Hyvän uutisen tarjoaminen tehokkaasti
1 Tehokkuus kristillisessä talosta-taloon-työssä riippuu siitä, miten läheisesti jäljittelemme Jeesuksen ja hänen apostoleidensa menetelmiä. Raamattu osoittaa, että he keskustelivat ihmisten kanssa saadakseen selville heidän uskomuksensa. Tietoisina niistä he puhuivat sitten suoraan, niin että totuus tunkeutui ihmisten sydämiin. – Matt. 16:13–16; Apt. 17:2–4, 16–18, 22–24.
2 Alusta lähtien, jo ennen kuin avaamme Raamatun, on hyvä keskustella ihmisten kanssa ja pyytää heitä ilmaisemaan ajatuksensa. Kun Paavali oli Ateenassa, hän oppi katselemalla valppaasti ympärilleen ja keskustelemalla niiden kanssa, joita hän tapasi. (Apt. 17:16, 17) Se on edelleen paras tapa. Emme voi täysin tietää, mitä henkilö uskoo, ellei hän puhu. Ovenavaajalla saattaa esimerkiksi riippua risti kaulassaan. Onko hän luterilainen vai ortodoksi? Hyväksyykö hän asiat, joita hän näkee tapahtuvan kirkossaan? Vastaukset näihin kysymyksiin voidaan saada selville ainoastaan kuulemalla hänen ajatuksiaan.
3 Kun ovenavaaja on siis lyhyiden johdantohuomautusten avulla tutustutettu aiheeseen, jota halutaan käsitellä, saattaisi olla hyvä kysyä häneltä heti alussa: Mistä ajattelette niin suuren uskonnollisen sekaannuksen johtuvan? Ehkä katsot sopivaksi muotoilla kysymyksen eri tavalla alueellasi. Tai saatat havaita viisaimmaksi tehdä sarjan kysymyksiä, sellaisia kuin: ’Olette epäilemättä lukenut uutisia levottomuudesta, joka lisääntyy uskonnollisessa maailmassa. Koskeeko se jollakin tavalla teidän kirkkoanne? Miksi uskonnollinen sekaannus on niin itsepintaista? Mitä te ajattelette siitä?’
4 Toinen tärkeä asia, mikä meidän tulisi muistaa, on suhtautumistapamme, syy kysymysten tekemiseen. Meidän on oltava vilpittömiä. (2. Kor. 2:17) Me haluamme vilpittömästi tietää, mihin henkilö uskoo. Olemme kiinnostuneita hänestä yksilönä. Siksi se, miten teemme kysymykset, on yhtä tärkeätä kuin se, mitä kysymme. Kiihota hänen ajatteluaan kohteliaalla, ystävällisellä tavalla; kannusta häntä keskustelemaan. Saa hänet tuntemaan, että hänen toivotaan puhuvan.
5 Kun hän puhuu, osoita kunnioitusta hänen näkemyksiään kohtaan. Meidän ei tulisi katsoa velvollisuudeksemme tarttua jokaiseen vähänkin virheelliseen lausuntoon ja todistaa hänen olevan väärässä. Jos hän haluaa tuntea totuuden, yksityiskohdat selviävät tutkistelussa. Katso tässä vaiheessa mieluummin, onko hänen esityksessään jotakin sellaista, mistä voit olla hänen kanssaan samaa mieltä. Se saattaa olla yksi ainoa kohta, mutta voit kiinnittää siihen huomiota ja osoittaa hänelle, että hänen ajatuksensa pitää paikkansa. Tämä ei tietystikään merkitse sitä, että tuhlaisimme aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka itsepintaisesti hallitsevat keskustelua eivätkä halua oppia totuutta.
6 Kun luemme tai esitämme ulkomuistista raamatunkohtia ja tarjoamme kirjallisuutta, haluamme myös silloin sanoman menevän perille, mikäli vain mahdollista. Tämä vaatii suoruutta. Olet jo jossain määrin tutustunut hänen ajatuksiinsa, joten olet paremmin varustautunut esittämään hänelle totuutta. Johdattele hänen huomionsa raamatunkohtiin samaan keskustelumaiseen tapaan. Niistä uhkuu voimaa, ja ne voivat panna hänet ajattelemaan. (Hepr. 4:12) Pelkkä raamatunkohtien lukeminen ei kuitenkaan riitä. Auta ovenavaajaa näkemään jakeen ydin. Esimerkiksi 2. Tim. 4:3, 4:ssä sanotaan, että jotkut ’kääntyvät pois totuudesta’. Onkin totta, että monet eivät halua totuutta eivätkä väärän paljastamista. Siksi uskonnossa on niin paljon sekaannusta.
7 Samaan tapaan Joh. 4:23:a käsiteltäessä tulisi tehdä selväksi, että totuus on löydettävissä. Tosi palvonta ja tosi palvojia on olemassa, ja Isä haluaa sellaisten ihmisten palvovan häntä.
8 Uskonto on aihe, joka yhä vetoaa joihinkin ihmisiin. Kasvava joukko pitää sitä kuitenkin vastenmielisenä. Jos mahdollista, haluamme keskustella henkilön kanssa ja saada selville, miten hän suhtautuu tähän asiaan. Raamatulliset ajatukset, joita sen jälkeen painotamme, saattavat vaihdella henkilön mukaan. Mutta missään olosuhteissa emme ole epäystävällisiä tai tahdittomia. Ystävällisyys on Jumalan hengen hedelmä ja aina tunnusomaista elämällemme ja puheellemme. (Gal. 5:22; 2. Kor. 6:3, 4, 6) Yritä siis saada ihmiset puhumaan. Anna sitten totuudesta kyllin selvä kuva, niin että ovenavaaja ymmärtää asian ja saa apua toimiakseen sen perusteella, jos hän omaa totuudelle suopean mielentilan. – Apt. 13:48.