117. luku

Tuskan hetkiä puutarhassa

KUN Jeesus lopettaa rukoilemisen, hän ja hänen 11 uskollista apostoliaan laulavat ylistyslauluja Jehovalle. Sitten he laskeutuvat ylähuoneesta, astuvat yön viileään pimeyteen ja suuntaavat kulkunsa takaisin Kidronin laakson toiselle puolelle kohti Betaniaa. Matkalla he kuitenkin pysähtyvät mielipaikkaansa Getsemanen puutarhaan. Se sijaitsee Öljyvuorella tai sen läheisyydessä. Jeesus on usein tavannut apostolinsa täällä oliivipuiden keskellä.

Jättäessään kahdeksan apostolia – ehkä lähelle puutarhan sisäänkäyntiä – hän käskee heitä: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne ja rukoilen.” Sitten hän ottaa mukaansa kolme apostolia – Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen – ja jatkaa edemmäs puutarhaan. Jeesus tulee murheelliseksi ja tuskaisan levottomaksi. ”Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”, hän sanoo heille. ”Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.”

Mentyään vähän matkaa eteenpäin Jeesus vaipuu maahan ja kasvot maata kohti alkaa hartaasti rukoilla: ”Isäni, jos on mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän on ”syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”? Onko hän perääntymässä päätöksestään kuolla ja antaa lunnaat?

Ei suinkaan! Jeesus ei pyydä, että hänet säästetään kuolemalta. Jo pelkkä ajatus uhrikuoleman välttämisestä, mitä Pietari kerran ehdotti, on hänestä vastenmielinen. Hän kärsii pikemminkin siksi, että hän pelkää sen tavan, jolla hän pian kuolee – halveksittavana rikollisena – tuottavan häpeää Isänsä nimelle. Hän aavistaa nyt, että muutaman tunnin kuluttua hänet naulataan paaluun pahimman laatuisena ihmisenä: jumalanpilkkaajana! Tästä syystä hän on tuskaisan levoton.

Rukoiltuaan pitkään Jeesus palaa ja tapaa nuo kolme apostolia nukkumasta. Puhuen Pietarille hän sanoo: ”Ettekö voineet edes yhtä tuntia valvoa minun kanssani? Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.” Ymmärtäen kuitenkin sen, että he ovat olleet paineen alaisina ja että ajankohta on myöhäinen, hän sanoo: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”

Sitten Jeesus menee pois toisen kerran ja pyytää Jumalaa poistamaan häneltä ”tämän maljan”, toisin sanoen Jehovan hänelle määräämän osan eli Jehovan tahdon hänen suhteensa. Kun hän palaa, hän tapaa nuo kolme jälleen nukkumasta silloin, kun heidän olisi pitänyt rukoilla, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Kun Jeesus puhuu heille, he eivät tiedä mitä vastata.

Lopulta Jeesus menee pois kolmannen kerran noin kivenheiton päähän ja polvistuneena rukoilee voimakkain huudoin ja kyynelin: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Jeesus tuntee todella ankaria tuskia sen häpeän vuoksi, jota hänen kuolemansa rikollisena tulee tuottamaan hänen Isänsä nimelle. Onhan sitä, että häntä syytetään jumalanpilkkaajaksi – sellaiseksi, joka kiroaa Jumalan – miltei mahdotonta kestää!

Siitä huolimatta Jeesus rukoilee edelleen: ”Ei – – mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” Jeesus tottelevaisesti alistaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon. Tämän jälkeen hänelle näyttäytyy taivaasta enkeli ja vahvistaa häntä rohkaisevin sanoin. Todennäköisesti enkeli kertoo Jeesukselle, että hänen Isänsä hyväksymyksen hymy lepää hänen yllään.

Jeesuksen harteilla on kuitenkin todella raskas taakka! Hänen oma ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun ikuinen elämä ovat vaakalaudalla. Henkinen paine on valtava. Niinpä Jeesus rukoilee rukoilemistaan yhä hartaammin, ja hänen hikensä tulee kuin veripisaroiksi, jotka putoavat maahan. ”Vaikka tämä on hyvin harvinainen ilmiö”, huomautetaan Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä, ”verensekaista hikeä – – voi erittyä äärimmäisissä tunnetiloissa.” – The Journal of the American Medical Association.

