ymmärryksen perusteella, joka on nyt mahdollinen meille. Me voimme rukoilla häntä täsmällisemmän tiedon mukaan. Me voimme turvata häneen luottavaisempina ikään kuin näkisimme hänet, joka on näkymätön. Siten voimme sisällyttää tämän ainoan ihailtavan Jumalan jokapäiväisiin kokemuksiimme.

19. Mitä tutustumisemme Jumalaan merkitsee meille, ja mitä osaksemme varmasti tulee?

¹⁹ Kun me opimme tuntemaan tämän Jumalan, niin se merkitsee todella rauhaa meille, ei mitään pintapuolista maailmallista rauhaa vaan tosi rauhaa, jota tämän sodanraastaman asiainjärjestelmän lähestyvä hävityskään ei voi järkyttää. Maailmassa, joka on vihollisuussuhteissa Jumalan kanssa, me haluamme ystävyyden rauhaa Hänen kanssaan. Me haluamme olla ihmisiä, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto. (Luuk. 2:14) Kun tulemme nyt hänen ”hyvän tahdon ihmisikseen”, niin on varmaa, että meille tulee Häneltä ”hyvää”, hyvää nyt, kun tämä maailma kokee niin paljon pahaa, ja hyvää Jumalan lupaamassa uudessa asiainjärjestyksessä, missä me saamme ikuisesti kokea hänen hyvyyttään.

Kristittyjen tulee viettää rehellistä elämää

Onko nykyään mahdollista olla rehellinen? Miten kristitty voi säilyttää hyvän omantunnon?

MUISTATKO ne päivät, jolloin saatoit lähteä perheinesi kotoasi muutamiksi päiviksi tarvitsematta kaksinkertaisesti lukita ovea? Muistatko, kun saatoit tehdä ostoksen ja panna vaihtorahan taskuusi tuntematta tarpeelliseksi laskea sitä ensin? Jos tällaiset seikat ovat vielä muistissasi, niin lähestyt epäilemättä keski-ikää, sillä useimmista paikoista tuollaiset päivät hävisivät jo jonkin aikaa sitten.

Varastaminen, valehteleminen ja pettäminen ovat tulleet melkein yhtä tavallisiksi kuin syöminen ja nukkuminen. Varasta pidetään nyt itsestään selvänä. Hän ei monissa paikoissa rajoita enää ’työtään’ pimeän ajaksi. Hän vapauttaa päinvastoin usein uhrinsa omaisuudestaan selvällä päivänvalolla uhaten puukolla ja luottaen siihen, ettei kukaan tule väliin. Hänestä on tosiaan tullut melkein sankari. Jos hän joutuu kiinni, niin jotkut pitävät sitä surullisena loppuna.

Mutta sinun on täytynyt huomata, että tämä myötämielinen suhtautuminen ulottuu kauemmas kuin yleiseen varkaaseen. Verrattomasti suurin osa epärehellisistä teoista saa alkunsa niin sanotuista arvossa pidetyistä ihmisistä, ihmisistä, jotka käyvät kirkossa sunnuntaina, asuvat ja työskentelevät arvokkaassa ympäristössä, pukeutuvat hyvin ja pitävät päänsä pystyssä kuin kunnon kansalaiset.

Ottakaamme esimerkiksi matkustaja, joka palaa liike- tai lomamatkalta ulkomailta ja tuo mukanaan tavaroita, joista hänen pitäisi maksaa tullia. Hän loukkaantuisi, jos kutsuisit häntä varkaaksi, mutta jos hän voi ’käyttää joitakin suhteita’ tai jollain tavalla puhua itsensä läpi tullitarkastuksen maksamatta, niin hän kertoo ylpeänä ystävilleen siitä. Mitä enemmän hän voi viedä läpi, sitä enemmän he pitävät siitä. Valtion pettäminen on yleistä.

Mutta jos sinä olet tosi kristitty, niin miten sinun tulee suhtautua moisiin menetelmiin? Voitko yhtyä näihin yleisiin mielipiteisiin ja ryhtyä epärehellisiin menettelyihin? Et, kristittyä käsketään kääntymään pois ihmisistä ja tavoista, jotka tuottavat häpeää Jumalalle. Hänelle sanotaan selvästi: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako.” Ei ole mitään verukkeita, jotka sallisivat saivarteluja tai puolusteluja ympäristön vuoksi. – Ef. 4:28.

