Inhotkaamme pahaa

JEHOVA on pyhä Jumala. Muinaisina aikoina hän oli ”Israelin Pyhä”, ja sellaisena hän vaati, että Israel olisi puhdas ja tahraton (Psalmit 89:18). Hän sanoi valitulle kansalleen: ”Teidän on osoittauduttava pyhiksi, sillä minä olen pyhä.” (3. Mooseksen kirja 11:45.) Kenellä tahansa sellaisella, joka halusi ”astua ylös Jehovan vuorelle”, täytyi olla ”viattomat kädet ja puhdas sydän” (Psalmit 24:3, 4). Tämä merkitsi enemmän kuin pelkästään syntisten tekojen karttamista. Se merkitsi ”pahan vihaamista” (Sananlaskut 8:13).

Jehova sääti rakkaudellisesti yksityiskohtaisia lakeja, jotta Israelin kansakunta olisi voinut tunnistaa väärät teot ja välttää niitä (Roomalaisille 7:7, 12). Näihin lakeihin sisältyi moraaliin liittyviä tiukkoja suuntaviivoja. Aviorikoksen, homoseksuaalisten tekojen, sukurutsaisten suhteitten ja eläimeen sekaantumisen osoitettiin kaikkien olevan epäpyhiä hengellisyyden saastuttajia (3. Mooseksen kirja 18:23; 20:10–17). Ne, jotka syyllistyivät tällaisiin häpeällisiin tekoihin, karsittiin pois Israelin kansakunnasta.

Kun voideltujen kristittyjen seurakunnasta tuli ”Jumalan Israel”, heille määrättiin samanlaiset moraalinormit (Galatalaisille 6:16). Kristittyjenkin piti ’inhota pahaa’ (Roomalaisille 12:9). Jehovan Israelille lausumat sanat soveltuivat myös heihin: ”Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.” (1. Pietarin kirje 1:15, 16.) Sellaiset epäpyhät tavat kuin haureus, aviorikos, homoseksuaaliset teot, eläimeen sekaantuminen ja insesti eivät saaneet turmella kristillistä seurakuntaa. Ne, jotka eivät suostuneet lopettamaan näitä tapoja, suljettaisiin pois Jumalan valtakunnasta. (Roomalaisille 1:26, 27; 2:22; 1. Korinttilaisille 6:9, 10; Heprealaisille 13:4.) Näinä viimeisinä päivinä samat normit soveltuvat ”muihin lampaisiin” (2. Timoteukselle 3:1; Johannes 10:16). Tämän vuoksi voidellut kristityt ja muut lampaat muodostavat puhtaan ja tervehenkisen kansan, ja näin he voivat kantaa Jumalansa nimeä Jehovan todistajina (Jesaja 43:10).

Seurakunnan pitäminen puhtaana

Sitä vastoin maailma suvaitsee kaikenlaista moraalittomuutta. Vaikka tosi kristityt ovat erilaisia, heidän ei tule unohtaa, että monet nykyiset Jehovan palvelijat ovat kerran olleet maailmassa. On monia, jotka ennen kuin he oppivat tuntemaan pyhän Jumalamme eivät nähneet mitään syytä olla toteuttamatta langenneen lihansa haluja ja fantasioita rypiessään ”irstailun lätäkössä” (1. Pietarin kirje 4:4). Kuvailtuaan kansakuntien turmeltuneiden ihmisten inhottavia tapoja apostoli Paavali sanoi: ”Jotkut teistä olivat sellaisia.” Hän jatkoi kuitenkin: ”Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttilaisille 6:11.)

Miten lohduttavia nuo sanat ovatkaan! Onpa ihminen tehnyt mitä tahansa aikaisemmin elämässään, hän muuttuu, kun Kristusta koskeva loistoisa hyvä uutinen vaikuttaa hänen sydämeensä. Hän osoittaa uskoa ja vihkiytyy Jehova Jumalalle. Siitä lähtien hän elää moraalisesti puhdasta elämää, puhtaaksi pestynä Jumalan silmissä. (Heprealaisille 9:14.) Hänen aikaisemmat syntinsä annetaan anteeksi, ja hän voi ’kurottautua sitä kohti, mikä on edessä’ (Filippiläisille 3:13, 14; Roomalaisille 4:7, 8).a

Jehova antoi anteeksi katuvan Daavidin tekemän murhan ja aviorikoksen, ja Hän antoi anteeksi Manasselle hänen moraalittoman epäjumalanpalveluksensa ja suuren verenvuodatuksensa (2. Samuelin kirja 12:9, 13; 2. Aikakirja 33:2–6, 10–13). Voimme olla todella kiitollisia siitä, että hän on valmis antamaan anteeksi myös meille, jos kadumme ja lähestymme häntä vilpittömästi ja nöyrästi. Mutta siitä huolimatta, että Jehova antoi anteeksi Daavidille ja Manasselle, näiden kahden miehen – ja Israelin heidän kanssaan – täytyi kantaa syntisten tekojensa seuraukset (2. Samuelin kirja 12:11, 12; Jeremia 15:3–5). Samalla tavalla vaikka Jehova antaa anteeksi katuville synnintekijöille, heidän teoistaan saattaa koitua seurauksia, joita ei voida välttää.

