Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin puolustaa oikeutta saarnata Kreikassa
MIKSI mies, josta hänen lähimmäisensä puhuvat vain hyvää, pidätettäisiin yli 60 kertaa vuodesta 1938 lähtien? Miksi tämä Kreetasta kotoisin oleva rehellinen kauppias vietäisiin Kreikan tuomioistuinten eteen 18 kertaa ja hän saisi yhteensä yli kuusi vuotta vankeusrangaistuksia? Miksi tosiaankin tämä työteliäs perheenisä, Minos Kokkinakis, otettaisiin pois vaimonsa ja viiden lapsensa luota ja karkotettaisiin rangaistussiirtoloihin eri saariin?
Suurimmaksi osaksi tämä johtuu vuosina 1938–39 hyväksytyistä laeista, jotka kieltävät käännytystyön. Nämä lait vahvisti Kreikan diktaattori Ioánnis Metaxas, joka toimi Kreikan ortodoksisen kirkon vaikutuksen alaisena.
Tämän lainsäädäntötoimen johdosta Jehovan todistajia pidätettiin 19 147 kertaa vuosina 1938–92 ja tuomioistuimet langettivat heille rangaistustuomioita yhteensä 753 vuotta, joista 593 todella pantiin täytäntöön. Kaikki tämä tehtiin sen vuoksi, että Jehovan todistajat noudattavat Kreikassa, kuten muuallakin, Jeesuksen Kristuksen käskyä ”tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä – – ja opettaa heitä noudattamaan kaikkea”, mitä hän oli käskenyt (Matteus 28:19, 20).
Mutta toukokuun 25. päivänä 1993 saatiin suurenmoinen voitto palvontavapauden puolesta! Strasbourgissa Ranskassa toimiva Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin asettui tuona päivänä puolustamaan Kreikan kansalaisten oikeutta opettaa uskonkäsityksiään toisille. Päätöksellään tämä eurooppalainen tuomioistuin loi uskonnonvapaudelle laajan suojan, jolla voi olla syvällinen vaikutus ihmisten elämään kaikkialla.
Katsokaamme tarkemmin niitä kehitysvaiheita – muun muassa vain yhden Kreikan kansalaisen kärsimiä loukkauksia – jotka johtivat tähän merkitykselliseen oikeudenpäätökseen.
Taustaa vuosien takaa
Tästä kansalaisesta, Minos Kokkinakisista, tuli vuonna 1938 ensimmäinen Jehovan todistaja, joka tuomittiin sen Kreikan lain perusteella, jonka mukaan käännytystyö on rikos. Hänet karkotettiin ilman oikeudenkäyntiä 13 kuukaudeksi Aigeianmeressä sijaitsevaan Amorgoksen saareen. Vuonna 1939 hänet tuomittiin kahdesti, kummallakin kerralla kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi vankeuteen.
Vuonna 1940 Kokkinakis karkotettiin kuudeksi kuukaudeksi Meloksen saareen. Seuraavana vuonna, toisen maailmansodan aikana, hänet otettiin säilöön Ateenan sotilasvankilaan yli 18 kuukaudeksi. Hän muistelee tuota aikaa:
”Ruokapula tuli vankilassa yhä pahemmaksi. Heikkenimme niin, ettemme pystyneet kävelemään. Jos Ateenan ja Pireuksen seudun Jehovan todistajat eivät olisi antaneet meille ruokaa omista olemattomista varoistaan, olisimme kuolleet.” Myöhemmin, vuonna 1947, hänet tuomittiin jälleen ja hänelle langetettiin neljän ja puolen kuukauden vankeusrangaistus.
Vuonna 1949 Minos Kokkinakis karkotettiin Makrónisoksen saareen, jonka nimi tuo kreikkalaisten mieleen kauhukuvia siellä sijaitsevan vankilan vuoksi. Sinne suljetuista silloisista 14 000 vangista noin 40 oli Jehovan todistajia. Eräässä kreikkalaisessa hakuteoksessa todetaan: ”Sen julmat kidutusmenetelmät, – – elinolot, jollaisia sivistysvaltion on mahdotonta hyväksyä, sekä vartijoiden halventava käytös vankeja kohtaan – – ovat häpeä Kreikan historialle.” (Papyros Larousse Britannica.)
