Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w67 1/5 s. 211-217
  • Jumalan palvelijoita koko ajan

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Jumalan palvelijoita koko ajan
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1967
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • ONKO TIENRAIVAUSPALVELUS SINUA VARTEN?
  • LÄHETYSPALVELUSKUTSUN VASTAANOTTAMINEN
  • PALVELUS BEETELISSÄ
  • TOISTEN KANNUSTAMINEN
  • ”TUTKIKAA ITSEÄNNE”
  • Vaeltaminen kokosieluisesti elämän tiellä
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1975
  • Onko tienraivauspalvelus sinua varten?
    Valtakunnan Palveluksemme 1998
  • Miten voi menestyä tienraivauspalveluksessa
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1971
  • Tienraivaajien osuus ”suuren joukon” kokoamisessa
    Valtakunnan Palveluksemme 1976
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1967
w67 1/5 s. 211-217

Jumalan palvelijoita koko ajan

1. a) Kuinka monet Jehovan todistajat ovat kokoajanpalvelijoita? b) Mikä on Jumalan tahto tosi kristittyihin nähden, kuten Jeesus osoitti, ja miten varhaiskristityt suhtautuivat siihen?

KAIKKI Jehovan todistajat, jotka ovat kastettuja kristittyjä, ovat kokoajanpalvelijoita. He ovat pyhittäneet elämänsä Jumalalle tehdäkseen hänen tahtonsa, ja tutkittuaan Raamattua he tietävät, mikä se tahto on. Jeesus Kristus, Jehovan Päätodistaja, antoi heille esimerkin. (Ilm. 3:14) Hän oli Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaja, ja hän vei sen sanoman ihmisille, missä ikinä heitä olikin. (Mark. 1:14, 15; Luuk. 8:1; 4:15, 16; 5:27) Hän valmensi opetuslapsensa osallistumaan siihen työhön. Ennen kuin hän jätti heidät, hän valtuutti heidät olemaan todistajiaan ”aina maan ääriin saakka”. (Apt. 1:8) He eivät päätelleet, että ainoastaan muutamien valittujen pitäisi tehdä tätä työtä toisten katsellessa sivusta. Maalliset historioitsijatkin, jotka pilkkaavat kristillisyyttä, todistavat, että varhaiskristityt, jotka hankkivat elatuksensa ”työmiehinä, suutareina, maanviljelijöinä”, olivat siitä huolimatta evankeliumin innokkaita saarnaajia.a C. Brintonin, J. Christopherin ja R. Wolffin Sivistyshistoriassa (A History of Civilization) kerrotaan: ”Kristitty ei suinkaan tyytynyt oman pelastumisensa toiveisiin. Hänen Jumalan tahdon omaksumisensa ei ollut passiivista. Hän oli alusta lähtien palava lähetystyöntekijä, halukas käännyttämään ja pelastamaan toisia”.

2. Mikä todistaa, että tämä henki elää yhä?

2 Tämä henki ei ole kuollut, se elää yhä nykyisten Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa. He panevat merkille meidän päiviämme koskevan Jeesuksen profeetallisen selityksen: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Lähes 200 maassa Jehovan todistajat käyttävät yli 14 000 000 tuntia joka kuussa juuri tähän työhön, jonka Jeesus ennusti. Ja saarnaamisensa lisäksi he käyvät myös säännöllisesti seurakunnan kokouksissa ja osallistuvat niihin.

