NÄMÄ lainaukset muinaisista teksteistä eivät ole Raamatusta. Niistä on kuitenkin satojen vuosien ajan haettu oikeutusta naisten syrjintään. Vielä nykyäänkin jotkut äärisuuntien edustajat perustelevat naisten alistamista uskonnollisilla teksteillä väittäen, että nainen on syypää ihmiskunnan ongelmiin. Oliko Jumalan tarkoitus tosiaan se, että miehet halveksisivat ja sortaisivat naisia? Mitä Raamattu tästä sanoo?

Onko Jumala kironnut naiset?

Ei ole. Jumala on kironnut ”sen alkuperäisen käärmeen, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi” (Ilmestys 12:9; 1. Mooseksen kirja 3:14). Sanoessaan, että Aadam hallitsisi vaimoaan, Jumala ei antanut hyväksyntäänsä naisen alistamiselle, vaan hän yksinkertaisesti kertoi ennalta, millaisia onnettomia seurauksia ensimmäisen parin synnistä koituisi (1. Mooseksen kirja 3:16).

Naisten sortaminen ei siis ole Jumalan tahto, vaan suoranainen seuraus ihmisten syntisyydestä. Raamattu ei opeta, että naisten olisi alistuttava miesten valtaan sovittaakseen ensimmäisen synnin. (Roomalaisille 5:12.)

Loiko Jumala naisen alempiarvoiseksi?

Ei luonut. Raamatussa sanotaan: ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Mooseksen kirja 1:27.) Niin miehillä kuin naisillakin on alusta asti ollut kyky heijastaa Jumalan ominaisuuksia. Vaikka Aadam ja Eeva olivat fysiikaltaan ja tunne-elämältään kumpikin omanlaisiaan, he molemmat saivat saman tehtävän ja heillä oli samat oikeudet Tekijänsä edessä (1. Mooseksen kirja 1:28–31).

Jumala sanoi juuri ennen Eevan luomista: ”Minä teen hänelle [Aadamille] auttajan hänen täydennyksekseen.” (1. Mooseksen kirja 2:18.) Sana ”täydennys” ei merkitse, että nainen olisi miestä alempi, sillä sitä vastaava heprean sana voidaan kääntää myös ilmauksilla ”vastinpari” tai ”yhteensopiva apu”. Miehen ja naisen suhdetta havainnollistavat kirurgin ja nukutuslääkärin toisiaan täydentävät roolit leikkauksessa. Selviytyykö jompikumpi ilman toista? Tuskin, ja vaikka kirurgi suorittaa varsinaisen leikkauksen, ei varmaankaan voida sanoa, että hän olisi tärkeämpi. Vastaavasti Jumala ei luonut miestä ja naista kilpailemaan keskenään vaan tekemään tiivistä yhteistyötä (1. Mooseksen kirja 2:24).

Mikä osoittaa Jumalan välittävän naisista?

Jumala näki ennalta, miten syntiset miehet toimisivat, ja siksi hän ilmaisi jo varhain haluavansa suojella naisia. Raamatun naiskuvaa käsittelevässä kirjassaan Laure Aynard sanoo 1500-luvulla eaa. voimaan astuneesta Mooseksen laista: ”Kun Laissa mainitaan naiset, kyse on yleensä heidän puolustamisestaan.” (La Bible au féminin.)

Laki esimerkiksi käski lapsia kunnioittamaan sekä isää että äitiä (2. Mooseksen kirja 20:12; 21:15, 17). Lisäksi se vaati kohtelemaan raskaana olevia naisia huomaavaisesti (2. Mooseksen kirja 21:22). Tällaisten Jumalan lakien naisille tarjoama suoja on jyrkkä vastakohta sille, että monissa maissa heiltä puuttuu vielä tänäkin päivänä laillisia oikeuksia. Jumalan kiinnostus naisia kohtaan ilmenee muillakin tavoin.

Laki joka heijastaa Jumalan näkemystä naisista

Jehova Jumalan Israelille antama Laki tarjosi kansalle – sekä miehille että naisille – merkittäviä fyysisiä, moraalisia ja hengellisiä etuja. Kun se kuunteli ja noudatti sitä, se oli ”maan kaikkien muiden kansakuntien yläpuolella”. (5. Mooseksen kirja 28:1, 2.) Millainen oli naisen asema tuon Lain alaisuudessa?