Kokkinakis, joka oli Makrónisoksen vankilassa vuoden, kuvaili olosuhteita: ”Sotilaat kuulustelivat kuin inkvisiittorit jokaista vankia aamusta iltaan. Heidän kidutusmenetelmänsä olivat sanoin kuvaamattomia. Monien vankien mielenterveys petti, toiset tapettiin ja lukuisat vammautuivat fyysisesti. Kidutettavien huudon ja vaikeroinnin kantautuessa korviimme noina hirvittävinä öinä me rukoilimme yhdessä.”
Selviydyttyään Makrónisoksen koettelemuksista Kokkinakis pidätettiin kuusi kertaa 1950-luvulla ja hän oli vankilassa kymmenen kuukautta. 1960-luvulla hänet pidätettiin vielä neljä kertaa ja tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan. On kuitenkin syytä muistaa, että Minos Kokkinakis oli vain yksi niistä sadoista Jehovan todistajista, jotka vuosien varrella pidätettiin ja vangittiin sen vuoksi, että he puhuivat toisille uskostaan!
Miten sitten nämä Kreikan Jehovan todistajiin kohdistetut kauhistuttavat vääryydet saatettiin Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimen eteen?
Ennakkotapaus
Oikeusjuttu juontaa juurensa maaliskuun 2. päivästä 1986. Minos Kokkinakis, tuolloin eläkkeellä ollut 77-vuotias liikemies, tuli tuona päivänä vaimonsa kanssa rouva Georgia Kyriakakin ovelle Sitiassa Kreetassa. Rouva Kyriakakin aviomies, joka toimi paikallisen ortodoksisen kirkon kanttorina, ilmoitti asiasta poliisille. Poliisi saapui paikalle ja pidätti Kokkinakisit, minkä jälkeen heidät vietiin paikalliselle poliisiasemalle. Heidät pakotettiin jäämään sinne yöksi.
Mistä heitä syytettiin? Samasta asiasta, josta Jehovan todistajia oli syytetty tuhansia kertoja edellisten 50 vuoden aikana, nimittäin käännytystyöstä. Kreikan perustuslain (1975) 13. artiklassa sanotaan: ”Käännytystyö on kielletty.” Huomaa myös Kreikan lait, 4. pykälä, numero 1363/1938 ja numero 1672/1939, joissa käännytystyö luokitellaan rikokseksi. Määritelmä kuuluu:
”’Käännytystyöllä’ tarkoitetaan nimenomaisesti mitä tahansa suoraa tai epäsuoraa yritystä puuttua sellaisen henkilön uskonnollisiin käsityksiin, jolla on erilainen uskonnollinen vakaumus – – tarkoituksena heikentää noita käsityksiä joko houkuttelemalla tai lupaamalla jotakin houkuttelevaa tai mitä tahansa moraalista tai aineellista tukea tai petollisin keinoin tai käyttämällä hyväksi hänen kokemattomuuttaan, luottamustaan, tarpeitaan, älyllistä heikkouttaan tai herkkäuskoisuuttaan.”
Kreetan Lasithin alioikeus käsitteli jutun 20. maaliskuuta 1986 ja totesi Kokkinakisit syyllisiksi käännytystyöhön. Molemmat tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Langettaessaan pariskunnalle tuomion oikeus julisti, että vastaajat olivat puuttuneet ”kristillisten ortodoksien uskonnollisiin käsityksiin – – käyttämällä hyväkseen heidän kokemattomuuttaan, älyllistä heikkouttaan ja herkkäuskoisuuttaan”. Lisäksi vastaajia syytettiin siitä, että he ”kannustivat häntä [rouva Kyriakakia] harkituilla, taitavilla selityksillään – – muuttamaan kristillisortodoksisia uskonkäsityksiään”.