Tämän jälkeen Jeesus palaa kolmannen kerran apostoliensa luo ja tapaa heidät jälleen kerran nukkumasta. He ovat uupuneita pelkästä surusta. ”Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte!” hän huudahtaa. ”Riittää! Hetki on tullut! Katso! Ihmisen Poika kavalletaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähdetään. Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.”

Hänen vielä puhuessaan Juudas Iskariot lähestyy soihtuja, lamppuja ja aseita mukanaan kantavan suuren ihmisjoukon kanssa. Matteus 26:30, 36–47; 16:21–23; Markus 14:26, 32–43; Luukas 22:39–47; Johannes 18:1–3; Heprealaisille 5:7.

▪ Mihin Jeesus ylähuoneesta lähdön jälkeen johdattaa apostolit, ja mitä hän tekee sinne päästyään?

▪ Mitä apostolit tekevät sillä välin, kun Jeesus rukoilee?

▪ Miksi Jeesus kärsii tuskaa, ja minkä pyynnön hän esittää Jumalalle?

▪ Mitä se osoittaa, että Jeesuksen hiki tulee kuin veripisaroiksi?

118. luku

Kavaltaminen ja pidättäminen

ON KULUNUT pitkälti yli puolenyön, kun Juudas johdattaa sotilaista, ylipapeista, fariseuksista ja muista koostuvan suuren joukon Getsemanen puutarhaan. Papit ovat sitoutuneet maksamaan Juudaalle 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta.

Aikaisemmin, kun Juudas oli lähetetty pois pääsiäisaterialta, hän oli mennyt ilmeisesti suoraan ylipappien luo. Nämä kutsuivat heti koolle omat virkailijansa samoin kuin sotilasosaston. Juudas oli vienyt heidät ehkä ensin sinne, missä Jeesus ja hänen apostolinsa olivat viettäneet pääsiäistä. Havaittuaan heidän lähteneen suuri aseita sekä lamppuja ja soihtuja kantava ihmisjoukko seurasi Juudasta Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laakson poikki.

Johdattaessaan kulkuetta Öljyvuorelle Juudas uskoo tietävänsä varmasti, mistä Jeesus löytyy. Menneen viikon aikana, kun Jeesus ja apostolit matkustivat edestakaisin Betanian ja Jerusalemin väliä, he pysähtyivät usein Getsemanen puutarhaan lepäämään ja keskustelemaan. Mutta miten sotilaat tunnistavat Jeesuksen nyt, kun hän on mahdollisesti öljypuiden alla pimeyden kätkössä? He eivät ole ehkä koskaan aikaisemmin nähneet häntä. Siksi Juudas antaa tunnusmerkin sanoen: ”Ketä minä suutelen, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää hänet turvallisesti pois.”

Juudas johdattaa suuren ihmisjoukon puutarhaan, näkee Jeesuksen apostoleineen ja menee suoraan hänen luokseen. ”Päivää, rabbi!” hän sanoo ja suutelee häntä hyvin hellästi.

”Ystävä, mitä varten olet täällä?” kysyy Jeesus tiukasti. Sitten hän vastaa omaan kysymykseensä sanoen: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” Mutta tämä riittäköön hänen kavaltajastaan! Jeesus astuu esiin palavien soihtujen ja lamppujen valoon ja kysyy: ”Ketä te etsitte?”

”Jeesus Nasaretilaista”, kuuluu vastaus.

”Minä se olen”, Jeesus vastaa seisoessaan rohkeana heidän kaikkien edessä. Hämmästyneinä hänen pelottomuudestaan ja epätietoisina siitä, mitä on odotettavissa, miehet peräytyvät ja kaatuvat maahan.

”Sanoin teille, että minä se olen”, Jeesus jatkaa rauhallisesti. ”Jos siis etsitte minua, niin antakaa näiden mennä.” Hiukan aiemmin ylähuoneessa Jeesus oli kertonut Isälleen rukouksessa, että hän oli varjellut uskolliset apostolinsa, eikä heistä ollut joutunut turmioon kukaan muu ”kuin se tuhon poika”. Niinpä hän pyytää, että hänen seuraajiensa annetaan mennä, jotta hänen sanansa täyttyisivät.

Kun sotilaat rauhoittuvat, nousevat seisomaan ja alkavat sitoa Jeesusta, apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. ”Herra, iskemmekö miekalla?” he kysyvät. Ennen kuin Jeesus ehtii vastata, Pietari hyökkää Malkuksen, ylimmäisen papin orjan, kimppuun käyttäen toista apostolien mukanaan tuomista miekoista. Pietarin isku menee orjan pään ohi mutta sivaltaa pois hänen oikean korvansa.

