerusalemin ylähuoneeseen oli kokoontunut vain noin 120 opetuslasta, jotka ensimmäisinä saivat taivaasta vuodatetun pyhän hengen. (1. Kor. 15:6; Matt. 28:16–18; Apt. 1:13–15) Näin ollen oli ainakin yli sata kristittyä ”orjaa”, joiden huostaan hän uskoi ”omaisuutensa”, ennen kuin hän matkusti muille maille nousemalla taivaallisen Isänsä luo.

16. Miten paljon rahaa vertauksen miehen ”omaisuus” käsitti, ja miten hän jakoi tämän ”omaisuutensa” ”orjilleen”?

¹⁶ Miten hänen ”omaisuutensa” jako suoritettiin ja millä perusteella? Me luemme: ”Yhdelle hän antoi viisi leiviskää [talenttia, Um], toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.” (Matt. 25:15) Siten kahdeksan (8) hopeatalenttia edusti hänen ”omaisuuttaan”, jonka hän jakoi orjilleen. Se merkitsi suurta varallisuutta ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, sillä kukin hopeatalentti vastasi 60 miinaa eli noin 3200 markkaa. Orja, joka sai yhden hopeatalentin, sai tämän rahamäärän käyttöönsä; orja, joka sai kaksi talenttia, sai tuon rahasumman kaksinkertaisena; se, joka sai viisi talenttia, sai viisi kertaa tuon summan. Kukin orja sai rahasumman, joka vastasi ”hänen kykyään” käsitellä sellaista summaa ja asioida sillä. Varakas mies tunsi orjansa ja heidän kykynsä.

17. a) Millaisia kykyjä vertauksen ”orjilla” oli, mutta miten on vertauksen täyttymyksessä? b) Kuka sai suurimman vastuun vertauksessa ja ketkä täyttymyksessä?

¹⁷ Vertauksessa kyvyt olivat luonnollisia kykyjä tai kykyjä, joita orjat olivat harjoittaneet ja kehittäneet. ”Talenttivertauksen” täyttymyksessä ”kyky” ei ole pelkkä ruumiillinen tai henkinen kyky, vaikkakin sellainen kyky voi olla arvokas ja hyödyllinen. Sen sijaan ”kyky” edustaa hengellisiä mahdollisuuksia, joita on siinä kristityssä orjassa, joka on ehdolla taivaalliseen valtakuntaan. Kristityn orjan ilmaisema into, halukkuus ja innokkuus edistävät osaltaan hänen mahdollisuuksiaan käyttää hänen huostaansa uskottua hengellistä varallisuutta. Se, joka saa kykynsä mukaan määrän, joka muistuttaa viittä talenttia, kantaa tietenkin suurimman vastuun. Niinpä Herra Jeesus Kristus antoi apostoliorjilleen suurimman vastuun, ja heidän oli määrä suorittaa laajamittainen tienraivaustyö sekä olla kristillisen seurakunnan toissijaisina perustuksina. – Ilm. 21:14; Ef. 2:20–22.

18. a) Mitä ”orjat”, joita oli vain kolme, edustivat? b) Vertauksessa ”orjat” olivat kaikki miehiä, mutta mitä on sanottava täyttymyksestä?

¹⁸ Herralla Jeesuksella Kristuksella on tietenkin enemmän kuin kolme hengellistä ’orjaa’, joiden kanssa hän on tehnyt liiton taivaallisesta valtakunnasta. Niinpä vertauksen kolme ’orjaa’ edustavat taivaallisen valtakunnan tulevien perijöitten kolmea luokkaa. Meidän täytyy muistaa, että hengestä siinneessä kristillisessä seurakunnassa on monia uskovia naisia. Vuoden 33 helluntaipäivänä Jeesuksen äiti Maria kuului sellaisiin naisiin, ja todennäköisesti Betaniasta läheltä Jerusalemia olevat Maria ja Martta olivat Apt. 1:14:ssä mainittujen ”vaimojen” joukossa, jotka saivat pyhän hengen tuona merkittävänä helluntaipäivänä. (Joh. 11:1–45) Myös kun evankelista Filippus Jerusalemissa puhjenneen vainon puristuksessa meni pohjoiseen Samariaan, hän löysi sieltä uskovia samarialaisia naisia, sillä luemme: ”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” – Apt. 8:12.

19. a) Mitä ”mies” odotti vertauksessa orjien tekevän hänen ”omaisuutensa” suhteen? b) Mitä Jeesus Kristus odottaa sen ”omaisuuden” suhteen, jonka hän jätti opetuslapsi-”orjilleen”?

¹⁹ Ennustuksen matkalle lähtevä mies odotti orjiensa asioivan talenteilla poissaolonsa aikana ja lisäävän niitä. Hän ei halunnut heidän sallivan rahan lojua käyttämättömänä ja tuottamattomana. Samaten kun Herra Jeesus Kristus jätti opetuslapsi-”orjiensa” haltuun kaiken maan päällä olevan omaisuutensa, hän odotti ja itse asiassa käski, että he eivät jättäisi hänen heille uskomaansa valmistettua, viljeltyä peltoa vaille jatkuvaa huomiota ja kehittämistä, niin että se ei tuottaisi enempää. Peltoa ei ollut myöskään määrä pysyttää alkuperäisen suuruisena, niin ettei siihen olisi lisätty, ettei sitä olisi levitetty ja laajennettu. Ei, vaan poissa oleva Herra Jeesus Kristus odotti lisäystä, ja siksi lisäyksen tuottamatta jättäminen aiheuttaisi rangaistuksen sille, joka ei elänyt vastuunsa mukaisesti.

”TALENTEILLA” ASIOIMINEN

20. Mitä ”mies” odotti orjilta, joille oli uskottu talentit, ja miten noiden odotusten täyttäminen osoittautui kannattavaksi orjille?

²⁰ Vaikka vertauksen orjia ei erityisesti käskettykään, niin he ymmärsivät, että heiltä odotettiin lisäystä. Se käy selvästi ilmi vertauksesta, sillä siinä sanotaan: ”Se, joka oli saanut viisi leiviskää [talenttia, Um], meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.” (Matt. 25:16, 17) Nämä kaksi orjaa eivät ilmeisesti tallettaneet rahaa pankkiin ja antaneet sen kasvaa korkoa pankkiirien toimenpiteitten ansiosta; sen sijaan he kävivät itse kauppaa taitavasti, arvostelukykyisesti ja neuvokkaasti. Heidän henkilökohtaiset ponnistelunsa osoittautuivat kannattaviksi, sillä kummankin rahamäärä kaksinkertaistui. Kumpikin käytti ”kykyään” uskollisena ja antautuneena omistajalleen samoin kuin halukkaana voittamaan hänen hyväksyntänsä.

21, 22. Miten Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden” määrää tuli lisätä ja missä määrin? Millä alueella?

²¹ Miten nyt se Herran Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden” osa, joka on uskottu tulevalle Valtakunnan perilliselle, kaksinkertaistuu määrältään vertauksen täyttymyksessä? Herra Jeesus kertoi, miten sen oli määrä tapahtua, ja Raamatun kertomus sisältää valaisevia esimerkkejä siitä, miten se tapahtui 1900 vuotta sitten. Muutamaa päivää ennen taivaaseen nousemistaan Herra Jeesus aineellistui ja näyttäytyi opetuslapsilleen ennalta sovitussa paikassa eräällä vuorella Galilean maakunnassa. Siellä hän sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja, katso! minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:16–20, Um) Mutta taivaaseen nousemisensa päivänä hän puhui vielä yksityiskohtaisemmin siitä, miten hänen ”omaisuutensa” lisäämistyötä oli määrä suorittaa. Siitä luemme:

²² ”Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ’Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?’ Hän sanoi heille: ’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka’.” – Apt. 1:6–8.

23. a) Mille alueille Jeesus oli rajoittanut saarnaamisensa ja opettamisensa ja millaisin tuloksin? b) Missä opetuslapsilla siten oli Kristuksen ”omaisuutta” hoidettavana ja kenen määräaikaan asti?

²³ Toimiessaan maan päällä Valtakunnan saarnaajana ja opettajana Jeesus oli rajoittanut ponnistelunsa Jerusalemiin ja Galilean ja Juudean (johon kuului myös Samaria) maakuntiin sekä Pereaan Jordanin itärannalle. Noille alueille Jeesus oli aikaansaanut sellaisen valmistetun, viljellyn tilan juutalaisten ja samarialaisten keskuuteen, että niillä voitiin tehdä uusia opetuslapsia. Tätä noilla alueilla vallitsevaa tilaa opetuslasten oli määrä käyttää hyväkseen lisätessään kristittyjen opetuslasten määrää; se oli ”omaisuutta”, jonka Jeesus, heidän Herransa, uskoi heille ”orjina”. Niinpä heidän oli ennen kaikkea työskenneltävä noilla valmistetuilla alueilla siihen aikaan tai kauteen asti, jonka taivaallinen Isä piti omassa päätösvallassaan. Tämä heidän täytyi tehdä ja muistaa, että ”Kristus [tuli] ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset”. – Room. 15:8.

24. a) Miten opetuslapset pyhän hengen saatuaan heti panivat Herransa ”omaisuuden” käyttöön, ja miten paljon se tuotti? b) Minkä tuottoisan pellon juutalaiset uskovat havaitsivat palattuaan kotiinsa helluntain jälkeen?

²⁴ Sopusoinnussa tämän kanssa opetuslapsi-”orjat” käyttivät siellä hyväkseen valmistettua, viljeltyä omaisuutta, jonka Herra Jeesus oli uskonut heidän huostaansa ”omaisuutenaan”, jonka hyväksi hän oli työskennellyt, ja he hoitivat tuota hengellistä omaisuutta tuottaakseen lisää opetuslapsia. He tekivät sen heti Jerusalemissa tuona helluntaipäivänä vuonna 33, ja heti tuotettiin noin 3000 kastettua, jotka asetettiin ehdolle Valtakuntaan siten, että heidät kastettiin pyhällä hengellä. Nämä olivat kaikki ympärileikattuja, joko luonnollisia juutalaisia tai juutalaiseen uskoon kääntyneitä. Herran Jeesuksen omaisuutta, joka oli uskottu opetuslapsille, käytettiin edelleen yhä enemmän ja kristillistä asioimista suoritettiin tuolla ”omaisuudella”, niin että jonkin verran myöhemmin Jerusalemissa olevien opetuslasten määrä oli noussut ”noin viiteentuhanteen”. (Apt. 4:4) Epäilemättä sadat niistä juutalaisista ja käännynnäisistä, jotka lähtivät Jerusalemista helluntain vieton jälkeen ja palasivat koteihinsa maailman eri osiin, havaitsivat toiminnan pellon kristillisyyden hyväksi kotiseutunsa juutalaisten keskuudessa.

25. a) Miten Jeesus oli jo jossakin määrin tehnyt työtä ”omaisuutensa” hyväksi, kun kysymyksessä olivat Jerusalemin juhliin osallistuvat juutalaiset ja käännynnäiset? b) Miten vaino sai kristillisen uskon leviämään etäisiin juutalaisyhdyskuntiin?

²⁵ Mahdollisesti monet noista palaavista juutalaisista ja käännynnäisistä olivat joutuneet kosketuksiin Jeesuksen Kristuksen kanssa ja kuunnelleet häntä käydessään aikaisemmin Jerusalemissa kaikissa juhlissa. Siten Jeesus oli aikaansaanut valmistetun, viljellyn tilan myös noiden vierailevien juutalaisten ja käännynnäisten keskuuteen, ja apostolit ja Jerusalemissa toimivat opetuslapsitoverit käyttivät hyväkseen tätä Jeesuksen omaisuuden osaa ja panivat sellaisen ”omaisuuden” tuottamaan. (Joh. 12:20–29; Apt. 2:5–11) Niinpä kävi, että ennen kuin apostoli Paavali ehti Roomaan, siellä oli jo monien kristittyjen muodostama seurakunta. (Room. 1:1–7; 15:22–24) Myös vaino, joka syttyi Jerusalemissa siellä olevia Kristuksen opetuslapsia vastaan, koitui kristillisen uskon leviämiseksi monien juutalaisten keskuuteen juutalaisten provinssien ulkopuolelle. Apt. 11:19 kertoo: ”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille.”