Päätöksestä valitettiin Kreetan muutoksenhakutuomioistuimeen. Tämä oikeusistuin vapautti rouva Kokkinakisin syytteestä 17. maaliskuuta 1987 mutta vahvisti hänen puolisonsa tuomion, joskin se lyhensi tämän vankeusrangaistuksen kolmeen kuukauteen. Tuomiolauselmassa väitettiin, että herra Kokkinakis oli käyttänyt ”hyväkseen hänen [rouva Kyriakakin] kokemattomuuttaan, älyllistä heikkouttaan ja herkkäuskoisuuttaan”. Siinä sanottiin, että Kokkinakis ”alkoi lukea Pyhästä Raamatusta katkelmia, joita hän eritteli taitavasti sellaisella tavalla, jota tuo kristitty nainen ei riittävien opillisten perustietojen puutteen vuoksi kyennyt kiistämään”.
Yksi oikeuden tuomareista kirjoitti eriävässä mielipiteessään, että Kokkinakiskin ”olisi pitänyt vapauttaa syytteestä, koska mitkään todisteet eivät osoita Georgia Kyriakakin – – olleen nimenomaisen kokematon kristillisortodoksisen opin suhteen, olihan hän sentään naimisissa kanttorin kanssa, tai nimenomaisen heikko älyllisesti tai nimenomaisen herkkäuskoinen, niin että vastaaja olisi voinut käyttää sitä hyväkseen ja – – houkutella hänet [siten] liittymään Jehovan todistajien lahkoon”.
Kokkinakis valitti jutusta Kreikan kassaatiotuomioistuimeen, maan korkeimpaan oikeuteen. Se kuitenkin hylkäsi valituksen 22. huhtikuuta 1988. Sen vuoksi Kokkinakis jätti 22. elokuuta 1988 valituksen Euroopan ihmisoikeuksien toimikunnalle. Valitus hyväksyttiin lopulta 21. helmikuuta 1992 ja luovutettiin Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimelle.
Jutun riitakysymykset
Koska Kreikka on Euroopan neuvoston jäsenvaltio, se on velvollinen mukautumaan Euroopan ihmisoikeuksien yleissopimuksen artikloihin. Yleissopimuksen 9. artikla kuuluu: ”Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksessa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.”
Täten Kreikan hallitus joutui vastaajaksi eurooppalaiseen tuomioistuimeen. Sitä syytettiin siitä, että se oli loukannut Kreikan kansalaisen perusihmisoikeutta harjoittaa uskontoa noudattamalla Jeesuksen Kristuksen käskyä opettaa ja tehdä opetuslapsia (Matteus 28:19, 20). Myös apostoli Pietari sanoi: ”Hän [Jeesus] käski meitä saarnaamaan kansalle ja todistamaan perusteellisesti.” (Apostolien teot 10:42.)
Human Rights Without Frontiers -lehden vuonna 1992 ilmestyneen erikoisnumeron kannessa oli otsikko ”Kreikka: tahallisia ihmisoikeuksien rikkomuksia”. Lehden sivulla 2 selitettiin: ”Kreikka on EY:n [Euroopan yhteisön] ja Euroopan ainoa maa, jonka rikoslainsäädäntö antaa mahdollisuuden langettaa sakkoja ja vankeustuomioita jokaiselle, joka yrittää saada toisen henkilön vaihtamaan uskontoaan.”
Tässä vaiheessa jännitys oli korkealla lakimiespiireissä ja niiden ulkopuolella. Millainen päätös tehtäisiin sen Kreikan lain suhteen, joka kieltää oman uskon opettamisen toisille?
Jutun käsittely Strasbourgissa
Viimein koitti päivä, jolloin juttu oli määrä käsitellä – 25. marraskuuta 1992. Raskaat pilvet riippuivat Strasbourgin yllä ja ilma oli hyytävän kylmä, mutta sisällä oikeussalissa lakimiehet lämpenivät esittäessään argumenttejaan. Todisteita tuotiin esiin kahden tunnin ajan. Professori Phedon Vegleris, Kokkinakisin asianajaja, osui riitakysymyksen ytimeen kysyessään, pitäisikö tuon rajoittavan lain, jonka tarkoituksena oli suojella kreikkalaiskatolisen kirkon jäseniä tulemasta käännytetyiksi muihin uskonnollisiin käsityksiin, pysyä edelleen voimassa ja tulla sovelletuksi.
