Miten meidän tulisi suhtautua kuviin, joita olemme saattaneet aikaisemmin kunnioittaa?

5. Moos. 7:25, 26, KR-38: ”Heidän jumaliensa kuvat polttakaa tulessa. Älä himoitse hopeata ja kultaa, joka niissä on, äläkä ota siitä itsellesi mitään, ettet joutuisi sen paulaan, sillä se on Herralle, sinun Jumalallesi, kauhistus. Äläkä vie sitä kauhistusta taloosi, ettet sinäkin samoin kuin se joutuisi vihittäväksi tuhon omaksi. Katso se inhottavaksi ja kauhistavaksi [”Sinun tulee ehdottomasti tuntea syvää inhoa sitä kohtaan, niin, inhoamalla inhota sitä”, UM].” (Vaikka Jehovan kansalla ei ole nykyään valtuutta tuhota toisille ihmisille kuuluvia kuvia, tämä Israelille annettu käsky esittää mallin siitä, miten heidän tulisi suhtautua sellaisiin hallussaan oleviin kuviin, joita he itse ovat saattaneet kunnioittaa. Vrt. Apt. 19:19.)

1. Joh. 5:21, KR-38: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia [”pysykää erossa vääristä jumalista”, KR-92].”

Hes. 37:23, KR-92: ”He eivät enää myöskään saastuta itseään epäjumalillaan – – heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.”

Miten kuvien käyttö palvonnassa voisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme?

5. Moos. 4:25, 26, KR-38: ”Jos te silloin menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne jumalankuvan, minkämuotoisen kuvan hyvänsä [”jonkin epäjumalan”, Kx], ja siten teette sitä, mikä on pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä, ja vihoitatte hänet, niin minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, – – teidät tuhotaan kokonaan.” (Jumalan suhtautuminen ei ole muuttunut. Ks. Mal. 3:5, 6.)

1. Kor. 10:14, 20, KR-92: ”Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. – – epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa.”

Ilm. 21:8, KR-38: ”Pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema [”ikuinen kuolema”, JB, alav.].”

Ps. 115:4–8, KR-38: ”Heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.”

Kärsimykset

Määritelmä: Kärsimyksellä tarkoitetaan kokemusta, jossa joku kärsii tuskaa tai ahdistusta. Kärsimys voi olla ruumiillista, henkistä tai tunneperäistä. Monet seikat voivat aiheuttaa kärsimystä, esimerkiksi sodasta ja kaupallisesta ahneudesta johtuva vahinko, epäsuotuisat perintötekijät, sairaudet, onnettomuudet, luonnononnettomuudet, toisten epäystävälliset sanat tai teot, demonien painostus, tietoisuus uhkaavasta onnettomuudesta tai oma tyhmyys. Tässä käsitellään näistä eri seikoista johtuvaa kärsimystä. Jotkut voivat kuitenkin kärsiä myös tajutessaan toisten ihmisten ahdingon tai murehtiessaan, kun he näkevät toisten jumalattoman käytöksen.

Miksi Jumala sallii kärsimyksiä?

Kenen syytä ne todellisuudessa ovat?

Kärsimykset ovat paljolti ihmisten syytä. He käyvät sotia, tekevät rikoksia, saastuttavat ympäristöä, harjoittavat usein liiketoimintaa tavalla, jonka vaikuttimena on ahneus pikemminkin kuin kiinnostus heidän lähimmäisiään kohtaan, ja toisinaan he omaksuvat tapoja, joiden he tietävät voivan vahingoittaa heidän terveyttään. Näin menetellessään he vahingoittavat toisiaan ja itseään. Tulisiko meidän odottaa, etteivät ihmisten tekojen seuraukset vaikuta heihin? (Gal. 6:7; Sananl. 1:30–33.) Onko järkevää syyttää Jumalaa siitä, mitä ihmiset itse tekevät?

Myös Saatanalle ja hänen demoneilleen lankeaa vastuu. Raamattu paljastaa, että suuri osa kärsimyksistä johtuu pahojen henkien vaikutuksesta. Kärsimykset, joista monet ihmiset syyttävät Jumalaa, eivät suinkaan johdu hänestä. (Ilm. 12:12; Apt. 10:38; ks. myös pääaihetta ”Saatana Panettelija”, s. 326, 327.)