”Antakaa mennä tähän asti”, Jeesus sanoo tullessaan väliin. Koskettaen Malkuksen korvaa hän parantaa vamman. Sitten hän opettaa tärkeän läksyn käskien Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat. Vai luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?”

Jeesus on halukas tulemaan pidätetyksi, sillä hän selittää: ”Kuinka – – täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, että näin täytyy tapahtua?” Hän lisää: ”Eikö minun tulisi toki juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?” Hän on täysin sopusoinnussa Jumalan häntä koskevan tahdon kanssa.

Sitten Jeesus kohdistaa sanansa ihmisjoukolle. ”Kuin ryöstäjää vastaanko te olette lähteneet miekat ja nuijat mukananne pidättämään minua?” hän kysyy. ”Päivä toisensa jälkeen minulla oli tapana istua temppelissä opettamassa, ja kuitenkaan ette ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.”

Tässä vaiheessa sotilasosasto, sotapäällikkö ja juutalaisten virkailijat ottavat Jeesuksen kiinni ja sitovat hänet. Nähdessään tämän apostolit jättävät Jeesuksen ja pakenevat. Mutta muuan nuori mies – kenties opetuslapsi Markus – pysyttelee ihmisjoukossa. Hän on saattanut olla siinä kodissa, jossa Jeesus vietti pääsiäistä, ja myöhemmin tullut sieltä ihmisjoukon mukana. Nyt hänet kuitenkin tunnistetaan ja yritetään saada kiinni. Mutta hän jättää taakseen pellavavaatteensa ja pääsee pakenemaan. Matteus 26:47–56; Markus 14:43–52; Luukas 22:47–53; Johannes 17:12; 18:3–12.

▪ Miksi Juudas on varma siitä, että hän löytää Jeesuksen Getsemanen puutarhasta?

▪ Miten Jeesus ilmaisee olevansa huolissaan apostoleistaan?

▪ Mitä Pietari tekee puolustaakseen Jeesusta, mutta mitä Jeesus sanoo siitä Pietarille?

▪ Miten Jeesus osoittaa olevansa täysin sopusoinnussa Jumalan häntä koskevan tahdon kanssa?

▪ Kun apostolit jättävät Jeesuksen, kuka pysyttelee joukon mukana, ja mitä hänelle tapahtuu?

119. luku

Ensin Hannaan, sitten Kaifaan luo

TAVALLISEN rikollisen tavoin sidottuna Jeesus viedään Hannaan, vaikutusvaltaisen entisen ylimmäisen papin, luo. Hannas oli ylimmäinen pappi silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana poikasena hämmästytti juutalaisia opettajia temppelissä. Useat Hannaan pojista palvelivat myöhemmin ylimmäisenä pappina, ja parhaillaan hänen vävynsä Kaifas on tuossa asemassa.

Jeesus viedään luultavasti ensin Hannaan kotiin, koska tuolla ylipapilla on ollut pitkään vaikutusvaltaa juutalaisessa uskonnollisessa elämässä. Tämä pysähdys Hannasta tapaamaan suo ylimmäiselle papille Kaifaalle aikaa kutsua koolle sanhedrin, 71-jäseninen juutalainen korkein oikeus, sekä koota vääriä todistajia.

Ylipappi Hannas kyselee sitten Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Mutta Jeesus sanoo vastaukseksi: ”Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset tulevat koolle, enkä puhunut mitään salassa. Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut. Katso! Nämä tietävät, mitä minä olen sanonut.”

Tämän kuultuaan yksi Jeesuksen vieressä seisovista virkailijoista läimäyttää häntä kasvoihin ja sanoo: ”Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?”

”Jos puhuin väärin”, Jeesus vastaa, ”niin todista siitä väärästä, mutta jos oikein, niin miksi lyöt minua?” Tämän sananvaihdon jälkeen Hannas lähettää Jeesuksen sidottuna Kaifaan luo.

Tähän aikaan kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet, tosiaankin koko sanhedrin, alkavat tulla koolle. He kokoontuvat ilmeisesti Kaifaan kotiin. Sellaisen oikeudenkäynnin järjestäminen pääsiäisyönä on selvästi vastoin juutalaisten lakia. Tämä ei kuitenkaan saa uskonnollisia johtajia luopumaan pahasta aikomuksestaan.