Professori Vegleris kysyi ilmeisen ymmällään: ”Ihmettelen, miksi tämä [käännytystyötä koskeva] laki rinnastaa ortodoksisuuden tyhmyyteen ja tietämättömyyteen. Olen aina kummastellut sitä, miksi ortodoksisuus tarvitsisi suojelua tyhmyyden ja hengellisen kykenemättömyyden vuoksi – – Tämä vaivaa ja järkyttää minua.” On merkittävää, etteivät hallituksen edustajat kyenneet mainitsemaan yhtäkään esimerkkiä tapauksesta, jossa tätä lakia olisi sovellettu muihin kuin Jehovan todistajiin.
Kokkinakisin toinen asianajaja, Panagiotis Bitsaxis, osoitti, miten järjetön käännytystyötä koskeva laki on. Hän sanoi: ”Molemminpuolisen vaikutuksen hyväksyminen on perusedellytys aikuisten ihmisten väliselle vuoropuhelulle. Muutoin kuuluisimme omituiseen äänettömien raukkojen yhteiskuntaan, jossa ajateltaisiin mutta ei ilmaistaisi ajatuksia, puhuttaisiin mutta ei kommunikoitaisi, elettäisiin mutta ei yhdessä toisten kanssa.”
Lisäksi Bitsaxis esitti, että ”Kokkinakisia ei tuomittu ’jonkin sellaisen vuoksi, mitä hän teki’ vaan [sen vuoksi] ’mitä hän on’”. Bitsaxis osoitti, että uskonnonvapauden periaatteita ei sen tähden ollut ainoastaan loukattu vaan ne oli perusteellisesti murskattu.
Kreikan hallituksen edustajat yrittivät luoda kuvan, joka ei vastaa todellisuutta, väittäessään Kreikan olevan ”ihmisoikeuksien paratiisi”.
Päätös
Kauan odotettu päätöksen langettamisen päivä koitti 25. toukokuuta 1993. Äänin 6–3 oikeus päätti, että Kreikan hallitus oli loukannut 84-vuotiaan Minos Kokkinakisin uskonnonvapautta. Sen lisäksi että se puhdisti syytöksistä hänen elämänuransa julkisena sananpalvelijana, se myönsi hänelle 14 400 dollaria (noin 80 000 markkaa) vahingonkorvausta. Siten oikeus hylkäsi Kreikan hallituksen väitteen, että Kokkinakis ja Jehovan todistajat käyttävät painostusta keskustellessaan uskonkäsityksistään toisten kanssa.
Vaikka Kreikan perustuslaki ja yksi sen epäajanmukainen laki voivatkin kieltää käännytystyön, Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin päätti, että Jehovan todistajien vainoaminen tämän lain perusteella on väärin. Se ei ole sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeuksien yleissopimuksen 9. artiklan kanssa.
Oikeudenpäätöksessä selitettiin: ”Uskonto oli osa ’alati uudistuvaa inhimillisen ajattelun virtaa’, ja oli mahdotonta käsittää se irralliseksi julkisesta keskustelusta.”
Yksi yhdeksästä tuomarista sanoi yhtyvässä mielipiteessään: ”Käännytystyö, joka määritellään ’innokkuudeksi levittää uskoaan’, ei voi olla rangaistavaa itsessään; se on yksi – ja sinänsä täysin laillinen – tapa ’tunnustaa uskontoaan’.
”Tässä tapauksessa valittaja [Kokkinakis] tuomittiin pelkästään sen vuoksi, että hän oli osoittanut tällaista innokkuutta, tekemättä omalta osaltaan mitään sopimatonta.”
Päätöksen seurauksia
Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimen selvä ohje oli se, että Kreikan hallituksen virkailijoiden on lakattava käyttämästä väärin käännytystyön kieltävää lakia. Toivottavasti Kreikka noudattaa oikeuden antamaa ohjetta ja lopettaa Jehovan todistajien vainoamisen.
Jehovan todistajien tarkoituksena ei ole panna vireille yhteiskunnallisia muutoksia tai uudistaa oikeusjärjestelmää. Heidän pääasiallinen kiinnostuksen kohteensa on saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja totella siten Jeesuksen Kristuksen käskyä. Tämän suorittamiseksi he kuitenkin mielellään puolustavat hyvää uutista ja vahvistavat sen laillisesti, kuten apostoli Paavali teki ensimmäisellä vuosisadalla (Filippiläisille 1:7).