26. a) Mihin ajankohtaan ja mihin tapahtumaan asti opetuslasten tekeminen rajoittui ainoastaan juutalaiselle pellolle? b) Miten työskentely tuolla vasta avautuneella alueella johti hengellisten ”talenttien” lisääntymiseen?

²⁶ Poissa olevan Herran Jeesuksen Kristuksen ”omaisuuden” lisäämisen rajoittaminen ainoastaan juutalaisiin ja juutalaiskäännynnäisiin jatkui vuoden 36 syksyyn. Silloin tuli aika lisätä kristittyjen opetuslasten määrää muilla alueilla, kuten Jeesus itse oli käskenyt sanoessaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät”, ja: ”Te tulette olemaan minun todistajani . . . aina maan ääriin saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um; Apt. 1:8) Silloin oli Jumalan määräaika, jolloin juutalaisten opetuslasten, joille Jeesus oli uskonut hengelliset ”talentit”, tuli käyttää tuota hänen ”omaisuuttaan” tuottaakseen lisää hengellisiä ”talentteja”. Viiden talentin luokka aloitti nämä toimenpiteet, kun apostoli Pietari lähetettiin Juudean roomalaiseen hallituskaupunkiin Kesareaan käännyttämään Korneliusta Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi. (Apt. 10:1–11:18) Tämä tapahtuma avasi koko pakanallisen eli ei-juutalaisen ihmismaailman opetuslasten tekemisen työlle. Se oli aluetta, jota Jeesus Kristus ei ollut ’omistanut’ maan päällä Jehova Jumalan hänelle antamana määräalueena, jolla hänen tuli kylvää ja korjata satoa ja tehdä opetuslapsia. – Matt. 15:24.

27. Mitä tämä maailmanlaajuisen tuottoisan alueen avautuminen vaati juutalaisilta opetuslapsilta?

²⁷ Tässä oli nyt laaja alue, jolla Jeesus Kristus itse ei ollut valmentanut ihmisiä, jolla hän ei ollut toiminut tienraivaajana ja jota hän ei jättänyt opetuslapsilleen valmistettuun, viljeltyyn tilaan, jotta nämä olisivat käyttäneet sitä hyväkseen kristillisen seurakunnan lisäämiseksi. Sen hyödyn, edun ja sysäyksen avulla, joka koitui siitä, että Jeesus tuotti alkuperäisen viljeltävän pellon, he saattoivat nyt kokeneina, pätevinä työntekijöinä kylvää siementä ja viljellä kasvun mahdollisuuksia ja siten lisätä siihen toisia peltoja Jeesuksen Messiaan opetuslasten tuottamiseksi. Tämä vaati heiltä tienraivaajan ponnistuksia samoin kuin rohkeutta, vilpitöntä ponnistelua, tarkkaa huomiokykyä ja hellittämättömyyttä, jotta ei koituisi mitään tappiota. He eivät rakentaneet enää toisen miehen perustukselle, vaan suorittivat itse kaikki valmistavat toimenpiteet opetuslasten tekemiseksi upouudella alueella. Näin he ilmaisivat kuuliaisuutta Herralleen. – Room. 15:17–21.

28, 29. a) Mitä Kristuksen myöhemmät opetuslapsi-”orjat” ovat tehneet kykynsä mukaan noudattaen ensimmäisen vuosisadan opetuslasten asettamaa mallia? b) Mikä on ollut tärkein tekijä lisäyksen tuottamisessa?

²⁸ Apostolit ja toiset Jeesuksen Kristuksen ensimmäisen vuosisadan opetuslapset antoivat mallin siitä, miten tulee ’asioida’ heidän huostaansa uskotuilla kuvaannollisilla ”talenteilla”. He lisäsivät Herransa talenttien määrää sata prosenttia. Se kristittyjen ”orjien” luokka, jolle uskottiin Herran ”omaisuudesta” ”viisi talenttia”, tuotti viisi talenttia lisää. Se Kristuksen ”orjien” luokka, jonka vastuulle annettiin kaksi talenttia siitä, mikä kuului heidän Herralleen, tuotti kaksi talenttia lisää. Kumpikin luokka tuotti suhteellisesti sadan prosentin lisäyksen, joten kukin toimi mahdollisuuksiensa mukaan, eikä kukaan ollut toista parempi. Kukin teki niin paljon, kuin häneltä voitiin odottaa. Kukin teki äärimmäisensä ”kykynsä mukaan”. Heidän Herransa omaisuuden lisäys ei kuitenkaan johtunut täysin siitä, miten kukin ’orja’ käytti ”kykyään”. Asiassa oli toinenkin tekijä, ja se oli kaikkein tärkein tekijä. Apostoli Paavali viittaa tähän tekijään, kun hän vertailee keskenään omaa palvelustaan ja kaunopuheisen opetuslapsen Apolloksen palvelusta ja sanoo:

²⁹ ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” – 1. Kor. 3:5–9.

30. a) Kenelle siten kuuluu ensisijainen kunnia lisäyksestä? b) Mitä todisteita lisäyksestä oli ensimmäisellä vuosisadalla opetuslasten viljelemällä alueella?

³⁰ Jumala on sen tähden Se, jolle kuuluu kunnia lisäyksestä, ja Kristuksen ”orjat” ovat pelkästään välikappaleita, joita hän suvaitsee käyttää lisäyksen aikaansaamisessa. Hän auttaa ”orjia” täyttämään velvollisuutensa. Hän varustaa ”orjat” sillä, mitä he tarvitsevat suorittaakseen menestyksellisesti työn opetuslasten tekemiseksi kaikkien kansakuntien ihmisistä. Näin ollen valmistettu, viljelty, opetuslapsia tuottava alue, jonka pois lähtevä Jumalan Poika jätti uskollisille opetuslapsilleen, laajenee, kun muita tällaisia alueita syntyy kaikkialla maapallolla siksi, että Kristuksen ”orjat” tottelevat hänen käskyjään ja jäljittelevät hänen esimerkkiään. Mitä todisteita tästä oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla? Tämä: Opetuslapsista, jotka olivat taivasten valtakunnan perijöitä, versoi seurakuntia Jerusalemin ja koko Juudean ja Galilean ja Samarian ulkopuolelle. Seurakuntia perustettiin Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Välimeren saarille.

31. Mitä esimerkiksi paikkakunta, mistä Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, osoittaa hänestä?

³¹ Tarkastelehan esimerkiksi apostoli Pietaria. Hän oli yksi niistä neljästä apostolista, jotka kuultuaan Jeesuksen ennustavan Jerusalemin upean temppelin tuhon esittivät hänelle kysymyksen: ”Milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?” (Mark. 13:1–4) Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, noin vuosina 62–64 eli useita vuosia ennen kuin ”tämä” tapahtui Jerusalemin ja sen temppelin piirityksen ja tuhon muodossa, apostoli Pietari suoritti lähetystyötä Rooman valtakunnan ulkopuolella. Ensimmäisen kirjeensä, jonka hän lähetti kristityille tovereilleen Rooman valtakunnan sisäpuolelle, hän kirjoitti Babylonin kaupungista Eufratin varrelta Mesopotamiasta, ja tämän kirjeensä lopussa hän viittaa siellä olevaan kristilliseen seurakuntaan, kun hän sanoo: ”Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin.” – 1. Piet. 5:13.

32–34. a) Suunnilleen milloin ja mistä Paavali kirjoitti kirjeensä kolossalaisille? b) Miten Paavali osoittaa siinä opetuslasten huostaan uskottujen ”talenttien” maailmanlaajuisen lisäyksen?

³² Sitten oli myös apostoli Paavali. Hän ehti lopulta keisarivallan aikaisen Rooman pääkaupunkiin asti, vaikkakin vankina, joka oli vedonnut keisariin saadakseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Turvasäilöstään Roomasta hän kirjoitti Kolossassa Vähässä-Aasiassa olevalle kristilliselle seurakunnalle jolloinkin vuosina 60–61. Se tapahtui lähes kymmenen vuotta ennen kuin ”nämä” Herran Jeesuksen Kristuksen ennustamat tapahtumat sattuivat, ja kuitenkin jo niin varhain ennen Jerusalemiin keskittyvän juutalaisen asiainjärjestelmän päättymistä apostoli Paavali puhui Jeesuksen ”orjilleen” uskomien kuvaannollisten ”talenttien” maailmanlaajuisesta lisäämisestä. Viitatessaan ’hyvän uutisen kertomiseen’ heille Paavali kirjoittaa:

³³ ”Me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan; me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin [hyvän uutisen, Um] totuuden sanassa, joka on tullut teidän tykönne, niinkuin se on myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa, niinkuin te sen opitte Epafraalta, meidän rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne ja joka myös on kertonut meille teidän rakkaudestanne Hengessä.

³⁴ ”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla.” – Kol. 1:4–8, 21–23.

35. Minä lyhyenä ajanjaksona ensimmäisen vuosisadan opetuslasten into kävi ilmi ja minkä Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi?

³⁵ Miten nuo apostoli Paavalin henkeytetyt sanat todistivatkaan Herran Jeesuksen Kristuksen ensimmäisellä vuosisadalla eläneitten ”orjien” innosta hänen heidän huostaansa uskomillaan ”talenteilla” ’asioimisessa’! Mikä suoritus se olikaan heiltä niin lyhyenä ajanjaksona – hyvä uutinen ’kantoi hedelmää ja kasvoi kaikessa maailmassa’, hyvää uutista oli jo ”julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”! Ajattelehan sitä: Jeesus Kristus oli ”tehnyt itsensä ilmeiseksi kerta kaikkiaan asiainjärjestelmien päättymisessä” vuosina 29–33, ja kuitenkin jo ennen kuin juutalaisen asiainjärjestelmän päättyminen oli täysin tapahtunut vuonna 70 juutalaisten uskonnollisen pääkaupungin tuhoutuessa, juutalaiset olivat kaikkialla silloin tunnetussa maailmassa saaneet todistuksen Jumalan messiaanisesta valtakunnasta. Itse asiassa kaikki pakanakansat olivat myös saaneet sellaisen todistuksen Jeesuksen esittämän ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä” koskevan ennustuksen esikuvalliseksi täyttymykseksi. Tuo ennustushan kuului: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14; Hepr. 9:26, Um.

VERTAUKSEN TÄYTTYMYKSEN HUIPENTUMINEN NYKYÄÄN

36. Tuliko opetuslapsi-”orjien” Herra takaisin ennen Jerusalemin tuhoa tai sen jälkeen, ja mitä Ilmestyskirjassa olevat Johanneksen loppusanat osoittivat Kristuksen tulemisesta?

³⁶ Nuo ensimmäisen vuosisadan ”orjat”, jotka lisäsivät kallisarvoisia ”talentteja” maailmanlaajuiseen mittaan sodista, rutoista, nälänhädistä, maanjäristyksistä ja vainoista huolimatta, kuolivat kaikki pois, mutta heidän pois lähtenyt Herransa ja Omistajansa ei palannut heidän päivinään, ei ennen eikä jälkeen Rooman legioonien suorittaman Jerusalemin tuhoamisen. Noin 26 vuotta sen jälkeen kun tuo kauhistava tapaus järkytti juutalaisen uskonnon maailmaa, apostoli Johanneksen Patmoksen saarella viettämää vankeusaikaa kirkasti ilmestys, jonka hän sai Jumalalta ja jossa hän viittasi tulevaisuuteen sanomalla: ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät.” Ja Johannes päätti Ilmestyskirjan kertomuksen rukoukseen: ”Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien [pyhien, Um] kanssa.” (Ilm. 1:7; 22:20, 21) Tuohon Herran tulemista koskevaan hartaaseen rukoukseen ei todellisuudessa vastattu ennen kuin yli 1800 vuoden kuluttua.

37. a) Milloin Herra Jeesus Kristus palasi ja minkä odotuksen vastaisesti? b) Minkä uuden merkityksen Valtakunnan saarnaaminen sai siitä pitäen ja miksi?

