Joshuan usko – voitto lasten oikeuksille

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KANADAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”ENSIMMÄISTÄ kertaa periaatetta kypsästä alaikäisyydestä käsiteltiin muutoksenhakutuomioistuimen tasolla. Ja jotkut sanovat, että tuomio asettaa selvät suuntaviivat lääkäreille ja sairaaloille paitsi New Brunswickissa myös kenties muuallakin Kanadassa.” (Canadian Medical Association Journal.)

Kyseisessä lehdessä viitataan tapaukseen, joka liittyy New Brunswickin provinssin säädökseen alaikäisten suostumisesta lääkärinhoitoon. Tuossa säädöksessä sanotaan, että jos kaksi lääkäriä julistaa alle 16-vuotiaan kypsäksi alaikäiseksi ja tämä ymmärtää, mikä hänen sairautensa on ja miten sitä on ehdotettu hoidettavan, hänellä on kenen tahansa aikuisen tavoin laillinen oikeus hyväksyä tai hylätä lääkärinhoito. New Brunswickin muutoksenhakutuomioistuimen ylituomari W. L. Hoyt kirjoitti akuuttia myelooista leukemiaa sairastaneesta 15-vuotiaasta Joshua Walkerista seuraavasti: ”Nämä todisteet osoittavat vastaansanomattomasti, että Joshua on riittävän kypsä ja että olosuhteet huomioon ottaen ehdotettu hoito olisi hänen parhaaksensa ja koituisi hänen terveydekseen ja hyvinvoinnikseen. – – Mielestäni anomus [hänen julistamisekseen kypsäksi] ei ollut tarpeellinen.” Ylituomari Hoyt huomautti päätöksessään myös, että Kanadan laki ”tunnustaa kypsää alaikäisyyttä koskevan periaatteen”.

Yksi Joshuan asianajajista, Daniel Pole, sanoi, että muutoksenhakutuomioistuimen kirjallisesta päätöksestä ”tulee suuntaa antava kautta koko Kanadan”. Koska tapaus oli poikkeuksellinen, tuomioistuin asetti sitä käsittelemään viisi tuomaria tavanomaisten kolmen sijasta. ”Käänteentekevissä tapauksissa tuomioistuin nimittää tuomarikunnan koko laajuudessaan”, Pole sanoi. ”Voi olla, että he pitivät päätöstä tärkeänä koko Kanadalle.” Hän antoi ymmärtää, että tämän ennakkotapauksen myötä kypsät alaikäiset voisivat alkaa vastata itsestään ja että ”ei ole mitään syytä, miksi se tulisi jälleen esille tuomioistuimessa. Se on tehnyt suuren palveluksen muille nuorille.” Painottaessaan edelleen tämän oikeusvoiton suurta merkitystä Pole jatkoi: ”Sillä on valtava merkitys puolustettaessa lasten oikeuksia – sellaisten nuorten miesten ja naisten, jotka kykenevät päättämään, mitä he tahtovat omalle ruumiilleen tehtävän.”

Telegraph Journal -lehden pääkirjoituksessa ”Alaikäisen voitto” sanottiin: ”New Brunswickin muutoksenhakutuomioistuimen päätös, jonka mukaan 15-vuotiaalla Joshua Walkerilla on oikeus suostua lääkärinhoitoon tai kieltäytyä siitä, on voitto paitsi Jehovan todistajille myös meille kaikille. – – Toisinaan yhteiskunnan voi olla vaikea hyväksyä yksilön tekemiä ratkaisuja, erityisesti, jos kyseessä on jonkun nuoren elämä tai kuolema. Mutta vielä vaikeampi olisi hyväksyä yhteiskuntaa, jolla on tapana tehdä väkivaltaa kansalaistensa ruumiille ja sielulle. Joshua Walker on tehnyt osansa suojellakseen meitä siltä.”

Urhea lääkäri

Joshuan taudin määritti ja sitä hoiti sen alkuvaiheesta lähtien tri Mary Frances Scully, joka on erikoistunut hoitamaan veritauteja ja lasten kasvaimia. Hänen työhönsä kuuluu muun muassa lapsilla esiintyvän syövän diagnosointi ja hoito.

Joshuan sairastamaa leukemiaa hoidetaan tavallisesti kemoterapialla ja verensiirroilla. Joshuan perheenjäsenet ovat Jehovan todistajia eivätkä raamatullisista syistä ota verensiirtoja. Jumala antoi kristityille käskyn: ’Karttakaa epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä verta.’ (Apostolien teot 15:20, 29.) Joshua päätti heti alusta saakka pitää tinkimättä kiinni Jehovan laista ’karttaa verta’.