3. Miten pitää paikkansa, että jokainen Jehovan kastettu todistaja on kokoajanpalvelija?

3 ”Evankeliumin” saarnaaminen ja kokouksissa käyminen yhdessä kaiken kotona suoritettavan henkilökohtaisen tutkimisen ja lukemisen kanssa ei täytä kuitenkaan jokaisen Jehovan todistajan päivää. Miten heidän sitten voidaan sanoa olevan kokoajanpalvelijoita? Koska heidän evankeliuminpalveluksensa vaikuttaa heidän elämänsä joka ainoaan vaiheeseen. He saattavat olla maallisessa toimessaan työmiehiä, maanviljelijöitä, virastotyöntekijöitä tai jossain muussa ammatissa, mutta he ovat ennen kaikkea Jumalan evankeliuminpalvelijoita. Se, mitä he uskovat ja opettavat evankeliuminpalvelijoina, vaikuttaa heidän maallisen työn valintaansa, ja se tekee heistä tunnollisia työntekijöitä. (Kol. 3:22, 23) Heidän maallinen työnsä voi muuttua mutta ei evankeliuminpalvelus. Tekivätpä he mitä hyvänsä, se tapahtuu siinä tietoisuudessa, että he ovat Jumalan evankeliuminpalvelijoita. Se vaikuttaa heidän lastensa kasvatukseen ja heidän käytökseensä ostoksilla ollessaan, koulua käydessään, virkistäytyessään tai aterialle istuutuessaan. ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) He eivät yritä yksistään puheessa vaan myös käytöksessä ’antaa valonsa loistaa’, jotta toiset sen johdosta, mitä he havaitsevat, ylistäisivät Jumalaa. (Matt. 5:14–16; 1. Piet. 2:12; 2. Kor. 6:3, 4) Heidän kokoajanpalvelijoina olemisensa merkitsee siis sitä, että he ovat Jumalan palvelijoita 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä. Ajatteletko sinä itsestäsi näin – Jumalan kokoajanpalvelijana?

4. a) Voimmeko me kaikki samoin ja samassa määrin edistää puhtaan palvonnan etuja? b) Mikä vaikutin palveluksessamme miellyttää Jumalaa?

4 Toiset voivat luonnollisesti ehkä tehdä enemmän joillakin tavoilla puhtaan palvonnan etujen edistämiseksi kuin toiset. Kaikki eivät ole päteviä valvojiksi, eivätkä kaikki ole eteviä puhujia, mutta jokainen antaa arvokkaan osuutensa seurakunnan hengelliseen hyvinvointiin, jos hän tekee todella vakavasti sen, minkä kykenee tekemään. (Room. 12:6–8) Eivät myöskään kaikki voi omistaa yhtä paljon aikaa kenttäpalvelukseen, mutta jos julkisesti ylistämme Jumalan nimeä, emme surkeillen emmekä pakosta emmekä siksi, että yrittäisimme miellyttää ihmisiä, vaan koska sydämemme on tulvillaan kiitollisuutta rakastavaa taivaallista Isäämme kohtaan, niin se miellyttää Jumalaa. – 2. Kor. 9:7; Hepr. 13:20, 21.

ONKO TIENRAIVAUSPALVELUS SINUA VARTEN?

5. a) Millä perusteella jotkut saattavat olla taipuvaisia päättelemään, miellyttävätkö he Jumalaa, ja miksi? b) Mikä tulee ottaa huomioon ratkaistaessa, miten paljon aikaa voidaan omistaa kenttäpalvelukseen?

5 Koska Valtakunnan sanoman saarnaaminen on huomattava osa kristityn evankeliuminpalvelijan elämästä ja koska hän pitää siitä kirjaa antaakseen raportin seurakunnalle, niin jotkut voivat olla taipuvaisia päättämään Jumalan miellyttämisensä pelkästään kenttäpalvelukseen käyttämiensä tuntien mukaan. On hyvä, että he näkevät tämän työn tärkeyden; meidän kaikkien pitäisi nähdä se. Meidän on ’ostettava’ aikaa muista tehtävistä tähän elintärkeään työhön. Apostoli Paavali kirjoitti Efeson seurakunnalle: ”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä [ostaen sopivaa aikaa itsellenne, Um], sillä aika on paha.” Mutta mistä meidän tulee ’ostaa’ aikaa? Onko meidän uhrattava oma hengellisyytemme, lopetettava henkilökohtainen Raamatun tutkimisemme ja kokouksissa käymisemme saarnataksemme? Onko isien laiminlyötävä perheensä? Onko äitien lyötävä laimin vastuunsa miestään ja lapsiaan kohtaan saarnatakseen enemmän? Ei, siitä ei ole kysymys. Ehkä nämä välttämättömät asiat voitaisiin järjestää paremmin, jotta kenttäpalvelukseen saataisiin enemmän aikaa, mutta älä unohda, että kaikki nämä muut vastuuvelvollisuudet kuuluvat elämään kristittynä evankeliuminpalvelijana. Paavali jatkaa sanoen: ”Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” (Ef. 5:15–17) Ja sitten hän osoittaa seuraavissa jakeissa, että ”Herran tahto” sisältää asianmukaisen huolenpidon perheen jäsenten ruumiillisista, tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeista. (Ef. 5:21–6:4) Varmistautuakseen siis siitä, mitä voi tehdä kenttäpalveluksessa, on otettava tarkasteltavaksi koko elämä kristittynä ja kysyttävä, mikä menettely johtaa todella kaikkien huonekuntaan kuuluvien parhaaseen hengelliseen tilaan ja koituu siten Jumalan suurimmaksi kunniaksi.

