’Etsikää rauhaa ja pyrkikää siihen’

1. a) Kuinka me voimme ’etsiä rauhaa ja pyrkiä siihen’ tässä väkivaltaisessa maailmassa? b) Miksi meidän pitäisi koettelevissa tilanteissa rukoilla hartaasti Jehovaa?

KUINKA me voimme noudattaa yllä esitettyä apostoli Pietarin neuvoa, kun väkivaltainen maailma ympäröi meitä joka puolelta? Pietari vastaa kehottamalla meitä ’kääntymään pois pahasta ja tekemään hyvää’. Sitten meidän täytyy todella ponnistella päästäksemme rauhalliseen suhteeseen Jehova Jumalan kanssa sen perusteella, että uskomme Jeesuksen Kristuksen uhriin. Sen jälkeen me pyrimme rauhaan noudattamalla niitä mittapuita, jotka Jumala esittää Sanassaan. ”Sillä Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa, mutta Jehovan kasvot ovat pahaa tekeviä vastaan.” (1. Pietari 3:11, 12) Kun jumalattomat yrittävät tehdä meille pahaa, me voimme rukoilla hartaasti Jehovaa. Me voimme pyytää ääneen häneltä apua mainiten hänen nimensä, esimerkiksi silloin kun kohtaamme raiskaajan tai jonkun muun pahantekijän. – Vrt. 5. Mooseksen kirja 22:25–27.

2. Mihin me voimme luottaa väkivaltaa kohdatessamme, kuten Daavid ilmaisi?

² Ehdoton turvautuminen Jehovaan väkivaltatilanteissa on usein osoittautunut ratkaisevaksi hengissä säilymiselle. Kerran toisensa jälkeen Jehovan todistaja on saanut siunauksen siitä, että hän on pitänyt kiinni samanlaisesta luottamuksesta, jota Daavid ilmaisi Psalmissa 18:47, 49 esittämässään rukouksessa: ”Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala, – – sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.” Miljoonat Jehovan todistajat, jotka odottavat nykyään lujasti uskoen Jumalan lupauksen täyttymystä, jonka mukaan ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”, ovat vakuuttuneita myös siitä, että ”vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana”. – Psalmit 37:29, 39.

3. a) Mitä 5. Mooseksen kirjan 32:10 ja Danielin 3:19–27 ilmaisevat? b) Mitä Raahabin samoin kuin erään nykyajan tienraivaajan pelastumisen tapa ilmaisee?

³ Syntyköönpä tässä väkivaltaisessa maailmassa millaisia tilanteita tahansa, Jehova kykenee ’varjelemaan kansaansa kuin silmäteräänsä’. (5. Mooseksen kirja 32:10; Daniel 3:19–27) Hän kykenee varjelemaan omansa vaikkapa ydintuhon läpi, jos hän haluaa. Tämä osoitettiin elokuun 6. päivänä 1945 erään uskollisen Jehovan palvelijan kokemuksessa hänen joutuessaan kokemaan vainoa Hiroshiman vankilassa Japanissa. Hänen tavanomaisesta ohjelmastaan poikkeaminen tuona aamuna johti siihen, ettei atomipommin räjähdys vahingoittanut häntä.a Suurin osa vankilasta raunioitui maan tasalle, mutta samaan tapaan kuin Raahab säilyi hengissä Jerikon tulisessa tuhossa, Katsuo Miura selvisi hengissä Hiroshiman hävityksessä. (Joosua 6:23, 24) Hän oli Jehovalle kiitollinen siitä, että ’atomipommi avasi hänelle oven ulos vankilasta’, kuten hän asian ilmaisi, niin että hän voi käyttää elämänsä jäljellä olevat vuodet tienraivauspalvelukseen. (Vrt. Psalmit 116:15.) Mikään ei ole liian ihmeellistä Suvereenille Herrallemme, ”suurelle, voimalliselle Jumalalle, jonka nimi on Herra [Jehova, UM] Sebaot”. – Jeremia 32:17–19.

