105. luku

Ratkaiseva päivä alkaa

KUN Jeesus lähtee Jerusalemista maanantai-iltana, hän palaa Öljyvuoren itärinteellä sijaitsevaan Betaniaan. Kaksi päivää hänen loppuajan palveluksestaan on vierähtänyt Jerusalemissa. Jeesus on epäilemättä jälleen yötä ystävänsä Lasaruksen luona. Koska hän saapui Jerikosta perjantaina, tämä on hänen neljäs Betaniassa viettämänsä yö.

Nyt varhain tiistaiaamuna 11. nisankuuta hän ja hänen opetuslapsensa ovat jälleen matkalla. Tästä on tuleva ratkaiseva ja tähän asti myös Jeesuksen kiireisin palveluspäivä. Tämä on viimeinen päivä, jolloin hän näyttäytyy temppelissä. Tämä on myös viimeinen päivä, jolloin hän suorittaa julkista palvelustaan ennen oikeudenkäyntiään ja teloitustaan.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa valitsevat taas saman reitin Öljyvuoren yli Jerusalemiin. Tuolla Betaniasta lähtevällä tiellä Pietari näkee puun, jonka Jeesus kirosi edellisenä aamuna. ”Rabbi, katso”, hän huudahtaa, ”viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuihtunut.”

Mutta miksi Jeesus tappoi puun? Hän osoittaa syyn siihen sanoessaan: ”Totisesti minä sanon teille: jos vain teillä on uskoa ettekä epäile, niin ette ainoastaan tule tekemään mitä minä tein viikunapuulle, vaan myös jos sanotte tälle vuorelle [Öljyvuorelle, jolla he seisovat]: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuu. Ja kaiken mitä pyydätte rukouksessa, uskoen, te saatte.”

Niinpä aiheuttamalla puun kuihtumisen Jeesus antaa opetuslapsilleen havainto-opetusta siitä, miten tarpeellista heidän on uskoa Jumalaan. Hän sanookin: ”Kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa ikään kuin saaneenne, niin se tulee olemaan teillä.” Heidän on todella tärkeää oppia tämä läksy, varsinkin kun otetaan huomioon ne pelottavat koetukset, jotka ovat pian tulossa! Viikunapuun kuihtuminen ja uskon laatu liittyvät yhteen vielä toisellakin tavalla.

Tämän viikunapuun tavoin Israelin kansa antaa itsestään valheellisen kuvan. Vaikka tuo kansa onkin liittosuhteessa Jumalan kanssa ja saattaa ulkonaisesti näyttää noudattavan hänen säädöksiään, niin se on osoittanut, ettei sillä ole uskoa, ettei se tuota hyvää hedelmää. Epäuskon vuoksi se on jopa parhaillaan hylkäämässä Jumalan oman Pojan! Näin ollen aiheuttamalla hedelmättömän viikunapuun kuihtumisen Jeesus osoittaa havainnollisesti, mihin tämä hedelmätön ja uskoton kansa lopulta päätyy.

Pian Jeesus ja hänen opetuslapsensa saapuvat Jerusalemiin, ja tapansa mukaan he menevät temppeliin, missä Jeesus rupeaa opettamaan. Ylipapit ja kansan vanhimmat muistavat epäilemättä, mitä Jeesus teki edellisenä päivänä rahanvaihtajille, ja kysyvät häneltä haastavasti: ”Millä valtuudella sinä teet näitä? Ja kuka antoi sinulle tämän valtuuden?”

Vastaukseksi Jeesus sanoo: ”Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Jos sanotte minulle sen, niin minäkin sanon teille, millä valtuudella minä näitä teen: Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?”

Papit ja vanhimmat rupeavat neuvottelemaan keskenään siitä, mitä he vastaavat. ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin saamme pelätä ihmisjoukkoa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.”

Nämä uskonnolliset johtajat eivät tiedä mitä vastata. Niinpä he sanovat Jeesukselle: ”Emme tiedä.”

Jeesus puolestaan toteaa: ”Enkä minäkään sano teille, millä valtuudella minä näitä teen.” Matteus 21:19–27; Markus 11:19–33; Luukas 20:1–8.

▪ Miksi tiistai nisankuun 11. päivä on niin merkittävä?

▪ Mitä opetuksia Jeesus antaa, kun hän aiheuttaa viikunapuun kuihtumisen?

▪ Mitä Jeesus vastaa niille, jotka kysyvät, millä valtuudella hän toimii?

106. luku

Viinitarhakuvausten paljastamia

JEESUS on temppelissä. Hän on juuri häkellyttänyt uskonnolliset johtajat, jotka vaativat saada tietää, kenen valtuudella hän toimi. Ennen kuin he selviävät hämmennyksestään, Jeesus kysyy: ”Mitä arvelette?” Sitten hän osoittaa heille kuvauksen avulla, millaisia ihmisiä he todella ovat.

”Miehellä oli kaksi lasta”, Jeesus kertoo. ”Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan.’ Vastaukseksi tämä sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Niin hän lähestyi toista ja sanoi samoin. Vastaukseksi tämä sanoi: ’En tahdo.’ Jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Jeesus kysyy.

”Jälkimmäinen”, vastaavat hänen vastustajansa.

Niinpä Jeesus selittää: ”Totisesti minä sanon teille, että veronkantajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Veronkantajat ja portot itse asiassa kieltäytyivät aluksi palvelemasta Jumalaa. Mutta sitten he tuon toisen lapsen tavoin katuivat ja tosiaan palvelivat häntä. Toisaalta uskonnolliset johtajat ensimmäisen lapsen tavoin väittivät palvelevansa Jumalaa, mutta kuten Jeesus huomauttaa: ”Johannes [Kastaja] tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, mutta te ette uskoneet häntä. Kuitenkin veronkantajat ja portot uskoivat häntä, ja te, vaikka sen näitte, ette olleet pahoillanne jälkeenpäin, niin että olisitte uskoneet häntä.”

Seuraavaksi Jeesus osoittaa, että nuo uskonnolliset johtajat eivät ole ainoastaan laiminlyöneet Jumalan palvelemista, vaan he ovat todellisuudessa ilkeitä ja pahoja miehiä. ”Oli mies, talonisäntä”, Jeesus kertoo, ”joka istutti viinitarhan ja pani sen ympärille aidan ja kaivoi siihen viinikuurnan ja pystytti tornin, ja hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille. Kun hedelmien aika läheni, hän lähetti orjansa viljelijöiden luo hakemaan hänen hedelmänsä. Mutta viljelijät ottivat hänen orjansa, ja yhden he pieksivät, toisen tappoivat, yhden taas kivittivät. Hän lähetti vielä toisia orjia, useampia kuin ensimmäiset, mutta he tekivät näille samoin.”

”Orjat” ovat profeettoja, jotka ”talonisäntä”, Jehova Jumala, lähetti ’viinitarhansa viljelijöille’. Nämä viljelijät ovat Israelin kansan johtavia edustajia, ja tämän kansan Raamattu osoittaa olevan Jumalan ”viinitarha”.