Väistämättömiä seurauksia

Esimerkiksi mies, joka elää moraalittoman irstaasti ja saa aidsin, saattaa ottaa vastaan totuuden ja muuttaa elämänsä suuntaa siinä määrin, että vihkiytyy ja menee kasteelle. Nyt hän on hengellisesti puhdas kristitty, jolla on suhde Jumalaan ja suurenmoinen tulevaisuudentoivo; hänellä on kuitenkin edelleen aids. Hän saattaa aikanaan kuolla tähän tautiin, mikä on surullinen mutta väistämätön seuraus hänen entisestä käytöksestään. Joidenkuiden kristittyjen aiempi törkeä moraalittomuus saattaa aiheuttaa muunlaisia pysyviä vaikutuksia. Kasteensa jälkeen heidän täytyy ehkä taistella vuosien ajan, kenties koko loppuelämänsä ajan tässä asiainjärjestelmässä, sitä vastaan, että heidän lihansa haluaa palata entiseen moraalittomaan elämäntapaan. Jehovan hengen avulla monet onnistuvat vastustamaan tätä halua. Heidän täytyy kuitenkin käydä ainaista taistelua. (Galatalaisille 5:16, 17.)

Tällaiset ihmiset eivät tee syntiä niin kauan kuin he hillitsevät halunsa. Jos he ovat miehiä, he saattavat kuitenkin viisaasti päättää, etteivät he ’tavoittele’ vastuutehtäviä seurakunnassa, mikäli heidän täytyy vielä käydä kamppailua voimakkaita, lihallisia taipumuksia vastaan (1. Timoteukselle 3:1). Miksi? Koska he tietävät, miten seurakunta luottaa vanhimpiin (Jesaja 32:1, 2; Heprealaisille 13:17). He tajuavat, että vanhimmilta kysytään neuvoa hyvin henkilökohtaisissa asioissa ja että heidän täytyy käsitellä arkaluonteisia tilanteita. Ei olisi rakkaudellista, viisasta eikä järkevää, että sellainen, joka käy jatkuvaa taistelua epäpuhtaita, lihallisia haluja vastaan, tavoittelisi näin vastuullista asemaa (Sananlaskut 14:16; Johannes 15:12, 13; Roomalaisille 12:1).

Sellaiselle miehelle, joka käytti lapsia seksuaalisesti hyväkseen ennen kuin hänet kastettiin, seuraukset saattavat olla toisenlaiset. Oppiessaan totuuden hän katuu ja kääntyy eikä tuo tätä julmaa syntiä seurakuntaan. Hän saattaa tämän jälkeen edistyä hienosti ja päästä täysin voitolle vääristä haluistaan, ja hän voi jopa haluta ’tavoitella’ vastuullista asemaa seurakunnassa. Mutta entä jos hänet yhä muistetaan yhteisössä sellaisena, joka on aikaisemmin käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväkseen? Olisiko hän ”nuhteeton”, olisiko hänellä ”hyvä todistus ulkopuolisilta”, ja olisiko hän ”vapaa syytöksestä”? (1. Timoteukselle 3:1–7, 10; Titukselle 1:7.) Ei olisi. Näin ollen hän ei olisi pätevä hoitamaan seurakunnan palvelusetuja.

Kun vihkiytynyt kristitty tekee syntiä

Jehova ymmärtää, että olemme heikkoja ja että saatamme tehdä syntiä jopa kasteen jälkeen. Apostoli Johannes kirjoitti oman aikansa kristityille: ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman.” (1. Johanneksen kirje 2:1, 2.) Jeesuksen uhrin perusteella Jehova antaa tosiaan anteeksi kastetuille kristityille, jotka ovat tehneet syntiä – jos he todella katuvat ja hylkäävät väärän menettelynsä.

