Voiton saaminen taistelussa masennusta vastaan

”NEUVOKKUUDELLA [”taitavasti johtaen”, UM] näet on sinun käytävä sotaa”, sanotaan Sananlaskujen 24:6:ssa. Taistelun voittaminen vaatii hyvien aikomusten lisäksi myös taitoa. Jos olet masennuksen vallassa, et varmastikaan haluaisi epähuomiossa tehdä oloasi entistä huonommaksi. Eräässä vuonna 1984 tehdyssä tutkimuksessa todetaan, miten jotkut masentuneet olivat koettaneet voittaa depressionsa ”purkamalla suuttumustaan toisiin, purkamalla jännitystilaansa siten että he joivat enemmän, söivät enemmän ja käyttivät enemmän rauhoittavia aineita”. Lopputuloksena oli kuitenkin ”enemmän masentuneisuutta ja elimellisiä oireita”.

Jotkut masentuneet eivät hae apua sieltä mistä sitä saisi, sillä he pelkäävät, että heitä pidetään henkisesti heikkoina. Vaikea depressio ei ole kuitenkaan merkki henkisestä heikkoudesta eikä hengellisen pohjan pettämisestä. Tutkimusten mukaan vaikeaan depressioon voivat olla syynä jotkin aivojen kemiassa tapahtuneet muutokset. Jos syvää masennustilaa on jatkunut yli kaksi viikkoa, syynä voi olla jokin elimellinen sairaus, ja on siksi viisasta käydä lääkärintutkimuksissa. Mikäli tutkimuksessa ei löydy elimellistä sairautta, joka olisi voinut myötävaikuttaa depression puhkeamiseen, depressio voidaan usein parantaa siten, että potilas muuttaa ajattelutapaansa ja käyttää sen ohella sopivaa lääkitystä tai sopivia ravinteita.a Depressionsa voittaminen kovan kamppailun jälkeen ei merkitse, etteikö ihminen enää koskaan masentuisi. Suru kuuluu elämään. Depressiostaan voi kuitenkin selviytyä paremmin, jos osaa suunnata iskunsa taitavasti.

Lääkäri kirjoittaa usein masennuslääkkeitä. Niillä pyritään korjaamaan aivojen kemiallista häiriötilaa. Aiemmin mainittu Elizabeth käytti niitä, ja muutaman viikon kuluttua hänen mielentilansa alkoi kohentua. ”Lääkkeitten tarjoaman avun lisäksi minun oli myös kehitettävä myönteistä asennetta”, hän sanoo. ”Lääkkeitten antaman sysäyksen jälkeen päätin lujasti, että nyt aion toipua. Harrastin myös jatkuvasti päivittäin liikuntaa.”

Masennuslääkkeistä ei kuitenkaan aina ole apua. Ne aiheuttavat joillekuille myös ikäviä sivuvaikutuksia. Ja vaikka kemiallinen häiriötila korjaantuisikin, sairaus voi uusia, jollei potilas korjaa ajattelutapaansa. Paljon voi kuitenkin auttaa se, että on halukas puhumaan tuntemuksistaan.

Paljasta sisimmät ajatuksesi

Sarah oli syvästi harmissaan siitä, että perhevastuut olivat jääneet yksipuolisesti hänen kannettavikseen. Hänellä oli myös paineita ansiotyöstään. (Hänestä kerrottiin sivulla 7.) ”Pidin silti kaikki tunteeni sisälläni”, selittää Sarah. ”Kun sitten eräänä iltana tunsin oloni hyvin toivottomaksi, soitin nuoremmalle sisarelleni, ja ensi kertaa elämässäni aloin vuodattaa sisintäni. Siitä tuli käännekohta, sillä niin paljon tämä puhelinsoitto auttoi.”

Jos siis olet masentunut, etsi ymmärtäväinen ihminen, johon voit luottaa. Hän voi olla aviopuoliso, läheinen ystävä, sukulainen, seurakunnan edustaja, lääkäri tai ammattineuvoja. Erään tutkimuksen mukaan masennuksen voittamisen perusedellytyksiä on se, että masentuneella ”on tukihenkilönä joku, jonka kanssa hän voi jakaa elämänhuolensa”, kirjoittaa aikakauslehti Journal of Marriage and the Family.