Miten kärsimykset alkoivat? Niiden syiden tutkiminen johtaa huomiomme ensimmäisiin ihmisvanhempiimme, Aadamiin ja Eevaan. Jehova Jumala loi heidät täydellisiksi ja pani heidät paratiisiympäristöön. Jos he olisivat totelleet Jumalaa, he eivät olisi koskaan sairastuneet eivätkä kuolleet. He olisivat voineet nauttia täydellisestä ihmiselämästä ikuisesti. Kärsimykset eivät kuuluneet ihmiskuntaa koskevaan Jehovan tarkoitukseen. Mutta Jehova sanoi selvästi Aadamille, että he voisivat nauttia jatkuvasti Hänen antimistaan vain olemalla tottelevaisia. On selvää, että heidän piti hengittää, syödä, juoda ja nukkua voidakseen jatkaa elämistä. Ja heidän piti noudattaa Jumalan moraalivaatimuksia voidakseen nauttia elämästä täysin määrin ja voidakseen elää siten ikuisesti. He päättivät kuitenkin kulkea omaa tietään, asettaa omat mittapuunsa hyvän ja pahan suhteen, ja siten he kääntyivät pois Jumalasta, Elämänantajasta. (1. Moos. 2:16, 17; 3:1–6.) Synti johti kuolemaan. Tuottaessaan lapsia Aadam ja Eeva olivat syntisiä, eivätkä he voineet siirtää lapsilleen sitä, mitä heillä ei enää ollut. Kaikki syntyvät syntisinä, ja he ovat taipuvaisia tekemään väärin, heillä on heikkouksia, jotka voivat johtaa sairauteen, he ovat perineet synnin, mikä johtaa heidät lopulta kuolemaan. Koska jokainen nykyään maan päällä oleva on syntynyt syntisenä, me kaikki joudumme kärsimään eri tavoin. (1. Moos. 8:21; Room. 5:12.)

Saarnaajan 9:11 sanoo, että myös ”aika ja sattuma” vaikuttavat siihen, mitä meille tapahtuu. Me saatamme vahingoittua siksi, että satumme olemaan jossakin paikassa väärällä hetkellä, emmekä siksi, että Panettelija suoranaisesti aiheuttaisi sen tai että joku ihminen aiheuttaisi sen.

Miksi Jumala ei tee mitään tuodakseen ihmiskunnalle helpotusta? Miksi meidän kaikkien pitäisi kärsiä jonkin sellaisen vuoksi, mitä Aadam teki?

Jumala kertoo meille Raamatussa, miten voimme välttyä paljolta kärsimykseltä. Hän on esittänyt parhaat elämänohjeet. Kun niitä sovelletaan, ne antavat elämällemme tarkoituksen, johtavat onnelliseen perhe-elämään, saattavat meidät läheiseen yhteyteen ihmisten kanssa, jotka tosiaan rakastavat toisiaan, ja varjelevat meitä tavoilta, jotka voivat aiheuttaa paljon tarpeetonta fyysistä kärsimystä. Jos jätämme tuon avun huomiotta, onko oikeudenmukaista syyttää Jumalaa vaikeuksista, joita aiheutamme itsellemme ja toisille? (2. Tim. 3:16, 17; Ps. 119:97–105.)

Jehova on ryhtynyt toimenpiteisiin kaiken kärsimyksen lopettamiseksi. Hän loi ensimmäisen ihmisparin täydelliseksi ja huolehti rakkaudellisesti kaikin tavoin siitä, että heidän elämänsä olisi miellyttävää. Kun he käänsivät tahallaan selkänsä Jumalalle, niin oliko Jumala velvollinen puuttumaan asioihin suojellakseen heidän lapsensa sen vaikutuksilta, mitä heidän vanhempansa olivat tehneet? (5. Moos. 32:4, 5; Job 14:4.) Kuten hyvin tiedämme, aviopareilla voi olla iloa lasten hankkimisesta, mutta heillä on myös vastuita. Vanhempien asenteet ja menettelyt vaikuttavat heidän lapsiinsa. Siitä huolimatta Jehova ilmaisi suurenmoista ansaitsematonta hyvyyttä lähettäessään oman rakkaan Poikansa maan päälle antamaan elämänsä lunnaiksi ja vapauttamaan ne Aadamin jälkeläiset, jotka uskoisivat arvostaen tähän järjestelyyn (Joh. 3:16). Nykyään elävillä ihmisillä on siis avoinna tilaisuus saada se, minkä Aadam menetti – täydellinen kärsimyksistä vapaa ihmiselämä paratiisimaassa. Miten jalomielinen järjestely se onkaan!

Ks. myös pääaihetta ”Lunnaat”, s. 210–212.

Mutta miksi rakkauden Jumala on sallinut kärsimyksien jatkua niin kauan?