Jehovan todistajat ovat lainkuuliaisia kansalaisia kaikissa maissa, missä he asuvat. He tuntevat kuitenkin ehdottomaksi velvollisuudekseen totella ennen kaikkea Jumalan lakia sellaisena kuin se on kirjoitettu Pyhään Raamattuun. Jos jonkin maan laki kieltää heitä puhumasta Raamattuun perustuvista uskonkäsityksistään toisille, heidän on sen tähden pakko asennoitua kuten apostolit: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.)
[Tekstiruutu s. 28]
LISÄÄ PAPISTON NOSTATTAMAA VAINOA
Kreikan papiston yritykset tehdä ”väkivaltaa – – lain varjolla” ovat jatkuneet vuosikymmeniä (Psalmit 94:20). Hiljattain selvitettiin Kreetassa jälleen yksi tapaus. Paikallinen piispa ja 13 pappia olivat vuonna 1987 syyttäneet yhdeksää Jehovan todistajaa käännytystyöstä. Tapaus tuli viimein oikeuden käsittelyyn 24. tammikuuta 1992.
Oikeussali oli tupaten täynnä. Paikalla oli noin 35 pappia antamassa tukensa syytteille. Suurimman osan istuimista olivat kuitenkin jo varanneet Jehovan todistajat, jotka olivat tulleet rohkaisemaan kristittyjä veljiään. Ennen kuin varsinainen oikeudenkäynti edes alkoi, syytettyjen asianajaja osoitti syyttäjän tehneen vakavia oikeudellisia virheitä.
Lopputulos oli se, että prosessin asianosaiset vetäytyivät pitämään yksityisen neuvottelun. Sen kestettyä kaksi ja puoli tuntia tuomioistuimen presidentti ilmoitti, että vastaajien asianajaja oli oikeassa. Sen vuoksi yhdeksää Jehovan todistajaa vastaan nostetut syytökset mitätöitiin! Hän määräsi, että tutkimukset piti aloittaa uudestaan sen todentamiseksi, olivatko syytetyt syyllisiä käännytystyöhön.
Heti ilmoituksen jälkeen oikeussalissa puhkesi meteli. Papit alkoivat huutaa uhkauksia ja solvauksia. Yksi heistä hyökkäsi Jehovan todistajien asianajajan kimppuun risti kädessään ja yritti pakottaa tämän palvomaan sitä. Poliisin oli tultava väliin, ja todistajat saattoivat lopulta poistua rauhassa.
Oikeudenkäynnin peruuttamisen jälkeen yleinen syyttäjä valmisti uuden syytöksen noita yhdeksää Jehovan todistajaa vastaan. Oikeudenkäynti määrättiin pidettäväksi 30. huhtikuuta 1993, vain kolmea viikkoa ennen kuin Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin langetti päätöksensä Kokkinakisin tapauksessa. Tälläkin kertaa läsnä oli monia pappeja.
Yhdeksän vastaajan asianajajat jättivät virallisen vastalauseen sen johdosta, että Jehovan todistajien syyttäjät eivät olleet läsnä oikeudessa. Yleinen syyttäjä oli valmistanut uuden syytteen niin kovalla kiireellä, että hänelle oli sattunut vakava erehdys: hän ei ollut lähettänyt syyttäjille kutsuja. Jehovan todistajien asianajajat pyysivät siksi tuomioistuinta peruuttamaan oikeudenkäynnin vakavan virheen perusteella.
Sen vuoksi tuomarit poistuivat oikeussalista ja neuvottelivat lähes tunnin. Heidän palattuaan saliin tuomioistuimen presidentti julisti, pää painuksissa, kaikki yhdeksän Jehovan todistajaa vapaiksi syytöksistä.
Kreikan Jehovan todistajat ovat kiitollisia tämän oikeusjutun lopputuloksesta sekä siitä päätöksestä, jonka Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin antoi Kokkinakisin jutussa 25. toukokuuta tänä vuonna. Nämä kristityt rukoilevat, että he voisivat näiden oikeudellisten voittojen johdosta viettää edelleenkin ”rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa” (1. Timoteukselle 2:1, 2).
[Kuva s. 31]
Minos Kokkinakis ja hänen vaimonsa