Tunteittensa pukeminen sanoiksi jo vaikuttaa parantavasti, sillä näin vältytään siltä, että masentunut yrittäisi mielessään kieltää ongelmansa tai menetyksensä ja jättää siten asian avoimeksi, ratkaisemattomaksi. Paljasta tosiaankin, mitä sisimmässäsi todella tunnet. Älä salli väärän ylpeydentunteen, halun näennäiseen uljuuteen vastoinkäymisiä kohdatessasi olla itsellesi esteenä. ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa”, sanotaan Sananlaskujen 12:25:ssä. Toiset voivat kuitenkin alkaa ymmärtää ”huoltasi” ja rohkaista sinua ”hyvällä sanalla” vasta silloin, kun olet ensin avannut heille sisimpäsi.

”Halusin vain saada osakseni myötätuntoa soittaessani sisarelleni, mutta sainkin paljon enemmän”, kertoo Sarah. ”Hän auttoi minua näkemään, missä kohdin ajatteluni oli mennyt väärille raiteille. Hän sanoi minulle, että olin ottanut liian paljon kuormaa kannettavakseni. Vaikken aluksi halunnut kuulla puhuttavankaan koko asiasta, niin alkaessani soveltaa hänen neuvojaan tunsin, miten kantamani raskas taakka alkoi keventyä.” Miten tosia ovatkaan Sananlaskujen 27:9:n sanat: ”Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.”

On todella miellyttävää, jos sinulla on sellainen ystävä tai puoliso, joka puhuu suoraan ja auttaa sinua näkemään asiat niiden oikeissa mittasuhteissa. Se voi auttaa sinua keskittymään yhteen ongelmaan kerrallaan. Sen sijaan että kävisit puolustuskannalle, pidä suuressa arvossa tällaista ’taitavaa johtoa’. Saatat tarvita jonkun sellaisen apua, joka useitten keskustelujen jälkeen voi tarjota joitakin lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka osoittavat, millaisia askeleita voit ottaa muuttaaksesi tai tasoittaaksesi olosuhteitasi, niin että sinua henkisesti rasittanut tekijä pienenisi tai poistuisi.b

Depressiota vastaan taisteltaessa joudutaan usein kamppailemaan myös heikosta itsetunnosta johtuvia tunteita vastaan. Miten niille voidaan tehdä tehokasta vastarintaa?

Kamppailu heikkoa itsetuntoa vastaan

Kuten edellinen artikkeli osoitti, esimerkiksi Maria sairastui depressioon perheen sisäisten ristiriitojen jälkeen. Hänen johtopäätöksensä oli: ”Olen hirveä ihminen, enkä pysty tekemään mitään oikein.” Hän oli kuitenkin väärässä. Jos hän olisi pysähtynyt erittelemään päätelmiään, hän olisi voinut nähdä niiden onttouden ajattelemalla tähän tapaan: ”Teen jotkin asiat oikein ja jotkin väärin, eli olen siinä suhteessa samanlainen kuin toisetkin. Olen tehnyt muutamia virheitä, ja minun tarvitsee ponnistella ollakseni huomaavaisempi, mutta ei nyt sentään tehdä kärpäsestä härkästä.” Jos hän olisi ajatellut näin, hänen itsetuntonsa olisi säästynyt kolhuilta.

Miten usein ylenmääräisen kriittinen sisäinen äänemme langettaakaan meistä väärän tuomion! Seuraavan sivun alaosaan on koottu tyypillisiä vääristyneitä ajatuksia, jotka aiheuttavat masentuneisuutta. Tällaiset virheelliset ajatukset kannattaa opetella tunnistamaan ja miettiä samalla sitä, miksi ne eivät voi pitää paikkaansa.

Jean, 37-vuotias yksinhuoltaja, kärsi myös heikosta itsetunnosta. ”Jouduin lujille yrittäessäni kasvattaa kahta poikaa. Kun sitten näin toisten yksinhuoltajien menevän naimisiin, ajattelin, että minussa täytyy olla jotakin vikaa”, hän selittää. ”Hautoessani mielessäni pelkästään kielteisiä asioita ne paisuivat paisumistaan vierivän lumipallon lailla, ja lopulta jouduin masennustilani takia menemään sairaalahoitoon.”

