Tottelevaisuus – haluttu menettelytapa

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, ja te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” – Matt. 11:29, 30, Um.

1. Miten joku asenteessaan tottelevaisuuteen voisi olla valtameren aaltojen kaltainen?

OLETKO koskaan tarkkaillut mahtavia valtameren aaltoja, jotka heltymättä lyövät merenrantaan? Oletko havainnut mitään armoa? Oletko havainnut, että ne olisivat osoittaneet mitään pehmeyttä tai lämpöä kiviä tai hiekkaa kohtaan? Päinvastoin nämä aallot ovat kuluttaneet pois hiekan, ja ne ovat hieroneet kiviä yhteen kuin jättiläismäisellä kädellä, kunnes niistä on tullut sileitä ja pyöreitä. Ne ovat kalvaneet kovaa kiveä ja kaivertaneet siihen onteloita ja reikiä. Silti meri on totellut monia Jumalan lakeja, joista Job 38:8–11 mainitsee yhden. Jumala sanoo siinä: ”Kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: ’Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua’?” Mutta, ollessamme tottelevaisia tai vaatiessamme tottelevaisuutta toisilta, tulisiko meidän olla kuin meri – kylmiä, kovia, vaativia, heltymättömiä, ajaen toinen toisiamme loputtomiin, kuluttaen toisemme ja lopulta päästen päämääräämme?

2. Kuvaile tasapainoinen suhtautuminen neuvojen antamiseen virheistä.

² Joskus kuulemme epäkypsien ihmisten päättelevän, että jos joku viittaa johonkin virheeseen tai erehdykseen, niin hän on valittaja tai moittija, ja he viittaavat tuekseen israelilaisten moittivaan menettelytapaan. Mutta on aikoja, jolloin on puhuttava suoraan ja tehtävä tunnetuksi väärinteot, joita jopa veljesikin ovat saattaneet tehdä. Sananl. 21:13 puhuu suoraan: ”Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.” Meillä kaikilla ei ole samaa viisautta tai kykyä tehdä väärintekoa tunnetuksi oikeissa paikoissa saamatta osaksemme toisen epäsuosiota. Sen sijaan että olisimme kuin Naatan Daavidin edessä, me voimme olla töykeitä, käskevän varmoja emmekä ensinkään tahdikkaita, mutta toisaalta väärinteko voi olla tapahtunut tosiasia, se voi olla pieni tai suuri ja vaikuttaa ainakin yhteen ihmisyksilöön. (2. Sam. 12:1–14) Aviomiesten, isien ja valvojien ei tarvitse olla kovia suhtautumisessaan asiaan, olkoonpa väärinteko sitten merkityksetön tai todella aiheellinen ongelma. Jos olemme meren kaltaisia sen kuluttavassa voimassa, niin aikanaan me voimme uuvuttaa antaumuksellisimmankin Jumalan palvelijan ja saada aikaan lannistuneen ihmisen, joka vain kulkee eteenpäin päivästä päivään, vuodesta vuoteen, välittämättä siitä, mitä tapahtuu, ja sanoen: ”Mitä se kannattaa?” Hän voi jatkaa eteenpäin pitäen mielessään, mitä Ps. 34:16 vakuuttaa: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.” (Katso myös jakeet 17–21.)

3. Miten ihmisen menneisyys vaikuttaa hänen asenteeseensa tottelevaisuutta kohtaan?

³ Monet seikat vaikuttavat niiden tottelevaiseen asenteeseen, jotka ovat antautuneet palvelemaan Jehovaa. Joku on ehkä kasvatettu kodissa, joka oli siinä määrin laiton, että sen elämä oli jatkuvaa hankausta. (Matt. 24:12) Toinen on saattanut elää sellaisen perheen ilmapiirissä, jossa isän sana oli jyrkkä laki, ja hänen lähestymisensä oli samaa kuin olisi lähestynyt kylmää, syvää, mahtavaa merta. Toisilla taas on ollut sellainen onneton lapsuus, jossa jokaista liikettä ympäröi ”älä tee sitä!” ”lopeta se ja paikalla!” – vain loputon sulkutuli, jossa ei esitetty mitään syitä tottelevaisuuteen. Mutta joillakuilla on ollut onni kasvaa kodissa, jossa vanhemmat ja lapset olivat kiinnostuneita toisistaan ja oli helppoa keskustella vaikeuksista isän kanssa, koska tiedettiin, että apua annettiin rakkaudessa.

4, 5. a) Mikä yleinen asenne voi vaikuttaa haitallisesti lapsiin ja heidän ja heidän vanhempiensa välisiin suhteisiin? b) Miten tämä voidaan välttää?

⁴ Nykyisessä sukupolvessa vanhemmat pitävät usein lapsiaan täydellisinä eivätkä suoraan sanoen ole tietoisia siitä, että jokainen lapsi on taipuvainen pahaan, kuten Ps. 51:7 kuvailee kaikkia niitä, jotka ovat maan päälle syntyneet aina tähän saakka, sanoen: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Tämä asettaa nuoret joskus vaikeaan asemaan. Niin tapahtuu erityisesti silloin, kun vanhempien suuria odotteita usein tukee heidän lapsensa saavutuksille annettu julkinen tunnustus.

⁵ Mutta voivatko lapset vastata odotteitasi jatkuvasti päivästä päivään, ellet anna ymmärtäväistä apua ja tunnusta, että heidän lihansa on heikko? Ymmärtämättömyys voi rakentaa muurin vanhempien ja lasten välille. Se voi estää poikia ja tyttäriä keskustelemasta vapaasti pulmistaan, koska he tuntevat epäonnistuneensa. Ja niin he voivat hautoa pulmia sisässään ja muodostaa elämästä turhautuneen näkemyksen. Millaista mielihyvää ja uutta varmuutta antaakaan silloin se, jos asiat puhutaan selviksi! Vain muutama minuutti saa kaiken näyttämään jollain tavoin erilaiselta ja antaa ihmiselle vetreän otteen tottelevaisuuden menettelytavasta. Tällaista rohkaisua tarvitaan, jotta voisi pysyä uskossa, samoin kuin sitä tarvittiin varhaisinakin aikoina Paavalin ja Barnabaan tapauksessa, jotka ”vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa”. – Apt. 14:22.

