1. Muun muassa mitkä seikat voivat jakaa perheitä?

ONNELLISIA ovat ne, joiden perheessä vallitsee rakkaus, ymmärtämys ja rauha. Toivottavasti teidän perheenne on sellainen. Lukemattomiin perheisiin tämä kuvaus ei valitettavasti sovellu, vaan ne ovat syystä tai toisesta jakautuneita. Mikä niitä jakaa? Tässä luvussa käsitellään kolmea seikkaa. Joissakin perheissä kaikki perheenjäsenet eivät tunnusta samaa uskontoa. Toisissa lapsilla ei kenties ole samoja biologisia vanhempia. Joissakin taas perheenjäseniä näyttää ajavan toisistaan erilleen kamppailu toimeentulosta tai halu saada enemmän aineellista. Mutta olosuhteet, jotka jakavat yhden perheen, eivät ehkä jaa toisia. Mistä tämä ero johtuu?

2. Mistä jotkut etsivät perhe-elämään opastusta, mutta mikä on sellaisen opastuksen paras lähde?

² Yksi seikka on suhtautumistapa. Jos yrittää vilpittömästi ymmärtää toisen näkemystä, löytää todennäköisemmin keinot säilyttää perhe yksimielisenä. Toinen seikka on se, mistä lähteestä etsii opastusta. Monet noudattavat työtovereiden, naapureiden, lehtien neuvontapalstojen pitäjien tai muiden ihmisoppaiden neuvoja. Jotkut ovat kuitenkin ottaneet selville, mitä heidän tilanteestaan sanotaan Jumalan sanassa, ja sitten he ovat soveltaneet oppimiaan asioita. Miten tällainen menettely voi auttaa perhettä säilyttämään keskuudessaan rauhan? (2. Timoteukselle 3:16, 17.)

JOS MIEHELLÄSI ON ERILAINEN VAKAUMUS

3. a) Mitä Raamatussa neuvotaan naimisiin menemisestä sellaisen ihmisen kanssa, jolla on erilainen vakaumus? b) Muun muassa mitkä perusperiaatteet soveltuvat, jos toinen puoliso on uskova ja toinen ei?

³ Raamatussa neuvotaan hyvin painokkaasti, ettei tulisi mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on erilainen uskonnollinen vakaumus (5. Mooseksen kirja 7:3, 4; 1. Korinttilaisille 7:39). Saattaa kuitenkin olla niin, että sinä olet oppinut Raamatun totuuden naimisissa ollessasi, mutta miehesi ei. Miten silloin tulisi menetellä? Avioliittolupaus pysyy tietysti edelleen voimassa (1. Korinttilaisille 7:10). Raamatussa korostetaan aviositeen pysyvyyttä ja kannustetaan naimisissa olevia mieluummin selvittämään erimielisyytensä kuin pakenemaan niitä (Efesolaisille 5:28–31; Titukselle 2:4, 5). Mutta entä jos miehesi vastustaa jyrkästi sitä, että harjoitat Raamatun uskontoa? Hän voi yrittää estää sinua käymästä seurakunnankokouksissa, tai hän voi sanoa, ettei halua vaimonsa menevän puhumaan uskonnosta talosta taloon. Mitä teet?

4. Miten vaimo voi osoittaa empatiaa, jos hänen miehellään ei ole samaa vakaumusta kuin hänellä?

⁴ Kysy itseltäsi, miksi miehesi on sitä mieltä kuin on (Sananlaskut 16:20, 23). Ellei hän todella ymmärrä, mitä teet, hän voi olla sinusta huolissaan. Tai sukulaiset voivat painostaa häntä siksi, ettet enää noudata joitakin heille tärkeitä tapoja. ”Ollessani yksin kotona tunsin itseni hylätyksi”, sanoi eräs aviomies. Hänestä tuntui, että uskonto oli viemässä häneltä vaimon. Ylpeys kuitenkin esti häntä myöntämästä, että hän oli yksinäinen. Sinun on ehkä vakuutettava miehellesi, ettei rakkautesi Jehovaan merkitse sitä, että rakastaisit miestäsi nyt vähemmän kuin ennen. Muista käyttää aikaa hänen seurassaan.

5. Missä vaimolta, jonka miehellä on erilainen vakaumus, vaaditaan tasapainoisuutta?

⁵ Voidaksesi hoitaa tilanteen viisaasti sinun on kuitenkin ajateltava erästä vielä tärkeämpää asiaa. Jumalan sanassa kehotetaan vaimoja: ”Olkaa alamaisia miehellenne, niin kuin on soveliasta Herrassa.” (Kolossalaisille 3:18.) Siinä varoitetaan siis riippumattomuuden hengestä. Sanoilla ”niin kuin on soveliasta Herrassa” tämä raamatunkohta lisäksi ilmaisee, että alamaisuudessa miehelleen tulee ottaa huomioon myös alamaisuus Herralle. On säilytettävä tasapaino.

6. Mitä periaatteita kristityn vaimon tulee pitää mielessä?

⁶ Seurakunnankokouksissa käyminen ja Raamattuun perustuvasta uskostaan todistaminen toisille ovat kristitylle tärkeitä tosi palvonnan piirteitä, joita ei tule laiminlyödä (Roomalaisille 10:9, 10, 14; Heprealaisille 10:24, 25). Mitä näin ollen tekisit, jos joku ihminen suoraan kieltäisi sinua noudattamasta jotakin nimenomaista Jumalan vaatimusta? Jeesuksen Kristuksen apostolit julistivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.) Heidän esimerkkinsä muodostui ennakkotapaukseksi, joka soveltuu moniin elämän tilanteisiin. Saako rakkaus Jehovaa kohtaan sinut omistamaan hänelle sen antaumuksen, joka hänelle kuuluu? Yritätkö samalla rakkaudesta ja kunnioituksesta miestäsi kohtaan tehdä tämän sellaisella tavalla, että hän voi hyväksyä sen? (Matteus 4:10; 1. Johanneksen kirje 5:3.)

7. Missä asiassa kristityn vaimon täytyy olla päättäväinen?

⁷ Jeesus kiinnitti huomion siihen, ettei tämä olisi aina mahdollista. Hän varoitti, että tosi palvonnan vastustuksen vuoksi joidenkin perheiden uskovista jäsenistä tuntuisi siltä kuin heidät olisi leikattu irti, ikään kuin miekka olisi tullut heidän ja muun perheen väliin. (Matteus 10:34–36.) Tämän koki eräs japanilainen nainen. Hänen miehensä vastusti häntä 11 vuotta. Mies kohteli häntä kovakouraisesti ja jätti hänet usein ulos lukittujen ovien ulkopuolelle. Nainen ei kuitenkaan hellittänyt. Ystävät kristillisessä seurakunnassa auttoivat häntä. Hän rukoili lakkaamatta ja sai paljon rohkaisua 1. Pietarin kirjeen 2:20:stä. Tämä kristitty nainen oli varma siitä, että jos hän pysyisi lujana, hänen miehensä liittyisi jonakin päivänä palvelemaan hänen kanssaan Jehovaa. Näin kävikin.

8, 9. Miten vaimon tulee toimia, jottei hän asettaisi miehensä eteen turhia esteitä?

⁸ Voit vaikuttaa puolisosi asenteeseen monin käytännöllisin tavoin. Esimerkiksi: Jos miehesi vastustaa uskontoasi, älä anna hänelle perusteltuja valituksenaiheita muissa asioissa. Pidä koti siistinä. Huolehdi omasta ulkonäöstäsi. Ilmaise avokätisesti rakkautta ja arvostusta. Tue häntä, sen sijaan että arvostelisit häntä. Osoita, että odotat hänen ottavan johdon. Jos tunnet kärsineesi vääryyttä, älä maksa samalla mitalla takaisin (1. Pietarin kirje 2:21, 23). Ota huomioon inhimillinen epätäydellisyys, ja jos puhkeaa riita, pyydä nöyrästi ensimmäisenä anteeksi (Efesolaisille 4:26).

⁹ Älä anna kokouksissa käyntisi myöhästyttää hänen aterioitaan. Lisäksi sinusta voi olla parempi osallistua kristilliseen sananpalvelukseen sellaisina aikoina, joina miehesi ei ole kotona. Kristityn vaimon on viisasta olla saarnaamatta miehelleen silloin, kun tämä ei halua kuunnella. Hän noudattaa sen sijaan apostoli Pietarin neuvoa: ”Te vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.” (1. Pietarin kirje 3:1, 2.) Kristityt vaimot yrittävät jatkuvasti ilmaista täydemmin Jumalan hengen hedelmiä (Galatalaisille 5:22, 23).

KUN VAIMO EI OLE AKTIIVINEN KRISTITTY

10. Miten uskovan miehen tulee kohdella vaimoaan, jos tämä ei ole aktiivinen kristitty?

¹⁰ Entä jos mies on aktiivinen kristitty, mutta vaimo ei? Raamatussa neuvotaan, mitä sellaisissa tilanteissa tulee tehdä. Siinä sanotaan: ”Jos jollakulla veljellä on ei-uskova vaimo ja tämä kuitenkin suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön hän jättäkö tätä.” (1. Korinttilaisille 7:12.) Lisäksi siinä kehotetaan aviomiehiä: ”Rakastakaa jatkuvasti vaimoanne.” (Kolossalaisille 3:19.)

11. Miten mies voi ilmaista tarkkanäköisyyttä ja toimia tahdikkaasti vaimonsa päänä, jos tämä kuuluu johonkin muuhun uskontoon?

¹¹ Jos vaimollasi on erilainen vakaumus kuin sinulla, muista erityisen huolellisesti osoittaa häntä kohtaan kunnioitusta ja ottaa huomioon hänen tunteensa. Koska hän on aikuinen ihminen, hänelle kuuluu kohtuullinen vapaus noudattaa omia uskonnollisia käsityksiään, vaikket niitä hyväksyisikään. Älä odota, että kun kerrot hänelle ensi kertaa vakaumuksestasi, hän hylkää heti vanhat uskonkäsityksensä ja omaksuu jotain uutta. Sen sijaan että sanoisit jyrkästi hänen ja hänen perheensä pitkään vaalimien tapojen olevan vääriä, pyri kärsivällisesti perustelemaan hänelle asiaa Raamatun avulla. Hän saattaa tuntea itsensä laiminlyödyksi, jos omistat seurakunnan toimiin paljon aikaa. Hän voi vastustaa ponnistelujasi Jehovan palveluksessa, mutta pohjimmiltaan hän kenties vain haluaa sanoa, että hän kaipaa enemmän aikaasi. Ole kärsivällinen. Rakkaudellinen huomaavaisuutesi voi ajan mittaan auttaa häntä omaksumaan tosi palvonnan. (Kolossalaisille 3:12–14; 1. Pietarin kirje 3:8, 9.)

LASTEN KASVATTAMINEN

12. Miten raamatullisia periaatteita tulee soveltaa lasten kasvatukseen silloinkin, kun miehellä ja hänen vaimollaan on erilaiset uskonnolliset vakaumukset?

¹² Ellei perheessä vallitse palvonta-asioista yksimielisyyttä, lasten uskonnollisesta opetuksesta tulee joskus kiistaa. Miten soveltaa raamatullisia periaatteita? Raamatun mukaan ensisijainen vastuu opettaa lapsia on isällä, mutta tärkeä osa on äidilläkin (Sananlaskut 1:8; vrt. 1. Mooseksen kirja 18:19; 5. Mooseksen kirja 11:18, 19). Vaikkei isä tunnustaisikaan Kristuksen johtoasemaa, hän on silti perheen pää.

13, 14. Mitä vaimo voi tehdä, jos hänen miehensä kieltää häntä viemästä lapsia kristillisiin kokouksiin tai tutkimasta heidän kanssaan?

¹³ Joillakin ei-uskovilla isillä ei ole mitään sitä vastaan, että äiti opettaa lapsille uskonnollisia asioita. Toiset taas vastustavat sitä. Entä jos miehesi ei anna sinun viedä lapsia seurakunnankokouksiin tai jopa kieltää sinua tutkimasta Raamattua heidän kanssaan kotona? Nyt sinun täytyy punnita useita velvollisuuksia – velvollisuuttasi Jehova Jumalaa, aviomies-päätäsi ja rakkaita lapsiasi kohtaan. Miten sovittaa nämä yhteen?

¹⁴ Haluat varmasti rukoilla asian johdosta (Filippiläisille 4:6, 7; 1. Johanneksen kirje 5:14). Mutta loppujen lopuksi sinun itsesi täytyy ratkaista, miten menettelet. Jos olet tahdikas ja ilmaiset miehellesi selvästi, ettet kyseenalaista hänen johtoasemaansa, hänen vastustuksensa voi lopulta lientyä. Vaikka miehesi kieltäisikin sinua viemästä lapsianne kokouksiin tai pitämästä heille tavanomaista raamatuntutkistelua, voit silti opettaa heitä. Yritä jokapäiväisessä keskustelussasi ja hyvällä esimerkilläsi juurruttaa heihin jossain määrin rakkautta Jehovaa kohtaan, uskoa hänen Sanaansa, kunnioitusta vanhempia – myös heidän isäänsä – kohtaan, rakkaudellista kiinnostusta toisiin ihmisiin ja tunnollisten työtapojen arvostusta. Isä voi aikanaan huomata hyvät tulokset ja arvostaa ponnistelujasi (Sananlaskut 23:24).

15. Mikä vastuu uskovalla isällä on lasten opettamisesta?

¹⁵ Jos sinä aviomiehenä olet uskova ja vaimosi ei ole, niin sinun on kannettava vastuu kasvattaa lapsianne ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4). Samalla sinun tulee tietysti kohdella vaimoasi huomaavaisesti, rakkaudellisesti ja järkevästi.

JOS VANHEMMILLASI ON ERI USKONTO

16, 17. Mitkä Raamatun periaatteet lasten täytyy muistaa, jos heidän omaksumansa uskonnollinen vakaumus poikkeaa heidän vanhempiensa vakaumuksesta?

¹⁶ Ei ole enää epätavallista, että alaikäisetkin lapset omaksuvat erilaisia uskonnollisia näkemyksiä kuin on heidän vanhemmillaan. Onko sinun tilanteesi tällainen? Jos on, niin Raamatussa on sinulle neuvoja.

¹⁷ Jumalan sanassa sanotaan: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi.’” (Efesolaisille 6:1, 2.) Vanhempia kohtaan tulee siis osoittaa tervettä kunnioitusta. Mutta vaikka on tärkeää totella heitä, ei tule jättää huomiotta tosi Jumalaa. Kun lapsi tulee siihen ikään, että hän alkaa päättää asioistaan, hänellä on teoistaan enemmän vastuuta. Tämä ei päde ainoastaan maalliseen lakiin vaan erityisesti Jumalan lakiin nähden. ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle”, sanotaan Raamatussa (Roomalaisille 14:12).

18, 19. Miten lapset, joiden vanhemmilla on eri uskonto, voivat auttaa näitä ymmärtämään heidän vakaumustaan paremmin?