Hän jatkaa: ”Päästyäni sairaalasta luin Herätkää!-lehdestä 8. syyskuuta 1981 [suomeksi 22.12.1981] luettelon, jossa oli otsikkona ’Ajatuksia jotka voivat vaivuttaa masennukseen’. Luin joka ilta tuon luettelon läpi. Siinä mainittuja vääriä ajatuksia olivat esimerkiksi: ’Arvoni ihmisenä riippuu siitä, mitä toiset ajattelevat minusta’, ’En saa koskaan tuntea itseäni loukatuksi; minun tulee aina olla iloinen ja rauhallinen’, ’Minun tulee olla täydellinen lastenkasvattaja’. Olin taipuvainen piiskaamaan itseäni täydellisyyteen, joten niin pian kuin aloin taas ajatella tällä tavoin, rukoilin Jehovaa, että hän auttaisi minua karistamaan mielestäni tällaiset ajatukset. Opin sen, että negatiiviset ajatukset johtavat heikkoon itsetuntoon, sillä ihminen näkee silloin vain ne ongelmat, joita hänellä on, eikä kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on antanut hänelle. Pakottamalla itseni torjumaan eräät virheelliset ajatukset pääsin irti depressiostani.” Pitäisikö sinunkin tutkia joitakin ajatuksiasi ja hylätä ne?

Onko se minun syytäni?

Vaikka Alexander oli hyvin masentunut, hän pystyi olemaan luokanopettajana. (Hänestä kerrottiin sivulla 3.) Kun jotkut hänen oppilaistaan eivät läpäisseet tärkeää lukukoetta, hän alkoi hautoa itsemurha-ajatuksia. ”Hän tunsi epäonnistuneensa”, kertoo hänen vaimonsa Esther. ”Kerroin hänelle, ettei se ollut hänen vikansa. Ei kaikessa voi aina onnistua 100-prosenttisesti.” Musertava syyllisyydentunne kuitenkin sulki hänen mielensä sillä lopputuloksella, että hän teki itsemurhan. Usein liialliset syyllisyydentunteet johtuvat siitä, että masentunut katsoo olevansa epärealistisessa määrin vastuussa toisten käyttäytymisestä.

Lapsen tapauksessa vanhemmat voivat kyllä suuresti vaikuttaa hänen elämäänsä, mutta eivät hekään voi sitä täysin valvoa. Jollei jokin mene suunnitelmiesi mukaisesti, niin kysy itseltäsi: Onko minulle sattunut jotain ennalta arvaamatonta, mille en mahtanut mitään? (Saarnaaja 9:11, ”kohtalo” = ”aavistamattomat tapahtumat”, UM) Olenko tehnyt järkevästi ottaen voitavani ruumiillisten ja henkisten voimavarojeni asettamissa rajoissa? Olinko vain asettanut odotukseni liian korkealle? Täytyykö minun oppia olemaan järkevämpi ja kohtuullisempi? – Filippiläisille 4:5.

Entä jos teet jonkin vakavan erehdyksen ja tapahtunut tosiaankin on sinun syytäsi? Muuttuuko tehty tekemättömäksi sillä, että jatkuvasti piiskaat itseäsi henkisesti erehdyksesi johdosta? Eikö Jumala ole halukas antamaan sinulle anteeksi, jopa ”paljon”, jos osoitat aitoa katumusta? (Jesaja 55:7) Jos kerran ’Jumala ei aina moiti’, pitäisikö sinun tuomita itsesi loppuiäksesi henkisiin kärsimyksiin tällaisen väärinteon johdosta? (Psalmi 103:8–14, UM) Jehova Jumalaa ei miellytä jatkuva sureminen, vaan se, että ihminen tekee jotakin ’vääryyden oikaisemiseksi’, mikä myös lievittää hänen depressiotaan. – 2. Korinttolaisille 7:8–11.