Koska ”viljelijät” kohtelevat huonosti ”orjia” ja tappavat heidät, Jeesus selittää: ”Viimein hän [viinitarhan omistaja] lähetti poikansa heidän luokseen sanoen: ’Poikaani he kunnioittavat.’ Nähtyään pojan viljelijät sanoivat keskenään: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tapetaan hänet ja otetaan hänen perintönsä!’ Niin he ottivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat.”

Osoittaen sanansa uskonnollisille johtajille Jeesus kysyy nyt: ”Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?”

”Koska he ovat pahoja”, vastaavat uskonnolliset johtajat, ”niin hän tuhoaa heidät pahoin ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka luovuttavat hänelle hedelmät, kun niiden aika tulee.”

Näin he tietämättään julistavat tuomion itselleen, sillä heidät lasketaan mukaan Jehovan koko Israelin kansan muodostaman ”viinitarhan” israelilaisiin ”viljelijöihin”. Hedelmä, jota Jehova odottaa näiltä viljelijöiltä, on usko hänen Poikaansa, tosi Messiaaseen. Koska he eivät tuota tällaista hedelmää, Jeesus varoittaa: ”Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatun kirjoituksista [Psalmista 118:22, 23]: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakiveksi. Jehovalta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’? Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä. Ja joka kaatuu tähän kiveen, se ruhjoutuu. Jonka päälle se taas kaatuu, sen se murskaa tomuksi.”

Kirjanoppineet ja ylipapit tajuavat nyt, että Jeesus puhuu heistä, ja he haluavat tappaa hänet, tuon oikeutetun ”perillisen”. Niinpä etu olla hallitsijoina Jumalan valtakunnassa otetaan heiltä pois kansana, ja muodostetaan uusi ’viinitarhan viljelijöiden’ kansa, joka tuottaa sopivia hedelmiä.

Koska uskonnolliset johtajat pelkäävät ihmisjoukkoja, jotka pitävät Jeesusta profeettana, he eivät yritä tappaa häntä nyt. Matteus 21:28–46; Markus 12:1–12; Luukas 20:9–19; Jesaja 5:1–7.

▪ Keitä Jeesuksen ensimmäisen kuvauksen kaksi lasta edustavat?

▪ Keitä edustavat toisessa kuvauksessa ”talonisäntä”, ”viinitarha”, ”viljelijät”, ”orjat” ja ”perillinen”?

▪ Mitä tapahtuu ’viinitarhan viljelijöille’, ja ketkä tulevat heidän tilalleen?

107. luku

Kuvaus hääjuhlasta

JEESUS on kahden kuvauksen avulla paljastanut kirjanoppineet ja ylipapit, ja he haluavat tappaa hänet. Mutta Jeesus ei ole sanonut heille vielä läheskään kaikkea. Jatkoksi hän kertoo heille taas kuvauksen sanoen:

”Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, kuninkaaseen, joka laittoi häät pojalleen. Ja hän lähetti orjansa kutsumaan häihin kutsuttuja, mutta he eivät halunneet tulla.”

Jehova Jumala on tuo Kuningas, joka valmistaa häät Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle. Lopulta 144000 voidellusta seuraajasta koostuva morsian liitetään Jeesukseen taivaassa. Kuninkaan alamaisia ovat Israelin kansaan kuuluvat, jotka tultuaan otetuiksi lakiliittoon vuonna 1513 eaa. saivat tilaisuuden muodostaa ”pappisvaltakunnan”. Tuolloin hääkutsu siis ulotettiin koskemaan alun alkaen heitä.

Ensimmäinen kutsu noille kutsutuille esitettiin kuitenkin vasta syksyllä vuonna 29, kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa (kuninkaan orjat) alkoivat saarnata Valtakuntaa. Mutta ne luonnolliset israelilaiset, jotka saivat noiden orjien esittämän kutsun vuosina 29–33, eivät halunneet tulla. Niinpä Jumala antoi kutsutuista muodostuvalle kansalle uuden tilaisuuden, kuten Jeesus selostaa:

”Hän lähetti vielä toisia orjia sanoen: ’Kertokaa kutsutuille: ”Katso! Olen valmistanut päivälliseni, sonnini ja syöttöeläimeni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin.”’” Tätä toista ja lopullista kutsua alettiin esittää kutsutuille helluntaina vuonna 33, jolloin pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen seuraajien päälle. Tämän kutsun esittäminen jatkui vuoteen 36.

Mutta suurin osa israelilaisista torjui tämänkin kutsun. ”He menivät pois välinpitämättöminä”, Jeesus sanoo, ”kuka omalle pellolleen, kuka kaupallisiin toimiinsa; mutta muut ottivat kiinni hänen orjansa, kohtelivat heitä röyhkeästi ja tappoivat heidät.” Jeesus jatkaa: ”Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.” Tämä tapahtui vuonna 70, jolloin roomalaiset hävittivät Jerusalemin maan tasalle ja nuo murhaajat tapettiin.

Sen jälkeen Jeesus selittää, mitä sillä välin tapahtui: ”Sitten hän [kuningas] sanoi orjilleen: ’Häät ovat tosin valmiit, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää sen tähden kaupungin ulosmenoteille ja kutsukaa häihin, keitä vain tapaatte.’” Orjat tekivät näin, ja ”häähuone täyttyi niistä, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä”.

Tämä vieraiden kokoamistyö kutsuttujen kaupungin ulosmenoteiltä alkoi vuonna 36. Rooman armeijan upseeri Kornelius ja hänen perheensä olivat ensimmäisiä ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia, jotka koottiin. Näiden ei-juutalaisten kokoaminen, jotka kaikki tulevat alkuperäisestä kutsusta kieltäytyneiden tilalle, on jatkunut aina 1900-luvulle asti.

Häähuone tulee täyteen 1900-luvulla. Jeesus kertoo, mitä sitten tapahtuu, sanoen: ”Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteeseen. Niin hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka pääsit tänne sisään, vaikka ylläsi ei ole häävaatetta?’ Hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulkopuolelle pimeyteen. Siellä hänellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.’”

Mies, jolla ei ole häävaatetta, kuvaa kristikunnan tekokristittyjä. Jumala ei ole koskaan tunnustanut heidän todella olevan hengellisiä israelilaisia. Jumala ei milloinkaan voidellut heitä pyhällä hengellä Valtakunnan perillisiksi. Niinpä heidät heitetään ulos pimeyteen, missä he kärsivät tuhon.

Jeesus päättää kuvauksensa sanoen: ”Sillä on monia kutsuttuja, mutta harvoja valittuja.” Israelin kansasta kutsuttiin todellakin monia tulemaan Kristuksen morsiamen jäseniksi, mutta vain harvoja luonnollisia israelilaisia valittiin. Useimmat taivaallisen palkinnon saavista 144000 vieraasta osoittautuvat ei-israelilaisiksi. Matteus 22:1–14; 2. Mooseksen kirja 19:1–6; Ilmestys 14:1–3.

