Koti-ikävän voittaminen Jumalan palveluksessa
JEESUS KRISTUS käski seuraajiaan: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” (Matteus 28:19.) Tuon tehtävän suorittaminen on merkinnyt monille kristityille suostumista elämään vaikeissa oloissa kaukana kotoa. Matkavalvojat, heidän vaimonsa sekä monet muut jättävät paljon taakseen Jumalan palveluksen tähden. Koti-ikävä voi olla todellinen koetus kaikille näille Jehovan todistajille.
Koti-ikävä valtaa silloin, kun muistot kantavat ajatukset takaisin miellyttävässä menneisyydessä koettuun turvallisuuteen ja rakkauteen. Tämä voi herättää niin voimakkaan tunteen, että ihminen masentuu eikä jaksa mennä eteenpäin. Jotkut ovatkin omaisuutensa myytyään ja tehtyään kalliin matkan toiseen maahan luopuneet suunnitelmistaan ja palanneet kotiin. Koti-ikävä on vienyt voiton.
Tällaisia tunne-elämän heilahduksia on yleensä paljon heti muuton jälkeen, mutta joillakuilla ne jatkuvat läpi elämän. Oltuaan poissa isänsä kotoa yli 20 vuotta Jaakob ikävöi suuresti takaisin (1. Mooseksen kirja 31:30). Ketkä luultavasti tuntevat koti-ikävää? Mikä sen herättää? Miten tämän tunteen voi voittaa?
Mikä herättää apeuden?
Koti-ikävä voi yllättää kenet tahansa. Meedian kuninkaan Astyageen tyttärellä Amytisilla oli ulkonaisesti kaikki syyt olla onnellinen: hän oli rikas ja arvostettu ja hänellä oli kaunis koti. Mutta silti hänellä oli niin ikävä Meedian vuorille, että hänen miehensä, kuningas Nebukadnessar, rakensi Babylonin riippuvat puutarhat yrittäessään lohduttaa häntä.
Koti-ikävä voi olla erityisen koettelevaa silloin, kun elämä tuntuu vaikeammalta kuin ennen muuttoa. Jouduttuaan pakkosiirtolaisuuteen Juudan kansa valitti: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” (Psalmit 137:1, 4.)
Monet asiat voivat laukaista alakuloisen koti-ikävän. Kanadasta lähtenyt Terri sanoo: ”Eräänä päivänä kirjan välistä luiskahti perhekuva. Kun poimin sen ylös, minut valtasi yhtäkkiä suunnaton koti-ikävä ja purskahdin itkuun.” Chris muutti Englannista huomattavasti köyhempään maahan. Hän myöntää: ”Pelkästään jonkin vanhan laulunpätkän kuuleminen tai tutun ruuantuoksun haistaminen saattoi saada minut kaipaamaan niitä asioita, jotka olin jättänyt taakseni.” (Vrt. 4. Mooseksen kirja 11:5.)
Oma osansa on usein myös sillä, että perhesiteet ovat olleet läheiset. Roseli, joka muutti Brasiliasta sen naapurimaahan, pohtii: ”Minua masentaa, kun saan kotoa huonoja uutisia enkä voi olla siellä auttamassa. Vielä pahempaa on se, etten toisinaan kuule sieltä mitään ja alan kuvitella kaikenlaista.” Janice muutti Pohjois-Amerikasta Amazonin alueen trooppiseen pikkukaupunkiin. Hän kertoo: ”Minulle tulee koti-ikävä, kun kotoa kerrotaan hyviä kuulumisia. Saan tietää, miten hauskaa heillä on siellä yhdessä, ja toivon, että voisin olla heidän luonaan.”
