Ikuisen elämän etsintää

AMMOISISTA ajoista asti ihmiset ovat unelmoineet ikuisesta elämästä. Nuo unelmat eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Kukaan ei ole keksinyt keinoa kuoleman voittamiseksi. Viimeaikaiset lääketieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin antaneet uutta toivoa siitä, että ihminen tosiaan voisi elää huomattavasti pitempään. Mitä eri tieteen aloilla tätä nykyä tutkitaan?

Biologit tekevät kokeita telomeraasi-nimisellä entsyymillä, jotta solujen ilmeisen rajallista uusiutumiskertojen määrää voitaisiin kasvattaa. Tiedemiehet tietävät, että elimistö hävittää vanhat, rappeutuneet solut ja korvaa ne uusilla. Suurin osa ruumiista uusiutuu useita kertoja ihmisen elämän aikana. Tutkijat teorioivat, että jos uusiutumisprosessi saataisiin jatkumaan, ”ihmisruumis voisi uusiutua hyvin pitkään – jopa ikuisesti”.

Yksi kiistanalainen tutkimusala on terapeuttinen kloonaus. Sen avulla pitäisi teoriassa voida tuottaa elinsiirtopotilaille uusia maksoja, munuaisia ja sydämiä, joita heidän elimistönsä ei hylkisi lainkaan. Tällaisia elimiä voitaisiin kasvattaa potilaan omista kantasoluista.

Nanotekniikan tutkijat näkevät mielessään ajan, jolloin lääkärit voivat lähettää verenkiertoon solun kokoisia robotteja, jotka etsivät ja tuhoavat syöpäsoluja ja vahingollisia bakteereja. Jotkut uskovat, että tämä tieteenala yhdessä geenihoitojen kanssa tekee lopulta mahdolliseksi sen, että ihmiselimistö voi ylläpitää itseään ikuisesti.

Kryoniikan kannattajat pakastavat kuolleiden ihmisten ruumiita. Niitä on tarkoitus säilyttää, kunnes lääkärit pystyvät lääketieteellisten läpimurtojen ansiosta parantamaan sairaudet, kumoamaan ikääntymisen vaikutukset ja palauttamaan kuolleille elämän ja terveyden. Eräs yhdysvaltalainen vanhuspsykiatrian lehti (American Journal of Geriatric Psychiatry) sanoo, että kryoniikka on ”nykypäivän vastine muumioinnille, jota muinaiset egyptiläiset harjoittivat”.

Kuolemattomuuden hellittämätön tavoittelu osoittaa, että ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä ajatusta olemassaolonsa päättymisestä. Voisivatko ihmiset tosiaan elää ikuisesti? Mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.

Sinä voit elää ikuisesti

VALTAOSA maailman uskontojen jäsenistä vaalii ajatusta siitä, että elämä jatkuu ikuisesti muodossa tai toisessa. Uskontokuntien käsitykset saattavat erota yksityiskohdissa, mutta toivo on pohjimmiltaan sama: onnellinen elämä ihanteellisissa oloissa vailla kuoleman uhkaa. Eikö tämä ole sinunkin toiveesi? Mistä johtuu, että tällaiset käsitykset ovat yleisiä kaikkialla? Entä toteutuvatko toiveet ikuisesta elämästä koskaan?

Raamattu osoittaa, että Luoja istutti halun elää ikuisesti syvälle ihmisen tietoisuuteen jo aivan alussa, silloin kun hän loi ensimmäisen ihmisparin. ”Määräämättömän ajan – – [Jumala] on pannut heidän sydämeensä”, sanotaan Raamatussa (Saarnaaja 3:11).

Voidakseen tyydyttää halunsa elää ikuisesti ensimmäisen ihmisparin oli kuitenkin tunnustettava, että Jumalalla on valta päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos he olisivat tehneet niin, Jehova olisi katsonut heidät arvollisiksi elämään ”ajan hämärään asti” siinä kodissa, jonka hän oli heille valmistanut, Eedenin puutarhassa. (1. Mooseksen kirja 2:8; 3:22.)