Tähän liittyvä esimerkki on nähtävissä ensimmäisen vuosisadan Korintin seurakunnassa. Apostoli Paavali kuuli tuossa uudessa seurakunnassa olevasta tapauksesta, johon liittyi sukurutsainen haureus, ja hän antoi ohjeita kyseisen miehen erottamisesta. Myöhemmin synnintekijä katui, ja Paavali kehotti seurakuntaa ottamaan hänet takaisin. (1. Korinttilaisille 5:1, 13; 2. Korinttilaisille 2:5–9.) Jehovan rakkaudellisen huomaavaisuuden parantavalla voimalla ja Jeesuksen lunastusuhrin suurella arvolla mies puhdistettiin synnistään. Tämä on mahdollista myös nykyään. Mutta vaikka vakavaan syntiin syyllistynyt saa anteeksi Jehovan silmissä, hänenkin synnistään saattaa olla pitkäaikaisia seurauksia (Sananlaskut 10:16, 17; Galatalaisille 6:7).

Jos esimerkiksi vihkiytynyt tyttö on syyllistynyt haureuteen, hän saattaa katkerasti katua tekoaan, ja aikanaan seurakunnan avulla hän voi saada takaisin hengellisen terveytensä. Entä jos hän onkin raskaana moraalittomuutensa takia? Hänen koko elämänsä on täten väistämättömästi muuttunut hänen menettelynsä vuoksi. Mies, joka syyllistyy aviorikokseen, saattaa katua, eikä häntä eroteta. Hänen viattomalla puolisollaan on kuitenkin raamatulliset perusteet erota hänestä, ja vaimo päättää ehkä toimia näin (Matteus 19:9). Jos hän ottaa miehestään eron, tämän pitää kantaa syntinsä vakavat seuraukset koko loppuelämänsä ajan, vaikka Jehova onkin antanut hänelle anteeksi (1. Johanneksen kirje 1:9).

Entä mies, joka rakkaudettomasti eroaa vaimostaan mennäkseen naimisiin toisen naisen kanssa? Hän ehkä katuu aikanaan, ja hänet otetaan takaisin seurakuntaan. Vuosien kuluessa hän saattaa edistyä ja ’pyrkiä kypsyyteen’ (Heprealaisille 6:1). Mutta niin kauan kuin hänen vaimonsa elää ilman puolisoa, hän ei ole sovelias palvelemaan seurakunnan vastuutehtävissä. Hän ei ole ”yhden vaimon mies”, koska hänellä ei ollut raamatullista oikeutta erota ensimmäisestä vaimostaan (1. Timoteukselle 3:2, 12).

Eivätkö nämä olekin painavia syitä, miksi kristityn pitäisi kehittää inhoa pahaa kohtaan?

Entä lasten hyväksikäyttäjä?

Mitä jos kastettu aikuinen kristitty käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen? Onko synnintekijä niin paha, ettei Jehova koskaan anna hänelle anteeksi? Ei välttämättä. Jeesus sanoi, että ’pyhän hengen rienaamista’ ei anneta anteeksi. Ja Paavali sanoi, ettei ole jäljellä uhria syntien edestä sellaiselle, joka tuntee totuuden ja silti harjoittaa tahallaan syntiä. (Luukas 12:10; Heprealaisille 10:26, 27.) Raamattu ei kuitenkaan sano missään, ettei aikuiselle kristitylle, joka on käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lasta – joko sukurutsaisesti tai muulla tavoin – voitaisi antaa anteeksi. Hänet voidaan siis pestä puhtaaksi synneistään, jos hän katuu vilpittömästi sydämestään ja kääntyy menettelytavoissaan. Hänen täytyy ehkä silti edelleen kamppailla kehittämiään vääriä, lihallisia halujaan vastaan. (Efesolaisille 1:7.) Lisäksi hänen menettelystään saattaa olla väistämättömiä seurauksia.

Hän voi hyvinkin joutua vankilaan tai hänen pitää kärsiä muita valtion vaatimia rangaistuksia sen mukaan, millaiset hänen kotimaansa lait ovat. Seurakunta ei suojele häntä tältä. Lisäksi mies on paljastanut omaavansa vakavan heikkouden, joka pitää vastedes ottaa huomioon. Jos näyttää siltä, että hän katuu, häntä rohkaistaan edistymään hengellisesti, osallistumaan kenttäpalvelukseen ja jopa pitämään puheita teokraattisessa palveluskoulussa sekä esittämään sellaisia palveluskokouksen ohjelmanosia, joihin ei sisälly opettamista. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän soveltuisi palvelemaan seurakunnan vastuutehtävissä. Mitkä ovat raamatulliset syyt tähän?

