Ihmiset ovat aikojen alusta asti unelmoineet siitä, että he voisivat elää nuorina ja terveinä ikuisesti. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että ihmiset kuolevat. Edellä lainatut sanat, jotka Job lausui yli 3 000 vuotta sitten, pitävät yhä paikkansa.

Ihmisellä on voimakas halu elää. Raamattu kertoo, että Jumala on pannut sydämeemme ikuisen elämän kaipuun ja halun ymmärtää ikuisuutta (Saarnaaja 3:11). Olisiko johdonmukaista, että rakastava Jumala loisi meihin halun, jota on mahdoton tyydyttää? Se ei olisi järkevää. Raamattu kutsuukin kuolemaa viholliseksi ja lupaa, että se tullaan kukistamaan (1. Korinttilaisille 15:26).

Kuolema on kiistatta vihollinen. Yleensä ihmiset eivät halua kuolla. Joutuessamme vaaratilanteeseen väistämme, piiloudumme tai pakenemme. Kun sairastumme, etsimme parannuskeinoa. Teemme kaikkemme välttääksemme sellaista, mikä voisi johtaa kuolemaan.

Onko meillä perusteita uskoa, että tämä ikivanha vihollinen kukistetaan? Kyllä on. Luojamme Jehova Jumala ei luonut ihmisiä siksi, että he eläisivät vain joitakin vuosia ja sitten kuolisivat. Kuolema ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen. Hän loi ihmiset elämään maan päällä ikuisesti, ja hän toteuttaa aina tarkoituksensa (Jesaja 55:11).

Miten kuolemasta sitten tehdään loppu? Ihmiset ovat kautta historian etsineet kiihkeästi keinoja kuoleman voittamiseksi – siinä kuitenkaan onnistumatta. Etsintä jatkuu yhä. Tiedemiehet ovat kehittäneet rokotteita ja lääkkeitä, joiden ansiosta jotkin sairaudet on saatu kuriin. He ovat tutkineet ihmisten ja muiden elollisten geeniperimää. Monissa maissa ihmiset elävät keskimäärin pidempään kuin sata vuotta sitten. Kuolemaa ei silti ole voitettu. Kuten Raamatussa sanotaan, ”kaikki palaavat tomuun” (Saarnaaja 3:20).

Hyvä uutinen on, että meidän ei tarvitse turvautua ihmisten älyyn tämän ongelman ratkaisemiseksi. Jehova Jumala on jo järjestänyt keinon, jonka avulla meidät voidaan pelastaa kuolemalta. Keskeinen osa tässä järjestelyssä on Jeesuksella Kristuksella.

Ihmisten ei ollut tarkoitus kuolla

”Jehova Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä. Ja Jehova Jumala antoi ihmiselle myös tämän käskyn: ’Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.’ ” (1. Mooseksen kirja 2:15–17.)

Jumala loi ensimmäisen ihmisen, Aadamin, maan päälle Eedenin puutarhaan, paratiisiin jossa oli paljon erilaisia eläimiä ja kaunista kasvillisuutta. Siellä oli myös hedelmäpuita, joista Aadam sai vapaasti syödä. Jehova Jumala kuitenkin sanoi Aadamille, että oli yksi puu, jonka hedelmää hän ei saisi syödä. Samalla Jumala varoitti, että jos Aadam söisi siitä, hän kuolisi.

Ymmärsikö Aadam, mitä tämä kielto merkitsi? Hän tiesi mitä kuolema on; hän oli nähnyt eläinten kuolevan. Jos Aadamin oli joka tapauksessa tarkoitus kuolla, Jumalan varoituksella ei olisi ollut merkitystä. Aadam ymmärsi, että jos hän tottelisi Jumalaa eikä söisi tuosta puusta, hän eläisi ikuisesti – hän ei kuolisi.