1. Itsenäistä liikkumavaraa. Toisin kuin monissa muissa muinaisissa kansoissa naisilla oli Israelissa paljon vapautta. Vaikka miehen tehtävänä oli toimia perheen päänä, hänen täyttä luottamusta nauttiva vaimonsa saattoi ”harkita peltoa ja – – hankkia sen” sekä ”istuttaa viinitarhan”. Jos nainen oli taitava kehräämään ja kutomaan, hänellä saattoi olla oma liikeyritys. (Sananlaskut 31:11, 16–19.) Naisia kohdeltiin Mooseksen lain alaisuudessa itsenäisinä yksilöinä eikä miehen omaisuutena.

Muinaisessa Israelissa naisilla oli myös mahdollisuus luoda henkilökohtainen suhde Jumalaan. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Hannasta, joka puhui Jumalalle eräästä yksityisluonteisesta asiasta ja antoi hänelle lupauksen kertomatta siitä muille (1. Samuelin kirja 1:11, 24–28). Eräällä Sunemin kaupungissa asuvalla naisella oli tapana pyytää profeetta Elisalta opastusta sapattipäivinä (2. Kuninkaiden kirja 4:22–25). Lisäksi Jumala käytti edustajinaan myös naisia, kuten Deboraa ja Huldaa, ja huomattavat miehet ja papit olivat halukkaita kysymään heiltä neuvoa (Tuomarit 4:4–8; 2. Kuninkaiden kirja 22:14–16, 20).

2. Koulutusta. Lakiliiton osapuolina naiset kutsuttiin kuuntelemaan Lain lukemista, mikä tarjosi heille mahdollisuuden oppia erilaisia asioita (5. Mooseksen kirja 31:12; Nehemia 8:2, 8). Heitä voitiin myös valmentaa huolehtimaan yhteiseen palvontaan liittyvistä tehtävistä. Esimerkiksi jotkut naiset todennäköisesti suorittivat ”järjestettyä palvelusta” tabernaakkelin luona, toiset taas lauloivat sekakuorossa (2. Mooseksen kirja 38:8; 1. Aikakirja 25:5, 6).

Monilla naisilla oli tuottavan liikeyrityksen hoitamiseen tarvittavat tiedot ja taidot (Sananlaskut 31:24). Siinä missä muissa kansoissa ainoastaan isä opetti poikiaan, israelilaisäiti opetti isän rinnalla poikia näiden aikuisuuteen asti (Sananlaskut 31:1). Muinaisessa Israelissa naiset eivät selvästikään olleet oppimattomia.

3. Kunnioitusta. Kymmeneen käskyyn sisältyi selvä määräys: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (2. Mooseksen kirja 20:12.) Viisaan kuninkaan Salomon sananlasku sanoi: ”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:8.)

Laissa rajoitettiin yksityiskohtaisin säännöksin miesten ja naisten välistä kanssakäymistä ja ilmaistiin kunnioitusta naisia kohtaan (3. Mooseksen kirja 18:6, 9; 5. Mooseksen kirja 22:25, 26). Hyvän aviomiehen tuli ottaa huomioon vaimonsa fysiologiset rajoitukset (3. Mooseksen kirja 18:19).

4. Turvattuja oikeuksia. Sanassaan Jehova kuvailee itseään ”isättömien poikien isäksi ja leskien tuomariksi”, eli hän suojeli niitä, joiden oikeuksia ei ollut valvomassa isä tai aviomies (Psalmit 68:5; 5. Mooseksen kirja 10:17, 18). Esimerkiksi kun velkoja kohteli erästä profeetan leskeä epäoikeudenmukaisesti, Jehova puuttui asiaan ihmeen välityksellä, jotta leski sai elannon ja hänen arvokkuutensa säilyi (2. Kuninkaiden kirja 4:1–7).

