Onko sovinto mahdollinen?

”Avioerohanke on helppo panna vireille hetken mielijohteesta – –. Silti täytyy olla monia avioliittoja, joilla on pohjimmiltaan arvoa ja jotka voisivat onnistua, jos ongelmat selvitettäisiin.” (Couples in Crisis)

TÄMÄ havainto pitää yhtä sen kanssa, mitä Jeesus Kristus opetti avioerosta kauan sitten. Vaikka hän sanoikin, että viattomalla puolisolla oli lupa ottaa avioero aviollisen uskottomuuden perusteella, hän ei sanonut, että niin pitäisi tehdä (Matteus 19:3–9). Uskollisella puolisolla saattaa olla perusteita yrittää pelastaa avioliitto. Väärintekijä saattaa edelleen rakastaa vaimoaan.a Hän saattaa olla huolehtivainen aviomies ja antaumuksellinen isä, joka pitää tunnollisesti huolta perheensä tarpeista. Kun uskollinen puoliso ottaa huomioon omat tarpeensa ja lastensa tarpeet, hän voi avioeron ottamisen sijasta päättää tehdä sovinnon. Mitä seikkoja tässä tapauksessa voidaan ottaa huomioon, ja miten avioliiton uudelleen rakentamiseen liittyvät haasteet voidaan voittaa?

Aluksi on todettava, ettei sen enempää avioeron ottaminen kuin sovinnon tekeminenkään ole helppoa. Lisäksi se, että aviorikoksen tehneelle puolisolle annetaan yksinkertaisesti vain anteeksi, ei todennäköisesti ratkaise avioliiton taustalla olevia ongelmia. Avioliiton pelastaminen vaatii yleensä tuskallista itsetutkistelua, avointa keskustelua ja kovaa työtä. Avioparit aliarvioivat usein sen, miten paljon aikaa ja vaivaa raunioituneen avioliiton uudelleen rakentaminen vaatii. Monet ovat kuitenkin tehneet sitkeästi työtä, ja he ovat saaneet vaivojensa palkaksi vakaan avioliiton.

Kysymyksiä vastattavaksi

Jotta uskollinen puoliso voisi tehdä harkitun ratkaisun, hänen on selvitettävä omat tunteensa sekä tarjolla olevat vaihtoehdot. Hän voisi harkita seuraavia seikkoja: Haluaako puolisoni tulla takaisin? Onko hän katkaissut kertakaikkisesti avioliiton ulkopuolisen suhteen, vai onko hän haluton tekemään sitä heti? Onko hän pyytänyt anteeksi? Jos on, katuuko hän vilpittömästi sitä, mitä hän on tehnyt? Vai syyttääkö hän väärinteostaan minua? Onko hän aidosti pahoillaan aiheuttamistaan kärsimyksistä? Vai onko hän vain poissa tolaltaan siksi, että hänen luvaton suhteensa on paljastunut ja katkennut?

Entä miten hän aikoo toimia vastaisuudessa? Onko hän alkanut oikaista niitä asenteita ja tekoja, jotka johtivat aviorikokseen? Onko hän päättänyt lujasti olla toistamatta väärintekoa? Vai onko hänellä edelleen taipumus flirttailla ja luoda sopimattomia tunnesiteitä vastakkaiseen sukupuoleen? (Matteus 5:27, 28.) Haluaako hän todella lujittaa avioliittoa? Jos haluaa, mitä hän tekee asian hyväksi? Myönteiset vastaukset näihin kysymyksiin voivat antaa perusteen uskoa, että avioliitto voidaan palauttaa ennalleen.