³⁷ ”Talenttivertauksen” täyttymyksen huipentuma tulisi vasta Herran Jeesuksen Kristuksen paluun ja hänen parusiansa eli läsnäolonsa yhteydessä. Yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla ajateltiin, että Herra oli palannut vuonna 1874 ja että tuona vuonna oli alkanut hänen näkymätön läsnäolonsa hengessä. Mutta todellisuudessa hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkki” ei ilmaantunut seuraavina neljänä vuosikymmenenä. Se ilmaantui vasta pakanain aikojen lopussa vuonna 1914, noin 4.–5. lokakuuta eli juutalaisen kuukauden tisrin puolivälissä. Tuohon aikaan Jumalan tulevan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen julistaminen muuttui Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen julistamiseksi. Seuranneet maailman tapahtumat kasasivat todisteita siitä, että edellä mainittuna ratkaisevana vuonna syntyi Jumalan taivaallinen valtakunta, kun hän asetti Messiaansa Jeesuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, valtaistuimelle ja kruunasi hänet. (Matt. 1:1) Se, jolla oli siihen ”laillinen oikeus”, oli tullut. Itse asiassa hän oli palannut! – Hes. 21:25–27, Um.

38. Minkä ennustuksen osana vertaus ”talenteista” esitettiin, ja miten siis sen täyttymyksen huipentuman tulisi ilmetä meidän päivinämme?

³⁸ Jeesus esitti vertauksen ”talenteista” osana monipiirteistä ”tunnusmerkkiä”, joka ilmaisisi hänen parusiansa eli läsnäolonsa. Niinpä kun vertauksen täyttymys saatettaisiin huippuunsa meidän aikanamme, sen pitäisi lisätä todisteita siitä, että hän on palannut hengessä ja että me elämme hänen läsnäolonsa aikaa. Jos sanomme, että Herran Jeesuksen Kristuksen kuninkaallinen läsnäolo alkoi pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914, pitäisi varmasti olla saatavissa tosiasioita, jotka todistavat, että vertauksen täyttymys on tullut huippuunsa meidän päivinämme. Mitä nuo tosiasiat ovat?

39. Mitä yhden talentin saanut orja teki, ja milloin tilinteko orjien kanssa alkoi?

³⁹ Ensiksi katsomme kuitenkin, miten vertaus päättyy. Niinpä luemme edelleen Jeesuksen vertauksesta seuraavaa: ”Mutta yhden leiviskän [talentin] saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra [noiden orjien isäntä, Um] palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.” – Matt. 25:18, 19.

40. a) Mitä mukanaan ”noiden orjien isäntä” palasi vertauksessa? b) Mihin ”kuninkaalliseen valtaan” vuosi 1914 erityisesti liittyi ja miten niin?

⁴⁰ Kun ”noiden orjien isäntä” tuli, hän palasi mukanaan se, mitä saamaan hän oli matkustanut ulkomaille. Hänen omat sanansa osoittavat myöhemmin, että hän oli saanut ”ilon” jaettavaksi uskollisten orjiensa kanssa; hän palasi mukanaan sellainen ”paljo”, mitä hänellä ei ollut ollut silloin, kun hän uskoi heidän huostaansa kahdeksan hopeatalenttia. Jeesuksen aikaisemmin esittämä vertaus, vertaus ”kymmenestä leiviskästä [miinasta, Um]”, mainitsee nimenomaan, että hän palasi mukanaan ”kuninkuus”, ”kuninkaallinen valta” (Um). (Luuk. 19:12–15) Pakanain ajat liittyvät ”kuninkaalliseen valtaan”, erityisesti Jerusalemin kuninkaan Daavidin suvun ”kuninkaalliseen valtaan”, jonka Babylonin kuningas Nebukadnessar kukisti vuonna 607 eaa. Tuo tuhoisa vuosi oli ajankohta, jolloin pakanain aikojen 2520 vuotta alkoivat kulua ulottuakseen vuoteen 1914. Niinpä kun nuo pakanain ajat päättyivät noin 4.–5. lokakuuta 1914, olisi pitänyt johdonmukaisesti ilmetä todisteita niin pitkäaikaisen tilanteen täydellisestä muuttumisesta. Ei ollut sen tähden merkityksetöntä, että 4.–5. lokakuuta 1914 pakanakansat olivat vaikeuksissa ja olivat olleet kietoutuneina jo kaksi kuukautta ihmisen historian ensimmäiseen maailmansotaan.

41. a) Hävittikö ensimmäinen maailmansota tyystin Herran Jeesuksen Kristuksen siihen aikaan maan päällä olevien opetuslapsi-”orjien” pienen joukon? b) Mitä kansat pyrkivät tekemään heille heidän suorittamansa lisätodistamisen suhteen?

⁴¹ Mutta miten oli niiden taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen kristittyjen ”orjien” laita, joiden huostaan hän oli uskonut arvokkaat ”talenttinsa”? Tähän päivään asti on ollut yhä olemassa pieni joukko noita uskollisia ”orjia”, jotka olivat maallisella näyttämöllä tuona määräaikana ja jotka ymmärsivät Pyhästä Raamatusta ensimmäisen maailmansodan merkityksen. Tämä kansainvälinen selkkaus, joka lopulta kietoi mukaansa 28 kansakuntaa ja imperiumia totaaliseen sodankäyntiin, ei hävittänyt tyystin noita vastikään valtaistuimelle asetetun taivaallisen Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen uskollisia ”orjia”. Maalliset viholliset, jotka eivät halunneet Jeesusta Kristusta hallitsemaan heitä koko maan Kuninkaana, olisivat mielellään hävittäneet tyystin nämä hänen ”orjansa”, mutta he eivät onnistuneet siinä. He yrittivät itse asiassa ottaa heiltä pois nuo kuvaannolliset ”talentit”, jotka he olivat saaneet taivaalliselta Isännältään ja Omistajaltaan. He yrittivät tehdä tyhjäksi kaikki ne erinomaiset saavutukset ja hengelliset voitot, jotka nämä ”orjat” olivat tuottaneet vastikään valtaistuimelle asetetulle taivaalliselle Kuninkaalle. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi he yrittivät tappaa näiden vaikutuksen kaikkien kansojen ihmisiin. He yrittivät epätoivoisesti jäytää valmistettua, viljeltyä perustusta, jonka nämä olivat laskeneet tulevaisuudessa tapahtuvaa Valtakunnan todistamista varten.

42, 43. a) Missä tilassa taivaallisen Isännän ”orjat” olivat ensimmäisen maailmansodan päättyessä 1918? b) Mitä heille uskotuille ”talenteille” selvästikin näytti tapahtuneen?

⁴² Ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11. marraskuuta 1918 hallitsevan taivaallisen Kuninkaan ”orjat” oli käytännöllisesti katsoen tapettu hyvän maineen suhteen, joka heillä oli kristikunnan sisä- ja ulkopuolella olevien ihmisten silmissä. Heidän suosionsa ihmisten keskuudessa kristittyinä oli käytännöllisesti katsoen kuollut kansallismielisten kiihkoisänmaallisten ja sotaa kannattavien fanaatikkojen panettelun ja parjausten verhon tähden. Väkivaltaiset roskajoukot olivat hyökänneet heitä vastaan. Joko heidän raamatullinen kirjallisuutensa oli kielletty, tai he itse olivat joutuneet kiellon alaisiksi. Monet heistä olivat vankilassa, kuten Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti ja sihteeri-rahastonhoitaja sekä kuusi muuta huomattavaa työntekijää väärien syytösten perusteella, joista he saattoivat vapautua vasta kun sotahulluus oli haihtunut.

⁴³ Näytti siltä, että näiltä maapallon Oikeudenmukaisen Hallitsijan ”orjilta” oli riistetty kaikki. Hänen heidän huostaansa uskomansa ”talentit” näyttivät tuhotuilta. Heidän vihollisensa iloitsivat siitä, että olivat lopettaneet noiden ”orjien” taivaalliselle Isännälleen suorittaman palveluksen ikuisiksi ajoiksi, sillä näytti erittäin epäilyttävältä, että nämä olisivat kyenneet aloittamaan kaiken jälleen alusta.

44. a) Milloin tilanne alkoi muuttua ja miten? b) Mikä kysymys heräsi nyt eloon jääneitten ”orjien” suhteen ja miksi?

⁴⁴ Vasta yli neljä kuukautta sen jälkeen, kun sota oli päättynyt, viholliset hämmästyivät ja pelästyivät suurta suunnanmuutosta, joka alkoi ilmetä. Muutos tapahtui, kun nuo Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kahdeksan edustajaa vapautuivat vankeudesta Atlantassa (Georgia) sijaitsevasta liittovaltion kuritushuoneesta 25. maaliskuuta 1919 ja kun heille myönnettiin takaus seuraavana päivänä Brooklynissa New Yorkissa. Vapautus heitä vastaan esitetyistä räikeän vääristä syytöksistä tuli pian asianmukaisessa järjestyksessä. Mutta miten paljon tämä merkitsi sodan uuvuttamille ihmisille, joilla oli ennakkoluuloinen, vääristynyt näkemys Jeesuksen Kristuksen ”orjista” sotapropagandan ja sotakiihkon tähden? Se oli jotakin, mikä ”orjien” oli otettava huomioon. Voisivatko he nousta ja edetä jälleen sellaisissa pelottavissa olosuhteissa? Oliko heillä taivaallisen Isäntänsä rohkeus ja luottavaisuus sen tekemiseksi? Se oli todellakin koetuksen aikaa näille kristityille orjille.

45. a) Mihin ”noiden orjien isännän” oli määrä ryhtyä vertauksen mukaan? b) Mitä noiden kristittyjen orjien hyväksi tarvitsi tehdä, kun otetaan huomioon heidän hallussaan olleet ”talentit”?

⁴⁵ ”Talenttivertauksen” mukaan matkustaja palatessaan ulkomailta ryhtyisi tilintekoon heidän kanssaan. Tämä merkitsi heidän tarkastamistaan. On täysin johdonmukaista, että kun tapahtumat saivat sellaisen käänteen vuoden 1919 keväällä, niin olisi sopiva aika sille, että noiden ”orjien” taivaallinen ”isäntä” tarkastaisi heidät. Mutta minkä selvityksen he voisivat esittää hänen ”talenteistaan”, jotka hän oli uskonut orjaluokan huostaan? Kaikki lisäys, jonka he olivat saattaneet saavuttaa ennen sodanaikaisen vainon huippua vuonna 1918, näytti pois pyyhkäistyltä. Oli kuin heidän hallussaan ei olisi ollut lainkaan kuvaannollisia ”talentteja”. Jos nyt olisi tarkoitus, että he näyttäisivät lisäystä Isäntänsä ”talenttien” suhteen, heidän täytyisi tuottaa tämä lisäys sodanjälkeisenä aikana ja luovuttaa sellainen hänen omaisuutensa lisäys hänelle tulevaisuudessa. Heille täytyisi antaa uusi tilaisuus hänen kallisarvoisilla ”talenteillaan” ’asioimiseksi’. Juuri näin historia osoittaa tapahtuneen heidän taivaallisen Isäntänsä armollisen huomaavaisuuden tähden.

46. a) Mikä heidän oli aika karkottaa, ja mitä varten heidän tarvitsi järjestäytyä uudelleen? b) Mihin oli otollinen tilaisuus ja suotuisa aika, kun otetaan huomioon, että heidän taivaallisella Isännällään oli nyt ”kuninkaallinen valta”?

⁴⁶ Vuosi 1919 oli tärkeätä aikaa, jolloin tuli karkottaa ihmispelko, joka oli kehittynyt orjaluokan keskuudessa ensimmäisen maailmansodan väkivallan ja hysterian aikana ja joka oli saanut orjaluokan huomattavassa määrin vähentämään asioimista hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen vastuullisina orjina. Silloin oli jo aika heidän alkaa järjestää uudelleen hajonneet, lamaantuneet rivinsä elämänsä suurimpaan ponnistukseen heidän nyt kuninkaallisen vallan omaavan Isäntänsä palveluksessa. Nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin heidän Isännällään oli laillinen oikeus koko maahan hänen peltonaan, joka on hänen määräämisvallassaan uusien, taivaallisen valtakunnan toivolla suosittujen opetuslasten tuottamiseksi. Hän saattoi uskoa heidän huostaansa tämän otollisen tilaisuuden hänen palveluksessaan ’asioimiseksi’. Se oli suotuisa aika, jotta se opetuslasten ”orja”-luokka nousisi, jota kuvasi orja, jolle uskottiin ”viisi talenttia”, ja jotta myös se luokka nousisi, jota kuvattiin orjalla, jonka huostaan uskottiin kaksi talenttia. Ne nousivatkin, sillä ”talentteja” koskevan vertauksen täyttymys ei voinut jäädä toteutumatta, varsinkaan huippukohdassaan.