Pysyttele lähellä Jehovan järjestöä

4. Miten Jesajan 60. luku kuvailee Jumalan järjestön nykyisen tilan?

⁴ Me tarvitsemme Jehovan äidillisen järjestön hellää opastusta näitä väkivaltaisia aikoja kohdatessamme. Vuodesta 1938 lähtien Jumalan kansan keskuudessa on vallinnut parempi teokraattinen tila, niin kuin Jehova oli ennustanut: ”Minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden. Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi.” Rauha ja vanhurskauden rakkaus, jotka ovat nyt tunnusomaisia Jehovan järjestölle kautta maailman, ovat myötävaikuttaneet paljon siihen, että muutaman tuhannen Valtakunnan julistajan ’vähäisestä’ joukosta on 64 vuodessa tullut 2 477 000 hengen vahvuinen ”väkevä kansa”, joka toimii innokkaasti maapallon 205 maassa. Kentältä saadut raportit osoittavat, että lähestyessämme ”loppua” Jehova ’täyttää sen aikanansa nopeasti’. – Jesaja 60:17, 18, 22; Matteus 24:14.

5. Mikä on pitänyt Jehovan kansan lujana väkivallan edessä, kuten Psalmeissa todetaan?

⁵ Suuri osa tästä laajennuksesta on tapahtunut keskellä väkivaltaa, esimerkiksi niissä väkivaltaisissa oloissa, joita Jehovan todistajat kohtasivat Hitlerin keskitysleireissä ja väkijoukkojen hyökätessä heidän kimppuunsa sota-aikana Yhdysvalloissa. Väkivalta lisääntyy jatkuvasti monissa osissa maapalloa. Harvat maat, jos mitkään, ovat viime vuosina nähneet enemmän väkivaltaa kuin Libanon. Silti veljemme ovat siellä lujia. Mikä on pitänyt heidät lujina? Ehdoton turvautuminen Jehovaan ja päättäväinen kokouksissa käyminen ja muihin kristillisiin toimintoihin osallistuminen. – Psalmit 73:28; 149:1.

6. Miten meidän pitäisi suhtautua säännölliseen kokouksissa käymiseen ja miksi?

⁶ Tämän pitäisi saada meidät ymmärtämään, että väkivallan aikoina me emme saa koskaan jättää yhteen kokoontumistamme. (Heprealaisille 10:24, 25) Jos se on niin tärkeätä voimiemme kokoamiseen Saatanan maailman väkivaltaisuutta vastaan, niin se on tärkeätä myös voiman saamiseen sitä varten, että pystymme pitämään puoliamme Panettelijan viekkaampia vehkeilyjä vastaan. Säännöllinen kokouksissa käyminen merkitsee meille elämää!

7. a) Miten Saatana yrittää turmella Jumalan kansaa? b) Millä erityisillä tavoilla Saatana lietsoo väkivallan ja moraalittomuuden henkeä? c) Millä tavalla me voimme pyrkiä rauhaan ja mikä tavoite silmämääränä?

⁷ Saatana yrittää näinä kauhistavina aikoina turmella Jumalan kansaa tekemällä siihen kuuluvista ”itserakkaita, rahaa [ja sillä saatavia puoleensavetäviä tavaroita] rakastavia, – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”. Tällaiset seikat voivat vetää meidät pois säännöllisestä yhteydestä Jumalan kansaan. (2. Timoteukselle 3:1, 2, 4) Jottemme kyllästäisi itseämme Saatanasta lähtöisin olevalla väkivallan ja moraalittomuuden hengellä, jota ihannoidaan joissakin televisio-ohjelmissa, videopeleissä ynnä muussa senkaltaisessa, on erittäin tärkeää, että henkilökohtaisen tutkimisen, miettimisen ja kokoustemme välityksellä jatkuvasti hankimme täsmällistä tietoa ja sovellamme sitä, mikä ”merkitsee ikuista elämää”. – Johannes 17:3; Filippiläisille 1:9–11; Kolossalaisille 1:9–11.

Missä on meidän suojamme?

8. a) Millä tavalla monet maailmalliset ihmiset suhtautuvat näihin väkivaltaisiin aikoihin? b) Osoita esimerkein, miksi heidän menettelynsä on epäviisas.

⁸ Väkivaltaisuus aiheuttaa pelkoa maapallon suurten kaupunkien asukkaitten sydämessä. Erään taannoisen mielipidetiedustelun mukaan 45 prosenttia amerikkalaisista pelkää mennä yksin ulos illalla puolentoista kilometrin säteellä kodistaan. Monilla on mukana ase. Mutta tällaistako menettelyä Jehovan todistajien pitäisi noudattaa – valmistautua vastaamaan mahdolliseen väkivaltaan väkivallalla? Niiden monien onnettomuuksien, joita on sattunut, kun on pidetty mukana ”asetta itsepuolustukseksi” ja kun jopa lapset ovat tappaneet toisia nuoria, pitäisi saada meidät pysähtymään ja tarkastelemaan tilannetta. Onhan hyvin tunnettua, että kun aseistautunut ammattirikollinen näkee toisella aseen, niin hän ampuu – ja hän ampuu tappaakseen. Mitä mahdollisuutta asetta mukanaan pitävällä harrastelijalla silloin on!