▪ Ketkä alun alkaen kutsuttiin häihin, ja milloin tuo kutsu ulotettiin koskemaan heitä?

▪ Milloin kutsu ensi kerran esitetään kutsutuille, ja keitä ovat sen esittämiseen käytettävät orjat?

▪ Milloin toinen kutsu esitetään, ja keitä kutsutaan myöhemmin?

▪ Keitä kuvaa mies, jolla ei ole häävaatetta?

▪ Keitä ovat monet kutsutut ja keitä harvat valitut?

108. luku

He eivät onnistu saamaan Jeesusta ansaan

JEESUS on ollut opettamassa temppelissä ja on juuri kertonut uskonnollisille vihollisilleen kolme kuvausta, jotka paljastavat heidän pahuutensa. Fariseukset ovat siksi vihaisia ja pitävät neuvottelun saadakseen hänet sanomaan jotakin sellaista, minkä vuoksi he voivat antaa pidättää hänet. He punovat juonen ja lähettävät opetuslapsensa yhdessä Herodeksen puoluelaisten kanssa, jotta nämä yrittäisivät saada hänet ansaan.

”Opettaja”, nämä miehet sanovat, ”me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso ihmisten ulkonäköön. Sano siis meille, mitä arvelet: onko luvallista maksaa keisarille henkilöveroa vai ei?”

Jeesusta ei hämätä imartelulla. Hän on täysin selvillä siitä, että jos hän sanoo: ’Ei ole luvallista eikä oikein maksaa tätä veroa’, hän syyllistyy kapinamielialan lietsomiseen Roomaa vastaan. Jos hän taas sanoo: ’Kyllä, teidän pitäisi maksaa tämä vero’, juutalaiset, jotka pitävät riippuvaisuuttaan Roomasta halveksittavana, vihaavat häntä. Niinpä hän vastaa: ”Ulkokullatut, miksi panette minut koetukselle? Näyttäkää minulle henkilöveroraha.”

Kun he tuovat hänelle rahan, hän kysyy: ”Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?”

”Keisarin”, he vastaavat.

”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Kun nämä miehet kuulevat Jeesuksen mestarillisen vastauksen, he ihmettelevät. He menevät pois ja jättävät hänet rauhaan.

Nähtyään fariseusten epäonnistuvan yrityksessään saada jotain huomauttamista Jeesusta vastaan saddukeukset, jotka sanovat, ettei ole ylösnousemusta, lähestyvät häntä ja kysyvät: ”Opettaja, Mooses sanoi: ’Jos mies kuolee lapsettomana, niin hänen veljensä täytyy mennä avioliittoon hänen vaimonsa kanssa ja herättää jälkeläisiä veljelleen.’ Meidän parissamme oli seitsemän veljestä, ja ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, niin hän jätti vaimonsa veljelleen. Samalla tavalla kävi toisen ja kolmannen ja vihdoin kaikkien seitsemän. Kaikkein viimeiseksi kuoli vaimo. Kenelle noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä he kaikki saivat hänet.”

Vastaukseksi Jeesus sanoo: ”Ettekö te erehdy siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Sillä kun kuolleista noustaan, niin eivät miehet mene naimisiin eikä naisia naiteta, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa. Mutta mitä kuolleisiin tulee, että heidät herätetään, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksesta orjantappurapensaasta, kuinka Jumala sanoi hänelle: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te erehdytte suuresti.”

Ihmisjoukot ovat jälleen perin pohjin hämmästyneitä Jeesuksen vastauksesta. Jopa jotkut kirjanoppineista myöntävät: ”Opettaja, sinä puhuit hyvin.”

Kun fariseukset huomaavat, että Jeesus on vaientanut saddukeukset, he tulevat joukolla hänen luokseen. Koetellakseen häntä vielä yksi kirjanoppinut heidän keskuudestaan kysyy: ”Opettaja, mikä on suurin käsky Laissa?”

Jeesus vastaa: ”Ensimmäinen on: ’Kuule, Israel, Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova, ja sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.” Itse asiassa Jeesus lisää: ”Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko Laki ja Profeetat.”

”Opettaja, hyvin sanoit totuuden mukaan”, myöntää kirjanoppinut. ”’Hän on Yksi, eikä ole ketään muuta kuin Hän’, ja tämä hänen rakastamisensa koko sydämestään ja koko ymmärryksestään ja koko voimastaan ja tämä, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon suuriarvoisempaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja muut uhrit.”

Havaittuaan kirjanoppineen vastanneen älykkäästi Jeesus sanoo hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”

Kolmen päivän ajan – sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina – Jeesus on nyt opettanut temppelissä. Ihmiset ovat kuunnelleet häntä mielellään. Uskonnolliset johtajat haluavat kuitenkin tappaa hänet, mutta toistaiseksi heidän yrityksensä ovat epäonnistuneet. Matteus 22:15–40; Markus 12:13–34; Luukas 20:20–40.

▪ Minkä juonen fariseukset punovat saadakseen Jeesuksen ansaan, ja mitä seuraisi, jos hän vastaisi myöntävästi tai kieltävästi?

▪ Miten Jeesus tekee tyhjäksi saddukeusten yritykset saada hänet ansaan?

▪ Miten fariseukset yrittävät uudelleen koetella Jeesusta, ja mikä on tulos?

▪ Kuinka monta päivää Jeesus opettaa temppelissä ollessaan Jerusalemissa palveluksensa loppuvaiheessa, ja millainen vaikutus sillä on?

109. luku

Jeesus tuomitsee vastustajansa

JEESUS on häkellyttänyt uskonnolliset vastustajansa niin perusteellisesti, että he pelkäävät kysyä häneltä enää mitään. Niinpä hän ottaa aloitteen paljastaakseen heidän tietämättömyytensä. ”Mitä arvelette Kristuksesta?” hän tiedustelee. ”Kenen poika hän on?”

”Daavidin”, vastaavat fariseukset.

Vaikkei Jeesus kielläkään sitä, että Daavid on Kristuksen eli Messiaan esi-isä, hän kysyy: ”Kuinka sitten Daavid henkeytyksestä [Psalmissa 110] kutsuu häntä ’Herraksi’ sanoen: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi alle”’? Jos siis Daavid kutsuu häntä ’Herraksi’, kuinka hän on hänen poikansa?”

Fariseukset ovat vaiti, sillä he eivät tiedä Kristuksen eli voidellun todellista henkilöllisyyttä. Messias ei ole vain Daavidin ihmisjälkeläinen, kuten fariseukset nähtävästi uskovat, vaan hän oli olemassa taivaassa ja oli Daavidia ylempi eli tämän Herra.