Jotkut ajattelevat, että puun hedelmä symboloi sukupuolisuhteita, mutta se ei voi olla mahdollista. Jehova nimenomaan halusi, että Aadam ja hänen vaimonsa Eeva ”olisivat hedelmällisiä ja lisääntyisivät” ja ”täyttäisivät maan ja alistaisivat sen valtaansa” (1. Mooseksen kirja 1:28). Kielto koski todellista puuta. Jehova kutsui sitä ”hyvän ja pahan tiedon puuksi”, koska se edusti hänen oikeuttaan päättää ihmisten puolesta, mikä on hyvää ja pahaa. Pidättymällä syömästä tuon puun hedelmää Aadam olisi osoittanut paitsi tottelevaisuutensa myös kiitollisuutensa Luojaa kohtaan, joka oli siunannut häntä niin runsaasti.

Aadam kuoli, koska hän ei totellut Jumalaa

”Aadamille hän [Jumala] sanoi: ’Koska – – söit siitä puusta, josta minä annoin sinulle tämän kiellon, – – otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.’ ” (1. Mooseksen kirja 3:17, 19.)

Aadam söi kielletystä puusta. Se oli hyvin vakava rikkomus. Se merkitsi kapinaa ja osoitti räikeää halveksuntaa kaikkea sitä kohtaan, mitä Jehova oli tehnyt hänen hyväkseen. Syömällä puun hedelmää Aadam hylkäsi Jehovan ja valitsi riippumattomuuden, mikä johti katastrofaalisiin seurauksiin.

Lopulta Aadam kuoli, aivan kuten Jehova oli varoittanut. Jumala oli muodostanut Aadamin ”maan tomusta”, ja Aadam myös ”palasi” tomuun. Hän ei jatkanut elämää toisessa muodossa eikä jossain toisessa ulottuvuudessa. Kun hän kuoli, hänestä tuli yhtä eloton kuin tomu, josta hänet oli muodostettu. (1. Mooseksen kirja 2:7; Saarnaaja 9:5, 10.)

Me kuolemme, koska olemme Aadamin jälkeläisiä

”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Aadamin rikkomuksella eli synnillä oli kauaskantoiset seuraukset. Aadamilla ei ollut menetettävänä vain 70–80 vuoden pituinen elämä, vaan tekemällä syntiä hän menetti mahdollisuuden elää ikuisesti. Lisäksi tehtyään syntiä Aadam ei enää ollut täydellinen, minkä vuoksi hän pystyi siirtämään jälkeläisilleen vain epätäydellisyyden.

Me kaikki olemme Aadamin jälkeläisiä. Olemme ilman omaa syytämme perineet häneltä epätäydellisen ruumiin, johon synti vaikuttaa ja joka lopulta kuolee. Paavali kuvaili tilaamme osuvasti: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” Sitten Paavali vastaa omaan kysymykseensä: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:14, 24, 25.)

Jeesus antoi elämänsä, jotta me voisimme elää ikuisesti

”Isä on lähettänyt Poikansa maailman Pelastajaksi.” (1. Johanneksen kirje 4:14.)

Jehova Jumala järjesti keinon, jonka ansiosta synnin seuraukset voidaan voittaa ja meidät voidaan vapauttaa ikuisen kuoleman rangaistuksesta. Hän lähetti rakkaan Poikansa taivaasta, jotta tämä syntyisi Aadamin kaltaiseksi täydelliseksi ihmiseksi. Toisin kuin Aadam, Jeesus ”ei tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22). Koska hän oli täydellinen, hän ei ollut kuolemantuomion alainen. Hän olisi voinut elää ikuisesti täydellisenä ihmisenä.