9. Mistä ja miten kristitty saa suojan?

⁹ Kristitty ei saa suojaa pitämällä hallussaan tuliaseita, vaan ’etsimällä rauhaa ja pyrkimällä siihen’. (1. Pietari 3:11) Turvaa Jehovaan. Jos joudut vastatusten rikollisen kanssa, niin ilmaise, että olet Jehovan todistaja. Älä vastusta sellaista, joka uhkaa väkivallalla; anna hänelle se aineellinen omaisuutesi, jota hän vaatii. Elämäsi on sitä arvokkaampi. Kun sinua ahdistellaan ja uhataan, pyydä Jehovalta apua. Muista: ”Jehovan nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee siihen ja saa suojan.” – Sananlaskut 18:10, UM.

10. a) Mitä Esran 8. luvussa ja 2. Korinttolaiskirjeen 11. luvussa olevat selonteot ilmaisevat itsepuolustuksesta? b) Mitä Afrikasta ja Irlannista saadut tiedot osoittavat tuliaseitten kantamisen mielettömyydestä?

¹⁰ Mutta eikö ole olemassa tilanteita, esimerkiksi matkustettaessa vaarallisen kapina-alueen läpi, jolloin Jehovan todistajat olisivat paremmassa asemassa kantaessaan tuliaseita itsepuolustukseksi? Vastaus on painokkaan kielteinen. (Vrt. Esra 8:21–23, 31; 2. Korinttolaisille 11:23–27.) Ajattele esimerkiksi eräässä Afrikan maassa toimivia matkavalvojiamme. Näiden veljien on viime vuosina usein täytynyt kulkea sota-alueitten läpi, kun he ovat palvelleet seurakuntia. Toisinaan sissit tai turvallisuusjoukot ovat kuulustelleet heitä. Jos heiltä olisi löydetty tuliaseita, he olisivat voineet menettää henkensä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta se, että heidät on tunnistettu Jehovan todistajiksi eikä heiltä ole löytynyt aseita, on tehnyt heille mahdolliseksi päästä määränpäähänsä. Samanlainen on tilanne taistelujen repimässä Pohjois-Irlannissa, missä kuoleman on sanottu olevan ”osa maisemaa”. Jehovan todistajien puolueettomuus on hyvin tunnettua, ja koska he ovat rauhaa rakastavia, he ovat turvassa sekä katolisilla että protestanttisilla alueilla.

11. a) Mikä osoittaa selvästi, ettei kristittyjen pitäisi aseistautua tappavin asein? b) Mihin meidän pitäisi turvautua Raamatun mukaan?

¹¹ Raamattu ja Jehovan todistajien kokemukset nykyajalta osoittavat selvästi, että yksityisten kristittyjen on epäviisasta kantaa tai pitää hallussaan kotonaan tai muualla tuliasetta tai jotakin muuta tappavaa asetta käytettäväksi päälle hyökkääviä tai sisään tunkeutuvia ihmisiä vastaan. (Jesaja 2:4; 1. Pietari 3:11) Se joka varustautuu väkivaltaa varten, kutsuu väkivaltaa. Kristityn pitäisi ennen kaikkea turvautua Jehovaan, Jumalaansa. – Psalmit 18:49; 140:2, 5; Sananlaskut 3:5–7.

12. a) Miksi kristityt voivat Raamatun perusteella pyytää poliisilta suojelusta? b) Käyttäisikö kristitty tuliaseita hätätilanteessakaan, tai ottaisiko hän lakia omiin käsiinsä?

¹² Yhtäpitävästi sen kanssa, mitä Roomalaiskirjeen 13:1, 4:ssä sanotaan, maailmalliset ”esivallat” saattavat perustaa yleistä järjestystä ylläpitäviä organisaatioita, esimerkiksi poliisin, jonka palveluksessa olevat on varustettu viran puolesta suojelemaan kansalaisia ja omaisuutta. Koska sellaisesta Jumalan sallinnalla suoritetusta järjestelystä sanotaan, että se on ”Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa”, niin kristityn olisi oikein pyytää ja saada suojelua sellaiselta organisaatiolta. Mutta vaikka hän havaitsisikin tarpeelliseksi puolustaa itseään tai omaisiaan millä tahansa käteen osuvalla, hänen ei tulisi käyttää tuliaseita. Hänen ei myöskään tulisi ottaa lakia omiin käsiinsä. Monissa maissa on laitonta edes pitää hallussaan tuliaseita itsepuolustusta varten. – Matteus 22:21; vrt. 2. Mooseksen kirja 22:2.