6. Mikä voi tehdä tottelevaisuuden vaikeammaksi?

⁶ Niiden yhteydessä oleminen, jotka eivät ole omistautuneet palvelemaan Jehovaa, tekee tottelevaisuuden vaikeammaksi. Tosi palvonnan ulkopuolella olevat ovat yleensä taipuvaisia elämään vapaina rajoituksista, eivätkä he mielellään tottelisi mitään Jumalasta lähtöisin olevia lakeja ja periaatteita. (1. Piet. 4:3, 4) Lujana uskossa pysyminen vaatii Jumalan sanan tutkimista ja tämä puolestaan tietenkin aikaa. Voimmeko jatkuvasti riistää aikaa tutkimisohjelmastamme ollaksemme niiden seurassa, jotka eivät ole Jehovalle tottelevaisia, ja samalla välttää vaikeuksia? Paavali vastasi hyvin suoraan: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” (1. Kor. 15:33) Jos me toisaalta ahkerasti yritämme säilyttää uskomme ja olemme kehittäneet voimakkaan halun palvella Jehovaa, halun, jonka todisteena on tasapainoinen antaumuksemme taivaalliselle Isällemme, niin voimme työskennellä tässä vanhassa järjestelmässä olevien rinnalla. Me voimme saarnata heille evankeliuminpalveluksessa, ja me voimme auttaa epäuskoisia sukulaisiamme totuuden oppimiseen. Ja kaiken tällaisen seuranpidon aikana me voimme välttää horjahtamasta halutulta tottelevaisuuden tieltä.

7. a) Mitä Raamattu varoittaa kristittyjä karttamaan? b) Miten israelilaiset joutuivat vaikeuksiin?

⁷ Huomaa se tasapainoinen suunta, joka meille viitoitetaan Raamatussa: ”Te ette ole maailmasta.” (Joh. 15:19) ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on.” (1. Joh. 2:15–17) ”He oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa.” (1. Piet. 4:4, 5) ”Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.” ”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin.” (Ef. 5:7–11) Mutta israelilaisista me luemme, miten he ”pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa. He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.” (Ps. 106:35, 36) Huomaa, miten tämä toimintatapa askel askeleelta johti israelilaiset pois Jumalan tottelemisesta. ”Israelilaiset asuivat siis kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten keskellä, ja he ottivat heidän tyttäriänsä vaimoikseen ja antoivat omia tyttäriänsä heidän pojillensa ja palvelivat heidän jumaliansa.” (Tuom. 3:5, 6, 8) Meidän ei tarvitse omaksua sellaista menettelytapaa, että me eläisimme nykyiseen järjestelmään kuuluvien kanssa tai rakastaisimme heitä tai palvelisimme heidän epäjumaliansa voidaksemme saarnata heille Valtakunnan hyvää uutista.

8. Mikä voi olla seurauksena, jos me odotamme liian paljon itseltämme tai toisilta?

⁸ Jos me odotamme toisilta liian paljon, niin se voi riistää tottelevaisuudesta ilon. Esimerkkeinä tästä voimme ajatella vanhempia, jotka odottavat lapsiltaan keskitasoa parempia suorituksia, ja lapsia, jotka odottavat vanhempien tekevän kaiken heidän puolestaan; aviomiehet voivat unohtaa, etteivät heidän vaimonsa pysty pitämään yllä miehen lujaa päättäväistä menettelytapaa; vaimot eivät ehkä tajua, etteivät miehet niin suuresti välitä elämän pienistä, herkemmistä asioista; valvojat voivat olla kovin vaativia, koska he haluavat tehokasta, tuotteliasta järjestöä. On monia, jotka asettavat itselleen pettymyksiä tuovan, saavuttamattoman tavoitteen, mistä ei ole seurauksena onnea, joka tulee tyytyväisestä palveluksesta.

9. Selitä, miten Jeesus todella osoitti apostoli Tuomasta kohtaan niitä ominaisuuksia, joita Matt. 11:28–30 kuvailee.

⁹ Tutkikaamme hetkinen Johanneksen 20. lukua. Apostoli Tuomas oli jäänyt pois hyvin tärkeästä kokouksesta, ja siitä johtui, ettei hän tahtonut uskoa opetuslasten ilmoitusta: ”Me näimme Herran.” (Joh. 20:25) Viikkoa myöhemmin kokouksessa, jossa Jeesus oli läsnä, hän näki ja kuuli todisteet ja tunnusti Jeesukselle: ”Minun Herrani.” Kohteliko Jeesus häntä ankarasti nuhdellen häntä julkisesti, koska hän ei ollut läsnä toisten opetuslasten ja Jeesuksen kanssa? Kieltäytyikö Jeesus selittämästä asiaa uudelleen? Kieltäytyikö hän noudattamasta Tuomaan toivomusta, kun hän halusi nähdä ja tuntea naulojen jäljet, ennen kuin hän uskoi? Kysyikö hän Tuomaalta, missä hän oli ollut edellisellä viikolla? Pitikö Jeesus hänelle saarnan oikean seuran arvosta tai siitä, miten tärkeätä on olla kokouksissa toisten opetuslasten kanssa? Kaiken tämän sijasta Jeesus halusi rakentaa hänen uskoaan ja auttaa häntä. Hän oli sama Jeesus, joka oli sanonut: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, ja te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:28–30, Um) Se oli varmasti rakentavaa veli Tuomaalle, ja jälkeenpäin hän jatkoi uskollista palvelustaan. – Apt. 1:13.

ALISTUVAISET VAIMOT

10. Mitä aviomiesten pitäisi ottaa huomioon vaimostaan?

¹⁰ Kuinka helppoa alistuvaisuus onkaan, kun aviomiehet antavat lujan mutta rakkaudellisen esimerkin. Täydellistä vaimoa ei ole missään maan päällä. Heissä on monia vikoja. He ovat erilaisia kuin miehet. He sopeutuvat hitaammin moniin asioihin tai eri tilanteisiin. Liika tunteellisuus vaikuttaa heissä voimakkaammin. Perhesiteet ovat heille hyvin tärkeitä. Uskonnolliset tunteet ovat lähellä pintaa. Empatia tulee herkästi näkyviin. Tämä tavallisesti hentorakenteinen luomus voi ottaa tehtäväkseen työn, joka saattaa miehistä näyttää väsyttävältä ja yksitoikkoiselta, ja tehdä sitä kuukaudesta toiseen valittamatta. Miehet valittavat yksitoikkoisuutta ennemmin kuin naiset. Voit todeta vaimossasi monia muitakin ominaisuuksia, mutta nämä muutamat riittävät osoittamaan, että naiset ovat erilaisia kuin miehet.