Vähän ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, mies nimeltä Selofhad kuoli pojattomana ja hänen viisi tytärtään pyysivät Moosesta antamaan heille maaomaisuutta Luvatusta maasta. Jehova antoi paljon enemmän kuin pyydettiin. Hän käski Moosesta: ”Sinun tulee ehdottomasti antaa heille perintöomaisuus heidän isänsä veljien keskuudesta, ja sinun on annettava heidän isänsä perinnön siirtyä heille.” Siitä lähtien israelilaisnaiset saattoivat periä isänsä ja siirtää perinnön omille jälkeläisilleen. (4. Mooseksen kirja 27:1–8.)

Näkemys naisista vääristyy

Mooseksen lain alaisuudessa naisilla oli kunniallinen asema ja heidän oikeuksiaan kunnioitettiin, mutta 300-luvulla eaa. juutalaisuuteen alkoi vaikuttaa kreikkalainen kulttuuri, jossa naista väheksyttiin (ks. tekstiruutu ”Naisten syrjintää muinaisissa teksteissä”).

Esimerkiksi 700-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen runoilija Hesiodos syytti naisia kaikista ihmiskunnan vitsauksista. Teoksessaan Jumalten synty hän sanoo naissukupuolen ”elävän kuolevaisten miesten kanssa heidän kärsimyksenään”. Tällainen ajattelutapa sai jalansijaa juutalaisuudessa 100-luvun alussa eaa. Talmudissa, jota alettiin koota tuolla vuosisadalla, varoitetaan miehiä: ”Älkää keskustelko paljon naisten kanssa, sillä se johtaa lopulta siveettömyyteen.”

Tämä epäluottamus on vuosisatojen varrella vaikuttanut syvällisesti naisen asemaan juutalaisissa yhteisöissä. Jo Jeesuksen aikana heidän liikkumisensa temppelin alueella oli rajoitettu naisten esipihaan. Uskonnollista opetusta annettiin vain miehille, ja naiset oli luultavasti erotettu miehistä synagogissa. Talmudissa muuan rabbi sanoo: ”Joka opettaa tyttärelleen Tooraa [Lakia], opettaa hänelle rivoutta.” Esittämällä tällä tavalla väärin Jumalan näkemyksen naisista juutalaisten uskonnolliset johtajat kasvattivat monissa miehissä halveksuntaa heitä kohtaan.

Ollessaan maan päällä Jeesus pani merkille nuo syvään juurtuneet ennakkoluulot (Matteus 15:6, 9; 26:7–11). Vaikuttivatko ne siihen, miten hän kohteli naisia? Mitä voimme oppia hänen käytöksestään ja asenteestaan? Onko tosi kristillisyys tuonut helpotusta naisten elämään? Tarkastelemme näitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa.

JEESUS heijasti maan päällä ollessaan täydellisesti taivaallisen Isänsä persoonallisuutta ja toimintatapoja. Hän sanoi: ”En tee mitään omasta aloitteestani, vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut. – – minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.” (Johannes 8:28, 29; Kolossalaisille 1:15.) Kun kiinnitämme huomiota siihen, miten Jeesus oli kanssakäymisissä naisten kanssa ja miten hän suhtautui heihin, voimme ymmärtää, mitä Jumala ajattelee naisista ja mitä hän odottaa heiltä.

Jotkut tutkijat ovat sanoneet evankeliumien perusteella, että Jeesuksen näkemys naisista oli suorastaan kumouksellinen. Miksi näin voidaan sanoa? Ja mikä tärkeämpää, helpottavatko hänen opetuksensa naisten elämää vielä nykyäänkin?

Jeesuksen suhtautuminen naisiin

Jeesus ei pitänyt naisia sukupuoliobjekteina. Jotkut juutalaisten uskonnolliset johtajat olivat sitä mieltä, että kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa saattoi johtaa vain himojen heräämiseen. Koska naiset aiheuttivat tällaisen pelätyn kiusauksen, heidän ei sallittu puhua miesten kanssa julkisilla paikoilla eikä liikkua ulkona ilman päänpeitettä. Jeesus sitä vastoin neuvoi miehiä pitämään omat lihalliset halunsa hallinnassa ja kohtelemaan naisia arvokkaasti sen sijaan, että nämä eristettäisiin sosiaalisesta elämästä kokonaan (Matteus 5:28).