Ensinnäkin vanhimman täytyy olla ”itsensä hillitsevä” (Titukselle 1:8). On totta, ettei kenelläkään meistä ole täydellistä itsehillintää (Roomalaisille 7:21–25). Mutta vihkiytynyt, aikuinen kristitty, joka syyllistyy lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syntiin, paljastaa, että hänellä on luonnoton lihan heikkous. Kokemus on osoittanut, että sellainen aikuinen ihminen saattaa käyttää hyväkseen muitakin lapsia. Kaikki lapsen hyväksikäyttäjät eivät välttämättä syyllisty tähän syntiin toistamiseen, mutta monet syyllistyvät. Seurakunta ei voi myöskään tutkia sydäntä ja kertoa, kuka on tai ei ole taipuvainen syyllistymään lasten hyväksikäyttöön toistamiseen (Jeremia 17:9). Paavalin neuvot Timoteukselle soveltuvat näin ollen erityisen voimakkaasti niihin kastettuihin aikuisiin, jotka ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin.” (1. Timoteukselle 5:22.) Jotta voisimme suojella lapsiamme, niin miehen, jonka tiedetään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei katsota soveltuvan seurakunnan vastuullisiin tehtäviin. Hän ei myöskään voi olla tienraivaaja tai palvella missään muussa kokoaikaisessa erikoispalveluksen muodossa. (Vrt. 2. Mooseksen kirjan 21:28, 29:ssä olevaan periaatteeseen.)

Jotkut saattavat kysyä: ”Eivätkö toiset ole syyllistyneet muunlaisiin synteihin ja ilmeisesti katuneet, mutta sitten vain ovat tehneet saman synnin myöhemmin uudelleen?” Kyllä, näin on tapahtunut, mutta muitakin seikkoja täytyy ottaa huomioon. Jos esimerkiksi joku lähentelee moraalittomasti toista aikuista, tämän tulisi pystyä vastustamaan kyseisen miehen tai naisen lähentelyjä. On paljon helpompaa pettää, hämmentää tai terrorisoida lapsia. Raamattu puhuu siitä, miten lapselta puuttuu viisautta (Sananlaskut 22:15; 1. Korinttilaisille 13:11). Jeesus käytti lapsia esimerkkinä nöyrästä viattomuudesta (Matteus 18:4; Luukas 18:16, 17). Lapsen viattomuuteen kuuluu täydellinen kokemattomuus. Useimmat lapset ovat avoimia, innokkaita miellyttämään ja tämän vuoksi suojattomia sen aikuisen hyväksikäyttäjän juonia vastaan, jonka he tuntevat ja johon he luottavat. Seurakunnalla on siksi Jehovan edessä vastuu suojella siihen kuuluvia lapsia.

Hyvin kasvatetut lapset oppivat tottelemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan, seurakunnan vanhimpia ja muita aikuisia (Efesolaisille 6:1, 2; 1. Timoteukselle 5:1, 2; Heprealaisille 13:7). Miten järkyttävää ja läpeensä kieroa olisikaan, jos yksi näistä auktoriteeteista käyttäisi väärin lapsen viatonta luottamusta voidakseen vietellä tai pakottaa hänet sukupuolisiin tekoihin. Ne, joita on tällä tavoin käytetty seksuaalisesti hyväksi, kamppailevat usein vuosia voittaakseen tästä johtuvan tunneperäisen trauman. Seurakunta joutuu näin ollen kurittamaan ankarasti tällaista lapsen hyväksikäyttäjää ja asettamaan hänelle rajoituksia. Huolen aiheena ei tulisi olla hänen asemansa auktoriteettina vaan pikemminkin seurakunnan moitteeton puhtaus (1. Korinttilaisille 5:6; 2. Pietarin kirje 3:14).

Jos lapsen hyväksikäyttäjä katuu vilpittömästi, hän ymmärtää, miten viisasta on soveltaa Raamatun periaatteita. Jos hän todella oppii inhoamaan pahaa, hän alkaa pitää halpamaisena sitä, mitä hän teki, ja kamppailee sen hyväksi, ettei tekisi samaa syntiä toistamiseen (Sananlaskut 8:13; Roomalaisille 12:9). Hän haluaa varmasti myös kiittää Jehovaa hänen suuresta rakkaudestaan, jonka ansiosta katuva syntinen, kuten hän, voi edelleen palvoa pyhää Jumalaamme ja toivoa olevansa niiden ”oikeamielisten” joukossa, jotka tulevat asumaan maan päällä ikuisesti (Sananlaskut 2:21).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 28]

Vaikka Jehova antaa anteeksi katuville synnintekijöille, heidän teoistaan saattaa koitua seurauksia, joita ei voida välttää