11. Kuinka aviomies voi auttaa vaimoaan täyttämään osansa avioliitossa?

¹¹ Olisi hyvin vaikeata määrittää kristityn vaimon arvoa. Väsymättömällä tavalla hän huolehtii perheen tarpeista ja uhmaa vuorenkorkuisia ongelmia rohkeudella, joka vetää vertoja kenelle tahansa. Mikä siunaus siten onkaan auttaa sellaista toveria kypsyyteen ja todeta hiljaisen ja lempeän hengen suurempi arvo ulkonaisen hiustenpalmikoimisen tai kultakoristeitten päälle pukemisen antaman arvon rinnalla! (1. Piet. 3:3, 4, Um) Kuinka viisas kristitty aviomies onkaan auttaessaan vaimoaan kehittämään niitä Sananlaskujen 31. luvussa kuvailtuja ominaisuuksia, jotka hänellä voi olla! Olet luultavasti pannut merkille, että Sananlaskujen 31. luvussa mainittu vaimo on hyvin läheisesti sidoksissa kotiin. Vaimot ovat yleensä koti-ihmisiä. Koti on heidän alaansa. Kristityllä aviomiehellä voi olla niukalti varoja ja aikaa, mutta hän voi tehdä alistumisen vaimolle onnelliseksi osaksi, jos hän varaa kodin, joka antaa hänen vaimolleen mielihyvää, samoin kuin tarvittavat välineet, niin että vaimo voi huolehtia siitä suunnattomasta työstä, joka on ahkeran ja toimeliaan perheen ruokkimisessa, majoittamisessa ja vaatettamisessa. Raamatun Sananlaskujen kirja tunnustaa vaimon kyvykkyyden monien tehtävien suorittamisessa. Jos hänelle vain annetaan tilaisuus, niin hän voi saada vaatimattoman kodin paljaat seinät heräämään eloon ja säteilemään kristityn kodin lämmintä iloisuutta. On eräitä seikkoja, joiden he ihmisluomuksina soisivat toteutuvan, ja aviomiesten tulee pitää huoli siitä, että heillä on tilaisuus nauttia niistä. Jos he toivovat jonkinlaisen toiminnan järjestämistä kodissa tai perheen kanssa, niin tähän toiveeseen myöntyminen ei riko Raamatun periaatteita alistuvaisuudesta.

12, 13. a) Miksi kotielämä on niin tärkeätä? b) Miten aviomies voi lisätä kotielämän onnellisuutta?

¹² Täydellinen jatkuva ymmärtämys aviomiehen ja vaimon välillä saa siis aikaan tyytyväisyyttä, mielenrauhaa ja mieluista tottelevaisuutta Jumalan sanaa kohtaan tässä tärkeässä alistuvaisuuskysymyksessä. Kodillahan on perin tärkeä osuus miehen elämässä. Hän tarvitsee sitä joka päivä. Se on hänen toimintojensa tukikohta. Se on perheen kokoontumispaikka, kaikkein tärkein kokoontumispaikka. Se on suojana ja turvana. Se on hänen oma pieni maailmansa. Se on paikka, missä hän asuu. Ja ajattelehan, että tätä tärkeätä paikkaa varten Jehova on suunnitellut ja antanut miehelle hänen auttajakseen taloudenhoitajan. ”Hän tarkkaa talonsa menoa.” (Sananl. 31:27) Ja vaikka mies ei maksaisikaan hänelle tai sanoisi ”kiitos” kaikesta, mitä hän tekee, niin voi hyvinkin olla, että se runsas palkinto, jota Ruut saattoi odottaa, on oleva hänenkin osansa, seuraavin sanoin ilmaistuna: ”Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta.” – Ruut 2:12.

¹³ Kaikki aviomiehet eivät anna lahjoja tai muista tärkeitä vuosipäiviä, mutta jokainen voi ilmaista arvostuksensa jollakin tavoin ja antaa tarvittavaa rohkaisua vaimolle, joka työskentelee niin ahkerasti. Alistuvaisen vaimon elämänkulun pitäisi olla onnellista. Yksi syy siihen on se, että hän antaa niin paljon; joka päivä ja jatkuvasti hän antaa. Apt. 20:35 (Um) selittää: ”Antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa.” Jos aviomiehet pitävät perheen hengellisesti vahvana, niin heillä on toinenkin syy onneen, kuten Jes. 65:14 mainitsee: ”Minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta [hyvän sydämentilan vuoksi, Um].” Sananlaskujen mukaan koko perhe tunnustaa auliisti onnellisen vaimon arvon: ”Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa [julistavat hänet onnelliseksi, Um]; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: ’Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä’.” (Sananl. 31:28, 29) Voidaan helposti nähdä, että haluttu elämäntapa on Raamatun hahmottelema alistuvaisuus, ja kuinka täynnä onnea tämä elämäntapa onkaan, kun aviomies tekee sen helpoksi osoittamalla rakkautta kaiken aikaa. ”Tällä tavalla pitäisi miesten rakastaa vaimojaan.” – Ef. 5:28, Um.

RAKASTAVAT AVIOMIEHET

14, 15. a) Onko miesten erilaisuus naisiin verrattuna este perheelle? b) Kuinka toiset perheenjäsenet, varsinkin vaimo, voivat myötävaikuttaa siihen, että tottelevaisuus Jumalaa kohtaan on aviomiehen haluama menettelytapa?

¹⁴ ”Tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan.” (2. Joh. 6) Jehova Jumalalle omistautuneiden aviomiesten haluna on vaeltaa tottelevaisina Jehovan sanaa kohtaan. Vaimoilla on suuri osuus siinä onnellisuudessa, jonka pitäisi aina olla havaittavissa kristityn aviomiehen elämässä. Kaikki aviomiehet ovat epätäydellisiä; virheetöntä aviomiestä ei voi löytää mistään maan päältä. (Room. 3:12) Heissä on monia vikoja. Enimmäkseen he ovat toisin kuin naiset kiinnostuneita painavammista asioista. He voivat sopeutua varsin helposti. He eivät ole niin tunneperäisiä eli tunteiden johdettavissa. Toisinaan he voivat näyttää jopa välinpitämättömiltä. Kun äiti on huolissaan puissa kiipeilevästä pojastaan ja haluaisi lopettaa sellaisen tavan loukkaantumisen pelosta, niin isä tajuaa, että jonain päivänä hän kiipeää kuitenkin ja saattaa siinä loukkaantuakin, mutta hän myös oppii siitä jotain. Miehissä laskelmointi edeltää empatiaa. Miehet luottavat tavallisesti siihen, että vaimo pitää yhteyttä sukulaisiin.