Kääntyen nyt ihmisjoukkojen ja opetuslastensa puoleen Jeesus varoittaa kirjanoppineista ja fariseuksista. Koska nämä opettavat Jumalan lakia ’istuuduttuaan Mooseksen istuimelle’, Jeesus kehottaa: ”Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa.” Mutta hän lisää: ”Älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.”

He ovat ulkokultaisia, ja Jeesus tuomitsee heidät käyttäen suunnilleen samanlaista kieltä kuin hän käytti ollessaan aterioimassa fariseuksen talossa joitakin kuukausia aiemmin. ”Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi”, hän sanoo. Hän mainitsee esimerkkejä:

”He leventävät raamatunlauseita sisältävät kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä.” Nämä suhteellisen pienet kotelot, joita käytetään otsalla tai käsivarressa, sisältävät neljä katkelmaa Laista: 2. Mooseksen kirjan 13:1–10, 11–16 sekä 5. Mooseksen kirjan 6:4–9 ja 11:13–21. Mutta fariseukset suurentavat näitä koteloita antaakseen sellaisen vaikutelman, että he ovat innokkaita Lain puolesta.

Jeesus jatkaa sanoen, että he ”suurentavat vaatteittensa reunukset”. Israelilaisia kehotetaan 4. Mooseksen kirjan 15:38–40:ssä tekemään ripsureunukset vaatteisiinsa, mutta fariseukset tekevät omista reunuksistaan suuremmat kuin kenelläkään muulla. Kaikki tehdään huomion herättämiseksi! ”He pitävät huomattavimmasta paikasta”, Jeesus julistaa.

Ikävä kyllä tämä halu olla huomattavassa asemassa on vaikuttanut hänen omiin opetuslapsiinsakin. Niinpä hän neuvoo: ”Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” Opetuslasten täytyy päästä eroon halusta olla ensimmäinen. ”Suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne”, Jeesus neuvoo.

Seuraavaksi hän lausuu kirjanoppineille ja fariseuksille sarjan ”voi”-huudahduksia kutsuen heitä toistuvasti ulkokullatuiksi. He ’sulkevat taivasten valtakunnan ihmisten edessä’, hän sanoo, ja ”juuri he ahmivat leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia”.

”Voi teitä, sokeat oppaat”, Jeesus sanoo. Hän tuomitsee fariseusten hengellisten arvojen puutteen, joka tulee ilmi heidän tekemistään mielivaltaisista luokituksista. He sanovat esimerkiksi: ’Se ei ole mitään, jos joku vannoo temppelin kautta, mutta se, joka vannoo temppelin kullan kautta, on velvoituksen alainen.’ Panemalla enemmän painoa temppelin kullalle kuin tuon palvontapaikan hengelliselle arvolle he paljastavat moraalisen sokeutensa.

Sitten Jeesus tuomitsee fariseukset, niin kuin hän on aiemminkin tuominnut, siksi, että he laiminlyövät ”Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden”, samalla kun he pitävät tarkasti huolta kymmenyksien eli kymmenesosan maksamisesta mitättömistä yrteistä.

Jeesus kutsuu fariseuksia ’sokeiksi oppaiksi, jotka siivilöivät hyttysen, mutta nielevät kamelin’! He siivilöivät hyttysen viinistään, eivät vain siksi, että se on hyönteinen, vaan koska se on palvontamenojen kannalta epäpuhdas. Heidän piittaamattomuutensa Lain painavammista asioista on kuitenkin verrattavissa kamelin nielemiseen; kamelikin on palvontamenojen kannalta epäpuhdas eläin. Matteus 22:41–23:24; Markus 12:35–40; Luukas 20:41–47; 3. Mooseksen kirja 11:4, 21–24.

▪ Miksi fariseukset ovat vaiti, kun Jeesus kysyy heiltä, mitä Daavid sanoi Psalmissa 110?

▪ Miksi fariseukset suurentavat raamatunlauseita sisältävät kotelonsa ja vaatteittensa reunukset?

▪ Mitä neuvoja Jeesus antaa opetuslapsilleen?

▪ Mitä mielivaltaisia luokituksia fariseukset tekevät, ja miten Jeesus tuomitsee heidät painavampien asioiden laiminlyömisestä?

110. luku

Palvelus temppelissä päättyy

JEESUS näyttäytyy viimeisen kerran temppelissä. Hän on itse asiassa päättämässä julkista palvelustaan maan päällä lukuun ottamatta oikeudenkäyntiinsä ja teloittamiseensa liittyviä tapahtumia, jotka ovat kolmen päivän kuluttua. Nyt hän jatkaa kirjanoppineiden ja fariseusten ankaraa arvostelemista.

Hän huudahtaa vielä kolme kertaa: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut!” Hän esittää heille tällaisen huudahduksen ensiksikin siksi, että he puhdistavat ”maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä ryöstöä ja kohtuuttomuutta”. Niinpä hän kehottaa: ”Puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi.”

Seuraavaksi hän ilmaisee paheksuntaa kirjanoppineita ja fariseuksia kohtaan heidän sisäisen turmeltuneisuutensa ja mädännäisyytensä vuoksi, jonka he yrittävät peittää ulkoisella hurskaudella. ”Te muistutatte valkoisiksi kalkittuja hautoja, jotka tosin ulkonaisesti näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta”, hän sanoo.

Lopuksi heidän ulkokultaisuutensa ilmenee siinä, että he ovat halukkaita rakentamaan hautoja profeetoille ja koristelemaan niitä kiinnittääkseen huomiota harjoittamaansa hyväntekeväisyyteen. He ovat kuitenkin, kuten Jeesus ilmaisee, ”niiden poikia, jotka murhasivat profeetat”. Jokainen, joka uskaltaa paljastaa heidän ulkokultaisuutensa, on todella vaarassa!

Jeesus jatkaa lausuen voimakkaimmat tuomitsevat sanansa. ”Käärmeet, kyykäärmeitten jälkeläiset”, hän sanoo, ”kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” Gehennan laaksoa käytetään Jerusalemin kaatopaikkana. Jeesus siis sanoo, että pahan menettelytapansa vuoksi kirjanoppineet ja fariseukset kärsivät ikuisen tuhon.

Niistä, jotka Jeesus lähettää edustajinaan, hän sanoo: ”Jotkut heistä te tapatte ja panette paaluun, ja muutamia heistä te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, jotta päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä Sakarjan, Barakian [kutsutaan Joojadaksi 2. Aikakirjassa] pojan, vereen asti, hänen jonka te murhasitte pyhäkön ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: nämä kaikki tulevat tämän sukupolven päälle.”

Koska Sakarja kuritti Israelin johtajia, ”he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla”. Kuten Jeesus ennustaa, Israel tulee kuitenkin maksamaan kaiken sellaisen vanhurskaan veren vuodattamisesta. Maksun aika tulee 37 vuotta myöhemmin, vuonna 70, jolloin Rooman armeijat tuhoavat Jerusalemin ja yli miljoona juutalaista kuolee.