Ikuinen elämä menetetään

Raamattu kertoo, että Jumala istutti Eedenin puutarhaan ”hyvän ja pahan tiedon puun” ja kielsi Aadamia ja Eevaa kuolemanrangaistuksen uhalla syömästä sen hedelmää (1. Mooseksen kirja 2:9, 17). Pidättymällä syömästä tuota hedelmää Aadam ja Eeva osoittaisivat, että he tunnustavat Jumalan vallan. Syömällä hyvän ja pahan tiedon puusta he taas osoittaisivat hylkäävänsä hänen valtansa. He eivät totelleet Jehovan käskyä vaan asettuivat kannattamaan Saatanaa, henkiolentoa joka oli noussut kapinaan Jumalan valtaa vastaan. Niinpä Jumala katsoi täysin aiheellisesti, että Aadam ja Eeva eivät olleet kelvollisia elämään ikuisesti. (1. Mooseksen kirja 3:1–6.)

Jumala oli asettanut vaihtoehdoiksi elämän ja kuoleman, olemassaolon ja olemattomuuden. Tottelemattomuudesta seurasi se, että Aadam ja Eeva kuolivat ja hävisivät kokonaan olemassaolosta. Heidän tai heidän jälkeläistensä ei ollut mahdollista jatkaa elämää jonkin taikajuoman voimalla tai kuolemattoman sielun ansiosta.a

Aadamin kapinasta aiheutui kärsimyksiä kaikille hänen jälkeläisilleen. Apostoli Paavali selittää, millaiset olivat seuraukset: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Ikuinen elämä saadaan takaisin

Paavali havainnollisti Aadamin jälkeläisten tilannetta vertaamalla sitä ensimmäisen vuosisadan orjan tilanteeseen. Perisynnin vuoksi Aadamin ja Eevan lapset syntyivät väistämättä ”synnin orjiksi”, joiden oli määrä kuolla (Roomalaisille 5:12; 6:16, 17). Tämä olisi tosiaan ollut väistämättä heidän osansa, ellei Jehova olisi järjestänyt oikeudellista keinoa, jonka avulla hän voisi ostaa nämä orjat vapaiksi. Paavali selittää: ”Kuten yhdestä [Aadamin] hairahduksesta oli kaikenlaisille ihmisille seurauksena langettava tuomio, samoin myös yhdestä vanhurskautusteosta on kaikenlaisille ihmisille seurauksena heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämään.” Tämä ”vanhurskautusteko” johti siihen, että Jeesus uhrasi täydellisen ihmiselämänsä ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. Jehova tunnusti lunnaiden oikeudellisen voiman vapauttaa ihmiskunta ”langettavasta tuomiosta”. (Roomalaisille 5:16, 18, 19; 1. Timoteukselle 2:5, 6.)

Tämän vuoksi tiedemiehet eivät tule koskaan löytämään loputtoman elämän avainta geneettisestä koodista. Avain löytyy muualta. Raamatun mukaan perimmäinen syy siihen, että ihmiset kuolevat, ei ole biologinen vaan moraalinen ja oikeudellinen. Ikuinen elämä myös saadaan takaisin oikeudellisin keinoin, Jeesuksen lunastusuhrin avulla. Lisäksi lunnaat ovat osoitus Jumalan vanhurskaudesta ja rakkaudellisesta huomaavaisuudesta. Ketkä sitten hyötyvät lunastuksesta ja saavat ikuisen elämän?

Kuolemattomuuden lahja

Jehova Jumala on ”ajan hämärästä ajan hämärään asti”. Hän on kuolematon. (Psalmit 90:2.) Ensimmäinen persoona, jolle hän antoi kuolemattomuuden lahjan, oli Jeesus Kristus. Paavali selittää: ”Kun Kristus on nyt herätetty kuolleista, hän ei enää kuole; kuolema ei enää ole hänen herransa.” (Roomalaisille 6:9.) Verratessaan ylösnoussutta Jeesusta maanpäällisiin vallanpitäjiin Paavali sanoo, että hän on tässä joukossa ainoa, jolla on kuolemattomuus. Hän pysyy ”elossa ikuisesti”. Hänen elämänsä on ”häviämätön”. (Heprealaisille 7:15–17, 23–25; 1. Timoteukselle 6:15, 16.)

Jeesus ei ole ainoa, joka saa tämän lahjan. Hengellä voidellut kristityt, jotka on valittu hallitsemaan kuninkaina taivaallisessa kirkkaudessa, saavat samanlaisen ylösnousemuksen kuin Jeesus (Roomalaisille 6:5).