¹⁵ Aviomiehessäsi on vielä muitakin ominaisuuksia, jotka voit nähdä toiminnassa joka päivä, mutta nämäkin muutamat riittävät osoittamaan, että hän on erilainen kuin vaimo joissakin suhteissa. Vaikka miehet saavat palkkaa maallisista toimistaan, niin olisi vaikeata määrittää heidän arvoaan perheenpäänä, nimittäin sellaisena, joka ottaa vastuun lopullisen ratkaisun teosta, joka kantaa huolien raskaimman taakan, joka löytää keinon perhettä kohtaavien ongelmien ratkaisemiseksi ja vaikeuksien voittamiseksi ja joka tyynesti opastaa perhettään tavalla, joka tuo onnea jokaiselle sen jäsenelle. Perheen muilla jäsenillä on kuitenkin suuri osuus siinä ilossa, mitä perheenpää tuntee, kun hän taivuttaa elämänkulkunsa tottelevaisuuteen Jehovaa kohtaan. Kuinka jokapäiväisen leivän hankkijan tyydytystä lisääkään se, jos hän saa joka päivä palata lempeyttä, rauhaa ja rakkautta heijastavaan kotiin, vaimon luo, joka sivuuttaa hänen monet puutteensa eikä pidä lukua hänen vioistaan, joka ei alinomaa muistuta siitä, ettei hän ole parantanut tapojaan, vaan tekee samalla tavalla uudelleen ja uudelleen. Miehelle tuottaa suurta onnea, kun hänen vaimonsa pitää huolen vastuustaan taloudenhoitajana, kun hän pitää kodin siistinä ja järjestyksessä, kun hän valmistaa terveellisiä aterioita ja kun hän valmistaa kaikenlaista omin käsin, niin kuin edellä mainittu raamatunkohta sanoi: ”Hän tarkkaa talonsa menoa.” (Sananl. 31:27) Vaimo voi tehdä pieniä palveluksia, jotka merkitsevät paljon, niin pieniä kuin on napin neulominen paitaan.

16, 17. a) Millä muulla tavalla vaimo voi osoittaa huomaavaisuutta miestään kohtaan? b) Pitäisikö turvautua oikoteihin, jotka pyrkivät vähentämään rakkautta tai hengellisen ravinnon nauttimista?

¹⁶ Hyvin rakentava asenne, mitä aviomiestä kohtaan voidaan osoittaa, on myönteinen asenne. Kun hän esittää ajatuksen, niin havaitse sen hyvät puolet ensiksi. Varo sälyttämästä hänen harteilleen tarpeettomia taloudellisia taakkoja, mikä merkitsisi hänelle ylityötä hänen hermoja koettelevassa toimessaan. Tyytyminen vähemmän kalliisiin esineisiin, kateuden poistaminen ja tyytyväisen aviomiehen arvostaminen pyyhkäisee pois halun työntää häntä taloudellisten menestyksen tikapuiden ylimmälle puolalle. On sanottu: ’Huipulla on tilaa’, mutta onko siellä onnea? Miestä, kristittyäkin miestä, ympäröi kilpailuhenki toisten miesten tavoitellessa korkeampia ja vaikutusvaltaisempia asemia, lisää palkkaa, vähemmän työtä ja tilaisuuksia ’pitää hauskaa’. Useimmissa näissä paikoissa ihmisen on pysyttävä jatkuvasti valppaana suojellakseen uskoaan.

¹⁷ Pelkästään koko pitkän päivän kestävä alinomainen valppaus työssä voi olla hyvin väsyttävää, ja siksi rakastava vaimo voi lisätä iloa kodissa sellaisella ilmapiirillä ja asenteella, joka sallii hänen miehensä vapautua tästä jännitystilasta. Olkoonpa hänen kohtaamiensa ongelmien määrä miten suuri hyvänsä, olkoonpa vihollinen kuinka suuri tahansa, Raamattu kehottaa käyttämään rakkautta: ”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.” (1. Kor. 16:13, 14) Seurakunnan toiminnassa veljet säilyttävät onnellisuutensa, jos he osoittavat rakkautta kaikessa kanssakäymisessään toisten kanssa. Kun konventit lähestyvät ja niiden valmisteluaika on lyhyt ja kun epäkypsyys kehottaa käyttämään oikoteitä, niin rakkautta ei suinkaan ole aika panna hyllylle. Jos olemme niin ahtaalla, että yhdestä asiasta päästyä toinen tunkee tilalle, kunnes jäljellä on vain vähän aikaa uskon säilyttämiseen, niin on aika tutkia elämäämme. Tottelevaisuus Jumalan sanaa kohtaan tulee ensiksi, ja saadakseen siitä onnea miehen on säännöllisesti ravittava itseään Jehovan sanalla. Tätä ravitsemista ei voi tilapäisesti sivuuttaa puolustellen sitä sillä, että meidän on huolehdittava jostain tärkeästä asiasta ja että me myöhemmin voisimme palata tutkimiseemme. Jeesus sanoi painokkaasti: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” – Matt. 4:4.

TOTTELEVAISET LAPSET

18. Miksi lasten erilaisuus on niin nautittavaa?

¹⁸ Perheen kasvattamisessa on monia siunauksia, ja tämän elämän mukana tulee esiin tottelevaisuutta koskeva tärkeä asia. Ensimmäisestä hengenvedostaan lähtien lapset tarvitsevat rakkaudellista opastusta. Lapset ovat erilaisia kuin aikuiset. He ovat vanhemmistaan riippuvaisia niin monissa asioissa. He ovat helposti muokattavia varhaisvuosinaan. He ovat luonnollisempia kuin aikuiset – uteliaita, innokkaita näkemään mitä oikein tapahtuu ja ottamaan selvää, mikä panee jonkin toimimaan. Koko maailma on heidän edessään tutkittavana, ja tavallisesti he osoittavat suurta kiinnostusta sitä osaa kohtaan, joka on heitä lähellä. Lapset nauttivat toisten seurasta ja ryhmittyvät helposti yhteen. He sopeutuvat helposti rodusta, yhteiskunnallisesta asemasta tai joistakin muista perheitä koskevista seikoista aiheutuviin eroavuuksiin, elleivät aikuiset taivuta heitä toiseen suuntaan. Saman perheen lapset ovat erilaisia temperamentiltaan, ja harvoin löytää kahta läheisesti samanlaista. Tästä johtuu se, miksi vanhemmat käsittelevät heitä eri tavalla ja kurittavat heitä eri tavalla. Lapset haluavat lujia ja rakkaudellisia vanhempia. He nauttivat yksinkertaisesta elämästä, joka on vapaa monimutkaisuuksista. He ovat nopeita kysymään: miksi? Avoin rehellisyys saa heissä helposti vastakaikua. He voivat hyvin, kun he saavat osakseen rakkautta. Ja on monia muitakin kiinnostavia ominaisuuksia, joita voit löytää lapsistasi ja jotka erottavat heidät aikuisista.

19, 20. a) Kuvaile menettely, jota monet ihmiset noudattavat kasvattaessaan lapsia. b) Miten tosiseikat osoittavat nykyään lasten valmentamisen tarpeelliseksi?