Kun Jeesus miettii tätä kauheaa tilannetta, hän on ahdistunut. ”Jerusalem, Jerusalem”, hän julistaa jälleen kerran, ”kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.”

Sitten Jeesus lisää: ”Tästä lähin ette missään tapauksessa näe minua, ennen kuin sanotte: ’Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä!’” Tuo hetki on Kristuksen läsnäolon aikana, jolloin hän tulee taivaalliseen Valtakuntaansa ja ihmiset näkevät hänet uskon silmin.

Jeesus siirtyy nyt paikkaan, jossa hän voi tarkkailla temppelin rahalippaita ja niihin rahaa pudottavia ihmisiä. Rikkaat pudottavat monta kolikkoa. Mutta sitten ilmestyy näkyviin köyhä leski ja pudottaa kaksi pientä, hyvin vähäarvoista kolikkoa.

Jeesus kutsuu opetuslapsensa luokseen ja sanoo: ”Totisesti minä sanon teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki nuo, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.” He varmasti pohdiskelevat, miten asia voi olla näin. Niinpä Jeesus selittää: ”He kaikki pudottivat liiastaan, mutta hän puutteestaan pudotti kaiken mitä hänellä oli, koko elämisensä.” Tämän sanottuaan Jeesus lähtee temppelistä viimeisen kerran.

Ihmetellen temppelin kokoa ja kauneutta yksi hänen opetuslapsistaan huudahtaa: ”Opettaja, katso, millaisia kiviä ja millaisia rakennuksia!” Tiettävästi kivet tosiaankin ovat yli 10 metriä pitkiä, lähes 5 metriä leveitä ja yli 3 metriä korkeita!

”Näetkö nämä suuret rakennukset?” kysyy Jeesus. ”Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.”

Tämän sanottuaan Jeesus ja hänen apostolinsa ylittävät Kidronin laakson ja kiipeävät Öljyvuorelle. Sieltä he voivat katsella alempana olevaa komeaa temppeliä. Matteus 23:25 – 24:3; Markus 12:41 – 13:3; Luukas 21:1–6; 2. Aikakirja 24:20–22.

▪ Mitä Jeesus tekee ollessaan viimeistä kertaa temppelissä?

▪ Miten kirjanoppineiden ja fariseusten ulkokultaisuus ilmenee?

▪ Mitä tarkoitetaan ”Gehennan tuomiolla”?

▪ Miksi Jeesus sanoo, että leski lahjoitti enemmän kuin rikkaat?

111. luku

Viimeisten päivien tunnusmerkki

NYT on tiistai-iltapäivä. Kun Jeesus istuu Öljyvuorella katselemassa alapuolella olevaa temppeliä, Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes tulevat hänen luokseen yksityisesti. He ovat huolissaan temppelistä, koska Jeesus on juuri ennustanut, ettei siihen jätetä kiveä kiven päälle.

Mutta ilmeisesti heillä on mielessään muutakin, kun he lähestyvät Jeesusta. Muutamia viikkoja aiemmin hän oli puhunut ”läsnäolostaan”, jonka aikana ”Ihmisen Poika ilmestyy”. Eräällä aikaisemmalla kerralla hän oli kertonut heille ”asiainjärjestelmän päättymisestä”. Niinpä apostolit ovat hyvin uteliaita.

”Sano meille”, he pyytävät, ”milloin nämä [tapahtumat, jotka johtavat Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon] tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Heidän kysymyksensä on itse asiassa kolmiosainen. He haluavat ensiksi tietää Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta, sitten Jeesuksen läsnäolosta Valtakunnan voimassa ja lopuksi koko asiainjärjestelmän lopusta.

Jeesus vastaa laajasti tämän kysymyksen kaikkiin kolmeen osaan. Hän antaa tunnusmerkin, jonka perusteella voidaan nähdä, milloin juutalainen asiainjärjestelmä päättyy, mutta hän kertoo enemmänkin. Hän antaa myös tunnusmerkin, joka valpastuttaa hänen tulevat opetuslapsensa, niin että he voivat tietää elävänsä hänen läsnäolonsa aikaa ja lähellä koko asiainjärjestelmän päättymistä.

Vuosien kuluessa apostolit havaitsevat Jeesuksen ennustuksen täyttyvän. Juuri ne tapahtumat, jotka hän ennusti, alkavat sattua heidän aikanaan. Niinpä juutalaisen järjestelmän ja sen temppelin tuho ei yllätä niitä kristittyjä, jotka ovat elossa 37 vuotta myöhemmin, vuonna 70.

Kristuksen läsnäolo ja asiainjärjestelmän päättyminen eivät kuitenkaan tapahdu vuonna 70. Hänen läsnäolonsa Valtakunnan voimassa osuu paljon myöhäisemmäksi ajankohdaksi. Mutta milloin sen aika on? Jeesuksen ennustuksen tarkastelu paljastaa tämän.

Jeesus ennustaa, että tulee olemaan ”sotia ja sanomia sodista”. ”Kansa nousee kansaa vastaan”, hän sanoo, ja tulee olemaan nälänhätää, maanjäristyksiä ja ruttotauteja. Hänen opetuslapsiaan tullaan vihaamaan ja tappamaan. Vääriä profeettoja nousee, ja he eksyttävät monia. Laittomuus lisääntyy, ja useimpien rakkaus kylmenee. Samanaikaisesti Jumalan valtakunnan hyvä uutinen saarnataan todistukseksi kaikille kansoille.

Vaikka Jeesuksen ennustus täyttyykin osittain, ennen kuin Jerusalem tuhotaan vuonna 70, niin sen pääasiallinen täyttymys on hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen aikaan. Vuoden 1914 jälkeisten maailmantapahtumien huolellinen tarkastelu paljastaa, että Jeesuksen merkityksellisen profetian pääasiallinen täyttymys on ollut meneillään tuosta vuodesta lähtien.

Yksi Jeesuksen esittämän tunnusmerkin osa on ”autioittavan iljetyksen” ilmaantuminen. Vuonna 66 tämä iljetys ilmaantuu, kun Rooman ”leiriytyneet sotajoukot” piirittävät Jerusalemin ja kaivautuvat temppelin muurin alle. ”Iljetys” seisoo siellä, missä sen ei pitäisi seistä.

Tunnusmerkin pääasiallisessa täyttymyksessä iljetys on Kansainliitto ja sen seuraaja, Yhdistyneet kansakunnat. Kristikunta pitää tätä maailmanrauhaa tavoittelevaa järjestöä Jumalan valtakunnan korvikkeena. Kuinka iljettävää! YK:hon liittyneet poliittiset vallat tulevat sen vuoksi aikanaan kääntymään kristikuntaa (vastakuvallista Jerusalemia) vastaan ja autioittamaan sen.