6. a) Miksi useimpien maallisen koulutuksensa lopettaneitten nuorten oikea ratkaisu on astua tienraivauspalvelukseen? b) Miten eräs nuori veli äskettäin vastasi, kun hänelle tarjottiin stipendiä korkeakoulua varten, ja miksi?

6 Tutkiessaan olosuhteitaan jotkut huomaavat, että menettely, joka on todella yhdenmukainen heidän Jumalalle antautumisensa kanssa, on heille osallistuminen koko ajallaan kenttäpalvelukseen tienraivaajina omistaen sata tuntia ”hyvän uutisen” saarnaamiseen joka kuussa. He ovat lopettaneet maallisen koulunkäyntinsä, ovat nuoria, hyvässä terveydessä ja ilman perhevelvollisuuksia tai muitakaan vastuuvelvollisuuksia, jotka asettaisivat heille ensisijaisia vaatimuksia. (Saarn. 12:1, 13) He eivät valitse elämänuran vakiinnuttamista liikemaailmassa, koska eivät voi ajatella jakavansa kohtaloaan järjestelmän kanssa, jonka Jumalan sana selvästi sanoo häviävän lähitulevaisuudessa. Miten he siis suhtautuvat maailman ”houkutteleviin tarjouksiin”? Eräälle nuorelle veljelle tarjottiin hänen viimeisinä oppikouluvuosinaan vähän aikaa sitten stipendi, joka olisi riittänyt täysin yliopistosivistyksen hankkimiseen. Mutta hän tiesi, että menestys, minkä hän voisi saada maailmassa, olisi korkeintaan lyhytaikainen. Hän palautti mieleensä Raamatun neuvon: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on, . . . maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1. Joh. 2:15–17) Rakkaus Jehovaan ja usko Hänen sanansa lupaukseen sai hänet ilmoittautumaan tienraivaajaksi.

7. a) Miksi eräs Yhdysvaltain länsirannikolla asuva veli myi kotinsa lähteäkseen tienraivaustyöhön? b) Mitä siunauksia hän ja hänen vaimonsa ovat nauttineet sen jälkeen?

7 Yhdysvaltain länsirannikolla ahersi eräs nainut mies saadakseen talonsa maksetuksi. Se vaati säännöllistä kokoajan maallista työtä, mutta hän käytti jonkin aikaa kenttäpalvelukseen. Ollen kuitenkin rehellinen itseään kohtaan hän totesi, että hän oli enemmän huolissaan maallisesta työstään ja kodistaan kuin Jehovan palveluksesta. Hän tiesi, että hänen oli miellyttääkseen Jehovaa parannettava hengellismielisyyttään. (Matt. 19:21; 5:3) Harkittuaan huolellisesti hän myi kotinsa, ja hän ja hänen vaimonsa ryhtyivät tienraivaajiksi. He alkoivat nauttia palveluksestaan enemmän kuin koskaan ennen. Pian heitä pyydettiin erikoistienraivauspalvelukseen, missä tarve oli suurempi, sitten Vartiotornin Raamattukouluun Gileadiin lähetystyövalmennukseen, ja nyt he palvelevat Kolumbiassa. Jehova on siunannut heitä runsaasti sen uskon tähden, mitä he osoittivat laajentaessaan osuuttaan saarnaamistyössä.