47. Miten heitä vahvistettiin vuonna 1919 olemaan pelottomia ja tarjoutumaan sodanjälkeiseen työhön?

⁴⁷ Aikaa ei hukattu. Vuonna 1919 nuo kaksi ”orja”-luokkaa ryhtyivät kiireiseen toimintaan. He saivat voimakasta varmuutta Vartiotornissa 1. ja 15. elokuuta 1919 (engl., suom. tammik. ja helmik. 1920 sekä elok. 1921) julkaistuista kirjoituksista aiheesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat”. He ottivat myös tervetulleena vastaan ilmoituksen kahdeksanpäiväisestä konventista, joka oli määrä pitää Cedar Pointissa Ohiossa 1.–8. syyskuuta 1919. He eivät jääneet pois tuosta yleiskonventista pelosta, että heille saatettiin esittää suoritettavaksi sodanjälkeinen työ, joka vaatisi heiltä paljon tarmoa ja rohkeutta ja aiheuttaisi lisää vainoa.

48. a) Miten Cedar Pointin konventin yleisö otti vastaan ilmoituksen uudesta lehdestä, joka ilmestyisi Vartiotornin rinnalla? b) Miten tätä uutta lehteä on käytetty tähän asti?

⁴⁸ Innokkaina oppimaan, miten Jehova tarkoitti heidän suorittavan heidän edessään olevan työn, kuusituhatta ihmistä, jotka olivat tulleet varsinkin Kanadasta ja Amerikan Yhdysvalloista, olivat päivittäin läsnä tämän Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventin ohjelmajaksoissa. Yllättyneinä ja kuitenkin sydämestään arvostaen he vastaanottivat ilmoituksen uudesta Kultainen Aika -nimisestä aikakauslehdestä, jonka julkaiseminen piti aloittaa 1. lokakuuta 1919 ja josta piti tulla lehden Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut sisarlehti. Tämän uuden lehden piti olla lisäkeino Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan julistamiseksi. Sen piti olla uusi väline heidän käyttöönsä uusien alueitten kylvämisessä, kastelemisessa ja viljelemisessä, jotta voitiin tuottaa uusia Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Vartiotornin rinnalla tuo uusi lehti (nykyään Herätkää!) on toiminut tähän asti levikiltään yhä suurempana, herättänyt vilpitönsydämisissä ihmisissä uutta kiinnostusta ja valmistanut heitä vastaanottamaan Jumalan sanan syvempiä totuuksia. Se on tehnyt erinomaista valmistavaa työtä.

49. Mitä Vartiotorni-seuran haaratoimistojen suhteen tehtiin, ja missä määrin viljelykseen otettuja alueita on siten lisätty?

⁴⁹ Myös Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimiston ja sen eri puolilla maailmaa olevien haarajärjestöjen väliset yhteydet, jotka maailmansota oli katkaissut, ennallistettiin ja vahvistettiin, ja kun ajan mittaan ilmeni tarvetta, uusia haaratoimistoja perustettiin eri maihin. Näin lisääntyivät alueet, jotka joutuivat taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen ”orjien” läheisempään valvontaan, ja sellaisten alueitten viljelytyö voimistui suuresti useampien opetuslasten kokoamiseksi kaikkien kansojen ihmisistä. Silloisesta muutamasta haaratoimistosta niiden määrä on kohonnut nopeasti nykyiseen 95 haaratoimistoon. Nämä valvovat kylvämis- ja viljelytoimintaa, jota suoritetaan 208 maassa ja meren saaressa.

50. a) Miksi vuoden 1922 Cedar Pointin konventtiin osallistuvat näkivät olevansa temppelissä olleen Jesajan asemassa? b) Minkä heitä koskevan kysymyksen Jesajan vastaus Jehovan kutsuun herätti?

⁵⁰ Syyskuussa 1922 nämä kristityt orjat, jotka ovat ehdolla taivaalliseen valtakuntaan, tehtiin voimakkaalla tavalla tietoisiksi siitä, että he tosiaan ovat nyt kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran, hallitsevan Herran Jeesuksen, tarkastuksen kohteena. Mal. 3:1:n täyttymykseksi hän on seurannut Jehova Jumalaa tämän tullessa hengelliseen temppeliinsä tuomintatyöhön tuomitsemaan hänen temppelissä olevia hengestä siinneitä ”orjiaan”. Ne, jotka olivat läsnä Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran toisessa konventissa Cedar Pointissa Ohiossa sen neljäntenä päivänä 8. syyskuuta 1922, jota kutsuttiin ”päivien päiväksi”, huomasivat nyt olevansa samassa asemassa kuin profeetta Jesaja, kun hän sai näyn temppelissään olevasta Jehova Jumalasta. Jesaja tunsi, että hänen olisi täytynyt olla hengellisesti puhdas, ja hänelle annettiin armollisesti hänen tarvitsemansa puhdistus. Näin hän pääsi suotuisaan asemaan vastatakseen Jehovan kutsuun innokkaalla huudahduksella: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:1–8) Niinpä kysymys kuului: vastaisivatko Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventtiin osallistuvat samalla tavalla Jehovan palveluskutsuun, joka silloin esitettiin heille?

51. Mitkä kysymykset Seuran presidentti esitti konventtilaisille ”päivien päivänä” pitämänsä puheen lopussa, ja minkä loppukehotuksen hän antoi heille?

⁵¹ Jesajan näkyä käsitelleen puheensa toiseksi viimeisessä kappaleessa Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford esitti konventtilaisille joukon kysymyksiä, joista viimeisiä olivat seuraavat: ”Uskotko, että Herra nyt on temppelissään tuomitsemassa maan kansoja? Uskotko, että kirkkauden Kuningas on alkanut hallituksensa?” Valtavan innostuneina tuhannet konventtilaiset huusivat myöntävän vastauksen. Tällöin puhuja huipensi puheensa sanomalla: ”Silloin, takaisin kentälle, oi Te, korkeimman Jumalan lapset! Pukeutukaa sota-asuun! Olkaa raittiit, valvokaa, olkaa toimeliaat, olkaa rohkeat! Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” – Ks. Vartiotorni, kesäkuu 1923, s. 89–95.

52. a) Mitä Seura teki vuonna 1920 lisätäkseen raamatullisen kirjallisuuden levitystä? b) Mitä muita keinoja Valtakunnan julistamiseksi Seura alkoi käyttää vuonna 1924, ja mitä keinoja yleisön tavoittamiseksi otettiin lisäksi käyttöön myöhemmin?

⁵² Innokkaammin ja uutterammin kuin koskaan aikaisemmin palanneen Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjat” ryhtyivät julistamaan häntä hallitsevana Kuninkaana saarnaamalla julkisesti sekä talosta taloon että julkisilta puhujalavoilta. Vuodesta 1920 lähtien he olivat käyttäneet omaa kirjapainoaan Brooklynissa New Yorkissa, ja sen avulla he saattoivat saada haltuunsa enemmän raamatullista kirjallisuutta, lehtiä, kirjasia, traktaatteja, sidottuja kirjoja ja lopulta itse Raamattuja entistä taloudellisemmin ja käyttää niitä julistaessaan messiaanista Kuningasta ja hänen valtakuntaansa. Sunnuntaista helmikuun 24. päivästä 1924 lähtien näiden ”orjien” laillisten yhdistysten omistamia radioasemia alettiin käyttää lähettämään Valtakunnan sanomaa lukemattomille näkymättömille kuulijoille, jotka olivat vastaanottimiensa ääressä. Ajan mittaan otettiin käyttöön kymmeniä radioasemia joko vuokraamalla esitysaikaa tai käyttämällä maksutonta aikaa Valtakunnan hyvän uutisen kaiuttamiseksi monissa maissa maan ääriin asti. Joitakin vuosia myöhemmin otettiin käyttöön uusia keinoja yleisön tavoittamiseksi, kuten kovaäänisin varustetut ääniautot ja matkagramofonit, joita Kristuksen ”orjat” kantoivat ovelta ovelle julistaakseen Valtakuntaa ovenavaajille.

53. Miksi lukijoitten sydämen oli syytä sykähtää vuoden 1925 Vartiotornin maaliskuun 1. päivän (engl.) numeron pääkirjoituksen tähden?

⁵³ Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden lukijoitten sydän sykähti, kun he saivat maaliskuun 1. päivän numeronsa 1925 (engl., suom. heinäkuu 1925) ja lukivat pääkirjoituksen, jonka nimenä oli ”Kansan synty”. Miksi? Siksi, että he saivat siinä tarkemman ymmärryksen Ilmestyskirjan 12. luvusta. Heidän hengellisen tarkkanäköisyytensä silmät avattiin näkemään, että poikalapsen vertauskuvallinen syntymä, joka niin jännittävällä tavalla esitetään tuossa luvussa ja joka oli kauan ollut heille salaisuus, kuvasi Jumalan messiaanisen valtakunnan syntymää vuonna 1914 pakanain aikojen lopussa. Kirjoitus päättyi sivulla 74 (suom. s. 106) sanoihin: ”Taivaan valtakunta on tullut. Pelastuksen päivä on näkyvissä. Julistettakoon nämä hyvät sanomat maan kansoille! Voitto seuraa meidän Kuningastamme. Olkaa uskolliset taistelun loppuun asti! Ja sitten saamme ainaisesti kylpeä hänen rakkautensa auringonpaisteessa, jossa me saamme nauttia ilon ja onnen loppumatonta täyteyttä.”

54, 55. Miten Herran ehtoolliseen vuonna 1925 osallistuneitten määrä osoitti toiminta-alueilla tapahtuneen lisäystä?

⁵⁴ Herran ehtoollisen seuraava vuotuinen vietto keskiviikkona huhtikuun 8. päivänä 1925 paljasti jotakin rohkaisevaa. Sen istutus-, kastelu- ja viljelytyön ansiosta, joka oli ollut käynnissä siihen mennessä uusilla toiminta-alueilla, ja Valtakunnan julistamisessa käytettyjen uusien välineitten avulla taivaallisen toivon omaavien opetuslasten seurakuntien määrä kasvoi. Seurakuntien jäsenten määrä kasvoi. Niinpä tässä Herran ehtoollisen vietossa läsnä olleitten osallistujien määrä osoitti tämän kasvun ja Kristuksen opetuslasten tuottamisen. Miten monta sitten osallistui tuona vuonna? Englanninkielinen Vartiotorni sanoo syyskuun 1. päivän numerossaan 1925 sivulla 263 otsikon ”Muistonviettoraportit” jälkeen:

⁵⁵ ”Olemme iloisia siitä, että muistonviettoon osallistuvien määrä on niin suuri, koska se osoittaa suurta kiinnostusta totuuteen kaikkialla, ja juuri niin pitäisi ollakin. Yhteismääräksi on ilmoitettu tähän mennessä 90434, mikä on 25329 enemmän kuin ilmoitettiin vuosi sitten.”

56. Mitä tämä ilmaisi niiden opetuslapsi-”orjien” ’asioimisesta’, joille oli uskottu ”talentit”?

⁵⁶ Kristuksen ”orjat”, luokka, jota kuvattiin orjalla, jonka huostaan uskottiin ”viisi talenttia”, ja luokka, jota kuvattiin orjalla, jonka huostaan uskottiin kaksi talenttia, olivat ripeitä ja innokkaita ’asioimaan’ niillä lisätäkseen toisia alueita, jotka olisivat hedelmällisiä uusien opetuslasten tuottamisessa Kristukselle. Julkaistut tosiasiat osoittavat, että näiden ”orjien” ponnistelut siunattiin ja että heidät palkittiin lisäyksellä. Tämä rohkaisi heitä entisestään.

