12 apostolia olivat kaikki miehiä, ja myöhemmin kristillisissä seurakunnissa valvojiksi tai avustaviksi palvelijoiksi nimitetyt olivat miehiä (Matt. 10:1–4; 1. Tim. 3:2, 12). Naisia neuvotaan ’oppimaan vaiti ollen täysin alistuvaisesti’ seurakunnankokouksissa; heidän ei siis pitänyt esittää kysymyksiään kiistävään sävyyn seurakunnassa oleville miehille. Naisten ’ei pitänyt puhua’ kokouksissa, jos heidän sanansa olisivat osoittaneet alamaisuuden puutetta. (1. Tim. 2:11, 12; 1. Kor. 14:33, 34.) Vaikka siis naisilla on arvokas osansa seurakunnan toiminnassa, heidän ei pidä toimia puheenjohtajana eikä ottaa johtoa seurakunnan opettamisessa, kun läsnä on päteviä miehiä.

Mutta voivatko naiset olla hyvän uutisen saarnaajia, julistajia ja palvelijoita seurakunnankokousten ulkopuolella? Vuoden 33 helluntaina pyhä henki vuodatettiin sekä miehiin että naisiin. Selitykseksi apostoli Pietari lainasi Joelin 2:28, 29:ää seuraavasti: ”’Viimeisinä päivinä’, sanoo Jumala, ’minä vuodatan henkeäni kaikenlaisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja teidän vanhat miehenne uneksivat unia; ja jopa orjieni ja orjattarieni päälle minä olen vuodattava henkeäni niinä päivinä, ja he profetoivat.’” (Apt. 2:17, 18.) Samoin on nykyään sopivaa, että naiset osallistuvat kristilliseen palvelukseen, saarnaavat talosta taloon ja johtavat Raamatun kotitutkisteluja. (Ks. myös Ps. 68:11; Fil. 4:2, 3.)

Miksi kristityt naiset käyttävät joissakin tilanteissa päänpeitettä?

1. Kor. 11:3–10: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää. – – jokainen nainen, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, saattaa päänsä häpeään – –. Sillä miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia, mutta nainen on miehen kunnia. Sillä mies ei ole naisesta, vaan nainen miehestä, ja lisäksi miestä ei luotu naisen tähden, vaan nainen miehen tähden. Sen vuoksi naisella pitää olla vallan merkki päässään enkelien takia.” (Kun kristitty nainen käyttää päänpeitettä sitä edellyttävissä tilanteissa, se osoittaa hänen kunnioittavan Jumalan asettamaa johtoasemajärjestelyä. Kristus kunnioittaa teokraattista johtoasemaa; myös miehellä ja naisella on velvollisuus kunnioittaa sitä. Ensimmäinen mies, Aadam, ei syntynyt naisesta, vaan Jumala loi hänet. Kun Jumala loi Eevan, hän käytti Aadamista olevaa kylkiluuta perustana, ja Jumala sanoi, että naisen piti olla Aadamin auttaja. Siten miehelle, joka valmistettiin ensin, määrättiin johtoasema. Mies ei käytä päänpeitettä ’rukoillessaan tai profetoidessaan’, koska hän on johtoaseman suhteen ”Jumalan kuva”, jolla ei ole ketään maallista päätä perheeseensä liittyvissä asioissa. Kuitenkin nainen, joka ”rukoilee tai profetoi” ilman päänpeitettä, osoittaa epäkunnioitusta Jumalan miehelle määräämää asemaa kohtaan ja häpäisee miehensä. Enkelitkin, jotka ovat Jehovan vaimonkaltaisen taivaallisen järjestön jäseniä, panevat merkille tämän ”vallan merkin”, jota uskolliset kristityt naiset käyttävät, ja se muistuttaa heitä heidän omasta alamaisuudestaan Jehovalle.)

Milloin naisen on tarpeellista käyttää päänpeitettä?