8. a) Mainitse joitakin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa äidin ratkaisuun sen suhteen, voisiko hän olla tienraivaaja ja silti huolehtia asianmukaisesti lapsistaan? b) Mikä vaikutus kahden tienraivaajina toimivan äidin tapauksella oli heidän perheisiinsä?

8 Toisilla tienraivaajiksi ilmoittautuneilla on lapsia huollettavina. Joissakin tapauksissa ei olisi mahdollista ottaa kokoajan tienraivauspalveluksen vastuita ja samalla huolehtia asiallisesti lapsista. Asiaan liittyy erilaisia tekijöitä, henkilökohtainen järjestely, terveys ja lasten iät ja luonteet. Mutta tutkiessaan omia olosuhteitaan miehensä kanssa eräs äiti ajatteli, että hänen ryhtymisensä tienraivaajaksi lyhyeksikin ajaksi olisi hyvä koko perheen hengellisyydelle, ja hän kertoi niin käyneenkin. Hänen poikansa, joka ei ollut vielä kouluiässä, meni hänen kanssaan palvelukseen ja nautti siitä täydestä sydämestään, ja hänen 7-vuotias poikansa alkoi kysellä, milloin hän voisi olla tienraivaaja. Toinen äiti, joka niin ikään on ollut tienraivaajana, sanoi: ”Tieto, että tienraivaus ei vapauta muista velvollisuuksista, on tehnyt minusta tunnollisemman vaimon ja äidin sekä paremman taloudenhoitajan. Tienraivaus on opettanut minulle, että ollakseni hedelmää tuottava evankeliuminpalveluksessa minun täytyy joka aika turvautua lujasti Jehovaan.” Se, että näillä perheillä on ollut äiti, joka on tienraivaajapalvelija, on osoittautunut suureksi siunaukseksi näille perheille. Pitäisikö se paikkansa sinunkin kohdallasi?

9. Miten äiti, jolla oli neljä lasta kasvatettavanaan, kantoi oikein tämän vastuun ja osoitti samalla, mitä hän ajatteli tienraivauspalveluksesta?

9 Erään Ohiossa asuvan todistajan tapauksessa tilanne oli erilainen. Hän halusi olla tienraivaaja, mikä oli hyvä, mutta hänestä tuli todistaja kaksi vuotta sen jälkeen, kun hänen miehensä oli jättänyt hänet ja neljä lasta, jotka piti kasvattaa. Hän ei väistänyt sitä vastuuta, vaan kasvatti ahkeroiden nuo kaikki neljä lasta rakastamaan ja palvelemaan Jehova Jumalaa. Vaikkei hän voinutkaan olla tienraivaaja, hän terotti jokaisen lapsensa mieleen halua osallistua kokoajan saarnaamiseen. Kukin heistä vietti 5–7 kesälomaa tässä kokoajan palveluksessa, ja koulusta päästyään jokaisesta tuli tienraivaajapalvelija. Huolehdittuaan uskollisesti perhevelvollisuuksistaan äitikin voi iloita saadessaan tilaisuuden ilmoittautua tienraivaajaksi.

10. Mitä eräs veli teki yritettyään kaksi vuotta järjestää sopivaa maallista työtä voidakseen olla tienraivaaja, ja mikä hänen kokemuksensa on sen jälkeen ollut?