Tri Scully huomautti sairauskertomuksessa, että Joshua oli ”hyvin järkkymätön” tässä asiassa. Tri Dolan, aikuispotilaiden kasvaimia hoitavan osaston johtaja, keskusteli henkilökohtaisesti Joshuan kanssa. Sekä hän että tri Scully tulivat siihen tulokseen, että Joshua oli kypsä alaikäinen. Myös Walkerien perhelääkäri, tri Lordon, piti Joshuaa kypsänä alaikäisenä. Koska vaaditun kahden lääkärin sijasta kolme lääkäriä totesi Joshuan olevan kypsä alaikäinen, hän oli enemmän kuin riittävän pätevä valitsemaan itse hoitonsa sen säädöksen mukaan, joka koskee alaikäisten suostumista lääkärinhoitoon. Mihinkään oikeustoimiin ei pitänyt olla aihetta.

Valitettavasti asia ei kuitenkaan jäänyt siihen. Vaikka sairaala oli jo todennut Joshuan kypsäksi alaikäiseksi, se halusi vahvistaa sen oikeuden päätöksellä suojellakseen itseään. Pitkän ja koettelevan tutkinnan jälkeen tuomari päätti, ettei Joshualla ole oikeutta kieltäytyä hoidosta. Päätöksestä valitettiin heti ylempään oikeusistuimeen, ja tuloksista kerrottiin kirjoituksen alussa.

Koko Joshuan koetuksen ajan tri Scully piti kiinni siitä, ettei hän antaisi Joshualle verta missään olosuhteissa, ellei tämä muuttaisi mieltään ja suostuisi siihen. Lehdessä Canadian Medical Association Journal kerrottiin tri Scullyn kannasta ja lainattiin hänen sanojaan: ”Olin eniten huolissani siitä, että Joshua tai hänen perheensä olisivat niin poissa tolaltaan, että he vain jättäisivät asian sikseen.” Kirjoituksessa jatkettiin: ”Toiset lääkärit kertoivat hänelle myöhemmin, että he olisivat joka tapauksessa kieltäytyneet hoitamasta – – [Joshuaa]. Se ei kuitenkaan ollut tullut milloinkaan hänen mieleensä.” Hänen järkevä ja kunnioitettava kantansa rohkaisi Joshuaa ja tämän perhettä suuresti.

Joshua rakasti elämää ja kosketti sydämiä

Joshua Walker rakasti elämää; hän ei halunnut kuolla. Hänen perheensä ei halunnut hänen kuolevan. Monissa maissa Jehovan todistajat, hänen hengelliset veljensä, toivoivat hänen toipuvan ja jäävän henkiin. Joshua oli valmis hyväksymään tilanteensa, ja hänen uskonsa Jumalaan sai hänet luottamaan lujasti siihen, että hän palaisi takaisin ylösnousemuksessa. Hän sai tukea näistä Jeesuksen sanoista: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jumalan Pojan] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:25, 28, 29.)

Hän sai tukea joka puolelta. Evening Times Globe -lehdessä sanottiin: ”Kumpikin vanhemmista vakuutti eilen, etteivät he hylkää Joshuaa. He toivat hänet aluesairaalaan saamaan parasta mahdollista lääkärinhoitoa ilman verta. ’Olisimme voineet pitää hänet kotona, jos olisimme halunneet hänen kuolevan’, isä perusteli. ’Me emme halua Joshin kuolevan. Järjestämme hänelle kaiken mahdollisen hoidon pitääksemme hänet elossa. Kaikki tekisivät samoin kenen tahansa rakastamansa ihmisen puolesta. Emme ole täällä nähdäksemme hänen kuolevan. Olemme täällä saadaksemme pojan paranemaan, jotta hän voisi kävellä pois ja mennä takaisin juniensa pariin, takaisin valtakunnansaliin, kokouksiin ja palvelukseen ja ehkäpä takaisin pelaamaan vähän koripalloa.’”

Hänen perheensä oli tosiaan hänen luonaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Eräässä sanomalehdessä kerrottiin siitä seuraavasti: ”Samalla kun yksi perheenjäsen piti vuorollaan Joshualle seuraa, muut olivat sulloutuneet läheiseen pieneen lepohuoneeseen; joillakuilla oli vielä suojatakit päällään ja löystytetyt maskit riippumassa kaulallaan. Sama näkymä on toistunut siellä maaliskuun 31. päivästä lähtien, jolloin Joshua ensimmäisen kerran tuli sairaalaan. Kolmen viikon ajan Joshuan potilashuoneessa on joka hetki ollut joku hänen perheenjäsenistään suojatakkiin ja maskiin sonnustautuneena. – – Usein kumpikin vanhemmista jää Joshuan luokse yöksi ja nukkuu vuoteessa, joka on heidän nuorimman poikansa sängyn vieressä. [Äiti sanoi:] ’Meitä tarvitaan täällä, ja tekisin mitä tahansa Joshin tai kenen tahansa lapseni puolesta.’ ’Istuisin ulkona pysäköintialueella, jos minun täytyisi’, sanoi isä.”