Olemmeko hyötyneet siksi, että hän on sallinut niiden jatkua tähän saakka? ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Piet. 3:9.) Jos Jumala olisi teloittanut Aadamin ja Eevan heti heidän syntinsä jälkeen, kukaan meistä ei olisi nykyään olemassa. Me emme varmasti olisi halunneet sitä. Sitä paitsi jos Jumala olisi joskus myöhemmin tuhonnut kaikki syntiset, me emme olisi syntyneet. Se, että Jumala on antanut tämän syntisen maailman olla olemassa tähän saakka, on tarjonnut meille tilaisuuden elää ja oppia hänen tiensä, tehdä elämässämme tarpeellisia muutoksia ja käyttää hyväksemme hänen rakkaudellisia järjestelyjään ikuisen elämän saamiseksi. Jehova on osoittanut suurta rakkautta suodessaan meille tämän tilaisuuden. Raamattu osoittaa, että Jumalalla on määräaika, jolloin hän tuhoaa tämän pahan järjestelmän, ja hän tekee sen pian (Hab. 2:3; Sef. 1:14).

Jumala voi tehdä ja tulee tekemään tyhjäksi kaiken sen vahingon, joka saattaa kohdata hänen palvelijoitaan tässä asiainjärjestelmässä. Jumala ei aiheuta kärsimystä. Mutta Jumala herättää Jeesuksen Kristuksen välityksellä kuolleet, parantaa tottelevaiset ihmiset kaikista heidän sairauksistaan, juurii pois kaikki synnin jäänteet ja saa jopa aikaisemman murheen haihtumaan mielestämme (Joh. 5:28, 29; Ilm. 21:4; Jes. 65:17).

Kulunut aika on ollut tarpeen Eedenissä heränneiden kiistakysymysten ratkaisemiseksi. Ks. yksityiskohtia sivuilta 255–258 ja 326, 327.

Me olemme henkilökohtaisesti innokkaita saamaan vapautuksen. Mutta kun Jumala ryhtyy toimiin, sen täytyy tapahtua kaikkien niiden puolesta, jotka rakastavat sitä mikä on oikein, ei vain muutamien harvojen. Jumala ei ole puolueellinen (Apt. 10:34).

Kuvauksia: Eikö ole totta, että rakkaudellinen isä tai äiti voi sallia lapselleen tuskallisen leikkauksen siitä mahdollisesti saatavien hyödyllisten tulosten vuoksi? Eikö myös ole totta, että tuskallisten sairauksien suhteen tehdyt hätäratkaisut ovat usein vain pinnallisia? Monesti tarvitaan enemmän aikaa syyn poistamiseksi.

Miksi Jumala ei antanut Aadamille anteeksi ja siten estänyt niitä hirveitä kärsimyksiä, joita ihmiskunnalla on ollut?

Olisiko se todella estänyt kärsimykset, vai olisiko se sen sijaan saattanut Jumalan vastuulliseksi niistä? Mitä tapahtuu, kun isä jättää huomioon ottamatta lastensa tahallisen väärinteon, sen sijaan että hän ilmaisisi lujuutta kurittamalla heitä? Usein lapset tekevät väärin ensin yhdessä asiassa ja sitten toisessa, ja isä on siitä suuressa määrin vastuussa.

Samoin jos Jehova olisi antanut Aadamin tahallisen synnin anteeksi, se olisi todella tehnyt Jumalasta osasyyllisen väärintekoon. Se ei olisi parantanut lainkaan maan päällä vallitsevia olosuhteita. (Vrt. Saarn. 8:11.) Edelleen se olisi saanut Jumalan enkelipojat halveksimaan Jumalaa, ja se olisi merkinnyt myös sitä, ettei meillä olisi lainkaan todellista perustetta toivolle mistään paremmasta. Tilanne ei olisi kuitenkaan koskaan voinut muodostua sellaiseksi, koska Jehovan hallitusvalta perustuu horjumattomasti vanhurskauteen (Ps. 89:14).

Miksi Jumala sallii sen, että joillakuilla lapsilla on syntyessään vakavia fyysisiä ja henkisiä vajavaisuuksia?

Jumala ei aiheuta sellaisia vajavaisuuksia. Hän loi ensimmäiset ihmiset täydellisiksi, ja heillä oli kyky tuottaa kaltaisiaan täydellisiä lapsia (1. Moos. 1:27, 28).

Me olemme perineet synnin Aadamilta. Tuohon perintöön sisältyy fyysisten ja henkisten vajavaisuuksien mahdollisuus. (Room. 5:12; ks. lisää yksityiskohtia sivulta 203.) Meillä on ollut tämä synnin perintö kohdussa tapahtuneen hedelmöitymisen hetkestä saakka. Siksi kuningas Daavid kirjoitti: ”Synnissä äitini siitti minut.” (Ps. 51:5.) Jos Aadam ei olisi tehnyt syntiä, siirrettävänä olisi vain toivottavia ominaisuuksia. (Ks. ajatuksia Johanneksen 9:1, 2:sta sivuilta 129, 130.)