¹⁹ Olisi vaikea löytää aihetta, johon liittyisi enemmän ideoita, vihjeistä ankariin, jäykkiin sääntöihin saakka, kuin on lasten kasvatusta koskeva aihe. Jokaisella on jotain sanottavaa. Erästä varsin tunnettua kiertokulkua voitaisiin kuvata seuraavaan tapaan: Vuosia sitten nuori poika kasvoi perheessä, jonka piti työskennellä aamuvarhaisesta myöhään iltaan maatilalla tavallisesti seitsemän päivää viikossa. Ei ollut aikaa leikkiä eikä tutkia, mitä kiinnostavaa oli maassa hänen ympärillään. Työtä ja vastuuta päivästä toiseen. Välttämätön koulutuskin usein lykättiin maatilan velvoitusten täyttämiseksi. Hän teki lupauksen, että jos hän joskus kasvaisi aikuiseksi ja perustaisi perheen, niin hänen lapsillaan olisi täydellinen mahdollisuus nauttia elämästä nuorina, vapaina raadannasta ja rasittavasta vastuusta. Aika kului ja hänen perheestään tuli todellisuutta. Isänä hän työskenteli ahkerasti ja pitkiä päiviä säästääkseen lapsiaan. He menivät kouluun, palasivat kotiin joka päivä äitinsä valmistamalle aterialle vapaina sen jälkeen lukaisemaan hätäisesti läksynsä, katsomaan televisiota, pelaamaan palloa tai muita pelejä. Ei työtä, ei vastuuta. Sitten rauhattomuus ja yksitoikkoisuus alkoivat vaikuttaa. Joutilaat kädet ja aivot ohjasivat jalat vaikeuksiin. Aistit menettivät herkkyytensä, koska leikkiä oli korostettu liikaa. Tämänkin perheen nuori mies teki lupauksen! Jos hän kasvaisi aikuiseksi ja perustaisi perheen, niin hänen lapsensa tekisivät työtä, heidät valmennettaisiin monitaitoisiksi ja kantamaan vastuuta. Ja niin kiertokulku on sulkeutunut monta kertaa. Perheitä on kasvatettu vanhempien aikaisempien katkerien kokemusten mukaisesti.

²⁰ Eräs toinen virhe, joka alkoi pienestä repeämästä mutta on sittemmin kasvanut laajaksi kuiluksi, on se, että vanhemmat antavat lastensa valmentamisen toisten ihmisten hoidettavaksi. Toisinaan turvaudutaan aivan täysin opettajiin, kouluihin, lastenkaitsijoihin, kesäleireihin, lastenvalmentamisjärjestöihin ja sukulaisiin, jotka huolehtivat tulevan aikuisen ajattelun ja persoonallisuuden muokkaamisen erittäin tärkeästä tehtävästä. Koska lapsi on poissa vanhempiensa vaikutusvallasta yleisissä kouluissaan niin pitkän ajan päivän mittaan, niin jotkut ovat yrittäneet voittaa tämän ongelman käyttämällä kotiopettajia. Jotkut uskonnolliset järjestöt ovat yrittäneet poistaa mahdollisuuden kanssakäymiseen toisiin uskonsuuntiin kuuluvien kanssa pitämällä omia koulujaan. Mutta nämä kaikki ajatukset ja aatteet eivät ole tuoneet onnea vanhemmille heidän tarkatessaan lastensa kasvamista; päinvastoin ongelmat ja monet murhenäytelmät ovat vahingoittaneet perhepiiriä.

21. a) Ovatko kaikki Jumalan pojat osoittautuneet hyviksi? b) Kerro Jehovan uskollisen Pojan työstä ja asenteesta.

²¹ Kaikki lapset eivät käänny kulkemaan samaa tietä tai hyvään suuntaan. Jehovan taivaallisessa perheessä oli kaksi huomattavaa poikaa, joihin huomiomme kiinnitetään Raamatussa – toinen heistä muuttui pahaksi. Hän teki itsestään Saatanan. (Job 1:6; 2. Kor. 11:3, 14; Joh. 8:44; 1. Joh. 3:8; Ilm. 12:9) Toinen, Jeesus, pysyi uskollisena rakastavana poikana, ja hänen elämäntapansa johti sanomattomiin siunauksiin ihmiskunnalle. Hänen elämäntapaansa hänen taivaallisen Isänsä yhteydessä kuvailee Kol. 1:15: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa”; Fil. 2:5–8: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [vertainen, Um], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti”; Joh. 5:19: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee’”; Ef. 1:7: ”Meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan”; Joh. 3:16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”; 1. Joh. 4:9, 10: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”; ja Ilm. 7:9, 10, 14–17: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’. . . . ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.’” Molemmilla pojilla oli tilaisuus palvella Jehovaa uskollisesti, tuottaa kunniaa heidän Isälleen ja hänen huoneelleen mittaamattomat aikakaudet. Huomaa valmentamisen ja tottelevaisuuden tulos Jeesuksen tapauksessa. Jehova käytti häntä luomisessa, niin kuin Kol. 1:16, 17 ja Joh. 1:1–3, 10 kertovat: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala [jumala, Um]. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.” Hän piti kiinni totuuden kertomisesta silloinkin, kun se ei ollut suosittua. (Matt. 23:13, 16, 23; 15:1–9) Vaikka hän saattoi suorittaa ja todella suoritti ihmeitä, niin hän ei koskaan tullut tuittupäiseksi tai ylimieliseksi. (Luuk. 5:17–25; Joh. 5:19; Matt. 11:28, 29; 21:5) Hän meni ihmisten luo ja puhui heille. (Matt. 19:14; 9:35–38) Hänestä oli todella hyötyä ihmisille silloin, ja hän on siunaus meille nykyään.

22. a) Kuinka voimme soveltaa tätä esimerkkiä ihmisperheisiin? b) Mitä kysymyksiä isät voisivat hyödykseen harkita?

²² Tässä on siis erittäin voimakas esimerkki rakastavasta Isästä ja tottelevaisesta pojasta ja niistä siunauksista, joita se tuo toisille. Tämä esimerkki voi rohkaista isiä nykyään, ja se voi auttaa heitä arvostamaan sitä hyvää, mitä niille on varattu, jotka noudattavat ainoaa turvallista menetelmätapaa perheen kasvattamisessa, mikä on Jehovan sanan paneminen perheen toiminnan perustaksi. Sananl. 1:33 osoittaa tämän tärkeyden sanoessaan: ”Joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.” Kuinka suuriarvoista on omata poika, joka on kääntynyt hyvään suuntaan? Kuinka paljon aikaa te vanhemmat haluatte investoida? Kuinka paljon aikaa voit varata valmennuksen ja kurin antamiseen? Voitko juurruttaa lastesi mieleen hyödyllisen tavoitteen? Oletko löytänyt keinon tehdäksesi tottelevaisuuden elämäntavasta onnellisen? Havaitsevatko lapsesi Jehovan palvelemisen haluttavaksi tieksi, tieksi, jota he haluavat kulkea määräämättömään aikaan saakka?

LASTEN KASVATUKSEN EDUSTAMA ARVO

23–25. a) Miten vanhemmat voivat toimia, jotteivät kasvattaisi lapsia, jotka aiheuttavat heille häpeää? b) Mitä kapinallisille lapsille tehtiin muinaisessa Israelissa, mutta miten se voitiin välttää? c) Mistä Matt. 11:29, 30 muistuttaa meitä?