Luottamuksellisia sanoja ja keskusteluja

Kun Joshuan äiti tai isä olivat iltaisin hänen luonaan, he kävivät hänen kanssaan läheisiä keskusteluja. Eräänä iltana Joshua sanoi: ”Äiti, kirjoittaisitko tämän muistiin. Kaikki te nuoret, vetäytykää lähelle Jehovaa, niin että jos teille joskus sattuu jotain, pysyisitte hänelle nuhteettomina. Kun olen paremmassa kunnossa, lupaan julistaa enemmän Jehovan nimeä. Te nuoret, jotka olette terveitä, tehkää enemmän, jos voitte.”

Eräänä iltana Josh sanoi sairaalassa ollessaan: ”Äiti, usein sinun ollessasi naistenhuoneessa tai hakemassa isää lääkärit tulevat luokseni ja sanovat: ’Josh, sinä tarvitset verensiirron. Kuolet ilman sitä. Haluamme auttaa sinua.’ Vastaan heille: ’Pyydän sitten, että kunnioitatte verta koskevaa toivomustani.’ Sanoin eräälle lääkärille, joka yritti saada minut ottamaan verta: ’Pidät minua ehkä hulluna, mutta ajattelukyvyssäni ei ole mitään vikaa. Haluan vain totella verta koskevaa Jehovan lakia. Hän tietää, mikä on parhaaksemme. Minulle on parasta kunnioittaa elämän pyhyyttä, ja jos kuolen, niin tulen jälleen eloon.’”

Lastentautien osaston ylilääkäri, tri Garry sanoi Joshin vanhemmille: ”Voitte olla ylpeitä Joshista. En ole koskaan elämässäni nähnyt kenenkään osoittavan tuollaista uskoa.” Hän syleili heitä molempia ja sanoi: ”Olette rohkea perhe.”

Eräänä iltana sairaalassa, kun Joshin perhe oli saanut hänen tilastaan joitakin huonoja uutisia, hänen veljensä Jeff ja sisarensa Janice olivat hänen kanssaan. Jeffiä itketti, jolloin Josh sanoi: ”Lakkaa itkemästä, Jeffrey. Voitan joka tapauksessa. Älä minusta huolehdi.” Hän tarkoitti sitä, että jos hän paranisi, hän voittaisi; jos hän ei paranisi vaan kuolisi ja saisi ylösnousemuksen paratiisiin maan päälle, hän voittaisi varmasti!

Kun tuli puhetta luuytimensiirrosta, hänen veljensä Jerry tarjoutui ensimmäisenä luovuttamaan luuydintään. Aikoinaan Joshin veljillä Johnilla ja Joella oli tapana antaa hänelle hyvänyönsuukko. Kun hän täytti 13, hän pyysi äitiään sanomaan heille, että hän oli liian vanha sellaiseen. Mutta kun he hänen sairautensa aikana – vaikka hän oli 15-vuotias – ottivat tuon tavan jälleen käyttöön ja halasivat häntä ja rukoilivat hänen kanssaan, hän sanoi äidilleen, ettei hän pannut sitä pahakseen, koska se osoitti heidän yhä rakastavan häntä.

Tukea ulkopuolelta

Jerry ja Sandra, Joshuan vanhemmat, sanovat, että joka puolelta on tullut tukea ylenpalttisesti. Toukokuussa 1994 eräässä sanomalehdessä kirjoitettiin: ”Joshua saa keskimäärin 20 korttia päivässä. Niitä on tullut peräti Romaniasta ja Meksikosta saakka. Hän on saanut myös puheluja ja fakseja sairaalaan niinkin kaukaa kuin Albertasta ja Washingtonista. Kaiken sen lisäksi hänelle on lähetetty puolisen tusinaa hedelmäkoria – – [ja] kymmenittäin kukkia. – – Kun hänen tärkeimmät elintoimintonsa – – kohenivat, hoitajat järjestivät havaijilaisjuhlat hänen kunniakseen. He tekivät kaislahameet jätesäkeistä ja tanssivat hula-hulaa ympäri hänen huonettaan. ’Hän nauroi niin paljon, että luulin hänen alkavan itkeä’, Sandra sanoi.”