13. Miksi kristitty ei käyttäisi taistelutaitoja itsepuolustuksekseen?

¹³ Mutta eikö kristitty voisi itsepuolustuksekseen opetella jonkin taistelutaidon, esimerkiksi kiinalaisen kung-fun? Huomattakoon, että tämän hengenvaarallisimman itämaisista taistelutaidoista kehittivät yli 1 400 vuotta sitten Kiinan erään pyhän vuoren, Songshanin, rinteillä sijainneen Shaolinin luostarin zenbuddhalaiset munkit. Samasta uskonnollisesta lähteestä ovat myös peräisin Japanin taistelutaidot – bušido, joka merkitsee kirjaimellisesti ’soturin tietä’. Monet judon, kendon ja karaten erikoistaitajat hankkivat edelleen innoituksensa uskonnollisesta mietiskelystä. Karaten tavoitteena on uhrin tekeminen toimintakyvyttömäksi, mikä voisi johtaa vakavaan vammaan tai kuolemaan. Varmaankaan ne, jotka turvautuvat Jehovaan, eivät käyttäisi taistelutaitoja puolustuksekseen! – Sananlaskut 3:31.

14, 15. a) Miksi kristityn olisi sopivaa metsästää tai tappaa eläimiä ravinnoksi? b) Mutta mikä voisi aiheuttaa sen, että kristitty on sopimaton erikoisetuihin, ja miksi?

¹⁴ Olisiko kristityn sopivaa pitää hallussaan tuliaseita, jotta hän voisi metsästää niillä eläimiä ravinnon hankkimiseksi? Vedenpaisumuksesta lähtien Jumala on sallinut eläinten tappamisen ravinnoksi, vaikkakin veri täytyy vuodattaa maahan, sitä ei saa syödä. (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 5. Mooseksen kirja 12:23–25) Silloin kun laki sallii, jotkut todistajat pitävät aseita suojakseen villieläimiä vastaan tai ampuakseen riistaa. (Matteus 22:21) Se saattaa olla heille tärkeä tai käytännöllinen tapa hankkia ravintoa. Mutta kenenkään ei pitäisi koskaan ajatella, että Jehova hyväksyisi hengen riistämisen eläimiltä vain huvin vuoksi, tappamisen hurmasta, niin kuin muinaiset ja nykyiset ”nimrodit” ovat tehneet. Koska ”lihan sielu on veressä”, veri on kallisarvoista Jehovan silmissä.b – 3. Mooseksen kirja 17:11, 14.

¹⁵ Jos melko monet todistajat seurakunnassa häiriintyisivät siitä, että joku metsästää eläimiä vain huvin vuoksi eikä ravinnon hankkimiseksi, hänelle ei ehkä voitaisi antaa erikoispalvelusetuja hänen vastenmielisen maineensa vuoksi. – 1. Timoteukselle 3:2.

16. Millä tavalla vanhimmat voivat auttaa, mutta mikä saattaa olla seurauksena niille, jotka eivät noudata edellä kappaleissa 9–15 esitettyjä raamatullisia neuvoja?

¹⁶ Tilanne on samanlainen, jos joku Jehovan todistaja itsepintaisesti kantaa mukanaan tai pitää hallussaan tuliaseita suojakseen ihmisiä vastaan tai opettelee taistelutaitoja. Hengellisten vanhinten pitäisi ryhtyä heti neuvomaan ja auttamaan häntä tilanteen korjaamiseksi. (Miika 4:3) Kukaan, joka jatkaa aseen kantamista tai muulla tavoin varustautuu ollakseen ”tappelija”, ei ole enää pätevä erikoisetuihin seurakunnassa. – 1. Timoteukselle 3:2, 3.

Aseiden käyttö siviiliammatissa

17. Miksi useimmat todistajat eivät haluaisi ammattia, joka edellyttäisi jonkin taistelutaidon oppimista tai tuliaseen kantamista?