Lisäksi Jeesus sanoi: ”Joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen häntä kohtaan.” (Markus 10:11, 12.) Näin hän osoitti, ettei hän hyväksynyt vallalla olevaa rabbien opetusta, jonka mukaan mies sai erota vaimostaan ”millä perusteella tahansa” (Matteus 19:3, 9). Sellainen ajatus, että aviorikos oli vaimon pettämistä, oli täysin vieras useimmille juutalaisille, sillä rabbit olivat opettaneet, ettei mies voinut koskaan pettää vaimoaan – ainoastaan nainen saattoi olla uskoton! Erään Raamatun selitysteoksen mukaan ”Jeesus paransi naisten asemaa ja kohotti heidän arvoaan osoittaessaan, että aviomiehellä oli samat moraaliset velvollisuudet kuin vaimollakin”.

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Jehovan todistajien kristillisissä seurakunnissa naiset ovat kokouksissa vapaasti kanssakäymisissä miesten kanssa. Heidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä sopimattomia katseita eikä liiallista tuttavallisuutta, sillä kristityt miehet pyrkivät kohtelemaan ”vanhempia naisia kuin äitejä, nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa” (1. Timoteukselle 5:2).

Jeesus varasi aikaa naisten opettamiseen. Rabbien opetusten vuoksi naiset pidettiin yleensä tietämättömyydessä, mutta Jeesus sitä vastoin opetti heitä ja kannusti heitä ilmaisemaan ajatuksiaan. Suomalla Marialle ilon saada opetusta hän osoitti, että naisen paikka ei ole ainoastaan keittiössä (Luukas 10:38–42). Hänen opetuksestaan hyötyi myös Marian sisar Martta, mikä käy ilmi Martan vastauksista Jeesuksen kysymyksiin Lasaruksen kuoleman jälkeen (Johannes 11:21–27).

Naisten ajatuksilla oli merkitystä Jeesukselle. Siihen aikaan useimmat juutalaisnaiset uskoivat, että onnellisuuden avain oli olla kunnollisen pojan – jos suinkin mahdollista profeetan – äiti. Kun eräs nainen huudahti: ”Onnellinen on se kohtu, joka on kantanut sinut”, Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti, mikä oli vielä parempaa: hengellisyys (Luukas 11:27, 28). Näin hän tarjosi naisille jotain enemmän kuin oli heidän perinteinen roolinsa (Johannes 8:32).

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Naisten ajatukset ovat tervetulleita kristillisen seurakunnan kokouksissa. Kypsiä naisia kunnioitetaan, koska he ovat ”hyvän opettajia”: he näyttävät omalla käytöksellään hyvää esimerkkiä sekä yksityisesti että muiden seurassa (Titukselle 2:3). Naisille on myös uskottu tehtäväksi julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Psalmit 68:11; ks. tekstiruutu ”Kielsikö apostoli Paavali naisia puhumasta?” s. 9).

Jeesus arvosti naisia. Raamatun aikoina tyttäriä ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin poikia. Talmudissa sanottiin: ”Onnellinen on se, jonka lapset ovat poikia, mutta voi sitä, jonka lapset ovat tyttöjä.” Tyttöjä saatettiin pitää suurempana taakkana siksi, että heille oli järjestettävä puoliso ja myötäjäiset eivätkä he pystyneet huolehtimaan vanhemmistaan näiden vanhalla iällä.

Jeesus osoitti, että pienen tytön elämä on aivan yhtä tärkeä kuin pojankin, kun hän herätti kuolleista paitsi Nainin lesken pojan myös Jairoksen tyttären (Markus 5:35, 41, 42; Luukas 7:11–15). Parannettuaan naisen, jota oli kiusannut ”heikkouden henki kahdeksantoista vuotta”, Jeesus kutsui häntä ”Abrahamin tyttäreksi”, mikä on lähes tuntematon ilmaus juutalaisissa teksteissä (Luukas 13:10–16). Tämä kunnioittava, ystävällinen nimitys osoitti Jeesuksen paitsi pitävän naista yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä myös tunnustavan hänen suuren uskonsa (Luukas 19:9; Galatalaisille 3:7).