ILO

57. a) Miksi vertauksen varakas mies matkusti ulkomaille? b) Mitä kysymyksiä sen tähden herää Jeesuksen Kristuksen suhteen vertauksen täyttymyksessä?

⁵⁷ Toinen historiallinen tekijä tulee nyt kuitenkin selvästi näkyviin asiassa. Jeesuksen vertauksessa mies, joka omisti kahdeksan hopeatalenttia ja kolme orjaa, ei matkustanut ulkomaille pelkästään huvin vuoksi, kuten katselemaan nähtävyyksiä. Hänen ulkomaille matkustamisellaan oli vakava syy; hän halusi varmistaa itselleen jotakin arvokasta. Hän meni ulkomaille, kuten vertaus osoittaa, saadakseen jonkin ”ilon” ”paljon” ohella. Niinpä hänen oli matkustettava pitkä matka, joka vaati paljon aikaa, kääntyäkseen sen puoleen, joka voisi antaa hänelle sen nimenomaisen ”ilon”. Tämä käy peitetysti ilmi Jeesuksen vertauksesta, vaikkakaan ”talenttivertaus” ei suoranaisesti sano sitä. Koska vertauksen varakas mies kuvaa Herraa Jeesusta Kristusta, niin se, että mies matkustaa pitkälle matkalle ulkomaille, kuvaa Herran Jeesuksen menemistä sen ainoan Lähteen luo, jolta hän odotti saavansa erikoisen ilon. Kenen luo hän sitten meni? Kuka oli tuo ilon Lähde?

58, 59. a) Kenen luo ylösnoussut Jeesus Kristus meni saadakseen ”ilon”? b) Keille muille Hän on ilon Lähde, kuten Room. 15:13 osoittaa?

⁵⁸ Tämä ilmaistaan meille Hepr. 12:2:ssa (Um), jossa sanotaan: ”Katsoessamme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Siitä ilosta, joka oli asetettuna hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”

⁵⁹ Todellakin, Jehova Jumala on sen ”ilon” Lähde. Hänen luokseen ylösnoussut Jeesus Kristus meni uskollisten opetuslastensa luota, jotka jäivät maan päälle ja joille hän uskoi ”omaisuutensa”, ’talenttinsa’. Taivaallinen Isä oli Jeesuksen erityisen ”ilon” aiheen Lähde. Jehova Jumala on ilon Lähde myös rakastetun Poikansa opetuslapsille. Niinpä yksi noista opetuslapsista sanoi Roomassa asuville kristityille tovereilleen lähettämässään kirjeessä: ”Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.” (Room. 15:13) Jumala kykeni vastaamaan tuohon oikealaatuiseen rukoukseen.

60. a) Kenelle oli ajankohtaista antaa hänelle kuuluva huomattava asema nyt, kun Jeesus Kristus oli palannut ’ilonsa’ mukanaan? b) Miten tämä asianmukainen huomattava asema annettiin Hänelle, sikäli kuin hänen nimensä on kysymyksessä?

⁶⁰ Asianmukaiseen tapahtumainkulkuun sopisi hyvin, että Jumalalle, ilon taivaalliselle Lähteelle, annetaan hänelle kuuluva huomattava asema Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjien” silmissä tämän iloisen paluun jälkeen nyt, kun Jumalan messiaaninen valtakunta oli syntynyt taivaissa. Tämän ilon jumalallisen Lähteen oli tullut aika tehdä itselleen nimi, ja tämä vaati, että Hänen persoonanimensä tehtäisiin tunnetuksi. Tuo Nimi tehtiin asianmukaisesti tunnetuksi. Ansaitusti se tuli hänen maan päällä olevien kunnioittavien palvojiensa säännölliseen käyttöön, ja sitä on julistettu kaikkialla maan päällä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kun tultiin vuoteen 1926, Vartiotornin ensimmäisessä numerossa (engl., suom. toukok. 1926) oli pääkirjoitus, jonka otsikko kuului: ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” Siitä eteenpäin Jumalan nimi, joka esiintyy tuhansia kertoja Pyhän Raamatun alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä, korotettiin sille kuuluvaan asemaan Jumalan Pojan ”orjien” keskuudessa. He alkoivat olla ensisijaisesti Hänen todistajiaan, mutta he eivät myöskään vähentäneet todistustaan hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. He toimivat rakkaudellisesti velvoituksensa mukaan olla Sen Ainoan todistajia, joka kantaa nimeä Jehova.

61. a) Millä nimillä kutsumista vastaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiorjat julistivat olevansa vuoden 1931 päätöksen mukaan? b) Millä nimellä he siitä eteenpäin halusivat itseään kutsuttavan?

⁶¹ Seurasi viisi ja puoli vuotta sellaista Jumalan Nimestä todistamista. Sitten tuli kristittyjen ”orjien” aika tunnistaa itsensä, erottautua kaikista kristikunnan uskonnon kristityiksi tunnustautuvista. Tämän päämäärän toteuttamiseksi Jeesuksen Kristuksen ”orjat” ryhtyivät toimenpiteisiin sunnuntai-iltapäivänä 26. heinäkuuta 1931 Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa pidetyssä kansainvälisessä konventissa. Kello 16 tuhansille konventtilaisille esitettiin ja luettiin siellä päätös, jonka neljättä, viidettä ja kuudetta kappaletta lainaamme seuraavassa:

Niin sentähden, jotta meidän todellinen asemamme tulisi tunnetuksi, ja uskoen sen olevan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa sellaisena kuin se on ilmaistu hänen sanassaan, olkoon päätetty seuraavaa, nimittäin:

Että me rakastamme suuresti Veli Charles T. Russellia hänen työnsä tähden, ja että me tunnustamme ilolla, että Herra käytti häntä ja siunasi runsaasti hänen työnsä; kuitenkaan emme voi Jumalan sanan tähden suostua siihen, että meitä kutsutaan nimellä ”Russellilaiset”; että Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seura ja Kansainvälinen Raamatun Tutkijain Seura ja Kansan Saarnatuoli-Seura ovat pelkkiä seurojen nimiä, joita seuroja me kristittyjen ihmisten joukkona pidämme, valvomme ja käytämme työmme eteenpäin viemiseksi Jumalan käskyjä totellen, ja kuitenkaan ei mikään näistä nimistä liity tai sovellu oikein meihin kristittyjen ryhmänä, jotka seuraavat Herramme ja Mestarimme, Kristuksen Jeesuksen, askeleissa; että me olemme Raamatun tutkijoita, mutta kristittyjen ryhmänä, joka muodostaa Seuran, me kieltäydymme omaksumasta tai tulemasta kutsutuiksi nimellä ”Raamatun Tutkijat” tai muillakaan samanlaisilla nimityksillä, kun on kysymyksessä oikean asemamme ilmaiseminen Herran edessä; me kieltäydymme pitämästä tai tulemasta kutsutuiksi kenenkään ihmisen nimellä;

Että koska me olemme ostetut Jeesuksen Kristuksen, Herramme ja Lunastajamme, kalliilla verellä, olemme Jehova Jumalan vanhurskauttamat ja siittämät ja kutsutut hänen valtakuntaansa, niin me vakuutamme täydellistä uskollisuuttamme ja antautumistamme Jehova Jumalalle ja hänen valtakunnalleen; että me olemme Jehova Jumalan palvelijoita, joille on annettu työ tehtäväksi hänen nimessään ja Jeesuksen Kristuksen todistus annettavaksi hänen käskynsä mukaan sekä ilmoitus vietäväksi kansalle, että Jehova on tosi ja Kaikkivaltias Jumala; siksi me hyväksymme ja otamme ilolla sen nimen, jonka Herran Jumalan suu on maininnut, ja me haluamme olla tunnetut ja tulla kutsutuiksi sillä nimellä, nimittäin Jehovan todistajat. – Jesaja 43:10–12; 62:2; Ilmestys 12:17.

62. Mikä kutsu esitettiin päätöksen viimeisessä kappaleessa?

⁶² Päätöksen kahdeksannessa ja samalla viimeisessä kappaleessa sanottiin:

Me kehoitamme nöyrästi kaikkia ihmisiä, jotka ovat kokonaan vihkiytyneet Jehovalle ja hänen valtakunnalleen, liittymään julistamaan tätä hyvää uutista toisille, jotta Herran vanhurskas lippu tulisi nostetuksi, jotta maailman kansat tietäisivät, mistä löytää totuuden ja avun toivon; ja, ennen kaikkea, jotta Jehova Jumalan suuri ja pyhä nimi tulisi vanhurskautetuksi ja koroitetuksi.

63. a) Ketkä kaikkiaan hyväksyivät tämän uutta nimeä koskevan päätöksen? b) Miten päätös sen jälkeen julkistettiin ja annettiin tiedoksi maailmalle?

⁶³ Tätä päätöstä eivät hyväksyneet innostuneina vain ne, jotka olivat läsnä Columbuksessa Ohiossa pidetyssä konventissa, vaan myöhemmin myös Jeesuksen Kristuksen ”orjien” seurakunnat kaikkialla maapallolla. Siten he omaksuivat vapaaehtoisesti nimen ”Jehovan todistajat”. Tämä nimeä koskeva päätös julkaistiin myös konventissa liikkeelle lasketussa kirjasessa, jonka nimi oli ”Valtakunta, maailman toivo”. Samanniminen oli myös esitelmä, jonka Seuran presidentti J. F. Rutherford puhui sekä näkyvälle konventtiyleisölle että näkymättömälle kuulijakunnalle laajan radioverkoston välityksellä kello 12:sta alkaen. Sen jälkeen henkilökohtaiset viejät levittivät tätä sekä esitelmän että päätöksen sisältänyttä kirjasta suoraan katolisten ja protestanttisten pappien käsiin ja myöhemmin huomattavien poliitikkojen ja muiden huomattavien henkilöitten käsiin. Sitä levitettiin myös laajemmin suuren yleisön keskuuteen. Tällä tavalla koko maailmalle annettiin ilmoitus siitä, että nämä Korkeimman Jumalan vanhurskautetut ja hengestä siinneet palvojat kulkisivat Jumalansa nimessä ja tunnustaisivat ainoastaan nimen Jehovan todistajat. – Miika 4:5.

64. Miksi he tunnustautuvat Jehovan kristityiksi todistajiksi?

⁶⁴ Koska ainoan elävän tosi Jumalan todistajia oli olemassa myös ennen Herran Jeesuksen Kristuksen ensimmäistä tulemista, he tunnustautuvat Jehovan kristityiksi todistajiksi. – Jes. 43:10–12; 44:8; Um; Hepr. 11:1–12:1. Ks. myös Vartiotorni 15.11.1931, s. 343, 344.

13. luku

Tilinteko nykyajan orjien kanssa

1, 2. a) Mitä Jumalan nimen kantaminen antoi lisää Kristuksen ”orjien” jäännökselle, ja kuka oli sen lähde? b) Miten tähän iloon viitataan ”talenttivertauksessa”?

JUMALAN nimen kantaminen vuodesta 1931 eteenpäin antoi Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjien” vielä maan päällä olevalle jäännökselle uutta iloa. Siihen kuuluvien ilo tuli samasta Lähteestä, josta heidän Herransa ja Omistajansa oli saanut ilonsa, nimittäin Jehova Jumalalta. Herra Jeesus Kristus viittasi tähän iloonsa ryhtyessään tilintekoon orjiensa kanssa ”talenttivertauksen” täyttymykseksi. Huomaamme sen siitä, mitä Matt. 25:20–23 esittää:

² ”Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää [talenttia, Um], ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija [orja, Um]. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’ Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’”

3, 4. a) Kuvaavatko nuo kolme ”orjaa” yksilöitä vai mitä? b) Miten tilinteon toimittaminen vertauksen täyttymyksessä niiden kanssa, joita kuvataan ”orjilla”, todistaa parusian oikean merkityksen puolesta?

³ Tämä tilinteko orjien kanssa vaati varmasti aikaa ja huomiota. Niinpä se kuvasi taivaallisen Herran eli Isännän Jeesuksen Kristuksen läsnäolon eli parusian ajanjaksoa vertauksen lopullisessa täyttymyksessä. (Matt. 24:3, Um) Älkäämme koskaan unohtako, että vertauksen kolme orjaa edustivat luokkia ja että nämä luokat koostuvat yksilöistä. Vaatii enemmän aikaa ja huomiota käsitellä luokkaa eli ryhmää kuin yhtä ihmistä. Kun on kysymyksessä luokka tai ryhmä, on käsiteltävä kutakin sen jäsentä. Room. 14:9, 10:ssä apostoli Paavali kirjoitti:

⁴ ”Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. . . . Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.”