10 Erään toisen Valtakunnan julistajan edessä oleva pulma oli erilainen. Tämä mies ajatteli voivansa olla tienraivaaja, jos hän vain voisi järjestää sopivaa maallista osa-ajan työtä. Kaksi vuotta hän yritti turhaan tehdä tällaisia järjestelyjä työnantajansa kanssa. Lopulta hän huomasi, että hänestä ei tulisi koskaan tienraivaajaa, jollei hän panisi täyttä luottamustaan Jehovaan. Hän jätti eronpyyntönsä, mutta melkein heti hänen esimiehensä kutsui hänet toimistoon ja sanoi ajattelevansa, että hänen pitäisi saada melkoinen palkankorotus. Hän pysyi lujana päättäen olla antamatta materialistisen painostuksen supistaa Jehovalle suorittamaansa palvelusta. Neljän vuoden jälkeen hän on yhä tienraivaaja, ja hänellä on yhä tarvittava ”elatus ja vaatteet”, ja hän on saanut ilon nähdä uuden 50 julistajaa käsittävän seurakunnan kasvavan alueelle, missä hän palvelee. – 1. Tim. 6:8.

11. Miten monet, jotka eivät voi olla tienraivaajina, siitä huolimatta osoittavat kokosydämisen antaumuksensa Jehova Jumalalle?

11 On paljon sellaisia, jotka vilpittömästi arvioituaan omat olosuhteensa eivät havaitse voivansa olla säännöllisiä tienraivaajapalvelijoita, jotka käyttävät sata tuntia joka kuussa kenttäpalvelukseen. Mutta tämä ei merkitse välttämättä sitä, että he rakastaisivat Jumalaa vähemmän. Jos heidän Jumalan evankeliuminpalvelijana olemisensa vaikuttaa todella kaikkiin heidän elämäntoimiinsa, niin hekin ovat kokoajanpalvelijoita. Kun epäuskoisen maailman painostus kohtaa heitä, niin he ovat yhtä lujia sen puolesta, mikä on oikein, kuin heidän veljensä ja sisarensa, jotka voivat käyttää enemmän aikaa kenttäpalvelukseen. Heidän sydämensä on Jehovan palveluksessa, ja he osallistuvat innokkaasti siihen joka kuussa. He ovat kiitollisia Jumalalle myös siitä, että hän on katsonut heidät arvollisiksi sallimalla heidän osallistua evankeliuminpalvelukseen, ja he ’ostavat sopivaa aikaa’ muista tehtävistä etsiäkseen ensiksi Jumalan valtakuntaa.

12. a) Mihin erikoispalvelukseen monet Jehovan todistajat silloin tällöin ilmoittautuvat ja miksi? b) Milloin voidaan osallistua lomatienraivauspalvelukseen?

12 Aika ajoin suuri joukko näitä innokkaita hyvän uutisen evankeliuminpalvelijoita ilmoittautuu lomatienraivaajiksi kahdeksi viikoksi, kuukaudeksi tai pitemmäksi ajaksi. Se vaatii heiltä huolellista suunnittelua ja lisäponnistelua. He pitävät siitä kuukaudesta, jossa he voivat käyttää sata tuntia kenttäpalvelukseen tai 75 tuntia kuussa, jos ovat kahden viikon tienraivaajia. He eivät ehkä voi pitää sitä vauhtia koko ajan, mutta heidän rakkautensa Jehovaa kohtaan saa heidät tekemään siten silloin kun he voivat. Monet osallistuvat tähän toimintaan joka vuosi huhtikuussa, jolloin seurakunnassa on paljon erikoistoimintaa. Toiset saattavat tehdä siten loma-aikanaan tai säännöllisin väliajoin pitkin vuotta. Millaisia siunauksia he saavatkaan sen johdosta!

LÄHETYSPALVELUSKUTSUN VASTAANOTTAMINEN

13. a) Ketkä mm. osallistuivat ulkomaiseen lähetystyöhön 1. vuosisadan kristillisessä seurakunnassa? b) Mitä kokemuksia he saivat, ja mitä he ajattelivat evankeliuminpalveluksestaan?