Koti-ikävää ei aiheuta vain se, että joutuu eroon joistakin ihmisistä. Linda selittää: ”Minusta oli turhauttavaa, etten tiennyt, mistä ostaa tarvitsemiani tavaroita. En tuntenut hintoja enkä osannut käydä vaihtokauppaa. Auton pitäminen oli liian kallista, ja kun yritin ahtautua sisään tupaten täysiin julkisiin kulkuneuvoihin, jouduin aina toisten tuuppimaksi. Kaikki tämä sai minut kaipaamaan kotiin.” Janet huomauttaa taloudellisesta ja kulttuurijuovasta: ”Minua masensi köyhyys. En ollut koskaan ennen nähnyt, miten ihmiset kerjäävät leipää tai suurperheet asuvat yhdessä huoneessa, johon ei tule vettä. – – Tällaiset asiat masensivat minua niin kovasti, etten tuntenut voivani jäädä sinne enää yhtään pitempään.”
Tunteiden herraksi
Meidän ei pidä vaivaantua siitä, että meillä on voimakkaita tunteita itsellemme rakkaita ihmisiä tai kasvuvuosiemme tuttuja oloja kohtaan. Jehova Jumala antoi meille tunteet, jotta voisimme nauttia lämpimistä ihmissuhteista. Efesoksen seurakunnan kristityt valvojat olivat tunne-elämältään kypsiä miehiä. Mutta mitä tapahtui, kun apostoli Paavalin vierailu heidän luonaan lähestyi loppuaan? Hehän ”kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi”! (Apostolien teot 20:37.) Tässä tilanteessa ei tietystikään ollut kyse koti-ikävästä, mutta se antaa meille ajattelemisen aihetta. Tunteet kuuluvat elämään, mutta emme saisi antaa niiden hallita meitä. Miten siis voit voittaa koti-ikävän?
Se että opettelee puhumaan paikallista kieltä, on ratkaisevaa kotiutumiselle. Koti-ikävä voi voimistua, kun kanssakäymistä haittaa vieras kieli. Jos mahdollista, yritä siksi opetella lukemaan ja puhumaan alueen kieltä ennen kuin muutat sinne. Keskity muussa tapauksessa kielen opiskeluun ensimmäisinä viikkoina tulosi jälkeen. Silloin sinulla on voimakkain motivaatio ja siten parhaat mahdollisuudet oppia sitä. Jos omistat nämä viikot pääasiassa kielen opiskeluun, voit pian osallistua keskusteluihin, ja se voi lievittää ikävää.
Solmi uusia ystävyyssuhteita mahdollisimman nopeasti, sillä ne auttavat sinua viihtymään. Jehovan todistajien seurakunta on paras paikka hankkia todellisia ystäviä. Ota itse aloite ja ole kiinnostunut toisista. Yritä oppia tuntemaan heidän taustaansa, perhettään, ongelmiaan ja harrastuksiaan. Kutsu muita uskovia luoksesi kylään. Huomaat, että toiset kiinnostuvat vuorostaan sinusta.
Ystävyyssuhteet voivat Jumalan kansan keskuudessa olla yhtä läheisiä kuin perhesiteet. Jeesus sanoi: ”Joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Markus 3:35.) Lisäksi Kristus vakuutti seuraajilleen: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30.) Kun meillä kerran on tällainen suurenmoinen veljesseura, emme ole yksin edes uudessa maassa.
Myös ystävyyssuhteiden ylläpitäminen kotiseudulle jääneisiin voi auttaa voittamaan koti-ikävän. Saatat yllätykseksesi huomata, että yhteydenpito kirjeitse on nyt muuttosi jälkeen erityisen merkityksellistä, koska punnitset luultavasti pitkään, mitä sanot. Kerrottavana on monia jännittäviä asioita. Aiemmin mainittu Janet ehdottaa: ”Kaukopuhelut tulevat kalliiksi, mutta äänitetyn kasetin lähettäminen postitse on suhteellisen halpaa. Aluksi tuntuu hassulta puhua koneelle, mutta on helppoa ja mielenkiintoista keskustella jonkun kanssa mikrofonin välityksellä.” Voisit ehkä pyytää samanlaista äänikirjettä tulemaan paluupostissa.