¹⁸ Jos uskonkäsityksesi saavat sinut tekemään elämässäsi muutoksia, yritä ymmärtää vanhempiesi katsantokantaa. He ovat luultavasti hyvillään, jos sen ansiosta, mitä opit Raamatusta ja miten sovellat sen opetuksia, olet kunnioittavampi, tottelevaisempi ja uutterampi heidän toivomustensa noudattamisessa. Jos uusi vakaumuksesi saa sinut samalla kuitenkin hylkäämään uskonkäsityksiä ja tapoja, joita he pitävät henkilökohtaisesti arvossa, heistä voi tuntua siltä, että katsot ylen sitä perintöä, jonka he ovat yrittäneet sinulle antaa. He saattavat myös pelätä, miten sinun käy, jos toimintasi ei ole paikkakunnalla suosittua tai jos se suuntaa huomiosi pois sellaisista pyrkimyksistä, jotka voisivat heidän mielestään auttaa sinua menestymään aineellisesti. Esteenä voisi olla myös ylpeys. Heistä voi tuntua, että väität käytännössä olevasi itse oikeassa ja heidän olevan väärässä.

¹⁹ Yritä siksi mahdollisimman pian järjestää niin, että vanhempasi tapaavat jonkun paikallisseurakunnan vanhimman tai sen muita kypsiä todistajia. Kannusta vanhempiasi tulemaan valtakunnansaliin kuuntelemaan itse, mistä siellä puhutaan, ja näkemään omin silmin, millaisia ihmisiä Jehovan todistajat ovat. Vanhempiesi asenne voi aikanaan pehmetä. Silloinkin kun he vastustavat järkkymättömästi, hävittävät raamatullista kirjallisuutta ja kieltävät lapsia käymästä kristillisissä kokouksissa, on yleensä mahdollista lukea muualla, keskustella toisten kristittyjen kanssa sekä todistaa muille ja auttaa heitä vapaamuotoisesti. Voit myös rukoilla Jehovaa. Joidenkin nuorten täytyy odottaa, kunnes he ovat kyllin vanhoja muuttaakseen pois lapsuudenkodista, ennen kuin he voivat tehdä enemmän. Onpa tilanne kotona millainen tahansa, älä kuitenkaan unohda ’kunnioittaa isääsi ja äitiäsi’. Edistä osaltasi kodin rauhaa (Roomalaisille 12:17, 18). Ennen kaikkea pyri rauhaan Jumalan kanssa.

ISÄ- TAI ÄITIPUOLENA OLEMISEN HAASTE

20. Millaisia tunteita lapsilla voi olla, jos heillä on isä- tai äitipuoli?

²⁰ Useinkaan suurin haaste kodeissa ei johdu uskonnollisista vaan biologisista syistä. Monissa perheissä on nykyään lapsia toisen vanhemman tai molempien edellisistä avioliitoista. Sellaisessa perheessä lapset voivat tuntea mustasukkaisuutta ja kaunaa tai kenties ristipainetta lojaalisuuskysymyksissä. Siksi he saattavat torjua töykeästi isä- tai äitipuolen vilpittömät yritykset olla hyvä vanhempi. Mikä voi auttaa uusperhettä menestymään?

21. Miksi isä- tai äitipuolten tulee erikoisolosuhteistaan huolimatta etsiä apua Raamatun periaatteista?

²¹ On hyvä tajuta, että olosuhteiden erikoislaatuisuudesta huolimatta samat Raamatun periaatteet, jotka saavat muut perheet menestymään, soveltuvat uusperheisiinkin. Noiden periaatteiden sivuuttaminen voi näyttää helpottavan ongelmaa hetkellisesti, mutta tuottaa todennäköisesti murhetta myöhemmin (Psalmit 127:1; Sananlaskut 29:15). Kehitä viisautta ja tarkkanäköisyyttä – viisautta soveltaa jumalisia periaatteita kauaskantoiset siunaukset mielessä ja tarkkanäköisyyttä ymmärtää, miksi perheenjäsenet puhuvat ja toimivat tietyllä tavalla. Tarvitaan myös empatiaa. (Sananlaskut 16:21; 24:3; 1. Pietarin kirje 3:8.)

22. Miksi lasten voi olla vaikea hyväksyä isä- tai äitipuolta?

²² Jos olet isä- tai äitipuoli, saatat muistaa, että perheen ystävänä lapset kenties ottivat sinut tervetulleena vastaan. Mutta sen jälkeen kun sinusta tuli heidän isä- tai äitipuolensa, heidän suhtautumisensa on saattanut muuttua. Lapset muistavat biologisen vanhempansa, joka ei enää asu heidän kanssaan, ja sen tähden heidän mieltään voi vaivata lojaalisuutta koskeva ristiriita: heistä mahdollisesti tuntuu siltä, että haluat riistää sen kiintymyksen, jota he tuntevat poissa olevaa vanhempaa kohtaan. Toisinaan he voivat tokaista sinulle, ettet ole heidän isänsä tai heidän äitinsä. Sellainen sattuu kipeästi. Mutta ”älä ole hengessäsi hätäinen loukkaantumaan” (Saarnaaja 7:9). Kun on kysymys lasten tunteista, tarvitaan tarkkanäköisyyttä ja empatiaa.

23. Miten perheessä, jossa on lapsipuolia, voidaan huolehtia kurista?

²³ Nuo ominaisuudet ovat ratkaisevan tärkeitä, kun annetaan kuritusta. Johdonmukainen kuri on erittäin tärkeää (Sananlaskut 6:20; 13:1). Lisäksi koska kaikki lapset eivät ole samanlaisia, eri lapsia täytyy ehkä kurittaa eri tavoin. Joidenkin isä- tai äitipuolten mielestä ainakin aluksi voi olla parempi, että biologinen vanhempi huolehtii kasvatuksen tästä puolesta. On kuitenkin välttämätöntä, että molemmat vanhemmat ovat kurista samaa mieltä ja pitävät sitä yllä suosimatta lihallista jälkeläistään lapsipuolen kustannuksella (Sananlaskut 24:23). Tottelevaisuus on tärkeää, mutta on otettava huomioon myös se, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Älkää reagoiko asioihin liian voimakkaasti. Kurittakaa rakkaudessa. (Kolossalaisille 3:21.)

24. Miten uusperheessä voidaan torjua moraaliongelmien syntyminen vastakkaista sukupuolta olevien välille?

²⁴ Vaikeuksia voidaan paljolti torjua sillä, että perheessä keskustellaan asioista. Näin voidaan elämän tärkeimmät asiat pitää huomion keskipisteenä (vrt. Filippiläisille 1:9–11). Keskustelut voivat myös auttaa itse kutakin näkemään, miten hän voi omalta osaltaan työskennellä perheen tavoitteiden hyväksi. Rehellisten perhekeskustelujen avulla voidaan lisäksi torjua moraaliongelmia. Tyttöjen täytyy ymmärtää, millaisissa pukeissa esiintyä ja miten käyttäytyä isäpuolensa ja velipuoltensa seurassa, ja pojat tarvitsevat neuvoja oikeasta käytöksestä äitipuoltaan ja mahdollisia sisarpuoliaan kohtaan (1. Tessalonikalaisille 4:3–8).

25. Minkä ominaisuuksien avulla uusperheessä säilyy rauha?

²⁵ Suhtaudu isä- tai äitipuolena olemisen erikoishaasteeseen kärsivällisesti. Uusien suhteiden luominen vaatii aikaa. Sellaisten lasten rakkauden ja kunnioituksen ansaitseminen, joihin sinulla ei ole biologisia siteitä, voi olla melkoinen tehtävä. Mutta se on mahdollista. Avain uusperheen rauhaan on viisas ja tarkkanäköinen sydän yhdistyneenä voimakkaaseen haluun miellyttää Jehovaa (Sananlaskut 16:20). Sellaisten ominaisuuksien avulla voi selviytyä myös muista tilanteista.

JAKAAKO AINEELLISEN TAVOITTELU KOTIANNE?

26. Miten aineellista koskevat ongelmat ja asenteet voivat aiheuttaa perheessä erimielisyyttä?

²⁶ Aineellista koskevat ongelmat ja asenteet voivat synnyttää perheissä monenlaisia erimielisyyksiä. On valitettavaa, että joitakin perheitä repivät rahaa koskevat kiistat ja halu tulla rikkaaksi – tai ainakin vähän rikkaammaksi. Kahtiajako voi syntyä, kun kumpikin puoliso käy ansiotyössä ja katsoo, että oma palkka kuuluu vain itselle. Vaikka riidoilta vältyttäisiinkin, aikataulu voi molempien työssäkäynnin vuoksi muodostua niin tiukaksi, ettei puolisoilta jää paljonkaan aikaa toisilleen. Maailmassa on yhä yleisempää, että isät asuvat poissa perheensä luota pitkiä aikoja – kuukausia tai jopa vuosia – ansaitakseen enemmän rahaa kuin he voisivat milloinkaan ansaita kotoa käsin. Tämä voi johtaa hyvin vakaviin ongelmiin.

27. Muun muassa mitkä periaatteet voivat auttaa taloudellisessa puristuksessa olevaa perhettä?

²⁷ Näiden tilanteiden käsittelemisestä ei voida esittää sääntöjä, sillä eri perheillä on erilaisia paineita ja tarpeita. Raamatun neuvot voivat silti auttaa. Esimerkiksi Sananlaskujen 13:10:ssä ilmaistaan, että tarpeeton kamppailu saatetaan joskus välttää ’neuvottelemalla keskenään’. Tähän ei sisälly vain omien käsitystensä esittäminen vaan se, että pyydetään neuvoa ja otetaan selvää siitä, miten toinen suhtautuu asiaan. Realistisen talousarvion laatiminen voi sekin saada perheenjäsenet puhaltamaan yhteen hiileen. Joskus on molempien puolisoiden välttämätöntä työskennellä – kenties tilapäisesti – kodin ulkopuolella, jotta selviydyttäisiin ylimääräisistä menoista, varsinkin kun on lapsia tai muita elätettäviä. Mies saattaa tällaisessa tapauksessa vakuuttaa vaimolleen, että hänellä on yhä aikaa tälle. Hän voi yhdessä lasten kanssa auttaa rakkaudellisesti tekemällä osan siitä työstä, jonka äiti normaalisti hoitaisi yksin (Filippiläisille 2:1–4).

28. Mitkä muistutukset, jos niitä noudatetaan, auttavat perhettä työskentelemään yksimielisyyden hyväksi?

²⁸ Muistakaa kuitenkin, että vaikka tässä asiainjärjestelmässä tarvitaan rahaa, se ei tuota onnellisuutta. Se ei totisesti anna elämää (Saarnaaja 7:12). Aineellisen liiallinen korostaminen voi suistaa hengelliseen ja moraaliseen perikatoon (1. Timoteukselle 6:9–12). On paljon parempi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan varmana siitä, että hän siunaa ponnistelumme elämän välttämättömyyksien hankkimiseksi! (Matteus 6:25–33; Heprealaisille 13:5.) Kun pidätte hengelliset edut ensi sijalla ja pyritte rauhaan ennen kaikkea Jumalan kanssa, voitte huomata, että vaikka jotkin seikat kenties jakavat perhettänne, se saavuttaa todellisen yksimielisyyden kaikkein tärkeimmissä asioissa.

1. Mitä kätkettyjä ongelmia on joissakin perheissä?

VANHA auto on juuri pesty ja vahattu. Ohikulkijoista se näyttää kiiltävältä, melkein kuin uudelta. Mutta pinnan alla sen koria jäytää ruoste. Samoin on joidenkin perheiden laita. Vaikka tilanne näyttää ulkonaisesti hyvältä, hymyilevät kasvot kätkevät taakseen pelkoa ja tuskaa. Suljettujen ovien takana jotkin seikat jäytävät perheen rauhaa. Kaksi ongelmaa, jotka voivat vaikuttaa näin, ovat alkoholismi ja väkivalta.

ALKOHOLISMISTA AIHEUTUVA VAHINKO

2. a) Mikä on Raamatun kanta alkoholijuomien käyttöön? b) Mitä on alkoholismi?

² Raamatussa ei tuomita alkoholijuomien kohtuullista käyttöä, mutta siinä kyllä tuomitaan juopumus (Sananlaskut 23:20, 21; 1. Korinttilaisille 6:9, 10; 1. Timoteukselle 5:23; Titukselle 2:2, 3). Alkoholismi on kuitenkin enemmän kuin juopumus; se on kroonista, pakonomaista himoa alkoholijuomiin ja kyvyttömyyttä kontrolloida niiden käyttöä. Alkoholistit voivat olla aikuisia. Valitettavasti he voivat olla myös nuoria.

3, 4. Kuvaile, miten alkoholismi vaikuttaa alkoholistin puolisoon ja lapsiin.

³ Raamatussa osoitettiin kauan sitten, että alkoholin väärinkäyttö voi rikkoa perheen rauhan (5. Mooseksen kirja 21:18–21). Alkoholismin jäytävät vaikutukset tuntee koko perhe. Vaimo voi keskittää kaiken huomionsa yrityksiin saada alkoholisti lopettamaan juomisensa tai kestää hänen arvaamatonta käytöstään.a Hän koettaa piilottaa väkijuomat, heittää ne pois, kätkeä miehensä rahat ja vedota tämän rakkauteen perhettään, elämää ja jopa Jumalaa kohtaan – mutta alkoholisti vain juo. Toistuvat epäonnistumiset yrityksissä hillitä miehen juomista saavat vaimon turhautumisen ja riittämättömyyden tunteen valtaan. Häntä voivat alkaa vaivata pelko, suuttumus, syyllisyys, hermostuneisuus, huoli ja itsekunnioituksen puute.

⁴ Lapset eivät välty vanhempansa alkoholismin vaikutuksilta. Joitakuita pahoinpidellään fyysisesti. Toiset kokevat sukupuolista ahdistelua. He saattavat jopa syyttää itseään vanhemman alkoholismista. Alkoholistin epäjohdonmukainen käytös järkyttää usein heidän kykyään luottaa toisiin. Koska lasten ei ole helppo puhua siitä, mitä kotona tapahtuu, he saattavat oppia tukahduttamaan tunteensa, ja tästä on usein vahingollisia fyysisiä seurauksia (Sananlaskut 17:22). Tällaisia lapsia saattaa vielä aikuisenakin vaivata itseluottamuksen tai itsekunnioituksen puute.

MITÄ PERHE VOI TEHDÄ?

5. Miten alkoholismia voidaan hoitaa, ja miksi tämä on vaikeaa?

⁵ Vaikka monet asiantuntijat sanovat, ettei alkoholismia voi parantaa, useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että siitä voi jossain määrin toipua noudattamalla ehdotonta raittiutta (vrt. Matteus 5:29). Alkoholistin saaminen ottamaan vastaan apua on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska hän ei yleensä myönnä, että hänellä on ongelma. Mutta kun perheenjäsenet ryhtyvät toimiin voidakseen selviytyä hänen alkoholisminsa heille aiheuttamista vaikutuksista, alkoholisti voi alkaa ymmärtää, että hänellä on ongelma. Eräs lääkäri, jolla on kokemusta alkoholistien ja heidän perheidensä auttamisesta, sanoi: ”Mielestäni tärkeintä on se, että perhe yksinkertaisesti elää omaa elämäänsä niin terveesti kuin pystyy. Alkoholisti joutuu näkemään yhä selvemmin, miten suuri vastakohta hän on muulle perheelle.”