Elintärkeä viestintä

Eräs raamatunkirjoittaja sanoo: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananlaskut 15:22.) Tämä pitää varmasti paikkansa silloin, kun viaton puoliso tuntee tarvetta puhua puolisonsa kanssa uskottomuudesta. Menemättä välttämättä intiimeihin yksityiskohtiin he voivat käydä rehellisen ja syvällisen keskustelun, joka voi paljastaa, mitä todella tapahtui, ja oikaista väärinymmärryksiä. Tämä taas voi estää avioparia etääntymästä kauemmaksi toisistaan väärinymmärrysten ja pitkään jatkuvan loukkaantuneisuuden vuoksi. Tosin sekä aviomies että vaimo tulevat luultavasti huomaamaan, että tällaiset keskustelut ovat tuskallisia. Monet ovat kuitenkin havainneet, että niillä on tärkeä sija luottamuksen palauttamisessa.

Jotta suhde voitaisiin saada toimivaksi, on myös tärkeää yrittää tunnistaa avioliiton ongelma-alueet, seikat joiden hyväksi molempien puolisoiden on ehkä työskenneltävä. Zelda West-Meads neuvoo: ”Kun tuskalliset asiat on puhuttu halki ja tultu siihen tulokseen, että rakkaussuhde on ehdottomasti ohi, että avioliittoa halutaan jatkaa – – [aviopari voi] selvittää, mikä on mennyt vikaan, ja korjata avioliittoaan.”

Ehkä olette pitäneet toisianne itsestään selvyytenä. Hengellisiä toimia on voitu laiminlyödä. Ehkä ette ole viettäneet riittävästi aikaa yhdessä. Ehkä puoliso ei ole saanut osakseen niin paljon rakkautta, hellyyttä, kiitosta ja kunnioitusta kuin hän tarvitsee. Se että arvioitte yhdessä uudelleen päämääränne ja arvonne, voi lähentää teitä toisiinne ja estää vastaisuudessa uskottomuuteen syyllistymisen.

Työskentely anteeksiannon hyväksi

Vilpittömistä ponnisteluistaan huolimatta loukatun puolison voi olla vaikea antaa anteeksi aviomiehelleen, saati sitten tuolle toiselle naiselle (Efesolaisille 4:32). On kuitenkin mahdollista tehdä vähitellen työtä mielipahan ja katkeruuden poistamiseksi. ”Uskollisen puolison on ymmärrettävä, että aikanaan on mentävä elämässä eteenpäin”, neuvotaan eräässä lähdeteoksessa. ”On tärkeää, ettei puolison aiempia syntejä vedetä rangaistukseksi esiin jokaisen riidan aikana.”

Monet puolisot ovat havainneet, että kun he ovat pyrkineet lievittämään voimakasta mielipahan tunnetta ja pääsemään siitä kokonaan eroon, he ovat lopulta lakanneet suhtautumasta vihamielisesti rikkojaan. Tämä on erittäin tärkeää avioliiton uudelleen rakentamisen kannalta.

Opi luottamaan uudestaan

”Voimmeko vielä palauttaa keskinäisen luottamuksen?” kysyi muuan epäluuloinen vaimo tuskastuneena. Hänen huolensa on aiheellinen, sillä avionrikkojan petollisuus on rikkonut luottamuksen tai ainakin pahasti vahingoittanut sitä. Luottamus on kuin arvokas maljakko, joka on helppo lyödä pirstaleiksi mutta vaikea korjata. Jotta suhde ei ainoastaan kestäisi vaan myös kukoistaisi, siinä täytyy vallita molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus.

Yleensä tämä merkitsee sitä, että on opeteltava luottamaan uudestaan. Sen sijaan että syyllinen puoliso tahdittomasti vaatisi osakseen luottamusta, hän voi rakentaa sitä puhumalla täysin avoimesti ja rehellisesti tekemisistään. Kristittyjä kehotetaan ’panemaan pois valhe ja puhumaan totta’ toisilleen (Efesolaisille 4:25). Luottamuksen voittamiseksi on puolisolle ehkä alkuvaiheessa ”kerrottava täsmällisesti, missä aikoo liikkua”, sanoo Zelda West-Meads. ”Kerro – – [puolisollesi], minne olet menossa ja milloin palaat, ja pidä huoli siitä, että myös olet siellä, missä sanoit olevasi.” Jos suunnitelmat muuttuvat, ilmoita siitä hänelle.