13 Yleisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla oli kristillisessä seurakunnassa sellaisia, jotka voivat järjestää asiansa siten, että saattoivat osallistua ulkomaiseen lähetystyöhön. Heidän joukossaan olivat apostoli Paavali ja hänen toverinsa Barnabas, Markus, Silas, Luukas ja Timoteus. Se ei ollut helppoa työtä, mutta siitä sai runsaat hengelliset korvaukset. Kaksi heistä heitettiin Filippissä vankilaan, mutta he voivat auttaa sekä vanginvartijan että hänen perheensä uskoviksi. (Apt. 16:25–34) Matkustaminen heidän alueellaan oli useasti vaarallista, ja Paavali joutui vaaraan maantierosvojen, tulvivien virtojen ja haaksirikon takia. Mutta hän oli kiitollinen Jumalan hänelle osoittamasta ansaitsemattomasta hyvyydestä, ja hän tunsi syvää rakkautta niitä kohtaan, joita hän voi opettaa elämän tielle. (1. Tess. 2:8, 19, 20; 4:1) Hän suhtautui asiaan niin kuin kerrotaan Apt. 20:24:ssä: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.”

14. a) Minkä edun eräs lähetystyöpariskunta sai meidän aikanamme Länsi-Afrikassa? b) Miksi nykyiset lähetystyöntekijät eivät valitse helpompia aloja palvellakseen Jehovaa?

14 Samoin on nykyaikanakin niitä, joista on tullut lähetystyöntekijöitä, kun he ovat asettaneet evankeliuminpalveluksen kaiken edelle. Eräs tällainen lähetystyöpariskunta muutti Karibian saarilta Länsi-Afrikkaan aikana, jolloin siellä ei ollut keitään Jehovan todistajia, ja he jäivät sinne 27 vuodeksi, kunnes siellä yli kymmenentuhatta ylisti toimeliaasti Jehovan nimeä. Monet muutkin ovat uskollisesti palvelleet kymmenen, viisitoista tai kaksikymmentä vuotta lähetystehtävässä. Ne, jotka ovat tarttuneet lähetyspalvelukseen, olisivat voineet valita helpompia aloja palvellakseen Jehovaa, mutta heidän sydämessään tuntemansa kiitollisuus Jumalaa kohtaan hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään sai heidät sanomaan uskollisen profeetta Jesajan tavalla: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8) He tiesivät, että Valtakunnan hyvä uutinen oli vielä saarnattava muissa maissa ja etteivät niissä olevat ihmiset voisi koskaan uskoa Jehovaan ja hänen valtakuntaansa, jollei kukaan saarnaisi heille. (Room. 10:13–15) Tutkiessaan olosuhteitaan he huomasivat, että he voivat toteuttaa tarvittavat järjestelyt ryhtyäkseen tähän palvelukseen. Uskon puute ei pidättänyt heitä; he tiesivät, että Jehova täyttäisi hyvän lupauksensa varata heille mitä he tarvitsevat. Välinpitämättömyys ei saanut heitä ajattelemaan, että Jumalahan voisi kaikesta huolimatta käyttää jotakuta muuta siinä työssä; he olivat kiitollisia Jumalalle edusta tulla hänen käyttämikseen. Rakkaus Jehovaan karkotti kaiken pelon, ja he vastasivat. Eräs veli sanoi monta vuotta sen jälkeen, kun hän oli päässyt Vartiotorni-seuran lähetyskoulusta ja mennyt ulkomaiselle työkentälle: ”Kun on tehtävä ratkaisuja, on paikallaan tehdä laskelmat, mutta se, joka ratkaisee Valtakunnan ja sen etujen hyväksi, ei pety koskaan.”

PALVELUS BEETELISSÄ

15. Miten muutamat Beetelin palveluksessa suoritetut työt ovat samanlaisia kuin Tertiuksen ja Silvanuksen työ ensimmäisellä vuosisadalla?