Viikkoja aiemmin kun Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, sanhedrin oli jo päättänyt keskuudessaan, että Jeesuksen on kuoltava. Vain kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona, uskonnolliset vallanpitäjät neuvottelivat yhdessä ottaakseen Jeesuksen kiinni viekkaan juonen avulla ja tappaakseen hänet. Kuvittelehan, että hänet oli todellisuudessa tuomittu ennen hänen oikeudenkäyntiään!

Nyt yritetään löytää sellaisia todistajia, jotka antavat väärän todistuksen, niin että Jeesusta vastaan voidaan nostaa syyte. Ei voida kuitenkaan löytää todistajia, joiden todistukset ovat yhtäpitäviä. Lopulta esiin astuu kaksi todistajaa, ja he vakuuttavat: ”Me kuulimme hänen sanovan: ’Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty.’”

”Etkö sano mitään vastaukseksi?” Kaifas kysyy. ”Mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus pysyy vaiti. Sanhedrinin nöyryytykseksi todistajat eivät pysty esittämään tätäkään väärää syytöstä yhtäpitävästi. Niinpä ylimmäinen pappi yrittää erilaista taktiikkaa.

Kaifas tietää, kuinka herkkätunteisesti juutalaiset suhtautuvat jokaiseen sellaiseen, joka väittää olevansa itse Jumalan Poika. Kahdesti aiemmin he olivat äkkipikaisesti leimanneet Jeesuksen kuoleman ansaitsevaksi jumalanpilkkaajaksi, koska he olivat erheellisesti kuvitelleet, että hän väitti olevansa yhdenvertainen Jumalan kanssa. Kaifas vaatii nyt viekkaasti saada tietää: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!”

Ajattelevatpa juutalaiset mitä tahansa, Jeesus on todella Jumalan Poika. Vaiti pysyminen voitaisiin tulkita sen kieltämiseksi, että hän on Kristus. Niinpä Jeesus vastaa rohkeasti: ”Olen, ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana.”

Tällöin Kaifas repäisee dramaattisin elein vaatteensa ja huudahtaa: ”Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso! Nyt olette kuulleet jumalanpilkan. Mikä on mielipiteenne?”

”Hän on ansainnut kuoleman”, sanhedrin julistaa. Sitten he rupeavat tekemään hänestä pilaa ja sanovat pilkatessaan paljon häntä vastaan. He läimäyttävät häntä kasvoihin ja sylkevät niille. Toiset peittävät hänen kasvonsa kokonaan ja lyövät häntä nyrkeillään ja sanovat ivallisesti: ”Profetoi meille, Kristus. Kuka se on, joka löi sinua?” Näin yöllisen oikeudenkäynnin aikana käyttäydytään karkeasti ja laittomasti. Matteus 26:57–68; 26:3, 4; Markus 14:53–65; Luukas 22:54, 63–65; Johannes 18:13–24; 11:45–53; 10:31–39; 5:16–18.

▪ Mihin Jeesus ensin viedään, ja mitä hänelle siellä tapahtuu?

▪ Mihin Jeesus viedään seuraavaksi ja mitä tarkoitusta varten?

▪ Miten Kaifas saa sanhedrinin julistamaan, että Jeesus ansaitsee kuoleman?

▪ Miten oikeudenkäynnin aikana käyttäydytään karkeasti ja laittomasti?

120. luku

Jeesus kielletään sisäpihassa

PIETARI ja Johannes ovat jättäneet Jeesuksen Getsemanen puutarhaan ja paenneet peloissaan muiden apostolien kanssa. Nyt he keskeyttävät pakonsa. Kenties he saavuttavat Jeesuksen, kun häntä ollaan viemässä Hannaan kotiin. Kun Hannas lähettää Jeesuksen ylimmäisen papin Kaifaan luo, Pietari ja Johannes seuraavat hyvän matkan päässä tuntien nähtävästi pelkoa oman henkensä puolesta ja toisaalta syvää huolta siitä, mitä heidän Herralleen tapahtuu.

Saapuessaan Kaifaan tilavalle asunnolle Johannes pääsee kulkemaan sisäpihaan, koska ylimmäinen pappi tuntee hänet. Pietari jätetään kuitenkin seisomaan oven ulkopuolelle. Mutta Johannes palaa pian ja puhuu ovenavaajalle, palvelustytölle, ja Pietari päästetään sisään.