’Unohda se, mikä on takana’

Osa psyykkisistä ongelmistamme voi johtua jostain menneisyydessä tapahtuneesta, varsinkin jos meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ole halukas unohtamaan ja antamaan anteeksi. ”Ei ole helppoa unohtaa!” saatat ajatella. Pitää paikkansa, mutta se on kuitenkin parempi kuin että pilaisi loppuelämänsä hautomalla mielessään sellaista, mitä ei saa tekemättömäksi.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon.” (Filippiläisille 3:13, 14) Paavalin ajatukset eivät askarrelleet siinä väärässä, mitä hän oli aiemmin tehnyt tunnustaessaan juutalaisten uskontoa, jolloin hän oli jopa hyväksynyt tappamisen. (Apostolien teot 8:1) Sen sijaan hän keskitti tarmonsa siihen, että olisi tullut kelvolliseksi saamaan tulevan ikuisen elämän palkinnon. Maria oppi myös olemaan elämättä menneisyydessä. Yhteen aikaan hän syytti äitiään siitä, miten tämä oli kasvattanut häntä. Äiti oli pannut suuren painon ensiluokkaisuudelle ja ulkonaiselle kauneudelle. Sen tähden Maria oli asettanut itselleen korkeat vaatimukset, ja hän oli taipuvainen kadehtimaan viehättävää sisartaan.

”Riitamme johtuivat tästä piiloon jääneestä kateudesta, mutta silti panin käyttäytymiseni kotiväkeni syyksi. Sitten tulin sellaiseen vaiheeseen, jossa aloin ajatella: ’Mitä väliä sillä oikeastaan on, kenen syytä se oli?’ Kenties minulla äidiltä saamani kasvatuksen johdosta on joitakin huonoja taipumuksia, mutta tärkeintä on se, että niille on voitava tehdä jotakin! Ei pidä jatkaa enää entiseen malliin.” Tämän ymmärtäminen auttoi Mariaa tekemään tarpeellisia korjauksia ajatusmaailmassaan, ja hän voitti taistelunsa depressiota vastaan. – Sananlaskut 14:30.

Todellinen arvosi

Loppujen lopuksi tehokas vastarinta depressiota vastaan perustuu siihen, että pystyy katselemaan itseään tasapainoisella tavalla. ”Haluan hartaasti pyytää jokaista keskuudessanne olemaan liioittelematta todellista merkitystään. Kunkin teistä täytyy tuomita itsensä raittiisti”, kirjoittaa apostoli Paavali. (Roomalaisille 12:3; Charles B. Williamsin käännös) Väärä ylpeys, omien rajoitusten vähättely ja täydellisyyden tavoittelu ovat kaikki oman itsemme yliarvioimista. Tällaisia taipumuksia täytyy vastustaa. Tulee kuitenkin välttää myös toiseen äärimmäisyyteen menemistä.

Jeesus Kristus tähdensi jokaisen opetuslapsensa arvoa yksilönä, kun hän sanoi: ”Eikö viittä varpusta myydä kahdesta vähäarvoisesta kolikosta? Silti yhtäkään niistä ei ole unohdettu Jumalan edessä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää pelätkö; te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.” (Luukas 12:6, 7) Me olemme Jumalalle niin arvokkaita, että hänen huomionsa kiintyy meissä pienimpiinkin yksityiskohtiimme. Hän tietää meistä sellaista, mitä emme itse tiedä, sillä hän on syvästi kiinnostunut meidän kaikkien hyvinvoinnista. – 1. Pietari 5:7.

Sarahin omanarvontuntoa kohensi osaltaan sen ymmärtäminen, että Jumala oli kiinnostunut hänestä yksilönä. ”Olin aina tuntenut kunnioitusta Luojaa kohtaan, mutta silloin aloin ymmärtää, että hän oli kiinnostunut minusta ihmisenä. Tajusin nyt, että riippumatta siitä mitä lapseni tekevät, mitä mieheni tekee ja miten äiti ja isä olivat kasvattaneet minut, minulla oli henkilökohtainen ystävyyssuhde Jehovaan. Siitä pitäen itsetuntoni alkoi todella vahvistua.”