Kun hän ”rukoilee tai profetoi”, kuten 1. Korinttilaiskirjeen 11:5:ssä sanotaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hän tarvitsee päänpeitettä rukoillessaan yksityisesti tai keskustellessaan toisten kanssa Raamatun profetioista. Hänen tulisi kuitenkin käyttää tällaista päänpeitettä ulkonaisena merkkinä kunnioituksestaan miehen johtoasemaa kohtaan, kun hän huolehtii sellaisista palvontaan liittyvistä asioista, joista hänen miehensä tai joku muu mies tavallisesti huolehtisi. Jos hän rukoilee ääneen itsensä ja muiden puolesta tai johtaa järjestettyä raamatuntutkistelua opettaen siinä miehensä läsnäollessa, hänen tulisi pitää pää peitettynä silloinkin, kun hänen miehensä ei ole hänen tavallaan uskova. Mutta koska hänellä on Jumalan valtuutus opettaa lapsiaan, hän ei tarvitse päänpeitettä rukoillessaan tai tutkiessaan vihkiytymättömien lastensa kanssa silloin, kun hänen aviomiehensä ei ole läsnä. Jos jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa seurakunnan vihkiytynyt miespuolinen jäsen on läsnä tai jos hänen seurassaan on vieraileva matkavalvoja, niin kun nainen johtaa etukäteen järjestettyä raamatuntutkistelua, hänen tulisi peittää päänsä, mutta miehen tulisi esittää rukous.

Onko naisten sopivaa käyttää kosmeettisia aineita tai koruja?

1. Piet. 3:3, 4: ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista hiusten palmikointia ja kultakoristeiden yllenne panemista tai päällysvaippojen käyttämistä, vaan olkoon se sydämen salainen ihminen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa puvussa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä.” (Merkitseekö tämä sitä, ettei naisten tulisi käyttää lainkaan koruja? Ei varmastikaan sen enempää kuin sitäkään, ettei heidän tulisi käyttää päällysvaippoja. Sen sijaan heitä kehotetaan tässä suhtautumaan tasapainoisesti hiuslaitteisiinsa, korujen käyttöön ja pukeutumiseen ja asettamaan hengellinen kaunistus ensi sijalle.)

1. Tim. 2:9, 10: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa.” (Millä on todellista merkitystä Jumalalle – ulkonäölläkö vai sydämentilalla? Miellyttäisikö Jumalaa se, että nainen ei käyttäisi lainkaan kosmeettisia aineita ja koruja, mutta eläisi moraalittomasti? Vai hyväksyisikö hän naiset, jotka ilmaisisivat vaatimattomuutta ja tervemielisyyttä kosmeettisten aineiden ja korujen käytössä ja jotka ensisijaisesti kaunistaisivat itsensä jumalisilla ominaisuuksilla ja kristillisellä käytöksellä? Jehova sanoo: ”Ei Jumala näe niin kuin ihminen näkee: ihminenhän näkee sen, mikä näkyy silmille, mutta Jehova näkee, millainen sydän on.” [1. Sam. 16:7.])

Sananl. 31:30: ”Viehätys voi olla petollista, ja kauneus voi olla turhaa, mutta Jehovaa pelkäävä nainen hankkii ylistyksen itselleen.”

Pahuus

Määritelmä: Jotakin moraalisesti hyvin huonoa. Sana merkitsee usein sellaista, mikä on vahingollista, ilkeämielistä tai vaikutukseltaan tuhoisaa.

Miksi on niin paljon pahuutta?

Syy ei ole Jumalan. Hän antoi ihmiskunnalle täydellisen alun, mutta ihmiset ovat päättäneet jättää huomioon ottamatta Jumalan vaatimukset ja ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa (5. Moos. 32:4, 5; Saarn. 7:29; 1. Moos. 3:5, 6). Näin menettelemällä he ovat tulleet pahojen yli-inhimillisten voimien vaikutuksen alaisuuteen (Ef. 6:11, 12).

1. Joh. 5:19: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.”

Ilm. 12:7–12: ”Taivaassa syttyi sota: – – lohikäärme enkeleineen taisteli, mutta ei päässyt voitolle, eikä heille löytynyt enää sijaa taivaasta. Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan. – – ’Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat! Voi maata ja merta, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.’” (Maailma on kokenut lisääntyneitä ahdistuksia siitä lähtien, kun Saatana heitettiin taivaasta Valtakunnan syntymän jälkeen. Ks. 10. jaetta.)