Shirley muutti Yhdysvalloista Latinalaiseen Amerikkaan 25 vuotta sitten ja sanoo: ”Kirjoitan aina mieluummin rakentavista kokemuksista kuin ongelmista. Se kannustaa toisia kirjoittamaan minulle jatkuvasti.” Ole kuitenkin tarkkana. Jos kirjoitat liian paljon kirjeitä, uusien ystävien hankkiminen estyy. Kanadasta toiseen maahan muuttanut Del kehottaa: ”Älä jää kotiin haikailemaan kaipaamiasi asioita. Lähde sen sijaan ulos ja nauti uudesta asuinpaikastasi.”
Tutustu uuden maan tapoihin, historiaan, huumoriin sekä mielenkiintoisiin ja kauniisiin paikkoihin. Silloin et jää hautomaan kielteisiä puolia. Ja jos aiot jäädä sinne, minne olet muuttanut, on parasta, ettet käy kotimaassasi liian pian etkä liian usein. Uusien ystävyyssuhteiden solmiminen ja sopeutuminen uuteen ympäristöön vievät aikaa. Pitkät vierailut kotiin keskeyttävät tuon prosessin. Sitten kun olet juurtunut uusiin oloihin, tuntuu mukavalta käydä kotona – ja palata sitten takaisin. Kehitä sillä välin kiintymystä uuteen kotiisi.
Katso jatkuvasti eteenpäin
Jehova antoi meille koko maapallon kodiksemme (Psalmit 115:16). Kun meillä on iloinen kristillinen henki, elämä voi olla miellyttävää missä tahansa maassa. Jos muutat edistääksesi Valtakunnan etuja ja saarnataksesi hyvää uutista toisessa maassa tai muualla kotimaassasi, tee se optimistisessa hengessä. Odota innokkaasti sitä, että pääset tutustumaan uusiin ystäviin ja erilaisiin tapoihin sekä tekemään opetuslapsia tai olemaan mukana muussa palkitsevassa toiminnassa Jumalan palveluksessa.
Jehova Jumala on Ystävä, joka on aina kanssasi, missä tahansa oletkin (Psalmit 94:14; 145:14, 18). Pysy siksi hänen lähellään rukoilemalla (Roomalaisille 12:12). Tämä auttaa sinua muistamaan, että elämäsi tarkoitus on olla Jumalan palvelija. Aabraham ja Saara pitivät tarkoituksensa mielessään lähtiessään mukavasta kodistaan Uurin kaupungista. Totellessaan näin Jehovan käskyä he jättivät samalla taakseen ystäviä ja sukulaisia. (Apostolien teot 7:2–4.) Jos he olisivat muistaneet ja kaivanneet jatkuvasti sitä paikkaa, jonka he olivat jättäneet, heillä olisi ollut tilaisuus palata. Mutta he tavoittelivat parempaa paikkaa – viime kädessä elämää paratiisimaan päällä Jumalan taivaallisen Valtakunnan alaisuudessa. (Heprealaisille 11:15, 16.)
Voi olla varsin haastavaa saarnata ulkomaisilla kentillä tai sellaisella alueella kotimaassasi, missä tarvitaan enemmän Valtakunnan julistajia. Silti se on myös hedelmällistä ja hyvin palkitsevaa työtä (Johannes 15:8). Jos kielteiset ajatukset toisinaan valtaavat sinut, ne voi voittaa pitämällä päämäärä mielessä ja katsomalla eteenpäin. Muuan naimaton lähetystyöntekijäsisar sanoi: ”Kun tunnen apeuden saavan minusta otetta, yritän ajatella uutta maailmaa ja sitä, miten kaikki ihmiset ovat silloin yhtä perhettä.” Tällaiset miellyttävät ajatukset voivat auttaa sinua säilyttämään ilosi ja olemaan antamatta periksi koti-ikävälle.
[Kuva s. 29]
Koti-ikävän ei tarvitse haitata kristillistä palvelusta