Siksi Jeesus ennustaa: ”Tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” Vaikka Jerusalemin tuho vuonna 70 on todella suuri ahdistus, kun tiettävästi yli miljoona ihmistä tapetaan, se ei ole suurempi ahdistus kuin Nooan ajan maailmanlaajuinen vedenpaisumus. Niinpä Jeesuksen ennustuksen tämän osan pääasiallinen täyttymys on vielä edessäpäin.

Luottavaisina viimeisinä päivinä

Kun tiistaipäivä, 11. nisankuuta, on kallistumassa iltaan, Jeesus keskustelee edelleen apostoliensa kanssa Valtakunnan voimassa tapahtuvan läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä. Hän varoittaa heitä juoksemasta väärien Kristusten perässä. Hän sanoo, että ’mikäli mahdollista valitutkin yritetään eksyttää’. Mutta kaukonäköisten kotkien tavoin nämä valitut kokoontuvat sinne, mistä oikeaa hengellistä ravintoa on löydettävissä, nimittäin näkymättömänä läsnä olevan tosi Kristuksen luo. Heitä ei eksytetä, eivätkä he kokoonnu kenenkään väärän Kristuksen luo.

Väärät Kristukset voivat ilmaantua vain näkyvinä. Jeesuksen läsnäolo on sitä vastoin näkymätön. Se tulee tapahtumaan ihmiskunnan historian pelottavana aikana, kuten Jeesus sanoo: ”Aurinko pimenee, eikä kuu anna valoaan.” Tämä tulee tosiaan olemaan ihmiskunnan olemassaolon synkintä aikaa. On ikään kuin aurinko olisi pimentynyt päiväaikaan eikä kuu antaisi valoaan yöllä.

”Taivaitten voimat järkkyvät”, jatkaa Jeesus. Näin hän osoittaa, että kirjaimellinen taivas tulee näyttämään pahaenteiseltä. Taivas ei ole pelkkä lintujen olinpaikka, vaan se tulee olemaan täynnä sotilaskoneita, raketteja ja avaruusluotaimia. Pelko ja väkivalta tulevat olemaan ihmishistorian pahimpia.

Jeesus sanoo, että tämän vuoksi tulee olemaan ”kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä meren pauhun ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. Tämä ihmiskunnan olemassaolon synkin aikakausi tulee todellakin johtamaan aikaan, jolloin Jeesuksen sanojen mukaan ”Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat lyövät itseään valittaen”.

Kaikki eivät kuitenkaan valita, kun ’Ihmisen Poika tulee voimalla’ tuhoamaan tämän pahan asiainjärjestelmän. Ne 144000 ”valittua”, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunnassaan, eivät valita eivätkä myöskään heidän toverinsa, joita Jeesus aikaisemmin kutsui ’muiksi lampaikseen’. Siitä huolimatta että he elävät ihmishistorian synkintä aikaa, he noudattavat Jeesuksen kannustavaa kehotusta: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.”

Jeesus esittää seuraavan kuvauksen, jotta ne hänen opetuslapsensa, jotka eläisivät viimeisinä päivinä, voisivat havaita lopun läheisyyden: ”Pankaa merkille viikunapuu ja kaikki muut puut: kun niissä on jo silmuja, niin sen huomaamalla te tiedätte itse, että kesä on jo lähellä. Tällä tavoin te myös, kun näette näiden tapahtuvan, tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.”

Niinpä kun hänen opetuslapsensa näkevät tunnusmerkin monien eri piirteiden täyttyvän, heidän tulisi tajuta, että asiainjärjestelmän loppu on lähellä ja että Jumalan valtakunta pyyhkäisee pian pois kaiken pahuuden. Loppu tulee itse asiassa niiden ihmisten elinaikana, jotka näkevät kaikkien Jeesuksen ennustamien asioiden täyttymyksen. Neuvoen vakavasti niitä opetuslapsia, jotka eläisivät merkityksellisinä viimeisinä päivinä, Jeesus sanoo:

”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.”

Viisaat ja tyhmät neitsyet

Jeesus on juuri vastannut apostoliensa pyyntöön saada tunnusmerkki hänen läsnäolostaan Valtakunnan voimassa. Nyt hän esittää lisäpiirteitä tunnusmerkkiin kertomalla kolme vertausta eli kuvausta.

Hänen läsnäolonsa aikana elävät havaitsisivat kunkin kuvauksen täyttymyksen. Hän aloittaa ensimmäisen kuvauksen sanoilla: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi oli ymmärtäväistä.”

Ilmauksella ”taivasten valtakunta on oleva kymmenen neitsyen kaltainen” Jeesus ei tarkoita sitä, että puolet taivaallisen Valtakunnan perillisistä on tyhmiä ja puolet ymmärtäväisiä. Hän tarkoittaa sen sijaan sitä, että taivasten Valtakuntaan liittyy piirre, joka on joko tällainen tai tuollainen, tai että Valtakuntaan liittyvät asiat ovat sen ja sen kaltaisia.

Nuo kymmenen neitsyttä kuvaavat kaikki kristittyjä, jotka ovat tai väittävät olevansa ehdolla taivaalliseen Valtakuntaan. Helluntaina vuonna 33 kristillinen seurakunta luvattiin avioliittoon ylösnousseelle, kirkastetulle Sulhaselle, Jeesukselle Kristukselle. Mutta häät oli määrä viettää taivaassa jonakin tarkemmin määrittelemättömänä aikana tulevaisuudessa.

Kuvauksessa nuo kymmenen neitsyttä menevät ulos tarkoituksenaan ottaa sulhanen tervetulleena vastaan ja liittyä hääkulkueeseen. Kun sulhanen saapuu, he valaisevat kulkueen reitin lampuillaan ja siten kunnioittavat häntä, kun hän noutaa morsiamensa tälle valmistettuun taloon. Jeesus kuitenkin selittää: ”Tyhmät – – ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa, kun taas ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa sekä lamppunsa. Sulhasen viipyessä he kaikki torkkuivat ja vaipuivat uneen.”

Sulhasen pitkäaikainen viipyminen osoittaa, että Kristuksen läsnäolo hallitsevana Kuninkaana on oleva kaukaisessa tulevaisuudessa. Hän saapuu lopulta valtaistuimelleen vuonna 1914. Siihen asti kestävänä pitkänä yönä kaikki neitsyet nukahtavat. Mutta heitä ei tuomita tämän takia. Tyhmät neitsyet tuomitaan sen vuoksi, että heillä ei ole öljyä astioissaan. Jeesus selittää, miten neitsyet heräävät ennen sulhasen saapumista: ”Aivan keskellä yötä kuului huuto: ’Katso! Sulhanen! Lähtekää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nuo neitsyet nousivat ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, koska meidän lamppumme ovat sammumaisillaan.’ Ymmärtäväiset vastasivat sanoen: ’Se ei taida ehkä aivan riittää meille ja teille. Menkää sen sijaan niiden luo, jotka myyvät sitä, ja ostakaa itsellenne.’”

