Mitä teemme auttaaksemme toisiamme?
1 Kuten kaikki tiedämme, kristittynä olemiseen sisältyy paljon enemmän kuin hyvän uutisen julkinen julistaminen. Muun ohella siihen kuuluu myös rakkauden osoittaminen kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan. Vastuu kiinnittää huomiota niihin, jotka jo ovat julistajia, ei lepää pelkästään palvelijoiden harteilla. Olemmepa palvelijoita tai emme, meidät tunnetaan Jeesuksen seuraajiksi siitä, että me ’rakastamme toisiamme’. (Joh. 13:34, 35) Tämä piirre on selvästi nähtävissä Jehovan todistajain keskuudessa. Mutta olisiko meillä henkilökohtaisesti mahdollisuuksia ”avartua” kiintymyksessä veljiämme kohtaan? (2. Kor. 6:11–13) On niin monia aloja, joilla voidaan antaa apua.
2 Jotkut tarvitsevat apua päästäkseen kokouksiin. Onko tiedossasi joku, joka tarvitsee tällaista apua? Eräs kierrospalvelija kertoo hajallaan asuvasta seurakunnasta, jossa harvoilla on auto. Mutta nuo harvat aidosti kiinnostuneina toisista tekevät usein neljä tai viisi matkaa noutaakseen jokaisen kokoukseen valtakunnansaliin. On ilmeistä, että he ovat todella kiinnostuneita toisistaan, ja eikö näin pitäisikin olla?
3 Jos teidän kodissanne pidetään säännöllistä perhetutkistelua, sinä tiedät, millainen siunaus se voi olla! Ehkä te valmistaudutte Vartiotornin tutkisteluun yhdessä. Se ei vain auta sinua hyötymään enemmän seurakunnan kokouksista, vaan sillä on myös suora ja havaittava vaikutus hengelliseen kasvuusi. Seurakunnassanne saattaa kuitenkin olla hiljattain mukaan tulleita perheitä, jotka eivät ole vielä varanneet säännöllistä aikaa perhetutkistelulle. Onko seurakunnassanne perhettä, jonka voisit kutsua tutkimaan kanssanne aika ajoin? Tiedämme erään 6-henkisen perheen, joka toivotti erään nuoren veljen tervetulleeksi tutkimaan kanssaan; veljen vanhemmat eivät ole totuudessa. Joka kerta kun hän on ollut heidän luonaan, hän puhuu siitä innostuneesti päiväkausia.
4 Kutsu lähteä yhdessä palvelukseen on myös rakentava asia. Jos aiot mennä palvelukseen yksin, voisitko ”avartua” ja mahdollisesti soittaa etukäteen jollekulle julistajalle pyytääksesi häntä kanssasi? Se vie vain muutaman minuutin. Vaikka aikoisit mennä vakituiseen kenttäpalveluskokoukseenne, voisi olla hyödyllistä ottaa yhteys toiseen julistajaan etukäteen ja tarjoutua noutamaan hänet. Saattaa olla, että hän on vain kannustuksen tarpeessa, ja se arvostus, millä hän ottaa apusi vastaan, lisää omaa onnellisuuttasi palveluksessa. Eräs sisar, joka itse aloitti palveluksen vasta viime vuonna, on havainnut tämän pitävän paikkansa. Kun hän tekee palvelussuunnitelmia, hän sisällyttää niihin säännöllisesti toiset ja työskentelee varsin monien kanssa joka viikko. Hän on itse ollut lomatienraivaajana, mutta silloinkin, kun hän ei voi tehdä sitä, hän tarjoutuu työskentelemään toisten lomatienraivaajien kanssa, ehkä ensikertalaisten, auttaakseen heitä onnistumaan siinä.
5 Jokaisessa seurakunnassa on niitä, jotka tarvitsevat apua tullakseen tehokkaiksi kenttäpalveluksessaan. Millaista apua voit tarjota? Onko lehtien levittäminen sinulle helppoa? Miksi et siinä tapauksessa tarjoutuisi ottamaan mukaasi julistajaa, joka ei pääse samanlaisiin tuloksiin, ja näyttäisi hänelle miten sinä sen teet? Joillakuilla saattaa olla taito vetää ovenavaaja mukaan keskusteluun; toiset olisivat kiitollisia nähdessään, miten se tapahtuu. Ehkä sinun ilonasi on raamatuntutkistelujen johtaminen. Pyydä joku mukaasi oppimaan tuohon iloon osallistumista. Meillä kaikilla ei ole samoja kykyjä, mutta riippumatta siitä keitä olemme on aina jotakin, missä voimme auttaa toinen toistamme. – Room. 12:6–8.
6 Se että itse tarvitsemme apua jossakin suhteessa, ei silti merkitse, ettemme voisi auttaa toisia. Esimerkiksi eräälle vanhahkolle sisarelle tuottaa käveleminen vaikeuksia, ja hän onkin kiitollinen siitä, että lähistöllä asuva perhe vie hänet autollaan kokouksiin. Mutta myös hän tähyilee valppaasti tilaisuuksia auttaa. Yhtenä aamuna joka viikko hän pitää huolta heidän pikku pojastaan, joka on sairaalloinen, niin että äiti pääsee helpommin palvelukseen. Hän kutsuu myös ahkerasti työskenteleviä julistajia kotiinsa pikalounaalle tietoisena siitä, että hänen työnsä voi auttaa heitä tekemään täyden palveluspäivän.
7 Opetuslapsi Jaakob muistuttaa meille, että tosi palvontaan kuuluu erityisen huomion osoittaminen ’orvoille ja leskille heidän ahdistuksessaan’. (Jaak. 1:26, 27) Ne, joilla on vaikeuksia, tarvitsevat rohkaisua. Kun sairaus rajoittaa jonkun liikkumismahdollisuuksia, hän on kiitollinen puhelinsoitosta, postikortista tai henkilökohtaisesta käynnistä. Kenenkään toisen ei pitäisi joutua pyytämään meitä osoittamaan kiinnostusta toisia kohtaan; se on luonnollista niille, jotka rakastavat toinen toistaan.
8 Meillä kaikilla on luonnollisestikin kiire. Ohjelmamme on tavallisesti täynnä toimintaa. Mutta me voimme osoittaa kiintymystä toisiamme kohtaan melkoisessa määrin sisällyttämällä toisia siihen, mitä jo teemme – kokouksissa käymiseen, kenttäpalvelukseen ja tutkimiseen. Paljon saadaan aikaan myös käyttämällä aika ennen ja jälkeen kokousten tarkoituksenmukaisella tavalla osoittaen aitoa kiinnostusta toisiin. Vierailukäyntejä voidaan tehdä myös ostosmatkalla ja palveluksesta palattaessa. Runsaat siunaukset ovat osanamme, kun toimimme toistemme hyväksi. ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” – Gal. 6:10.