¹⁷ Jos jollakulla on ammatti, joka edellyttää aseenkantoa aseen käyttämiseksi toisia ihmisiä vastaan, tai jos häntä vaadittaisiin oppimaan jokin taistelutaito, kuten judo tai karate, niin mitä hänen pitäisi tehdä? Henkilökohtaista ratkaisuaan tehdessään hänen täytyy pitää mielessään, että Jeesuksen seuraajan tulee pyrkiä rauhaan. (Roomalaisille 12:17, 18) Sen perusteella, mitä sanotaan Jesajan 2:4:ssä, useimmat Jehovan todistajat eivät haluaisi sellaista ammattia. Vaikka ammatin tarkoitus olisi suojella yleisöä (tai omaisuutta) sopusoinnussa Roomalaiskirjeen 13:4:n kanssa, niin kokemus on osoittanut, että siihen liittyy aina vaara joutua verivelkaan käyttämällä asetta elämän riistämiseen toiselta, mistä koituu vahinkoa asianomaisen omalletunnolle, ja lisäksi hän voi joutua loukkaantumisen tai kuoleman vaaraan kostotoimien vuoksi. (Psalmit 51:16; vrt. 4. Mooseksen kirja 35:11, 12, 22–25.) Parhaiten sellaisia vaaroja voi varmasti välttää valitsemalla ammatin, jossa niitä ei ole.

18. a) Miten kypsän kristityn näkemys eroaa maailman näkemyksestä? b) Miten hän voisi yrittää korjata tilannetta säilyttääkseen hyvän omantunnon?

¹⁸ Näinä ”viimeisinä päivinä” monien työntekijöiden odotetaan kantavan tuliasetta. Vartijoita ja poliiseja saatetaan jopa vaatia kantamaan asetta, jotta he voisivat pitää työpaikkansa. Mutta miten on kristityn laita, jonka velvollisuus on ’varata ylläpito omaisilleen’? (1. Timoteukselle 5:8) Saamansa raamatullisen valmennuksen perusteella hän suhtautuisi asiaan eri tavalla kuin maailmalliset ihmiset, jotka tuntevat olevansa vapaita kantamaan sellaisia aseita ja käyttämään niitä sopivaksi katsomallaan tavalla missä tahansa eteen tulevassa vaarallisessa tilanteessa. (Efesolaisille 5:15–17) Hän haluaa välttää verivelkaisuutta ja hän pitää mielessään Jehovan näkemyksen veren pyhyydestä. (1. Mooseksen kirja 9:6; Psalmit 55:24) Kypsä kristitty yrittäisi löytää ammatin, jossa ei tarvita aseita.c Puhuttuaan asiasta työnantajansa kanssa jotkut todistajat ovat onnistuneet siirtymään sellaiseen työhön, joka ei vaadi aseen kantamista.

19. Mihin etuihin joku veli voisi olla soveltumaton, kunnes hän korjaa tilanteen? (2. Korinttolaisille 13:11)

¹⁹ Maailman tullessa yhä väkivaltaisemmaksi me emme enää voi pitää esimerkillisenä veljeä, joka pysyy ammatissa, jossa täytyy kantaa asetta. Hänelle voitaisiin suoda kuusi kuukautta aikaa muutoksen tekemiseen. Jos hän ei sinä aikana tee muutosta, hän ei olisi sellaisessa asemassa, että hänellä voisi olla erikoispalvelusetuja ja vastuuta seurakunnassa. – 1. Timoteukselle 3:2; Tiitukselle 1:5, 6.

Pyrkikäämme kaikki rauhaan

20. a) Miksi rauhan polku on suositeltava? b) Mikä on lopullinen seuraus nuhteettomuuden säilyttäjille, vaikka he kohtaisivat ankaria koettelemuksia ja kuolemankin? c) Kehen sinä turvaat?

²⁰ Jehovan todistajat ovat rauhan polkua kulkiessaan saaneet varsin monta kertaa suojan – ruumiillisesti, moraalisesti ja hengellisesti! On selvää, että tätä Raamatun viitoittamaa menettelyä on syytä noudattaa. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa uskolliset kristityt ovat menettäneet henkensä, heidän kuolemaan asti osoittamansa pelottomuus on asettanut heidät ehdolle varhaiseen ylösnousemukseen. (Heprealaisille 11:36–40; Ilmestys 2:10) Joskus Jehova sallii Saatanan asettaa ankaria koetuksia Hänen kansalleen, kuten Jobin tapauksessa, vaikkakin lopputulos tuolle nuhteettomuutensa säilyttäjälle oli onnellinen. (Job 1:18, 19; 42:12–15) Mutta mikä tahansa meitä kohdanneekin näinä väkivaltaisina aikoina, älköön se koskaan horjuttako nuhteettomuuttamme. Turvatkaamme Jumalaan. ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.” – 2. Aikakirja 16:9.