REHELLISYYS LIIKE-ELÄMÄSSÄ

Liikkeen hoitaminen rehellisin periaattein on käymässä yhä vaikeammaksi. Maahantuontitullit saattavat olla ylenmääräiset, ja toiset liikemiehet voivat turvautua salakuljetukseen tai asioida häikäilemättömien tehtailijoiden kanssa, jotka antavat vääriä selostuksia tuotteittensa laadusta ja arvosta. Mutta voiko kristitty liikemies turvautua tällaisiin menetelmiin?

Ei, koska kristitty haluaa ennen kaikkea miellyttää Jehova Jumalaa. Ja Raamattu sanoo, että ”väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava”. (Sananl. 3:32) Saattaa tosin olla vaikeata menetellä rehellisesti ja samalla kilpailla epärehellisten liikemiesten kanssa. Mutta vaikka voitot vähenisivätkin, niin rehellisyys tuottaa kristitylle toisten luottamuksen, itsekunnioituksen ja ennen kaikkea hyvän aseman Jumalan edessä. Tämä on paljon arvokkaampaa kuin aineellinen menestys.

Epärehellisyys liike-elämässä johtuu usein valtion virkamiesten epärehellisistä menettelyistä. Tilintarkastajat ja muut tarkastajat pitävät ankaraa kuria toisella kädellä ja ojentavat toisen käden odottaen lahjusta. Mutta lahjukset eivät ole sopivia Jumalan palvelijoille. ”Äläkä ota [äläkä anna] lahjusta”, sanoo Raamattu, ”sillä lahjus sokaisee näkevät ja vääristää syyttömien asiat.” (2. Moos. 23:8) Valtion viranomaisille maksaminen heidän silmiensä sulkemiseksi näkemästä laittomia tekoja on lain rikkomista. Se edistää myös toisten moraalista turmeltumista.

Kristityllä liikemiehellä on moraalinen vastuu sekä valtion viranomaisia että asiakkaitaan kohtaan. Saattaa olla yleistä pitää kahdenlaisia kirjoja valtion pettämiseksi ja kahdenlaista vaakaa yleisön pettämiseksi. Mutta molemmat menettelyt aiheuttavat Jehova Jumalan paheksunnan. Hänen sanansa sanoo: ”Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.” – Sananl. 20:23.

Rehellinen menettely työntekijäin suhteen on yksi kristityn velvollisuus. Työnantajan velvollisuutena saattaa olla säännöllisten pidätysten tekeminen työntekijän palkasta sosiaaliturvaa tai työttömyysrahastoa varten. Mutta työnantajat jättävät toisinaan suorittamatta näitä maksuja joissakin maissa, niin että kun työntekijä tarvitsee näitä etuja, niitä ei olekaan saatavissa. Tämä on kuitenkin epärehellistä työnantajan puolelta. ”Työmies on palkkansa ansainnut”, opetti Jeesus. Ja näihin palkkoihin kuuluu nykyään työntekijän palkasta tehtyjen pidätysten asianmukainen suoritus. – Luuk. 10:7; 3. Moos. 19:13.

Sillä väitteellä, että joku työntekijä ei ansaitse palkkaansa, koska hän on laiska tai varastaa toisilla tavoilla työnantajaltaan, ei voiteta mitään. Jos häntä pidetään työssä, niin se velvoittaa työnantajan suorittamaan maksut. Kristitty ei saa ’kenellekään pahaa pahalla kostaa’. – Room. 12:17.

Hyvät suhteet työnantajan ja työntekijän välillä alkavat tavallisesti työnantajasta. Jos hän toimii työmiestensä kanssa rehdisti ja jalomielisesti, niin on todennäköistä, että hän aikanaan saa osakseen samanlaista heiltä. Jeesus sanoi: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” – Luuk. 6:38.