6. Mistä alkoholistien perheet voivat saada parhaat neuvot?

⁶ Jos perheessäsi on alkoholisti, Raamatun henkeytetyt neuvot voivat auttaa sinua viettämään mahdollisimman tervettä elämää (Jesaja 48:17; 2. Timoteukselle 3:16, 17). Mietihän joitakin periaatteita, jotka ovat auttaneet perheitä selviytymään alkoholismin aiheuttamista ongelmista.

7. Kenessä on syy, jos joku perheenjäsen on alkoholisti?

⁷ Lakkaa ottamasta syytä kokonaan omille niskoillesi. Raamatussa sanotaan, että ”kukin joutuu kantamaan oman kuormansa” ja että ”kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle” (Galatalaisille 6:5; Roomalaisille 14:12). Alkoholisti voi yrittää vihjailla, että syy on perheenjäsenissä. Hän saattaa esimerkiksi sanoa, ettei hän joisi, jos häntä kohdeltaisiin perheessä paremmin. Jos toiset näyttävät olevan samaa mieltä hänen kanssaan, he kannustavat häntä jatkamaan juomista. Mutta vaikka joutuisimme kärsimään olosuhteiden tai muiden ihmisten vuoksi, me kaikki – myös alkoholistit – olemme vastuussa siitä, mitä teemme (vrt. Filippiläisille 2:12).

8. Muun muassa millä tavoin alkoholistia voidaan auttaa näkemään ongelmansa seuraukset?

⁸ Älä ajattele, että sinun täytyy aina suojella alkoholistia hänen juomisensa seurauksilta. Se, mitä Raamatun sananlasku sanoo raivostuvasta ihmisestä, voisi soveltua yhtä hyvin alkoholistiin: ”Jos vapauttaisit hänet, niin joudut tekemään sen yhä uudelleen.” (Sananlaskut 19:19.) Anna alkoholistin tuntea juomisensa vaikutukset. Siivotkoon hän aiheuttamansa sotkun itse tai soittakoon työnantajalleen juopottelunsa jälkeisenä aamuna.

9, 10. Miksi alkoholistien perheiden tulisi ottaa vastaan apua, ja erityisesti keiden apua heidän tulee etsiä?

⁹ Ota vastaan apua muilta. Sananlaskujen 17:17:ssä sanotaan: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Alkoholistin perheessä on ahdinkoa. Sinä tarvitset apua. Älä epäröi turvautua ’tosi tovereihin’ saadaksesi tukea (Sananlaskut 18:24). Kun keskustelet toisten kanssa, jotka ymmärtävät ongelmaa tai ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, voit saada käytännöllisiä ehdotuksia siitä, mitä tehdä ja mitä ei. Mutta ole tasapainoinen. Puhu asiasta sellaisten ihmisten kanssa, joihin luotat, jotka pitävät ’luottamuksellisen puheesi’ omana tietonaan (Sananlaskut 11:13).

¹⁰ Opettele luottamaan kristittyihin vanhimpiin. Kristillisen seurakunnan vanhimmat voivat olla suureksi avuksi. Nämä kypsät miehet ovat perehtyneet Jumalan sanaan, ja heillä on kokemusta sen periaatteiden soveltamisesta. He voivat osoittautua ”kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa” (Jesaja 32:2). Sen lisäksi, että kristityt vanhimmat suojelevat koko seurakuntaa vahingolliselta vaikutukselta, he myös lohduttavat ja virvoittavat yksilöitä, joilla on ongelmia, ja ovat heistä henkilökohtaisesti kiinnostuneita. Käytä heidän apuaan hyväksesi täysin määrin.

11, 12. Keneltä alkoholistien perheet saavat suurimman avun, ja miten tätä tukea annetaan?

¹¹ Ammenna ennen kaikkea voimaa Jehovalta. Raamatussa on lämmin vakuutus: ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” (Psalmit 34:18.) Jos sinusta tuntuu siltä, että sydämesi on särkynyt tai että henkesi on musertunut niiden paineiden vuoksi, joita eläminen alkoholistin perheessä aiheuttaa, niin muista, että ”Jehova on lähellä”. Hän ymmärtää, miten vaikeat perheolosi ovat. (1. Pietarin kirje 5:6, 7.)

¹² Siihen uskominen, mitä Jehova sanoo Sanassaan, voi auttaa sinua selviytymään huolten keskellä (Psalmit 130:3, 4; Matteus 6:25–34; 1. Johanneksen kirje 3:19, 20). Jumalan sanan tutkiminen ja sen periaatteiden mukaisesti eläminen voivat tuoda Jumalan pyhän hengen avun, niin että saat ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, selviytyäksesi päivästä toiseen (2. Korinttilaisille 4:7).b

13. Mikä toinen ongelma vahingoittaa monia perheitä?

¹³ Alkoholin väärinkäyttö voi johtaa toiseen ongelmaan, joka vahingoittaa monia perheitä: perheväkivaltaan.

PERHEVÄKIVALLAN AIHEUTTAMA VAHINKO

14. Milloin perheväkivalta alkoi, ja millainen tilanne on nykyään?

¹⁴ Ihmiskunnan historian ensimmäinen väkivallanteko oli perheväkivaltaa, jossa oli osallisina kaksi veljestä, Kain ja Abel (1. Mooseksen kirja 4:8). Kaikenlainen perheväkivalta on siitä pitäen vitsannut ihmiskuntaa. On miehiä, jotka hakkaavat vaimoaan, vaimoja, jotka kohtelevat kaltoin miestään, vanhempia, jotka lyövät julmasti pieniä lapsiaan, ja aikuisia lapsia, jotka pahoinpitelevät iäkkäitä vanhempiaan.

15. Miten perheväkivalta vaikuttaa perheenjäsenten tunne-elämään?

¹⁵ Perheväkivallasta on paljon muutakin vahinkoa kuin pelkät fyysiset arvet. Eräs mukiloitu vaimo sanoi: ”On kestettävä paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita. Aamuisin haluttaisi useimmiten vain jäädä vuoteeseen siinä toivossa, että kaikki on ollut vain pahaa unta.” Lapsista, jotka näkevät tai kokevat perheväkivaltaa, voi itsestään tulla väkivaltaisia, kun he kasvavat aikuisiksi ja perustavat oman perheen.

16, 17. Millaista on henkinen pahoinpitely, ja miten se vaikuttaa perheenjäseniin?

¹⁶ Perheväkivalta ei rajoitu fyysiseen pahoinpitelyyn. Hyökkäykset ovat usein sanallisia. Sananlaskujen 12:18:ssa sanotaan: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin.” Näihin perheväkivallalle ominaisiin ”pistoihin” sisältyvät nimittely ja huutaminen samoin kuin jatkuva arvostelu, solvaaminen ja fyysisellä väkivallalla uhkailu. Henkisen väkivallan aiheuttamat vammat eivät näy, eivätkä toiset useinkaan huomaa niitä.

¹⁷ Erityisen surullista on lapsen henkinen pahoinpitely: hänen kykyjensä, älykkyytensä tai ihmisarvonsa alituinen arvostelu ja väheksyntä. Tällainen sanallinen pahoinpitely voi raunioittaa lapsen itseluottamuksen. Kaikkia lapsia täytyy tosin kurittaa. Mutta Raamatussa neuvotaan isiä: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21.)

MITEN VÄLTTÄÄ PERHEVÄKIVALTAA

18. Mistä perheväkivalta lähtee, ja miten se Raamatun mukaan voidaan lopettaa?

¹⁸ Perheväkivalta lähtee sydämestä ja mielestä; toimintatapamme johtuu siitä, miten ajattelemme (Jaakobin kirje 1:14, 15). Lopettaakseen väkivallantekonsa pahoinpitelijän täytyy muuttaa ajattelutapansa (Roomalaisille 12:2). Onko se mahdollista? On. Jumalan sanalla on voima muuttaa ihmisiä. Se voi murtaa jopa turmiollisten näkemysten ”linnoituksia” (2. Korinttilaisille 10:4; Heprealaisille 4:12). Raamatun täsmällinen tuntemus voi saada ihmisissä aikaan niin täydellisen muutoksen, että heidän sanotaan pukevan ylleen uuden persoonallisuuden (Efesolaisille 4:22–24; Kolossalaisille 3:8–10).

19. Miten kristityn tulee suhtautua aviopuolisoon ja kohdella häntä?

¹⁹ Suhtautuminen aviopuolisoon. Jumalan sanassa sanotaan: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.” (Efesolaisille 5:28.) Raamatussa sanotaan lisäksi, että miehen tulee osoittaa vaimolleen ”kunniaa niin kuin heikommalle astialle” (1. Pietarin kirje 3:7). Vaimoja kehotetaan ”rakastamaan miestään” ja tuntemaan ”syvää kunnioitusta” häntä kohtaan (Titukselle 2:4; Efesolaisille 5:33). Kukaan Jumalaa pelkäävä mies ei voi totuudellisesti väittää todella kunnioittavansa vaimoaan, jos hän käy tämän kimppuun fyysisesti tai sanallisesti. Eikä yksikään vaimo, joka räyhää miehelleen, puhuu hänelle ivallisesti tai nalkuttaa hänelle jatkuvasti, voi sanoa todella rakastavansa ja kunnioittavansa häntä.

20. Kenen edessä vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, ja miksi heidän ei tule olla epärealistisia siinä, mitä he odottavat näiltä?

²⁰ Oikea suhtautuminen lapsiin. Lapset ansaitsevat vanhempiensa rakkauden ja huomion – he suorastaan tarvitsevat sitä. Jumalan sanassa lasten sanotaan olevan ”perintö Jehovalta” ja ”palkka” (Psalmit 127:3). Vanhemmilla on Jehovan edessä vastuu huolehtia tästä perinnöstä. Raamatussa puhutaan ”lapsen ominaispiirteistä” ja poikaiän ”tyhmyydestä” (1. Korinttilaisille 13:11; Sananlaskut 22:15). Vanhempien ei tulisi yllättyä, jos he havaitsevat lapsissaan tyhmyyttä. Nämä eivät ole aikuisia. Vanhempien ei tule vaatia enempää kuin on sopivaa, kun otetaan huomioon lapsen ikä, perhetausta ja kyvyt (ks. 1. Mooseksen kirja 33:12–14).

21. Millainen on jumalinen tapa suhtautua iäkkäisiin vanhempiin ja kohdella heitä?

²¹ Suhtautuminen iäkkäisiin vanhempiin. 3. Mooseksen kirjan 19:32:ssa sanotaan: ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon.” Jumalan laki edisti näin arvonantoa ja kunnioitusta iäkkäitä ihmisiä kohtaan. Tämä voi olla haastavaa, kun iäkäs isä tai äiti tuntuu ylettömän vaativalta tai on sairas niin ettei kenties liiku tai ajattele kovin nopeasti. Lapsia kehotetaan silti ”maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen” (1. Timoteukselle 5:4). Tämä merkitsisi näiden kohtelemista arvokkaasti ja kunnioittavasti ja kenties jopa näiden taloudellista tukemista. Se, että fyysisesti tai muulla tavoin kohtelee huonosti iäkkäitä vanhempiaan, on ehdottomasti ristiriidassa sen kanssa, miten meitä kehotetaan Raamatussa toimimaan.

22. Mikä ominaisuus on ratkaiseva perheväkivallan voittamisessa, ja miten tätä ominaisuutta voi harjoittaa?

²² Kehitä itsehillintää. Sananlaskujen 29:11:ssä sanotaan: ”Koko henkensä typerä purkaa, mutta viisas säilyttää sen tyynenä loppuun asti.” Miten voit pitää henkesi kurissa? Sen sijaan että antaisit turhautumisen patoutua sisälläsi, selvitä nopeasti esiin nousevat vaikeudet (Efesolaisille 4:26, 27). Jos sinusta tuntuu, ettet pysty hillitsemään itseäsi, lähde pois. Rukoile, että Jumalan pyhä henki tuottaisi sinussa itsehillintää (Galatalaisille 5:22, 23). Kävely tai jonkinlainen liikunta voi auttaa sinua hillitsemään tunteitasi. (Sananlaskut 17:14, 27.) Pyri olemaan ”hidas vihastumaan” (Sananlaskut 14:29).

EROTAKO VAI PYSYÄKÖ YHDESSÄ?

23. Mitä voi tapahtua, jos joku kristillisen seurakunnan jäsen toistuvasti ja katumattomasti päästää valloilleen väkivaltaisen vihan, mihin ehkä sisältyy perheen pahoinpitely?

²³ Raamatussa luetaan Jumalan tuomitsemien tekojen joukkoon ”vihollisuudet, riita, – – vihanpuuskat” ja sanotaan, että ”ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Galatalaisille 5:19–21). Siksi kristillisestä seurakunnasta voidaan erottaa sellainen itseään kristityksi väittävä ihminen, joka toistuvasti ja katumattomasti päästää valloilleen väkivaltaisen vihan, mihin ehkä sisältyy puolison tai lasten pahoinpitely (vrt. 2. Johanneksen kirje 9, 10). Näin seurakunta pidetään puhtaana pahoinpitelyyn syyllistyvistä ihmisistä (1. Korinttilaisille 5:6, 7; Galatalaisille 5:9).

24. a) Miten pahoinpidelty puoliso voi päättää toimia? b) Miten tilanteesta huolestuneet ystävät ja vanhimmat voivat tukea pahoinpideltyä puolisoa, mutta mitä heidän ei tule tehdä?

²⁴ Entä jos väkivaltainen puoliso mukiloi alituisesti kristittyä eikä osoita minkäänlaisia muuttumisen merkkejä? Jotkut ovat pitäneet syystä tai toisesta parempana pysyä tuon pahoinpitelyyn syyllistyvän puolison luona. Toiset ovat päättäneet lähteä, koska he katsovat, että heidän fyysinen, henkinen ja hengellinen terveytensä – kenties jopa heidän henkensä – on vaarassa. Se, mihin perheväkivallan uhri näissä oloissa päättää ryhtyä, on Jehovan edessä tehtävä omakohtainen ratkaisu. (1. Korinttilaisille 7:10, 11.) Hyvää tarkoittavat ystävät, sukulaiset tai kristityt vanhimmat haluavat ehkä tarjota apua ja neuvoja, mutta heidän ei tule painostaa uhria mihinkään nimenomaiseen menettelyyn. Ratkaisu kuuluu hänelle itselleen. (Roomalaisille 14:4; Galatalaisille 6:5.)

VAHINGOLLISTEN ONGELMIEN LOPPU

25. Mikä on Jehovan tarkoitus perheen suhteen?

²⁵ Kun Jehova yhdisti Aadamin ja Eevan avioliittoon, hän ei missään vaiheessa tarkoittanut, että perheitä jäytäisi alkoholismi, väkivalta tai jokin muu vahingollinen ongelma (Efesolaisille 3:14, 15). Perheen piti olla paikka, jossa kukoistaisivat rakkaus ja rauha ja jossa huolehdittaisiin sen jokaisen jäsenen henkisistä, tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeista. Kun synti astui kuvaan mukaan, perhe-elämä kuitenkin rappeutui nopeasti (vrt. Saarnaaja 8:9).

26. Millainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka yrittävät elää Jehovan vaatimusten mukaisesti?

²⁶ Onneksi Jehova ei ole luopunut perhettä koskevasta tarkoituksestaan. Hän lupaa panna alulle rauhaisan uuden maailman, jossa ihmiset ”todella asuvat turvassa kenenkään saattamatta heitä vapisemaan” (Hesekiel 34:28). Silloin alkoholismi, perheväkivalta ja kaikki muut perheitä nykyään vahingoittavat ongelmat kuuluvat menneisyyteen. Ihmiset eivät hymyile kätkeäkseen pelkonsa ja tuskansa, vaan siksi, että he ”iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta” (Psalmit 37:11).

1, 2. Mitä tulee kysyä, kun avioliitto on vaikeuksissa?

VUONNA 1988 italialaisnainen Lucia oli hyvin masentunut.a Hänen kymmenen vuotta kestänyt avioliittonsa oli kariutumaisillaan. Hän oli monesti yrittänyt sovintoa miehensä kanssa, mutta siitä ei vain tullut mitään. Siksi hän päätyi yhteensopimattomuuden vuoksi asumuseroon ja joutui nyt huolehtimaan kahden tyttärensä kasvattamisesta yksinään. Lucia sanoo tuota aikaa muistellen: ”Olin varma, ettei mikään pystyisi pelastamaan avioliittoamme.”

² Jos sinulla on avio-ongelmia, pystyt ehkä kuvittelemaan, miltä Luciasta tuntui. Avioliittosi voi rakoilla, ja saatat miettiä, voidaanko se vielä pelastaa. Jos tilanne on tällainen, sinun voi olla hyvä pohtia kysymystä: olenko noudattanut kaikkia niitä hyviä neuvoja, jotka Jumala on antanut Raamatussa avioliiton onnistumiseksi? (Psalmit 119:105.)

3. Vaikka avioerot ovat yleistyneet, niin miten niiden kerrotaan vaikuttaneen moniin eronneisiin ja heidän perheisiinsä?

³ Kun miehen ja vaimon välit ovat hyvin kireät, avioliiton purkaminen voi tuntua helpoimmalta ratkaisulta. Mutta vaikka hajonneiden perheiden määrä on monissa maissa kasvanut tyrmistyttävän suureksi, tuoreiden tutkimusten mukaan jälkeenpäin melkoinen osa eronneista miehistä ja naisista pitää välirikkoaan valitettavana asiana. Monilla heistä on enemmän niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin terveysongelmia kuin niillä, jotka pitävät kiinni avioliitostaan. Avioerolasten hämmennys ja paha olo kestää usein vuosikausia. Perheen hajoamisesta kärsivät myös eronneiden vanhemmat ja perheen ystävät. Entä miten Jumala, avioliiton Alkuunpanija, suhtautuu tilanteeseen?

4. Miten avio-ongelmat tulee hoitaa?

⁴ Kuten edellisissä luvuissa kävi ilmi, Jumala tarkoitti avioliiton elinikäiseksi siteeksi (1. Mooseksen kirja 2:24). Miksi sitten niin moni avioliitto hajoaa? Se ei ehkä tapahdu hetkessä. Yleensä siitä nähdään varoittavia merkkejä. Avioliiton pienet ongelmat voivat kasvaa kasvamistaan, kunnes ne tuntuvat ylipääsemättömiltä. Mutta jos nämä ongelmat hoidettaisiin viivyttelemättä Raamatun avulla, monen avioparin välirikko voitaisiin välttää.

OLE REALISTINEN

5. Mikä realistinen tilanne tulee hyväksyä jokaisessa avioliitossa?

⁵ Ongelmia tulee joskus siitä, että toisella aviopuolisolla tai molemmilla saattaa olla epärealistisia odotuksia. Rakkausromaanit, ajanvietelehdet, televisio-ohjelmat ja elokuvat voivat synnyttää toiveita ja unelmia, jotka ovat kaukana todellisesta elämästä. Kun nämä unelmat eivät toteudukaan, ihminen voi tuntea itsensä petetyksi, tyytymättömäksi ja jopa katkeraksi. Mutta miten kaksi epätäydellistä ihmistä voi saada onnea avioliitossa? Menestyksellisen suhteen aikaansaaminen vaatii työtä.

6. a) Mikä tasapainoinen näkemys avioliitosta esitetään Raamatussa? b) Mitä erimielisyyden aiheita avioliitossa voi olla?

⁶ Raamattu on käytännöllinen. Siinä tunnustetaan avioliiton mukana tuleva ilo, mutta myös varoitetaan, että naimisiin menevillä on ”ahdistusta lihassaan” (1. Korinttilaisille 7:28). Kuten on jo käynyt ilmi, molemmat puolisot ovat epätäydellisiä ja taipuvaisia syntiin. Kumpikin puoliso on henkiseltä ja tunneperäiseltä rakenteeltaan erilainen, ja kumpikin on saanut erilaisen kasvatuksen. He ovat joskus eri mieltä rahasta, lapsista ja toistensa sukulaisista. Ristiriitoja voivat aiheuttaa myös yhteisen ajan niukkuus ja seksuaaliset ongelmat.b Sellaisten asioiden käsitteleminen vaatii aikaa, mutta rohkaise mielesi! Useimmat avioparit pystyvät kohtaamaan tällaiset ongelmat ja ratkaisemaan ne molempia tyydyttävällä tavalla.

KESKUSTELKAA ERIMIELISYYKSISTÄ

7, 8. Jos tunteita on loukattu tai on syntynyt väärinkäsityksiä, niin miten tilanne tulisi Raamatun mukaan käsitellä?

⁷ Monien on vaikea selvittää tilanne tyynesti, kun heidän tunteitaan on loukattu, heidät on ymmärretty väärin tai he ovat epäonnistuneet jossakin. Puoliso ei ehkä kerro suoraan, että hän tuntee tulleensa väärin ymmärretyksi, vaan kiihtyy ja liioittelee ongelmaa. Moni sanoo: ”Sinä et ole kiinnostunut muista kuin itsestäsi” tai: ”Et rakasta minua.” Tuo toinen saattaa puolestaan kieltäytyä vastaamasta, koska ei halua riidellä.

⁸ On parempi noudattaa Raamatun neuvoa: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” (Efesolaisille 4:26.) Eräältä onnellisessa avioliitossa olevalta avioparilta kysyttiin heidän 60-vuotishääpäivänään, mikä oli heidän menestyksellisen avioliittonsa salaisuus. Mies sanoi: ”Olemme oppineet, ettei meidän pidä mennä nukkumaan ennen kuin olemme selvittäneet kaikki erimielisyydet, ovatpa ne olleet miten vähäpätöisiä tahansa.”

9. a) Minkä Raamattu ilmaisee olevan hyvin tärkeä osa viestintää? b) Mitä aviopuolisoiden on usein tarpeellista tehdä, vaikka se vaatiikin rohkeutta ja nöyryyttä?

⁹ Kun mies ja vaimo ovat eri mieltä, kummankin täytyy olla ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihastumaan” (Jaakobin kirje 1:19). Kuunneltuaan tarkasti toisiaan molemmat osapuolet voivat katsoa tarpeelliseksi pyytää anteeksi (Jaakobin kirje 5:16). Vaatii nöyryyttä ja rohkeutta sanoa vilpittömästi: ”Anteeksi, että loukkasin sinua.” Erimielisyyksien käsitteleminen tällä tavoin auttaa kuitenkin avioparia suuresti sekä ratkaisemaan ongelmansa että kehittämään lämpimät ja läheiset suhteet, joiden ansiosta he nauttivat toistensa seurasta enemmän.

AVIOPUOLISOLLE KUULUVAN ANTAMINEN

10. Mikä suoja, jota Paavali suositti Korintin kristityille, voisi soveltua kristittyyn nykyään?

¹⁰ Kirjoittaessaan korinttilaisille apostoli Paavali suositteli avioliittoa ”haureuden yleisyyden vuoksi” (1. Korinttilaisille 7:2). Maailma on nykyään yhtä paha kuin muinainen Korintti tai vielä pahempikin. Moraalittomat aiheet, joista maailman ihmiset keskustelevat avoimesti, heidän säädytön pukeutumistapansa sekä aikakauslehdissä, kirjoissa, televisiossa ja elokuvissa yleisesti esitettävät aistilliset kertomukset kiihottavat kaikki yhdessä luvattomia sukupuolihaluja. Apostoli Paavali sanoi korinttilaisille, jotka elivät vastaavanlaisessa ympäristössä: ”Parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa.” (1. Korinttilaisille 7:9.)

11, 12. a) Mitä aviomiehen ja vaimon kuuluu antaa toisilleen, ja missä hengessä se tulisi antaa? b) Miten tilanne tulee hoitaa, jos aviovelvollisuuksista on tilapäisesti pidätyttävä?

¹¹ Siksi Raamatussa käsketään naimisissa olevia kristittyjä: ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen.” (1. Korinttilaisille 7:3.) Huomaa, että tässä korostetaan antamista – ei vaatimista. Avioliiton intiimi kanssakäyminen tuottaa todellista tyydytystä vain, jos kumpikin osapuoli on kiinnostunut toisen parhaasta. Raamatussa esimerkiksi käsketään miehiä kohtelemaan vaimoaan ”tiedon mukaan” (1. Pietarin kirje 3:7). Tämä pitää erityisesti paikkansa sen antamisesta ja saamisesta, mikä kuuluu aviopuolisolle. Ellei vaimoa kohdella hellästi, hänen voi olla vaikea nauttia tästä avioliiton puolesta.

¹² Toisinaan aviopuoliso voi joutua epäämään toiselta sen, mikä tälle avioliitossa kuuluu. Tämä voi pitää paikkansa vaimosta tiettyinä kuukauden aikoina tai silloin, kun hän tuntee itsensä hyvin väsyneeksi (vrt. 3. Mooseksen kirja 18:19). Näin voi olla aviomiehen laita, kun hän käsittelee työssään jotakin vakavaa ongelmaa ja tuntee olevansa henkisesti uupunut. Tällainen tilapäinen pidättyminen aviovelvollisuuksien suorittamisesta voidaan hoitaa parhaiten siten, että molemmat osapuolet keskustelevat avoimesti tilanteesta ja myöntyvät siihen ”keskinäisestä sopimuksesta” (1. Korinttilaisille 7:5). Näin kumpikaan osapuoli ei tee hätäisesti vääriä päätelmiä. Mutta jos vaimo epää tahallaan mieheltään sen, mikä tälle kuuluu, tai jos mies ei tieten tahtoen anna sitä rakkaudellisesti, puoliso voi joutua alttiiksi kiusaukselle. Silloin voi avioliitossa tulla ongelmia.

13. Miten kristityt voivat säilyttää ajatuksensa puhtaina?

¹³ Avioituneiden Jumalan palvelijoiden, niin kuin kaikkien kristittyjen, täytyy karttaa pornografiaa, joka voi herättää epäpuhtaita ja luonnottomia haluja (Kolossalaisille 3:5). Heidän täytyy myös pitää vaari ajatuksistaan ja teoistaan aina kun he ovat tekemisissä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Jeesus varoitti: ”Jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matteus 5:28.) Noudattamalla Raamatun neuvoja sukupuolisuhteista aviopuolisoiden pitäisi pystyä voittamaan kiusaus tehdä aviorikos. He voivat iloita jatkuvasti läheisyydestä avioliitossa, jossa sukupuolisuhteita arvostetaan tervehenkisenä lahjana avioliiton Alkuunpanijalta, Jehovalta (Sananlaskut 5:15–19).

RAAMATULLISET AVIOEROPERUSTEET

14. Millainen valitettava tilanne joskus syntyy? Miksi?

¹⁴ Onneksi useimmissa kristillisissä avioliitoissa mitkä tahansa esiin tulevat ongelmat voidaan selvittää. Mutta joskus ei voida. Koska ihmiset ovat epätäydellisiä ja elävät syntisessä maailmassa, joka on Saatanan valvonnassa, jotkin avioliitot joutuvat hajoamispisteeseen (1. Johanneksen kirje 5:19). Miten kristittyjen tulisi menetellä tällaisessa koettelevassa tilanteessa?

15. a) Mikä on ainoa raamatullinen peruste sellaiseen avioeroon, jonka jälkeen voi avioitua uudelleen? b) Miksi jotkut ovat päättäneet olla ottamatta avioeroa uskottomasta aviopuolisosta?

¹⁵ Kuten tämän kirjan 2. luvussa mainittiin, ainoa raamatullinen peruste sellaiseen avioeroon, jonka jälkeen voi avioitua uudelleen, on haureus (Matteus 19:9).c Jos sinulla on varmat todisteet siitä, että aviopuolisosi on ollut uskoton, edessäsi on vaikea ratkaisu. Jatkatko avioliittoa vai hankitko avioeron? Tästä ei ole sääntöjä. Jotkut kristityt ovat antaneet täysin anteeksi aidosti katuvalle osapuolelle, ja ehjänä säilynyt avioliitto on osoittautunut menestykselliseksi. Jotkut muut ovat päättäneet lasten takia olla eroamatta.

16. a) Muun muassa mitkä seikat ovat saaneet jotkut eroamaan hairahtuneesta aviopuolisosta? b) Miksi kenenkään ei tule arvostella viattoman puolison ratkaisua, kun tämä päättää erota tai olla eroamatta?

¹⁶ Syntinen teko on toisaalta saattanut johtaa raskauteen tai sukupuoliteitse tarttuvaan tautiin. Tai lapsia täytyy ehkä suojella vanhemmalta, joka käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen. Ennen ratkaisun tekemistä on selvästikin paljon punnittavaa. Mutta jos saat tietää aviopuolisosi uskottomuudesta ja ryhdyt sen jälkeen uudelleen sukupuolisuhteisiin hänen kanssaan, ilmaiset samalla antaneesi puolisollesi anteeksi ja haluavasi jatkaa avioliittoa. Sen jälkeen ei ole enää perusteita sellaiseen avioeroon, jonka jälkeen voisi Raamatun mukaan avioitua uudelleen. Kenenkään ei tule puuttua asioihisi eikä yrittää vaikuttaa ratkaisuusi, eikä kenenkään tule arvostella ratkaisuasi, kun teet sen. Sinun täytyy kestää ratkaisusi seuraukset. ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.)

PERUSTEITA YHTEISELÄMÄN LOPETTAMISEEN

17. Mitä rajoituksia Raamatussa asetetaan yhteiselämän lopettamiselle tai avioerolle, ellei ole syyllistytty haureuteen?

¹⁷ Voivatko jotkin tilanteet oikeuttaa yhteiselämän lopettamiseen tai mahdollisesti avioeroon puolisosta, vaikka tämä ei ole syyllistynyt haureuteen? Voivat, mutta sellaisessa tapauksessa kristitty ei ole vapaa luomaan suhteita kolmanteen osapuoleen solmiakseen tämän kanssa uuden avioliiton (Matteus 5:32). Vaikka Raamatussa suodaan mahdollisuus tällaiseen yhteiselämän lopettamiseen, siinä asetetaan ehdoksi, että pois lähtevän tulee ’pysyä naimattomana tai muuten sopia jälleen’ (1. Korinttilaisille 7:11). Millaisten äärimmäisten tilanteiden vuoksi saattaa olla viisasta asua erillään?