[Alaviitteet]

Mitä vastaisit?

◻ Mihin kristityn täytyy turvautua kaikissa tilanteissa, joissa uhataan väkivallalla?

◻ Mitä hyötyä on siitä, että pysyy lähellä Jehovan järjestöä ja noudattaa sen antamia neuvoja?

◻ Miksi on mieletöntä kantaa tuliaseita tai opetella taistelutaitoja itsepuolustukseksi?

◻ Miten kristittyjen tulisi suhtautua ammattiin, jossa vaaditaan aseen kantamista, ja miksi?

[Tekstiruutu s. 22]

Mihin väkivallan laajeneminen päättyy?

”Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen täysimittainen ydinsota voisi aiheuttaa kuoleman – – noin 80 prosentille maailman väestöstä.” – Express, 29. 3. 1982, perustuu erään kalifornialaisen senaattorin haastatteluun.

”Pommitettu järjiltään – On olemassa vaara, että Neuvostoliiton ja Amerikan poliittiset johtajat – – saadaan vakuuttuneiksi siitä, että ydinsota on ajateltavissa oleva mahdollisuus. Tosiasia tietenkin on, että ydinsota, jossa käytetään kaikki Neuvostoliiton ja Amerikan ydinasevarastot tai huomattava osa niistä, hävittää tyystin pohjoisen pallonpuoliskon.” – Tri Frank Bamaby, rauhantutkija, 26. 12. 1982.

”Jos sotavalmius on rauhan välttämätön edellytys, niin rauhan täytyy olla taattu varmemmin kuin koskaan ennen. Maapallolle on varastoitu miljoona Hiroshiman pommia, eikä se vielä estä jokaista maan 4 200 000 000 asukkaasta käyttämästä 115 puntaa [noin 1 000 mk] vuodessa aseisiin.” – Andre Fontaine Le Monde -lehdessä, julkaistu uudelleen Guardian-lehdessä 9. 1. 1983.

”YK:n pääsihteeri sanoo ydinsodan uhkan kasvavan – ’Valinta on tehtävä uusien asesukupolvien ja uusien ihmissukupolvien välillä’, hän sanoi.” – New York Times, 16. 2. 1983, pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllarin lausunto.

”Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.” ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Saarnaaja 1:4; Psalmit 37:10, 11.

[Tekstiruutu s. 23]

Jehovan todistajat kestävät väkivaltaisina aikoina Tripolissa Libanonissa

”He läpäisivät todella vaikeita aikoja, mutta eivät olleet koskaan poissa kokouksesta. He kertoivat, että kun he pitivät piirikonventtiaan, yksi 117 hengen ryhmä kokoontui erään veljen kotiin, ja kun viimeinen sisar oli astunut sisään, raketti räjähti aivan oven ulkopuolella. Koko kokouksen ajan raketteja ja kranaatteja putoili kaikkialle talon ympäristöön. He näyttivät meille kaatuneita lyhtypylväitä ja ympärillä olevia srapnellien repimiä rakennuksia – mutta mikään ei osunut siihen huoneistoon, johon he olivat kokoontuneet!

”Kerran kaksi perhettä aprikoi, pitäisikö heidän yrittää mennä kokoukseen, vaikka kranaattitulitus oli käynnissä. He päättivät sittenkin mennä, ja heidän henkensä säästyi, sillä heidän kokouksessa ollessaan toisen perheen talo pommitettiin ja tuhottiin täysin ja toisessa talossa srapnelli oli tehnyt niin pahaa jälkeä, ettei kukaan olisi voinut säilyä siinä hengissä.

”Eräs todistajaperhe, joka asui vasemmistoalueella, jolle oikeistolaiset hyökkäsivät, oli määrä viedä teloitettavaksi. Mutta eräs sukulainen, joka ei ollut totuudessa eikä kuulunut puolueeseen, kuuli siitä ja meni perheen luokse, ennen kuin teloitusryhmä saapui. Hän vei perheenjäsenet puolueen päämajaan, missä he selittivät kaiken todistajien puolueettomuudesta ja antoivat hyvän todistuksen ja heidät vapautettiin. Näin on käynyt monen monta kertaa.” – Kävijän kertoman mukaan.

[Kuva s. 25]

Vastatako väkivaltaan väkivallalla vai turvautua Jehovaan?