Jehova kuitenkin salli Jeesuksen saada surmansa vihollisten käsissä. Kolmantena päivänä Jeesuksen kuolemasta Jehova herätti hänet henkiolennoksi, jotta hän voisi myöhemmin palata taivaaseen. Siellä Jeesus esitti Jumalalle täydellisen ihmiselämänsä arvon. Näin hän lunasti sen, minkä Aadam oli riistänyt itseltään ja jälkeläisiltään. Jehova hyväksyi Jeesuksen uhrin, mikä mahdollistaa ikuisen elämän niille, jotka uskovat Jeesukseen. (Roomalaisille 3:23, 24; 1. Johanneksen kirje 2:2.)

Jeesus siis osti takaisin sen, mitä Aadam oli menettänyt. Hän kuoli puolestamme, jotta me voisimme elää ikuisesti. Raamatun mukaan Jeesus kärsi kuoleman, ”että hän Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä maistaisi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta” (Heprealaisille 2:9).

Tämä järjestely kertoo paljon Jehovasta. Hänen korkeiden oikeusnormiensa johdosta epätäydellisten ihmisten oli mahdotonta lunastaa itse itseään. Jehovan rakkaus ja armo saivat hänet kuitenkin täyttämään omat vaatimuksensa, vaikka se maksoi hänelle äärimmäisen paljon: hän antoi lunastushinnan maksamiseksi oman Poikansa (Roomalaisille 5:6–8).

Jeesus herätettiin kuolleista, ja muitakin tullaan herättämään

”Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmänä niistä, jotka ovat nukahtaneet pois. Sillä koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttilaisille 15:20–22.)

On kiistatonta, että Jeesus eli ja kuoli, mutta onko meillä todisteita hänen ylösnousemuksestaan? Yksi merkittävimmistä todisteista on se, että Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen monille ihmisille eri aikoina ja eri paikoissa. Erään kerran hän näyttäytyi yli 500 ihmiselle. Apostoli Paavali kirjoitti kirjeessään korinttilaisille, että jotkut näistä silminnäkijöistä olivat yhä elossa. Näin hän antoi ymmärtää, että he voisivat todistaa siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet. (1. Korinttilaisille 15:3–8.)

Kuvaillessaan Kristusta kuolleista herätettyjen ”ensi hedelmäksi” Paavali osoitti, että myöhemmin myös muita herätettäisiin kuolleista. Jeesus itse sanoi, että tulisi aika, ”jolloin kaikki muistohaudoissa olevat – – tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29).

Voidaksemme elää ikuisesti meidän täytyy uskoa Jeesukseen

”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

Raamatun ensimmäisillä sivuilla kerrotaan siitä, miten kuolema sai alkunsa ja paratiisi menetettiin. Sen viimeisillä sivuilla kerrotaan ajasta, jolloin kuolema kukistetaan ja Jumala tekee maasta jälleen paratiisin. Ihmiset voivat silloin elää onnellista ja täysipainoista elämää ikuisesti. Ilmestyksen 21:4 sanoo: ”Eikä kuolemaa enää ole.” Jakeessa 5 vakuutetaan: ”Nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” Mitä Jehova lupaa, sen hän myös pystyy täyttämään.

Uskotko, että ”nämä sanat ovat luotettavat ja todet”? Hanki siinä tapauksessa lisää tietoa Jeesuksesta Kristuksesta ja osoita uskoa häneen. Tällä tavoin voit saada Jehovan hyväksynnän. Sen lisäksi että saat runsaita siunauksia jo nyt, saat myös toivon ikuisesta elämästä maanpäällisessä paratiisissa, jossa ei enää ole kuolemaa ”eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua”.

Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus kehotti opetuslapsiaan muistelemaan uhria, jonka hän pian antaisi. Hän sanoi heille: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.)

Tänä vuonna Jeesuksen kuoleman muistojuhla on auringonlaskun jälkeen perjantaina 3. huhtikuuta 2015. Jehovan todistajat kutsuvat sinut ja perheesi tähän tilaisuuteen kuuntelemaan puhetta, jossa selitetään, miksi Jeesuksen kuolemalla on niin suuri merkitys ja miten se voi hyödyttää meitä.