Itsetunnon rakentaminen voi kysyä aikaa ja vaivaa. Syyllinen puoliso voi auttaa osoittamalla auliisti hellyyttä ja kiitollisuutta – kertomalla vaimolleen säännöllisesti, että tätä arvostetaan ja rakastetaan. Muuan arvostettu avioliittoneuvoja kehottaa: ”Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään.” (Sananlaskut 31:31, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Vaimo taas voi kasvattaa itseluottamusta keskittymällä siihen, mitä hän osaa hyvin.

Vaaditaan aikaa

Kun otetaan huomioon se, miten voimakasta tuskaa uskottomuus aiheuttaa, ei ole yllättävää, että mieleen saattaa palata vuosienkin päästä eläviä, tuskallisia muistikuvia. Mutta haavojen vähitellen parantuessa molempien puolisoiden nöyryys, kärsivällisyys ja kestävyys auttavat luottamuksen ja kunnioituksen rakentamisessa (Roomalaisille 5:3, 4; 1. Pietarin kirje 3:8, 9).

”Ensimmäisten kuukausien kauhea tuska ei jää pysyväksi”, vakuutetaan kirjassa To Love, Honour and Betray. Se ”häviää vähitellen – –. Lopulta saatat havaita, ettet ajattele koko asiaa päiviin, viikkoihin, kuukausiin etkä edes vuosiin.” Kun edelleen sovellat Raamatun periaatteita avioliitossasi ja etsit Jumalan siunausta ja ohjausta, saat epäilemättä kokea, miten ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen”, lohduttaa sinua (Filippiläisille 4:4–7, 9).

Pedro kertoo: ”Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä kokemus on muuttanut elämämme suuntaa. Meidän on edelleenkin tehtävä silloin tällöin pieniä korjauksia avioliitossamme. Olemme kuitenkin selvinneet koettelemuksestamme. Olemme edelleen naimisissa keskenämme. Ja olemme onnellisia.”

Entä jos viattomalla puolisolla ei ole perusteita antaa anteeksi uskottomalle puolisolle? Tai entä jos hän kyllä antaa anteeksi puolisolleen (niin että lakkaa tuntemasta mielipahaa), mutta silti päättää hyvistä syistä käyttää hyväkseen Raamatun antamaa mahdollisuutta ottaa avioero?b Mitä avioero voi vaatia ihmiseltä? Kehotamme sinua harkitsemaan, mitä seikkoja avioeroon liittyy ja miten jotkut ovat toimineet tuossa haastavassa tilanteessa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

MERKITYKSELLISTÄ TUKEA

Kun ajatellaan monia harkittavana olevia seikkoja, voisi olla hyödyllistä etsiä neuvoa joltakulta kokeneelta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Jehovan todistajat esimerkiksi voivat kääntyä seurakunnan huomaavaisten ja myötätuntoisten vanhinten puoleen (Jaakobin kirje 5:13–15).

Neuvonantajille, ystäville ja sukulaisille annetaan ohjeeksi, että heidän ei pitäisi sanoa, mikä olisi heidän mielestään suositeltavaa, tai asettua kannattamaan tai vastustamaan sen enempää raamatullisin perustein otettavaa avioeroa kuin sovintoakaan. Muuan avioeron läpi käynyt kristitty nainen tähdentää: ”Antakaa vain paljon tukea ja jättäkää meidän päätettäväksemme, mitä tehdä.”

Neuvojen tulee perustua vankasti Raamattuun. ”Älkää sanoko heille, miltä heistä pitäisi tai ei pitäisi tuntua”, sanoo eräs eronnut nainen. ”Antakaa heidän sen sijaan purkaa sydäntään.” Myötäeläminen, veljellinen kiintymys ja hellä sääliväisyys lievittävät sitä tuskaa, jota aviollisen uskottomuuden jättämät syvät haavat aiheuttavat (1. Pietarin kirje 3:8). Eräs kokenut neuvonantaja sanoi: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin, mutta viisaiden kieli on lääkitystä.” (Sananlaskut 12:18.)