5. a) Kenen puolesta Jeesus Kristus tuomitsee tuomitessaan eläviä ja kuolleita? b) Mitä niiden ”orjilla” kuvattujen luokkien jäsenten, jotka kuolivat ennen Kristuksen parusiaa, oli tehtävä palkkansa suhteen?

⁵ ”Talenttivertauksen” täyttymyksessä Herra Jeesus Kristus tuomitsee Jehova Jumalan puolesta. Kaikki hänen ”orjansa”, joiden huostaan ”talentit” uskottiin, eivät ole elossa lihassa täällä maan päällä tällä 20. vuosisadalla. Esimerkiksi ne, jotka elivät ensimmäisellä vuosisadalla kahdentoista apostolin päivinä aina ilmestyksen saaneeseen Johannekseen asti, kuolivat kauan sitten, nukkuivat kuoleman uneen ja odottivat taivaallisen Herransa ja Omistajansa parusiaa, jolloin he saisivat palkan häneltä, vanhurskaalta Tuomarilta. Apostoli Paavali kirjoitti siitä vähän ennen marttyyrikuolemaansa lähetystyötoverilleen Timoteukselle: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:7, 8) Niin, apostoli Paavali odotti todellakin ”sitä päivää”, Herran parusian päivää, jolloin hän saisi ylösnousemuksen kuolleista ja kuolemattoman taivaallisen elämän palkinnon. Kaikkien, jotka kuolivat ennen hänen parusiaansa, oli odotettava.

6. Milloin kuolemassa nukkuvat ”orjat” herätetään, ja keiden edelle he pääsevät ylösnousemuksessa?

⁶ Hänen näkymättömän parusiansa aikana hengessä kaikki ne uskolliset ”orjat”, jotka nukkuivat kuolemassa, herätettiin tuomion alkamisen ajankohtana taivaalliseen elämään henkimaailmaan. Siten elävien ”orjien” palkitseminen ei tapahtunut ennen nukkuvien uskollisten ”orjien” palkitsemista. Tämä ei ole meidän kuvitteluamme, sillä apostoli Paavali sanoo kirjeessään Tessalonikan kristilliselle seurakunnalle: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen [läsnäoloon, Um], emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet [kuolemaan]. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” – 1. Tess. 4:14–17.

7. Minkälaisen ylösnousemuksen nukkuvat saavat?

⁷ Tämä merkitsee sitä, että Herran parusian aikana, aikana, jolloin tuominta alkaa, tapahtuu nukkuvien uskollisten ”orjien” näkymätön ylösnousemus taivaalliseen elämään hengessä. Tätä eivät tietenkään maan päälle eloon jäävät ”orjat” voi nähdä lihallisilla silmillään, samoin kuin se on näkymätöntä myös maailman ihmisille, jotka eivät ole näkymättömänä läsnä olevan Herran Jeesuksen ”orjia”.

8, 9. a) Mitä todisteet osoittavat siitä, merkitseekö ”orjien” meneminen Herraa vastaan yläilmoihin aineellisten ruumiitten tempaamista ilmakehään? b) Millä on merkitystä tässä asiassa, kuten 1. Kor. 15:50–54 osoittaa?

⁸ Myös ylösnousseitten ”orjien” meneminen ”Herraa vastaan yläilmoihin” on näkymätön kaikille lihallisille silmille maan päällä, niin että maan päällä olevat ihmiset eivät tiedä sen tapahtumisesta paitsi uskon kautta Jumalan sanaan ja aikojen merkeistä. Kaikki ”orjat”, jotka nukkuivat kuolemassa, herätettiin kuolleista yhdessä samanaikaisesti mennäkseen ”Herraa vastaan yläilmoihin”. Kuitenkaan niitä maan päälle jääneitä ”orjia”, jotka jäivät eloon tuominnan eli tilinteon alkamisaikaan asti, ei temmattu kirjaimellisesti näkyvissä aineellisissa ruumiissaan maan ilmakehään kohtaamaan näkyvää Herraa yläilmoissa, sillä nykyajan historia ei kerro mitään sellaista tapahtuneen. Tämän eloon jääneen ”orja”-ryhmän jäseniä on kuollut pois ajan mittaan kuluneiden yli viidenkymmenen vuoden aikana, mutta Raamatun lupauksen mukaan he ovat saaneet silmänräpäyksellisen ylösnousemuksen elämään hengessä näkymättömissä taivaissa. Koska Herran parusia oli jo alkanut, heidän ei tarvinnut nukkua kuolemassa odottamassa hänen saapumistaan. Paavalin sanat soveltuivat heihin:

⁹ ”Liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” – 1. Kor. 15:50–54; Jes. 25:8.

10. Millä tavalla ”orjat”, joihin viitataan Ilm. 14:13:ssa, ovat ”onnellisia”?

¹⁰ Niihin voideltuihin orjiin, jotka jäivät eloon maan päälle Herran parusiaan eli läsnäoloon asti ja jotka ovat kuolleet sen jälkeen uskollisina Herran yhteydessä, soveltuu Ilm. 14:13:n lupaus: ”Autuaat [Onnellisia, Um] ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” He ovat ”onnellisia”, koska he kuollessaan lihassa kokevat silmänräpäyksellisen muutoksen katoavaisuudesta katoamattomuuteen, kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, ihmisestä hengeksi, niin että he nukkumatta kuolemassa lopettavat maalliset tekonsa ja astuvat suoraan taivaalliseen työhön Herransa kanssa, jonka perijätovereita he ovat.

11. Kuka oli R. J. Martin, joka on otettu esimerkiksi edellä mainituista?

¹¹ Tarkastelkaamme esimerkiksi Robert J. Martinia. Hän oli yksi niistä kahdeksasta vihkiytyneestä kristitystä miehestä, joiden joukossa oli myös Seuran presidentti J. F. Rutherford ja jotka kärsivät noin yhdeksän kuukauden epäoikeudenmukaisen vankeuden Atlantassa Georgiassa sijaitsevassa liittovaltion kuritushuoneessa heinäkuun 5. päivästä 1918 maaliskuun 25. päivään 1919. Kun tämä ”orja” vapautettiin takausta vastaan Brooklynissa New Yorkissa keskiviikkona maaliskuun 26. päivänä 1919, hänellä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään, kun on kysymys hänen taivaallisen Herransa ”talenteista”. Ensimmäisestä maailmansodasta ja senaikaisista Herran ”orjien” vainoista oli kulunut nyt yli neljä kuukautta, ja R. J. Martinin oli aloitettava käytännöllisesti katsoen alusta. Hän oli yhä uskollisesti Herran Jeesuksen yhteydessä, ja hän otti iloiten vastaan ”talentit”, joilla hänen tuli ’asioida’ taivaallisen Herransa puolesta laajentaakseen peltoa, joka osoittautuisi hedelmälliseksi Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tuottamisessa. Vankeudesta vapautumistaan seuraavana vuonna hänestä tehtiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vastikään Brooklyniin perustaman kirjapainon johtaja. Marraskuun 1. päivänä 1926 hänestä tehtiin yksi tämän Seuran johtokunnan jäsenistä, mikä asema hänellä olikin maalliseen loppuunsa asti.

12. Milloin Martin kuoli, ja minkä maininnan Vartiotorni-lehti esitti siitä?

¹² Niin vuodet kuluivat, ja R. J. Martin asioi uskollisesti lisätäkseen hänelle uskottuja ”talentteja” opetuslasten tekemisen pellolla. Hän kuoli tässä asemassaan 54 vuoden ikäisenä 23. syyskuuta 1932. (Hän oli syntynyt 30.3.1878.) Hänen kuolemastaan ”Herrassa” ilmoitettiin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden (engl.) lokakuun 1. päivän numerossa 1932 sivulla 304, missä mainittiin mm. seuraavaa:

Vähän puolenyön jälkeen tai aamun sarastaessa syyskuun 23. päivänä 1932 Robert J. Martin, Jehovan järjestön sotilas, taittoi maallisen telttamajansa kokoon ja meni rauhaisasti pois. Tämä hyvä ja uskollinen todistaja on päättänyt maallisen vaelluksensa. On kaikki syyt uskoa, että hän siirtyi välittömästi valtakuntaan ja on nyt ikuisesti Herran kanssa Jehovan hallintojärjestössä.

. . . Veli Martinin uskollisten tovereitten toivo on, että hekin voisivat nähdä Herran hänen koko kirkkaudessaan ja kauneudessaan ja osallistua sen jälkeen aina Jehovan tarkoitusten toteuttamiseen. Veli Martinin antaumus Jehovan asialle on innoituksen lähde niille jäännöksen jäsenille, jotka jatkavat taistelun viemistä portteihin. . . .

13. Milloin Martinin vankitoveri Rutherford kuoli, ja mitä hänen kuolemansa merkitsi historiallisesti?

¹³ Hänen vankitoverinsa J. F. Rutherford päätti maallisen vaelluksensa 72 vuoden iässä torstaina 8. tammikuuta 1942 ollessaan yhä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä. Hänen kuolemastaan ilmoitettiin otsikon ”Uskollinen todistaja” jälkeen lehden Vartiotorni, Jehovan valtakunnan julistaja helmikuun 1. päivän numerossa 1942 sivulla 45 (engl., suom. Jumalan valtakunta, 1.2.1942, s. 47, 48). Sitä seuranneitten yli kolmenkymmenen vuoden historia osoittaa, että hänen kuolemansa merkitsi erään aikakauden loppua Jehovan kristittyjen todistajien nykyisessä toiminnassa.

14. a) Mitä näistä kahdesta ”orjasta” on raamatullisesti syytä uskoa heidän palkkansa suhteen, jonka he saavat Kristuksen ”talenteilla” asioimisesta? b) Ovatko vielä maan päällä elävät ”orjat” menneet mihinkään ”iloon”, ja miten on hallitusvallan laita?

¹⁴ Kristittyjen ”orjien” elämänura, kuten kahden edellä mainitun elämänura, osoittaa varmasti, että he ’asioivat’ heille uskotuilla Herran ”talenteilla” ja lisäsivät siten maallista toiminnan peltoa tuottaakseen lisää Kristuksen opetuslapsia. On raamatulliset syyt uskoa, että kun he ilmaantuivat Herransa Jeesuksen Kristuksen tuomarinistuimen eteen, he kuulivat hänen kiitoksen sanansa: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija [orja, Um]. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” (Matt. 25:21, 23) Mutta nykyään, monta vuotta myöhemmin, maan päällä on yhä pieni jäännös noita uskollisia kristittyjä ”orjia”, jotka rakkaudellisesti pyrkivät lisäämään taivaallisen Isäntänsä ”talentteja”. He odottavat aikanaan päättävänsä maallisen elämänuransa ja ilmaantuvansa Jeesuksen Kristuksen taivaallisen tuomarinistuimen eteen ja kuulevansa onnellisina nuo samat kiitoksen sanat. Mutta nykyään maan päällä ollessaankin, siinä määrin kuin he ovat lisänneet taivaallisen Omistajansa ”talentteja”, he ovat jo menneet melkoisessa määrin Isäntänsä iloon. He eivät ole kuitenkaan astuneet mihinkään hallitusvaltaan, vaan odottavat pelkästään aikaa, jolloin he osallistuvat hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa taivaassa.

”PAHA JA LAISKA ORJA”

15, 16. a) Miten orja, jolla oli yksi talentti, ei käyttänyt ”kykyään”, ja millaiset seuraukset siitä oli? b) Minkä puolustelun hän esitti ojentaessaan takaisin vain sen, minkä hän oli saanut?

