Jumalalla on järjestö

ONKO Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalalla ja Isällä häntä maan päällä näinä päivinä edustava järjestö? Jos on, niin mikä se on? On varmaa, ettei hän halua monta järjestöä, jotka kaikki opettaisivat toistensa kanssa ristiriitaisia oppeja. ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”, kirjoitti Kristuksen apostoli Paavali. (1. Kor. 14:33) Mikä siis on se järjestö, joka ilmeisimmin heijastaa rauhan ja totuuden Jumalaa?

Kun tutkimme eri uskontojärjestöjen väitteitä, niin meidän on hyvä muistaa Jeesuksen varoitus, etteivät kaikki, jotka tunnustavat palvovansa Jumalaa hänen seuraajinaan, osoittaudu todella Jumalan palvelijoiksi. Hän sanoi: ”Moni sanoo minulle sinä [tuomio-] päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” – Matt. 7:22, 23.

Kristikunnan uskonlahkojen, suurten ja pienten, koko vaikuttava julkisivu näyttää tosiaan ulkonaisesti kauniilta, kun se väittää olevansa pyhä ja suorittavansa Kristuksen määräämää työtä. Mutta mikä on tuloksena, kun tutkimme julkisivun taustaa? Kestävätkö kristikunnan kirkkojärjestöt Jumalan vaatimusten tutkivan valon alaisuudessa? Onko niiden suorittamat voimatyöt tehty vanhurskauden ja totuuden periaatteitten mukaisesti?

ARVOSTELUPERUSTE

Kristus Jeesus ei jättänyt seuraajiaan vaille luotettavaa koetinta, jolla kristilliseksi tunnustautuva järjestö voidaan todeta oikeaksi tai vääräksi. Jeesus ilmoitti tosi kristillisyyden tunnistusmerkin, koettimen, jonka avulla uskontojärjestöt voidaan arvostella oikein, ja se on kerrottu Joh. 13:35:ssä: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Tämä on koetin, jota voimme oikeutetusti soveltaa jokaiseen sellaiseen uskontoryhmään, joka tunnustaa olevansa alamainen Jeesukselle Kristukselle. Sanoisitko sellaisten ihmisten selviytyvän tästä kokeesta, jotka menevät taistelukentälle ja tappavat toisia kirkon jäseniä siksi, että he sattuvat olemaan eri kansallisuutta? Osoittaako se heidän keskinäistä rakkauttaan? Sinun täytyy myöntää, ettei se osoita. Kysy sitten itseltäsi, ovatko uskonsuuntasi jäsenet olleet ja ovatko he nyt syypäitä tällaiseen menettelyyn. Jos ovat, niin he eivät täytä Kristuksen asettamaa mittapuuta. Eivätkä järjestöt, jotka suvaitsevat tällaista rakkauden puutetta, edusta Jumalan rauhaa.

Miten on sitten niiden uskontoryhmien laita, joiden jäsenet jättävät huomioon ottamatta Raamatun ohjeen, että tulee karttaa ystävyyttä maailman kanssa ja joutumista poliittisten puolueitten riitaisuuksiin ja kilpailuihin? (Jaak. 4:4) Saman uskontoryhmän jäsenet kuuluvat vastakkaisiin puolueisiin ja jo jäsenyydellään antavat suostumuksensa kiistoille ja mustamaalaukselle, jotka leimaavat poliittisen viran kiihkeää tavoittelua. Osallistuvatko sinun seurakuntasi jäsenet tällaiseen poliittiseen kahakointiin toisiaan vastaan? Jos he osallistuvat, niin järjestö, jossa he väittävät suorittavansa palvontaa, ei voi olla Kristuksen, Rauhanruhtinaan, seurakunta, koska hän sanoi seuraajistaan: ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” – Joh. 15:19.

On tosin toisia ns. Kristuksen seuraajaryhmiä, jotka vetäytyvät pois maailmasta, mutta jotka harjoittavat mietiskelyuskontoa joko luostarin muurien sisä- tai ulkopuolella. Mutta ovatko he tottelevaisia Kristuksen kaikille tosi kristityille antamalle käskylle: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä”? (Matt. 28:19, Um) Jos he eivät tottele tätä käskyä, niin on ilmeistä, että he eivät rakasta Kristusta. (Joh. 14:15) Ja tästä seuraa, etteivät he kuulu siihen Kristuksen alaiseen järjestöön, joka edustaa Jumalaa maan päällä.