Vanhemmat voivat vahingoittaa syntymätöntä jälkeläistään esimerkiksi huumeiden väärinkäytön tai raskaudenaikaisen tupakoimisen välityksellä. Ei tietenkään ole niin, että äiti tai isä olisi jokaisessa tapauksessa vastuussa lapsensa synnynnäisistä vajavaisuuksista tai huonosta terveydestä.

Jehova antaa rakkaudellisesti lapsille mahdollisuuden hyötyä Kristuksen lunastusuhrista. Huomaavaisuudesta vanhempia kohtaan, jotka palvelevat uskollisesti Jumalaa, hän pitää heidän nuoria lapsiaan pyhinä (1. Kor. 7:14). Tämä saa Jumalaa pelkäävät vanhemmat, jotka ovat rakkaudellisesti kiinnostuneita jälkeläisistään, vaalimaan huolellisesti asemaansa Jumalan edessä. Jehova suo niille lapsille, jotka ovat kyllin vanhoja ilmaisemaan uskoa ja tottelemaan Jumalan käskyjä, edun saada hyväksytty asema hänen palvelijoinaan (Ps. 119:9; 148:12, 13; Apt. 16:1–3). On merkille pantavaa, että Jeesus, joka heijasti täydellisesti Isäänsä, ilmaisi olevansa erityisen kiinnostunut nuorten hyvinvoinnista ja jopa herätti erään lapsen kuolleista. Varmasti hän menettelee samoin messiaanisena Kuninkaana. (Matt. 19:13–15; Luuk. 8:41, 42, 49–56.)

Miksi Jumala sallii luonnononnettomuuksia, jotka aiheuttavat paljon vahinkoa omaisuudelle ja elämälle?

Jumala ei aiheuta maanjäristyksiä, pyörremyrskyjä, tulvia, kuivuutta ja tulivuorenpurkauksia, joista kerrotaan hyvin usein uutisissa nykyään. Hän ei käytä niitä rangaistakseen joitakuita ihmisiä. Enimmäkseen niitä aiheuttavat luonnonvoimat, jotka ovat toimineet maan luomisesta lähtien. Raamattu ennusti, että meidän aikanamme olisi suuria maanjäristyksiä ja nälänhätää, mutta se ei merkitse sitä, että Jumala enempää kuin Jeesuskaan olisivat vastuussa niistä, sen enempää kuin säätieteilijä on vastuussa säästä, jonka hän ennustaa. Koska tällaista tapahtuu kaiken sen muun ohella, joka ennustettiin tämän asiainjärjestelmän päättymisen yhteismerkissä, se todistaa osaltaan, että Jumalan valtakunnan siunaukset ovat lähellä. (Luuk. 21:11, 31.)

Ihmisillä on usein suuri vastuu vahingoista. Millä tavoin? Silloinkin kun annetaan riittävä varoitus, monet kieltäytyvät lähtemästä vaara-alueelta tai he eivät ryhdy tarpeellisiin varotoimiin. (Sananl. 22:3; vrt. Matt. 24:37–39.)

Jumala voi hallita luonnonvoimia. Hän antoi Jeesukselle Kristukselle voiman tyynnyttää myrsky Galileanmerellä, ja se on esimerkki siitä, mitä Hän tulee tekemään ihmiskunnan hyväksi messiaanisen Valtakuntansa alaisuudessa (Mark. 4:37–41). Kääntämällä selkänsä Jumalalle Aadam hylkäsi sen mahdollisuuden, että Jumala olisi puuttunut tällä tavoin asioihin hänen ja hänen jälkeläistensä hyväksi. Ne, joille annetaan elämä Kristuksen messiaanisen hallituskauden aikana, saavat osakseen rakkaudellista huolenpitoa, sellaista huolenpitoa, jonka vain Jumalan voiman turvin toimiva hallitus voi suoda (Jes. 11:9).

Johtuvatko ihmisten vastoinkäymiset siitä, että Jumala rankaisee heitä heidän pahuutensa vuoksi?

Ne, jotka rikkovat Jumalan elämänohjeita, joutuvat kärsimään huonoista seurauksista (Gal. 6:7). Joskus he niittävät karvasta satoa hyvin pian. Toisissa tapauksissa he näyttävät menestyvän pitkän aikaa. Heidän vastakohtanaan Jeesusta Kristusta, joka ei koskaan tehnyt väärin, pahoinpideltiin julmasti ja hänet surmattiin. Menestystä tässä