18, 19. Millaiset äärimmäiset tilanteet voivat saada puolison punnitsemaan, olisiko viisasta lopettaa yhdessä asuminen tai ottaa avioero, vaikkei olisikaan mahdollista mennä uudelleen naimisiin?

¹⁸ Perhe voi joutua ahdinkoon aviomiehen törkeän laiskuuden ja huonojen tapojen vuoksi.d Mies saattaa käyttää perheen tulot rahapeleihin, huumeisiin tai alkoholiin. Raamatussa sanotaan: ”Jos joku ei pidä huolta – – niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.) Jos tällainen mies kieltäytyy muuttamasta tapojaan ja kenties jopa ottaa vaimonsa ansaitsemia rahoja paheidensa kustantamiseen, vaimo voi päättää turvata itsensä ja lastensa hyvinvoinnin lopettamalla yhdessä asumisen.

¹⁹ Yhteiselämän lopettamista voidaan harkita myös silloin, kun puoliso kohtelee kumppaniaan äärimmäisen väkivaltaisesti ja kenties lyö häntä toistuvasti siinä määrin, että vaarantaa hänen terveytensä ja jopa henkensä. Myös jos toinen yrittää jatkuvasti pakottaa aviopuolisonsa jollain tavoin rikkomaan Jumalan käskyjä, uhattu puoliso voi harkita yhteiselämän lopettamista, varsinkin jos tilanne muuttuu niin pahaksi, että hänen hengellinen elämänsä vaarantuu. Vaarassa oleva puoliso voi päätellä, että ainoa keino ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” on asua erillään (Apostolien teot 5:29).

20. a) Jos perhe hajoaa, niin mitä kypsät ystävät ja vanhimmat voivat tarjota ja mitä heidän ei tule tarjota? b) Mitä menettelyä naimisissa olevien ei tule puolustella yhteiselämän lopettamista ja avioeroa koskevilla Raamatun viittauksilla?

²⁰ Aina kun on kysymys puolison äärimmäisestä pahoinpitelystä, kenenkään ei tule milloinkaan painostaa viatonta puolisoa sen enempää lopettamaan yhteiselämäänsä kuin pysymään toisen luona. Kypsät ystävät ja vanhimmat voivat tarjota tukea ja Raamattuun perustuvia neuvoja, mutta he eivät voi tietää kaikkia yksityiskohtia siitä, mitä aviomiehen ja vaimon välillä tapahtuu. Vain Jehova voi nähdä sen. Kristitty vaimo ei tietenkään kunnioittaisi Jumalan avioliittojärjestelyä, jos hän yrittäisi päästä avioliitosta hatarin tekosyin. Jos tilanne on kuitenkin jatkuvasti äärimmäisen vaarallinen, kenenkään ei tule arvostella vaimoa, jos tämä päättää lopettaa yhdessä asumisen. Täsmälleen samaa voitaisiin sanoa kristitystä aviomiehestä, joka päättää asua erillään. ”Me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä.” (Roomalaisille 14:10.)

MITEN ERÄS HAJONNUT AVIOLIITTO PELASTETTIIN?

21. Mikä kokemus osoittaa, että Raamatun avioliittoneuvot tepsivät?

²¹ Kolme kuukautta sen jälkeen kun aiemmin mainittu Lucia alkoi asua miehestään erillään, hän tapasi Jehovan todistajia ja alkoi tutkia heidän kanssaan Raamattua. Hän selittää: ”Suureksi yllätyksekseni Raamatussa oli käytännöllisiä ratkaisuja ongelmaani. Tutkittuani vasta viikon halusin heti tehdä mieheni kanssa sovinnon. Nykyään voin sanoa, että Jehova tietää, miten pelastaa kriisissä olevia avioliittoja, koska hänen opetuksensa auttavat puolisoita pitämään toisiaan arvossa. Ei ole totta, että Jehovan todistajat hajottavat perheitä, kuten jotkut väittävät. Minun kohdallani kävi juuri päinvastoin.” Lucia oppi soveltamaan Raamatun periaatteita elämäänsä.

22. Mihin kaikkien avioparien tulee luottaa?

²² Lucia ei ole poikkeus. Avioliiton pitäisi olla siunaus, ei taakka. Siksi Jehova on suonut parhaan avioliittoneuvojen lähteen, mitä on koskaan kirjoitettu – kallisarvoisen Sanansa. Raamattu voi tehdä ”kokemattomasta viisaan” (Psalmit 19:7–11). Se on pelastanut monia avioliittoja, jotka ovat olleet hajoamaisillaan, ja parantanut monia muita, joissa on ollut vakavia ongelmia. Luottakoot kaikki avioparit täysin niihin avioliittoneuvoihin, joita Jehova Jumala antaa. Ne todella tepsivät!

1, 2. a) Mitä muutoksia tapahtuu iän karttuessa? b) Miten Raamatun aikoina eläneet jumaliset ihmiset saivat tyydytystä vanhalla iällä?

IÄN karttuessa moni asia muuttuu. Ruumiillinen heikkous verottaa tarmoamme. Katsoessamme peiliin näemme, miten kasvoille ilmaantuu uusia ryppyjä ja miten hiukset vähitellen harmaantuvat – tai jopa lähtevät pois. Muistimme voi alkaa pettää. Syntyy uusia sukulaisuussuhteita, kun lapset menevät naimisiin ja jälleen kun alkaa ilmaantua lapsenlapsia. Työstä eläkkeelle jääminen muuttaa joidenkuiden totunnaisia tapoja.

² Ikävuosien karttuminen voi toden totta olla koettelevaa (Saarnaaja 12:1–8). Mutta ajattelehan Raamatun aikoina eläneitä Jumalan palvelijoita. Vaikka he lopulta kuolivat, he hankkivat sekä viisautta että ymmärrystä, mikä tuotti heille vanhalla iällä paljon tyydytystä (1. Mooseksen kirja 25:8; 35:29; Job 12:12; 42:17). Miten he saattoivat olla onnellisia ikääntyessään? Varmastikin elämällä niiden periaatteiden mukaisesti, jotka meillä nykyään on kirjoitettuna Raamatussa (Psalmit 119:105; 2. Timoteukselle 3:16, 17).

3. Mitä neuvoja Paavali antoi iäkkäille miehille ja naisille?

³ Kirjeessään Titukselle apostoli Paavali esitti terveitä neuvoja niille, jotka käyvät iäkkäämmiksi. Hän kirjoitti: ”Olkoot iäkkäät miehet kohtuullisia tavoissaan, vakavia, tervemielisiä, terveitä uskossa, rakkaudessa, kestävyydessä. Samoin olkoot iäkkäät naiset käyttäytymisessään jumalaapelkääviä, ei panettelevia eikä paljon viinin orjuuttamia, vaan hyvän opettajia.” (Titukselle 2:2, 3.) Näiden sanojen noudattaminen voi auttaa sinua kohtaamaan ikääntymisen haasteet.

SOPEUTUKAA LASTENNE ITSENÄISYYTEEN

4, 5. Millä tavoin monet vanhemmat suhtautuvat siihen, että heidän lapsensa lähtevät kotoa, ja miten jotkut sopeutuvat uuteen tilanteeseen?

⁴ Roolimuutokset vaativat sopeutumiskykyä. Tämä osoittautuu todeksi varsinkin silloin, kun aikuiset lapset lähtevät kotoa ja menevät naimisiin! Se on monille vanhemmille ensimmäinen muistutus siitä, että he alkavat ikääntyä. Vaikka vanhemmat ovatkin iloisia lastensa aikuistumisesta, heitä ajatteluttaa usein se, ovatko he tehneet kaiken voitavansa valmistaakseen lapsiaan itsenäisyyteen. He saattavat myös kaivata näiden läsnäoloa kotona.

⁵ Ymmärrettävästi vanhemmat ovat edelleen kiinnostuneita lastensa hyvinvoinnista senkin jälkeen, kun nämä lähtevät kotoa. ”Olisin iloinen jos vain kuulisin heistä usein tietääkseni, että kaikki on kunnossa”, sanoi eräs äiti. Muuan isä kertoo: ”Tuntui hyvin vaikealta, kun tyttäremme lähti kotoa. Se jätti perheeseemme suuren aukon, koska olimme aina tehneet kaiken yhdessä.” Miten nämä vanhemmat ovat sopeutuneet lastensa poissaoloon? Monestikin olemalla kiinnostuneita muista ihmisistä ja auttamalla heitä.

6. Mikä auttaa näkemään perhesuhteet oikeassa perspektiivissä?

⁶ Kun lapset menevät naimisiin, vanhempien rooli muuttuu. 1. Mooseksen kirjan 2:24:ssä sanotaan: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” Jos vanhemmat tunnustavat johtoasemaa ja hyvää järjestystä koskevat jumaliset periaatteet, heidän on helpompi nähdä asiat oikeassa perspektiivissä (1. Korinttilaisille 11:3; 14:33, 40).

7. Millaisen hienon asenteen eräs isä omaksui, kun hänen tyttärensä lähtivät kotoa mennäkseen naimisiin?

⁷ Kun erään pariskunnan kaksi tytärtä avioituivat ja muuttivat pois, heidän vanhempiensa elämään jäi aukko. Aluksi aviomies vihoitteli vävyilleen. Mutta miettiessään johtoaseman periaatetta hän ymmärsi, että hänen tyttäriensä miehet olivat nyt vastuussa omasta perheestään. Siksi hän tyttäriensä pyytäessä neuvoa kysyi heiltä, mitä mieltä heidän miehensä oli, ja huolehti sitten siitä, että tuki miehiä parhaansa mukaan. Hänen vävynsä pitävät häntä nykyään ystävänä ja ottavat hänen neuvonsa tervetulleina vastaan.

8, 9. Miten jotkut vanhemmat ovat sopeutuneet aikuistuneiden lastensa itsenäisyyteen?

⁸ Entä jos vastanaineet eivät toimi niin kuin olisi vanhempien mielestä parasta, tekemättä kuitenkaan mitään epäraamatullista? ”Autamme heitä aina näkemään Jehovan näkökannan”, selittää eräs pariskunta, jolla on naimisissa olevia lapsia, ”mutta vaikkemme olisikaan samaa mieltä heidän ratkaisustaan, hyväksymme sen ja tuemme ja kannustamme heitä.”

⁹ Eräissä Aasian maissa joidenkin äitien on erityisen vaikea hyväksyä poikiensa itsenäisyyttä. Jos he kuitenkin kunnioittavat kristillistä järjestystä ja johtoasemaa, he toteavat heidän ja heidän miniöidensä välisen kitkan jäävän mahdollisimman pieneksi. Muuan kristitty nainen on sitä mieltä, että hänen poikiensa lähtö perheen kodista on koitunut ”alati kasvavan kiitollisuuden lähteeksi”. Hän on innoissaan nähdessään, miten hyvin he osaavat johtaa uusia perheitään. Tämä on vuorostaan keventänyt sitä fyysistä ja henkistä kuormaa, jota hän ja hänen miehensä joutuvat kantamaan ikävuosiensa karttuessa.

AVIOSITEENNE LUJITTAMINEN

10, 11. Mitkä raamatulliset neuvot auttavat välttämään joitakin keski-iän ansoja?

¹⁰ Ihmiset reagoivat keski-ikäistymiseen eri tavoin. Jotkut miehet muuttavat pukeutumistapaansa näyttääkseen nuoremmilta. Monet naiset ovat huolissaan niistä muutoksista, joita vaihdevuodet tuovat tullessaan. Valitettavasti jotkut keski-ikäiset herättävät puolisossaan kaunaa ja mustasukkaisuutta flirttailemalla vastakkaista sukupuolta olevien nuorempien kanssa. Jumaliset iäkkäät miehet ovat kuitenkin ”tervemielisiä” ja hillitsevät sopimattomat halunsa (1. Pietarin kirje 4:7). Kypsät naiset ponnistelevat samoin säilyttääkseen avioliittonsa vakaana, koska he rakastavat miestään ja haluavat miellyttää Jehovaa.

¹¹ Kuningas Lemuel kirjoitti henkeytettynä ylistyksen sanoja ”pystyvästä vaimosta”, joka palkitsee miehensä ”hyvällä eikä pahalla kaikkina elämänsä päivinä”. Kristitty mies ymmärtää, miten hänen vaimonsa yrittää selviytyä keski-ikään liittyvistä mielialan ailahteluista. Rakkaus saa miehen ’ylistämään häntä’. (Sananlaskut 31:10, 12, 28.)

12. Miten aviopuolisot voivat vuosien mittaan kasvaa lähemmäksi toisiaan?

¹² Työntäyteisinä lasten kasvuvuosina te molemmat olette saattaneet mielellänne tinkiä omista toiveistanne voidaksenne huolehtia lastenne tarpeista. Heidän lähdettyään on aika keskittyä jälleen omaan elämäänne avioparina. ”Kun tyttäreni olivat lähteneet kotoa, aloitin seurustelun vaimoni kanssa aivan alusta”, sanoo eräs mies. Toinen aviomies kertoo: ”Pidämme silmällä toistemme terveyttä ja muistutamme toisiamme liikunnan tarpeellisuudesta.” Hän ja hänen vaimonsa karkottavat yksinäisyydentunteen osoittamalla vieraanvaraisuutta toisille seurakunnan jäsenille. Kiinnostuksen ilmaiseminen muita kohtaan tuottaa tosiaan siunauksia. Lisäksi se miellyttää Jehovaa. (Filippiläisille 2:4; Heprealaisille 13:2, 16.)

13. Mikä merkitys on avoimuudella ja rehellisyydellä, kun aviopari vanhenee yhdessä?

¹³ Älä anna sinun ja puolisosi välille syntyä viestintäkuilua. Keskustelkaa toistenne kanssa avoimesti (Sananlaskut 17:27). ”Syvennämme ymmärrystämme toisiamme kohtaan pitämällä huolta toisistamme ja olemalla huomaavaisia toisillemme”, mainitsee eräs mies. Hänen vaimonsa myötäilee häntä ja sanoo: ”Olemme vanhemmiten alkaneet nauttia yhteisistä teehetkistä, keskustelutuokioista ja puuhailemisesta yhdessä.” Olemalla avoimia ja rehellisiä toisillenne voitte lujittaa aviosidettänne ja tehdä sen niin vahvaksi, etteivät Saatanan, avioliittojen tuhoojan, hyökkäykset pysty siihen.