²³ Perheen valmentamiseen käytetty aika aineellisen ja hengellisen ravinnon varaamisessa on kuin rahan panemista pankkiin. Se on pääoman sijoitus, josta pitäisi saada osinkoja jo varhaisessa vaiheessa. Mutta lasten opettaminen ei voi olla yhtä mekaanista kuin rahan paneminen pankkiin. Jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee erilaista kuria. Ihmiset uskoivat vanhempien joinakin menneinä vuosina olleen liian ankaria sekä kotona että koulussa. Siksi rajoituksia vähennettiin. Nuorille sallittiin enemmän vapauksia, heidän sallittiin olla enemmän omissa oloissaan ja kehittyä, kuten kasvattajat sanoivat. Tarvitseeko meidän puhua seurauksista tai julkaista tosiasioita tai todisteita siitä, mikä oli tulos? Sato, mitä on korjattu, todistaa joka taholla Sananl. 29:15:ssä olevan raamatunkohdan todeksi: ”Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.” Kuinka kovaa olisikaan viedä jonkun tottelematon lapsi kaupungin vanhimpien luo surmattavaksi kivittämällä, kuten tehtiin Israelin päivinä sen mukaan kuin 5. Moos. 21:18–21 kertoo:

²⁴ ”Jos jollakin on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä, niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt kaupunkinsa vanhinten eteen, asuinpaikkansa porttiin, ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: ’Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen, hän ei ota kuullakseen, mitä me sanomme, vaan on irstailija ja juomari’. Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön.”

²⁵ Vanhempien oli varmasti vaikea ottaa ratkaiseva askel tämän asian toteuttamisessa. Se voitiin kuitenkin välttää rakkaudellisella kurilla. Olisi vaikea kuvitella äidin uhkaavan lastaan: ’Jos et tottele, niin me luovutamme sinut kaupungin vanhimmille.’ Voimme helposti ymmärtää, mitä Sananl. 19:18:n viisaalla kirjoittajalla oli siis mielessään, kun hän neuvoo, miten vanhemmat voivat välttää tämän järkyttävän tapahtumasarjan. Tämä sama neuvo tulee meillekin ajoissa, kun me valmennamme omia lapsiamme: ”Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on.” Paras viisaus toisten käsittelemisessä on tullut Jeesukselta, ja varmasti tämä sisältää myös perhepiirin. Omasta käsittelytavastaan hän sanoi: ”Minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, ja te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:29, 30, Um) Jeesus etsi tottelevaisuutta kaikesta ihmiskunnasta, joten jos hänen tapansa veti tuhansia hänen tykönsä rakkaudellisessa tottelevaisuudessa, niin varmasti tämä sama tapa voi vetää perheenjäsenet yhä lähemmäksi rakastavaa päämiestä.

26, 27. a) Mitä kaikkea on sisältynyt teidän nuorten kasvattamiseen siihen ikään, missä te nyt olette? b) Mitä nuorten pitäisi osoittaa vanhempiaan kohtaan?

²⁶ Tutkikaa ja punnitkaa kaikkia tosiasioita nyt, te nuoret, jotka olette ohittaneet iän, jossa päättelykyky alkaa, te, jotka olette vielä riippuvaisia isänne ohjauksesta. Kuinka arvokas sinä olet? Vanhempasikin voivat yrittää päätellä arvosi. He eivät ole pitäneet kirjaa tunneista, joina he ovat kärsivällisesti huolehtineet sinusta, tai niiden aineellisten tarvikkeiden määrästä, Joita on tarvittu sinun kasvattamiseksesi tähän saakka. Se on ollut valtava sijoitus. Kun nyt ajattelet asiaa, niin tuotatko sinä jonkinlaista hyötyä vanhemmillesi ja muille perheesi jäsenille? Osinkoja maksetaan, jos on tehty viisas sijoitus. Oletko sinä viisas sijoitus?

²⁷ Pieni sanomalehtileike löydettiin erään yli sata vuotta vanhan Raamatun välistä. Siinä ei ollut mainittu mitään tekijää tai tietolähdettä, vain nämä muutamat rivit, joiden merkitys vuosien kuluessa on vain lisääntynyt: ”Kymmenvuotiaana poikanen ajattelee isänsä tietävän aika paljon, viisitoistavuotiaana hän tietää yhtä paljon kuin isänsä, kaksikymmenvuotiaana hän tietää kaksi kertaa niin paljon, kolmikymmenvuotiaana hän on halukas noudattamaan hänen neuvoaan, nelikymmenvuotiaana hän alkaa ajatella, että hänen isänsä tietää sittenkin jotain, viisikymmenvuotiaana hän alkaa kysellä hänen neuvojaan ja kuusikymmenvuotiaana – kun hänen isänsä on jo kuollut – hän pitää isäänsä älykkäimpänä miehenä, mikä on koskaan elänyt.” Niin monta vuotta kului, ennen kuin arvostus kehittyi sitä kohtaan, jolla oli niin paljon tehtävää lastensa saamisessa tähän maailmaan ja heidän elättämisessään. Sinun vanhempasi olisivat voineet laiminlyödä sinut syntymästä asti ja luovuttaa sinut jollekulle toiselle ruokittavaksi, majoitettavaksi ja opetettavaksi. Joillakuilla lapsilla onkin ollut laitokset holhoojinaan, mutta parhaimmillaankin sellaisista laitoksista puuttuu isän ja äidin rakkaus.

28. Miten nuoret voisivat lisätä arvostustaan sitä opastusta ja huolenpitoa kohtaan, jonka heidän vanhempansa varaavat?

²⁸ Joskus te nuoret voitte tuntea tyytymättömyyttä elämään kodissanne ja te voitte nähdä niin monia vikoja siinä, miten asioita hoidetaan. Onko sinulla parempia ajatuksia? Ajatteletko vain etkä tee mitään asioiden parantamiseksi? Luultavaa on, että jos sinä johtaisit perhettä, niin siinä ilmenisi samat viat, koska sinä olet isäsi ja äitisi tuote. Sinusta voi tuntua, että paremmat kasvatusmenetelmät varustaisivat sinut onnistumaan paremmin, mutta hetkinen! Tämän maailman hyväpäisetkään ihmiset eivät pysty selvittämään kohtaamiaan ongelmia. Korkeampi koulutus ja monimutkaiset tietokoneet eivät ole olleet niitä välineitä, joilla ihmisperhe ohjattaisiin rauhaan ja tyytyväisyyteen. Jos joskus epäilet vanhempasi arvoa, niin kysyhän joltain ystävältäsi, kuinka paljon hän veloittaisi ottaakseen vastuulleen pikkulapsen ruokkimisen, vaatettamisen, majoittamisen, hoitamisen, kouluttamisen, kurittamisen, viihdyttämisen ja auttamisen sen ensimmäisestä hengenvedosta aina täysi-ikäisyyteen saakka. Sellaisen tehtävän kustannukset olisivat suunnattomat, ja pidähän mielessäsi, ettei tähän ole sisältynyt vielä sitä ominaisuutta, jota sinä et voi ostaa – rakkautta.