Nyt on jo kylmä, ja ylimmäisen papin palvelijat ja virkailijat ovat tehneet hiilitulen. Pietari liittyy heidän seuraansa pysyäkseen lämpimänä odotellessaan Jeesuksen oikeudenkäynnin lopputulosta. Siinä kirkkaan tulen valossa ovenavaaja, joka oli päästänyt Pietarin sisään, näkee hänet paremmin. ”Sinäkin olit Jeesus Galilealaisen kanssa!” tyttö huudahtaa.

Hämmentyneenä siitä, että hänet on tunnistettu, Pietari kieltää heidän kaikkien edessä koskaan tunteneensa Jeesusta. ”En tunne häntä enkä ymmärrä, mitä sinä sanot”, hän toteaa.

Sen jälkeen Pietari menee ulos lähelle porttikäytävää. Siellä toinen tyttö huomaa hänet, ja hänkin sanoo lähellä seisoville: ”Tämä mies oli Jeesus Nasaretilaisen kanssa.” Jälleen kerran Pietari kieltää sen vannoen: ”En tunne sitä miestä!”

Pietari jää sisäpihaan yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Kenties tässä vaiheessa aamuhämärissä kuuluva kukon kiekaisu säpsähdyttää hänet. Sillä välin Jeesuksen oikeudenkäynti on meneillään; se pidetään ilmeisesti talon siinä osassa, joka on sisäpihan yläpuolella. Pietari ja muut alhaalla odottavat epäilemättä näkevät niiden eri todistajien tulemiset ja menemiset, joita tuodaan todistamaan.

On kulunut noin tunti siitä, kun Pietari viimeksi tunnistettiin Jeesuksen seuralaiseksi. Nyt jotkut ympärillä seisoskelevista tulevat hänen lähelleen ja sanovat: ”Varmasti sinäkin olet yksi heistä, sillä sinun murteesihan paljastaa sinut.” Yksi ryhmään kuuluvista on sen Malkuksen sukulainen, jonka korvan Pietari sivalsi pois. ”Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?” hän sanoo.

”En tunne sitä miestä!” vakuuttaa Pietari kiivaasti. Hän yrittää itse asiassa saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että he kaikki ovat erehtyneet, kiroamalla ja vannomalla asian puolesta, oikeastaan toivottamalla itselleen onnettomuutta, ellei hän kerro totuutta.

Juuri kun Pietari kieltää Jeesuksen kolmannen kerran, kukko kiekuu. Sillä hetkellä Jeesus, joka nähtävästi on tullut ulos sisäpihan yläpuolella olevalle parvekkeelle, kääntyy ja katsoo häntä. Pietari muistaa heti, mitä Jeesus oli sanonut vain muutamaa tuntia aiemmin ylähuoneessa: ”Ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, juuri sinä kieltäydyt kolmesti tunnustamasta minua.” Syntinsä taakan musertamana Pietari menee ulos ja itkee katkerasti.

Miten tämä saattoi tapahtua? Miten Pietari saattoi lyhyessä ajassa kieltää Herransa kolme kertaa peräkkäin oltuaan niin vakuuttunut omasta hengellisestä voimastaan? Olosuhteet epäilemättä yllättävät Pietarin. Totuutta vääristellään, ja Jeesus kuvataan halpamaiseksi rikolliseksi. Oikea saadaan näyttämään väärältä, syytön syylliseltä. Niinpä tilanteeseen liittyvien paineiden vuoksi Pietari joutuu pois tasapainosta. Yhtäkkiä hänen oikea uskollisuuden tajunsa häiriintyy; hänen surukseen ihmispelko lamaannuttaa hänet. Älköön meille koskaan käykö niin! Matteus 26:57, 58, 69–75; Markus 14:30, 53, 54, 66–72; Luukas 22:54–62; Johannes 18:15–18, 25–27.

▪ Miten Pietari ja Johannes pääsevät ylimmäisen papin sisäpihaan?

▪ Mitä tapahtuu talossa sillä välin, kun Pietari ja Johannes ovat sisäpihassa?

▪ Kuinka monta kertaa kukko kiekuu, ja kuinka monta kertaa Pietari kieltää tuntevansa Kristuksen?

▪ Mitä merkitsee se, että Pietari kiroaa ja vannoo?

▪ Mikä saa Pietarin kieltämään sen, että hän tuntee Jeesuksen?