Jos kerran Jumala pitää palvelijoitaan kallisarvoisina, niin arvomme ei riipu siitä, hyväksyykö joku toinen ihminen meidät vai ei. Torjutuksi tuleminen ei tietenkään ole miellyttävää. Mutta kun alamme mitata omaa arvoamme sen perusteella, hyväksyykö joku meidät vai ei, saatamme itsemme siihen vaaraan, että meidät valtaa masennus. Kuningas Daavidia, Jumalan mielen mukaista miestä, haukuttiin erään kerran ”kelvottomaksi” eli kirjaimellisesti ”ihmiseksi, jolla ei ole mitään arvoa”. Daavid kuitenkin ymmärsi, että hänen nimittelijällään oli joitakin ongelmia, eikä hän pitänyt tuota lausuntoa oman arvonsa lopullisena mittana. Kuten ihmiset usein tekevät, Siimeikin pyysi myöhemmin Daavidilta anteeksi. Silloinkin kun joku arvostelee sinua aiheellisesti, ymmärrä, että arvostelu kohdistuu joihinkin tekemisiisi eikä siihen arvoon, joka sinulla on ihmisenä. – 2. Samuelin kirja 16:7; 19:18, 19.

Tutkimalla Raamattua ja Raamattua selittävää kirjallisuutta ja käymällä Jehovan todistajien kokouksissa Sarah pystyi luomaan perustan suhteelleen Jumalaan. ”Eniten minua kuitenkin auttoi muuttunut suhtautumiseni rukoilemiseen”, muistelee Sarah. ”Aiemmin minulla oli tapana ajatella, että me esitämme Jumalalle rukouksessa ainoastaan suuria asioita ja ettei häntä pidä vaivata vähäpätöisillä ongelmilla. Nyt tunnen voivani puhua hänelle mistä tahansa. Jos ratkaisun tekeminen jossakin asiassa hermostuttaa minua, pyydän häneltä apua, jotta voisin olla rauhallinen ja järkevä. Vetäydyn entistä lähemmäksi häntä, kun näen hänen vastaavan rukouksiini ja auttavan minua selviytymään jokaisesta päivästä ja jokaisesta koettelevasta tilanteesta.” – 1. Johannes 5:14; Filippiläisille 4:7.

Varmuus siitä, että Jumala on kiinnostunut sinusta yksilönä ja että hän ymmärtää rajoituksesi ja antaa sinulle voimaa voidaksesi selviytyä jokaisesta päivästä, on varmastikin avaintekijä kamppailtaessa masennusta vastaan. Joskus kuitenkin käy niin, että depressio ei erilaisista toimenpiteistä huolimatta tahdo millään hellittää.

Eläminen ”tunti kerrallaan”

”Olen kokeillut kaikkea, myös lisäravinteita ja masennuslääkkeitä”, kertoo Eileen, 47-vuotias äiti, joka vuosia on kamppaillut vaikean depressionsa kanssa. ”Olen oppinut korjaamaan väärää ajattelutapaani, ja sen ansiosta minusta on tullut järkevämpi ihminen. Silti masennukseni ei hellitä.”

Jos depressiosi jatkuu itsepintaisena, se ei merkitse, ettetkö taistelisi sitä vastaan taitavasti. Lääkärit eivät tunne kaikkia niitä keinoja, joilla depressioita voitaisiin hoitaa. Joskus depressio syntyy sellaisten lääkkeitten sivuvaikutuksena, joilla hoidetaan jotakin vakavaa sairautta. Jos siis tällaisista lääkkeistä onkin apua tiettyjen sairauksien hoidossa, niin niistä voi olla jollain muulla tavalla myös haittaa.

Luonnollisesti sekin auttaa, että voi purkaa sisintään jollekulle ymmärtäväiselle ihmiselle. Kukaan ihminen ei voi kuitenkaan tietää, miten syvää on se tuska, jota masentunut tuntee. Jumala kuitenkin tietää, ja hän haluaa auttaa. ”Jehova on antanut voimaa, niin että olen jaksanut ponnistella”, kertoo Eileen. ”Hän ei ole sallinut minun luovuttaa, vaan on antanut minulle toivoa.”

Kun sinulla on käytettävissäsi Jumalan antama apu ja toisten antama henkinen tuki ja ponnistelet myös itse, et pääse lannistumaan siinä määrin, että antaisit periksi. Vähitellen opit elämään masennustilasi kanssa samalla tavoin kuin minkä tahansa kroonisen sairauden kanssa. Kestäminen ei ole helppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista! Jean, joka ei ole vapautunut vaikeasta depressiostaan, sanoo: ”Emme voineet ajatella edes päivä kerrallaan elämistä. Oli parempi elää vain tunti kerrallaan.” Eileenille ja Jeanille on Raamatun tarjoama toivo antanut voimaa ja rohkeutta ponnistella vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin. Millainen tämä toivo on?