29. Minkä oikean asenteen Sananl. 23:22 kehottaa kaikkia poikia ja tyttäriä omaksumaan?

²⁹ Te nuoret voitte helposti nähdä, miksi Raamattu sanoo Sananl. 23:22:ssa: ”Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun [vain siksi että, Um] hän on vanhennut.”

30. Miksei ihmisen tule pitää elämää vain leikkinä?

³⁰ Jotkut sanovat, että elämä on leikkiä, ja jottei se kävisi yksitoikkoiseksi, he haluavat pitää hauskaa kaiken aikaa. Mutta elämä on vakava asia; parhaimmillaankin sinulla on vain muutamia vuosia siitä nauttimiseen. Eräs kypsä mies sanoi kerran toisille: ”Kaikki . . . mikä ansaitsee vakavaa huomiota, . . . harkitkaa sitä jatkuvasti.” (Fil. 4:8, Um) ”Naisten tulee samoin olla vakavia.” (1. Tim. 3:11, Um) ”Iäkkäät miehet olkoot . . . vakavia.” (Tiit. 2:2, Um) Ei ole siksi outoa, että Jehova odottaa kypsien isien valmentavan teitä lapsia ”kaikella vakavuudella”. (1. Tim. 3:4, Um) Elämä ei ole alituista leikkiä. Mielesi ja ruumiisi kätköissä on monia oivallisia ominaisuuksia, eikä ole viisasta sallia niiden olla kehittämättöminä ja jättää väliin monia nautinnollisia vuosia, jotka voivat tuottaa onnea. Kuri, valmennus, työ ja rakkaus tuovat nämä ominaisuudet esiin sinun parhaaksesi ja iloksesi.

31, 32. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita oppimaan monenlaisia taitoja?

³¹ Miten mieluista onkaan olla monitaitoinen! Saatuasi opetusta ja ohjausta voit saada mielihyvää rakentamalla jonkin huonekalun perheen iloksi. Ja äidin valmennuksen ansiosta sinulla voi olla tilaisuus valmistaa verhoja kotiin. Sinä voit kehittää kykyjäsi ruoanlaittajana, taloudellisena ostostentekijänä, maalarina, soittajana, mekaanikkona, kirvesmiehenä, puutarhurina, puutarha-arkkitehtinä tai ompelijana ja hankkia monia muita hyvin käyttökelpoisia ja iloa tuottavia taitoja. Etkä vain sinä nauti näistä toimista, vaan ne osoittautuvat hyvin hyödyllisiksi koko perheelle. Käyttämällä sellaisia taitoja sinä todellisuudessa maksat vanhemmillesi takaisin osinkoja siitä sijoituksesta, joka heillä on sinussa.

³² Voit tietenkin ymmärtää, kuinka paljon onnea tämä tuokaan vanhemmillesi. Kuinka suuren tyydytyksen kolme tytärtä, joiden iät olivat 8, 9 ja 10 vuotta, saivatkaan valmistaessaan kokonaisen lämpimän aterian perheelle ja suurelle vierasjoukolle. Vanhemmat olivat perin mielissään heidän kättensä työstä. Eräs teini-ikäinen maalasi perheen talon niin hyvin, että se arvosteltiin laadultaan keskitasoa huomattavasti paremmaksi työksi. Kaksi nuorta poikaa kasvatti niin paljon vihanneksia pihapuutarhassaan, että niitä riitti perheelle koko kesäksi. He olivat tarkkailleet vihannesten kasvamista pienistä siemenistä syötäviksi tuotteiksi. Sinä voit pitää työpaikan, jossa muut epäonnistuvat, jos pyrit tekemään työn oikein ja saamaan aikaan laadultaan hyvää työtä. Sellainen työ erottuu nykyään edukseen tavanomaisesta ’kunhan-sen-saa-tehdyksi’ -työstä, jollaista tehdään kaikkialla, ja heijastaa todella sitä, millainen sinä, sinun perheesi ja sinun kiinnostuksesi elämään on. Pidä mielessäsi, että Sananl. 13:20:ssä mainitut periaatteet soveltuvat elämäämme joka suhteessa, nimittäin: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.”

MITEN TOTTELEVAISUUTEEN TULEE SUHTAUTUA?

33. Miten kuriin pitäisi suhtautua?

³³ On eräs toinenkin asia, jota tulee ajatella. Kuinka sinä suhtaudut tähän tottelevaisuutta koskevaan asiaan? Havaitsetko olevasi harmissasi kurista, jota vanhempasi soveltavat? On totta, että ”mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut”. (Hepr. 12:11) Mutta meillä täytyy olla joku, joka ottaa johdon, antaa neuvoja ja asettaa esimerkin. Jos sinut olisi jätetty omiin oloihisi, niin sinä vieläkin imisit maitoa pullosta. Häiritseekö sinua, kun huomaat vanhempiesi kurittavan eri lailla veljeäsi tai sisartasi? Mutta sinähän olet ensimmäisenä julistamassa, ettet sinä ole samanlainen kuin he ovat, ja siinä olet oikeassa. Miksi siis vastustaisit erilaista kohtelua. Sinun vanhempasi yrittävät opettaa jokaista hänen kykyjensä mukaan. Tämä on siis asia, jossa voit tehdä tottelevaisuudesta itsellesi halutun menettelytavan ja saada sen siten olemaan mieluista toisille perheesi jäsenille.

34. Miten aloitekykyä ja luotettavuutta voidaan osoittaa?

³⁴ Ottakaamme esimerkiksi ne askareet, jotka sinulle on annettu tehtäväksi kodin piirissä. Jos sinä teet ne auliisti ilman että sinua tarvitsee käskeä niihin joka kerta, niin se on paljon miellyttävämpää. Jos huolehdit niistä pyrkien jatkuvasti parantamaan työtäsi, niin kehität ominaisuutta, joka tunnetaan aloitekykynä. Päivästä toiseen sinä huolehdit näistä asioista siihen määrään saakka, missä jokainen perheessä toteaa sen, ja sitä kutsutaan luotettavuudeksi. Se on selvä merkki siitä, että olet kasvamassa aikuiseksi. Jos rikot jotain tai teet jotain väärin, niin tunnusta vahinko itse ja mene ensimmäisenä suoraan vanhempiesi luo kertomaan heille siitä. Sitä pidetään rehellisyytenä, luotettavuutena. On monia muitakin ominaisuuksia, joita sinä kehität, ja ne saavat alkunsa varhain elämässäsi osana perhepiiristäsi. Löydät joitakin niistä lueteltuina Raamatussa Galatalaiskirjeen 5. luvussa jakeissa 22 ja 23, joista luemme: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.”