Joshin isä Jerry kertoi lisää mukavia yksityiskohtia: ”Emme voineet päästää kaikkia koulusta tulleita lapsia katsomaan häntä potilashuoneeseen. Sen vuoksi rehtori tuli käymään, ja hän sai tiedot Joshin tilasta. Oppilaat lähettivät Joshille tuhannen palan palapelin, jossa oli kuva rautatiestä – hän on hulluna juniin. Poliisi halusi järjestää hyväntekeväisyystanssiaiset auttaakseen häntä joissakin kuluissa, mutta emme antaneet siihen lupaa. Koulun yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin ihmisoikeuksia, ja luokan kaikki oppilaat halusivat Joshin pitävän puheen tuosta aiheesta ja kertovan omista tuntemuksistaan.”

Kaiken aikaa sanomalehdet olivat ennennäkemättömän kiinnostuneita tapauksesta; juttuja ja kuvia oli monen lehden etusivulla. Rehtorit antoivat tiedotteita Joshuan terveydentilasta. Hän sai kutsuja tulla puhumaan, kun hän toipuisi, ja koulut järjestivät tilaisuuksia, joissa käsiteltiin tapauksen yksityiskohtia.

”Muuttuiko Joshua mielestänne paljon, kun hän sairastui tähän hengenvaaralliseen tautiin?” kysyi Herätkää!-lehden toimittaja. Joshin isä Jerry vastasi: ”Hänessä tapahtui valtava muutos, ja melkein yhdessä yössä. Josh oli aiemmin ollut suruton ja huoleton nuori poika, joka toisinaan tarvitsi oikaisua, niin kuin nyt 15-vuotiaat yleensä tarvitsevat. Olen istunut ja katsonut häntä ihmeissäni. Aivan kuin hän olisi kasvanut aikuiseksi yhdessä yössä. Eräänä iltana hänen asianajajansa halusi puhua hänen kanssaan, ja Joshua pyysi minua poistumaan. Yhtenä päivänä hän oli luokan pelle; seuraavana päivänä hän oli aikuinen, joka keskusteli asianajajien ja tuomarien kanssa. Kriisitilanteessa sydämen syvyyksistä voi tulla esiin asioita, joita siellä ei milloinkaan kuvitellut olevan.”

Tri Scully osoitti kunnioituksensa Joshuaa kohtaan hyvin kauniisti. Hän sanoi Joshuan äidille: ”En ole milloinkaan tavannut potilaissani ketään yhtä ystävällistä, huomaavaista, kohteliasta ja myötätuntoista ihmistä. Hän on erittäin rohkea ja sellainen nuorimies, jota emme koskaan unohda. Hän on hyvin rakastettava. Saatte olla valtavan ylpeä hänestä, rouva Walker.”

Muutaman viikon kuluttua leukemiassa tapahtui muutos. Lyhyet toipumisjaksot olivat takana; syöpä oli palannut. Tri Scully kertoi Joshin perheelle, ettei tämä luultavasti eläisi enää kauan – ehkä joitakin viikkoja tai mahdollisesti muutaman kuukauden. Seuraavana iltana tri Scully kertoi Joshualle tämän vanhempien ollessa läsnä, että syöpä oli uusiutunut ja että se saattoi olla levinnyt siihen mennessä vatsaan. Joshua sanoi: ”Voi ei, ei se ole uusiutunut – oletteko varma?” Tri Scully sanoi: ”Josh, veriarvosi eivät ole kovin hyvät.” Pian sen jälkeen Jerry lähti huoneesta, sitten tri Scully.

Kaksi tuskaista sydäntä saa rauhan

Joshin äiti kuvailee tilannetta: ”Vallitsi hiljaisuus. Vedin tuolin hänen sänkynsä viereen ja tartuin hänen käteensä. Kysyin, oliko hän huolissaan tai masentunut sen johdosta, mitä lääkäri oli sanonut. Hän vastasi: ’En ollut ajatellut kuolevani ja lähteväni niin pian. Mutta älä sure, äiti. En pelkää kuolla enkä pelkää kuolemaa. Oletko luonani, kun kuolen? En halua kuolla yksin.’ Aloin itkeä ja syleilin häntä. Hänkin itki ja sanoi: ’Äiti, olen Jehovan käsissä.’ Sitten hän jatkoi: ’Haluan teidän kaikkien pysyvän totuudessa, jotta voitte ottaa minut vastaan ylösnousemuksessa. Voin sanoa sinulle täysin vakuuttuneena: Tiedän, että Jehova tuo minut varmasti takaisin ylösnousemuksessa. Hän on lukenut sydämeni, ja minä todella rakastan häntä.’