15 Eräät, jotka ovat päättäneet panna ensi sijalle Jumalan valtakunnan edut, on kutsuttu palvelemaan Vartiotorni-seuran jossakin Beetel-kodissa, haaratoimistossa tai painossa. Näissäkin he työskentelevät samalla tavalla kuin heidän kristityt veljensä ensimmäisellä vuosisadalla. Tertiuksella oli etu suorittaa kirjoitustyötä, kirjoittaa henkeytetty kirje roomalaisille apostoli Paavalin sanelun mukaan. (Room. 16:22) Silvanuskin merkitsi muistiin osan Raamatusta apostoli Pietarin ohjauksella. (1. Piet. 5:12) Sen sijaan että Beetelin palveluksessa olevat veljet nykyään laatisivat vain yhden kappaleen kerrallaan, he painavat ja sitovat miljoonia kappaleita Raamattuja monilla kielillä; ja joillakuilla on etu käyttää painokoneita, joista tulee ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” välityksellä varattuja raamatullisia ohjeita kymmenintuhansin joka tunti. – Matt. 24:45–47.

16. a) Missä suhteissa jokin Beetelin palvelus on uskollisen Stefanuksen työn kaltaista? b) Miten Beetelin palvelus osoittautuu ihmeelliseksi siunaukseksi niille, jotka siihen ryhtyvät?

16 Toiset Beetel-kodeissa olevat suorittavat samanlaista työtä kuin Stefanus, joka tarjoilijana ’toimitti pöytäpalvelusta’ varhaiskristityille, jotka palvelivat läheisesti yhdessä. Se ei ollut suinkaan merkityksetön tehtävä, joka olisi annettu jollekulle, joka ei voinut tehdä mitään muuta. Ei, vaan Raamattu kertoo, että Stefanus määrättiin tähän tarpeelliseen työhön, koska hän ”oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”. Hän oli luotettava mies, jonka voitiin odottaa suorittavan tehtävän hyvin. Mutta Stefanus oli samalla innokas kenttäpalveluksessa ja voimakas Jumalan sanan puolustaja. Kun vastustajat yrittivät kiistellä hänen kanssaan, niin ”he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui”. (Apt. 6:1–10) Beetel-perheitten jäsenet ympäri maailman arvostavat tätä Stefanuksen erinomaista esimerkkiä. Hekin tekevät mielellään mitä työtä tahansa heille määrätään, ja he ymmärtävät, että on suuri etu palvella Jehovaa ja heidän veljiään tällä tavalla. Samalla he yrittävät osallistua täysin määrin kenttäpalvelukseen saarnaten talosta taloon ja johtaen raamatuntutkisteluja. Monet heistä ovat palvelijoita seurakunnissa ja julkisia puhujia. Sellaisessa teokraattisessa ilmapiirissä, mikä vallitsee Beetel-kodeissa, on erinomainen tilaisuus kasvaa hengellisesti. Halukkaille palvelijoille avautuu suurenmoisia palvelusetuja. Kuinka erinomainen etu onkaan palvella tällaisessa paikassa tämän vanhan asiainjärjestelmän jäljellä olevina vuosina!

TOISTEN KANNUSTAMINEN

17. Miksi meidän tulee kannustaa toisia Jehovan palvelukseen, ja mitä tilaisuuksia meillä kaikilla on siinä?

17 Jokaisen antautuneen kristityn vakavana haluna tulee olla Jehovan nimen näkeminen ylistettynä täysimmässä mahdollisessa määrässä kautta maailman. Me voimme henkilökohtaisesti osallistua siihen, ja me voimme tehdä paljon kannustaaksemme toisia olemaan Jehovan ylistäjiä. Maailma ei tarjoa koskaan tällaista kannustusta, koska siltä puuttuu rakkaus Jumalaan. (Jaak. 4:4; 2. Tim. 3:4; Matt. 24:12) Mutta uskollisuudessa Jumalaa kohtaan me olemme velkaa tällaisen kannustuksen toisille. Siksi apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille: ”Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” (1. Tess. 5:11) Kun tutkimme Raamattua toisten kanssa, kannustamme heitä Jehovan toimeliaiksi ylistäjiksi. Seurakunnassakin on niitä, jotka voisivat täydemmin osallistua palvelukseen, jos heille annettaisiin rakkaudellista kannustusta ehkä siinä muodossa, että kehottaisit heitä lähtemään mukaasi.