”Tarvitsin ymmärtämystä, lohdutuksen sanoja ja rohkaisua”, muistelee muuan uskollinen aviomies. ”Ja vaimoni kaipasi ohjausta joissakin nimenomaisissa asioissa ja kiitosta ponnisteluistaan – konkreettista apua, joka auttoi häntä eteenpäin.”

Jos joku harkittuaan asiaa huolellisesti rukouksen hengessä päättää ottaa avioeron tai päättää muuttaa asumaan erilleen raamatullisista syistä, neuvontaa ei tule antaa siten, että hänet saadaan tuntemaan syyllisyyttä. Häntä voidaan pikemminkin auttaa voittamaan tarpeettomat syyllisyyden tunteet.

Eräs avioeron kokenut totesi: ”Jos haluat, että lohdutuksella on merkitystä, älä koskaan unohda, että asiaan liittyy syviä inhimillisiä tunteita.”

[Tekstiruutu s. 7]

MIKSI JOTKUT PYSYVÄT YHDESSÄ

On monia yhteiskuntia, joissa vaimoilla ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin pysyä aviorikokseen syyllistyneen katumattoman miehensä luona. Esimerkiksi alueilla, joilla on levottomuuksia tai joilla tulotaso on pieni, jotkut kristityt vaimot ovat pysyneet uskottoman aviomiehensä luona, joka muutoin huolehtii perheestään, vaikka hän ei ehkä ole uskova. Tämän ansiosta heillä on koti, tarpeellinen suoja, säännölliset tulot ja suhteellinen vakaus, koska kodissa on aviomies, vaikka hän saattaakin olla uskoton. He ovat päätelleet, että vaikka jääminen ei olekaan miellyttävää eikä helppoa, se antaa heille – heidän olosuhteissaan – paremmat mahdollisuudet hallita elämäänsä kuin jos heidän täytyisi tulla toimeen yksin.

Kestettyään tällaista tilannetta, joskus monia vuosia, jotkut tällaisista vaimoista ovat saaneet ilokseen havaita, että heidän aviomiehensä on lopulta muuttanut tapojaan ja hänestä on tullut uskollinen ja rakastava kristitty aviomies (vrt. 1. Korinttilaisille 7:12–16).

Näin ollen niitä, jotka päättävät pysyä puolisonsa luona, vaikka tämä ei katuisikaan, ei pitäisi arvostella. He ovat joutuneet tekemään vaikean ratkaisun, ja heille tulee antaa kaikki apu ja tuki, jonka he tarvitsevat.

[Tekstiruutu s. 8]

KUKA ON SYYPÄÄ?

On totta, että joissakin tapauksissa viattoman puolison puutteet ovat voineet osaltaan vaikuttaa suhteen kiristymiseen, mutta Raamattu sanoo, että ”kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” (Jaakobin kirje 1:14, 15.) Vaikka osatekijöitä voi olla monia, pääsyy siihen, että ihminen syyllistyy aviorikokseen, on hänen ”oma halunsa”. Jos puolison heikkoudet aiheuttavat avio-ongelmia, aviorikokseen syyllistyminen ei varmastikaan ratkaise niitä (Heprealaisille 13:4).

Sen sijaan avio-ongelmat voidaan ratkaista, kun sekä aviomies että vaimo soveltavat sinnikkäästi Raamatun periaatteita. Tähän sisältyy se, että he ’kestävät jatkuvasti toisiaan ja antavat jatkuvasti toisilleen anteeksi’. Heidän tulee myös osoittaa hellittämättä sellaisia ominaisuuksia kuin ”hellää kiintymystä, huomaavaisuutta, nöyrämielisyyttä, lempeyttä ja pitkämielisyyttä”. Ennen kaikkea heidän tulee ’pukeutua rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside’. (Kolossalaisille 3:12–15.)

[Kuva s. 7]

Pariskunta voi rakentaa uudelleen avioliittoaan kuuntelemalla toisiaan huolellisesti