ILOITKAA LAPSENLAPSISTANNE

14. Miten Timoteuksen isoäiti ilmeisesti vaikutti siihen, että Timoteuksesta varttui kristitty?

¹⁴ Lapsenlapset ovat iäkkäiden ihmisten ”kruunu” (Sananlaskut 17:6). Lapsenlasten seura voi eloisuudellaan todella ilahduttaa ja virkistää. Raamatussa puhutaan suotuisasti Looiksesta, isoäidistä, joka yhdessä tyttärensä Euniken kanssa kertoi vakaumuksestaan pienelle lapsenlapselleen Timoteukselle. Tämä lapsi tiesi kasvuvuosinaan, että sekä hänen äitinsä että isoäitinsä arvostivat suuresti Raamatun totuutta. (2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15.)

15. Mitä arvokasta isovanhemmat voivat antaa lapsenlapsilleen, mutta mitä heidän tulee välttää?

¹⁵ Tässä on siis erikoisala, jolla isovanhemmat voivat antaa jotain erittäin arvokasta. Isovanhemmat, te olette jo jakaneet tietoanne Jehovan tarkoituksista omille lapsillenne. Nyt voitte tehdä samoin vielä seuraavalle sukupolvelle! Monesti pienet lapset kuuntelevat haltioissaan, kun heidän isovanhempansa kertovat heille Raamatun tapahtumista. Te ette tietenkään ota itsellenne isän vastuuta teroittaa Raamatun totuuksia lapsilleen (5. Mooseksen kirja 6:7). Pikemminkin täydennätte hänen opetustaan. Olkoon rukouksenne samanlainen kuin psalmistalla: ”Älä jätä minua, oi Jumala, vanhana ja harmaapäisenäkään, ennen kuin saan kertoa käsivarrestasi seuraavalle sukupolvelle, väkevyydestäsi kaikille tuleville.” (Psalmit 71:18; 78:5, 6.)

16. Miten isovanhemmat voivat välttää aiheuttamasta jännitystä perheessään?

¹⁶ Valitettavasti jotkut isovanhemmat hemmottelevat pikkulapsia siinä määrin, että heidän ja heidän aikuisten lastensa välit kiristyvät. Vilpitön ystävällisyytenne saattaa kuitenkin tehdä lapsenlapsillenne helpoksi uskoutua teille silloin, kun heitä arveluttaa paljastaa asioita vanhemmilleen. Joskus nuoret toivovat, että heidän hellämieliset isovanhempansa asettuisivat heidän puolelleen heidän vanhempiaan vastaan. Miten olisi silloin meneteltävä? Kannustakaa viisaasti lapsenlapsianne kertomaan asioista vanhemmilleen avoimesti. Voitte selittää, että tämä miellyttää Jehovaa. (Efesolaisille 6:1–3.) Saatatte tarvittaessa tarjoutua puhumaan heidän vanhempiensa kanssa tasoittaaksenne heidän tietään. Kertokaa lapsenlapsillenne avoimesti siitä, mitä olette vuosien varrella oppineet. Rehellisyytenne ja vilpittömyytenne voi hyödyttää heitä.

SOPEUTUKAA IÄN MYÖTÄ

17. Mitä psalmistan päätöstä ikääntyvien kristittyjen tulisi jäljitellä?

¹⁷ Vuosien vieriessä huomaatte, ettette pysty enää tekemään kaikkea, mitä teillä on ollut tapana tehdä tai mitä haluatte tehdä. Miten vanhenemiseen voi sopeutua? Saatatte tuntea itsenne 30-vuotiaiksi, mutta vilkaisu peiliin paljastaa toista. Älkää lannistuko. Psalmista pyysi hartaasti Jehovalta: ”Älä heitä minua pois vanhuuden aikana, älä jätä minua, kun voimani ehtyy.” Päättäkää lujasti tehdä niin kuin psalmista. Hän sanoi: ”Minä odotan alati, ja olen lisäävä kaikkea ylistystäsi.” (Psalmit 71:9, 14.)

18. Miten kypsä kristitty voi saada arvokasta hyötyä eläkevuosistaan?

¹⁸ Monet ovat valmistautuneet ylistämään Jehovaa enemmän sitten kun he jäävät eläkkeelle. ”Suunnittelin valmiiksi, mitä tekisin, kun tyttäremme lopettaisi koulun”, selittää muuan nyt eläkkeellä oleva isä. ”Päätin, että ryhtyisin saarnaamaan kokoaikaisesti, ja myin liikeyritykseni ollakseni vapaa palvelemaan Jehovaa täydemmin. Rukoilin Jumalalta ohjausta.” Jos lähestyt eläkeikää, ammenna lohdutusta Suuren Luojamme lupauksesta: ”Vanhuuteenne asti minä olen sama, ja harmaapäisyyteenne saakka minä kannan.” (Jesaja 46:4.)

19. Mitä neuvoja annetaan ikääntyville?

¹⁹ Ei ehkä ole helppo sopeutua eläkkeelle jäämiseen. Apostoli Paavali neuvoi iäkkäitä miehiä olemaan ”kohtuullisia tavoissaan”. On siis ylipäätään hillittävä itsensä antamatta periksi taipumukselle pyrkiä mukavaan elämään. Eläkkeelle jäämisen jälkeen voi olla entistäkin tarpeellisempaa noudattaa totunnaisia tapoja ja harjoittaa itsekuria. Olkaa siis toimeliaita ja järjestäkää niin, että teillä on ”aina runsaasti tehtävää Herran työssä, koska tiedätte, että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä” (1. Korinttilaisille 15:58). Avartukaa toimissanne auttamaan muita (2. Korinttilaisille 6:13). Monet kristityt tekevät näin saarnaamalla innokkaasti hyvää uutista heille sopivaan tahtiin. Kun ikäännytte, olkaa ”terveitä uskossa, rakkaudessa, kestävyydessä”. (Titukselle 2:2.)

MITÄ TEHDÄ KUN MENETTÄÄ PUOLISONSA?

20, 21. a) Mikä lopulta väistämättä erottaa aviopuolisot nykyisessä asiainjärjestelmässä? b) Miten Anna on hieno esimerkki sureville puolisoille?

²⁰ On surullinen mutta väistämätön tosiasia, että nykyisessä asiainjärjestelmässä kuolema lopulta erottaa avioparit. Surevat kristityt puolisot tietävät rakkaidensa parhaillaan nukkuvan, ja he odottavat luottavaisina näkevänsä heidät jälleen (Johannes 11:11, 25). Menetys on siitä huolimatta tuskallinen. Mitä eloon jäänyt voi tehdä?a

²¹ On hyvä muistaa, mitä eräs Raamatun henkilö teki. Anna jäi leskeksi oltuaan naimisissa vain seitsemän vuotta, ja siinä vaiheessa, kun hänestä kerrotaan, hän oli 84-vuotias. Hän varmasti suri menettäessään miehensä. Miten hän kesti sen? Hän suoritti Jehova Jumalalle pyhää palvelusta temppelissä yötä päivää. (Luukas 2:36–38.) Annan harras palvelus oli epäilemättä tehokasta vastalääkettä murheelle ja yksinäisyydelle, joita hän tunsi leskenä.

22. Mikä on auttanut joitakin leskiä kestämään yksinäisyyden?

²² ”Minulle on ollut haasteellisinta se, ettei ole keskustelukumppania”, selittää eräs 72-vuotias nainen, joka jäi leskeksi kymmenen vuotta sitten. ”Mieheni oli hyvä kuuntelija. Meillä oli tapana keskustella seurakunnasta ja kristillisestä sananpalveluksestamme.” Muuan toinen leskirouva sanoo: ”Aika tosin parantaa, mutta kokemukseni mukaan on täsmällisempää sanoa, että se, mitä ajallaan tekee, auttaa parantumaan. Tässä asemassa pystyy paremmin auttamaan toisia.” Eräs 67-vuotias leskimies on samaa mieltä ja sanoo: ”Suurenmoinen tapa selviytyä omaisen menetyksestä on antaa itseään lohduttaakseen muita.”

JUMALAN ARVOSTAMANA VANHALLA IÄLLÄ

23, 24. Miten Raamatussa lohdutetaan suuresti iäkkäitä, erityisesti leskeksi jääneitä?

²³ Vaikka kuolema riistää rakkaan aviopuolison, Jehova pysyy aina uskollisena, aina luotettavana. ”Yhtä olen pyytänyt Jehovalta”, lauloi muinoin kuningas Daavid, ”sitä minä odotan: että saisin asua Jehovan huoneessa kaikki elämäni päivät, katsoa Jehovan miellyttävyyttä ja katsella arvostaen hänen temppeliään.” (Psalmit 27:4.)

²⁴ ”Kunnioita leskiä, jotka ovat todella leskiä”, kehottaa apostoli Paavali (1. Timoteukselle 5:3). Tätä ohjetta seuraavat neuvot osoittavat, että arvolliset lesket, joilla ei ollut lähisukulaisia, saattoivat tarvita aineellista tukea seurakunnalta. Kehotukseen ’kunnioittaa’ heitä sisältyy kuitenkin myös ajatus heidän pitämisestään arvossa. Millaista lohtua jumaliset lesket voivatkaan ammentaa siitä tiedosta, että Jehova pitää heitä arvossa ja tukee heitä! (Jaakobin kirje 1:27.)

25. Mikä tavoite on yhä vanhojen edessä?

²⁵ ”Vanhojen miesten komeutena on heidän harmaapäisyytensä”, sanotaan Jumalan henkeytetyssä sanassa. Se on ”kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä”. (Sananlaskut 16:31; 20:29.) Pidä siis Jehovan palvelus jatkuvasti ensi sijalla elämässäsi, oletpa naimisissa tai jälleen yksinäsi. Näin sinulla on hyvä nimi Jumalan edessä tänä aikana ja toivo elää ikuisesti maailmassa, jossa vanhuuden vaivoja ei enää ole. (Psalmit 37:3–5; Jesaja 65:20.)

1. Mistä olemme velkaa vanhemmillemme, ja miten meidän pitäisi siksi suhtautua heihin ja kohdella heitä?

”KUUNTELE isääsi, joka sai aikaan syntymäsi, äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi”, neuvoi kauan sitten elänyt viisas mies (Sananlaskut 23:22). ”Minä en koskaan syyllistyisi sellaiseen”, saatat sanoa. Sen sijaan että halveksisimme äitejämme – tai isiämme – useimmat meistä tuntevat heitä kohtaan syvää rakkautta. Tajuamme, että olemme heille paljosta velkaa. Ensinnäkin vanhempamme ovat antaneet meille elämän. Jehova on elämän Lähde, mutta ilman vanhempiamme meitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa. Emme voi antaa heille mitään yhtä kallisarvoista kuin on itse elämä. Ajatellaanpa sitten miten paljon uhrauksia, huolekasta hoitoa, kustannuksia ja rakkaudellista huomiota lapsen auttaminen pitkin matkaa vauvaiästä aikuisuuteen saakka on merkinnyt. On siksi hyvin järkevää, että Jumalan sanassa neuvotaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, – – jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.” (Efesolaisille 6:2, 3.)

HENKISTEN TARPEIDEN TUNNUSTAMINEN

2. Miten täysikasvuiset lapset voivat maksaa vanhemmilleen ”asianmukaista korvausta”?

² Apostoli Paavali kirjoitti kristityille: ”Oppikoot nämä [lapset tai lapsenlapset] ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Timoteukselle 5:4.) Täysikasvuiset lapset antavat tätä ”asianmukaista korvausta” osoittamalla arvostusta niiden rakkauden-, työn- ja huolenpidontäyteisten vuosien johdosta, jotka heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat uhranneet heidän hyväkseen. Lapset voivat tehdä tämän muun muassa tunnustamalla, että vanhemmat ihmiset, kuten kaikki muutkin, tarvitsevat rakkautta ja tunnustusta – usein hyvinkin kipeästi. Kuten meidän kaikkien heidänkin täytyy saada tuntea, että heitä arvostetaan. Heidän täytyy saada tuntea, että heidän elämänsä on elämisen arvoista.

3. Miten voimme kunnioittaa vanhempia ja isovanhempia?

³ Voimme siis kunnioittaa vanhempiamme ja isovanhempiamme ilmaisemalla heille, että rakastamme heitä (1. Korinttilaisille 16:14). Jos vanhempamme eivät asu kanssamme, meidän tulee muistaa, että meistä kuuleminen voi merkitä heille paljon. Pirteä kirje, puhelinsoitto tai vierailu voi ilahduttaa heitä suuresti. Japanissa asuva Miyo kirjoitti 82-vuotiaana: ”Tyttäreni [jonka mies on matkustava sananpalvelija] kehottaa minua: ’Äiti, ”matkusta” kanssamme.’ Hän lähettää minulle tiedot siitä, missä heidän on kullakin viikolla määrä olla ja mistä numerosta heidät tavoittaa. Voin avata kartan ja sanoa: ’Jaaha. Nyt he ovat tuolla!’ Kiitän aina Jehovaa siitä, että hän on siunannut minua tällaisella lapsella.”

AINEELLISISSA TARPEISSA AUTTAMINEN

4. Miten juutalaisten uskonnollinen perinne edisti kovasydämisyyttä iäkkäitä vanhempia kohtaan?

⁴ Voisiko omien vanhempiensa kunnioittamiseen sisältyä myös huolehtiminen heidän aineellisista tarpeistaan? Voisi. Usein sisältyykin. Jeesuksen päivinä juutalaiset uskonnolliset johtajat pitivät yllä sellaista perinnettä, että jos joku julisti rahojensa tai omaisuutensa olevan ”Jumalalle omistettu lahja”, hän vapautui velvollisuudesta huolehtia sen avulla vanhemmistaan (Matteus 15:3–6). Millaista kovasydämisyyttä! Oikeastaan nuo uskonnolliset johtajat eivät kannustaneet ihmisiä kunnioittamaan vanhempiaan, vaan kohtelemaan heitä halveksivasti, kieltämään itsekkäästi heidän tarpeensa. Me emme halua koskaan menetellä siten! (5. Mooseksen kirja 27:16.)

5. Miksi vanhempien kunnioittamiseen sisältyy joskus aineellinen apu huolimatta joissakin maissa järjestetystä yhteiskunnan tuesta?

⁵ Monissa maissa yhteiskunnalla on nykyään sosiaaliohjelmia, joilla turvataan jotkin vanhusten aineelliset välttämättömyydet, esimerkiksi ruoka, vaatteet ja asunto. Lisäksi iäkkäät ovat ehkä itse pystyneet säästämään jotain vanhuutensa varalle. Mutta jos nämä varat loppuvat tai osoittautuvat riittämättömiksi, lapset kunnioittavat vanhempiaan tekemällä voitavansa heidän tarpeidensa tyydyttämiseksi. Iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen on todellisuudessa osoitus jumalisesta antaumuksesta eli antaumuksesta Jehova Jumalaa, perhejärjestelyn Alkuunpanijaa, kohtaan.

RAKKAUS JA UHRAUTUVAISUUS

6. Miten jotkut ovat järjestäneet asumisensa voidakseen huolehtia vanhempiensa tarpeista?

⁶ Monet aikuiset lapset ovat huolehtineet huonokuntoisten vanhempiensa tarpeista rakkaudellisesti ja uhrautuvaisesti. Jotkut ovat ottaneet vanhempansa luokseen asumaan tai muuttaneet heidän lähelleen. Toiset ovat muuttaneet asumaan vanhempiensa luo. Usein tällaiset järjestelyt ovat osoittautuneet siunaukseksi sekä vanhemmille että lapsille.