35. Miten nuorille ominaista uteliaisuutta voidaan käyttää hyödyllisesti?

³⁵ Jos olet valpas kuuntelemaan, kun sinua neuvotaan parantamaan tapojasi jossain kohdassa, niin sekin tekee elämän paljon helpommaksi. Sen sijaan että sinun vanhempiesi tarvitsisi painaa jotain asiaa kurilla mieleesi toistamalla sitä uudelleen ja uudelleen ja joskus ankaralla rangaistuksellakin, miksi et käyttäisi järkeäsi ja yrittäisi edistyä tarvitsematta käyttää niin voimallisia keinoja? Nuoret ihmiset ovat melkoisen uteliaita kaikkea sitä kohtaan, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Miksi et siis kysyisi: ’Mitä tapahtuisi perheessämme, ellen tekisi tätä, mitä vanhempani välttämättä haluavat minun tekevän? Miten minun toimenpiteeni vaikuttavat toisiin?’ Katsokaamme tilannetta kuvauksen avulla. Kaikilla aloilla on kahdenlaisia ihmisiä, osallistujia ja tarkkailijoita. Osallistuminen tuo mukanaan enemmän iloa, enemmän asiantuntemusta ja enemmän toimintaa kuin tarkkaileminen. Oletko sinä perheessä tarkkailija vai osallistuja? On helppoa löytää ihmisiä, jotka kulkevat elämänsä läpi tarkkailijoina, ja toisinaan ihmettelet, mahtavatko he todella nauttia elämästä. Mutta kun katsahdat Raamattuun, niin havaitset, että se yhdistää elämän toimintaan. Luehan yksi kuvaus, joka on Apt. 17:24, 25, 28:ssa: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, . . . antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. . . . sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.”

36, 37. Miten ihminen tutkii luomakuntaa ja oppii siitä?

³⁶ Monista nuorista ihmisistä tutkiminen kuulostaa kovalta työltä. Sitä se onkin. Mutta se tuo mukanaan palkintoja, tuloksia, tietoa ja onnea. Tutkimalla sinä todistat asiat itsellesi omaksi tyydytykseksesi. Huomaa tässä kohden Sananl. 18:15: ”Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.”

³⁷ On totta, että ihminen on edistynyt mekaanisessa luonnontieteellisessä tietämyksessä, ja monet keksinnöt, kuten puhelin, televisio, radio, tietokoneet, kaukoputket ja muut auttavat meitä saamaan tietoa. Mutta ihmiset tutkivat kuitenkin yhä Jumalan luomakuntaa ja kaikkea siinä olevaa. Jo ennen nykyistä koneiden alalla tapahtunutta kehitystäkin ihmiset olivat tutkineet näitä asioita ja olivat oppineita. Sinäkin voit oppia ja todella saavuttaa syvän arvostuksen kaikkea sitä kohtaan, minkä Jumala on luonut, tutkimalla sitä eikä vain tarkkailemalla sitä. Valitse jokin nisäkäs, hyönteinen, lintu tai kala ja tutki sen työtä, sen ominaisuuksia, sen elämää ja sen suhteita toisiin, niin tulet hämmästymään havainnoistasi. Ihmiset yleensä tarkkailevat maapallon näytteillä olevaa laajaa viisauden aarreaittaa, mutta harvoin ihmiset näkevät niin paljon vaivaa, että ryhtyisivät osallistujiksi ja tutkijoiksi. Paavali kertoo Room. 1:20:ssä: ”Hänen [Jumalan] näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.” Sinulta ei tule puuttumaan tutkimisaineistoa pitkiin aikoihin, sillä Saarn. 3:11 (Um) muistuttaa meitä: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan. Onpa hän pannut myös määräämättömän ajan heidän sydämeensä, jottei ihmiskunta saisi koskaan selville sitä työtä, minkä tosi Jumala on tehnyt alusta loppuun asti.”

38. Mitä hyötyä saa Jumalan sanan tutkimisesta?

³⁸ Havaitset, että sama pitää paikkansa tutkiessasi Raamattua. Useimmat ihmiset ovat vain laimeita tarkkailijoita ja tunnustavat sen hyväksi kirjaksi, merkkiteokseksi, hyväksi esimerkiksi ja kirjaksi, joka kertoo Jumalasta. Osallistujat kaivautuvat siihen ja havaitsevat sen viisauden aarreaitaksi, kuten Sananl. 2:4–6 kertoo: ”Jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.” Koska sinä olet nuori ihminen, täynnä uteliaisuutta, halua ymmärtää, niin eikö tässä ole siis haaste edessäsi? Jos sinusta tuntuu, että elämä on yksitoikkoista, niin todellisuudessa sinä olet yksitoikkoinen, koska sinä joka päivä vaellat kirjaimellisesti loputtoman vaihtelun kentillä.

39. Millainen merellä kuvattu ilmapiiri pitäisi kodissa olla?

³⁹ Tottelevaisuuden pitäisi siis olla haluttava tie kuljettavaksi. Sen pitäisi aina olla läheisessä yhteydessä onnellisuuteen. Te, jotka olette vanhempia, olkaa viisaita, seuratkaa Kristuksen Jeesuksen esimerkkiä, joka sanoi: ”Minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, ja te löydätte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matt. 11:29, 30, Um) Älkää viivyttäkö kurinpitoa. Soveltakaa sitä rakkaudessa. Nykyinen maailmamme on täynnä mekaanisia ihmeitä ja laitteita, jotka saattavat pitää meidät kiireisessä työssä voidaksemme maksaa niistä aiheutuvat laskut. Miksi antaisimme kotimme muodostua paikaksi, joka on täynnä nykyaikaisia koneita ja jossa vanhemmat ovat niin väsyneitä ja turhautuneita, ettei heillä ole aikaa pukea kotia rakkauteen? Tarkkaillessasi kallioiseen rantaan vyöryviä hyökyaaltoja, jotka kasvavat kasvamistaan ennen nopeata murskautumistaan rantaan ja vetäytymistään takaisin ja palaamistaan uudelleen, sinusta saattaa tuntua, että merellä on niin kiire, ettei se voi lähentyä sinua. Mutta jossain muualla sama meri on aivan tyven vain pienten aaltojen lempeästi liplatellessa rantaan. Sen lämpö saa sinusta otteen. Sinä haluat pysähtyä katselemaan. Sen häiriintymätön asenne palauttaa sinut sen omaan tyytyväiseen ilmapiiriin yhä uudelleen. Samanlainen olkoon kotisi, jossa tottelevaisuus on haluttu menettelytapa rakkauden tähden.

[Kuva s. 444]

Kun Tuomas oli poissa kokouksesta, Jeesus ei riistänyt iloa tottelevaisuudesta nuhtelemalla häntä. Hän auttoi Tuomasta saamaan tarpeellisen uskon