2. Tim. 3:1–5: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.” (Tämä on tosi palvonnasta satojen vuosien aikana tapahtuneen luopumuksen hedelmää. Nämä olosuhteet ovat kehittyneet, koska uskonnollisiksi itseään väittävät ihmiset ovat jättäneet huomioon ottamatta sen, mitä Jumalan sana todellisuudessa sanoo. He ovat osoittautuneet pettymykseksi siihen hyvään kannustavaan voimaan nähden, joka todellisella jumalisella antaumuksella voi olla ihmisen elämässä.)

Miksi Jumala sallii sitä?

Joskus meistä saattaa tuntua, että olisi parasta yksinkertaisesti tehdä loppu kaikista pahoista. Me toivomme pahuuden loppuvan, vaikka olemme kokeneet sitä vain suhteellisen harvoja vuosia verrattuna aikaan, jonka pahuus on ollut vallalla. Mitä Jehova Jumalan täytyykään tuntea? Ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan syyttäneet häntä, jopa kironneet häntä, huonojen olosuhteiden vuoksi, joita he ovat joutuneet kestämään. Niitä ei kuitenkaan ole aiheuttanut hän vaan Saatana ja pahat ihmiset. Jehovalla on voima tuhota pahat. Varmasti täytyy olla hyvät syyt, miksi hän on pidättynyt siitä. Pitäisikö sen, että Jehova hoitaa tilanteen eri tavoin kuin meidän mielestämme olisi hyvä, olla meistä yllättävää? Hänellä on paljon suurempi kokemus kuin ihmisellä, ja hänellä on paljon laajempi näkemys tilanteesta kuin kenelläkään ihmisellä. (Vrt. Jes. 55:8, 9; Hes. 33:17.)

Pahuutta ei olisi olemassa, jos Jumala ei olisi antanut älyllisille luomuksille tahdonvapautta. Jumala on kuitenkin antanut meille kyvyn valita, tottelemmeko häntä rakkaudesta häntä kohtaan vai olemmeko tottelemattomia (5. Moos. 30:19, 20; Joos. 24:15). Toivoisimmeko, että tilanne olisi toisenlainen? Jos meillä on lapsia, olisimmeko onnellisempia siitä, että lapsemme tottelevat meitä rakkaudesta, vai siitä, että he tottelevat, koska olemme pakottaneet heidät siihen? Olisiko Jumalan pitänyt pakottaa Aadam olemaan tottelevainen? Olisimmeko todella onnellisempia, jos eläisimme maailmassa, jossa meidän on pakko totella Jumalaa? Ennen tämän pahan järjestelmän tuhoa Jumala antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa, haluavatko he todella elää hänen vanhurskaitten lakiensa mukaisesti vai eivät. Hän tuhoaa varmasti pahat omana määräaikanaan (2. Tess. 1:9, 10).

Hän antaa viisaasti aikaa tärkeiden kiistakysymysten ratkaisemiseen: 1) Jehovan hallitusvallan vanhurskaus ja oikeellisuus asetettiin Eedenissä kyseenalaiseksi (1. Moos. 2:16, 17; 3:1–5). 2) Kaikkien taivaassa ja maan päällä olevien Jumalan palvelijoitten nuhteettomuus asetettiin kyseenalaiseksi (Job 1:6–11; 2:1–5; Luuk. 22:31). Jumala olisi voinut tuhota kapinalliset (Saatanan, Aadamin ja Eevan) heti, mutta se ei olisi ratkaissut asioita. Voima ei todista, että joku on oikeassa. Herätetyt kiistakysymykset olivat moraalisia. Jumala ei antanut aikaa todistaakseen jotakin itselleen, vaan antaakseen kaikkien tahdonvapauden omaavien luomusten itse nähdä hänen hallitusvaltaansa vastaan kohdistetun kapinan huonot hedelmät ja myös antaakseen heille tilaisuuden osoittaa, miten he itse suhtautuvat näihin elintärkeisiin kysymyksiin. Kun nämä kiistakysymykset olisi ratkaistu, kenenkään ei enää koskaan sallittaisi häiritä rauhaa. Koko kaikkeuden hyvä järjestys, sopusointu ja hyvinvointi riippuvat Jehovan nimen pyhittämisestä, siitä että kaikki älylliset luomukset ilmaisevat häntä kohtaan sydämestä lähtevää