TYÖNTEKIJÖIDEN TULEE OLLA REHELLISIÄ

Samalla työntekijöiden tulee menetellä rehellisesti työnantajansa kanssa. Mutta he eivät useinkaan nykyään niin tee. Monet yhtiöt laskevatkin, että ne menettävät 10 prosenttia voitoistaan työntekijäin varastelun takia! Oletko kuullut työtovereittesi perustelevan, että he ansaitsevat varastamansa rahat, koska heille maksetaan huonoa palkkaa? He eivät tietenkään huomaa, että he vain laajentavat juopaa ansioittensa ja elatuskustannusten välillä. Työnantaja ei joudu tappiolle, hän nostaa vain hintoja häviön korvaamiseksi.

Varastaminen on typerää, katseltakoonpa sitä miten hyvänsä. Eikä varastetun koko ja määrä ratkaise, onko se moraalisesti oikein vai väärin. Tähän soveltuu seuraava Raamatun periaate: ”Joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” – Luuk. 16:10.

Onko sinun yhtiössäsi järjestely, jonka ansiosta voit ostaa sen tuotteita hyvin alhaisin hinnoin? Nämä edut ovat tavallisesti rajoitetut koskemaan työntekijää ja hänen välitöntä perhettään. Eikö näin ollen olisi epärehellistä käyttää tätä etua väärin tekemällä ostoksia toisille tai myymällä jälleen tavaroita korkeammasta hinnasta? Jotkut voivat järkeillä, ettei yhtiö menetä rahaa myydessään tavaroita tällä tavoin ja ettei se tosiaankaan siitä välitä. Mutta ovatko he kysyneet yhtiön omistajalta, onko sellainen menettely oikein? Omakohtaiset edut saattavat vääristää oman tai toisen työntekijän mielipiteen.

Joissakin paikoissa on yleinen tapa, että työntekijät sopivat työnantajansa kanssa siitä, että heidän perheensä merkitään palkkalistaan, vaikka nämä perheen jäsenet eivät olekaan todellisia työntekijöitä. Siitä ei ole työnantajalle mitään rahallista tappiota, koska työntekijän palkka jakautuu vain pienempiin eriin kahden, kolmen tai useamman perheenjäsenen kesken. Työnantajaa ei siis riistetä. Mutta petetäänkö siten valtiota?

Tällainen palkkojen jakaminen tekee mahdolliseksi, että kukin ”työntekijä” kuuluu sellaiseen tuloluokkaan, jossa ei tarvitse maksaa veroja, vaikka asia ei olisi siten, jos koko palkka olisi merkitty ainoastaan yhdelle hengelle. Kukin palkkalistaan merkitty perheen jäsen voi myös nyt saada sosiaaliturvaedut. Mutta jollei jollakulla ole todellisuudessa oikeutusta saada näitä etuja, niin onko rehellistä, että hän käyttää niitä hyväkseen? Eikö se ole valheellista elämää?

OMANTUNNON ASIA

Sinä voit nyt ajatella jotain sellaista asiaa elämässäsi, joka herättää kysymyksiä. Saatat tuntea pakkoa kysyä: ’Onko väärin tehdä näin, tai onko väärin tehdä noin?’ Lait ja säädökset ovat niin monimutkaisia ja moniselitteisiä, että voit olla todella hämmentynyt. Et ehkä tunne mitään Raamatun periaatetta, joka koskisi suoranaisesti sitä, mikä on mielessäsi. Mutta on keinoja saada selville, mikä on oikein ja mikä väärin.

Oletko esimerkiksi epätietoinen, mitä voit ottaa mukaasi matkustaessasi maasta toiseen? Voit kysyä tulliviranomaisilta. Tai koskeeko pulma yleisiä tapoja työpaikassasi? Mene omistajan tai johtajan luo ja kysy hänen mielipidettään. Ole rehti. Sinä voit tavallisesti päättää, pidetäänkö jotain menettelyä oikeana vai vääränä, kysymällä asiaa oikeilta viranomaisilta.

Mutta voi olla, ettei henkilö, jonka puoleen käännyt, annakaan sinulle suoraa vastausta. Sinun asiasi on silloin ratkaista, mitä teet. On asioita, jotka on jätettävä omantunnon varaan, ja kunkin on kannettava oma vastuutaakkansa Jumalan edessä. – Gal. 6:5.