Öljy kuvaa sitä, mikä saa tosi kristityt loistamaan jatkuvasti valaisijoina. Kyseessä on Jumalan henkeytetty sana, josta kristityt pitävät tiukasti kiinni, sekä pyhä henki, joka auttaa heitä ymmärtämään tuota Sanaa. Hengellisen öljyn avulla ymmärtäväiset neitsyet voivat säteillä valoa ottaessaan vastaan sulhasen hääkulkueessa. Mutta tyhmien neitsyiden luokalla ei ole itsessään, astioissaan, tarvittavaa hengellistä öljyä. Niinpä Jeesus kuvailee, mitä tapahtuu:

”Heidän [tyhmien neitsyiden] mennessään ostamaan [öljyä] sulhanen saapui, ja ne neitsyet, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan sisään häihin, ja ovi suljettiin. Jälkeenpäin tulivat loputkin neitsyet ja sanoivat: ’Herra, herra, avaa meille!’ Vastaukseksi hän sanoi: ’Minä sanon teille totuuden: en tunne teitä.’”

Sen jälkeen kun Kristus saapuu taivaallisessa Valtakunnassaan, aidoista voidelluista kristityistä muodostuva ymmärtäväisten neitsyiden luokka herää etuunsa valaista tätä pimentynyttä maailmaa palanneen Sulhasen ylistykseksi. Mutta ne, joita tyhmät neitsyet kuvaavat, eivät ole valmiita esittämään tätä ylistävää tervetulotoivotusta. Kun siis taivaassa pidettävien häiden aika koittaa, Kristus ei avaa heille ovea tuohon juhlaan. Hän jättää heidät ulos maailman synkimmän yön pimeyteen tuhoutumaan kaikkien muiden laittomuuden tekijöiden kanssa. ”Pysykää siis valveilla”, Jeesus sanoo lopuksi, ”koska ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Talenttikuvaus

Jeesus jatkaa keskustelua apostoliensa kanssa Öljyvuorella kertomalla heille jälleen yhden kuvauksen, joka on toinen näiden kolmen kuvauksen sarjassa. Muutamia päiviä aikaisemmin ollessaan Jerikossa hän esitti kuvauksen miinoista osoittaakseen, että Valtakunta oli vielä kaukana tulevaisuudessa. Vaikka hänen nyt kertomassaan kuvauksessa onkin joitakin samantapaisia piirteitä kuin miinakuvauksessa, niin se kuvailee täyttymyksessään tapahtumia, jotka sattuvat Kristuksen ollessa läsnä Valtakunnan voimassa. Se valaisee sitä, että hänen opetuslastensa täytyy työskennellä ollessaan vielä maan päällä kartuttaakseen ’hänen omaisuuttaan’.

Jeesus aloittaa: ”On [toisin sanoen Valtakuntaan liittyvät olosuhteet ovat] näet niin kuin ulkomaille matkustamaisillaan olevan miehen kutsuessa orjansa ja jättäessä omaisuutensa heidän huostaansa.” Jeesus on tuo mies, joka ennen ulkomaille – taivaaseen – matkustamista jättää omaisuutensa orjiensa – opetuslastensa, jotka ovat ehdolla taivaalliseen Valtakuntaan – huostaan. Tämä omaisuus ei ole kirjaimellista omaisuutta, vaan se edustaa viljeltyä peltoa, jolle hän on antanut mahdollisuudet tuottaa lisää opetuslapsia.

Jeesus uskoo omaisuutensa orjilleen vähän ennen taivaaseen nousemistaan. Miten hän tekee sen? Kehottamalla heitä jatkamaan viljellyllä pellolla työskentelemistä siten, että he saarnaavat Valtakunnan sanomaa maan ääriin asti. Jeesus sanookin: ”Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja vielä toiselle yhden, kullekin hänen oman kykynsä mukaan, ja lähti ulkomaille.”

Nuo kahdeksan talenttia – Kristuksen omaisuus – jaetaan näin orjien kykyjen eli hengellisten mahdollisuuksien mukaisesti. Orjat edustavat opetuslasten luokkia. Ensimmäisellä vuosisadalla apostolit kuuluivat todennäköisesti luokkaan, joka sai viisi talenttia. Jeesus kertoo edelleen, että viisi ja kaksi talenttia saaneet orjat kaksinkertaistivat kumpikin talenttien määrän saarnaamalla Valtakuntaa ja tekemällä opetuslapsia. Mutta orja, joka sai yhden talentin, kätki sen maahan.

Jeesus jatkaa: ”Pitkän ajan kuluttua noiden orjien isäntä tuli ja selvitti tilit heidän kanssaan.” Vasta 20. vuosisadalla, noin 1900 vuotta myöhemmin, Kristus palasi selvittämään tilit, joten se tapahtui todellakin ”pitkän ajan kuluttua”. Sitten Jeesus selittää:

”Se, joka oli saanut viisi talenttia, astui esiin ja toi viisi lisätalenttia ja sanoi: ’Herra, sinä jätit viisi talenttia minun huostaani; katso, olen voittanut viisi talenttia lisää.’ Hänen isäntänsä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä. Olen asettava sinut huolehtimaan paljosta. Mene herrasi iloon.’” Samoin kaksi talenttia saanut orja kaksinkertaisti talenttiensa määrän ja sai samanlaisen kiitoksen ja palkan.

Miten nämä uskolliset orjat sitten menevät Herransa iloon? Heidän Herransa, Jeesuksen Kristuksen, ilo on se, kun hän ulkomaille – Isänsä luo taivaaseen – mentyään saa hallintaansa Valtakunnan. Nykyajan uskolliset orjat taas saavat suurta iloa siitä, että heille uskotaan lisää Valtakuntaan liittyviä vastuita, ja kun he päättävät maallisen vaelluksensa, heidän ilonsa huipentuu heidän saadessaan ylösnousemuksen taivaalliseen Valtakuntaan. Entä mitä on sanottava kolmannesta orjasta?

”Herra, tiesin sinun olevan vaativa mies”, valittaa tämä orja. ”Niinpä minä rupesin pelkäämään ja menin pois ja kätkin talenttisi maahan. Tässä saat omasi.” Tuo orja ehdoin tahdoin kieltäytyi työskentelemästä viljellyllä pellolla eikä siis saarnannut eikä tehnyt opetuslapsia. Niinpä isäntä kutsuu häntä ”pahaksi ja laiskaksi” ja julistaa tuomion: ”Ottakaa – – talentti häneltä pois – –. Ja heittäkää tuo kelvoton orja ulkopuolelle pimeyteen. Siellä hänellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.” Tähän paha orja -luokkaan kuuluvilta, jotka on heitetty ulos, riistetään kaikki hengellinen ilo.

Tässä on vakava opetus kaikille, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi. Jos he aikovat nauttia taivaallisen Herransa kiitoksesta ja palkasta sekä välttyä joutumasta heitetyiksi ulkopuolelle pimeyteen ja lopulliseen tuhoon, heidän täytyy työskennellä hänen omaisuutensa kartuttamiseksi osallistumalla täysin määrin saarnaamistyöhön. Oletko sinä ahkera tässä työssä?