7. Miksi on hyvä olla tekemättä iäkkäitä vanhempia koskevia ratkaisuja hätäisesti?

⁷ Aina tällaiset muutokset eivät kuitenkaan johda hyviin tuloksiin. Minkä vuoksi? Kenties siksi, että ratkaisuja tehdään hätäisesti tai yksinomaan tunteiden pohjalta. ”Terävänäköinen harkitsee askeleitaan”, varoitetaan Raamatussa viisaasti (Sananlaskut 14:15). Oletetaanpa vaikka, että iäkkään äitisi on vaikea asua yksin ja hänelle olisi mielestäsi eduksi muuttaa teille. Harkitessasi terävänäköisesti askeleitasi voisit pohtia seuraavia seikkoja: Mitä hän todellisuudessa tarvitsee? Tarjoavatko yksityiset tai yhteiskunnan rahoittamat tukipalvelut soveliaan vaihtoehtoisen ratkaisun? Haluaako hän muuttaa? Jos haluaa, niin miten se vaikuttaa hänen elämäänsä? Joutuuko hän jättämään ystäviä taakseen? Miten tämä saattaisi vaikuttaa hänen mielialaansa? Oletko keskustellut näistä asioista hänen kanssaan? Miten tällainen muutto voisi vaikuttaa sinuun, aviopuolisoosi ja lapsiinne? Jos äitisi tarvitsee hoitoa, kuka huolehtii siitä? Voidaanko vastuu jakaa? Oletko keskustellut asiasta kaikkien niiden kanssa, joita se suoranaisesti koskee?

8. Keiltä voit ehkä pyytää neuvoa ratkaistessasi sitä, miten auttaa iäkkäitä vanhempiasi?

⁸ Koska vastuu huolenpidosta lepää perheen kaikkien lasten harteilla, saattaa olla viisasta pitää sukukokous, jotta kaikki voisivat olla mukana päättämässä asioista. Lisäksi on ehkä hyödyllistä keskustella kristillisen seurakunnan vanhinten tai sellaisten ystävien kanssa, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa. ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta”, varoitetaan Raamatussa, ”mutta neuvonantajien paljous tuottaa tuloksia.” (Sananlaskut 15:22.)

OLE EMPAATTINEN JA YMMÄRTÄVÄINEN

9, 10. a) Millaista hienotunteisuutta vanhuksia kohtaan tulee osoittaa heidän korkeasta iästään huolimatta? b) Mitä aikuisen lapsen tulee aina suoda vanhemmilleen riippumatta siitä, millaisiin toimiin hän ryhtyy heidän hyväkseen?

⁹ Iäkkäiden vanhempiemme kunnioittaminen vaatii empatiaa ja ymmärtäväisyyttä. Vuosien vaatiessa veronsa vanhukset voivat havaita yhä vaikeammaksi kävellä, syödä ja muistaa. He saattavat tarvita apua. Lapset tulevat usein suojeleviksi ja yrittävät antaa neuvoja. Iäkkäät ihmiset ovat kuitenkin aikuisia, joille on elämän aikana kertynyt viisautta ja kokemusta; he ovat koko ikänsä huolehtineet itsestään ja päättäneet itse omista asioistaan. Heidän identiteettinsä ja itsekunnioituksensa voi keskittyä heidän rooliinsa vanhempina ja aikuisina. Jos vanhemmista tuntuu, että heidän täytyy luovuttaa elämänsä hallinta lastensa käsiin, he voivat masentua tai tulla vihaisiksi. Jotkut panevat pahakseen tai asettuvat poikkiteloin jossakin asiassa, jonka he ehkä katsovat yritykseksi riistää heiltä heidän itsenäisyytensä.

¹⁰ Näitä ongelmia ei ole helppo ratkaista, mutta on huomaavaista antaa iäkkäiden vanhempien huolehtia itsestään ja päättää omista asioistaan niin pitkälti kuin on mahdollista. Ei ole viisasta ratkaista, mikä on parasta vanhemmillesi, keskustelematta ensin heidän kanssaan. He ovat saattaneet menettää paljon. Anna heidän pitää se, mitä heillä vielä on. Voit huomata, että mitä vähemmän yrität kontrolloida vanhempiesi elämää, sitä paremmat suhteesi heihin ovat. He ovat onnellisempia, ja samoin olet sinä. Vaikka joistakin asioista olisi vanhempiesi parhaaksi pidettävä kiinni, heidän kunnioittamisensa vaatii, että suot heille sen arvon, jonka he ansaitsevat. Jumalan sanassa neuvotaan: ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon.” (3. Mooseksen kirja 19:32.)

OIKEAN ASENTEEN SÄILYTTÄMINEN

11–13. Miten aikuinen lapsi voi vastata haasteeseen huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan, jos hänen suhteensa heihin ei aiemmin ole ollut hyvä?

¹¹ Joskus aikuisten lasten ongelmat iäkkäiden vanhempiensa kunnioittamisessa liittyvät siihen, millainen suhde heillä oli vanhempiinsa aiempina vuosina. Kenties isäsi oli kylmä ja rakkaudeton, äitisi määräilevä ja ankara. Saatat yhä tuntea itsesi turhautuneeksi, vihaiseksi tai loukkaantuneeksi, koska he eivät olleet sellaisia vanhempia kuin olisit halunnut heidän olevan. Pystyykö tällaiset tunteet voittamaan?a

¹² Suomessa kasvanut Basse kertoo: ”Isäpuoleni oli ollut SS-upseerina natsi-Saksassa. Hän menetti helposti malttinsa ja oli silloin vaarallinen. Hän hakkasi usein äitiäni minun nähteni. Kerran, kun hän suuttui minulle, hän huitaisi vyöllään niin, että sen solki osui kasvoihini. Isku oli niin kova, että kaaduin vuoteelle.”

¹³ Mutta asiassa oli toinenkin puoli. Basse jatkaa: ”Toisaalta hän teki kovasti töitä ja huolehti itseään säästämättä perheen aineellisista tarpeista. Hän ei koskaan ilmaissut minua kohtaan isällistä kiintymystä, mutta tiesin, että hänen tunne-elämässään oli pahoja arpia. Hänen äitinsä oli ajanut hänet pois kotoa, kun hän oli hyvin nuori. Hän kasvoi nyrkkiensä varassa ja meni nuorena sotaan. Saatoin jossain määrin ymmärtää häntä enkä syyttänyt häntä. Vanhempana halusin auttaa häntä mahdollisimman paljon aina hänen kuolemaansa saakka. Se ei ollut helppoa, mutta tein, minkä voin. Yritin olla hyvä poika loppuun asti, ja uskon, että hän hyväksyi minut sellaisena.”

14. Mikä raamatunkohta soveltuu kaikkiin tilanteisiin, myös niihin, joita syntyy huolehdittaessa iäkkäistä vanhemmista?

¹⁴ Perheen eri tilanteisiin samoin kuin muihinkin asioihin soveltuu Raamatun neuvo: ”Pukeutukaa – – sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:12, 13.)

HUOLENPITÄJISTÄKIN TÄYTYY HUOLEHTIA

15. Miksi on joskus tuskallista huolehtia vanhemmista?

¹⁵ Huonokuntoisesta vanhemmasta huolehtiminen on kovaa työtä, johon liittyy monia tehtäviä, paljon vastuuta ja pitkiä päiviä. Vaikeimmalta tuntuu kuitenkin usein henkinen puoli. On tuskallista katsella, miten vanhemmat menettävät terveytensä, muistinsa ja itsenäisyytensä. Puerto Ricosta tuleva Sandy kertoo: ”Äiti oli perheemme keskipiste. Oli hyvin tuskallista hoitaa häntä. Ensin hän alkoi ontua, sitten hän tarvitsi kävelykepin, sitten kävelytuen ja sitten pyörätuolin. Sen jälkeen hän meni alaspäin, kunnes nukahti pois. Hän sairastui luusyöpään ja tarvitsi jatkuvaa hoitoa – yötä päivää. Kylvetimme ja syötimme häntä ja luimme hänelle. Se oli hyvin vaikeaa – varsinkin henkisesti. Kun tajusin, että äiti kuolisi, itkin, koska rakastin häntä niin paljon.”

16, 17. Mitkä neuvot voivat auttaa huolenpitäjää suhtautumaan asioihin tasapainoisesti?

¹⁶ Jos sinä olet samanlaisessa tilanteessa, niin miten voit selviytyä? Jehovan kuunteleminen lukemalla Raamattua ja hänelle puhuminen rukouksen välityksellä auttaa sinua suuresti (Filippiläisille 4:6, 7). Käytännön toimien osalta sinun kannattaa pitää huolta siitä, että ruokavaliosi on monipuolinen ja että yrität nukkua riittävästi. Näin olet sekä henkisesti että fyysisesti paremmassa kunnossa huolehtiaksesi omaisestasi. Voit kenties joskus järjestää hengähdystauon jokapäiväiseen rutiiniisi. Vaikket ehkä pystykään ottamaan lomaa, on silti viisasta suunnitella jonkin verran aikaa rentoutumiseen. Saadaksesi vapaa-aikaa voit ehkä järjestää niin, että joku muu on sairaan vanhempasi luona.

¹⁷ Ei ole harvinaista, että aikuiset huolenpitäjät odottavat itseltään kohtuuttoman paljon. Älä kuitenkaan tunne syyllisyyttä siitä, mihin et pysty. Joissakin tapauksissa sinun on ehkä uskottava omaisesi johonkin hoivakotiin. Jos hoidat häntä itse, älä odota itseltäsi kohtuuttomia. Sinun täytyy huolehtia tasapainoisesti vanhempiesi tarpeiden lisäksi myös lastesi, puolisosi ja itsesi tarpeista.

VOIMA JOKA YLITTÄÄ TAVANOMAISEN

18, 19. Miten Jehova on luvannut antaa tukea, ja mikä kokemus osoittaa hänen pitävän tämän lupauksen?

¹⁸ Jehova antaa Sanansa, Raamatun, välityksellä rakkaudellisesti opastusta, joka voi suuresti auttaa iäkkäistä vanhemmistaan huolehtivaa ihmistä, mutta hän antaa muutakin apua. ”Jehova on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen”, kirjoitti psalmista henkeytettynä. ”Hän – – kuulee heidän avunhuutonsa, ja hän pelastaa heidät.” Jehova pelastaa eli varjelee hänelle uskolliset, niin että he selviytyvät vaikeimmistakin tilanteista. (Psalmit 145:18, 19.)

¹⁹ Filippiiniläinen Myrna oppi tämän huolehtiessaan äidistään, jonka halvaus oli tehnyt täysin avuttomaksi. ”Mikään ei ole masentavampaa kuin nähdä, että omainen kärsii pystymättä sanomaan, mihin koskee”, kirjoittaa Myrna. ”Aivan kuin olisi nähnyt hänen vähitellen hukkuvan voimatta itse tehdä mitään. Polvistuin monesti kertomaan Jehovalle, miten väsynyt olin. Itkin kuin Daavid, joka pyysi hartaasti Jehovaa panemaan hänen kyyneleensä leiliin ja muistamaan häntä [Psalmit 56:8]. Lupauksensa mukaisesti Jehova antoikin minulle voimaa, jota tarvitsin. ’Jehova tuli minun tuekseni.’” (Psalmit 18:18.)

20. Mitkä Raamatun lupaukset auttavat huolenpitäjiä pysymään optimistisina, vaikka heidän hoivaamansa ihminen kuolee?

²⁰ Ikääntyvistä vanhemmista huolehtimista on sanottu ”kertomukseksi, jossa ei ole onnellista loppua”. Parhaastakin huolenpidosta huolimatta vanhukset voivat kuolla, kuten Myrnan äiti kuoli. Mutta Jehovaan luottavat tietävät, ettei kertomus pääty kuolemaan. Apostoli Paavali sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Niitä, joilta on kuollut iäkkäitä vanhempia, lohduttaa ylösnousemustoivo ja lupaus Jumalan ihastuttavasta uudesta maailmasta, jossa ei ”kuolemaa enää ole” (Ilmestys 21:4).

21. Mitä hyvää koituu iäkkäiden vanhempien kunnioittamisesta?

²¹ Jumalan palvelijat arvostavat syvästi vanhempiaan, vaikka nämä ovat saattaneet tulla vanhoiksi (Sananlaskut 23:22–24). He kunnioittavat näitä. Tehdessään niin he kokevat sen, mitä henkeytetty sananlasku sanoo: ”Isäsi ja äitisi tulevat iloitsemaan, ja synnyttäjäsi tulee riemuitsemaan.” (Sananlaskut 23:25.) Ja ennen kaikkea ne, jotka kunnioittavat iäkkäitä vanhempiaan, miellyttävät ja kunnioittavat myös Jehova Jumalaa.

1. Mikä oli Jehovan tarkoitus perhejärjestelyn suhteen?

KUN Jehova yhdisti Aadamin ja Eevan avioliittoon, Aadam ilmaisi ilonsa lausumalla sanat, jotka ovat varhaisinta muistiin merkittyä hepreankielistä runoutta (1. Mooseksen kirja 2:22, 23). Luojalla oli kuitenkin mielessä muutakin kuin vain tuottaa ihmislapsilleen mielihyvää. Hän halusi, että avioparit ja perheet tekevät hänen tahtonsa. Hän sanoi ensimmäiselle pariskunnalle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Se oli suurenmoinen, antoisa tehtävä! Jos Aadam ja Eeva olisivat tehneet Jehovan tahdon täysin tottelevaisina, he ja heidän tulevat lapsensa olisivat olleet todella onnellisia!

2, 3. Miten perheet voivat saada nykyään eniten onnellisuutta?

² Perheet ovat nykyäänkin onnellisimpia, kun ne toimivat yhdessä tehdäkseen Jumalan tahdon. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Timoteukselle 4:8.) Perhe, joka elää jumalista antaumusta osoittaen ja noudattaa Raamatussa olevaa Jehovan ohjausta, saa onnellisuutta ”nykyisessä – – elämässä” (Psalmit 1:1–3; 119:105; 2. Timoteukselle 3:16). Vaikka vain yksikin perheenjäsen soveltaa Raamatun periaatteita käytäntöön, tilanne on parempi kuin silloin, kun kukaan ei sovella niitä.

³ Tässä kirjassa on käsitelty monia Raamatun periaatteita, jotka edistävät perheonnea. Olet todennäköisesti pannut merkille, että jotkin niistä esiintyvät läpi kirjan toistuvasti. Miksi? Koska ne edustavat voimakkaita totuuksia, jotka vaikuttavat kaikkien parhaaksi perhe-elämän eri piirteissä. Perhe, joka pyrkii soveltamaan näitä Raamatun periaatteita käytäntöön, havaitsee, että jumalinen antaumus todellakin ’sisältää nykyisen elämän lupauksen’. Tarkastellaanpa uudelleen neljää noista tärkeistä periaatteista.