¹⁵ Me olemme nyt kiinnostuneita kuulemaan, mitä sille Jeesuksen vertauksen orjalle tapahtuu, joka sai vain yhden leiviskän eli talentin ja josta sanottiin: ”Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.” (Matt. 25:15, 18) Koska tämä kolmas orja ei ponnistellut eikä ’asioinut’ rohkeasti, kuten viisi talenttia saanut orja ja kaksi talenttia saanut orja, hän ei voinut odottaa kartuttavansa isäntänsä hopeatalenttia. Hänellä oli suhteellisesti ”kykyä” käsitellä tuota yhtä hopeatalenttia ja tuottaa lisäystä sen avulla, mutta hän ei ilmaissut kykyään. Isäntänsä tullessa ja hänen läsnäolonsa eli parusiansa aikana hänellä ei olisi lisäystä näytettävänä, kun tilinteko tapahtuisi. Mitä puolusteluja hänellä siis olisi sille, että hänellä ei ollut lisäystä esitettävänä isännälleen? Jeesus kertoo vertauksessa:

¹⁶ ”Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän [talentin, Um], tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi [vaativaksi, Um] mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’” – Matt. 25:24, 25.

17. a) Hyväksyikö tämä orja sen, että hänen isäntänsä oli kuin hänen kuvailemansa maatilan omistaja? b) Miksi orja ajatteli, että hänen isännällään ei ollut oikeutta valittaa sitä, että hän ei saanut lisäystä?

¹⁷ Tämä orja tiesi, että häneltä odotettiin lisäystä. Mutta häneltä puuttui rohkeutta antautua tappion vaaraan ’asioimalla’ isäntänsä hopeatalentilla. Hänellä ei ollut rakkautta isäntäänsä kohtaan, niin että hän olisi toiminut peloistaan huolimatta, antautunut vaaraan ja ponnistellut laajentaakseen isäntänsä ”omaisuutta”. Hän vertasi isäntäänsä maatilan omistajaan, joka ei saanut ainoastaan oman maansa satoa vaan korjasi satoa myös maasta, jota hän ei omistanut eikä viljellyt, ja kokosi viljaa, jota hän ei ollut viskannut puhtaaksi akanoista. Orja ei hyväksynyt, että hänen isäntänsä hankki lisäystä sillä tavalla. Ainakin hän syytti isäntäänsä lisäyksen hankkimisesta sellaisella tavalla. Niinpä hän tunnustamansa uskomuksen ja asenteen mukaisesti ojensi takaisin vain sen yhden ainoan hopeatalentin, jonka hänen isäntänsä oli uskonut hänelle. Hän ajatteli, että koska hänen isäntänsä ei ollut kärsinyt menetystä, tämän ei pitäisi valittaa. Hän sai takaisin sen, mikä oli hänen omaansa. Orja ei arvostanut sitä, että rahan tarkoitus on olla liikkeellä ja käytössä voiton hankkimiseksi.

18. Minkä päättelyn mukaan isäntä vastasi orjalle, ja miksi hän siis kutsui orjaa siten kuin hän kutsui?

¹⁸ Orjan isäntä vastasi hänelle hänen omien perusteluittensa mukaan, sillä luemme: ”Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija [orja, Um]! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.’” – Matt. 25:26, 27.

19. Miksi orja ansaitsi tulla kutsutuksi ”pahaksi”, ja miten hän olisi voinut käyttää helppoa tapaa täyttääkseen isäntänsä vaatimukset?

¹⁹ Tämä hyödytön orja oli ”paha”, koska se, että hän ei tuottanut lisäystä isännälleen, oli tahallista, harkittua. Hän ei ollut kiinnostunut isäntänsä omaisuuden lisäämisestä. Kysymys ei ollut siitä, ettei hän olisi tiennyt isäntänsä vaativan lisäystä. Hän kyllä tiesi sen, ja hän olisi voinut käyttää helppoa tapaa tallettamalla huostassaan olevan hopeatalentin pankkiireille, jotta he olisivat voineet sijoittaa sen ja hankkia voittoa ja sen tähden maksaa asianmukaisen koron talletetulle rahalle. Tällä tavalla orjan isäntä ei olisi takaisin tullessaan saanut vain hopeatalenttia vaan myös koron, joka maksettiin pankkiireille talletetulle rahalle. Tuo orja ei vain ollut jäljittelemättä viisi talenttia saanutta orjaa ja kaksi talenttia saanutta orjaa vaan hän ei myöskään toiminut heidän kanssaan yhteistyössä. Vaikka hän palauttikin hänelle uskotun alkuperäisen hopeatalentin, hän aiheutti todellisuudessa tappion isännälleen. Se, että hän tahallaan aiheutti isännälleen sellaisen tappion, teki hänet ”pahaksi”.

20. Millä tavalla tämä orja oli ”laiska”, ja mitä hänelle koitui siitä?

²⁰ Hyödytön orja oli myös ”laiska”. Hän oli veltto, haluton ’asioimaan’ valppaasti kuten hänen orjatoverinsa. Hänellä oli kykyä työskennellä tuottoisasti, muuten hänen isäntänsä ei olisi uskonut hänelle edes yhtä talenttia. Koska hänelle annettiin yksi talentti, hänellä oli kaikista kolmesta orjasta vähiten vastuuta, mutta tämä pienin rahasumma ei ylittänyt hänen ”kykyään” huolehtia siitä. Mutta sen sijaan että hän olisi ohjannut kykynsä tuottoisiin kanaviin, hän kaivoi ja kätki isäntänsä talentin maahan, niin että se jäi tuottamattomaksi. Hän oli niin laiska, ettei edes se, että hän arvioi isäntänsä ’vaativaksi mieheksi’, saanut häntä työskentelemään kallisarvoisella leiviskällä sinä pitkänä aikana, jonka hänen isäntänsä oli poissa. Orjalla oli paljon otollista aikaa. Siitä, että hän ei tuottanut lisäystä, koitui hänelle tuhoisat seuraukset.

21. Mikä on tuon orjan vastine vertauksen täyttymyksen nykyisessä huippukohdassa?

²¹ Tällä ”pahalla ja laiskalla orjalla” on nykyinen vastineensa vertauksen täyttymyksen huippukohdassa meidän päivinämme. Kuten kaksi muuta orjaa, hyödytön orjakin edustaa kristittyjen orjien luokkaa eli ryhmää, joka on todellisuudessa taivaallisen Isännän, Herran Jeesuksen Kristuksen, palveluksessa tai joka on velvollinen palvelemaan häntä. Tämä hyödytön luokka ilmaantui sen jälkeen, kun tilinteko alkoi ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919.

22. Ketkä muut väittivät olevansa taivaallisen Isännän palveluksessa, mutta miten he laiminlöivät hänen ”omaisuutensa” ensimmäisen maailmansodan päätyttyä?

²² Kristikunnan lahkolaiskirkkojen jäsenet väittivät tietysti olevansa taivaallisen Herran Jeesuksen Kristuksen palveluksessa. Ryhtyivätkö he sitten viljelemään peltoa, joka oli avoinna heidän edessään ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11. marraskuuta 1918, ja tuottamaan opetuslapsia hallitsevalle Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle, joka oli nyt parusiassaan? Eivät; he ryhtyivät sovittelevaan menettelyyn tämän maailman poliitikkojen ja militaristien kanssa. He laiminlöivät sen Kuninkaan Valtakunnan ”omaisuuden”, jonka ruhtinaallisen hallitusvallan on määrä lisääntyä loputtomasti. He suuntasivat kiinnostuksensa ja huomionsa ehdotettuun Kansainliittoon, jota Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto kutsui ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. (Jes. 9:5, 6) He yrittivät lisätä tuon maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen ihmistekoisen järjestön kannattajia ja palvojia. Nykyään kristikunnan uskonnolliset lahkot ja kirkkokunnat kannattavat järjestöä, joka on sen seuraaja, Yhdistyneitä Kansakuntia.

23. Mitä seurauksia siitä on ollut, että he eivät viljelleet maailman peltoa Jumalan messiaanisen valtakunnan hyväksi?

²³ Tilinteon tapahtuessa tänä palanneen Herran Jeesuksen Kristuksen suorittaman tarkastuksen aikana nuo ”orjiksi” tunnustautuvat kristikunnan jäsenet eivät voi esittää hänen omaisuutensa lisääntyneen. He eivät ole viljelleet maailman peltoa Jumalan messiaanisen valtakunnan hyväksi, sillä he ovat kääntäneet sille selkänsä ja jättäneet ihmiset tietämättömiksi Jehovan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta.

24. Miten ne, joita kuvaillaan ”Uusi nimi” -päätöksen kolmannessa kappaleessa, sopivat ”laiskan orjan” kuvaan?

²⁴ Mutta myös niiden keskuuteen, jotka olivat palanneen, hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen uskollisten ”orjien” yhteydessä, on ilmaantunut voideltujen kristittyjen luokka, joka sopii ”pahan ja laiskan orjan” kuvaan. Ilmeisesti tähän luokkaan viitataan ”Uusi nimi” -aiheisen päätöksen kolmannessa kappaleessa, joka päätös hyväksyttiin sunnuntai-iltapäivällä 26. heinäkuuta 1931 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran Columbukseen Ohioon järjestämässä kansainvälisessä konventissa. Lainaamme nyt tätä kappaletta:

Koska kohta Charles T. Russellin kuoleman jälkeen syntyi hajaannus niiden kesken, jotka olivat yhtyneet hänen kanssaan siinä työssä, aiheuttaen useiden sellaisten poisvetäytymisen Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seurasta, ja nämä ovat sen jälkeen kieltäytyneet toimimasta yhdessä sanotun Seuran ja sen työn kanssa sekä hyväksymästä totuutta sellaisena kuin Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seura julkaisee sitä ”Vartio-Tornissa” ja edellämainittujen seurojen toisissa viimeisissä julkaisuissa, ja he ovat vastustaneet ja vastustavat nyt sanotun Seuran työtä sen julistaessa Jumalan valtakunnan nykyistä sanomaa ja meidän Jumalamme koston päivää kaikille Saatanan järjestön osille; ja nämä sanotut vastustajat ovat muodostaneet erilaisia ja useita ryhmiä ja ottaneet ja nyt käyttävät sellaisia nimiä kuin ”Raamatun Tutkijat”, ”Yhtyneet Raamatun Tutkijat”, ”Russellilaiset, jotka opettavat totuutta sellaisena kuin pastori Russell selitti sitä”, ”Paikkansa pitävät” ja muita samanlaisia nimityksiä, mikä kaikki on omiaan aikaansaamaan hämmennystä ja väärinymmärrystä . . .

25. Mihin kokemuksiin ja aikaansaannoksiin, joita ”uuden nimen” kantajilla on ollut, edellä mainitut henkilöt eivät näin ollen ole osallistuneet?

²⁵ On tosiasia, että edellä mainitut yhteistoiminnasta kieltäytyvät ja jopa vastustavat henkilöt eivät omaksuneet ”uutta nimeä” Jehovan todistajat eivätkä tulleet tunnetuiksi kristittyinä Jehovan todistajina. He eivät ole olleet osallisia niihin kauheisiin kärsimyksiin, joita ”uuden nimen” kantajat ovat kokeneet siitä pitäen, eivätkä he ole olleet mukana julistamassa kautta maailman Jehovan perustettua valtakuntaa, joka on hänen Messiaansa käsissä. Näistä syistä he eivät ole osallistuneet sen pellon hämmästyttävään laajentamiseen, jolla viljellään ja tuotetaan Kristuksen opetuslapsia ja joka käsittää nykyään 208 maata ja saarta tai saariryhmää ja joka vaatii julkaisemaan Valtakunnan sanomaa yli 160 kielellä. Useissa maissa koetusta ilkeämielisestä vainosta huolimatta tämä pellon (ihmismaailman) viljeleminen Kristuksen uusien opetuslasten tuottamiseksi etenee kohti huipentumistaan! Tällä hetkellä sitä suoritetaan Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 95 haarajärjestön valvonnassa.

26. Mitä todisteita on siitä, että voideltujen ”orjien” jäännöksellä on ollut taivaan siunaus, kun se on käyttänyt Isännän ”talentteja” viljelemällä maailman peltoa?