Kun Kristus saapuu Valtakunnan voimassa

Jeesus on yhä apostoliensa kanssa Öljyvuorella. Vastaukseksi heidän pyyntöönsä saada tunnusmerkki hänen läsnäolostaan ja asiainjärjestelmän päättymisestä hän kertoo heille nyt viimeisen kolmesta kuvauksesta. ”Kun Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan”, Jeesus aloittaa, ”silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen.”

Ihmiset eivät voi nähdä enkeleitä näiden taivaallisessa kirkkaudessa. Niinpä Ihmisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, saapumisen enkelien kanssa täytyy olla ihmissilmille näkymätön. Saapuminen tapahtuu vuonna 1914. Mutta mitä tarkoitusta varten? Jeesus selittää: ”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.”

Kuvaillessaan sitä, mitä tapahtuu niille, jotka on erotettu suositulle puolelle, Jeesus sanoo: ”Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.’” Tämän kuvauksen lampaat eivät hallitse Kristuksen kanssa taivaassa, vaan perivät Valtakunnan siinä mielessä, että he ovat sen maallisia alamaisia. ”Maailman perustaminen” tapahtui, kun Aadam ja Eeva saivat ensimmäiset lapsensa, jotka saattoivat hyötyä Jumalan ihmiskuntaa varten tekemästä lunastusjärjestelystä.

Mutta miksi lampaat on erotettu Kuninkaan suosimalle oikealle puolelle? Kuningas vastaa: ”Sillä minun tuli nälkä, ja te annoitte minulle syötävää; minun tuli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Olin vieras ihminen, ja te otitte minut vieraanvaraisesti vastaan, alaston, ja te vaatetitte minut. Minä sairastuin, ja te huolehditte minusta. Olin vankilassa, ja te tulitte luokseni.”

Koska lampaat ovat maan päällä, he haluavat tietää, miten he ovat voineet tehdä tällaisia oivallisia tekoja taivaallisen Kuninkaansa hyväksi. ”Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua”, he kysyvät, ”tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut vieraanvaraisesti vastaan, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?”

”Totisesti minä sanon teille”, Kuningas vastaa, ”sen, mitä teitte yhdelle vähäisimmistä näistä veljistäni, sen te teitte minulle.” Kristuksen veljet ovat niitä maan päällä vielä olevia 144000:een kuuluvia, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan taivaassa. Jeesus sanoo, että hyvän tekeminen heille on samaa kuin hyvän tekeminen hänelle.

Seuraavaksi Kuningas puhuu vuohille. ”Menkää tiehenne minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Panettelijalle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun tuli nälkä, mutta te ette antaneet minulle syötävää, ja minun tuli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Olin vieras ihminen, mutta te ette ottaneet minua vieraanvaraisesti vastaan, alaston, mutta te ette vaatettaneet minua, sairas ja vankilassa, mutta te ette huolehtineet minusta.”

Vuohet kuitenkin valittavat: ”Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai vieraana tai alastomana tai sairaana tai vankilassa emmekä palvelleet sinua?” Vuohet saavat epäsuotuisan tuomion samalla perusteella kuin lampaat suotuisan. ”Sitä, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä [veljistäni]”, vastaa Jeesus, ”sitä te ette tehneet minulle.”

Niinpä Kristuksen läsnäolo Valtakunnan voimassa juuri ennen tämän pahan asiainjärjestelmän päättymistä suuressa ahdistuksessa tulee olemaan tuominnan aikaa. Vuohet ”menevät ikuiseen pois karsimiseen, mutta vanhurskaat [lampaat] ikuiseen elämään”. Matteus 24:2–25:46; 13:40, 49; Markus 13:3–37; Luukas 21:7–36; 19:43, 44; 17:20–30; 2. Timoteukselle 3:1–5; Johannes 10:16; Ilmestys 14:1–3.

▪ Mikä saa apostolit esittämään kysymyksensä, mutta mitä muuta heillä nähtävästi on mielessään?

▪ Mikä Jeesuksen ennustuksen osa täyttyy vuonna 70, mutta mitä silloin ei tapahdu?

▪ Milloin Jeesuksen ennustuksella on ensimmäinen täyttymys, mutta milloin se saa pääasiallisen täyttymyksen?

▪ Mikä on iljetys ensimmäisessä ja mikä lopullisessa täyttymyksessä?

▪ Miksi suuri ahdistus ei saa lopullista täyttymystään Jerusalemin tuhossa?

▪ Mitkä maailman olosuhteet ovat tunnusomaisia Kristuksen läsnäololle?

▪ Milloin ”kaikki maan sukukunnat lyövät itseään valittaen”, mutta mitä Kristuksen seuraajat tekevät?

▪ Minkä kuvauksen Jeesus esittää auttaakseen tulevia opetuslapsiaan havaitsemaan, milloin loppu on lähellä?

▪ Minkä vakavan neuvon Jeesus antaa niille opetuslapsilleen, jotka eläisivät viimeisinä päivinä?

▪ Keitä kymmenen neitsyttä kuvaavat?

▪ Milloin kristillinen seurakunta luvattiin avioliittoon sulhaselle, mutta milloin sulhanen saapuu hakemaan morsiamensa hääjuhlaan?

▪ Mitä öljy edustaa, ja mitä ymmärtäväiset neitsyet voivat tehdä, koska heillä on sitä?

▪ Missä häät vietetään?

▪ Minkä suurenmoisen palkan tyhmät neitsyet menettävät, ja mitä heille tapahtuu?

▪ Minkä läksyn talenttikuvaus opettaa?

▪ Keitä ovat orjat, ja mikä on heidän haltuunsa uskottu omaisuus?

▪ Milloin isäntä tulee selvittämään tilit, ja mitä hän havaitsee?

▪ Mikä on se ilo, johon uskolliset orjat menevät, ja mitä tapahtuu kolmannelle, pahalle orjalle?

▪ Miksi Kristuksen läsnäolon täytyy olla näkymätön, ja minkä työn hän tekee tuolloin?

▪ Missä mielessä lampaat perivät Valtakunnan?

▪ Milloin ”maailman perustaminen” tapahtui?

▪ Millä perusteella ihmiset tuomitaan joko lampaiksi tai vuohiksi?

112. luku

Jeesuksen viimeinen pääsiäinen on käsillä

KUN tiistai, nisankuun 11. päivä, on päättymässä, Jeesus lopettaa apostoliensa opettamisen Öljyvuorella. Päivä on ollut todella kiireinen ja rasittava. Jeesus sanoo nyt apostoleilleen heidän ollessaan kenties palaamassa Betaniaan yöksi: ”Te tiedätte, että kahden päivän kuluttua on pääsiäinen, ja Ihmisen Poika luovutetaan paaluun pantavaksi.”