ITSEHILLINNÄN ARVO

4. Miksi itsehillintä on avioliitossa olennaisen tärkeää?

⁴ Kuningas Salomo sanoi: ”Kuin kaupunki, johon on murtauduttu, joka on muuria vailla, on mies, joka ei hillitse henkeään.” (Sananlaskut 25:28; 29:11.) ’Henkensä hillitseminen’, itsehillinnän harjoittaminen, on olennaisen tärkeää niille, jotka haluavat avioliittonsa olevan onnellinen. Esimerkiksi raivon, moraalittoman himon tai muiden tuhoisien tunteiden valtaan antautuminen aiheuttaa vahinkoa, jonka korjaaminen vie vuosia – mikäli sitä voidaan korjata lainkaan.

5. Miten epätäydellinen ihminen voi kehittää itsehillintää, ja mitä hyötyä siitä on?

⁵ Yksikään Aadamin jälkeläinen ei voi tietenkään hillitä epätäydellistä lihaansa täydellisesti (Roomalaisille 7:21, 22). Itsehillintä on kuitenkin hengen hedelmä (Galatalaisille 5:22, 23). Siksi Jumalan henki tuottaa meissä itsehillintää, jos rukoilemme tätä ominaisuutta, jos noudatamme sitä koskevia Raamatun neuvoja ja jos olemme muiden sitä ilmaisevien ihmisten seurassa ja kartamme niitä, jotka eivät sitä ilmaise (Psalmit 119:100, 101, 130; Sananlaskut 13:20; 1. Pietarin kirje 4:7). Tällä tavalla voimme ’paeta haureutta’, silloinkin kun eteemme tulee kiusauksia (1. Korinttilaisille 6:18). Emme turvaudu väkivaltaisuuteen, ja kartamme alkoholismia tai hankkiudumme siitä irti. Lisäksi suhtaudumme ärsyttäviin ja vaikeisiin tilanteisiin tyynemmin. On toivottavaa, että kaikki – myös lapset – oppivat kehittämään tätä olennaisen tärkeää hengen hedelmää. (Psalmit 119:1, 2.)

OIKEA NÄKEMYS JOHTOASEMASTA

6. a) Millaisen johtoasemaa koskevan järjestelyn Jumala on tehnyt? b) Mitä miehen täytyy muistaa, jotta hänen johtonsa tuottaisi hänen perheelleen onnellisuutta?

⁶ Toinen tärkeä periaate on johtoaseman tunnustaminen. Paavali kuvaili oikeaa asiainjärjestystä sanoessaan: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.) Tämä merkitsee sitä, että mies ottaa perheessä johdon, hänen vaimonsa tukee häntä uskollisesti ja lapset ovat vanhemmilleen tottelevaisia (Efesolaisille 5:22–25, 28–33; 6:1–4). Huomaa kuitenkin, että johtoasemaa koskeva järjestely tuottaa onnellisuutta vain, jos sitä käytetään oikein. Aviomiehet, jotka elävät jumalista antaumusta osoittaen, tietävät, että päänä oleminen ei merkitse sitä, että on diktaattori. He jäljittelevät Jeesusta, omaa Päätään. Vaikka Jeesuksesta oli määrä tulla ”kaiken pää”, hän ei ”tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan” (Efesolaisille 1:22; Matteus 20:28). Kristitty mieskään ei käytä johtoasemaansa omaksi hyödykseen vaan vaimonsa ja lastensa parhaaksi (1. Korinttilaisille 13:4, 5).

7. Mitkä raamatulliset periaatteet auttavat vaimoa täyttämään Jumalan määräämän osansa perheessä?

⁷ Toisaalta vaimo, joka elää jumalista antaumusta osoittaen, ei kilpaile miehensä kanssa eikä yritä hallita tätä. Hän on onnellinen voidessaan tukea miestään ja työskennellä hänen kanssaan. Joskus Raamatussa puhutaan vaimosta sellaisena, jonka hänen miehensä ”omistaa”, mikä ilmaisee epäilyksittä aviomiehen olevan hänen päänsä (1. Mooseksen kirja 20:3). Vaimo tulee avioliiton kautta ”miehensä lain” alaisuuteen (Roomalaisille 7:2). Samalla Raamattu kutsuu häntä ”auttajaksi” ja ”täydennykseksi” (1. Mooseksen kirja 2:20). Hänellä on joitakin sellaisia ominaisuuksia ja kykyjä, jotka hänen mieheltään puuttuvat, ja hän antaa miehelleen tarvittavaa tukea (Sananlaskut 31:10–31). Vaimoa sanotaan Raamatussa myös ”kumppaniksi”, joka työskentelee puolisonsa rinnalla (Malakia 2:14). Nämä raamatulliset periaatteet auttavat aviomiestä ja vaimoa ymmärtämään toistensa aseman ja kohtelemaan toisiaan asianmukaista kunnioitusta ja arvokkuutta ilmaisten.

OLE ”NOPEA KUULEMAAN”

8, 9. Selitä joitakin periaatteita, jotka auttavat kaikkia perheenjäseniä parantamaan viestintätaitojaan.

⁸ Tässä kirjassa korostetaan tämän tästä viestinnän tarpeellisuutta. Miksi? Koska asiat sujuvat paremmin, kun osapuolet puhuvat toisilleen ja todella kuuntelevat toisiaan. On tähdennetty toistuvasti, että viestintä on kaksisuuntainen katu. Opetuslapsi Jaakob ilmaisi sen seuraavasti: ”Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan.” (Jaakobin kirje 1:19.)

⁹ On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme. Harkitsemattomat, riitaisat tai hyvin kriittiset sanat eivät ole rakentavaa viestintää (Sananlaskut 15:1; 21:9; 29:11, 20). Vaikka sanamme olisivat täysin paikkansapitäviä, niin jos lausumme ne julmasti, ylpeästi tai tunteettomasti, ne saavat todennäköisesti aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Puheemme pitäisi osoittaa hyvää makua, olla ”suolalla höystettyä” (Kolossalaisille 4:6). Sanojemme pitäisi olla kuin ”kultaomenoita hopeisissa kaiverrustöissä” (Sananlaskut 25:11). Perheet, jotka oppivat viestimään hyvin, ovat astuneet pitkän askeleen kohti onnellisuutta.

RAKKAUDEN OLENNAISEN TÄRKEÄ OSA

10. Millainen rakkaus on avioliitossa olennaisen tärkeää?

¹⁰ Sana ”rakkaus” esiintyy tässä kirjassa toistuvasti. Muistatko, millaista rakkautta ensisijaisesti tarkoitetaan? On totta, että romanttisella rakkaudella (kreikaksi eʹrōs) on avioliitossa tärkeä osa, ja onnistuneissa avioliitoissa miehen ja vaimon välille kasvaa syvä kiintymys ja ystävyys (kreikaksi fi·liʹa). Mutta vielä tärkeämpää on se rakkaus, jota edustaa kreikan sana a·gaʹpē. Tätä rakkautta kehitämme Jehovaa, Jeesusta ja lähimmäistämme kohtaan (Matteus 22:37–39). Tätä rakkautta Jehova ilmaisee ihmiskuntaa kohtaan (Johannes 3:16). On suurenmoista, että voimme osoittaa samanlaista rakkautta aviopuolisoamme ja lapsiamme kohtaan! (1. Johanneksen kirje 4:19.)

11. Miten rakkaus vaikuttaa avioliiton hyväksi?

¹¹ Tämä ylevä rakkaus on avioliitossa todella ”täydellinen yhdysside” (Kolossalaisille 3:14). Se sitoo aviopuolisot yhteen ja herättää heissä halun toimia toistensa ja lastensa parhaaksi. Kun perheenjäsenet kohtaavat vaikeita tilanteita, rakkaus auttaa heitä hoitamaan asiat yksimielisesti. Rakkaus auttaa aviopuolisoita heidän ikääntyessään tukemaan ja jatkuvasti arvostamaan toisiaan. ”Rakkaus – – ei etsi omia etujaan – –. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:4–8.)

12. Miksi aviopuolisoiden rakkaus Jumalaa kohtaan vahvistaa heidän avioliittoaan?

¹² Avioside on erityisen vahva, kun sen sinetöi aviopuolisoiden välisen rakkauden lisäksi ennen kaikkea rakkaus Jehovaa kohtaan (Saarnaaja 4:9–12). Miksi? Apostoli Johanneshan kirjoitti: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Aviopuolisoiden tulee näin ollen opettaa lapsilleen jumalista antaumusta paitsi siksi, että he rakastavat syvästi lapsiaan, myös siksi, että se on Jehovan käsky (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Heidän ei tule karttaa moraalittomuutta vain siksi, että he rakastavat toisiaan, vaan pääasiassa siksi, että he rakastavat Jehovaa, joka ”tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat” (Heprealaisille 13:4). Vaikka toinen puoliso aiheuttaisi avioliitossa vakavia ongelmia, rakkaus Jehovaa kohtaan saa toisen noudattamaan jatkuvasti Raamatun periaatteita. Perheet, joissa rakkaus Jehovaa kohtaan lujittaa niiden keskinäistä rakkautta, ovat todella onnellisia!

PERHE JOKA TEKEE JUMALAN TAHDON

13. Miten määrätietoisuus Jumalan tahdon tekemisessä auttaa yksilöitä keskittymään todella tärkeisiin asioihin?

¹³ Kristityn koko elämä keskittyy Jumalan tahdon tekemiseen (Psalmit 143:10). Juuri tätä jumalinen antaumus merkitsee. Jumalan tahdon tekeminen auttaa perheitä keskittymään todella tärkeisiin asioihin (Filippiläisille 1:9, 10). Jeesus esimerkiksi varoitti: ”Minä olen tullut aiheuttamaan jakautumisen: mies on isäänsä vastaan ja tytär äitiään vastaan ja nuori vaimo anoppiaan vastaan. Tosiaankin, ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa.” (Matteus 10:35, 36.) Jeesuksen varoituksen mukaisesti perheenjäsenet ovat vainonneet monia hänen seuraajistaan. Se on todella surullinen, tuskallinen tilanne! Siitä huolimatta perhesiteiden ei tulisi voittaa rakkauttamme Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan (Matteus 10:37–39). Jos ihminen kestää perheen vastustuksesta huolimatta, vastustajat voivat muuttua nähdessään jumalisen antaumuksen hyvät vaikutukset (1. Korinttilaisille 7:12–16; 1. Pietarin kirje 3:1, 2). Vaikka näin ei kävisikään, niin se, että lakkaa vastustuksen takia palvelemasta Jumalaa, ei tuota mitään pysyvää hyvää.

14. Miten halu tehdä Jumalan tahto auttaa vanhempia toimimaan lastensa parhaaksi?

¹⁴ Jumalan tahdon tekeminen auttaa vanhempia päätymään oikeisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi joissakin yhteisöissä he ovat taipuvaisia pitämään lapsiaan sijoituksena ja laskevat sen varaan, että nämä huolehtivat heistä, kun he ovat vanhoja. Aikuisten lasten on kyllä oikein ja sopivaa huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan, mutta tällaisen näkökohdan ei tulisi saada vanhempia ohjaamaan lapsiaan materialistiseen elämäntapaan. Vanhemmat eivät toimi lastensa parhaaksi, jos he kasvattavat nämä arvostamaan aineellista omaisuutta enemmän kuin hengellisiä asioita (1. Timoteukselle 6:9).

15. Miten Timoteuksen äiti Eunike oli oivallinen esimerkki vanhemmasta, joka teki Jumalan tahdon?

¹⁵ Hyvä esimerkki tässä yhteydessä on Eunike, Paavalin nuoren ystävän Timoteuksen äiti (2. Timoteukselle 1:5). Vaikka Timoteuksen isä ei ollut uskova, äiti kasvatti yhdessä isoäidin Looiksen kanssa poikaa menestyksellisesti pyrkimään jumaliseen antaumukseen (2. Timoteukselle 3:14, 15). Kun Timoteus oli tarpeeksi vanha, Eunike antoi hänen lähteä kotoa ja ryhtyä Valtakunnan saarnaamistyöhön Paavalin lähetystyöntekijätoverina (Apostolien teot 16:1–5). Hän oli epäilemättä innoissaan, kun hänen pojastaan tuli huomattava lähetystyöntekijä! Timoteuksen aikuisena ilmaisema jumalinen antaumus puhui hyvää hänen varhaisvalmennuksestaan. Eunike sai varmasti tyydytystä ja iloa kuullessaan raportteja Timoteuksen uskollisesta palveluksesta, vaikka hän luultavasti kaipasikin tätä kotiin (Filippiläisille 2:19, 20).

PERHE JA TULEVAISUUTESI

16. Miten Jeesus piti pojalle kuuluvalla tavalla huolen äidistään, mutta mikä oli hänen ensisijainen tavoitteensa?

¹⁶ Jeesus kasvatettiin jumalisessa perheessä, ja aikuisena hän piti pojalle kuuluvalla tavalla huolen äidistään (Luukas 2:51, 52; Johannes 19:26). Hänen ensisijainen tavoitteensa oli kuitenkin täyttää Jumalan tahto, ja tähän sisältyi hänen kohdallaan se, että hän avaisi ihmisille tien ikuiseen elämään. Hän teki tämän silloin, kun hän tarjosi täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. (Markus 10:45; Johannes 5:28, 29.)

17. Mitä loistavia odotteita Jeesuksen uskollinen elämänvaellus avasi niille, jotka tekevät Jumalan tahdon?

¹⁷ Jeesuksen kuoleman jälkeen Jehova herätti hänet taivaalliseen elämään ja antoi hänelle suuren vallan; aikanaan hän asetti hänet taivaallisen Valtakunnan Kuninkaaksi (Matteus 28:18; Roomalaisille 14:9; Ilmestys 11:15). Jeesuksen uhri mahdollisti joidenkin ihmisten valitsemisen hallitsemaan hänen kanssaan tuossa Valtakunnassa. Lisäksi se avasi muille oikeasydämisille ihmisille mahdollisuuden nauttia täydellisestä elämästä paratiisitilaan ennallistettavan maan päällä. (Ilmestys 5:9, 10; 14:1, 4; 21:3–5; 22:1–4.) Suurimpia etujamme on nykyään se, että saamme kertoa lähimmäisillemme tätä loistoisaa hyvää uutista (Matteus 24:14).

18. Mistä sekä perheitä että yksilöitä muistutetaan, ja miten heitä rohkaistaan?

¹⁸ Kuten apostoli Paavali osoitti, jumalisen antaumuksen elämäntapaan sisältyy lupaus siitä, että ihmiset voivat periä nuo siunaukset ”tulevassa” elämässä. Näin voi varmasti parhaiten saada onnellisuuden! Muista, että ”maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti” (1. Johanneksen kirje 2:17). Oletpa siis lapsi tai vanhempi, aviomies tai vaimo, yksinhuoltaja tai yksineläjä, pyri tekemään Jumalan tahto. Älä koskaan unohda olevasi elävän Jumalan palvelija, edes silloin kun sinulla on paineita tai suuria vaikeuksia. Ilahduttakoot siis toimesi Jehovaa (Sananlaskut 27:11). Tuottakoon käytöksesi sinulle onnellisuutta nyt ja ikuisen elämän tulevassa uudessa maailmassa!