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Aasialainen sananparsi sanoo: ”Tyttären kasvattaminen on kuin kastelisi naapurin puutarhaa.” Rakkaudelliset kristityt isät eivät anna tällaisen asenteen vaikuttaa itseensä, vaan he pitävät hyvää huolta kaikista lapsistaan, niin pojista kuin tyttäristäkin. Kristityt vanhemmat katsovat, että kaikki heidän lapsensa saavat asianmukaista koulutusta ja terveydenhoitoa.

Jeesus luotti naisiin. Juutalaisten tuomioistuimissa naisen todistus ei ollut sen painavampi kuin vähäisen orjan todistus. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josefus neuvoi: ”Naisilta älköön hyväksyttäkö mitään todistetta, koska heidän sukupuolensa on julkea ja kevytmielinen.”

Jeesus toimi aivan toisella tavalla: hän antoi naisten tehtäväksi todistaa hänen ylösnousemuksestaan (Matteus 28:1, 8–10). Nuo uskolliset naiset olivat omin silmin nähneet Herransa teloituksen ja hautaamisen, mutta silti apostolit eivät uskoneet heidän puheitaan (Matteus 27:55, 56, 61; Luukas 24:10, 11). Näyttäytymällä ylösnousemuksensa jälkeen ensin naisille Jeesus kuitenkin osoitti pitävänsä heitä yhtä luotettavina todistajina kuin muitakin opetuslapsiaan (Apostolien teot 1:8, 14).

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Jehovan todistajien seurakunnissa vastuutehtäviä hoitavat miehet ottavat huomioon, mitä naisilla on sanottavana. Kristityt aviomiehet puolestaan ”osoittavat – – kunniaa” vaimolleen kuuntelemalla, kun tämä puhuu (1. Pietarin kirje 3:7; 1. Mooseksen kirja 21:12).

Raamatun periaatteet edistävät naisten onnellisuutta

Kun miehet jäljittelevät Kristuksen esimerkkiä, naiset saavat sen kunnioituksen ja vapauden, jonka Jumala heille alun perin halusi antaa (1. Mooseksen kirja 1:27, 28). Kristityt aviomiehet eivät ajattele sovinistisesti vaan soveltavat Raamatun periaatteita, jotka edistävät vaimon onnellisuutta (Efesolaisille 5:28, 29).

Jelena kärsi hiljaa siitä, että hänen miehensä kohteli häntä tylysti. Mies oli kasvanut väkivaltaisella seudulla, missä morsiamenryöstöt ja pahoinpitelyt olivat arkipäivää. Sitten Jelena alkoi tutkia Raamattua. ”Sain voimaa siitä, mitä opin”, hän kertoo. ”Tajusin, että oli olemassa joku, joka rakasti minua hyvin paljon ja piti minua arvossa. Ymmärsin myös, että jos miehenikin tutkisi Raamattua, se voisi muuttaa hänen suhtautumistaan minuun.” Hänen haaveensa toteutui, kun mies aikanaan suostui tutkimaan Jumalan sanaa ja hänet kastettiin myöhemmin Jehovan todistajaksi. ”Hän oppi hillitsemään itsensä esimerkillisesti”, Jelena kertoo. ”Opimme antamaan toisillemme auliisti anteeksi.” Millaisen johtopäätöksen hän on tehnyt? ”Raamatun periaatteiden ansiosta tunnen itseni tarpeelliseksi avioliitossani ja minulla on siinä turvallinen olo.” (Kolossalaisille 3:13, 18, 19.)

Jelenan kokemus ei ole poikkeuksellinen. Miljoonat kristityt naiset ovat onnellisia, koska he ja heidän miehensä pyrkivät soveltamaan Raamatun periaatteita avioliitossaan. He saavat tukea ja lohdutusta myös toisilta kristityiltä, ja näiden parissa he tuntevat itsensä kunnioitetuiksi ja vapaiksi (Johannes 13:34, 35).

Kristityt miehet ja naiset tunnustavat, että syntisinä, epätäydellisinä ihmisinä he ovat osa ”turhuuteen” alistettua Jumalan luomakuntaa. Mutta luomalla läheisen suhteen rakastavaan Jumalaansa ja Isäänsä Jehovaan heillä on toivo tulla ”vapautetuksi turmeltuvuuden orjuudesta” ja päästä ”Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. Miten suurenmoinen odote Jumalan huolenpidossa oleville miehille ja naisille! (Roomalaisille 8:20, 21.)