JUMALAN JÄRJESTÖN TUNNISTAMINEN

Mutta onko ihmisten keskuudessa järjestöä, joka täyttää Jumalan sanan, Raamatun, vaatimukset? Onko järjestöä, jonka jäsenet vetää yhteen rakkaus toisiinsa luokkaan, rotuun, kansallisuuteen, kieleen tai muihin eroavuuksiin lainkaan katsomatta? Ja toimiiko tällainen järjestö maailmanlaajuisessa saarnaamisohjelmassa ulottaen köyhimpäänkin kansalaiseen asti tilaisuuden edistyä Raamatun tuntemuksessa? Kyllä, sellainen järjestö on olemassa – ainoastaan yksi! Se on Jehovan todistajien järjestö, joka on hyvin tunnettu 198 maassa suorittamastaan saarnaamistyöstä.

Mitkä tosiseikat todistavat tämän? Tarkastelkaamme muutamia niistä. Missään Jehovan todistajien seurakunnassa millään alueella ei ole luokkaeroavuuksia. Köyhemmät ja varakkaammat jäsenet ovat estoitta yhteydessä keskenään ja palvelevat yhdessä Jumalan sanan saarnaajina ja opettajina. Kaikilla todistajilla on samanlainen tilaisuus lausua ajatuksensa seurakunnan raamatullisissa keskusteluissa. Kun todistajat tulevat yhteen suuriin konventteihinsa, niin he syövät yhdessä, palvovat yhdessä ja seurustelevat yhtenä suurena onnellisena perheenä – aivan kuin olisivat tunteneet toisensa koko elinaikansa. Ulkopuoliset ihmiset ihmettelevät sitä, että heillä ”on keskinäinen rakkaus”.

Toisessakin suhteessa todistajat mukautuvat siihen, minkä Raamattu esittää sellaisen järjestön aidoksi kuvaksi, joka tekee Jumalan tahdon maan päällä. He suorittavat maailmanlaajuisesti Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista painottaen, että Valtakunta – eikä Yhdistyneet Kansakunnat tai mikään muukaan ihmisten järjestö – on kärsivän ihmiskunnan ainoa toivo. Paitsi että Jehovan todistajat julistavat tätä toivoa maan ääriin asti ennustuksen mukaisesti (Matt. 24:14), he ahkeroivat myös niiden opettamisessa, jotka arvostavat Kristuksen käskyjä, tehden heistä opetuslapsia. Tämä julkinen evankeliuminpalveluskin ennustettiin Kristuksen aitojen seuraajien tärkeäksi palvelukseksi. – Matt. 28:19, 20.

Näin voimme nähdä, etteivät todistajat ole ihmisryhmä, joka tulee kokoon kerran viikossa kuuntelemaan lyhyttä saarnaa ja sitten menee kotiin ja unohtaa sen kaiken. Ei, he ovat toimelias kansa, josta jokainen on hyvän uutisen evankeliuminpalvelija, joka tajuaa selvästi henkilökohtaisen vastuunsa saarnata ja opettaa. He eivät jätä kaiken saarnaamistyön tekemistä seurakunnassaan yhdelle henkilölle. He tietävät Jumalan päätöksen olevan, että jokaisesta, jolle saarnataan, on vuorostaan tultava hyvän uutisen saarnaaja jollekulle muulle. He ymmärtävät täysin apostoli Paavalin seuraavat sanat: ”Minkä olet kuullut minulta . . . usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.” – 2. Tim. 2:2.

Ihmiset ovat hämmästyksissään siitä, kuinka nuoretkin miehet ja naiset on Jehovan todistajien seurakunnissa valmennettu tuntemaan Raamattunsa ja käyttämään sitä tehokkaasti. Nämä nuoret ihmiset eivät ole olleet missään korkeakoulussa opiskelemassa useita vuosia teologiaa ja ihmisten filosofiaa, mutta he osaavat selittää ihmisille, mikä on Jumalan tahto ihmisiin nähden, ja näyttää heille, miten he voivat soveltaa Jumalan sanaa elämässään. He pitävät Jumalaa Opettajanaan karttaen kaikkea inhimillisen oppineisuuden ylpeyttä. – Jes. 54:13.