²⁶ Tällä messiaanisen Kuninkaan ”omaisuuden”, hänen ’talenttiensa’, lisäämisellä on siten ilmeisestikin Korkeimman Jumalan Jehovan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyväksymys ja siunaus. Voidellut ”orjat”, jotka käyttävät Kuninkaan ”talentteja”, havaitsevat sen iloiseksi vastuuksi, ja he ponnistelevat sen hyväksi, että heidän taivaallinen Isäntänsä voisi arvioida heidät ”hyväksi ja uskolliseksi orjaksi”. He eivät halua kenenkään ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan kuuluvan olevan heidän yhteydessään. Sen sijaan he yrittävät auttaa yhteyteensä kaikkia, jotka täyttävät raamatulliset vaatimukset, ja auttaa heitä tulemaan Jumalan sanan tuottoisiksi palvelijoiksi. Todisteeksi siitä, että heidän rakkaudellisilla ponnistuksillaan on Jumalan siunaus, palvelusvuonna 1973 oli 193990 opetettua, jotka kastettiin vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Kuluneina viitenä palvelusvuotena, 1969–1973, kastettiin siten ympäri maapallon sijaitsevissa maissa yli puoli miljoonaa, tarkkaan sanoen 792019, henkeä. Voideltujen ”orjien” jäännös, joka lisää Herran ”omaisuutta”, ei siis usko, että hän sopimattomasti korjaa sieltä, minne hän itse ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä ei ollut kylvänyt.

KÄYTTÄMÄTÖN ”YKSI TALENTTI” OTETAAN POIS

27. Minkä päätöksen isäntä teki hyödyttömän orjan suhteen?

²⁷ Minkä päätöksen vertauksen, isäntä tekee sen orjan suhteen, joka ei esittänyt isännälleen kuuluvaa ”korkoineen”? Vihastunut isäntä sanoo hyödyttömäksi osoittautuneesta ”pahasta ja laiskasta orjasta” näin: ”Ottakaa sentähden leiviskä [talentti, Um] häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija [orja, Um] ulos pimeyteen; siellä [hänellä] on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 25:28–30.

28. Mitkä hyödyllisille orjille myönnetyt palkkiot evättiin tältä orjalta, ja mitä hänen heittämisensä ulos pimeyteen merkitsi hänelle?

²⁸ Tätä orjaa ei kutsuta menemään isäntänsä iloon. Häntä ei määrätä hallitsemaan paljoa siksi, että hänet olisi havaittu uskolliseksi vähässä. Häntä ei kutsuta ”hyväksi ja uskolliseksi orjaksi”, vaan hänestä puhutaan ’kelvottomana orjana’. Häntä ei pysytetä orjana isännän palveluksessa ja huonekunnassa, vaan hänet heitetään pois talosta ”ulos pimeyteen”. Palannut isäntä ryhtyi ilmeisesti tilintekoon orjiensa kanssa yöaikaan, ja siksi ulkona oli ”pimeys”, johon orja voitiin heittää. Sen sijaan että hän löytäisi sieltä isäntänsä ilon, hän itkisi ja kiristelisi hampaitaan niiden olosuhteitten tähden, joihin hänet oli heitetty.

29. Miksi tämä tarjoaa vaikuttavan opetuksen nykyään uskollisille voidelluille ”orjille” synkkenevässä maailmantilanteessa?

²⁹ Tämä tarjoaa vaikuttavan opetuksen voideltujen ”orjien” jäännökselle nykyään. Siihen kuuluvien täytyy jatkaa työtä taivaallisen Isäntänsä ”omaisuuden” lisäämiseksi. Muussa tapauksessa heidän Isäntänsä heille uskomat edut otetaan heiltä pois. Sitten heidät heitetään myös ”ulos pimeyteen” liittymään siellä olevaan ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan. Pakanain aikojen päättymisestä vuonna 1914 taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen valaistun talon ulkopuolella olevalla ihmismaailmalla on ollut yöaika, ja kristikuntakin on ollut sellaisen yön pimeyden verhoama. Mutta tuo pimeys synkkenee vielä enemmän, kun Jumalan aikataulun mukaan tulee aika ”suuren ahdistuksen” puhjeta äkisti ihmiskunnan tämän sukupolven ylle. (Matt. 24:21, 22; Luuk. 21:34–36) ”Pahan ja laiskan orjan” luokka heitetään tuohon kuolemaa tuottavaan pimeyteen itkemään ja kiristelemään hampaitaan uskonnollisten ulkokultailijoitten kanssa tuhoonsa asti.

30. Miten ”yksi talentti” otetaan pois ”laiskan orjan” luokalta, ja kenelle se annetaan ja miksi?

³⁰ Eräs asia on jo ilmeinen tänä Isännän parusian aikana, jolloin hän tekee tilit ”orjiensa” kanssa, joko niiden, jotka kuolevat yksilöinä, tai vielä maan päällä olevien vastaavien orjaluokkien kanssa. ”Pahan ja laiskan orjan” luokka ei asioi ’yhdellä talentillaan’ eikä tuota hänen ”rahoilleen” korkoa. Niinpä hän jo ottaa tuota ”yhtä talenttia” pois tältä uskottomalta luokalta, joka on luokkana olemassa vielä nykyään. Hän ei salli siihen kuuluvilla olla mitään häneltä saatua määräystä alueesta, jota on viljeltävä ja joka on saatava tuottamaan lisää Kristuksen opetuslapsia. Heitä ei enää kohdella Hänen orjinaan; hän ei tunnusta eikä hyväksy heidän uskonnollisia toimiaan. Hän ei salli heidän saada osaansa hänen huonekuntansa iloa tuottavasta valosta. Heidän ’yksi talenttinsa’ otetaan heiltä pois, ja heille määrätty mahdollisten opetuslasten tekemisen pelto annetaan sille ”hyvän ja uskollisen orjan” luokalle, joka on lisännyt tai lisää parhaillaan Kuninkaan ”omaisuutta” ”kymmeneen talenttiin” ja on siten käyttänyt kykyään mahdollisimman paljon opetuslasten tekemisen pellolla. – Matt. 28:19, 20; Ps. 2:8.

31. a) Mistä Isännän toimintasäännöstä se on esimerkki? b) Mitä ylimääräistä ”laiskan orjan” luokalla ei ollut ”kyvyn” ohella, ja mitä hänelle näin ollen tehtiin?

³¹ Tässä on siis nykyinen esimerkki siitä jumalallisesta periaatteesta eli toimintasäännöstä, että ”jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on”. (Matt. 25:29) Vertauksen ”pahalla ja laiskalla orjalla” oli ”yksi talentti”, mutta hänellä ei ollut sellaista, mitä tämän ”yhden talentin” hallussa pitämisen tulisi herättää ja tuoda julki. Tuona lisäpiirteenä hänellä tulisi olla uskollinen into isäntänsä puolesta, arvostus sitä luottamustehtävää kohtaan, joka hänelle oli uskottu, ja usko siihen, että hänen isäntänsä oli arvollinen saamaan lisäystä ”yhdelle talentille”, jota olisi voitu käyttää työntekoon ja ansaitsemiseen. Se, että hänellä ei ollut lisäystä esitettävänä, kun tilinteko tapahtui, todisti puhuvalla tavalla yhdessä hänen oman puolustelunsa kanssa, että hänellä ei omakohtaisesti ollut tuota lisäpiirrettä. Sen tähden, koska hän oli ’kelvoton orja’, tuo ”yksi talentti” otettiin häneltä pois. Hän oli pettänyt isäntänsä häneen kohdistaman luottamuksen. Hänet erotettiin isäntänsä palveluksesta ja poistettiin hänen talostaan.

32. Mikä se ylimääräinen on, mitä ”laiskan orjan” luokkaan kuuluvilla ei ole ollut vuodesta 1919 lähtien, ja mikä siis otetaan heiltä pois?

³² Sama periaate soveltuu nykyiseen ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan. Tähän luokkaan kuuluville uskottiin se, mikä vastaa ”yhtä talenttia”. Se tuli heidän taivaalliselta Isännältään, erityisesti ensimmäisestä sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien. Mutta heillä itsellään olisi täytynyt olla jotakin, mikä olisi täydentänyt ”yhtä talenttia” tai olisi ollut sopiva pari sille. Tämä täydentävä seikka, jonka sen, että heillä oli hallussaan ”yksi talentti”, olisi pitänyt herättää heissä, oli into ja antaumus Jehovan messiaanista valtakuntaa kohtaan, usko siihen, että heidän taivaallinen Isäntänsä oli arvollinen saamaan lisäystä opetuslapsia tuottavalta pellolta, rohkea ja rakkaudellinen vaikutin mahdollisimman suuren osan suorittamiseksi Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan, julistamisessa ja opetuslasten tekemisessä kaikkien kansojen ihmisistä, ei vain juutalaisesta kansasta, johon Jeesus Kristus maan päällä ollessaan rajoitti julkisen ja yksityisen evankeliuminpalveluksensa. Koska heillä ei ole sitä, mitä heidän itsensä tulisi soveltaa Isännän ”yhden talentin” käytössä, tämä ”talentti” otetaan heiltä pois, kuten nykyiset tosiasiat osoittavat.

33. a) Keiden kustannuksella ”hyvän ja uskollisen orjan” luokkaan kuuluvat saavat ”yltäkyllin”? b) Mitä iloa he kokevat, ja mitä hallitusvaltaa he odottavat?

³³ Toisaalta ”hyvän ja uskollisen palvelijan” luokilla on sitä täydennystä, jonka tulisi liittyä niiden taivaallisen Isännän niille uskomiin ”talentteihin”. Vertauskuvan mukaan niille annetaan enemmän ”pahan ja laiskan orjan” luokan kustannuksella, ja ne saavat lisää tilaisuuksia ja etuja, koska niihin kuuluvat ovat vastuunsa tuntevia, luotettavia ja hyödyllisiä ”orjia”. Tästä seuraa, että heillä on todellakin ”yltäkyllin” opetuslasten tekemisen lisääntynyttä peltoa. Kun he tekevät Isäntänsä sydämen iloiseksi, heidän oma ilonsa on ylitsevuotava ja he saavat esimakua siitä ilosta, jota heidän Isäntänsä tuntee nyt perustetussa valtakunnassaan. Tämä ilo vahvistaa heitä ponnistelemaan eteenpäin hänen palveluksessaan maallisen elämänuransa loppuun asti. Ja kun tuo loppu tulee, he odottavat pääsevänsä ylösnousemuksen kautta hänen ilonsa täyteyteen ja saavansa hallita paljoa hänen tuhatvuotisessa valtakunnassaan. Silloin he käsittävät täysin niiden ”orjien” onnellisuuden, joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. – Ilm. 20:6.

34. Minkä jatkumisen näiden Jeesuksen vertauksen huippukohtien havaittavissa oleva täyttymys todistaa ja miksi?

³⁴ Edellä kerrotulla tavalla ”talenttivertauksen” huippukohta on toteutunut vuodesta 1919 lähtien. Kaikkialla asutussa maassa olevat ihmiset ja kansat ovat voineet tarkkailla sitä. Erityisesti ”hyvän ja uskollisen orjan” luokka on ollut siitä tietoinen. Kaikki se todistaa, että Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen parusia eli näkymätön läsnäolo on jatkunut pakanain aikojen päättymisestä, vuodesta 1914, eteenpäin. Se on sen tähden osa Kristuksen ”läsnäolon” ja ”asiainjärjestelmän päättymisen” suurenmoisesta ”tunnusmerkistä”, koska tämä ”talenttivertaus” kuuluu osana hänen tuota ”tunnusmerkkiä” koskevaan yksityiskohtaiseen ennustukseensa. – Matt. 24:3, Um.

35. Miksi haluamme jatkaa Kristuksen ennustuksen tarkastelua ja minkä todistamiseksi?

³⁵ Hengessä tapahtuvan Kristuksen näkymättömän läsnäolon ”tunnusmerkkiin” liittyy kuitenkin enemmän kuin vertaukset ”kymmenestä neitsyestä” ja ”talenteista”, joita olemme jo tarkastelleet. Eräs muu vertaus muodostaa tärkeän osan hänen ”tunnusmerkkiä” koskevasta ennustuksestaan, ja sen täyttymys meidän hätkähdyttävänä aikanamme lisää todisteita siitä, että Herran Jeesuksen Kristuksen läsnäolo, parusia, etenee vielä suurenmoisiin tapahtumiin. Tarkastelisimmeko edelleen Herramme suurta ennustusta?