Jos epäröit, niin älä yritä tyynnyttää omaatuntoasi etsimällä suotuisaa mielipidettä joltakulta toiselta, joka ei kuulu asiaan. Kristityn vastuuseen ei kuulu sanoa toiselle, miten hänen tulee hoitaa liiketoimensa tai selvittää raha-asiansa toisten kanssa. Muuan mies halusi eräässä tapauksessa Jeesuksen käyttävän vaikutusvaltaansa tällä tavalla, mutta Jeesus kieltäytyi sekaantumasta asiaan. Hänen vastauksensa oli: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” – Luuk. 12:13, 14.

Muistettakoon, ettei hyvän omantunnon säilyttämiseen Jumalan edessä tule suhtautua kevyesti. Raamattu sanoo, että ”eräät ovat . . . uskossaan haaksirikkoon joutuneet”, koska eivät ole säilyttäneet hyvää omaatuntoa. Raamattu sanoo myös, että liiallinen kiintymys aineelliseen voi johtaa ’itsensä lävistämiseen monella tuskalla’. Kristityn tulee sen tähden säilyttää hyvä omatunto aineellisen omaisuuden kustannuksellakin. – 1. Tim. 1:19; 6:10; 4:2.

HYVÄN OMANTUNNON KEHITTÄMINEN

Kristityn omatunto kehittyy, kun hän tutkii Jumalan sanaa ja arvostaa siinä olevia periaatteita. Jumala ei ole jättänyt ihmisiä tietämättömiksi sen suhteen, mitkä menettelyt ovat oikeita ja mitkä vääriä. Ei, vaan hän on varannut Sanansa Raamatun, niin että kypsät kristityt voivat sitä käyttämällä ’harjaannuttaa aistinsa tottumuksesta erottamaan hyvän pahasta’. – Hepr. 5:13, 14.

On kuitenkin miljoonia ihmisiä, jotka ovat eläneet suurimman osan elämästään noudattaen nykyisen asiainjärjestelmän normeja huomaamattakaan koskaan olleensa epärehellisiä. Heitä ei ole kasvatettu oikealla tavalla erottamaan oikeaa väärästä. Ehkä sinä olet yksi tällaisista ihmisistä. Olet ehkä kuitenkin äskettäin alkanut tutkia Jumalan sanaa ja alat nähdä, että Jumala ei hyväksy joitakin menetelmiä. Mitä sinä teet?

Viisas ratkaisu on toimia sopusoinnussa Jumalan sanan tutkimisessa valmentuneen omantuntosi mukaan. Se saattaa tosin joissakin tapauksissa merkitä mukautumista alhaisempaan elintasoon saattaaksesi elämäsi sopusointuun Raamatun periaatteitten kanssa. Mutta se on sen arvoista! Puhtaan omantunnon mielihyvä sekä Jumalan että ihmisten edessä on arvokkaampi kuin mitkään aineelliset omaisuudet.

Rehellisen elämän viettämiseen vaaditaan aitoa uskoa ja tosi rakkautta Jumalaa kohtaan. Uskotko sinä todella Jumalan lupauksiin siunata palvelijansa iankaikkisella elämällä uudessa asiainjärjestelmässään? (2. Piet. 3:13; Ps. 37:29) Jos uskot ja todella rakastat Jumalaa, niin yrität vilpittömästi olla rehellinen ja tehdä niin kuin on oikein hänen silmissään. ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää.” – 1. Piet. 3:10, 11.

”Rauha maassa” -konventit

Lokakuun 16. päivänä oli 14 644 henkeä läsnä Jehovan todistajain kansainvälisessä ”Rauha maassa” -konventissa Koreassa, ja muutamaa päivää myöhemmin 12 614 oli läsnä Japanissa. Nämä tulevat niiden 840 572:n lisäksi, jotka olivat läsnä Euroopan ja Pohjois-Amerikan konventeissa. Koreassa kastettiin hämmästyttävä määrä: 1 511; Japanissa 798.