Eikö maan päällä olevan kristittyjen koko seurakunnan jäsenten pitäisi olla nykyään Jumalan ja Kristuksen todistajia? Kristus Jeesus itse omisti elämänsä Jumalasta ja hänen päätöksistään todistamiseen – siinä määrin, että sai virallisen arvonimen ”uskollinen todistaja”. (Ilm. 1:5) Hän ilmoitti vuorostaan opetuslapsilleen: ”Te tulette olemaan minun todistajani . . . aina maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8) Tämä on juuri se työ, mihin Jehovan todistajat ovat yhdessä ja yksilöinä antautuneet. He ovat omistaneet elämänsä Jumalalle ja siten omaksuneet velvollisuuden olla hänen todistajiaan. – Jes. 43:10–12.

Tosiaankin Jehovan todistajat soveltuvat seurakunnissaan ympäri maailman siihen Raamatun kuvaukseen, mikä on annettu maan päällä olevasta järjestöstä, joka edustaa Jumalaa ja Kristusta näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä”. (2. Tim. 3:1) Mutta oletko sinä yksi heistä? Sinä voit olla, mutta tilaisuus on nyt suuresti pienentynyt, sillä aika on lyhyt. Sinulle on tärkeätä toimia niin, että sinut voidaan laskea niiden joukkoon, jotka edistävät Jumalan valtakunnan etuja nykyään, koska Jumalan tuomio tulee pian pantavaksi täytäntöön jumalattomille ja kaikille petkuttajille, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita. (2. Tim. 3:13) Toiminnan viivytteleminen tulee osoittautumaan kohtalokkaaksi. Mutta pikainen toiminta voi avata sinulle monia onnellisia etuja Jumalan maallisen järjestön palveluksessa sekä toivon varjeltua elossa Harmagedonin ahdistuksen läpi, mikä nyt on koko ihmissuvun edessä.

Lukijain kysymyksiä

● Jouduin viime vuonna taloudellisiin vaikeuksiin ja olen luettuani julkaisujanne ajatellut, sopiiko minun tehdä konkurssi. Sanooko Raamattu mitään tästä? – H. P., USA.

Raamattu ei tietenkään käsittele konkurssia eli vararikkoa koskevia nykyisiä lakeja; se osoittaa, että henkilöt, jotka eivät maksaneet velkojaan, heitettiin vankilaan. (Matt. 18:23–34) Mutta siitä, mitä se sanoo, voimme saada jonkinlaisen käsityksen sen suhteen, miten kristittyjen tulee katsella tätä asiaa. Tarkastelkaamme siis ensin, mikä ”konkurssi” on nykyisten lakien mukaan. Sitten voimme tutkia, mitä Raamattu sanoo asiasta, ja voimme päätellä, minkä neuvon se antaa.

Monilla nykyisillä kansoilla on konkurssilait. Vaikka ne saattavatkin vaihdella eri paikoissa, niin niillä on tavallisesti kaksipuolinen tarkoitus: Suojellakseen liikemiehiä tai velkojia joltakulta, joka voisi tehdä suunnattoman velan ja sitten kieltäytyä maksamasta takaisin sopimuksen mukaan, velkojat voivat pakottaa hänet konkurssiin ja panna hänen omaisuutensa myytäväksi tai jaettavaksi maksuksi. Toisaalta laki suojelee rehellistä velallista, joka vasten tahtoaan joutuu asemaan, missä hän ei mitenkään voi tyydyttää velkojiensa vaatimuksia; hänen sallitaan omasta aloitteestaan anoa konkurssia. Jos konkurssi tapahtuu, niin hänen omaisuutensa otetaan osamaksuksi velkojille, mutta hän voi pitää jotakin, mahdollisesti esimerkiksi kotinsa. Hänen sallitaan sitten aloittaa elämä uudestaan tarvitsematta pelätä, että entiset velkojat painostaisivat häntä tai vaatisivat lisäkorvauksia.

Nämä lait on siis tarkoitettu molempien puolien suojaksi liikeasioissa. Jo ”konkurssi”-sanan vieraskielinen väännös ”pankrotti” eli ”pankrutti” ilmaisee tarvittavan suojelusta. Se johtuu italialaisista sanoista, jotka merkitsevät ’rikottua penkkiä’ ja viittaavat keskiaikaiseen tapaan rikkoa sen kauppiaan penkit tai myyntipöydät, joka ei maksanut velkojaan. Vielä ankarampaa oli Rooman kahdentoista taulun lakien alaisuudessa, sillä velkojat voivat viimeisenä keinona hakata velallisen ruumiin kappaleiksi kunkin ottaessa suhteellisen osan.