Kallisarvoinen toivo

Raamatun mukaan lähitulevaisuudessa koittaa sellainen aika, jolloin Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän [ihmisten] silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4) Jumalan valtakunta tulee silloin antamaan kaikille maallisille alamaisilleen täyden ruumiillisen ja henkisen terveyden. – Psalmi 37:10, 11, 29.

Ruumiillisten kipujen lisäksi tullaan myös kaikki henkinen hätä ja tuska poistamaan. Jehova on luvannut: ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.” (Jesaja 65:17, 18) Millainen huojennus tuleekaan olemaan ihmiskunnalle, kun se vapautetaan menneisyyden taakoista ja kun kaikki heräävät joka aamu heidän ajatustensa kulkiessa kirkkaina ja he käyvät innolla käsiksi päivän toimiinsa! Masennustilat eivät tule enää koskaan olemaan ihmisten kiusana.

’Kuoleman, surun ja parun’ kuuluessa menneisyyteen ei ole myöskään enää murheellisten menetysten aiheuttamaa tunnetta eikä päivittäisiä tunne-elämän kolhaisuja, jotka nykyään aiheuttavat depressioita. Armo, totuus ja rauha tulevat vallitsemaan kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä, joten katkeria yhteenottoja ei pääse enää syntymään. (Psalmi 85:11, 12) Miten suuri ilo tuleekaan olemaan, kun synnin vaikutukset on poistettu ja ihminen voi lopulta täysin mukautua Jumalan vanhurskaisiin normeihin ja omata täyden mielenrauhan!

Tällainen sykähdyttävä odote on voimakas kannustin kamppailun jatkamiseen riippumatta siitä, miten voimakkaaksi masennustila voi muuttua, sillä Jumalan uudessa maailmassa inhimilliseen täydellisyyteen saatetut ihmiset ovat saavuttaneet täyden voiton masennustiloistaan. Miten hyvä uutinen se onkaan!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

Vääristyneitä ajattelutapoja

”Kaikki tai ei mitään” -ajattelu: Näet kaiken mustana tai valkoisena. Jos suorituksesi jää jossakin suhteessa vaillinaiseksi, katsot epäonnistuneesi siinä täysin.

Liiallisuuksiin menevä yleistäminen: Näet yhden kielteisen tapahtuman katkeamattomana tappioitten ketjuna. Esimerkiksi riideltyäsi jonkun ystäväsi kanssa saatat päätellä: ”Nyt menetän kaikki ystäväni. Minulta ei onnistu mikään.”

Myönteisten kokemusten kieltäminen: Torjut myönteiset kokemukset väittämällä, että niillä ”ei ole merkitystä” tai: ”En ole ansainnut niitä”. Antaessasi ajatustesi askarrella kielteisessä pikkuseikassa kokonaiskuvasi asiasta hämärtyy.

Hätäinen johtopäätösten teko: Tulet mielivaltaisesti sellaiseen johtopäätökseen, että joku toinen ei pidä sinusta, etkä kuitenkaan vaivaudu ottamaan asiasta selvää. Tai olet täysin vakuuttunut siitä, että lopulta käy aina huonosti.

Paisuttelu tai vähättely: Paisuttelet asioitten merkitystä (esimerkiksi omia erehdyksiäsi tai jonkun toisen aikaansaannoksia) tai vähättelet asioita, kunnes ne näyttävät aivan pieniltä (omia hyviä ominaisuuksiasi tai jonkun toisen puutteita). Saat arkiset kielteiset tapahtumat muuttumaan mielessäsi kauheiksi katastrofeiksi.

Itsensä syyllistäminen: Katsot itsesi syypääksi johonkin kielteiseen ulkoiseen tapahtumaan, joka ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti sinun syytäsi.

Perustuu tri David D. Burnsin kirjaan Feeling Good – The New Mood Therapy.

[Kuva s. 12]

Sisimpänsä vuodattaminen luotettavalle, ymmärtäväiselle kuuntelijalle voi jo vaikuttaa parantavasti ja tuottaa suurta helpotusta

[Kuva s. 15]

Jos Jumala pitää pieniä varpusiakin arvokkaina, niin miten paljon arvokkaampina Jumala pitääkään meitä