Aloin taas itkeä. Kerroin hänelle, kuinka paljon rakastamme häntä ja kuinka ylpeitä olimme olleet hänestä niinä 16 vuotena, jotka olimme saaneet pitää hänet – ja ennen kaikkea, kuinka Jehova hymyili hänelle hyväksyvästi. Hän sanoi: ’Tiedän kyllä, äiti.’ Sanoin sitten hänelle: ’Josh, vaikka en mitenkään haluaisi antaa sinun lähteä, meidän olisi vain itsekästä haluta sinun jäävän.’ Hän sanoi: ’Tiedän, äiti, ja itse asiassa olen jotenkin väsynyt taistelemaan.’”

Oikeudelliset seuraukset

Daniel Pole, yksi Joshuan asianajajista, käsitteli muiden asianajajien kanssa Joshua Walkerin tapauksen johdosta nousseita kysymyksiä. Miten määritellään kypsä alaikäinen säädöksessä, joka koskee alaikäisten suostumista lääkärinhoitoon? Sisältyykö lääkärinhoitoon suostumiseen myös oikeus kieltäytyä siitä? Soveltuuko tähän tapaukseen parens patriae -periaate, jonka mukaan valtio ottaa holhoukseensa sellaisen, joka ei itse kykene hoitamaan asioitaan? Onko yksilöllä laillinen oikeus päättää, mitä hänen omalle ruumiilleen tehdään? Onko hänen ruumiillinen koskemattomuutensa loukkaamaton? Soveltuuko Kanadan laki tähän tapaukseen? Ja lopuksi: tarvitsiko Joshua Walkerin tapausta alun perinkään käsitellä oikeudessa?

Näihin kysymyksiin saatiin vastaukset muutoksenhakutuomioistuimen kirjallisessa päätöksessä. Oikeuskäsittelyn loputtua viisihenkinen tuomaristo poistui salista, ja palattuaan takaisin se antoi suullisesti yksimielisen oikeudenpäätöksen, joka kuului seuraavasti:

”Valitus hyväksytään. J. Turnbullin [alemman oikeusistuimen tuomarin] päätös perutaan. Joshua Walker julistetaan kypsäksi alaikäiseksi, johon ’säädös alaikäisten suostumisesta lääkärinhoitoon’ soveltuu, ja hänen vanhemmiltaan ei edellytetä suostumusta hoitoon. Oikeudenkäyntikuluja koskevaa kysymystä käsitellään kirjallisissa perusteluissamme.”

Soveltuuko Kanadan laki tähän tapaukseen? Kyllä soveltuu. Oikeuden pöytäkirjassa todetaan: ”Kanadassa laki tunnustaa periaatteen kypsästä alaikäisyydestä, toisin sanoen sellaisesta alaikäisestä, joka kykenee ymmärtämään ehdotetun hoidon luonteen ja seuraukset. – – New Brunswick on kodifioinut tuon lain siinä laajuudessa, jossa se määritellään ’säädöksessä alaikäisten suostumisesta lääkärinhoitoon’.”

Entä täytyikö Joshuan tapaus käsitellä oikeudessa, ennen kuin hänellä oli laillinen mahdollisuus kieltäytyä verensiirrosta? Ei. ”Kunhan – – [edellä mainitun säädöksen] ehdot täyttyvät, sellaisiin toimiin ei tarvitse ryhtyä.”

Ylituomari W. L. Hoyt totesi lopuksi: ”Oikeustoimiin ryhdyttiin hyvässä uskossa ja koska haluttiin olla hyvin varovaisia. Joshua ja hänen perheensä joutuivat kuitenkin sen vuoksi mukaan tarpeettomaan oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi sairaalan on mielestäni maksettava oikeudenkäyntikulut heidän puolestaan.”

Joshua kuoli 4. lokakuuta 1994.

[Huomioteksti s. 12]

”Tuomio asettaa selvät suuntaviivat lääkäreille ja sairaaloille.” (Canadian Medical Association Journal)

[Huomioteksti s. 13]

”Voitto paitsi Jehovan todistajille myös meille kaikille.” (Telegraph Journal)

[Huomioteksti s. 14]

”Haluan vain totella verta koskevaa Jehovan lakia.” (Joshua Walker)

[Huomioteksti s. 15]

”En ole koskaan elämässäni nähnyt kenenkään osoittavan tuollaista uskoa.” (Tri Garry)