18. Jos joku meistä ilmaisee haluavansa tienraivaajaksi tai Beetelin tai lähetyspalvelukseen, niin mitä meidän tulee tehdä ja miksi?

18 Samalla tavalla silloin, kun on tilaisuus kannustaa ketä tahansa keskuudessamme laajentamaan palvelusetujaan, on uskollisuutta Jumalaa kohtaan puoleltamme antaa tällaista kannustusta. Ajatteleeko joku tienraivauspalvelusta? Kiitä toki häntä! Puhuuko hän anomisesta Beetelin palvelukseen tai lähetystyöhön? Rakenna häntä! Älä ole niiden Kesarean veljien kaltainen, joille Paavalin oli sanottava: ”Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni.” (Apt. 21:13) Älä ole myöskään sen kaltainen kuin Pietari siinä tilaisuudessa, missä Jeesus kääntyi häneen päin ja sanoi: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” (Matt. 16:23) Iloitse päinvastoin siitä, että veljiesi sydän on Jehovaan kohdistuvan rakkauden täyttämä, niin että he ovat täydellisemmin halukkaita olemaan hänen käytettävissään. Rohkaise heitä ponnistelemaan eteenpäin uskoen täysin Jehovaan.

”TUTKIKAA ITSEÄNNE”

19. a) Missä määrin Jehovalle antautumisen tulee vaikuttaa elämäämme? b) Mitä todisteita kypsyyteen edistymisestä meidän tulee odottaa itsessämme?

19 Jos olet kastettu kristitty, älä koskaan kadota näkyvistäsi sitä, että koko elämäsi on pyhitetty Jumalalle. Sinä et ole luvannut omistaa Jumalan tahdon tekemiseen ainoastaan muutamia tunteja viikossa. Koko elämäsi pitäisi heijastaa sitä, että olet Jumalan evankeliuminpalvelija. Kun sinusta tuli kristitty, niin sinun ajatus- ja menettelytavassasi vaadittiin muutoksia, ja rakkaus Jehovaan pani sinut tekemään ne muutokset. Mutta se oli vasta alku. Kun joku tutkii jatkuvasti Jumalan sanaa ja kokee henkilökohtaisesti hänen hyvyyttään, niin hänen oma rakkautensa kasvaa ja ilmenee täydellisemmin. Jollei hän tule ’hitaaksi kuulemaan’ Jumalan sanaa, niin hän ponnistelee kohti kypsyyttä. (Hepr. 5:11, 12) Raamatun periaatteet vaikuttavat syvemmin kaikkiin hänen ratkaisuihinsa, ja hänen halunsa osallistua täysin määrin tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen voimistuu. Käykö sinulle näin? Jotta pysyisi uskossa, täytyy kasvaa jatkuvasti hengellisesti. ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” – 2. Kor. 13:5.

20. Mikä meidän asenteemme tekee mahdolliseksi aikaansaada enimmän hyvää Jehovan palveluksessa?

20 Muista, että edistyminen, jonka voit saavuttaa hengellisesti, ja se, mitä pystyt suorittamaan taivaallisen Isän palveluksessa, ei riipu yksistään sinun kyvystäsi. (2. Kor. 4:7) Nämä seikat punoutuvat suoranaisemmin halukkuuteesi olla Jehovan käyttämä. Oletko oppinut odottamaan häneltä opastusta kaikessa mitä teet? Uskotko täysin hänen kykyynsä tukea sinua palvelijanaan? Ymmärrätkö täysin, että vaikka sinun etusi on istuttaa ja kastella evankeliuminpalveluksessa, niin Jumala antaa kasvun? (1. Kor. 3:6–9) Jos näin on, niin sinä mukaudut jatkuvasti hänen johtoonsa. Sinä osoittaudut Jumalan kokoajanpalvelijaksi.

[Alaviitteet]

a Celsus, jonka kirjoituksiin viitataan teoksessa The History of the Christian Religion and Church, During the Three First Centuries (New York; 1848), kirj. tri Augustus Neander, engl. käänt. H. Rose.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa